Kun raskaus on valvottanut koko yön ja...

...piharemontin eteneminen näyttää tältä ja...

...vessassa näyttää tältä ja..

...ruokailuhuoneessa näyttää tältä ja putkari laittaa viestin olevansa kipeä...

Saattaisi luulla tilanteen olevan vähän perseestä.

Mutta auringon paistaessa, voi ottaa tilanteen haltuun valikoimalla parhaan mahdollisen tyylin perseen lähestymiseen: esimerkiksi lähtemällä ihanalle roadtripille Suomen Turkuun!

Hyvällä säkällä labyrintissä löytää jonkun, jolla näyttää olleen vielä rankempi viime yö.

Kesäistä sunnuntaita kaikille!

Puutalon puutarhassa juuri nyt (kuvia ei käsitelty).

Hekumallisia unikkoja:

Pinkeistäkin pinkimpi bougeanvilla:

Vuoden kukkeinta hetkeä juhlivat syreenit:

Ikilempparit samettikukat:

Vakkarioranssi... ...mikätääruukkukukkanytolikaan:

...ja uusi tulokas keltainen jokuamppelikukka:

...sekä tuo kaikkialle levittäytyvä perhanan kokoomuskukka:

Ajattelin antaa tuon ruiskukan (tänäkin vuonna) kukkia tuossa kukkapenkin ulkopuolla ja kitkeä sen vasta sitten pois. Mutta kukkapenkin puolen kokoomusvaltaaminen ärsyttää; ne ovat peittäneet koko kukkapenkin pään alleen, en edes tiedä, mitä siellä alun perin on ollut.

Tai siis onhan noi ihan nättejä, mutta se poliittinen merkitys on vaan ikuisiksi ajoiksi pilannut tuon kukan multa.

Ostin juuri viime viikolla sitä sellaista myrkkyä, jota laitetaan kukan lehdelle ja sen kautta koko kukka (juurineen) tuhoutuu. Kuulostaa vaan niin hurjalta, en ole vielä uskaltanut kokeilla.

Onko teillä kokemuksia, uskaltaako sitä myrkkyä roisisti käyttää ihan kukkapenkissä? Siellä ois ukonputket (?) jälkikasvuineen odottamassa...

PS. Osa kukkaloistosta löytää tiensä toki myös puutaloon sisälle:

Joo joo joo oon just aikeissa siivota.

Moikka Moi!

Tällaista täällä i dag

Mä NIIIIIIIN rakastan noita kukkia omenapuun kukkia!!

Aaaah, nyt takas pihalle. Hyvää Sunnuntaita sinne!

XOXO Babs

Vietettiin eilen siis tyttöjen iltaa vanhalla työkaveriporukalla Jennin uudessa ja upeassa kodissa. Syötiin, juotiin skumppaa ja katsottiin tietty toisella silmällä prinssin häitä. Jos ei muusta, niin bileiden koostumuksesta pystyy päätellä kummalla puolella kolmeakymppiä meidän ikäviisarit väräjää.

Kanssamme bailasi kolme kissaa.

Aloin itsekin harkitsemaan kissan ottamista. Ihan vaan jo siksi, että katsokaa nyt noita silmiä. Maailman kuvauksellisin olento.

Niitä ei voinut vähempää kiinnostaa mun olemassaolo. Paitsi kun mulla oli lautasella kanaa.

Loukkaannuin koiraihmisenä välinpitämättömyydestä hieman. Miten niin mun vanutukset ja rapsutukset ei muka merkkaa teille mitään?

Sen sijaan loikkiminen huonekalujen päälle oli tärkeää.

Ihanaa syreenien aikaa kaikille! Tämä on minulle paras aika vuodesta. Kesäloma alkoi juuri ja muutakin jännittävää on elämässä meneillään. Perjantaina teimme nimittäin asuntokaupat! Olemme muuttaneet viime vuosina luvattomankin monta kertaa, mutta nyt voidaan aika turvallisin mielin todeta, että tämän muuton jälkeen EI ENÄÄ! :D

Ostimme ihanan kodin kiinanmuurilta, nykyisen vuokra-asunnon viereisestä talosta. Kodissa on 4h+k, 69m² ja se on meille toteen käynyt unelma. Ehdimme seurata asuntomarkkinoita reilun kuukauden verran, kun rappukäytävään tuli ilmoitus muurilla myytävästä asunnosta ja pian oltiinkin jo katsomassa asuntoa ja seuraavassa silmänräpäyksessä sopimassa kauppoja.

Tässä yksi syy, miksi kiinanmuuria ja Kalevaa niin kovin rakastan: vihreys. Uuden kodin parvekkeen kohdalla on kuvissa näkyvä syreeni - täydellistä! Kuka olisi uskonut, että saan yhteensovitettua maalla asumiseen ja kaupunkielämään liittyvät toiveeni näin helposti :P Kalevan omaleimaisuus oli lehdissäkin esillä hiljattain. 

