Kävin tutustumassa Helsingin H&M Homen uusittuun myymälään. Samalla kuin miehet saivat ihan oman myymälän, muutti H&M Home Aleksanterinkadun liikkeen alakertaan.

H&M Home konseptin pääsuunnittelija Evelina Kravaev Söderberg oli paikalla kertomassa konseptista ja myös tulevasta syksyn mallistosta. Mallistosta löytyy yleensä joka sesonki urbaani, romanttinen, leikkisä ja klassinen linja.

Uusi kodinosasto on avara ja raikas

Ostin jo kesää varten tämän tyylikkään kylmälaukun puistoretkiä varten.

Mallistosta löytyy myös romanttisempia juttuja.

Ja tietenkin pyyhkeitä ja lakanoita.

Pellavalakanat on jo legendaariset ja täydelliset juuri kesäksi.

Lastenhuoneen päivitystä ei ole tietenkään unohdettu.

Tässä makupaloja tulevasta syksystä. Materiaaleina puu ja lasi ovat tulossa ja väreistä ehdottomasti petrolin eri sävyt.

Graafisia printtejä ja kuodottua pintaa tullaan myös näkemään syksyllä.

Kotiprojektimme on edennyt hieman. Saimme siis avaimet, mieheni remontoi asuntoa, minä lomailen Alanyassa atm. Hups! Reissu oli varattu jo kauan ennen asunnonostoa, joten näillä mennään. Lattia on tehtävä ja seinät maalattava. Olen ylpeä miehestäni, ihanaa että joku on kerrankin suhteessa yhtä reipas kuin minä ja kenties jopa ajattelee, että "olispa kiva yllättää tuo puoliso sillä, että täällä olisi melko valmista, kun hän tulee takaisin."

Remontin jälkeen muutamme mieheni huonekalut asuntoomme ja alamme sitten vasta katsomaan uusia, yhteisiä. Mielestäni mahdollisimman monen huonekalun osto käytettynä on enemmän, kuin järkevää: tuotteet tulevat kasattuina ja hinta on puolet uudesta. Ei paha diili ollenkaan. Samalla säästyy hermoja, toki tuotteiden noutaminen on aina oma rastinsa, mutta mieluummin noudan, kuin kokoan. Ja plussana tietysti ekologisuus!

Käytetyistä kamoista pääsemmekin sitten tämän tekstin otsikkoon... 

- Minkä vitun takia ihmiset ilmoittelevat esimerkiksi Tori.fi:n huonekaluja, joiden mittoja heillä ei ole?

- Miksi ihmiset ottavat yhden huonon kuvan tuotteesta niin että on täysin mahdotonta arvioida onko tuote hyvässä vai huonossa kunnossa vai jotain siltä väliltä.

- Miksi ihmiset eivät kirjoita tuotteen otsikkoon suoraan tuotteen nimeä. Esimerkiksi jotkut etsivät yhtä tiettyä tuotetta, joten hakutuloksien selaamista helpottaisi huomattavasti, jos ilmoituksesa olisi "Malm-lipasto."

- Jos huonekaluja ei pääse mittaamaan, esimerkiksi linkki myytävään tuotteeseen voisi olla paikallaan.

Hyvillä kuvilla ja tiedoilla myös myyjä välttyisi ärsyttäviltä lisäkysymyksiltä ja turhilta soitoilta.

Kaiken huippuna oli siltikin eräässä facebook-ryhmässä il,moitus, jossa oli tärähtänyt kännykkäkuva ruskeasta pöytälevystä ja ilmoituksen tekstinä: "myydään baaripöytä. hinta 20e. myydään myös neljä tuolia." Siinä sitten kommenttikentässä useampi ostaja ihmetteli mitähän olikaan kaupan.

Ihmiset! Tehkää selkeä myynti-ilmoitus! Ilmoittakaa kaikki mahdolliset tiedot tuotteesta ja yrittäkää edes ottaa kunnollisia kuvia!

Kiitos, olen puhunut.

Voin sanoa, että kohta tää kaivaminen saa riittää..

(huomatkaa kuvassa oleva Rambo veitsi, ei tartte alkaa mulle) :D

Kuvan jälkeen jatkoin vielä myöhemmin kaivuuhommia kun toi tuuli hieman hellitti. Nyt vielä noin metrixmetri ois kaivettavaa. Eikä siinä jos vois vaan kaivaa ja joku kävis täyden kottikärryn kippaamassa pihan perälle mutta EI.

