Raapustan muutaman ajatuksen ulkotiloista näiden kauniiden lainakuvien kautta, olen funtsinut pihajuttuja ihan päivittäin omalla terdellä istuen ja ihmetellen:

• Juuri nyt olen innoissani laatoista ja haaveilen terassin viereiselle nurmikolle suuria betonilaattoja tai liuskekiviä.

• Lapset rakastavat piilopaikkoja ja he rakentavat majoja viikottain minne sattuu. Minä haluaisin rakentaa pienille tiipii-teltan, tämä on ollut jo niin kauan to do-listalla, että jos olisi aikakin!

• En ole koskaan pelännyt, enkä varppina tule pelkäämään tyhjää tilaa, rakastan sitä! Tyhjyys tuo materiaalit, arkkitehtuurin, luonnon - siis kaiken paremmin esille. Asettele kalusteet omiksi ryhmikseen, se tuo selkeyttä ja sitä avaruutta.

• Käytä mahdollisuuksien mukaan paljon luonnonmateriaaleja, kuten betoni- ja saviruukkuja, kaislamattoja, puuta, kiveä ja niin edelleen. Se antaa tilaan arvokkuutta, muovisuus on useimmiten halvan näköistä, toki toisinaan hyvinkin toimivaa, kuten esimerkiksi tuoleissa.

• Aina et tarvitse kukkivia kukkia, vaan voit hyvin yhdistellä erilaisia vihreitä kasveja ja yleisilme pysyy rauhallisena. Ainakin minua kiehtoo enemmän ihmeelliset ja erilaiset kasvien lehdet.

• Pidä sama tyyli sisällä ja ulkoa, näin luot vaikutelman siitä, että olohuone jatkuu saumattomasti ulos ja siitä eteenpäin.

Kuvat: All Over Press

/inspired by these outdoor pics

Ensimmäinen kesälomapäivä oli siivouspäivä ja nyt on lattiat vahattu, viimeisetkin ikkunat pesty, ulkorappu jynssätty ja matot ja sohvat tampattu. Jääkaapissa odottaa vielä iltapuhteiksi pikkuleipätaikina. Ajankohta on sunnuntaisille rippijuhlille kyllä aika otollinen, sillä omenapuiden lisäksi nyt ovat täydessä kukassa syreenit, alppikärhö ja taatanpihlaja. Myös ukkolaukat, mirrinminttu, bellis ja vuorikaunokit ovat ehtineet kukkaan. Ensimmäinen pioninnuppukin on jo aika pullea ja saattaa ehtiä aueta, jos lauantaista tulee lämmin päivä, niin kuin on  luvattu. Tänään oli hyytävän kylmä tuuli, vaikka aurinko paistoikin.

Olen aina pitänyt itseäni tiedostavana ihmisenä mitä ekologisuuteen tulee. En välttämättä ole ollut ekoilun malli-ihminen sillä meillä on auto, matkustetaan silloin tällöin lentokoneella jne. Mutta omasta mielestäni ainakin tiedän mikä luontoa kuluttaa ja mikä ei. Tavallaan tämä kuulostaa ihan kamalan tekopyhältä, että joo tiedän että yksityisautoilu kuormittaa luontoa mutta me nyt vaan tarvitaan sitä autoa.

Olen painiskellut ekologisen omatuntoni kanssa erityisen paljon lapsen syntymän jälkeen. Tiedän nimittäin, että lisääntyminen on todennäköisesti epäekologisin yksittäinen teko jonka koskaan tulen tekemään (ellei sitten lapseni keksi joskus tulevaisuudessa vaihtoehtoista energiantuotantomenetelmää, mutta tähän on vähän paha laittaa kaikki toivo). Toisaalta olen ennen muuta humanisti ja humanistiminälle lisääntyminen on ollut hyvinkin luonteva valinta.

Luonnonystävä sisälläni on kuitenkin jo jonkin aikaa surrut kaikkia niitä miljardeja vaippoja jotka joka päivä päätyvät kaatopaikalle jälkipolviemme ihmeteltäväksi. Olen itsekin käyttänyt lapsella kertakäyttöisiä vaippoja (nytkin hän vetelee sikeitä tyytyväisenä pampersinsa kanssa), mutta yli puolet käyttämistämme vaipoista on ollut kestovaippoja. Olen lukenut erilaisia tutkimuksia vaippavalinnan ekologisuudesta sillä kyllähän kestovaipankin pesuun menee sähköä, vettä ja pesuainetta. Osa tutkimuksista on todennut kestovaipan ja kertakäyttövaipan ympäristövaikutukset yhtä suuriksi.Toisaalta taas vaippajätettä kertyy kaatopaikalle pelkästään pääkaupunkiseudulla lähes 2000 tonnia vuodessa. Ja tutkimuksissa on harvoin huomioitu kestovaippojen käyttäminen useammalla lapsella, esimerksi osa meidän lapsellamme käytetyistä vaipoista on ostettu kirppiksiltä. Ja mielelläni niitä samoja vaippoja käyttäisin lapsen sisaruksillakin mikäli perheemme tästä vielä kasvaisi.

