Täytyy tunnustaa, että oon kontrollifriikki. Joka tietää kaikesta kaiken tai ainakin enemmän kuin muut. Kröhöm.

Tuleva muutto suureen, tuntemattomaan Köpikseen on ollut hyvä kasvun ja itsetutkiskelun paikka. Oon oppinut, että ilmeisesti mulla ei ole tiukan paikan tullen mitään kontrollintarvetta asuntoani kohtaan. Poikaystävä sai natiivitanskiksena vapaat kädet hommata meille asunnon ja ihan tyynen rauhallisesti otin vastaan tiedon siitä, että ollaan nyt saatu koti - mutta ei valitettavasti saada nähdä siitä yhtään kuvaa (joku ujo-Uolevi asuu siellä nyt, eikä suostu moiseen) saati päästä Suomesta käsin paikan päälle sitä katsomaan.

Ei se mitään, antakaa kynä sopparin allekirjoitusta varten.

Köpiksen vuokra-asuntotilanne on hurjan haastava ja kohtuuhintaisen kämpän löytäminen on hankalaa. Oon siis onnellinen, että meillä on tämä mysteerikoti uudessa kotikaupungissa odottelemassa.

Nyt kun vielä joku vastaisi meidän tiedusteluihin siitä, milloin saadaan sinne muuttaa. Koska aikataulu.

Alla sneak peek meidän tulevaan kotiin. Käytännössä tiedätte sen ulkoasusta nyt yhtä paljon kuin me!

Japaninruusukvittenin kukat ovat tosi kauniita ja värikin ihanan hempeä persikka. Olen pallotellut näitä pensaita paikasta toiseen juuri tuon värin takia ja itse asiassa tällä hetkellä sopisi värinsä puolesta parhaiten sinne, missä kasvoi viimeksi :) Se oli meinaan näiden nyt aivan ihanasti kukkivien tulikellukoiden vieressä ja siellä taitaa vieläkin kasvaa pieni kvitteni, liekö siementaimi vai kituva alkuperäisasukki, en enää muista. Se on kuitenkin niin pieni, ettei kuki tänä vuonna ja meinaa jäädä perennojen jalkoihin. Tarkasti kun katsoo, niin näiden kahden kukat ovat yllättävän samanlaiset. Molemmissa viisi terälehteä ja keltainen keskusta. Syksyllä kvitteniin tulee hauskoja hedelmiä, joista voisi kai tehdä hyytelöä, mutta en ole koskaan kokeillut.

Että pitikin  taas hötkyillä ja viedä kesäkukat ulos etuajassa. Vanhan kansan mukaan 10.6. jälkeen ei tule hallaöitä ja nyt on 8.6. ja ensi yöksi luvattiin hallaa. Mrrr! Joku lähtee tästä puutarhaan bodaamaan ruukkujen kanssa ja etsiskelemään hallaharsoja. Marjapensaiden, mansikoiden ja kasvimaiden suojaaminen ei taida onnistua, mutta täytyy yrittää. Kastelu ehkä auttaisi asiaa vähän myös.

Olen viimeiset viisi vuotta vannonut kesäisen Turun nimeen.

Mutta nyt on myönnettävä: Tämä kesähesa jaksaa kerta toisensa jälkeen lyödä minut ällikällä. Miten olisi Hernesaari aurinkoisena sunnuntaina jumalaisen juustokakun ja skumpan äärellä, pyöreä sisäpiha kolmannella linjalla myöhään tiistai-iltana tai henkeä salpaavan kaunis meri kaverin terassilta katsottuna Larussa?  Tai ihan vain ne herneenversot oman kaupunkiasunnon parvekkeella.

Jopa tutulla lenkkipolulla oleva ötökkäparvi just precis samassa kohtaa kuin viime vuonna tekee mut onnelliseksi.

Juuri nyt en tahtoisi olla missään muualla kuin täällä. Ehkä yksi upeimmista tunteista, minkä olen kokenut aikoihin.

Että sellaista näin maanantai-iltaan. Mites siellä?

bisous

/ Why I love Helsinki. /

Violetti ja oranssi sopivat aikas hienosti yhteen. Nämä eivät kyllä valitettavasti kasva samassa paikassa, joten yhteensopivuuden huomasin vasta kuvi käsitellessä. Rönsyleimu on avannut ensimmäiset kukkansa ja taitaa tehdä tänä kesänä kukintaennätyksen. Tähän asti on levinnyt aika nihkeästi ja kukkinut huonosti, mutta nyt nuppuja on reilusti. Oli pakko ottaa kuva jo nyt, vaikka vasta muutama kukka on auki, kun nuo nuput ovat tuollain hauskasti kierteellä. En ole sitä ennen huomannutkaan.

(Ukko?)laukka

Rönsyleimu

Tulikellukka

Ruusukvitteni

Moi, murut!

Alkukesässä parasta on kun omenapuut kukkii. Hyvässä alussa ollaan jo.

Täällä on kaksi omenapuuta jotka tuottaa valtavasti satoa ja isoja omenoita. Toiseen tulee punavihreitä makeita omppuja ja toinen on talvilajiketta jossa on kirpeämpi maku ja vaalea kuori.

