Tässä se nyt on koko komeudessaan. Meidän kesäparveke ja pihamme. Eilen pinnat sai viimeisen sipaisun pensselistä ja katoimme juurivalmistuneen pöydän koreaksi.

Lasikanisteri on todella kätevä kesän mehukesteille ja illanviettoon virvoikkeille. Tämä löytyi K-raudasta.

Tässä näkyy kokoinaisuus. Pari taitettavaa valkoista tuolia haluaisin vielä tuohon oikealle ikkunaseinälle. Hyllykön dyykkasin roskakatoksestamme.

Kakun teimme mieheni kanssa yhdessä kun tämä bongasi mielenkiintoisen ohjeen yhteishyvän ruoka-lehdestä.

Ikean ämpärit kasvaa yrttejä, tomaattia ja paprikaa.

Pienet kyltit yrtteihin tein bilteman sytyketikuista ja kertakäyttö lusikoiden varsista.

Krysamteemit ovat ällistyttäneet minut kestävyydellään. Mämä vaan ei suostu kuolemaan.

Istuintyynyt tilasin Indiskasta. Ihania kesävärejä piristämään mustavalkoista parveketta.

Vanhan huonokuntoisen kelan uudistin uuteen käyttöön parveke pöydäksi. Ehkä joku päivä jaksan tuunata tämän loppuun asti ja teen pintaan värikkään mosaiikkikuvion lasikannella.

Ristikkoa vasten istutin villiviiniköynnöksiä. Kukkakärpäselle löytyi tänäkin kesänä oma paikka.

Kukkapenkin tein sydämmenmuotoiseksi. Yllätyin kun pieni verson alku oli puskenut itsensä näkyviin. Paremmin alkavat itämään kun ilmat lämpenee ja multa sen myötä.

Myös ruusupensaita on istutettu kolme kappaletta. Näissä kukinto tulee olemaan keltaista.

En malta odottaa, että kukat alkavat kasvamaan niin pääsee valokuvaamaan väriloistoa. Ensiviikolla on talonyhtiön kokous piha-alueesta ja pääsen kinuamaan uusia pensaita pihaamme ympäröimään. Eikä tarvitse edes kinuta kun ne jo luvattiin.

Viikonloppu takana, talkootyötä, saunaa, paljua, merimaisemaa ja herkkuja eli ei ollenkaan hassumpaa. Kahden viikon päästä sitten alkaakin kesäloma, uskomatonta. En ole ikinä ennen lomaillut näin alkukesästä joten tuntuu vähän aikaiselta. Ei sinänsä ettenkö lomalle haluaisi jäädä, ilma vain saisi lämmetä vielä hiukan.

Eilen päätettiin sitten vihdoin loppuvuoden reissukuviotkin ja niinhän siinä kävi että syntymäpäivää saan tänä vuonna viettää sitten missäs muuallakaan kuin...NEW YORKISSA!! Ihanaa kun on jotain mitä odottaa ja mikäs sen parempaa kun päästä uudelleen kaupunkiin joka ei nuku. Can´t wait!

Viikonlopun tunnelimia.

T, Sari

Tuulista Maanantaita täältä rannikolta!

Huh huh.. just tulin sisälle nurmikon leikkuuhommista.. Mun piha on niin iso, että vaikka kuinka yrittää vauhdikkaasti leikata niin vähintään se kaksi tuntia menee. Tokihan hommaan voi vaikuttaa, että perfektionistinä haluan pihan muistuttavan Golfkenttää. :D

Mutta nyt siis yläkertaan

Rakastan tuota näkyä. On kiva kun on makkari ylhäällä (ennen se oli alakerrassa). Kun noi maisemat on joka vuodenaikaan erilaiset. Voitte kuvitella varmaan talvisen maiseman. Lumiset oksat ja valkoiset pellot.

Sellaista tänään!

Hyvää ensimmäistä päivää!!

XOXO Babs

Tässä meidän vauva.

Tammi tykkää viskistä ja auringosta.

Miten hauskaa onkaan, kun saa jonkun kasvamaan. Eilen terhosta kurkkasi kaksi lehteä, tänään kolme.