Kestovaippa valmiina toimintaan

Olen kuitenkin yrittänyt rajoittaa asiasta puhumista. Pelkään, että muut äidit ottaisivat asiasta puhumisen arvosteluna eikä humanisti sisälläni halua että kukaan luulee minun ajattelevan, että kertakäyttövaippoja suosiva äiti ei rakastaisi lastaan tai välittäisi lainkaan luonnosta. Niitä "kyllä mä lastani rakastan vaikka en käytäkään sillä kestovaippoja/laitoin sen päiväkotiin/en imettänyt ollenkaan/annoin sille kerran jätskiä/listajatkuujajatkuuvaan" -keskusteluita on kyllä nähty jo tarpeeksi, ei kiitos. Toisaalta taas haluaisin kertoa koko maailman äideille, että kestoilu ei ole yhtään niin vaikeaa kuin luulisi ja että se voi oikeasti olla ihan hauskaakin! (Nimimerkillä löysin vaipan jossa on söpöjä koirakuvia, pakko saada...) Ja mielelläni myös opastaisin vaikka ihan kädestä pitäen ketä tahansa kestoilun saloihin jos vaan päästettäisiin.

Yllätyksekseni kestovaippojen myötä olen puolivahingossa perehtynyt myös muiden kestotuotteiden ihmeelliseen maailmaan. On kestopikkuhousunsuojaa, kestorättiä, kestovanulappua, jopa kestovessapaperia. Olen myös koko ikäni käyttänyt kestolakanoita, kestopyyhkeitä ja kestovaatteita asiaa sen kummemmin miettimättä. Kuin vaivihkaa viimeisten vuosien aikana talouteemme on myös hiipinyt ainakin kestorättejä ja kestovanulappuja. Ja hei! Lapsen tehtyä tuotoksensa pottaan pesen pyllyn ja kuivaan sen harsolla. Eli harso = kestovessapaperi?

Siinä ne on nätissä rivissä: kestovanulaput, kestorätit, kestolakanat, kestopyyhkeet ja kestokalsarit.

Vaikka humanistiminäni (se jolla on tämän pään sisällä eniten sananvaltaa) sanoo että kenenkään ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kertakäyttövaipan pukemisesta lapselleen ja että vanhemmuutta ei muutenkaan kuulu suorittaa vaan tehdä ensisijaisesti se mikä itsestä tuntuu oikealta, toivoisin että yhä useampi vanhempi uskaltautuisi kokeilemaan kestovaippailua. Ja että yhä useampi ihminen, vanhempi tai ei, jolla on aikaa ja mahdollisuus näihin asioihin perehtyä ylipäänsä miettisi, mitä heittää roskiin ja miksi.

Argh, mikä tää kesäflunssajuttu on? En usko, että mitään kesäflunssia olisi, jos OIKEASTI olisi kesä sen sijaan, että joutuu palelemaan tuulenviimassa jokainen kerta, kun astuu ulos kotoa.

Räkätaudissa aivotkaan eivät toimi kunnolla, joten viikon blogitauon jälkeen en saanut muuta aikaiseksi kuin tämän postauksen. Sillä mennään.

5 keinoa parantaa elämänlaatua flunssassa

1. Ahmi noutoruokaa

Jos et jaksa laittaa ruokaa, mutta et menetä ruokahaluasi edes kipeänä, hae tai haetuta safkat kotiin. Loosisterin pizzaa iltapalaksi; lähikahvilan sämpylöitä, kanelikierteitä ja take away -kahvia aamupalaksi. Ei se mitään, vaikkei nuhaisena maistaisi mitään. Ainakin voi ottaa kuvia Instaan.

2. Nuku, nuku, nuku

Koska työssäkäyvä saa nukkua kunnolla vain lomalla ja sairaslomalla, kannattaa ottaa kaikki irti, kun voi. Varsinkin, jos et normaalioloissa osaisi ottaa päiväunia, on upeaa huomata, että voi noin vain sammua sänkyyn keskellä päivää ja saada silti unta vielä illallakin. Paitsi jos olet siinä kohdassa flunssaa, jossa saat raivokkaan yskävaiheen, ja sen seurauksena valvot koko yön ja nukut uupuneena niitä päiväunia.

3. lue kirjaa, katso sarjaa

Kerrankin on aikaa, joten lue kirjaa. Tosin flunssaisella nollaenergiatasollasi jaksat ehkä kaksi sivua. Mikä toimii kuitenkin aina, on HBO-tilauksen uusiminen. Täytä teemuki, kääriydy vilttiin ja ahmi Girlsin uusin kausi yhdellä kertaa. Niistä samalla 100 kertaa.

4. Arvosta omaa aikaa

Fiilistele nenänpielet punaisena sitä, että voit tunnonvaivoitta peruuttaa kaikki unohtumattomat sosiaaliset viikonloppuohjelmat ja nauttia laatuajasta omissa oloissasi aivastellen.

5. Valmista lohtucocktail

Kun olet juonut niin paljon teetä ja mustaviinimarjamehua, että ne tihkuvat jo korvistakin ulos, ja tajuat, että on viikonloppuilta ja kaikki muut pitävät hauskaa, sekoita nuhahoureissasi drinkki palkaksi kaikista kärsimyksistäsi. Kyllä se siitä.

"Three little monkeys", sanoi passivirkailija pari vuotta sitten matkustaessamme Thaimaahan. Hymyilin kauniisti ja sanoin: "Lucky me"!