Kuten arvelinkin, innostukseni blogin pitämiseen lopahti lähes yhtä nopeasti kun alkoikin (edellisestä postauksesta nyt vajaa neljä kuukautta). Nyt kuitenkin tuntuu, että on tänne sopiva aihe, josta kirjoittaa - kiinanmuurilla asumisestahan blogissani on kyse.  Nyt olisi jo paljon jaettavaa: roskalavalta löytyneitä huonekaluja, jotka sopivat täydellisesti uuteen kotiin - vaan eivät mahdu nykyiseen. Nykyinen kämppä toimii käytännössä varastona, kun uudet huonekalut ovat vallanneet puolet keittiöstä. Pääsemme muuttamaan heinäkuun lopussa, joten silloin jatkoa luvassa! :)

Hyvää kesää ja alkavaa juhannusviikkoa!

Pihallamme vierailee aika paljon lintuja ja niitä on kiva seurata. Aamulla ikkunasta kurkatessa huomasimme, että nurmikolla oli pieni linnunpoikanen. Se näytti syövän voikukkaa ja viihtyi useita tunteja nurmikolla. Luulimme, että se on linnunpoikanen, joka ei osaa vielä lentää. Toisin kävi. Lintu päästi  aika lähelle, kunnes pyrähti nopeati lentoon. Mahtaisikohan tämä olla vihervarpusen poikanen?

No eipä ne lämpimät kesäsäät kauaa kestänyt. Back to basics ja taas sataa.

Tänään on anopin vierailun viimeinen päivä. Mä oon saanut temmeltää oman pääni mukaan koko viikonlopun, koska aika kotimaan kamaralla käy niin vähiin. Oon siis relannut ja tavannut kavereita, mutta tänään päätin ryhdistäytyä ja tarjota kunnollisen miniäkokelaan tapaan kakkukahvit.

Kahvi ja donitsi. Täydellinen pari.

Pöytään pääsivät myös mun palavasti rakastamat kirppislöytöastiat, joita poikkis vähintään yhtä intohimoisesti vihaa. Tunnetaan niin kovin eri tavoin siroja posliinisia kukkajuttuja kohtaan, ihme homma.

Kesän yksi ehdottomista suosikki asioista on tuoksu.  Oma kesäni tuoksuu kukilta, mansikoilta, grillaukselta ja aamukasteelta. Tähän aikaa vuodesta sireeni, kielo kukkivat ja valoittavat tuoksullaan, aamulla raikas aamukasteen tuoksu on yksi parhaimpia asioita mitä aamulla saa kokea kahvikupin jälkeen, mansikan tuoksu torilla herättää veden kielelle ja savun ja kypsyvän liha tietää vain hyvää mieltä ja täyttä vatsaa. Olisi mahtavaa jos nämä tuoksut voisi purkittaa talvea varten niin saisi piristystä talven keskelle. Miltä sinun kesäsi tuoksuu?

kuvat: Jasilyn

“Odors have a power of persuasion stronger than that of words, appearances, emotions, or will. The persuasive power of an odor cannot be fended off, it enters into us like breath into our lungs, it fills us up, imbues us totally. There is no remedy for it.”
― Patrick Süskind, Perfume: The Story of a Murderer

-J

Rakastan juhlien järjestämistä, vaikka se suuri työ aina onkin. Tälläkin kertaa tein yhtä anopin tuomaa torttua lukuun ottamatta kaiken itse n. 30 vieraalle. Juhlapöydän väriksi valitsin vaaleanvihreän. Olin vähän ajatellut, että pojalla olisi vihreä kravattikin, mutta lopulta pukeuduimme kaikki siniseen. Ostin pöytään palan vihreää voilee-kangasta, jonka alle piilotin pahvilaatikoita, jolloin sain kattaukseen korkeuseroja. Kynttilänjalkoihin laitoin vettä ja valkoisia syreeninoksia ja -lehtiä sekä kynttilän alle, että kynttilänjalan reunalle. Niistä tuli tosi kivat. Pöytään tein myös kimpun valkoisesta syreenistä ja valkovihreän kuunliljan lehdistä. En olisi kyllä saanut kukkakaupasta itseäni enemmän miellyttävää kukka-asetelmaa. Terassin pöydälle laitoin violettia syreeniä ja valkoista virpiangervoa. Koko päivän satoi kaatamalla vettä, joten pihalla ei kauheasti oleskeltu.

Opiskelin etikettiä ja sen mukaan rippijuhlissa ei nostella maljoja eikä tarjota alkoholia ja sillä mentiin. Alkujuomaksi oli tarjoilla vaaleanpunaista raparperisimaa, raparperi-mansikkamehua ja louhisaarenjuomaa mustaherukanlehdistä. Kaikki tosi helppoja ja edullisia tehdä, kunhan muistaa ryhtyä ajoissa hommiin. Laitoin juomat erilaisiin nätteihin värittömiin pulloihin, joihin tein dynolla nimikyltit. Tarjoilin juomat kuohuviinilaseista ja lapsille Happy Joe -pulloista ihanien paperipillien kera. Vieraat hakivat juomat itse, joten sain sillä välin valmistella ruokapöytää.