Voi, kun noi kukkisivat koko kesän!! (salaa toivoo hän)

XOXO Babs

Koristeomenapuu kadetti  makuuhuoneen ikkunasta aamulla seitsemän maissa ikuistettuna. Seuraavan kerran aurinko paistaa tähän puolen vuorokauden kuluttua toisesta suunnasta.

Ja sama illalla maan tasalta kuvattuna.

Materiaalien tulo useasti vaikuttaa siihen, mitä työmaalla tapahtuu. Joskus materiaalin puute on aikamoinen show stopper, toisaalta taas se voi olla ihan hyväkin. Nyt meillä on ollut kilpailutuksessa iso kasa runkomateriaaleja. Jännä juttu, lähes poikkeuksetta Starkki on pystynyt antamaan kilpailukykyisimmän tarjouksen. K-Rauta on joissain ollut halvempi, mutta kun kuljetuskustannukset lähtökohtaisesti ovat 100-200 euroa, ei tilauksia yleensä ole järkevää pilkkoa. Jostain omituisesta syystä, Kodin-Terrasta tarjoukset tulevat auttamatta liian myöhässä.

Edellisessä bloggauksessa puhuin, että perustukset ovat kasassa. Eli käytännössä valmistumisaste projektissa lähenee 30 %. Maanantaina työt jatkuivat alapohjan valmisteluiden kanssa....

Kuvassa näkyy hyvin lauantaina tekemäni slammaus. Tuo ei ole lopullinen versio, vaan toinen laastikerros tulee päälle ja paiskon siihen sitten hienojakoista soraa verhoiluksi.  Kuvassa näkyy myös maanantain työmaata. Pohjapalkkien alaosaan viriteltiin laudoitusta. Tuon laudoituksen päälle ujutetaan sitten mittaan leikatut tuulensuojalevyt. Sen päälle tulee sitten villoitukset ja vielä yhdet koolaukset. Niillä nyt ei ole vielä tässä vaiheessa kiire. Ensin mielummin tölli sateelta suojaan ja sitten vasta villahommat. 

Mitatkin otettiin valmiiksi. Näkyy hyvin, mistä lähdetään runkoa nostamaan sekä ovien ja ikkunoiden paikat. Talossamme on vuonna 2006 tehty ikkunaremontti ja ne ovat hyvässä kunnossa hyvällä lämmöneristyskyvyllä. Tarkkaan mietittiin suunnittelun aikana, että miten voisimme uudelleen käyttää niitä. Vanhasta ruokailuhuoneen ikkunasta tulee uusi keittiön ikkuna lisättynä tuuletusikkunalla ja vanhan vierashuoneen ikkuna vaihtaa paikkaa toiselle seinälle. Entinen kodinhoitohuoneen ulko-ovi vaihtaa paikkaa vanhan vierashuoneen ikkunan viereen. Näin saadaan saunan pukuhuoneesta / uudesta kodinhoitohuoneesta pääsy terassin kattamattomalle osalle. Mistä tuli mieleen, pitääkin tänään etsiä haluamamme pariisilainen pariovi joka soveltuu ulko-oveksi. Siitä sitten pääsee keittiöstä lasitetulle terassinosalle. Mmmm, aamukahvi ja croissant aamuauringossa ennen töihin lähtöä. Arjen pieniä ylellisyyksiä.

Päätettiin poistaa alkuperäinen pystylaudoitus vuodelta 1949. Varsinaisesti siinä ei ollut mitään vikaa. Laudat olivat kuivia ja purut kunnossa, mutta todettiin, että näyttäisi ehkä omituiselta jos koko muu talo olisi vaakalaudoituksella ja vain yksi seinä pystylaudalla. 

Lankut lähtee myös uudemman osan seinästä. Uudempi osa on rakennettu vuonna 1955. Paria alinta lautaa lukuunottamatta puut olivat kunnossa. Onneksi takana oleva tuulensuojalevy oli ihan kuivana. Oli pientä pelkoa sen kunnosta, koska vuonna 2005 rakennettu terassi oli rakennettu niin, että kansilaudat olivat seinässä kiinni. Lilluva vesi oli päässyt jo hieman pureutumaan seinälautoihin. No, tuli tuokin virhe sitten korjattua.

Tämä meneekin mielenkiintoiseksi. Jos kaikki menee niinkuin ollaan suunniteltu, pääsee piikkaushommiin viikonloppuna. Ensin pitäisi hommautua eroon siiven yläpohjan puruista. Tuohon voisi tietysti jonkun imuriauton tilata, mutta ajattelin olla pihi ja ensin kokeilla lehtipuhallinta imuasennossa. Jos menee rikki niin menköön. Se on tarjouksesta ostettu möykkätötterö, joka maksoi 5,90 Eur. Sitten vaan lapioimalla loput. Tietty täytyy toivoa, että tämä tölli ei ole niitä kuuluisia piilotanpa aseet ja granaatit purujen sekaan. Toinen jännä hetki tulee tuosta savupiipusta. Se olisi tarkoitus piikata pois ihan alas asti. Mitenhän mahtaa onnistua niin, että ei ole kaikkia 50 vuoden aikana poltetut noet pitkin poikin kämppää. No, mut kuinka vaikeata se nyt voi olla.