Menevät pojat iältään 9v, 6v ja 3v, todelliset pikku apinat! Usein, kun liikun kaupassa tai missä tahansa päät kääntyvät huvittuneen näköisinä ja joskus ehkä vähän säälivinäkin..mummot ja papat kommentoivat, että siinä äidillä riittää tekemistä..No kyllä riittää:) Riittää vähän isällekin:) Varsinkin noiden pienempien apinoiden kanssa on usein työllistetty olo, koska he ovat todellinen vipeltäjäparivaljakko.

Vuosi on vierähtänyt remontin aloittamisesta ja ehkä osa teistä onkin nähnyt jo Facebookissa kuvapäivityksiä valmistuneista lastenhuoneista. Koululainen sai oman huoneen ja pikkupojat saavat yhteisen huoneen. Lapset ovat olleet uskomattoman sopeutuvaisia remontin aikaisiin olosuhteisiin ja pahimmillaan syksyllä (useampi kuukausi) heillä oli vain muutama neliö lattiapinta-alaa leikkimistä varten. Leluina on ollut vuoden ajan vain joitakin laatikoita pikkulegoja ja pehmopallo. Lapsia on tsempattu kestämään tämä remonttivaihe ja olenkin ottanut lapset mukaan huoneidensa suunnitteluun. 

3- ja 6- vuotiaat ovat ikiliikkujia..tai tuo 6- vuotias on nyt vuoden sisällä kyllä vähän rauhoittunut. Alakerrassa patjoilla on tehty voltteja, kerrossängyistä on hypitty pituutta ja voltteja ja kaikesta olemassa olevasta on tehty majoja. Pienin liikkuu meillä paikasta toiseen lähinnä hyppien ja juosten, alastulot paikasta kuin paikasta ovat lähinnä vauhdikkaita ja kaiken voi tehdä kisaamalla. Näin meillä:)  Sohva on meillä ollut aina jonkinlainen trapetsipaikka ennemmin kuin rauhoittumispaikka. Tosin esikoinen on luonteeltaan aivan toisenlainen, perusrauhallinen ja ei meinaa kestää pienempien menoa ja meteliä. Esikoinen pelaa taas useamman kerran viikossa jalkapalloa ja jääkiekkoa, joten tuo pienempien parivaljakko saa usein kaahata illat kahdestaan. Isoveli on kylläkin avainasemassa pystyttämässä pehmofutispelejä, jota meillä pelataan myös lähes joka ilta.

Että millaista aktiviteettia tämän kaltaisille pojille sitten huoneeseen?

Ainiin, ja unohdinko mainita, että nuo pikkuapinat kiipeilevät myös joka paikkaan! 

*Blogiyhteistyö

Ylellinen makuuhuone tarvitsee tietenkin laadukkaat liinavaatteet. Kaunis petaus viimeistelee makuuhuoneen sisustuksen. Blogiyhteistyön kautta sain Balmuirilta ylelliset St. Tropez -pussilakanat, joissa on näyttävät leveät mustat koristetereet. Näihin pussilakanoihin yhdistin tyylikkäät Cannes -tyynyliinat sekä Antibes -tyynyliinat. Tyynyliinoissa on modernit mustat koristeompeleet, jotka antavat kokonaisuuteen mielenkiintoa. Liinavaatteet on valmistettu laadukkaasta Egyptiläisestä puuvillasta, joka antaa kankaalle erittäin pehmeän ja kestävän pinnan.

Petauksen viimeistelin mustilla Balmuirin B-koristetyynyillä, jotka sointuvat hyvin yhteen uuden topatun sängynpäädyn kanssa. Aikaisemmin esittelin teille uuden valkoisen tikatun päiväpeiton, joka käy täydellisesti yhteen ylellisten liinavaatteiden kanssa. Päiväpeittoa esittelin teille paremmin tässä New In -jutussa. 

Makuuhuoneen uudistaminen alkoi peilipintaisilla yöpöydillä, joita esittelin teille tarkemmin tässä Bedroom Details -jutussa. Lipastojen päällä on Balmuirin nahkapintaiset mustat Kensington -tarjottimet, jotka sointuvat hyvin yhteen musta-valkoiseen petaukseen.

Myös makuuhuoneen toisella puolella tapahtui uudistuksia, nimittäin sinne hankin tyylikkään mustan laatikoston. Tästä voit lukea lisää tästä Bedroom Details -jutusta.

Sain viimein tällä viikolla aikaiseksi laittaa parvekkeemme kesäkuntoon. Lopputulos on mielestäni viihtyisä ja parveke palveleekin lasituksen ansiosta ylimääräisenä olohuoneena syksyyn saakka. Tässä siis pidemmittä puheitta kuvia parvekkeen kesäilmeestä.

Halusin laittaa parvekkeelle myös hyötykasveja, koska mielestäni on mukavaa seurata sadon kypsymistä ja napostella oman parvekkeen antimia. Valkoisessa korissa on paprikan taimi ja kaksi tomaatin taimea, ruskeassa ruukussa puolestaan on persiljaa, ruohosipulia ja timjamia. Rahallisestihan tästä ei hyödy mitään, sillä taimien hinnalla ostaisi enemmän kasviksia kuin taimet tuottavat, mutta kasvun seuraammsesta maksankin mielelläni. :)

Ikkunalaudalle halusin laitta pelargonioita, sillä sain viime kesänä sellaisen työpaikalta läksiäislahjaksi ja ihastuin sen helppohoitoisuuteen ja vähän vanhanaikaiseen ulkonäköön. 