Ruuista ylivoimaisesti kehutuin oli miehen aamulla savustama lohi. Lihat laitettiin uuniin konfirmaation ajaksi ja perunat keitettiin kotiin tultua. Salaattiaineet olin pilkkonut omiin purkkeihin illalla ja kirjoittanut kanteen maalarinteippiin sisällön. Olin ajatellut kokoavani salaatit ennen lähtöä, mutta sitä en ehtinyt tehdä. Koska salaattiohjeetkin olivat keltaisilla post-it -lapuilla kulhojen luona, osasti kuopus onneksi sekoitella kirkon jälkeen niistä kaksi erilaista salaattia. Juhlapöytään olin laittanut kaikki tarjoiluastiat tyhjinä paikoilleen ja niissäkin oli laput ruuista. Näin kuka tahansa saattoi auttaa eikä mitään jäänyt pöydästä. Melkein aina olen löytänyt juhlien jälkeen jonkun tarjottavan jääkaapista.

Kahvipöytään tein ensimmäistä kertaa eläessäni 8 munan täytekakun. Koska en löytänyt kaupasta yli 26 cm:n irtopohjavuokaa, käytin sitä ja laitoin reunalle leivinpaperista reippaan korotuksen. Kakkupohjasta tulikin aivan valtava, mutta pysyi hyvin leivinpaperin sisällä. Siitä olisi tullut 5-kerroksinenkin, mutta en viitsinyt amatöörinä ruveta sellaista kokoamaan, joten tein melko paksut 4 kerrosta. Väliin suklaamoussea ja mansikkakermavaahtoa + mansikoita. Laitoin mansikkakermavaahtoonkin hieman liivatetta, koska kakusta oli tulossa iso ja painava ja pelkäsin, että pursuaa muuten välistä pois tai lähtee keikahtamaan, sillä kakku oli ympärysmittaan nähden tosi korkea. Täyttämisen jälkeen kiedoin ympärille tiukan kelmun ja kakusta tuli muodoltaan tosi hyvä. Luin vähän kakkublogeja ja tajusin, että kakkupohja pitää kumota, niin että se kupera puoli jää alapuoleksi ja päällypuoli on aivan tasainen. Ensimmäistä kertaa ostin myös elintarvikeväriä ja värjäsin sillä kakun pinnalle tulleen kermavaahdon. Samoin ensimmäistä kertaa tein koristeita sokerimassasta, kun löysin nuo perhosmuotit CM:sta ihan vahingossa. Valkoista sokerimassaakin oli helppo värjätä. Samoin värjäsin marenkeja, mutta niistä tuli tosi ruman värisiä. Kakkuun laitoin värjäämättömiä, mutta puhtaan valkoisia nekään eivät olleet. Värjättyjä marenkeja liitin kaksi yhteen sulatetulla suklaalla. Olisivat olleet aika kivoja, jos tosin tuo väri olisi onnistunut paremmin. Lapsia sekään ei näyttänyt haittaavan. Ja kun suklaadippauksen vauhtiin päästiin, niin dipattiin taas niitä vaahtokarkkejakin. Nämä olivat ehdottomasti pienimpien suosikkeja. Pikkuleivät olivat muistaakseni herrasväen limepikkuleipiä. Täytteessä oikaisin ja ostin valmiin lemon curdin. Päällinen koristeltiin värjätyllä pikeerillä ja nonparelleilla. Tein myös ekaa kertaa oikeita bebé-leivoksia. Ne eivät olleet ollenkaan niin hankalia kuin luulin, pohjat sai hyvin tehtyä paperivuoissa. Ja näistäkin tuli tietenkin vaaleanvihreitä. Eniten kehuttu makeista tarjottavista oli kuitenkin Dajm-kakku ja hyvää se kyllä olikin. Sekin oli eka kokeilu.

Kommelluksitta ei näistäkään juhlista selvitty. Poika meni kirkkoon 1,5 h ennen meitä ja kun meidän piti lähteä, mies totesi pojan vieneen hänen kenkänsä :) Kotiin tullessa meni sulake ja kun sitä yritettiin palauttaa, löi yksi 4 metrin korkeudessa oleva seinälamppu ruokailupöydän yläpuolella kipinöitä 20 sentin korkeudelle. Onneksi on kivitalo! Sulaketta ei siis saatu päälle ja ulkona satoi kaatamalla, joten ruoka tarjoiltiin tunnelmallisesti kynttilänvalossa. Onneksi keittiö ja olkkari ovat eri sulakkeissa. Ja kaatuihan sitä yksi maljakkokin lasten leikeissä. Muuten kaikki meni tosi hienosti. Poika oli niin komea ensimmäisessä puvussaan. En tykkää lasten pukemisesta pikkuaikuisiksi, joten meidän lapsilla ei ole koskaan aiemmin ollut kravattia, rusettia tai pikkutakkia.