Joskus mulla sitten on parveke ja sitruunapuu, mutta ensin harjoittelen viskitammella.

Sain testiin Boschilta uuden PLR 50 C digitaalisen laseretäisyysmittalaitteen. Tuntuu, että nyt on tehty aimo harppaus mittauksessa, josta on hyötyä niin ammattilaisille kuin kotiremontoijille ja sisustajille. Mittalaitteen kaveriksi on kehitetty Bosch Measure & go- sovellus, jota ajattelin teille esitellä..olen itse muuten hidas "syttymään" uusille tekniikka-asioille ja jos jokin asia on liian vaikea saatan siirtää opettelua helpostikin eteenpäin.

Tämä kapistus on kuitenkin ehdoton helpotus työelämääni, jossa mittaaminen on arkipäivää. Melko perinteisesti olen "tallentanut" omat mittaustulokseni tähän asti asiakkaan pohjapiirrustuksiin käsin, mittaaminen on suoritettu laseretäisyysmittalaitteella ja osittain rullamitalla. Usein joudun lisäämään mittaustuloksiini lisäkommentteja huomioitavaksi ja joskus pohjakuvissa onkin useita merkintöjä. 

Kestää ehkä tovi ennen kuin tajuaa, kuinka monipuolinen tämä Bosch PLR 50 C laseretäisyymittalaite on. Itse mittaamisessa voidaan mitata erilaisilla toiminnoilla, mainittakoon pituuden mittaus, jatkuva mittaus, tilavuuden mittaus ja kaltevuuden mittaus. Laite myös yhteenlaskee tai vähentää haluttuja mittoja. Digitaalinen vesivaaka on mielestäni loistava keksintö esim. juuri pienempiä asennustöitä varten enkä itse ainakaan kanna vatupassia vakiona työlaukussani..

Laite käyttää Bluetooth- yhteyttä keskustellakseen puhelimen kanssa. PLR Measure & go- sovellus on ladattavissa AppStoresta ja Google Play:sta. Laite tallentaa jopa 50 mittaustulosta mittaustulosarvotaulukkoon. Valokuvaan tai luonnokseen merkityt mittaukset siirretään Bluetoothin välityksellä muutamassa sekunnissa älypuhelimeen tai tablettiin. Kuvaan voidaan piirtää mittaukset jopa neljällä eri värillä, yksi väri esim. ilmaisemaan leveyttä ja toinen korkeutta. Mittaustuloksiin pystytään kirjoittamaan myös tekstimuistiinpanoja antamaan lisätietoa, mikä on mielestäni superhyvä keksintö samoin kuin se, että jokaiselle kohteelle voidaan antaa oma projektinimi ja tallentaa kaikki tiedot kyseisen projektin alle.  

Laite tuntuu melkein liian hyvältä ollakseen totta. Uskon sen soveltuvan hyvin muillekin sisustussuunnittelijoille helpottamaan päivittäistä työtä sekä myös esim. remontoijille. Omassa remonttiprojektissa en muuten muista, että olisi ollut päivääkään ilman mittaamista! Nyt vielä vähän harjoittelua tämän uuden laseretäisyymittalaitteen kanssa mutta harjoitushan tekee mestarin!

Tustustu videoon täältä.

Blogiyhteistyössä: Bosch Suomi

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi. Ulkona tulee vettä kaatamalla eikä lämpötila päätä huimaa. Jotenkin en ole yhtään yllättynyt. Suomen kesä:). Onneksi kesä on kuitenkin vasta aluillaan ja saamme varmasti vielä nauttia myös helteestä.

Yhtenä päivänä Stokkalla pyöriessäni silmäni kiinnittyivät tähän HAYn ihanaan kärpäslätkään ja kyllä se oli ihan pakko saada. Niin hieno, että raaskiikohan sillä edes kärpäsiä läimiä:D. 

I found this beautiful HAY swatter from Stockmann. I love it!

Olen asunut täällä päivälleen vuoden. Vuosi on kovin lyhyt aika. Silti se voi muuttaa niin paljon.

