Apua miten pitkä aika on viime kirjoituksesta! Viimeiset kouluviikot vain hurahti. Ei niistä oikein jäänyt mitään ihmeellistä mieleen. Ensimmäinen lomaviikko on mennyt siivoten. Olen siivonnut joka päivä ja silti tehtävälista ei lopu ikinä. Ei ole ollut vielä yhtään lämmintä päivää jolloin olisi voinut olla rannalla ottamassa aurinkoa. Vettä on satanut alkuviikosta ja iltasin Sankarin kanssa lenkeillä on ollut todella ihana ilma. Ilma on sanoinkuvaamattoman ihana. Se on vain niin raikas ja freessi. En tiedä mitään sen parempaa ilmaa kuin saten jälkeen.

Toivittavasti pian on tarpeeksi lämmin että voi ottaa aurinkoa ja ei tarvitse palella.

Kesä on kohta täällä! Viime kesä alkavan remontin kanssa meni niin hurauksella ettei pihaan keritty kunnolla tutustumaan saatika tekemään sen kummempia pihatöitä. Sain kuitenkin syksyllä kerättyä suurimman osan omenista ja omenapuut ovatkin yläpihan kukoistus ja viestivät vanhan tontin tunnelmaa. 

Viimeisen kuukauden aikana on näkynyt ns. valoa tunnelin päässä..remontti etenee hyvään malliin ja katseet on suunnattu jo pihan suunnitteluun ja hoitoon. Syksyllä testasin Biolanin Syyspanosta omenapuille ja nyt kesän korvilla lannoitan omenapuut Biolanin Kasvupanoksella. 

Kasvupanos on superhyvä ja helppo lannoite aloittelevalle tai laiskalle puutarhurille. Kasvupanos on luomuravinne sekä satoa tuottavien että koristepuiden ja pensaiden kasvukauden lannoitukseen. Lannoitus tehdän huhti-kesäkuussa. Lannoite on biohajoavissa pikareissa, jotka on helppo asettaa maahan. Pikarille kaivetaan sopiva kuoppa marja- tai hedelmäpuun juuriston läheisyyteen. Pikarin pinnan voi hajoittaa iskemällä siihen lapiolla, vettä päälle ja mullat takaisin. Todella helppoa!

Aurinkoisena päivänä apulaisiksi innostuivat 3- ja 9- vuotias. Keskimmäinen poti kuumetta sisällä. Pojilla meinasi tulla tappelu, koska kummatkin halusivat kaivaa kuoppaa istutuslapiolla. Pienimmän rooliksi kehittyi vedenhaku sadevesiämpäristä. Kastelukannuja olikin meillä kolme ja muutamaan otteeseen pikarit taisivatkin saada yliannostuksen vettä. Pääasia oli kuitenkin tehdä yhdessä puutarhahommia ja pitää hauskaa!

Ei muuta kuin hyviä omenasatoja odotellessa! Aurinkoista viikonloppua!

Lisätietoa Kasvupanoksesta täältä.

Halusin oikein sähäkän punaisen pelargonin ja päädyin ostamaan kerrannaiskukkaisen calliope-lajikkeen. Pelargonium Calliope on ns. puoliriippuva lajike, joten odotettavissa on kohtalaisesti tuuhettuva ja hieman ylös- ja alaspäin kasvava kukkapilvi. Kunhan pelargoni tuosta tuuhettuu, tasapainottuvat mittasuhteetkin sopivimmiksi, ehkäpä hento lankaköynnös Muehlenbeckia voisi vielä käydä tähän kaveriksi, se säilyttää isonakin kevyen olemuksen mutta voisi tuoda hieman keveyttä kokonaisuuteen. Tällä hetkellä pesän koko on ehkä aavistuksen reilu istutuksen kokoon nähden. Toisaalta taas, seinäamppelin multatila on melko pieni, vaikka se tässä reilulta näyttääkin. En tiedä muista, mutta minulla on tapana muokata istutuksia pitkin kesää, jos en ole johonkin osioon tyytyväinen. Voi olla, että tämäkin tästä vielä muuttuu...