Noh kohta saa tilata sorakuorman ja sitten keskityn kukkien laittoon.

C U!

XOXO Babs

Vaihtelevista säistä huolimatta kasvimaalla kasvaa pikkuisen jotakin. Sipulit, salaatti ja tilli ovat taimella ja mansikat ja tomaatit kukassa. Marjapensaiden välissä oleva kasvimaa on melkein peittynyt pensaiden kasvaessa ja tänä vuonna en enää edes yritä tuossa perunaa kasvattaa. Poika kylvi siihen kokeeksi vähän hernettä. Nostin maata hiukkasen takareunasta, joten viettää aavistuksen etelään, josko se avittaisi kasvua, vaikka aurinko ei paljon tuohon paistakaan.

Sammaloituneiden kivien välissä kasvaa suurina, herkkinä ja kerroksellisina mattoina valkoista kukkaa, jollaiseksi kuvittelin ala-asteella athelaksen. Malibu Biitsin mökki ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin muistelin, vaikka kesälle kaavailtua remonttiurakkaa ei olekaan aloitettu; Tekstiilit ja vaaleiksi maalatut kalusteetkin freesaavat yleisilmettä jo ihan mukavasti.

Aurinko puskee esiin pilvien välistä. Ovia paiskonut ja mattoja pitkin pihaa kierittänyt tuuli hellittää hiljalleen ja meren kuohupäiset aallot tyyntyvät keskikokoiseksi liplatukseksi. Konkreettinen myrsky on väistymässä, mutta vanhemmat kinastelevat keskenään ja lapsi karjuu viereisessä huoneessa jälleen yhden raivokohtauksen saatuaan.

Mies hermoilee, kun työhommien tekeminen on katkonaista ja vaimo stressaa siitä, ettei jälleen yhden uhmavaiheensa huipun saavuttaneen lapsen pitäminen riittävän hiljaisena ja poissa jaloista kotona tai mökillä tapahtuvan työnteon tieltä ole suinkaan mikään helppo homma.

Kaikki ottaa kolmivuotiasta päähän: pukeminen, syöminen, väärälle poskelle tapahtuva pussaaminen, vieraat ja tutut ihmiset, lemmikkien sijainti ja lukuiset sellaiset asiat, joiden ei voisi kuvitella ärsyttävän ketään. Koetetaan keskustella, vähentää kiukun syitä kuten väsymystä tai nälkää mahdollisimman paljon, etsiä keinoja kiukun hallitsemiseen, mutta välillä ei auta kuin rajoittaa, kieltää ja viedä etuja.

Lapsen osalta valtaosa päivästä menee vikisemiseen, kiukutteluun, tiuskimiseen, mulkoiluun, jalan polkemiseen, karjumiseen, ääneen ulisemiseen ja avuttomaksi heittäytymiseen. Näin yhden raskaanpuoleisen viikonlopun ja kolmen koko perhettä raastaneen lomapäivän jälkeen olisin jo ihan valmis palauttamaan erään metrin mittaisen lomalaisen päiväkotiin, kun kesäkuusta pitää kuitenkin maksaa, oltiin lomalla eli ei. 

Ei auta hyvät lomailun puutteet, kukkaset tai joutsenetkaan, kun lapsen on ottanut valtaansa joku lähes tunnistamaton räyhänhenki. Vanhempien pinna ja konstit ovat taas koetuksella, mutta eipä tätä voi tarkastella kuin ohimenevänä ja omat kasvattajan rahkeet haastavana vaiheena. Mutta antakaa sitä päänsärkylääkettä silti tänne.

Parin viikon tauko asuntonäytöissä ja me asutaan täällä kuin pellossa. On ollut niin ihanan kotoisaa kun villasukkia ja muita myttyjä on lattioilla, eteinen on täynnä kenkiä, pyykkipinoja, leluja, astioita joka tasoilla. Juhlan jäljetkin näkyy vielä osittain ja kaikenlaisia esineitä, mm. kynttilöitä ja kipposia ja kirpparilöytöjä alkaa kertymään taas nurkkiin. EN OSAA olla asustamatta ja sisustamatta tätä kotia. Mutta nyt siihen on vaan taas tultava roti. Viikonloppuna esittelyt jatkuu ja kodin on taas oltava näyttelykunnossa. Ja kun vieläpä kävimme eilen katsomassa sitä omaa lempitaloa johon ehdottomasti haluaisimme kodin tehdä niin on taas motivaatiot kohdallaan tämän kunnossa pitämiseen ja myymiseen. Mutta silti, tosi kovasti jo haluaisi että saisi vain asua, eikä koko ajan ajatella asioita jonkun muun silmin. 'Ei voi jättää tätä tähän, ei voi  laittaa liinaa pöydälle' jne. 