Pöydälle valitsin lempikukkaani neilikkaa ruukkumuodossa. Pöytänä on ikean lack-pöytä joka on huonossa kunnossa ja naarmuinen ja jonka päällystepaperi (?) on paikoin repeillyt.  Pöytä on kuitenkin välttämätön kahvikupin laskualustana ja tarkoituksenani olisikin päällystää se uudelleen dc-fixillä. Laitan kuvia, kunhan saan aikaiseksi...

Istuimena parvekkeellä toimivat kansituolit, joissa on mukava löhöillä ja ottaa aurinkoa. Välillä kaipaan tosin myös ryhdikkäämpiä istuimia ja silloin nämä eivät ole parhaat mahdolliset. Haaveilen pihasta ja isosta terassista, mutta siihen saakka olen parvekkeeseen oikein tyytyväinen ja vietän siellä mielelläni suuren osan kotonaoloajastani! :) 

Moikka!

Rakastan kesää. Kukkivia puita ja pensaita. Vihreää nurtsia ja aurinkoa.

Moni tuttu aina kommentoikin, että onpa ihana piha jne.. Joo on se ihana mutta sen ihanana pitäminen vaatii pirusti hommaa. Myöskin kommentit, -Kyllä sun täällä kelpaa olla ja ottaa aurinkoa, toista se on keskustassa. Niin joo on on mutta edelleen kaikki nämä julkisivuhommat, terassit, pihasauna ja piha vaatii valtavasti aikaa. Suurimman ulkona olemisestani ajasta kitken jotain putsaan, lakaisen. Kuskaan roskia tai muuta sellaista.

Kaikesta työmäärästä huolimatta RAKASTAN mun kotia ja pihaa.

En varmaan osaisi asua enää kerrostalossa. Ei olis mitään tekemistä.. Oishan se halpa ja helppo ratkaisu omakotitaloon verrattuna mutta olen saanut asua keskustassa ihan tarpeeksi ja oma rauha viehättää. Myöskin koirat on otettava huomioon.

Mutta kyllä  joskus (varsinkin kipeänä) tuntuu se nurmikon leikkaaminen niin pirun tylsältä hommalta. Eikä ihan joka päivä houkuttele kitkeminen. EI TODELLAKAAN.

Tänään kuitenkin paistaa aurinko ja voin nauttia pihasta koirien kanssa!

Ihanaa Perjantaita sinne!

XOXO Babs

Tästä se tosiaan sitten lähti. Meidän piha oli kaunistelematta aivan kamala aikaisemmin. Pihaa reunusti jo parhaat päivänsä nähneet aroniat, jotka veivät jo muutenkin pienestä pihan läntistä suuren tilan. Toisekseen marjat sotkivat ja koirat ja lapset levittelivät niitä ympäriinsä. Pihalla ei ollut oikeastaa minkäänlaista näkösuojaa ja tämä aiheutti sen, että joka kevät sain järjettömän ahdistuksen koska en viitsinyt mennä patsastelemaan pihalle muiden naapureiden silmien alle mm. bikineissä. No, en kyllä nytkään välttämättä sitä viitsi tehdä, mutta ehkä vähän pienempi kynnys siihen on :). Suurin ahdistuksen syy oli kuitenkin se, ettei mikään kasvanut pihalla kunnolla, koska vanhat aroniat suurine juurineen vei kaiken kasvuvoiman muilta kasveilta.

Pihasta lähti siis aroniat, laatat ja toivottavasti sammal ja tilalle tuli terassi ja ihan kivan kokoinen maapläntti mihin istutella vaikka sun mitä! :) Terassin ja aidan tekoon saatiin kulutettua yhteensä neljä päivää aamusta iltaan. Pääsin itsekkin opettelemaan naulapyssyn ja sirkkelin käyttöä. Ainokaisina kasveina pihalle jäi pari vuotta sitten istuttamani viinimarjapensaat.

Muutos oli mieletön! Olen niin super tyytyväinen! Suurin kiitos tästä menee anopin miehelle, joka opasti kädestä pitäen kuinka terassi ja aita tulee tehdä. Suuri kiitos kuuluu myös anopille. Nyt on routasuojaukset ja terassin pohjat tehty oikeaoppisesti. Piha koki kyllä kunnon nuorennusleikkauksen ja nyt siinä viihtyy ihan eri tavalla.

Seuraavaksi vain kasveja hommaamaan ja istutuspuuhiin. Tämä ei ollutkaan sitten ihan yksinkertaista. Kasvien määrä on mieletön ja haluaisin pihalle kaikkea mahdollista. Useita iltoja on kulunut internetin syövereissä lukien jos jonkinlaisia kukka- ja puutarhasivustoa. Havuja ja perannoja meinasin johonkin kohtaan ja hyötypuutarhaa myös. Ruukkuihin istutan yrttejä. Hmm. Tästä se tosiaan lähtee. Katsotaan mitä saadaan aikaan! :)

Kuvat meidän uudesta kodista ovat saapuneet. Ah, vihdoin. 12 päivää ennen muuttoa.