Pesän rakensin vanhaan metalliamppeliaihioon, jossa oli vanha kookoskuori mutta se olis ohentunut yläosastaan liikaa, joten päädyin vuoraamaan ruukun uusiksi. Käytin aihion vuoraamiseen meriheinää ja tein kokonaisuudesta kohtalaisen muhkean. Pujottelin heinää ruukun pintaan ja toistaiseksi en vielä kiinnittänyt materiaalia mitenkään. Edellinen kookoskuitukuori hävisi ajan kanssa ilmeisesti lintujen pesänrakennusmateriaaliksi, joten täytynee seurata tilannetta nytkin. 

Ollut vähän kiireinen viikko ja kuvia tullut otettua vähän huonosti, mutta tässä ihan muutama ekoina päivinä otettu kuva. Enempää ei sitten muuttovaiheista olekaan, että seuraavaksi on tiedossa asuntopostausta kun saan järjestelmäkameralla vähän paremmin kuvattua. Ollaan nyt melkein viikko oltu täällä, ja kyllä kannatti muuttaa. Ensinnäkin muutto meni mielestäni aika nopeasti ja helposti. Ja varmaan kuntokin siinä samalla vähän nousi! Olen sanonutkin muutamalle, että tuntuu kuin olisi muuttanut toiseen valtioon. Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja kohteliaita. 

Muutaman kerran olen ehtinyt käymään myös lenkillä (jeei!!). Maisemat ovat aivan upeat, osa jopa henkeä salpaavia. Ja en tiedä onko se vain tunne, mutta tuntuu että täällä on paljon enemmän happea kuin keskustassa, hengitys kulkee paremmin. Lähikauppa ja lähilounaspaikka Pannu on tultu myös testattua, suosittelen ehdottomasti! 

The week has been quite busy and I haven't taken much of pictures but here are few that were taken on the first days. I will post the next post of our apartment when I get proper pictures. We have been living hear nearly a week and it really has been worth it to move. The moving itself was quite easy and fast. I've said to few people that it feels like I've moved to a different country. Everyone has been so kind and neighbourly. 

I've been walking around Hirvensalo a couple of times. The nature is gorgeous, even breathtaking. And I don't know whether it is just a feeling, but I feel that there is way more oxygen here than in downtown, I can breathe more easily. We've checked out our nearby grocery store and lunch restaurant Pannu which I absolutely recommend!

- Tiia

Palermo on täynnä värejä. Tienpientareiden kukat vaihtelevat kirkkaimmasta fuksiasta haaleaan vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Meri on huikaisevan sininen ja hedelmien värit ottavat melkeinpä silmään kirkkaudellaan. Valo ja värit ovat asioita, joita kaipasin eniten Palermossa. 

*

Palermo is showing itself in every shade of red.

Plarasin tuossa Lifen mainoslehtistä ja jäin tyrmistyneenä tuijottamaan yhtä mainosta:

"Minulla on tosi miehekäs olo, ja vaimokin kehrää kuin narttukissa uuninpankolla"

Ei elmämä oikeasti!

No onhan se nyt tietysti niin, että kun herra on vihdoin löytänyt taikapillerin, jolla saa koko maailman keskipisteen seisomaan, niin kyllä siinä on nartulla syytä ryhtyä tyytyväisenä kehräämään. Ihan vaan siitä ilosta, että se seisoo. Sehän se riittääkin, että fallos seisoo. Voi elämä, miten kukaan voi olla noin tyhmä? Ja miten kukaan painaa tuollaisen mainostekstin?

Narttukissa!! 

Kuka sanoo vaimostaan noin?

Täysi idiootti, jolla ei ole mitään käsitystä tasa-arvosta, toisen arvostamisesta ja feminismistä, naisen anatomiasta puhumattakaan.

Veikkaanpa, että tuon perheen narttukissa on pakannut leikkihiirensä laukkuun ja nauttii olostaan jossain ihan muualla kuin Manuelin uuninpankolla.

PS: Sitten joku vielä miettii mihin feminismiä tarvitaan...

Hellurei!