Tiedättekö te sen tunteen kun on jotakin kastunut joka on vielä kaiken lisäksi sellanen paikka minkä vähiten haluaa että se kastuisi? Minä tiedän. 

Olin jättänyt vesipullon (jonka luulin olevan kiinni) kallellaan sängylle. Sehän ei tietenkään ollut kunnolla kiinni. Onneksi patja ei kerennyt kastua, mutta petari oli kyllä kastunut.

Onko teille käynyt mitään vastaavaa?

Tänään päivä enemmän tai vähemmän meni purun puolelle. Koska laajennamme myös vanhalta puolelta ylöspäin, pitää rakenteita vahvistaa. Tarkoituksena on asettaa sopiviin paikkoihin teräspilarit ja niiden päälle tuoda 12 metriä pitkä jäätävän iso palkki. Jotta palkista ei tule sellaista, että kävele ja lyö pääsi, niin piti alkaa purkaa vanhan osan kattoa.

Ei muuta kuin sorkkarauta käteen ja vasara toiseen ja repimään. Harmi sinänsä, että tuo mäntypaneeli oli hyväkuntoista ja sitä ei ehjänä alas saanut sitten millään. Onneksi oli käsittelemätöntä, joten siitä tuli sitten polttopuita. Kun koko katto oli revitty alas, niin ei kun sirkkeli laulamaan ja sopivan kokoisiksi pilkkeiksi. Sinänsä tämä oli hyvä juttu, kun 8 ja 6 vuotiaat lapsemme innostuivat kanniskelemaan niitä parempaan talteen. Tosin huomattiin, että toimeksiannossa pitää vielä tuon ikäisille olla tarkkana. Pidimme itsestään selvyytenä, että he veistivät ne sinne missä muutkin polttopuut ovat. No, sinnepäin. He veivät ne puut sinne missä vielä naulojen poistoa odottavat polttopuut ovat. Nyt ne ovat siis märkinä sateessa.

Olen niin tyytyväinen tuosta. Aiemmin seinällä oli vain pieni ikkuna ja huone oli kovin pimeä. Nyt siirreltiin ikkunoita ja ovia ja saadaan melkoisen valoisa kodinhoitohuone.

Katon purun alta paljastui todella iloinen yllätys. Alkuperäinen katto!!! Olimme emännän kanssa sitä mieltä, että tuo pitää yrittää säästää. Kaunista ja laadukasta ennen 1939 sydänpuuta katossa ja paksuus on melkoinen. Pitää katsoa miten tuo tuleva palkki muuttaa tilannetta, mutta pitämällä tuon, niin huonekorkeus kasvaisi merkittävästi. Pitää yrittää tehdä siitä palkista joku sisustuselementti. Vaikka hioo noita vanhoja ja maalaa valkoiseksi ja palkki vaikkapa petsaa tunmaksi.

Intouduin sitten repimään eteisenkin katon alas. Jälleen positiivisin mielin, kun samaa lankkua löytyi sieltäkin. Valitettavasti tällä kertaa purettava katto ei ollut mäntyä vaan jotain lastulevy / laminaatti sontaa. Pitänee viedä kaatikselle. Sähkömieskin kävi vetelemässä johdatuksesta pois. Jos tuo katon pitäminen onnistuu, niin vedämme sähköt välipohjan yläpuolelta. Tällöin päästään korkeampaan huonekorkeuteen ja saadaan laajempi aula, ajatuksena seuraava: tuo missä on reput, niin koko seinä revitään pois. Valkoinen kaappi lentää tulevaan kodinhoitohuoneeseen ja tilalle tulee ulko-ovi. Nykyisestä eteisestä tehdään vaatekomero.

Sen verran fiiliksistä tässä vaiheessa. Katselin rakenne piirrustuksia ja kun aiomme kaataa kantavia seiniä yms. Niin jollainen ne pitää korvata. Tulee järeitä palkkeja ja teräspilareita nykyrakenteiden sisään. Tätä katsellessa totesi, että vaikka laajennus tulee muualle, niin ainoastaan sauna ja olohuone on ainut paikka johon ei tule muutoksia...ehkä. Vähän alkoi mietityttämään tämän homman järkevyys. Mutta enää ei peruutella vaan Sisua peliin perkele,

Toinen asia joka kannattaa pitää mielessä tälläisen proggiksen kanssa. Roskaa muuten tulee sitten aivan tolkuttomasti. Helppo ratkaisu olisi hommata roskalava pihaan ja nakella kamat sinne. Lava itsessään ei paljoa maksa, mutta kun yritys hoitaa jätteenkäsittelyn puolestasi, niin alkaa hintaa kertyä. Otetaan esimerkki. Eilisessä blogissa kertoilin tästä purujen pussituksesta. Puruja tuli 25 säkillistä, eli noin 800 kiloa. Jos olisin ottanut lavat, niin hienosti olisi sinne ne mahtuneet ja vähän ylikin. Lavan hinta n. 250 euroa, mutta jätteen käsittely n. 160 euroa per tonni. Nyt lastasi. Juurikin kamat omaan Chevrolet Tahoeen ja huomenna aamulla vien ne kaatopaikalle. Hinnaksi tulee 7 euroa ja likainen auto.