Josko jouluun mennessä? ...semmoinen varovainen toive...

Vipe nukkuu, Hene tekee yläkerrassa legovideoitaan -musiikki vaan kuuluu hentoisesti, kissat nukkuu -toinen kiikussa toinen missälie, mies on kuvaamassa kiitoskorttikuvaa ylioppilaista, ja minulla on tässä ihanan rauhallinen iltahetki -kera jäätelön. Että ihan onnea se on tässäkin talossa asuessa- onneksi♥

Hyvää yötä, onni myötä, 
Minna/lts

Kotkansiipisaniainen, lemmikki, keltapeippi ja amerikankeijunkukka omasta pihasta eivät maksa mitään. Tokikaan tämä istutus ei kuki kovin pitkään eikä näyttävästi, mutta ainakin lemmikin kukkimisen ajan saa majailla terassin oven vieressä.

Tällä kertaa Rooman matkalla minulla oli aikaa kävellä rauhassa pitkin pieniä, rauhallisia ja idyllisiä katuja. Nappailin kuvia sieltä täältä ihanan vehreistä köynnöksistä, jotka kiipeilivät näyttävästi talojen seiniä pitkin. Kaupungissa on myös runsaasti erilaisia kauniita suihkulähteitä ja vesipisteitä. Kaupungissa on niin paljon kauniita yksityiskohtia, että kamera pitäisi olla koko ajan kädessä. 

Heipat, tehdään pieni kurkistus vierashuoneeseen!

Täällä vierashuone on alakerrassa josta on kulku sekä olohuoneeseen ja eteisaulaan. Tämä huone toimi ennen yläkerran remonttia päämakkarina. Plussaa tilassa on huonekorkeus ja pitihän mun nyt kerran elämässä saada pylvässänky!! (joka on tietenkin itsetehty YLLÄTYS)

Sisustuksen olen pitänyt yksinkertaisena ja simppelinä koska pylväät ovat jo itsessään niin vaikuttavat. Joitain yksityiskohtia toki täytyy olla mutta maltilla.

Ikkunasta on näky etupihalle ja pihatielle. Ainakin on vihreetä!

Sitä sorakuormaa odotellessa.. :)

Nyt pyykit ulos narulle ja sormet ristiin ettei tuuli niitä vie!!!

XOXO Babs

Tänään on jo vähän helpompaa. Meri on haukannut hiekkarannan alleen ja aallokko on edelleen kova. Lämpimällä rantakivellä tyrskyjä väistellessä tuntuu ensimmäistä kertaa kesälomalta.

Mökissä haisee märältä koiralta, mutta pienikin hetki sisustuslehtien parissa, ulkoterassille pystytetyssä lueskelulinnakkeessa tekee ihmeitä uhmansietokyvylle.

Pian porukka pakataan autoon ja sen keula käännetään kohti kaupunkia. Illalla pesukone pyörähtää taas päälle kotona ja pääsen puuhaamaan viikonlopun juhlallisuuksien parissa...

Sopivan pirteät värit ja yksinkertaisen graafinen kuviointi. Ilmeisesti äiti tuntee tyttärensä, koska osasi tätä liinaa minulle tarjota. Hinta oli kuulemma ollut kokonaiset kolme euroa. Hankintapaikka oli erään käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksen kirppari, jossa oli myyty vähän kaikkea todella edulliseen hintaan.

Tällä hetkellä keittiössä vallitsee melko aurinkoinen tunnelma. Oranssin liinan lisäksi energiaa puhkuvat samoin oranssit verhot. Yksi niistä näkyy parvekkeen avonaisen oven luona sivuun vedettynä. Kesä!

Hei vaan kaikille! Tässä mietin, että mistä tähän ensimmäiseen postaukseen oikein kirjoittaisin. Olen aiemmin kirjoittanut kahtakin eri blogia, mutta parina viime vuonna niiden kirjoittaminen on jäänyt aivan olemattomaksi. Ensimmäinen blogini käsitteli lähinnä muotia, kauneutta ja valokuvaamista ja toinen lapsettomuutta, raskautta ja vauva-arkea, jonka myötä blogien kirjoittaminenkin vähän niin kuin vain jäi. Nyt kun esikoinen on kaksi vuotias ja omaa aika säännöllisen vuorokausirytmin ja itse olen jälleen raskaana ja paljon kotona, niin aikaa kirjoittamisellekin löytyy jälleen. 