Yläkerran pikku-vessa tuntuu olevan aina ja ikuisesti kesken. Ovi puuttuu (se pitää tehdä itse koska tila on matala ja pieni aula ahdas), kupariputket pitäis vetäistä uusiki (entinen putkimies oli tehnyt niistä ihan kierot), sähköt pitäis vetää ja muutamia liittimiä tarvis.. jne..

WC sijaitsee siis yläkerran aulassa. Tällä hetkellä oven virkaa toimittaa verho. Olen toki jo suunnitellut oven. Ladonovimainen liukuovi siihen tulee. Siitäkin hyvä ratkaisu (sen lisäksi, että vie vähän tilaa), että sen voi vetäistä myös rappusten yläpäähän oveksi. (jos esim vieraita kylässä)

Siis eihän keskeneräinen tarkoita ettei vois vähän kuiteski sisustella.. :D

Mosaiikit olivat tilassa jo valmiina. Vaati vaan aika kovan putsaamisen, että näki edes minkä väriset laatat oli kyseessä. :) Seinät olivat sianpierun väriset (vastaa mummon rintsikoita tai maksamakkaraa). Joten ne piti maalata valkoiseksi. Nyt lattia ja seinät sopii yhteen.

Pieni rutistus ja se ois valmis.. mutta nyt on noi pihahommat vieny kaiken ajan.

Mites teillä? onko keskeneräisiä hommia?

Ihanaa Lauantaita!

XOXO Babs

Taas nytkähti projekti pikkaisen eteenpäin. Välillä sitä miettii, että kuinka kauan vaiheet voikaan kestää. Sitten kun katsoo työn jälkeä, niin ei ole ainakaan hutiloitua. Edellisessä bloggauksessa kertoilin täytöistä ja että runkotyöt varmaankin alkavat kohta. Sellainen murhe näissä rintamamiestaloissa on, että suoraa seinää ei muuten sitten 50 luvulla tehty. Kestäviä taloja kyllä, mutta linjalanka taisi ennemminkin olla taiteilijan kynä, toinen silmä kiinni ja kieli ulkona. Nimittäin mittauksissa menee yllättävän paljon aikaa.

No,  parempi mitata, niin tulee suoraa. Mutta sitten proggikseen. Tänään vuorossa siis harkkomuurin oikaisua. Varsinaisesti sitä ei olisi tarvinnut oikaista, mutta kun vetää slammauslaastit, niin kosteus ei pääse niin helposti imeytymään rakenteisiin.

Tästä lähdettiin liikkeelle tänään. Täyttöjä on viimeistelty ja vedettiin viime hetkellä vielä yksi sähköjohto lisää. Keksittiin, että nyt on hyvä hetki kiskaista sähköt yläpihan terassille. Samalla voi sitten miettiä pihan valaistusta uudestaan. Helpottaa merkittävästi, kun ei tarvitse lasten uima-altaalle vedellä jatkojohtoja lämmittimiä varten.

2x6:sten väleihin vedetään laudat ja ujutetaan tuulensuojalevyt. Ei sitten sukat pyöri jaloissa.

Slammattu perustus. Nyt on suoristettu perustus. Niinkuin sanoin, varsinaisesti suoristusta ei tarvittu. Enemmänkin pistää harkon huokoset piiloon. Tuon päälle on helppo vetää rouhesora päällystys. Koko hommaan meni 25 kiloa vetoniittiä. Toinen säkki jäi jemmaan sorastusta varten.

Terassin kansilaudoituskin kasassa. Sinänsä hyvä, että vielä ei tarvita rakennustelineenä. Urakoitsijan kanssa juteltu, että jos vaikka telineet tehtäisiin jätelaudasta sen sijaan että vuokrattaisiin. Katsotaan kuinka käy. Mutta joka tapauksessa itse tekemällä tänään "tienasi" varmaan 200 euroa ja sai paikat jälleen kipeäksi. Kuvien ulkopuolisia tapahtumia oli, että vaihdettiin kellarin sähkökeskus vuodelta 1955. Sähkärin kanssa todettiin, että vedetään kellarin sähköt kokonaan uusiksi. Pintavetoja ja ei maksa paljoa. Samalla saa voimavirta pistokkeet useaan paikkaan ja modernisoitua, kun kerran joutuu joka tapauksessa räpeltää niiden kanssa.