Syntymäpäiväviikonloppu alkoi mieluisissa merkeissä, kun sain paketin Austaraliasta asti Bombardier Designsilta. Paketista paljastui ihana nimikirjaimella varustettu koristetyynynpäällinen, joka on mitä parhain syntymäpäivälahjaidea. Musta-valkoinen koristetyyny sopii täydellisesti makuuhuoneen sisustukseen. Paketissa oli myös muutama tyylikäs tuoksukynttilä.

Tuoksukynttilät on pakattu kauniisiin musta-valkoisiin pakkauksiin, joten ovat mitä oivallisin lahjaidea. Soijavahasta valmistettujen tuoksukynttilöiden tuoksumaailma on saanut inspiraatiota Euroopasta. Kynttilän N 1 tuoksua kuvaillaan tarkemmin näin: Inspired by flavoursome desserts from French Patisseries and perfumed Parisian gardens, Noir brings together a fresh blend of sweet fruits and hints of gentle floral scents.

Ilmoittautuminen päiväkerhoon - check

Imoittautuminen muskariin - 

Ilmoittautuminen vauvauintiin ja uimakouluun - check

Ilmoittautuminen futiskouluun - check

Salikortin hankkiminen -

Opiskelumahdollisuuksien kartoittaminen -

Päiväkotipaikan kartoittaminen - 

Vauvan rytmiin tutustuminen -  check

Perhekerhojen selvittäminen - 

Kesästä nauttiminen - !

Kun muut ovat koostaneet kesän to do -listoja, minä olen suunnitellut jo syksyä. Olen ainakin koko loppuvuoden kotona poikien kanssa, joten olen jo alkanut suunnitella ja järjestellä uutta arkeamme. Itse en varmasti pysty tarjoamaan tarpeeksi mielenkiintoisia virikkeitä päivä toisensa jälkeen 3-vuotiaalle, joten hän pääsee kaksi kertaa viikossa kolmeksi tunniksi seurakunnan tarjoamaan päiväkerhoon.

Syksy tuo mukanaan myös harrastukset. Isoveli aloittaa uudelleen muskarin sekä uusina harrastuksina futis- ja uimakoulun. Kaikkea on vain kerran viikossa ja uinti on samaan aikaan Pikkuveljen vauvauinnin kanssa. Olen aika innoissani noista harrastuksista, mutta aika näyttää, ovatko ne pojalle sopivia ja jaksetaanko niissä käydä.

Vauvan kanssa en panosta vielä harrastuksiin vaan hänen rytmiinsä ja sen mukaan toimimiseen. Pikkuveli on sairaalareissun jälkeen ollut välillä itkuinen ja olemme ihmetelleet mikä hänellä on. Syy ei ollutkaan enää flunssa vaan väsymys. Pikkuinen on nyt vajaa kaksi kuukautta vanha, eikä enää nukahtele minne tahansa ja koska tahansa kuten vastasyntyneenä. Nyt kun olen päässyt selville hänelle sopivasta rytmistä, olen pyrkinyt laittamaan hänet päiväunille omaan rauhaan joko vaunuihin tai sänkyyn. Se on heti auttanut ja nyt itkuisen vauvan tilalla on hymypoika.

Yhden lapsen äitinä vannotin lapsen tahtisuutta. Se lapsen tahti vain sattui olemaan samanlainen päivittäin. Jos luistimme Isoveljen vauva-aikana nukkumaanmenoajoista, se kyllä näkyi ja kuului. Vauvasta tuli ärtyisä ja tyytymätön. Nyt Pikkuveli on saanut/ joutunut vauva-aikana elämään meidän muiden tahtiin. En ole varmaan ainoa, joiden esikoinen ei joutunut olemaan pientäkään hetkeä märissä vaipoissa tai ehtinyt edes ilmoittaa nälästä, kun sai jo maitoa. Kuopus taas ei välttämättä pääse juuri sillä hetkellä rauhoittumaan, syliin, rinnalle, halittavaksi tai vaipanvaihtoon kun itse tahtoisi. Huoh, eipä ihme että esikoinen vain maiskutteli aina tyytyväisenä. Nyt olen pyrkinyt sovittamaan poikien rytmejä ja toimimaan niiden mukaisesti, ja hyvä fiilis on alkanut löytyä!

Sitten ollaan vielä me vanhemmat. Jotta itse pääsisin välillä täältä vauvalandiasta hengähtämään ja jumppaamaan aivojani, olen päättänyt hankkia salikortin ja selvittää syksyä varten avoimen yliopiston tarjontaa. Mies taas käy päivätyössä ja jatkaa omia harrastuksiaan.