Itse olen nyt ollut noin kuukauden hoitovapaalla vakituisesta työpaikastani, pienestä vanhustenpalveluyksiköstä. Koulutukseltani olen Geronomi eli vanhustyön asiantuntija. Haluaisin kuitenkin vielä jonain päivänä toimia hoitoalalla opettajana ja sitä kohti olen tähdännytkin tässä viime vuosina jatkuvasti opiskellen lisää.

Mieheni aloitti hierojana ja personal trainerina toimimisen talomme yhteydessä omissa työtiloissaan n. 1,5 vuotta sitten. Itsekin olen hänen työnsä myötä innostunut kuntoilusta, etenkin kuntosaliharjoittelusta ja joogasta. Ennen tätä raskautta olinkin jo hyvässä kunnossa, mutta nyt olen supistusten vuoksi joutunut rajoittamaan kuntoilua aika rajustikin. Se harmittaa aikalaillakin, mutta oma ja vauvan terveys menevät nyt edelle. Palaan sitten aktiivisiin salihommiin taas ensi syksyn aikana.

Naimisissa olemme mieheni kanssa olleet 9.7.2011 lähtien ja samana vuonna hankimme sekarotuisen Kusti-koiran. Poikamme Aatu syntyi keväällä 2013 ja nyt odotamme hänelle pikkuveljeä saapuvaksi 9.9.2015. 

Tässä nyt ensialkuun hyvin lyhyesti kaikki tällä hetkellä oleellisimmat asiat. :)

Työviikko ja osa edellistäkin kuuluvat niihin, jotka mielellään jättäisi kokematta tai ainakin unohtaisi pian. Kymmentuntiset päivät toisensa jälkeen vaativat veronsa ja väsyttää ihan valtavasti. Tänään nälkäisenä ja väsyneenä tyhjään kotiin tullessa kellon lähennessä seitsemää ei tarvinnut kuin kiertää talo, tervehtiä jokaista eilisen jälkeen kukkaan puhjennutta nuppua ja työmurheet oli sillä kuitattu (ja kyllä se hellalla vielä vähän lämpimänä odottanut ruokakin auttoi asiaa :). Pitkään mietin, että voinko tehdä toista postausta samana päivänä, kun ehdin viikonloppuna ajastaa koko viikon jutut, kun arvasin, että työpäivät venyvät. Sitten totesin olevani ihan hassu, perustin tämän blogin osittain juuri siitä syystä, että säästän kavereita iänikuisilta facebook-kukkakuvilta, kun ne niin harvaa kiinnostavat. Täällä sen sijaan käyvät vain ne, joita puutarhajutut kiinnostavat. Eli nyt tulee täydeltä laidalta aurinkoisen, mutta ihan valtavan tuulisen illan kuvia. Tuuli oli niin kova, että muutaman kerran kameran tarkentamisen ja laukaisun välillä koko kukka katosi kuvasta ;) Akileijat, ukkolaukat, särkynyt sydän ja kalliokielo ovat juuri puhkeamassa kukkaan. En itse asiassa edes tiedä, että miltä tuo viimeisin näyttää kukassa, eli ovatko jo täydessä kukassa vai vasta nupulla. Rautatienomenapuu on aivan täydessä kukassa ja ihan käsittämättömän kaunis, kadett-koristeomenapuu sen sijaan on vasta nupulla, mutta aivan täynnä niitä. Puu on kasvanut todella isoksi ja yltää meidän yläkerran makuuhuoneen ikkunoihin. Aivan ihana näky aamulla verhoja avatessa.

Särkynyt sydän, taustalla purppurasydäntä

Tulppaani

Ukkolaukka, tämä on jostain syystä venynyt metrin korkuiseksi.

Rautatienomenapuu

Rautatienomenapuu

Palava rakkaus odottaa tukemista, taustalla lemmikkiä.

Kadett-koristeomenapuu

Kalliokielo

Ja tämän nimeä en ole vielä oppinut, sain tämän kaverilta viime kesänä.

Onko alkukesä ollut tavallista kauniimpi, vai kuvittelenko vain?