Akileija & ukkolaukka

Eka itse kasvatetun petunian kukka ikinä ja ukkolaukan nuppu, josta tykkään vähintäänkin yhtä paljon kuin itse kukasta

Kävin tänään kaverin kanssa puutarhalla ja kasvihuoneita kierrellessä vierähti tovi jos toinenkin. Keräsin taimia pikku hiljaa pihalle, kunnes totesin, että nyt taitaa riittää ja katsahdin saalistani. Väriskaala oli melko niukka, 90% vaaleanpunaista ja 10% valkoista. Sitä hämmästellessäni myyjä kertoi, että tänä keväänä vaaleanpunaista ja valkoista on myyty selvästi enemmän kuin normaalikesinä ja vastaavasti kirkasta punaista, keltaista ja tummaa, jota viime vuonna meni paljon, on myyty vähän. Minulla tuo skaala on kyllä aina ollut tuollainen ja samat sävyt valitsi kaverikin. Sain taimet istuteltua ja nyt ollaan siltäkin osin valmiina juhliin. Tarkoitus oli, että kasvatan kaikki kesäkukat itse, mutta kun vasta ensimmäinen itse kasvatettu petunian kukka aukesi muutama päivä sitten, niin en usko, että viikossa muuttuvat upeaksi kukkamereksi, vaikka olenkin selvästi aikaisessa kylvötaimien kanssa. Koska kukat pääsivät multaan vasta iltayhdeksän maissa ikkunanpesun jälkeen, kuvat niistä jäävät toiseen kertaan ja nyt on vuorossa vähän rohkeampia sävyjä kukkapenkeistä. Oranssi ja keltainen ovat hyvä pari ja kontrastiksi sopii hyvin vastaväri violetti, jonka kanssa myös kermanvaalea akileija näyttää aikas kivalta. Viherpeukaloilla pitäisi kyllä olla keväällä muutama työpäivä, jolloin ainoana tehtävänä olisi kerätä voimia katselemalla kukkia. Toimisi ainakin minulla paljon paremmin kuin mikään virkistys- tai liikuntapäivä.

Tulikellukka & kullero

Nyt kun makuuhuoneen sisustus alkaa olla melkein valmis, kaipaisin myös olohuoneen sisustukseen hieman uutta ilmettä. Suunnitelmissa ei ole tehdä mitään suurempia huonekaluhankintoja, vaan uudistuksia olisi tarkoitus tehdä sisustusesineillä ja tekstiileillä. Keräsin tähän muutaman tyylikkään sisustustuotteen, joilla voisin uudistaa olohuoneen sisustusta. 

1. Balmuirin Park Lane arkku voisi toimia sivupöytänä sohvan vieressä.

2. Uusilla näyttävillä valaisimilla saisi tyylikästä ilmettä, kuten tällä Zara Homen lasijalkaisella pöytävalaisimella.

3. Ylelliset silkkikoristetyynyt viimeistelisivät sohvan. Eightmoodin silkkikoristetyynyt ovat laadukaita ja tyylikkäitä.

4. Leikkokukille uusi Zara Homen näyttävä maljakko, jossa on hopeinen reunus.

5. Sivupöydälle voisi sijoittaa nahkaisen Balmuirin tarjottimen, jolla voisi tarjoilla vieraille juomia.

6. Tunnelmalliseen iltaan tarvitaan tietenkin sopivaa taustamusiikkia, Zara Homelle on hyvä valikoima erilaisia CD:tä.

7. Tummaan sisustukseen pehmeyttä saataisiin beigen sävyillä. Eighmoodin silkkikoristetyynyistä löytyy monta kaunista sävyä. 

8. Zara Homen valikoimassa on monta tyylikästä valaisinta, yksi vaihtoehto voisi olla myös tämä metallipintainen valaisin.

9. Ylellisiin Balmuirin säilytyslaatikkoihin saisi kätkettyä pieniä tavaroita ja ne toimisivat myös sisustuselementteinä. 

Sama pää joka kesä! Viime kesän kampaus oli ensimmäinen julkinen stailaus ja tänä kesänä tyyli on jotain aivan muuta. Satuin bongaamaan täydellisen kasvin tälle kesälle; sininata Festuca glauca `Golden toupee´.  Selkeästi juuri oikea kasvi tämän kesän tupeeksi!