Sanoisin, että kyllä tämä tästä!

Meillä on poikkiksen kanssa addiktio. Ollaan pakkomielteisiä kirjahamstereita. Ei voida ohittaa kirjakauppaa käymättä sisällä ja usein mukaan tarttuu yksilö tai pari. Ostellaan välillä kirjoja myös toisillemme lahjaksi. Ja kun joku tuttava haluaa antaa vanhoja kirjojaan eteenpäin, ollaan me tunnettu kirjojen jätemylly. Me lietsotaan toisiamme. Ja vähätellään ongelmaa. Hiljalleen meidän kaksi pientä kirjahyllyä ovat täyttyneet äärimmilleen, muttei voida lopettaa.

Ironista tästä tekee se, että lukemisaddiktiota meillä ei ole. Itse asiassa me ei lueta juuri koskaan, paitsi lomalla (lomalla tosin me molemmat ahmitaan kirjoja todella intensiiviseen tahtiin) (ei kylläkään niin intensiiviseen, että tällä menolla saataisiin ikinä kirittyä kiinni ostotahtia). Näin ollen meidän kirjahyllyt notkuu lukemattomia kirjoja, mutta lisää on pakko saada.

Kirjashoppailuaddiktin taivas on valtavat kierrätyskirjojen myyjäiset, jotka bongasin Köpiksessä viime vuodenvaihteen tienoilla. Järjestäjänä on Forum Antikvariat ja liityin silloin heidän postituslistalle, jotta saisin kuulla tulevista myyjäisistä. Pari päivää sitten kolahti inboxiin lottopotti: myyjäiset tulevat taas!

Ne pidetään paikassa nimeltä Helligåndshuset (House of the Holy Ghost kääntää google tämän englanniksi) Valkendorfsgade 23:ssa 16.6.-28.6. En tunne Köpistä vielä niin hyvin - toim. huom. yhtään - että osaisin antaa tämän tarkempia suunnistusohjeita. Rakennus on kuitenkin iso ja vaikea missata. Todennäköisesti myös mun hurmioitunut kiljunta tapahtumapaikalta kuuluu kauas.

Kirjoista suurin osa on luonnollisesti tanskankielisiä, mutta myös englanniksi löytyy tavaraa. Viimeksi siellä oli ainakin häkellyttävän mielenkiintoinen valikoima mm. sisustus- ja designkirjoja englanniksi. Ja dekkareita, mun akilleen kantapää. Forum Antikvariat itse luettelee kirjoja löytyvän mm. näistä kategorioista: arkkitehtuuri, design, lastenkirjat, valokuvaus, historia, dekkarit, taide, psykologia ja urheilu. Myös vinyylilevyjen hyllyt notkuvat kamaa. Kannattaa siis ehdottomasti käydä tutustumassa ja penkomassa valikoimaa, mikäli Köpiksen suunnalla pyörit seuraavan parin viikon aikana.

Ja vielä paras pala viimeiseksi. Kirjojen hinta nimittäin tippuu loppua kohden! Eli myyjäisten ekana päivänä kirjat myydään 60 kruunun (n. 8 €) kappalehintaan ja viimeisenä päivänä huikealla viidellä kruunulla (n. 0,70 €). Me eksyttiin paikalle viimeksi siinä vaiheessa, kun kirjat maksoivat ehkä kolmisen euroa tsipale ja vielä oli valikoimaa pilvin pimein jäljellä.

Yksi jättikokoinen kirjahylly pistetään siis pian tilaukseen.

Lisäinfoa järjestäjän tanskankielisiltä sivuilta täältä.

Näistä juhlista ei tullut krapulaa, mutta olo oli aamulla kuin maratonin juosseella (tai millaiseksi kuvittelen olon maratonin jälkeen). Olen käyttänyt varmaan toistakymmentä kesää samoja juhlakorkkareita ja nyt investoin uusiin Peter Kaiser -kenkiin ja vaikka tuntuivat tosi hyviltä jalkaan, niin säären ulkosyrjät väsyivät oudosti. Johtui ehkä tuosta avoimesta kannasta, jollaiseen en ole tottunut. Nappasin kengistä kuvankin, kun jotenkin kuvastivat omaa oloa niin hyvin lenksottaessaan aamulla keskellä eteisaulan lattiaa. Ne varsinaiset pihakuvat löytyvät sitten tuolta alempaa :)

Ensimmäisen todellisen lomapäivän aluksi kiertelin katselemassa eilisestä sateesta toipuvia kasveja. Syreeneissä ei varmaan ole koskaan ollut tällaista määrää kukkia ja oksat taipuivat jo eilen niin, että pelkäsin koko pensaiden katkeavan. Sain kyllä hienot rippikuvat pojasta nuokkuvien oksien alla vieraiden lähdettyä ja sateen hiukan hellittäessä. Perennoista päivän kukkija on ehdottomasti ruiskaunokkia muistuttava vuorikaunokki, joka siis on monivuotinen. Kasvi on tosi kova leviämään, joten jos ei tykkää rehevästä pihasta, niin tämä kannattaa unohtaa. Minä rakastan! Toisen vaikeasti hävitettävän viiruhelpin (tai sitten kuvissa näkyvän kirkkaan oranssin tulikellukan) kanssa ihan mahtava yhdistelmä ja jos ekat kukat leikkaa kukinnan jälkeen pois, kukkii vielä toisen kerran. On myös ihan loistava leikkokukka.