Lainaus Pekka Strengiltä

Lehteviä puita ja perennoita, köynnöksiä, hedelmiä, vaalenneita luita

Kasveja joptka päivällä katsovat lempeällä silmällä ja yöllä laulavat valittavan laulun

Kasveja, joita katsoessa tuntee vuosia nuorentuvansa ja

kasveja joiden lakastuessa syvenevät kasvojen uurteet.

(miksi luontoon ei ihminen palata vois, vaan pakenee niin pitkälle kuin pääsee pois)

Asuntoa vastapäätä, kadun toisella puolen, on kaunis, pieni puutarhamaailma.

Nellie

Kun oikea kasvihuone puuttuu ja korianterin himo on kova. Pienet (osto)taimet isoon ruukkuun, ruukku ulkolyhtyyn, kastelua ja hieman kärsivällisyyttä. Myös pieni chili sai oman lyhdyn. Josko sekin ottaisi vauhtia kasvuunsa yksiössään. Alkukesästä kynttilät ovat vielä vähällä käytöllä ja yrtit joutavat hyvin ottaa spurtin kasvuun pienessä mikroilmastossaan.

Sukumme omistaa vanhan kesähuvilan maaseudun rauhassa lyhyen ajomatkan päässä kotoamme. Huvila on rakennettu 1900- luvun alkupuolella, mutta tarkemmasta valmistumis vuodesta en ole ikinä päässyt jyvälle enkä ole sitä oikein ikinä tiedustellutkaan. Sen vain tiedän että sen on aikoinaan rakentanut isovanhempieni vanhemmat, eli sen on oltava todella vanha! 

Lapsuudessani vietimme monia kesiä tällä kyseisellä huvilalla mummuni ja pappani kanssa, mutta papan poistuttua keskuudestamme ja mummuni sairastuttua, jäi tämä talo täysin vailla elävää elämää. Isäni ja me lapset kävimme siellä lähes joka kesä kerran, korkeintaan kaksi, ja silloinkin vain leikkasimme nurmen ja siistimme kuistin. Pakollisten piha- ja ylläpitotöiden valmistuttua poistuimme ja jätimme tämän paikan taas oman onnensa nojaan. Harmisekseni tämä paikka jäi vuosien mittaan aina vaan vähemmälle huomiolle, loppujen lopuiksi siellä ei moneen vuoteen käynyt ketään- se oli hylätty.
Kaksi vuotta sitten puhuimme tästä paikasta veljeni kanssa ja päätimme ottaa tämän jo hylätyn huvilan takaisin haltuumme. Olihan se nyt sentään jo, voisin sanoa, velvollisuutemmekin! Aloitimme pihan siistimestä, vastassamme oli nimittäin rinnan korkeuteen noussut niitty nurmi. Koko päivä meni meiltä kahdelta pihan siistimiseen saattaaksemme sen siihen vaiheeseen, että kylän populaatio ymmärsi tällä talolla taas jonkun käyvän. Sisätiloihin emme tällä kertaa koskeneet. 
Sen kesän käynnit olivat TAAS siinä. Viime kesänä kävimme kerran, taas vain siistimässä pihan. Lähteissämme talon portin ohitse käveli iäkäs rouva, kuulemma mummuni ja pappani vanha ystävä, joka niin vuolaasti harmitteli, koska oli luullut talon tulleen täysin hylätyksi. Tuli aivan loistava tunne saadessamme sanoa, että "nyt tämä on taas hoidossamme, emmekä anna sen enää elää yksin, ihan vain jo edesmenneitä isovanhempiamme kunnioittaaksemme". 
 

Tänään teimme retken tälle talolle hyvän ystäväni ja vauvojemme kera. Pakkasimme eväät, itsemme ja vauvat ja suuntasimme kohti maaseudun rauhaa.. Nurmi ei ollut tällä kertaa kasvanut ylipitkäksi ja talokin oli siistissä kunnossa. Saavuimme talolle ja siellä meitä sitten odottivat varmaankin kummitukset ;) Yläkertaan johtavien portaiden ovi oli sinne saapuessamme kiinni, mutta poiketessamme pirttiin ja takaisin, oli ovikin auennut. JÄIKS.. No, mutta hei, kummituksethan kuuluvat vanhoihin taloihin, eiks? :) Hetken asiaa pohdittuamme, uskaltauduimme poiketa myöskin yläkerrassa, mutta kieltämättä siellä vallitseva tunnelma oli jotakuinkin outo ja painostava! 

Keittiön kaapeista bongasin jo kauan haaveilemani emalikattilan, vanhan sellaisen ja värikkäästi kuvioidun! Mukaan tarttui myös vanha kahvipannu.
 

Ihania, eikö? :) 

Ennen lähtöämme pengoin myöskin muiden piironkien laatikostoja (uteliaanahan ei tällaista voinut jättää tekemättä ;)) ja löysin tooodella vanhan raamatun. "Painettu vuonna 1914", luki ensimmäisellä sivulla. Vanhaa, todella vanhaa! 