Hieraisin pari kertaa silmiäni, kun yritin nostaa kompostin viereen heittämääni kauralyhdettä ja se olikin juurtunut maahan. Ei ole kyllä tällaista ennen sattunut, ilmeisesti linnut eivät olleet ehtineet syödä kaikkia jyviä. Tällainen sinnikyys pitää palkita ja lyhde saa jäädä tuohon kasvamaan, tiedä vaikka saisin siitä talveksi uuden lyhteen ja kesän ajan nautin puutarhataiteesta :)

Tässä on taas tovi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Postaustahdin perusteella melkein voisi kuvitella, ettei tämä blogi enää päivitykään. Vaan sellainen luulo olisi väärä, sillä täällä minä vielä olen! Viimeisten parin kuukauden aikana aikaani ovat vieneet opintojen loppuun saattaminen niin rästikurssien kuin opinnäytetyönkin osalta, muutto sekä pääsykokeet. Kouluasioihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin paneudun paremmin omissa postauksissaan lähipäivinä, mutta puhutaan nyt hetki nykyisestä asumistilanteestani.

Toukokuun puolivälissä pakkasin omaisuuteni ja jaoin sen kolmeen eri paikkaan. Eläväisin osuus, eli lemmikkini tarvikkeineen matkasivat harjoitteluni ajalta tuttuun paikkaan - äitini luokse. Huonekalut ja lähes kaikki tavara muuttivat varastoon kaupungin laidalle, ja minun mukaani lähti pari laukullista vaatteita ja kosmetiikkaa. Asun siis tällä hetkellä parhaan ystäväni luona.

Oleiluni täällä on ehdottoman väliaikaista, ihan jo ystävyytemme säilymiseksi, mutta myös siksi, että ystäväni itse muuttaa pohjoiseen heinäkuun lopussa. Minunkin täytyisi siis löytää uusi asunto siihen mennessä, tai päädyn majailemaan äitini luokse. Syy, miksi päädyin sohvasurffailijaksi on siinä, että koin sen helpoimmaksi ja edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Edellisen asuntoni vuokrasopimus ei ollut uusittavissa, enkä halunnut hankkia uutta asuntoa, sillä edessä saattaa olla opiskeluista johtuva maisemanvaihdos syksyn tullessa. Odottelen siis heinäkuun alussa saapuvia pääsykoetuloksia ja etsin sitten asunnon sieltä, missä minun tulee syksyllä olla.

Toistaiseksi yhteiselomme ystäväni kanssa on sujunut hyvin. Yllättävän kivuttomasti itse asiassa. Olen varma, että vielä koittaa se päivä kun ääntä korotetaan ja toiselle kimpaannutaan jostain maailman pienimmästä asiasta, joka sillä hetkellä ärsyttää ja samalla purkaa usean viikon turhautumisen kerralla ulos, mutta kun tietää sen olevan tulossa, tietää ettei se maailmaa kaada. Tai voi olla ettei sitä ärsyyntymistä koskaan pureta toiselle ääneen, koska kumpikin tietää tämän loppuvan joskus. Ja se joskus tulee lopulta aika pian.

Tämä asumisratkaisu on ollut hyvä senkin vuoksi, että ystäväni muuttaessa useamman sadan kilometrin päähän emme tule tulevaisuudessa näkemään toisiamme niin usein kuin samassa kaupungissa asuessamme. Hyvällä tuurilla ehdimme kesän aikana kyllästyä toisiimme siinä määrin, ettei ikäväkään iske heti auton perävalojen kadotessa horisonttiin.

Tällä hetkellä ikävöin lähinnä omia tavaroitani: kahvinkeitintä, sänkyä, meikkipeiliä... Mutta matkalaukusta käsin eläminen on myös yllättävän opettavaa. Tiedän nyt (ja toki myös menneen harjoitteluni myötä) pärjääväni esimerkiksi melko vähällä määrällä vaatteita pidemmän aikaa. Tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö ikävöisi täysikokoista garderoobiani, mutta on huojentavaa huomata etten ole niin materiaalin orja kuin joskus luulin olevani.