Oli todellinen helpotus nähdä ne; asunto näyttää kuvissa kauniilta, siistiltä ja melko valoisalta. Meillä on myös pieni oma piha, joka oli tavallaan ylläri. Ja valtavat, koko seinän korkuiset ikkunat. Miinuspuolena asunnon sijainti maan tasalla ja ne seinän korkuiset ikkunat. En ehkä itse olisi valinnut keittiöön mustaa tasoa, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään (täytyy vaan täyttää keittiö kaikella romanttisella krumeluurilla, niin ei kukaan huomaa).

Nyt voinkin ryhtyä jo henkisesti sisustuspuuhiin!

Tässä yksi teaserkuva kämpästä, jääköön ulkoasu muutoin vielä salaisuudeksi. (Kuvan laatu on mitä on. Lupaan ottaa vain ihania otoksia, kun pääsen itse paikalle.)

P.S. Myös muuttolaatikot saapuivat tänään. Onko se vaan mä, vai tuntuuko teistäkin, että hommat etenee nyt ihan päätä huimaavaa vauhtia?

Muistatteko kun kerroin kokemuksistani naruja käsissä pitelemättömänä kotiäitinä? Palaili ainakin itselle vähän mieleen, kun tänään kombona oli 10-vuotias, 3-vuotias ja 0-vuotias. Selvisin ihan... kohtalaisesti. Etenkin alkuun oli superhelppoa: pienin nukkui rauhaisasti, kaksi isointa leikki keskenään. Mä en ennakoinut MITÄÄN, vaan nautin olostani kahvin ja aamulehden ääressä. Se oli virhe, tietysti.

Yhtäkkiä päällä oli nimittäin hetki, kun lattia ja sohvat on täynnä leluja ja tavaraa, pienin huutaa täysin palkein sängyssään ja keskimmäinen alkaa nälkä-ärsytyksissään kiusata isompaa, joka alkaa myös jo hermostua tönimiseen ja riekkumiseen. Ups. Siispä ei muuta kun monitaiturina haen vauvan sängystään, laitan ruuan alulle, nostan keskimmäisen kauemmas, etsin tutin (joka ei kelpaa), naputan sipulia, hytkytän vauvaa, katson ettei 3-vuotias apuri polta itseään hellaan, pidätän omaa vessahätää, sekoitan, komennan, kiitän, lepertelen. Pyydän, kehoitan, käsken, pilkon tomaattia, nostan haarukoita, siirrän kattilaa, heilutan ja suukotan. Jossain välissä vaihdan vaipan, kaadan maitoa, siirrän veitset kauemmas. Vähän meni spagetit köntille, mutta ah sitä hiljaisuutta höystettynä vain astioiden kilinällä ja maitoinahduksilla, kun kaikki lapset syö autuaana. Hetken päästä tietysti mennään taas, mutta jos on kolme lasta vatsat täynnä ruokaa ja peput puhtaana, niin kyllä sitä vähän saa itseään olalle taputtaa.

Tokihan tässä päivänä eräänäkin vietin hieman laatuaikaa kahden lapsen kanssa heti aamusta, oli sekin hieno suoritus se. Kyllähän siinä esimerkiks kakkaa oli vähän joka paikassa ja eräs taaperoikäinen söi salaa aamupalaks puoli pussia karkkia keittiön pöydän alla, mutta kun heti kahden ja puolen tunnin päästä heräämisestä kaikilla oli jo vaatteet päällä ja ite hörppäsin ekan kulauksen aamukahvia, mietin, että kyllä tää varmaan ihan hyvin sujuu.

Torstai aamuna herätys oli kello 05:00. Reissu lentokentälle ja koneeseen. Vinkkinä, Berliinin Tegelin lentokenttä on muuten sitten paskapaikka. Enivei, työt tehty ja kotona about klo 03:00. 22 tunnin vetäisy takana ja nukkumaan. Aamulla herätys ja kuuppa kyllä edelleen aivan sekaisin.

Sen verran väsynyt sitten, että tänään en sitten tehnyt mitään töllin eteen. Onneksi oli joku joka teki.

Aamulla havahduin siihen, että oltiin tultu seinästä läpi. Aiemmassa blogissa taisin mainita, aiemmat sukupolvet olivat sen verran sankarillisia, että kun tuli kylmä, niin laitettiin lisää päälle. Nykymaailmassa 10 cm puru ei ihan riitä, joten purut pois ja seinään reikää. Ihan purujen takia, ei seinään reikää sentään tehty, vaan haluttiin kodinhoitohuoneesta / saunasta kulku terassille.

Tuosta sitten tultiin läpi moottorisahalla. Aiemmin paikalla oli vain 50cm  kertaa 1,5 metriä oleva ikkuna. Aika pimeä loukku, mutta nyt tulee valoa merkittävästi lisää.

Tuosta sitten poistettiin ikkuna ja otettiin uusiokäyttöön toisaalle. Jatkossa tuo vedetään kiinteäksi seinäksi. Seinän toisella puolella on keittiö ja tästä vierashuoneesta tulee kodinhoitohuone / saunan pukeutumishuone.