No kuitenkin, toivon todella hartaasti, että saisimme järkättyä viikonloppuihimme aikaa, jotta voisimme antaa tälle talolle enemmän huolenpitoa kuin vain pihan hoidon. On jotenkin sydäntä särkevää nähdä hieno suvulle tärkeän paikan rapistuvan silmiemme edessä. En voi olla miettimättä, että mitäköhän nuo taivaan reunalta kurkkivat isovanhemmatkaan oikein ajattelisivat, jos vain hylkäisimme koko paikan. 
En edes raaski ajatella....

Kuinkahan monta lastenvaunumerkkiä ja -mallia maailmasta löytyisi jos oikeesti rupeais kunnolla tutkimaan? Varmaan joku tsiljoona ainakin. Miä oon nyt tässä jonkin aikaa jo hirveesti tutkinu ja katellu eri malleja, että tietäisi sitten oikean ajan tullessa että millaiset sitä sitten ostaisi. Alunperin ajattelin että eiköhän me vaan osteta tori.fi:stä jotkut kivannäköiset käytetyt halvalla, mutta sitten uusien vaunujen osto rupesi kuitenkin kiinnostamaan sillä käytetyt on aina käytetyt. En väitä etteikö varsin hyviä saa käytettynä, mutta jotenkin sitä vaan haluaisi ekalle lapselleen (ja tottakai muillekin) sitä mahdollisimman parasta. 

Moni mun kavereista liputtaa Emmaljungien nimeen ja uskonkin että ne on varmaan ihan superlaatua, mutta niin on kyllä hintakin. Tähän elämänvaiheeseen vaan ei kyllä ole varaa ostella tosta noin vaan mitään tonnin vaunuja, edes isovanhempien avustuksella. Enkä nää siinä mitään järkeäkään, sillä hyviä ja uusia vaunuja saa paljon halvemmalla ja sen "ylijäävän" rahamäärän voi käyttää johonkin muuhun tarpeelliseen. Toki jos joku on ehdottomasti sitä mieltä et pitää olla ne kalleimmat ja on siihen varaa ni go for it.

Me saadaan Ossin äitiltä hyväkuntoiset matkarattaat, mutta haluaisin silti kuitenkin yhdistelmävaunut. Rattaita voi sitten kanniskella mukana reissuilla mutta vaunujen kanssa rullailla kotipuolessa. Törmäsin eilen netissä yhteen vaunumalliin eli Preecon Kunert-vaunuihin. Hinta on mun mielestä tosi hyvä ja setti on äärettömän monipuolinen hintaansa nähden. Alla kuvaa setistä ja tietoja kuuluvista osista.

Aika ison lisäpaukun hintaan tosin tekee jos haluaa turvakaukaloon isofix-telakan mukaan, se kallistuu kertaheitolla 130€. Siksipä veikkaankin että jätetään koko telakka ostamatta ja kiinnitetään kaukalo turvavöillä. Koska kaukalon arvo on 60€, en näe mitään järkeä sijoittaa yli kaksinkertaista summaa telakkaan, joka ei edes ole täysin välttämätön kapistus, joskin varmasti käytännöllinen. Vauvat ovat selvinneet hengissä tähänkin asti ilman telakoita, niin miksei meidänkin napero selviäisi?

Alla kuvaa myös valtavasta värivalikoimasta. Ison osan ohitan muitta mutkitta, mutta on myös monta mitkä kelpuuttaisin samantien. Nyt vain sitä kärsimätöntä oottelua reilu 3 viikkoa jotta saataisiin tietää sukupuoli ja osattaisiin ostaa sopivan väriset vaunut. Kaiken järjen mukaanhan kannattaisi ostaa jotkut neutraalin väriset, jotka menisi molemmilla ja seuraavilla lapsilla, mutta mun mielestä se on vähän tylsä ajatus ja haluan sitä sinistä tai punaista/pinkkiä siihen mukaan. Ossi tykästyi numeroon 12, sillä sen nyrkkeilykamatkin on musta-puna(-valko)ista. Se väri nyt tosin menis kyllä pojallekin jos ensimmäinen on tyttö. Mutta se onneksi keritään vielä miettiä, oon vaan iloinen että oon jo lähes varmasti saanu päätettyä että haluan tälläiset vaunut niin saa mielenrauhan siltä osin. 

Ps TÄLLÄ sivulla onkin näköjään jopa vielä enemmän värivaihtoehtoja tälle vaunumerkille!

Meinasin kokeilla olla tänään reipas ja uskaltautua taas käymään salilla. Veikkaan että kuolen ensimmäisen kymmenen minuutin aikana vaikka varovaisesti poljeskelisin vain crosstrainerilla, mutta koska mun liikkuminen on tipahtanu lähelle nollaa niin kunto katosi samantien kun lopetti siellä käymisen. Vetoan kuitenkin monen viikon äärimmäiseen pahaan oloon ja oksentamiseen, etten oo jaksanut tehdä juuri mitään. Muutaman kerran lenkkeillyt, siinä se oikeastaan onkin. Koska salijäsenyyden jäädyttäminen menisi turhaksi säätämiseksi, päätin pitää jäsenyyden voimassa ainakin sinne asti etten missään nimessä pysty enää tekemään mitään salilla ja koska se on kuitenkin vain 18€/kk, niin se ei tee suurta lovea lompakkoon vaikka kävisinkin vain pari hassua kertaa kuussa siellä.