Ilman asuntoa oleminen on toisaalta vapauttavaa, mutta toisaalta kaipaan omaa kotia todella paljon. Olen ajatellut paljon tulevan asuntoni, millainen ja missä se sitten onkaan, sisustusta. Kun ei ole tavaroidensa ja mööpeliensä ympäröimänä, on kokonaisuuden rakentamista helpompi suunnitella. Tiedän nyt, millaisen kodistani tahdon, ja odotan innolla pääseväni rakentamaan sitä.

Joskus tekee hyvää lähteä pienelle kävelylle metsään, metsällä on hyvin paljon rauhoittavia ominaisuuksia ja tekee hyvää olla hetken vain osa luontoa ilman turhia kiireitä tai huolia. Otin tälle kävelyreissulle kameran mukaan ja ilman tarkkaa suuntaa tai suunitelmaa lähdin vain kohti metsää. Huomasin että joskus on myös hyvä mennä ruohonjuuri tasolle ja tarkastella asioita hiukan lähempää, asiat voivat silloin näyttää hyvin paljon erillaisemmalta.

kuvat: Jasilyn

“If you will stay close to nature, to its simplicity, to the small things hardly noticeable, those things can unexpectedly become great and immeasurable.”

― Rainer Maria Rilke, Letters to a Young Poet

-J

Yksi muutos johtaa toiseen. Ja kolmanteen. Ja niin edelleen. Viherkasvikaruselli pyörähti käyntiin keittiönpöydän liinaa vaihtaessa. Siirsin pöydän päässä olleet kasvit lattialle ja huomasin valtavan eron valoisuudessa. Tuollaiset jättiläiset nauttivat suuresti valoisasta paikasta mutta varjostavat samalla tilaa. Siispä aloin pohtimaan tilannetta. Hetken kävi mielessä puskien lahjoittaminen, mutta tulin järkiini nopeasti. Viherkasveilla on mieltä virkistävä ja ilmaa puhdistava vaikutus, enkä niistä halua luopua. Karuselli siis pyörimään...

Pöydälle palasi vain toinen aiemmista. Valitsin matalamman, jotta mahdollisimman iso määrä valoa pääsee sisään.

Korkeampi siirtyi työhuoneeseen, joka on kotini valoisin huone. Bambukuvioiset verhot ja jokin palmu, alkaa olla viidakkotunnelmaa! 

Palmun paikalla aiemmin majaillut siemenestä kasvattamani pitahaya siirtyi kesäksi parvekkeelle. Tuohon kohtaan ei porota juuri ollenkaan, joten se pärjää siinä varmasti erinomaisesti. Ilmojen viiletessä kaktus pitää tietysti ottaa takaisin sisätiloihin. Tarkempaa sijoituspaikkaa ehtii tuumailla vielä pitkän aikaa. Onneksi.

Ensin kuului rapinaa. Sitten kukkaruukun takana vilahti piikikäs takapuoli.

Siili!

Sen pesä on terassille johtavien portaiden alla, missä se välillä tuhisee ja yskii, välillä kuorsaa ja rapsuttelee itseään korvan takaa. Se näyttäytyy harvoin, mutta nyt eksyi reitiltään pihan toiselta puolelta toiselle.

Siili on erittäin tervetullut poikasineen niin kauan, kun ne popsivat suuhunsa niitä hemmetin lehtokotiloita.

Siilin lisäksi tänä viikonloppuna löytyivät pihalta pionit, joita edellinen asukas mainosti, mutta joita kasvinero anoppi ei ollut aiemmin löytänyt (ja joita sen tohelominiä ei ollut muistanut kaivatakaan). Kuten alimmasta kuvasta huomaa, ne ovat vasta pienillä nupuilla. Sehän siis tarkoittaa sitä, että paras vaihe on vielä edessä! Murkut eivät kuulemma haittaa nuppuja ollenkaan, vaan niillä on ilmeisesti jokin merkitys touhussa.

P.S. Levitin tänään ensimmäistä kertaa kasvien juurelle kanankakkaa. Oli vähän sellainen olo, että mitähän hittoa mä olen tekemässä. Homma meni kuitenkin läpi naapureille, jotka ohimennen kehuivat puutarhaustaitojani. Muhaha!