Vähän valmiimpaa kauraa. Aiemman kuva ikkuna uusiokäytössä, kuten myös vanhan ulosjohtavan kodinhoitohuoneen ovi uudelleenkäytetty.

Siitä se uusi runko nousee. Työmiehillekkin väkersin istumapaikan. Sinänsä logiikan vastaista, kun mennään tuntihinnalla, mutta itse haluan uskoa siihen, että laadussa maksaa itsensä takaisin.

Tuosta ei paljon näe muutakuin sen, että seiniä myöten revitty. Ensin mietittiin, että paljonkohan nousee energiankulutus kun on isompi ala lämmittää. Nyt totesin, että kun tämä vanha osa nykyaikaistuu, niin todennäköisesti ei nouse yhtään. Nimittäin yläpohjassakin oli vain 10 cm purua.

Tuolla takana näkyy huomisen haaste. Pitäisi purkaa tuo savupiippu kokonaan. Itse olen hieman korkeanpaikankammoinen ja mitään turvavaljaita ei järkevästi saa tuonne laitettua. Pääsee siis kohtaamaan omat pelkonsa.

Purua seinistä. Jos joku haluaa, niin tervetuloa hakemaan. Sunnuntaina lisää saatavilla.

Pitkästä aikaa on taas vuorossa sisustus asiaa. Kävimme kuukausi sitten tutustumassa poikani tulevaan kouluun jossa oli esillä vanhoja opetustauluja, sain tietää että kyseiset taulut olivat tulossa myyntiin koulun järjestämiin myyjäisiin. Myyjäiset veti porukkaa ja ei ihme, ei opetustauluja joka päivä tule myyntiin ja näissä on oma historia takanaan ja taulut ovat kauniita. Löysin itselleni kolme eri taulua, kaksi koi aiheusta taulua ja yhden (joka ei esiinny kuvissa) tanssiais aiheinen taulu. Olen etsinyt opetustauluja monesta eri paikasta ja omaksi ihmeekseni olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Nämä taulut tulivat olohuoneen seinälle, huomaamattani taulujen värien sävyt sopivat jo olohuoneen värimaailmaan. Olen hyvin tyytyväinen löytöihin!

Osa Vaatekoit-opetustaulun taidetta ja tv-tasolla sykkii myös sydän. Tämän toisenlaisen opetusvälineen olen ostanut aikoinaan kirpparilta.

Tässä kummatkin taulut esillä, Vaatekoit ja Jauhokoit. Tv-tasona toimii entinen työpisteen pöytä josta olen tehnyt postauksen aikaisemmin http://www.lily.fi/blogit/js-neverland/opiskelijan-tyopiste. Pidän huonekaluista joita voi käyttää moneen eri tarkoitukseen eikä ole vain työpöytä tai tv-taso. Tasolla on myös linnunhäkki koriste, sydän ja tason vierellä tilaustyönä tehdyt tikapuut. Tv ei ehkä ole kaunein asia maailmassa ja toivon että joskus keksitään telkkari joka sointuisi sisustukseen paljon paremmin!

Linnunhäkki koristeen sisällä on jouluvalot tuomassa tunnelmaa. Kuvassa näkyy myös osa jauhokoit taulun ötököitä!

Mitä mieltä olette? Onko teillä jotain sisustustavaraa mitä olette etsineet kauan?

I want to make sure I'm not a dilettante.
Decorating has been a passion all my life.
I love it.

- Cristina Saralegui

-J

Olen ollut viikon melko stressaantunut. Suoraan sanottuna, vaikka töissä ei hirvittävä kiire tällä hetkellä olekaan, en jaksaisi enää päivääkään. Tämä sama fiilis tulee mulle ennen jokaista lomaa - joskus pari viikkoa, niin kuin nyt, joskus muutama päivä ennen. Tai ehkä se ei ole stressiä vaan väsymistä. 

Onneksi meillä on tämä piha. Työpäivän jälkeen kun kitkee vähään vihannesmaata ja tallustelee ympäriinsä kesäisellä pihalla, ei jaksa murehtia tai ahdistua. Okei, se lämminvesivaraaja nyt levisi ja siihen menee lomamatkarahat. Mut mikäs tässä on lomaillessa sitten kotosalla. No, vähän mä valehtelen: kyllä toi rahan riittämättömyys ottaa päähän vähän väliä. En ole vieläkään ihan tottunut tähän, että tää talo ja asuminen vie niin ison loven palkkapussista. Mutta kyllä tämä kesäinen piha vähän helpottaa <3

Meillä kasvaa tällaisia metsämansikkaplänttejä siellä sun täällä pihaa. Saa nähdä, ehditäänkö nähdä mansikoita kuitenkaan, kun pihassa asustaa lintuja useammassa linnunpöntössä.

Omenapuu, luumupuu vai kirsikkapuu? Ei mitään havaintoa, mutta kauniit kukat kaunistaa pihaa useammassa puussa. Ehkä me saadaan noita kaikkia!

Tontin takanurkilla. Kun tänne asti on löntystellyt, mieli on jo aika kevyt. Hiljaisuus, metsä, linnut. Tää koko piha on meidän oma. Mä ajattelin, kun me ostettiin tätä taloa, että sitten me omistetaan iso rakennus, oma talo. Nyt on kyllä ainakin kesäaikaan tämä tunne keskittynyt tähän pihaan.