Terassimme on kaipaillut melko pitkään ("Melko". Eli n. kaksi vuotta, siitä saakka, kun uusi terassi valmistui.) jonkinlaista lönötyspaikkaa. Terassimme on aika iso ja naapuri vitsailikin sitä rakentaessamme (ihan kuin mä olisin jotain rakentanut), että meinataanko järkätä lavatanssit. No, ei ole virallisia lavatansseja järkätty, vaikka meno joissain illanistujaisissa on ollutkin kuin suoraan suomalaisen tanssilavan reunalta, mutta terassille on runsaasti kyllä muuta käyttöä. Katoksen alla on ollut ruokapöydän ja kaasugrillin mesta, toiselle laidalle eksyi palju, joka suorastaan huusi nimeämme toissa kesän asuntomessuilla. Tilaa jäisi hyvin niille lavatansseillekin, mutta toistaiseksi tila on ollut enimmäkseen lapsen leikkien (=kaaoksen) vallassa.

Mutta asiaan, eli lönötyspaikkaan. Heti terassin valmistuttua totesin, että katoksen alle täytyisi ehdottomasti saada jonkinlainen sohva. Katettu osa on kesäisinkin koko päivän varjossa ja mielikuvissani makoilin tuolla sohvalla ja löyhyttelin itseäni viuhkalla, paossa hellepäivien paahtavaa aurinkoa. Tässä pari vuotta asiaa pyöriteltyäni suunnittelin hakevani muutaman eurolavan, patjan ja muuta asiaankuuluvaa rekvisiittaa, jotta asia etenisi johonkin suuntaan. Kätevä mieheni kuitenkin huomasi, että tässä on koossa katastrofin ainekset, ja niinpä hän pelasti terassimme nakuttelemalla tuosta noin vaan remonteista ylijääneistä puutavaroista mulle sohvan (tai penkin, lavetin, no mikä hitto nyt onkaan). Aika ihana tyyppi. Mulle jäi tehtävistä parhain, eli oheishärpäkkeiden hankkiminen. Hikisen kaupunkireissun -kuusi kauppaa, yksi patja, yksi lakana, yksi viltti ja kolme tyynyä, loput löytyi kotoa- jälkeen sain vihdoin lönötyspaikkani mieleiseen kuntoon. Tadaa!

Eikö olekin ihana! Mulla taitaa olla joku turkoosi kausi menossa, kun se kovasti silmää miellyttää. Olin suunnitellut tyynynpäällisiin jotain kivoja kuvioita, mutta en sitten millään löytänyt (oikeesti, kuusi kauppaa) mieleisiä. Sitten tulin turhautuneena kotiin ja ensimmäisenä silmät osuivat olohuoneen sohvan turkooseihin tyynynpäällisiin. Noin viisi minuuttia myöhemmin ne olivat terassilla ja kaveriksi pääsi myös äidin tekemä kukallinen tyynynpäällinen. Nuo raidallisetkin taitaa olla äitini käsialaa, ihanat pitkulaiset tyynyt sopivat just passelisti selkänojaksi. Hyllylle pääsi kaksi lahjaksi tullutta kynttiläkipposta, elokuun hämäriä odotellessa. <3

Mitäs pidätte? Mä tykkään ihan hirveästi. Taloudellinen panostus tälle oli n. 50 €, suurin osa tarvikkeista kun löytyi jo valmiiksi kotoa. Ei paha. Mielenrauha on taattu, kun lepäilen polttavankuumina kesäpäivinä rauhassa terassilla viuhkani kanssa (oo, oo, tohon seinälle pitää ehdottomasti saada viuhka!) tai istun iltaa vilttiin kääriytyneenä ja siemailen sangriaa omassa suloisessa kuplassani...

Ai niin, mähän olen äiti. Fuuuuuuck. Mistä mä saisin oikein nopeesti au pairin? Ilmaisen, mielellään, kiitos.

Varmasti aivan jokainen vanhempi tuskailee lelujen säilytyksen kanssa? Että mihin ne kaikki pikkuautot, nuket, pehmolelut ja legot oikein tunkee?

Koska me asutaan kaksikerroksisessa kodissa, on osa lasten leluista luonnollisesti myös alakerrassa. Olen pitänyt vaikka ja mitä säilytysratkaisuja olohuoneessaa leluja varten, eikä mikään oikein ole ollut kovinkaan käytännöllinen saatika miellyttänyt silmää. Pari kuukautta sitten päätin sulloa alakerran lelut suuriin kangaskasseihin ja nyt ne kaksi kassia nököttävät olohuoneen nurkassa. Ei vieläkään käytännöllinen eikä silmää miellyttävä, mutta menkööt. En yksinkertaisesti enää jaksa miettiä miltä yksi olohuoneen nurkka näyttää.

Yläkerrassa sen sijaan, lastenhuoneessa, on sekä käytännöllinen että silmää miellyttävä säilytysratkaisu ja se on tämä mieheni tekemä suuri navetta:

 Mies teki tämän joululahjaksi pojalle, mutta vasta nyt sain aikaiseksi esitellä tämän täällä blogin puolella. Navetta on ollut todella kovassa käytössä ja sen parissa ollaan leikitty ihan tolkuttoman paljon! Jopa niinkin paljon, että katto on jo vähän vinksallaan, kuten esimmäisestä kuvasta näette.