Viime viikon on satanut. Ensiviikolla sataa.

En keksi mitään järkevää tekemistä. Ei tule edes lähdettyä ulos sateen takia. Ainoastaan kun koiran täytyy päästä ulos. Olen vain maannut sängyssä ja siivonnut. Alan olemaan hiukan epätoivoinen tämän sään suhteen. Tukeeko tänä vuonna kesää ollenkaan? Olisi kyllä ihana päästä ottamaan aurinkoa pitkästä aikaan. Odotan jo niipä päiviä kun voi vain löhöillä bikinit päällä auringossa.

Olisiko teillä mitään ideoita miten voisin selättää nämä kurjat sadepäivät?

Jotain vanhaa, lainattua, sinistä eikun mustaa...

Tässä hiljattain silmiini osui Ylen sivuilla juttu vanhoista ja arvokkaista kameroista. Siitä muistui mieleeni vanhemmillani olevat vanhat kamerat. Tiesin ettei meiltä mitään jutussa mainittua aarretta varmastikaan löydy, mutta kiinnostukseni oli kuitenkin herännyt vanhoja tavaroita kohtaan. 

Aikamoisia herkkuja varastojen perukoilta löytyikin. Osaa näistä kameroista en ollutkaan koskaan aiemmin nähnyt, yhtä taas olin itsekin joskus käyttänyt. Mitäs pidätte löydöstäni?

Hieman olen kahden vaiheilla näiden kanssa. Ovat niin kovin kauniita, että mielelläni niitä säilyttäisin silmänilona ja sisustuselementteinä. Toisaalta tavaran paljoutta on jo muutenkin, joten ehkä fiksuinta olisi näistä luopua. 

Ja tottakai olisin kiinnostunut tietämään onko näillä mitään oikeaa rahaalista arvoa, vai pelkästään muistoarvoa...

Ehkä mystisin vehje on tuo (yllä oleva)  kyrillisillä kirjaimilla varustettu kamera, jonka nahkainen säilytyspussukkakin oli tallessa.

Ja jotain harakan silmää miellyttävää on taas tässä Kodakin Fiestassa...

Tämän viimeisen kameran (Chinon)  tiedän olevan ihan kuvauskuntoinen. Viimeksi sillä on taidettu ottaa kuvia minun ylioppilasjuhlissani. Sillä on se ehkä suurin tunnearvo, mutta toisaalta mielelläni luopuisin tuosta filmikamerasta jos tietäisin sen menevän jollekin oikeasti käyttöön.

Viisaita vinkkejä näiden kameroiden loppusijoituskohteesta otan mielelläni vastaan. Toistaiseksi ajatuksenani on ehtiessäni kärrätä koko satsi Tampereen Kameratorille.

Yhteistyössä Sisustuskauppa.com

Kesäkuu etenee jo täydellä tohinalla, ja vielä on edessä paljon ihania kesäjuhlia. Kattaus ja esillepano on mielestäni tärkeää, ja nätti esillepano miellyttääkin kovasti  omaa silmääni, kuten varmasti myös vieraidenkin. Sisustuskauppa.com järjestääkin kesäkisan, jossa palkintona suuri 7 litran juoma-annostelija, sekä 6 kappaletta kannellisia juomalaseja. Kahvalliset juomalasit on minun mielestäni ylisöpöt! Siihen kun vielä yhdistää vaikka pastellinsävyiset tai raidalliset pillit, sekä värikkään kesäjuoman, niin kyllä tulee hymy huuleen :D Kesäkisaan pääset suoraan tästä!

Kävin tutustumassa Sisustuskauppa.comin nettisivuihin, ja löysin paljon kauniita tuotteita kesäjuhliin ja varsinkin siihen esillepano puoleen. Nettikaupasta lötyy paljon sisustustuotteita, keittiötarvikkeita, kynttilöitä ym. Kaupassa on meneillään myös kesäale ja lähes kaikki tuotteet ovat alennuksessa. Maalaisromanttisesta tyylistä pitävälle täällä on vaikka mitä! Suoraan sivuille pääset tästä. Alla olevaan kuvakollaasiin keräsin poimintoja kauniista tuotteista, jotka mielestäni sopisivat kivasti kesäkattauksiin!