Ovatko omenapuut kukkineet aina näin kauniisti? Ja luumupuu varsinkin? Ovatko vanhoissa omenapuissa kiipeilevät alppikärhöt jotenkin tavanomaista rehevämpiä? Onko pienissä unikoissa aina noin paljon kukkia? Ja jalokiurunkannus, onko se ollut ennen levinnyt ihan kaikkialle? Onko raparperin paras satokausi aina toukokuun lopussa?

Oikeastaan aloin miettiä omaa järjenjuoksuani voikukkapeltoja ihaillessa. Onko voikukkia aina näin paljon? Miten ne ovatkin niin kauniita? Vastauksen tiedän kysymättäkin. Kyllä nyt saakeli voikukka sentään näyttää joka vuosi samalle.

Olen yrittänyt etsiä nimiä kasveille, joita en tunnista. Alkukesällä ympäri pihaa kukkiva keltainen kasvi on jalokiurunkannus. Se oli ennen yleinen kartanoiden ja pappiloiden puutarhoissa, mutta on käymässä harvinaiseksi. Kasvin löytymiseen meidän pihalta on selkeä syy - talon on rakentanut 1920-luvun lopulla läheisen kartanon puutarhuri. Ehkä siis kasvi on ollut tässä pihapiirissä aina, mikä onkin hauska ajatus. 

Jalokiurunkannuksen historia on mielenkiintoinen: Suomen jalokiurunkannusten jäljet johtavat Ruotsiin, Carl von Linnén Hammarbyn tilalle. Linné oli nähnyt piirroksen Siperiasta peräisin olevasta särkyneestäsydämestä (Lamprocapnos spectabilis) ja hän pyysi suomalaista oppilastaan Erik Laxmannia lähettämään siitä hänelle siemeniä. Vuonna 1765 siemenlähetys Ob-joen laaksosta saapui, mutta näistä siemenistä kasvoi jalokiurunkannusta eikä särkynyttäsydäntä, jota Linné ei pettymyksekseen koskaan ehtinyt nähdä.

Piha on tietenkin ihan hirveässä kaaoksessa raksaprojektin vuoksi, mutta olen yrittänyt suunnata katseeni sen kauniisiin kohtiin. Kömpinyt routaeristekasan sivusta kukkapenkille ja sepelikasojen takaa kasvihuoneelle. Napsinut kukkia maljakkoon sieltä, missä niitä ei juuri nyt ole kukaan katsomassa. 

Alkukesän huuma, sitä tämä nyt on! Pitkän talven jälkeen kaikki vehreys ja kauneus lyö joka kerta yhtä ällikällä.

Tämän viikon tuulet ovat olleet aika hillittömät. Suuria tuhoja puutarhassa ei onneksi ole ollut, vain kaksi honteloa tulppaania oli katkennut. Maljakkoon pääsi myös raparperin kukka (ne kun pitää poistaa, jotta kukkiminen ei vie voimia muulta kasvulta), istutuksessa nuupahtanut pionin lehti ja kitkemisen vauhdissa, vahingossa katkennut kirjopikarililjan kukka. Eilisillan hämärässä vapaasti asetellut kukat menivät paikoilleen kuin itsestään.

Aamun auringossa värit pääsivät oikeuksiinsa!

Kodin ja ystävät valitsin tunteella.

Opiskelupaikat ja elämäni miehen valitsin kännissä säkällä sydämellä.

Duunipaikkaani en valinnut, vaan ajauduin. 

Tiskikoneen ja kuivurin valitsin järjellä (= naapurin muijista tutkijana työskentelevä laski energiankulutukset, luki saksankieliset käyttövertailut ja kertoi, mikä perheemme kannattaisi ostaa.)

Leivän ja jätskit valitsen fiiliksellä.

Mutta miten helvetissä valitsen olkkarin tapetit?!

Naapurin muijan poikettua kylässä päätin, että olkkarin keltaiset Vain elämää -vaginat saavat vihdoinkin lähteä. Hei nyt oikeesti teette tän olkkarin valmiiks ennen sun äitiyslomaa. Mieti ny, sää täällä pyörit kotona päivästä toiseen ja tässä olkkarissa eniten kuitenki lasten kanssa ootte. Ei oo sun kiva tuijotella noita tapetteja, ku et niistä tykkää! Pyörit täällä ja tuijotat vaan noita vaginoita, että ny on toikin sitte ihan riekaleina, vähänkö sua käy v****taan!