Navetan kaikki ovet aukeavat ja kahteen suureen oveen mies on tehnyt vielä puiset ovensalvatkin, mutta ne on tällä hetkellä vielä jemmassa odottamassa.

Navetta pitää sisällään välillä kaikki lastenhuoneen lelut, mutta pääasiassa siellä on kaikki suuret menopelit, autot ja traktorit.

Ylätason saa tarvittaessa pois, että navetan koko alakerta paljastuu ja leikkiminen helpottuu.

Navettaan kuuluu vielä ajosilta ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon siinä on ajettu traktorilla ja pikkuautoilla!

Ja tietenkin navetassa pitää olla rakennusvuosikin!

---

Navetta itsessään on aika suuri ( jopa poika mahtuu suurista ovista sisälle! ) kooltaan n.100cm pitkä ja 50cm leveä, joten se vie kyllä tilaa lastenhuoneessa, mutta on se vaan niin hieno!

Hello!

Ideoita kaappien maalamiseen..

Keittiön kaapit pitäisi siis maalata. Kaapin ovet umpipuuta joten maalaaminen käy helposti. Nyt vaan pitäisi päättää sävy.

Ajattelin maalata myös kaakelit joten ennen kuin voin ostaa kaakelimaalia on tiedettävä kaappien väri.

Olen hieman kallistumassa mustiin oviin ja valkoisiin laattoihin. Avohyllythän ovat petsattua puuta joten ne jäisivät sellaisenaan.

Lopullista päätöstä odotellessa ihanaa Keskiviikkoa!

XOXO Babs

Päivitetäänpä bloginkin puolelle hieman missä mennään tontilla. Olemme saaneet rakennusluvan ja maatöiden ensimmäinen vaihe on nyt suoritettu. Maatöiden urakkahinnat alueellamme pyörivät aikamoisissa lukemissa ja hieman jännitettiinkin kuinka suuren osan ne budjetistamme haukkaavat. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne näyttää enemmän kuin hyvältä. Alitamme maatyöfirman antaman arvion ensimmäisen vaiheen kustannuksille todella reilusti. Säästimme mm. appiukon ansiosta, joka toimi kaivinkonekuljettajan apumiehenä koko ensimmäisen vaiheen ajan. Säästöjä tuli myös hankkimalla putket talon alle itse, käyttämällä salaojitusten tekemiseen ja tärytykseen sekä omaa että oppilastyötä ja muuttamalla hieman suunnitelmia louhinnan määrän pienentämiseksi. Louhintaa tontillamme tuli 151 kuutiota ja siinä syntyvät murskeet ja lohkareet pystyttiin hyödyntämään kokonaan tontilla. Ensimmäisen vaiheen jälkeen tontiltamme on kuljetettu pois ainoastaan kannot.

Hieman yllätyksenä itsellemme maatöissä tuli tontiltamme paljastunut kallio. Toki pieni avokallion kohta tontillamme oli jo alkujaankin ja maaperätutkimuksestakin selvisi louhintaa olevan tiedossa, mutta se kuinka paljon kalliota tontilla itse asiassa onkaan tuli hieman puskista. Kallio aiheuttikin suunnitelmiin hieman muutosta, sillä ihastuimme siihen heti ja halusimme sitä säästettävän niin paljon kuin mahdollista. Yllä olevista kuvista näkeekin eron ennen ja jälkeen louhinnan. Jonkin verran siitä lähti, mutta onneksi kallio sijoittuu talon toiselle sivulle tontin jyrkän rinteen puolelle, joten sitä ei tarvinnut kokonaan posauttaa pois. Pihasuunnitelmiin se kuitenkin aiheuttaa hieman muutosta, sillä rinteeseen suunniteltujen tasojen ja muurien sijaan haluammekin kaivaa kallion kokonaan esiin ja jättää näkyviin. En malta odottaa, että pääsemme näkemään kuinka pitkälle se oikein ulottuukaan, kun tällä hetkellä se on vielä osittain piilossa. Ainakin se on varmaa, että yläkerran suurempi parveke laskeutuu osittain sen päälle ja pääsemme parvekkeelta hipsimään suoraan kalliolle. Kuvien oton jälkeen tontillemme on myös rakennettu turva-aita, ilmestynyt merikontti sekä sähkökeskus. Pian päästään itse asiaan eli rakentamaan!

Nyt se on vihdoin täällä, nimittäin uusi näyttävä sängynpääty. Tämän topatun Mille Nottin sängynpäädyn tilasin Länna Möblerin kautta Ruotsista. Paula sängynpäätyä on saatavilla seitsämää eri kokoa ja seitsämällä eri kankaalla. Itse päädyin tyylikkääseen mustaan kanvaasiin, joka sointuu hyvin yhteen makuuhuoneessa olevan uuden mustan lipaston kanssa. Lipastoa esittelin teille aikaisemmin tässäBedroom Details -jutussa.