Maren juoma-annostelija / Grace lasipurkki / Lasipurkki kirkas / Maren lasit / Maren lasipurkki / Moment juomamuki

Ystävieni häissä oli hauska karkkibuffet, joka näkyy alla olevassa kuvassa. Karkit olivat kauniisti lasipurkeissa ja niistä sai sekoitella oman makuun sopivan karkkitötterön. Lisäksi heiltä löytyi samantyyppinen juoma-annostelija, kuin kesäkisassakin on. Se oli kyllä tosi kätevä ja kivan näköinen. Yllä olevan kuvakollaasin tuotteista saisi myös loihdittua oman hienon kesäbuffetin :) Mielestäni myös nuo juomalasissa olevat ruusut ovat tosi kauniit, mutta kuitenkin helposti toteutettavat. Yhtälailla juomalasien tilalla voi käyttää myös vaikkapa kauniita lasisia kulhoja. Tarvikkeet samantyyppisiin pöytäkoristeisiin löytyy myös Sisustuskaupan verkkokaupasta.

Hauskoja kesäjuhlia kaikille :D Toivottavasti säät suosivat kaikkia juhlijoita!

Parvekkeeni, tuo kesäkeitaani pääsi viikonloppuna vihdoin tositoimiin kakkukahvittelujen merkeissä. Innostuin nimittäin kokeilemaan Valion sivuilta löytyvää suklaatäytekakun ohjetta, joka osoittautui varsin herkulliseksi tapaukseksi. Appelsiini ja sitruuna antavat mukavaa kirpeyttä kakulle ja sopivat mielestäni erinomaisesti suklaan kanssa. On mielenkiintoista, kuinka makutottumukset muuttuvat ajan myötä: vielä joitakin vuosia sitten en voinut sietää appelsiinia ja suklaata yhdessä, mutta nykyään tuo makupari on yksi suosikeistani.

Olen aina hieman skeptikko täytekakun leipomisen suhteen, sillä jostakin syystä kakkuni eivät läheskään aina onnistu. Milloin syynä on joko leipomuksen lässähtäminen, milloin ylikypsäksi ja samalla kuivaksi paistuminen, milloin puolestaan liian kuiva tai kostea kakku tai muuten vaan mauton lopputulos. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin välttämään melko onnistuneesti kyseiset sudenkaupat. Toisinaan olen pohtinut, johtuuko paistamisvaiheen epäonni kenties käyttämästäni silikonivuoasta, mutta ainakin tällä kertaa silikonivuoka toimi mainiosti.

Seuraavalla kerralla ajattelin tuunata ohjetta hieman ja laittaa täytteeksi taivaallista appelsiini-suklaamoussea, jota olen joskus tehnyt jälkiruoaksi (ohje löytyy samaisilta Valion sivuilta). Itse suosin mieluummin koostumukseltaan sileää moussea olevia täytteitä kuin sellaisia, joissa rouhittu suklaa rouskuu hampaissa, kuten tässä leipomassani kakussa. Tämä on toki makuasia: toiset pitävät siitä, että leivoksessa on suutuntumaa, toiset puolestaan suosivat silkkisen sileitä ja pehmoisia makumaailmoja.

Olen törmännyt viime aikoina lehdissä ja blogeissa myös lukuisiin herkullisen näköisiin Pavlova-ohjeisiin, parhaillaan taitaa olla oikea Pavlova-sesonki meneillään. Haaveissa olisi kokeilla suklaa-kirsikka-Pavlovaa, joten saa vinkata, mikäli satutte tietämään hyvän ohjeen! Ja ainahan sitä voi sellaisen soveltaa, mikäli sopivaa ohjetta ei satu löytymään. Sen verran anarkisti olen keittiössä, että minun on hyvin vaikea noudattaa sanasta sanaan reseptejä. Usein muokkaan ja hieman sovellan löytämiäni ohjeita tai heitän hatusta sopivan ohjeen.

Herkullista viikon jatkoa!