Laitettiin tänään lasten kanssa tikkataulu ja riippukeinu ja kaivettiin pesisräpylät ja pallo esiin, vaikka tuuleekin kovaa ja ilma on kylmä. Aurinko kuitenkin paistelee välillä mukavasti, kaksi jääkaappia on täynnä ruokaa ja herkkuja ja meillä on loma!

Piha on nyt aivan parhaimmillaan, eikä tunnu tykkäävän pahaa viileistä keleistä, ehkä pikemminkin päinvastoin. Tässä viikon ensimmäinen kuvasatsi vuorikaunokeista, syreeneistä ja mirrinmintusta, tuo vuorikaunokin syvä väri on kyllä minusta aivan lumoava ja sitä löytyy meiltä aika monesta paikkaa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen saanut tehtyä pihaa jo melko hyvään vaiheeseen. Päädyin tekemään isohkon havupenkin, johon laitoin myös perannoja. Kaiken kruunuksi laitoin myös kiinanpionin, jota olen pitkään haaveillut. Toivottavasti se tuosta lähtee kasvamaan hyvin. Pakko varmaan tukea se kun se heiluu tuolla ei niin kesäisessä tuulessa. Vielä uupuu suojakangas ja koristekate päälle. Penkin kaivamisessa oli kyllä melkoinen homma. Laitoin juuriestekankaan kiertämään penkkiä ja mullat sen jälkeen sisään. Katajoille laitoin havumullan ja muille ihan normaalin. Tuo heinä, viiruhelpi osui kaupassa heti silmään. Sen laitoin ruukkuun, jonka pohjan leikkasin pois. Viiruhelpi on vissiin melko kova leviämään.

Kävin ostamassa myös muutaman lavakauluksen, mihin sai hyvin tehtyä kasvimaan. Piha viettää aika reilusti alaspäin, joten toinen lavoista oli nostettava jollakin tavalla samalle tasolle toisen kanssa. Väkersin siihen alle tuollaisen vähän niinkuin muurin tai kivijalan. Jospa siihen saisi vaikka jotain kivikkokasveja! Viimeviikolla lavoille istutettiin porkkanaa, salaattia siemenistä ja ihan kaupan ruukusta sekä isolehtistä basilikaa. Kävin myös Ritun puutarhalta hakemassa chilin taimen ja amppelikurkun, minkä kylläkin istutin maahan. Nyt vaan jännätään lähteekö porkkanat ja salaatit kasvamaan, meinaan meidän villakoirat päätti käydä tonkimassa  just istutettua multamaata. Ja huomatkaa tuo ruskea kuollut kasvi on kaupan basilika joka on vissiin paleltunut. Just huomasin, että kivasti on näköjään mun housut jäänyt tuonne kuvaan! No antaa olla :D

Tänään mä olen tuskaillut myös meidän etupihan kanssa. Voisinkin laittaa siitä kuvia ja kaipaisin hiukan vinkkiä että mitä sille voisi tehdä. Mut siitä lisää seuraavassa jutussa.

Mä sain loppuviikosta flunssan ja olen ollut perjantaista asti ihan tukossa, vasta nyt olo alkaa helpottaa. Voimat eivät oikein ole riittäneet mihinkään ja lauantainen työvuorokin oli ihan kamala. Mistään ei oikein tullut mitään, kaikki takkuili. En kuullut mitä asiakkaat sanoivat ja oli suorastaan inhottavaa ja noloa palvella asiakkaita kun nenästä vuosi räkää ja niistin vähän väliä. Menen seuraavan kerran töihin huomenna ja vasta neljän aikaa iltapäivästä. Edessä olisi hassu neljän tunnin vuoro. Keskiviikkona vapaapäivä ja torstaina taas töihin neljäksi tunniksi. Sitten olisi Juhannus, mitäköhän sitä tekisi?

Jätän nyt ihan suosiolla viikottaisen " Viikko paketissa " - postauksen viime viikosta tekemättä, sillä se tuntuisi nyt jo vähän tyhmältä kun tämäkin päivä on kohta jo ohi. 