Paksu musta sängynpääty erottuu hyvin harmaasta tapetista ja valkoiset liinavaatteet nousevat hyvin esille mustaa taustaa vasten. Petauksessa olevia ylellisiä Balmuirin liinavaatteita* esittelen teille tarkemmin hieman myöhemmin.

* Tuotteet saatu blogin kautta

Nämä lasit eivät kuulu minnekään.

Ne ovat väliinputoajia.

Välivärejä.

Ostin ne Iittalan tehtaanmyymälästä Hämeenkadulta. Piipahdan aina silloin tällöin kyseisessä putiikissa katselemassa hyviä tarjouksia. 

Laseihin syntyy väliväri, kun vaihdetaan väri toiseen ja siinä välillä sävyt sekoittuvat keskenään, tuloksena näiden värien väri välistä.

Olipa monimutkaisesti selitetty.

Olen pidemmän aikaa pärjännyt Ikean samoissa mitoissa olevilla halvoilla laseilla, joita on voinut käyttää huoletta. Jostain kumman syystä lasit eivät kuitenkaan ole kestäneet uuden asunnon pesukoneen käsittelyä ja ovat halkeilleet vuorottain lähes kaikki. Päätin heittää käyttökelvottomat halkeilleet halpislasit menemään ja korvata ne uusilla, laadukkammilla ja kestävämmillä sekä ajattomilla klassikoilla. 

Pienempiä, söpöjä pikkulaseja löytyy kotoa, mutta olen kaivannut juuri tuollaisia isompia, joihin voi lorauttaa reilusti juotavaa, niin että ei tarvitse samantien olla täyttämässä lasia. Se vasta ärsyttävää olisi, kun joutuisi heti nostamaan peppua mukavan asennon saatua.

Iiittalan lasit ovat täydelliset, Kaj Franckin suunnittelemat Kartio-nimiset, mutta pienellä twistillä. Nimittäin nämä lasit eivät tosiaan oikein ole mitään tiettyä väriä. Ne ovat jossain valossa melkeinpä kirkkaan väriset, mutta vihertävillä ja turkooseilla sävyillä. Kaivelin näitä juuri oikean sävyisiä ja mahdollisimman värittömiä laseja tietenkin sieltä aivan hyllyn taaimmaisesta reunasta ja sillä riskillä, että rämäyttäisin kaikki muut lasit alas. Piti vähän taiteilla ja olla uhkarohkea, jotta sai täydelliset lasit hyppysiinsä. 

Ei taida kenelläkään olla ihan samanlaisia väliinputoaja-laseja. Aika persoonallisia kavereita.

Ja voi pojat, näistä laseista on mukava juoda.

Turun Iittalan tehtaanmyymälä löytyy osoitteesta: Hämeenkatu 6, 20500 Turku

Ensimmäisten istutusten teemaväriksi tuli viininpuna-violetti. Puna-violettisia sävyjä raikastavat pienet valkoiset ripaukset siellä täällä. 

Ja toisesta suunnasta kuvattuna, hieman eri fiiliksellä! Värit pääsisivät parhaiten esiin "rauhallista" taustaa vasten. 

Päävärin tulee tummasta keijunkukasta Heuchera Glitter, sen väritys tuntuu muuttuvan valon mukaan. Sama väritys jatkuu orvokeissa Viola, veikkaan orvokeille pitkää ikää tänä kesänä, koska kylmät kelit tuntuvat jatkuvan aina vain. Näitä värejä raikastamaan laitoin kolmelle kulmalle tuoksupielusta Lobularia maritima. Tuoksupielus rehevöityy tuosta vielä ja muodostaa muhkean mättään ruukun reunalle ja nimensä mukaisesti se tuoksuu hyvältä. Kimppujen ja istutusten teossa otan usein huomioon myös tuoksut, sitä saa olla omissa töissäni reilusti!

Ja sitten vielä, kerta kiellon päälle, täytyi kokeilla viininpunaista hortensiaa. Näinköhän onnistuis kastelut tänä keväänä, viime vuonna ei mennyt ihan putkeen. Hortensian kaverina toimii kapealehtinen kuunlilja Hosta stiletto. Ns. lehtiperennat toimivat hyvin istutuksissa, taimi vaan komistuu kesän edetessä. Hyviä lehtiperennoja ovat esim. kuunliljat Hosta, keijunkukat Heuchera ja haltiankukat x Heucherella. Heinät ovat tietysti myös oma juttunsa kesäkukkaistutuksissa. Katsotaan miten tällä kertaa heinät kukkivat, laitoin pajupallon alle hieman yksivuotisia simeniä. Niistä lisää myöhemmin, jos homma menee putkeen.

Pajupallon sivusta kiemurtelee keijunmekko, se on on reilusti kasvava köynnös, joka kestää hyvänä pitkälle syksyyn. Aiemmat kokemukset kyseisestä köynnöksestä ovat positiivisia - useimmiten parhaimmat istutukset omaan pihaan selviävät vain kokeilemalla ja jos haluaa kokeilla uusia kasveja, ne kannattaa yhdistää vanhoihin hyviksi todettuihin. Näin siis teoriassa - eri asia on se, tuleeko ajateltua aina järkevästi. Kukat ovat tunnepuolen asioita.