Olen urakoinut pihassa heti kun lumet suli, kitkenyt, putsannut, raivannut, saksinut... Mutta vadelmapensaat saavat kasvaa villiintyneessä ympäristössä. 

Rauha.

Syntymäpäiväviikonloppu alkoi mukavasti töiden jälkeen kello viiden teellä Salutorgetissa. Kerrostarjottimelle on kerätty suolaisia ja makeita herkkuja sopivassa tasapainossa. Tarkemmin tarjontaan pääset tutustumaan täällä. Tämä oli kyllä mahtava tapa aloittaa viikonloppu, suosittelen tutustumaan!

Sain ystävältäni lahjaksi aivain ihania pioneja! Miten itse en ole tullut ostaneeksi näitä kauniita kukkia. Nämä sopivat täydellisesti päivän teemaan.

Terassin ja aidan valmistuttua piha oli kuin tyhjä paperi. Oli jotenkin hankalaa hahmottaa miltä haluan pihan näyttävän valmiina. Tykkään japanilaisesta puutarhasta, kivistä ja kerroksellisuudesta, mutta toisaalta myös runsaista kasveista ja sopivasta epäsymmetrisyydestä. Kasvit tulisi saada myös jotenkin tasapainoon. Maa on melko savista, joten sekin tuo omat haasteensa. Aita tuo varjoa myös pihan laidoille, joka tulee ottaa huomioon kasvien asettelussa. Helpoin oli aloittaa ruukkupuutarhasta. Ruukkuihin päätyi tinjamia, sitruunamelissaa, ruohosipulia, persiljaa ja isompiin ruukkuihin pensastomaattia ja mansikoita. Nuo mansikat kyllä vähän epäilyttää, että menestyykö ne ruukuissa. Kävin myös ystävän pihalta lisäksi minttua ja oreganoa.

Yrttiruukkuja olen asetellut parvekkeelle sekä osan jätin pihalle. Ruukuilla saa ihania asetelmia aikaiseksi. Ja se hyvä puoli niissä on, että niitä voi siirrellä tarpeen mukaan. Aidan valmistuttua on pakko seurailla jonkinaikaa sitä kuinka aurinko paistaa pihaan. Saviruukut ovat mielestäni todella kauniita. Toisen tomaatin laitoin vanhaan pataan, missä on pohjassa reikä. Nyt pitää vain toivoa että ilma hiukan lämpenisi.

Näin viime yönä loputtoman pitkältä tuntuneen painajaisen siitä, että yritin jonkun rakennuksen sisällä piileskellä ulkopuolella kävelevien ihmisten katseilta ja juuri kun luulin olevani turvassa, piilossa, huomasin jonkun taas tuijottavan (osa jopa kehtasi osoitella sormellaan, saakeli). Eipä tarvinnut kauaa arvailla, mistä moinen uni juonsi juurensa. Selkeästi alitajunta oli ottanut pureskeltavakseen eilen saapuneet asuntokuvat ja alkanut työstämään ajatuksia noista meidän tulevan kodin järjettömän kokoisista ikkunoista. Tai voiko noita enää ikkunoiksi kutsua? Lasiseinät? Seinälasiovet? Akvaario?

Taitaapi olla paikallaan mittatilausverhojen teettäminen. Joudutaan joko opettelemaan säädyllisten asujen käyttö kotioloissa taikka hommaamaan tarpeeksi paksut verhot.

Fiilikset on lievästi stressaantuneet muutosta (TJ 11 päivää siihen, kun muuttokuormamme saapuu Tanskan maalle), mutta iloiset kuitenkin. Tänään on luvassa hyvää ruokaa ja keskinkertaista viiniä frendien kanssa. Ihana saada ajatuksia vähän muualle ja päästä juoruilemaan kunnolla.

Kuvassa toinen ja kenties viimeinen kämppäteaser, josta näkee tulevan kotimme ikkunoiden vaatimattoman koon (ja kyllä - tulevien naapuriemme terassihuonekalut siinä juuri näppärästi linjassa makkarimme kanssa) (ainakin kerrankin oppii tuntemaan naapurinsa, ja ne meidät...).

Me ollaan henkeen ja vereen mieheni kanssa (kop kop) keskusta- ja kerrostaloihmisiä, mutta voi jumpe kyllä terassit ovat kova juttu varsinkin näin kesällä. Siskoni tykö on niin kaunista ja heidän upea terassi alkaa olla pikku hiljaa valmis. Helppoja sävyjä, puuta ja modernia muovia yhdessä, ja kaunis kuusimetsä terassin takana. Kyllä kelpaa. ♥

Kaunista lauantaita!

M.

On the go and at my sister's beautiful terrace...

Tänään vuorossa oli ei niin ihana osuus. Elikkä purujen ja kutterinlastujen lapiointia. Voi kuvitella tilaa joka on n. 165 cm korkea ja täynnä katon tukilautoja viistoon ja vaakaan. Itse siellä 178 cm pitkänä lapion kanssa, niin ei ole kivaa.