Kuultuani naapurin muijan riekalevaginamonologin, tilasin välittömästi Toijalan Tapettitehtaalta Philgrenin ja Ritolan tapeteista näytepaloja, joista jostain on tuleva olkkarimme vaginaton tapetti!

Kun vain saisin päätöksen tehtyä.

Ihana, mutta seinässä tapetin kuvion raportti näyttää meille liian raidalliselta. Mutta ehkä.

Ihana, mutta meille liian harmaa. Mutta ehkä.

Ihana! Ehkä.

Iiihana. Mutta naapurin muijalla ja Nekalan muijalla on Lukko-tapettia. Eli ei. Joku raja kaikella matkimisellani...

Kaunis, mutta meille liian Sedu.

Ihana, mutta liian hippi. Mutta ehkä.

Ihana, mutta meille liian romanttinen ja seinällä vähän natsijugend.

Ihana, mutta meille liian toistuva kuvio ja liian harmaa.

Eilen Pojan ja Hipin äänestettyä omat suosikkinsa jatkoon, kysyin asiantuntijaraadin mielipidettä.

..saamatta sekakuorolta yksiselitteistä vastausta. Thank you. What did I expect?

Nyt kuitenkin hämmentävästi teen tänään _spontaanin_ tapettitilauksen (vain kahden vuoden harkinnan, vaiheilun ja vatvomisen jälkeen).Valitsemamme tapetti yllätti minut jopa enemmän kuin vihdoin tehty päätös, jonka myötä suurin ongelma olkkarin tapetoinnissa on takana, vaikkei suikalettakaan ole vielä seinällä!

Olkkarisuunnitelmien etenemisen lisäksi myös muut prokkikset ovat harppineet eteen päin. Illalla istuskellessamme puutarhassa yömyssyillä kuulin naapurin äijältä mystisen kaivuriäijän jo jopa käyneen pihassamme! Jonka lisäksi eilen eteni myös alakerran vessan remontti! Mahtavaa!

Repikää vaan kaikki huumoria tilanteesta. Hahahahahahaha.

Putkari.

Päiväkahvitkin juotiin.

Ja riekalevaginan voi vetää mukaan.

HAHAHAHAHAHHAHAH.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Tulkaa tänään Tampereelle Radio City South Park -festivaaleille!

Kuten aiemmin mainitsin, on kirppistelyn lisäksi tekeillä ollut vähän isompikin tavaroihin liittyvä projekti.

Lukeudun impulsiivisten yösiivoajien rotuun, joka on tunnettu äkillisistä parin tunnin raivausprojekteistaan. Päätän aina yhdeltä istumalta uudistaa elämäni kerta heitolla; astelen vaatehuoneeseen ja sullon kaiken turhan rojun surullisen sinisiin jättikasseihin. Sitten raijaan kamat kierrätykseen, enkä muista puoliakaan kassien sisällöstä kun Pelastusarmeijan ovi sulkeutuu perässäni. (Tällainen maailman mullistava kausiajattelu on ominaista kaikilla elämäni osa-alueilla. Kun haluan voida paremmin, aloitan syvävenyttelyn, oil pullingin ja kuivaharjauksen samalta istumalta. Kärsivällisyys ei suoranaisesti kuulu hyveisiini.)

Olen taas samassa jamassa. Hyllyillä on tuikkua, täkkiä ja askartelutarviketta yhden leirikoulun tarpeiksi. Ei niin paljon kuin vielä pari kolme vuotta sitten, mutta liikaa yhden ihmisen omistettavaksi. Sanomattakin lienee selvää, että vuotuinen kertarykäisyni ei toimi. Pois silmistä, pois mielestä -taktiikka on osoittautunut liian helpoksi ollakseen toimiva. Tavaramäärä siirtyy sisään ja ulos intervallina, hitaasti kertyen, nopeasti häviten. Ja niin sitä ihminen huijaa itseään.

Tästä johtuen tarrasinkin syöttiin välittömästi, kun ystäväni mainitsi ohimennen Tavara päivässä -projektista. Homman pointtina on luopua yhdestä tavarasta vuoden jokaisena päivänä. Vähemmän tavaraa, pikku hiljaa, päivä kerrallaan.