Nämä kuvat ovat lauantai-illalta, kun lapset olivat vihdoin ja viimein nukahtaneet ja me vietettiin miehen kanssa iltaa terassilla. Kynttilänvalossa, syöden suolapähkinöitä ja juoden proseccoa, minä nuhaisena. Ensin käytiin saunassa ja saunan jälkeen oli kiva käpertyä vilttiin ja nauttia siitä, että kuuman päivän jälkeen ilta oli vielä mukavan lämmin. Näistä tällaisista illoista ei tänä kesänä olla saatu liiaksi nauttia, joten nyt otettiin siitä kaikki irti. Valvottiin kahteen asti ja juteltiin kaikesta, ihan kaikesta. Naurettiin, muisteltiin ja vaan oltiin. Haaveiltiin ja suunniteltiin. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että silloin ammattikoulu aikoihin iskin silmäni tuohon miekkoseen ja sain napattua hänet haaviini.

Erittäin, erittäin onnellinen. On niin sika siistiä, että on olemassa joku sellainen ihminen kenen kanssa voit puhua kaikesta maan ja taivaan välillä.

Voi elämä. Tämä yhdistelmä on aina vaan sykähdyttävä.

Korallin oranssi kvitteni Chaenomeles kukkii tällä hetkellä kauniisti ja mikäli edellisiin vuosiin on uskominen, syksyllä on odotettavissa satoa. Viime syksynä tein kvittenihilloa, joka maistui hyvin joulunalusajan juustotarjottimilla.

Korallinen unikko availee kukkiaan pikkuhiljaa, yksi kerrallaan. 

Järki lähtee! Sen pari vuotta mitä nuo marjapensaat ovat olleet tuossa pihalla, on yhdessä pensaassa asunut kirvoja. Ja ne sitten houkuttelevat muurahaisia. Tänä vuonna pensaat tekevät ensimmäisen kerran kunnolla marjoja, mutta taas joitakin lehtiä on mennyt kirvojen takia käppyrälle ja ns. punertuneet. Viime vuonna koitin mäntysuopaliuoksen suihkuttelua, joka ei erityisemmin auttanut. Nyt päätin kokeilla jotain muuta. Löysin Ulla Kervisen ja Ulla Paakkunaisen kirjoittamasta Puutarha pienellä palstalla kirjasta kiinnostavan Omatekoiset ravinteet ja rohdot osion. Kivoihin löytyi pari kokeilemisen arvoista vinkkiä, minttutee sekä nokkosvesi. Minttuteetä keitän nyt ensimmäiseksi, koska sitä sattuu kasvamaan tuossa omassa ruukussa. Nokkosta pitää kyllä käydä keräämässä muutenkin lannoitteeksi.

Minttutee

Lasillinen mintun lehtiä ja

4 lasillista vettä.

Keitä puoli tuntia ja siivilöi sen jälkeen. Tarkoitus siis tehota kirvojen vaivaamiin kasveihin.

Laitoin jäähtyneen nesteen sumutepulloon ja nyt olen muutamana päivänä käynyt supsuttelemassa teetä kirvoille. Toivottavasti tämä auttaa.

Vielä ei ole oikein riippukeinukelejä ollut, mutta ripustettiin kuitenkin jo valmiiksi. Tämä malli on kyllä muutenkin vähän hutera, ehkä vaihdan vielä sellaiseen 'kunnolliseen', josta ei tarvitse pelätä keikahtavansa. Ja riippukeinuhan on tietysti vain tekosyy kuvata pihaa vähän laajemmalti, tässä siis etualalla meidän paraatialue olkkarin ikkunan alla. Sen kukinta on juuri nyt aika maltillista, kun luumupuu on lopettanut kukintansa ja rautatienomenapuun kukatkin on tuuli riepotellut pitkin pihamaata. Kauempaa katsoen näyttää siltä, kuin olisi satanut lunta. Ja lämpömittarin mukaan se melkein voisi olla mahdollistakin, illalla asteita oli vain 6. Suurin osa perennoistakin on kesemmällä kukkivia. Heti ei tule mieleen yhtään sopivanväristä ja -kokoista tähän aikaan kukkivaa perennaa, jonka tähän haluaisin. Ja kunhan valkoinen särkynyt sydän pääsee kunnolla kasvuun tuossa pikkusydänten takana, niin se varastaa alkukesän shown. Nyt kukkia on vain muutamia. 

Kuvista huomaan, että on aika typistää vuorimäntyjen vuosikasvaimet, mikäli haluaa niiden pysyvän matalina ja tuuheina. Oikein hyvä homma lapsityövoiman käyttämiseen, meillä kun niitä on aika paljon, tässäkin kolme. Päivän urakaksi voisin itse ottaa kuihtuneiden lemmikkien repimisen. Vähän täytyy jättää siementämään, mutta muut saavat lähteä.

Seinän vierustan laukat ovat nyt parhaimmillaan. Koot ja värisävytkin vaihtelevat melkoisesti. Pallot ovat pysyneet ihmeen hyvin pystyssä kovassa tuulessa ja sateessa. Täytyy ensi vuonna verrata näistä kuvista, että vähenevätkö nuo vuosittain.