Periaatteessa tuolle on helppokin tapa hoitaa nuo purut pois. On olemassa pumppuautoja, jotka imuroivat purut pois ja hoitelevat ne maagisesti jonnekkin. Ajattelin taas vähän säästää. Tuo pumppaus olisi nimittäin maksanut sellaisen 1500 euroa. Nyt hieman mietityttää, että tulikohan säästettyä oikeassa kohdassa, nimittäin 8 tuntia lapioitu ja pussitettu ja vasta 1/3 urakasta tehty. No, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vain. Jos omalle työlle ei laske hintaa, niin tässä tulee säästöä arviolta 1350 euroa. Ainut josta tarvii maksaa on kiikuttaa nuo purupussit kaatikselle. Onneksi autona on Chevrolet Tahoe, joten mahtuu hyvin kyytiin tavaraa ja kerta kuorma maksaa sen 7 euroa.

No jotta ei mene pelkäksi marinaksi, niin löytyy sieltä purujen seasta ihan mielenkiintoisia löytöjä...

Mm. tällainen löyty. Kaverin lärvi ollut ilmeisesti Pirkon mieleen. Eipä taida teinitytöt kovin erilaisia olleet fanituksissaan vuosien varrella. 

Nämä sanomalehdet olivat todella kiinnostava löytö. Päivämäärien perusteella tölliämme on alettu rakentamaan jo vuonna 1939 ennen talvisotaa sillä ensimmäiset tähän mennessä löydetyt lehdet ovat tammikuulta 1939. Rakentaja on sitten ilmeisesti joutunut osallistumaan talvisotaan kesken rakentamisen, sillä lehdet loppuvat kuin seinään lokakuussa 1939 ja alkavat sitten uudestaan vasta touko-kesäkuussa 1940. 

Lehdissä on ollut kiinnostavia uutisia mm. Saksan hyökkäyksistä Ranskaan, jossa 10 000 saksalaista kaatunut ja 1,2 miljoonaa liittoutuneiden sotilasta jäänyt sotavangiksi. Samalla uutisoidaan 100 000 hollantilaisen kaatumisesta, Norjan valloituksesta ja Brittien maihinnoususta Pohjois-Norjaan.

Arkisempia ja aika pysäyttäviäkin havaintoja löytyy mm. yllä olevasta kuvasta. Oletettavasti lehden tilaaja Mimmi on kirjoittanut kuolleelle ilmeisesti miehelleeen Toivolle viestin lyijykynällä lehden ylälaitaan..."Rakkaani Toivoni, olet poissa minulta, olet siellä missä ei riidellä ja jonne minäkin kerran tulen. Odota minua Toivoni, sillä minä tulen kun Jumala antaa minullekin armonsa." 

Aika koskettavaa...löytyisiköhän joitain Mimmi Salomäen sukulaisia (asui Järvenpäässä Kytötiellä vuonna 1940) joka haluaisi muistoja sukulaisistaan?

Tämä ryytimaa on koottu cottagegardentyyppiseksi yrttimaaksi, joka sisältää sekä koristekasveja että hyötykasveja. Tällä tavalla kokonaisuus on kaunis mutta se asettaa hieman haasteita käyttäjille, pitää tietää mikä on mitäkin. Useimmiten maistelemalla ja haistelemalla selviää käyttötarkoituskin.

Tämän yleiskuvan vasemmassa yläreunassa rehottaa liperi eli lipstikka Levisticum officinale. Se on vahvan makuinen yrtti, jota olen toistaiseksi käyttänyt vain yrttisuolan ainesosana. Lipstikkakeitto ei maistu tässä taloudessa, tai ehkä taloudesta vain puuttuu kokki, joka osaisi sen maistuvaksi keittää.

Koska osa kasveista heräilee kesään eri aikaan ja aihepiiri on aika iso, laitan vielä lisäpostauksia aiheesta.  Osa yrteistä on tässä vaiheessa jo pitkällä kasvussa mutta osa antaa vielä odottaa itseään. Tällä kerralla esittelyssä ovat muutamat monivuotiset yrtit:

Suosituin käyttöyrttini on ruohosipuli Allium schoenoprasum, sitä tulee käytettyä melkeinpä päivittäin. Kunhan kukat aukeavat, käytän niitä myös koristeina ruoissa.

Mäkimeirami, Origanum vulgare tuttu yrtti ihan kaikille. Se leviää ihan joka paikkaan, ellei sitä hieman kitke. Tykkään sen kauniista vaalean lilasta kukinnasta myöhemmin kesällä. 

Ruohosipulin kyljessä kasvaa sitruunamelissa Melissa officinalis. Toisinaan käytän lehtiä koristeluun mutta aika usein se jää vain hiplailtavaksi ryytimaalla pyörähtäessäni.

Viinisuolaheinä Rumex sanguineus, on hauska punaruotinen yrtti salaatteihin antamaan väriä ja makua. Ja toki hurmaavan kaunis levitessään juuri sinne minne haluaa.

Kaiken tämän keskellä kasvaa lemmikkejä, jotka ovat joillekkin rikkauohoja mutta minulle aivan liian rakkaita pois kitkettäviksi.

Seuraavissa postauksissa kerron vielä yksivuotisista yrteistä sekä wannabeeyksivuotisista, joita käytän monivuotisten tapaan.