Usein parhaat asiat vaativat astetta enemmän aikaa ja aivoja. Siihen haluan uskoa tässäkin asiassa: on paljon helpompaa kaapia kassit pullolleen parissa tunnissa kuin nitkutella tuijottaen kuukausikaupalla omia tyhmyyksiään tavarakekojen muodossa. Ja juuri siksi tarvitsen tätä - projekti laittaa punnitsemaan omaa, usein puhtaasti tahtoon perustuvaa ostokäyttäytymistä. Kuten sitä, minkä takia yhdellä ihmisellä on kymmeniä kynsilakkoja. Tai minkä takia yhden henkilön taloudessa on kuviteltu tarve kuudelletoista kahvikupille.

Asuntoni lattialle on parkkeerattu läpikuultava muovilaatikko. Sisustuselementtinä ruma, ja juuri siksi tehtäväänsä täydellisen sopiva. Sen uumeniin sujautan seuraavan vuoden ajan tavaran toisensa jälkeen, yhden jokaista päivää kohden. Kuukauden vaihtuessa laatikko tyhjennetään, ja homma alkaa alusta. Tavarat myydään, lahjoitetaan tai vaihdetaan tarpeelliseen.

Tarkoitukseni oli alunperin kirjoittaa projektista ennen sen alkua, mutta kiireiden takia kirjoitan siitä nyt, kuukausi sen alkamisesta (kuvassa toukokuun tavarat). Toistaiseksi ylimääräisen tavaran löytäminen on ollut turkasen helppoa ja laatikko täyttynyt varsin vaivatta. Kuukausien kuluessa tavara vähenee, ja luopuminen ei ehkä käykään enää käden käänteessä.

Huomaan kuitenkin jo nyt hienoista muutosta ajattelutavassani: kauniit turhat tavarat ovat tosiaan vain ja ainoastaan kauniita, turhia tavaroita. Eivät sen enempää.

Vaikka muuttaisinkin ensi kuussa siihen puutaloon jonka villiintyneessä puutarhassa pidettäviin juhliin olen hankkinut kaappikaupalla kauniita posliiniastioita, ei niitä ole mitään järkeä säilyttää pienen yksiön kaapistoissa. Tavara ei tästä maailmasta lopu - tarpeen vaatiessa löydän kyllä astiat vaikka koko korttelin kattaviin juhliin.

Joskus hankalinta on luopua haavekuvista. Mutta mitä enemmän uskaltaa päästää irti, sitä enemmän tilaa vapautuu. Parhaita ovat ne hetket joina huomaa tajunneensa jotain oleellista koko hommasta. Kuppi josta en vielä alkukuusta halunnut luopua, siirtyi loppukuusta laatikkoon yhdellä käden heilautuksella. Eikä tuntunut missään.

Mielenkiinnolla odotan, mitä laatikko sisäänsä kerää tulevien kuukausien kuluessa. Instagramiin päivittyy projektin välikatsauksia, ja mikäli teitä kiinnostaa, voin kirjoittaa hommista myös blogiin.

Ruotsinopettajani sanoi joskus, että ihminen oppii vieraskielisen sanan toistamalla sen tuhannesti. Toivon, että kolmesataakuusikymmentäviisi toistoa riittää opettamaan minulle jotain oleellista tavaran ja tarpeen suhteesta toisiinsa. Saas nähdä.

Laura

Olen asunut kaupungeissa yhteensä 23 vuotta. Naantalissa, Espoossa, jälleen Naantalissa ja sitten Turussa. Kahdenkymmenenkolmen kaupunkivuoden jälkeen muutin perheineni maalle. Minä, joka teininä vannoin, ettei minua ikinä saisi muuttamaan maalle. Niimpä. Älä ikinä sano "ei ikinä".

Tämä ei ole mikään "maaseutu rökittää kaupungin"-postaus, vaan listailen hieman eroja joita olen itse huomannut. Maalla asuessa kaipaan välillä kaupungin "sykettä" ja onneksi sitä on helppo hakea kerta-annoksina! Sitten voi taas onnellisena palata peltojen keskelle ja tuntea tulleensa kotiin.

Olemme asuneet maalla pian kolme vuotta. Esikoisemme muskarin ja päivähoidon, sekä oman työni takia olen tutustunut kuntalaisiin huomattavasti paremmin kuin Turussa töissä käyvä mieheni. Kaupassa häntä taitaa hieman huvittaa kun juttelen muiden kanssa ilman ongelmia. Tämä on yksi asia mikä eroaa kaupungissa asumisesta. En minä lähikaupassa keskustellut edes kassojen kanssa "heimoita" enempää, ellei ulkona ollut karseaa myrskyä. Turussakin sentään käytin pari vuotta samoja lähikauppoja.