¨

Tänään on näköjään se päivä kun tekisi kauheasti mieli kirjoittaa, mutta aihe on hukassa! Joten tämä postaus tuleekin sitten olemaan aihetta sieltä ja aihetta tuolta. 

Ensinnäkin päivän kohokohta! Kesä saapui tämän rouvas henkilön vaatekaappiin ja talvi siirtyi viimeinkin pois. Poissa kaapista, poissa mielestä! 
Olen koko kevään itsekseni murehtinut kun en omaa mitään kivoja kesävaatteita, jotka mahtuisivat muuttuneen kroppani ylle. Täten olen myöskin kierrellyt vähän väliä kirpputoreja ja kauppojen alerekkejä, josko jotain miellyttävää löytyisi. Muutamia kivoja kesäisiä ja raikkaan värisiä vaatteita, eritoten paitiksia, on mukaan tarttunut. Mutta nyt kaapin sisällön vaihduttua huomasin, että turhaan olen oikeasti murehtinut! Kaappinihan on ihan väärällään ihania kesähousuja, toppeja, teeppareita jnejne! En myöskään muistanut, että omistan oikeasti niinkin monta kesämekkoa mitä henkarikaapissa roikkuu, 11 siis.. (Hups, niitä on vähän päässyt kertymään......)
 

Päivän toinen kohokohta. Terassiprojektimme otti taas yhden ison askeleen kohti lopullista valmistumistaan!
Tämä projekti on ollut pitkäkestoinen ja täynnä yllätyksiä. Kaivuu vaiheessa maasta löytyi kolme putken pätkää, joiden käyttötarkoituksista ei ollut kyllä sitten mitään hajua. Olisin ymmärtänyt jos ne olisivat olleet salaojaputkia, mutta ensinnäkin ne olivat aivan pintamullassa ja vain 40 cm pitkiä, jolloin poistovedet olisivat jääneet seisomaan pihamme ainoalle "kukkulalle".. Outoa. Toinen murheemme oli todella vanha männyn kanto. Päällisin puolin se näytti täysin laholta ja vähän siitä saikin vain potkimalla pois, mutta mitä syvemmälle kantoon pääsimme, sen hankalammaksi sen poistaminen muodostui. Monen monta päivää siinä pohdittaessamme mitä tälle tehdä kun rautakangella eikä lapiolla sitä saa millään poistettua ja moottorisahalla saa vain sahan rikki, päädyin ottamaan yhteyttä pirkanmaan alueella toimivaan kannon jyrsintä firmaan nimeltään Avuksileo. Tämä Avuksileo tuli seuraavana aamuna pienen jyrsimen kanssa ja 20 minuutin päästä pihamme oli yhtä kantoa köyhempi! Aivan mahtavaa, projekti pääsee etenemään! Tänään aamusta terassin tekijä saapui kaivamaan loput maat pois ja kannon poistosta tulleet sahanpurut sekä tasoittamaan maan. Enään ei ole kuin suodatinkankaan asennus ja soritus, jonka jälkeen pääsemmekin jo itse konkreettisen rakentamisen kimppuun. JEEJEE!
 

Helpotti.
Nimittäin sormet eivät syyhyä enää niin hanakasti näppäimmistön kimppuun kirjoittamaan, kun nämä ylläolevat sain nyt kirjoitettua.

Jännä miten tästä blogin pidosta on tullut oikeasti niin tärkeä harrastus. Tätä aloittaessa ajattelin, että kirjoittelen kun jotain aihetta keksin, mutta tähänhän jää ihan koukkuun ja tulee pakonomainen tarve päästä kirjoittamaan, jos vähänkin on sellainen olo! Love it ♥
Kauheasti lukijoita ei ole vielä matkaan tarttunut, mutta rohkeasti mukaan vain! Täällä ruudun tällä puolella mieli pakahtuu innosta jatkaa kirjoittamista, kun kirjautuessa Lily:n sivuille näkee, että joku on painanut postaukselle sydämen tai kommentoinut jotain :) 

Mutta, näillä taas jatketaan! Mukavaa päivää!

Hommat etenee! Ollaan saatu muuttoaika sumplittua alle parin viikon päähän, maanantaista keskiviikkoon akselille. Köpis kutsuu siis hyvinkin pian! Pakko alkaa varmaan pikkuhiljaa tosissaan uskoa, että me ihan oikeestimuutetaan.

Huomenna saapunee muuttolaatikot ja päästään toivottavasti vihdoin pakkailemaan. Ihanainen anoppini tulee vielä viikonlopuksi Tanskasta meille kyläilemään, joka (vaikka mukava visiitti varmasti luvassa onkin) luo kivaa pientä lisäpainetta tähän muutenkin löyhään aikatauluun.

Ai niin! Ja vielä bonusylläri. Nimittäin vaikuttaisi siltä, että huomenna on se kohtalonpäivä, kun saadaan nähdä ensimmäiset valokuvat tulevasta kodistamme. Pian siis selviää, odottaako meitä kahden viikon kuluttua mun haavekuvien köpisläinen kaupunkiasunto vai röllipeikon maja. Vaiko jotain siltä väliltä.

Pääasia, ettei ainakaan elämästä jännitystä puutu. Tylsyys ei oo koskaan ollut mun juttu.