Kun viime vuoden toukokuun viimeisenä päivänä sain tämän asunnon avaimet käteeni, ajattelin olevani onnekkain tyyppi koko maailmassa. Tuntui ihmeelliseltä, että juuri minä sain tämän kodin, niin kätevästä paikasta, näiden kauniiden rantojen vierestä. Täältä missä meri kimalteltee aivan vieressä ja alppiruusut rönsyilevät aitojen yli.

Kaikki oli kipeän kaunista. Olin hirveän onnellinen, aivan kauhuissani ja ajoittain hyvin surullinen. Kun nyt katson näitä vuoden vanhoja kuvia, muistan tuon kaiken, mutten enää tavoita sitä tunnetta aivan sellaisenaan. Aika muuttaa, aika unohduttaa, aika parantaa.

Uusi kotini oli kuin puhdas valkoinen paperi. Se oli tyhjä ja siellä kaikui, sillä olin ottanut vanhasta asunnosta mukaan vain muutaman tärkeän huonekalun ja esineen. Siellä aisti innostuksen ja avoimet mahdollisuudet, jotka voi tuntea vain silloin, kun on aidosti uuden edessä. Siellä oli myös haikeutta ja herkkyyttä. Se oli vielä pelkkä asunto, odotti muistoja ja lämpöä. Elämää.

Tänään täällä ei ole erityisen hillittyä ja hallittua, vaikka kovasti sellaisen kodin vuosi sitten tahdoinkin. Minun olisi pitänyt tuntea itseni paremmin. On vaikea luoda ympärilleen selkeää avaruutta, jos pitää liikaa väreistä, kukista, kirjoista ja tyynykasoista. Täällä näyttää tänään kai aika paljon minulta.

Osa siitä taiasta, joka ilmassa tuntui niin vahvana vuosi sitten, on kadonnut. Tai ei kadonnut, muuttanut muotoaan. Tietynlaiset tunteet on varattu vain elämän murroskohtiin. Niihin joina vuoroin nauraa vedet silmissä, vuoroin itkee sitä samaa vettä sydän pakahtumaisillaan tuskasta. Niinä hetkinä pelkää, että mitä jos menettää otteen ratista, mitä jos pelkkä usko elämään ei riitäkään, mitä jos kaikki karahtaa?

Tänään elämää ei väritä haikeus eikä herkkyys. Sen näkee kuvistani. Tahtoisin niihin samaa tunnetta kuin vuosi sitten, mutten tavoita sitä. Tallennan nyt tätä kesää, en aikaa vuosi sitten. Kauneutta on hirveästi. Kyyneliä ei niinkään.

Jos vuosi sitten olin sydämeni pohjasta kiitollinen uuden kodin avaimista, tänään olen kiitollinen kokonaisuudesta. Tästä kaikesta ja vuodesta, joka kului ja muutti.

Vuosi sitten en ollut asunut yksin seitsemään vuoteen. Olin hyppäämässä uuteen määräaikaiseen työhön. Minulla oli kova vuokra ja liian kallis omistusasunto myymättä. Kirjoitin rakkaudesta, luopumisesta ja oman tien kulkemisesta.

Tänään, 1.6., minulla on vain vuokra-asunto. Se on ihan yhtä kallis edelleen, mutta omistusasunto myytiin vihdoin joulukuussa, puolen vuoden odotuksen jälkeen. Tänään määräaikaisesta työstäni on tullut vakituinen. Tänään tahdon kirjoittaa kauniista asioista, auringosta ja kukkasista, elokuvista ja kirjoista, hyvästä olosta, suunnitelmista ja unelmista.

Tänään tahdon sanoa teille, että uskokaa itseenne. Muistakaa, että aika auttaa. Älkää luovuttako. Älkää pelätkö. Asiat järjestyvät.

Kiitos, kun olette.

Mielestäni huonetuoksut viimeistelevät kauniin kodin! Tuoksuilla luot helposti myös erilaisia tunnelmia kodin eri tiloihin.

Essence of Shangri-La – tuoksusarja on kiinalaissyntyisen Shangri-La luksushotelliketjun käsialaa. Hotelliketju on tänä päivänä Kaakkois-Aasian johtava luksushotelliketju. Hotellit ovat tunnettuja erinomaisesta palvelusta ja seesteisestä ilmapiiristä.

Huonetuoksu on myös kaunis sisustuselementti.