Turussa kun lähti lenkille, moikkasi korkeintaan naapuria, tai vastaan tullutta tuttua. Muuten olisi leimattu hulluksi. Täällä maaseudulla moikataan vastaan tulevaa lenkkeilijää. Muuten voi tulla leimatuksi tyhmäksi erakoksi.

Turussa tunsimme naapurimme ja etenkin yhden vanhemman pariskunnan kanssa tuli juteltua enemmänkin. Myöskin naapuritalon viittomakielisen perheen bongattuani uskalsin lopulta tehdä itseni heille tutuksi. Mutta täällä maaseudullu kuulkaas moikataan naapureille ja muillekin talon ohi ajaville! Ja jos joku ei moikkaa minulle takaisin, mietin automaattisesti, mitä olen tehnyt väärin. Kunnes naapuri seuraavalla kerralla sanoo "Sori kesti vähän kauan reagoida." 

Täällä myös tupperware-kutsut ja muut pitävät edelleen pintansa ja sinne voi kutsua koko naapuruston! Olen näin tehnyt itsekin! Minusta on kuoriutunut oikea emäntä! Ja viis siitä minkä verran on ikäeroa, voi toisen kutsua muuten vaan kahvillekin!

Ja sitten sellainen pieni, kiva juttu, että naapurinrouva, jonka voin sanoa tuntevani vasta hyvänpäiväntuttuna, ilmestyi omien tyttäriensä kanssa ovemme taakse viime viikolla. Luulin heidän tulevan hakemaan meidän Tiidundiidua ulos leikkimään, mutta hän tulikin tarjoamaan lastenhoitoapua! "Jos joskus haluat mennä rauhassa kauppaan vaikka?"

Vaikka itse menin vähän vaikeaksi, koska en ehkä osaa käyttää puolitutun tarjousta hyväkseni, kiitin kovin ja sanoin tarpeen tullen kyllä pyytäväni häneltä hoitoapua. Ja ainakin meidän isomman voin antaa heille leikkimään. Enemmän tuo pienen vauvan anto mietityttää, mutta äkkiähän Aiduska kasvaa ja sitten voin hänetkin lykätä naapuriin leikkimään! 

Maaseutu:

Kaupunki:

Niin erilaisia ja silti niin rakkaita kumpikin. <3

Voi miten likaista on vesi meidän pihalammessa. Lampi on täynnä nutipäitä eikä sen vettä nyt voi oikein vaihtaa. Rippijuhliin mennessä lampi on kyllä saatava putsattua ja hätätapauksessa on tyhjennettävä vesi siivilän läpi ja kipattava nutipäät ämpäriin talteen puhdistuksen ajaksi. Ennen puhdistusta on turha yrittääkään laittaa lampeen pumppua, se menisi tukkoon heti. Kasvit tuntuvat likaisessa vedessä viihtyvän mainiosti.

1. Tämä on muutto, sinun viimeinen muuttosi. Älä edes ajattele tulevia muuttoja. Mindpower.

2. Älä käytä väärin herran, Jumalasi nimeä paitsi silloin, kun olet teipannut laatikon kiinni ja iPhone jäi pohjimmaiseksi laskostetun jakun taskuun.

3. Pyhitä muuttopitsa.

4. Kunnioita vuokraisäntääsi ja imuroi myös hellan takaa. Löydä muumioitunut pestoravioli.

5. Älä tapa. (Uhka toisinaan todellinen.)

6. Älä pidä Temptation Island -maratonia, kun pitäisi pakata.

7. Älä varasta vessapaperia yliopistolta, vaikka tuntuisikin siltä ettei enää kannata ostaa kokonaista pakettia.

8. Älä lausu väärää todistusta omaisuutesi määrästä ennen kuin olet tyhjentänyt kaikki kaapit.

9. Älä tavoittele omaisuuttasi, jonka olet käärinyt rullalle, työntänyt rullan muovikassiin, sullonut muovikassin kumisaappaaseen ja kiilannut kumisaappaan nurinpäin kahvinkeittimen ja kiharrinraudan väliseen god tier tetriskoloon.

10. Älä moiti itseäsi lähimmäisen puolison, työntekijöiden, karjan ja kaiken muun hänelle kuuluvan tavoittelemisesta sillä välin, kun omasi ovat kymmenessä Bilteman boksissa.