Essence of Shangri-La – tuoksua kuvaillaan kotisivuilla näin: "There was a quality in the air of Shangri-La…" Lost Horizon – do you notice the unique scent when you walk into our hotels? This fresh, clean yet subtly Asian aroma, the Essence of Shangri-La, was inspired by the concept of the legendary land of exquisite harmony and beauty, Shangri-La, described in James Hilton's 1933 novel Lost Horizon.

Legenda Shangri-Lasta on peräisin James Hiltonin romaanista 1930-luvulta. Romaanin mukaan Shangri-La on harmoninen ja eteerinen laakso läntisellä Himalajalla, jossa sijaitsee myös buddhalainen luostari.

Top notes eli ensi tuoksu, sisältää bergamottia ja inkiväärillä maustettua teetä. Bottom notes eli pohja tuoksu, sisältää vaniljaa, santelia ja myskiä. Mukana tulevilla puutikuilla säädät kätevästi tuoksun määrää huonessa.

Sarja sisältää seuraavat tuotteet:

Essence of Shangri-La huonetuoksu (200 ml)

Essence of Shangri-La tuoksusuihke (80 ml)

Essence of Shangri-La huonetuoksuöljy (10 ml)

Sarjaan kuuluu lisäksi Essence of Shangri-La tuoksukynttilä (160g), mutta se oli valitettavasti loppunut hotellistamme ostohetkellä.

Mikä on sinun lempituoksusi?

Tässä se on. Ihana uusi matto! Parhaat vuodet jo nähnyt matto muutti poikaystävän luokse. Hyvä niin, koska vietämme 99% ajastamme täällä. Seuraava kriittinen asia joka pitää saada vaihtoon on kirjahylly.  Pieneen asuntoon juuri sopiva säilytyskaluste, johon kaiken "krääsän" saa piilotettua, on yllättävän vaikea löytää. Kaluste ei saa olla liian hallitseva, iso tai pieni. Otan mielelläni vastaan vinkkejä siis!

En ole kausisiivouksen ystävä. Uskon ennemminkin jatkuvan siisteyden ylläpitoon (eli rentoon järjestykseen, spontaaneihin siivouskohtauksiin ja siivousta harrastavaan puolisoon). Jotenkin omatunto alkoi marista kun en muistanut koska olen viimeksi pessyt ikkunat. Hyvät hyssykät kun se onkin kammottavaa puuhaa! Tai ei se itsessään inhottavaa ole, mutta jotakin erityisen vastenmielistä siinä on. Urakan suorittaminen tuntui ylivoimaiselta. Päätinkin sitten toteuttaa homman matalan kynnyksen tekniikalla. Pesen noin yhden ikkunan päivässä. Etten nyt vaan rasitu liikaa.

Kuva: icecoelectric.com

Uuden päiväpeiton myötä halusin päivittää muutenkin makuuhuoneen ilmettä. Harmaa samettinen Himlan päiväpeitto sai siirtyä varastoon säilöön ja tilalle vaihdoin vaalean silkkipäiväpeiton. Tämä silkkipäiväpeitto on myös Himlan mallistosta. Vaaleaan värimaailmaan sain inspiraatiota Italian Voguen kannesta. Olohuoneen puolelta siirsin sängylle myös raidallisen silkkikoristetyynyn, joka sointuu yhteen värimaailmaan. Kontrastia ja tekstuuria petaukseen antaa Balmuirin mohairhuopa.

Yöpöytä / S.A.L.I

Pöytävalaisin / Zara Home

Nahkainen tarjotin / Balmuir

Vesikannu / Riviera Maison*

Päiväpeitto / Ralph Lauren Home

Silkkipäiväpeitto / Himla

Mohairhuopa / Balmuir

Raidallinen silkkikoristetyyny / Designers Guild

Pellavakoristetyyny / By Pia's*

Liinavaatteet / Hemtex

* Tuote on saatu blogin kautta

Koska ulkona tuulee niin, että tukka lähtee turvaudumme sisäkuviin. Tällä kertaa kurkistus ruokailutilaan.

Mun ehdoton suosikki tuossa tilassa on noi pariovet terassille. Talvella taas takka tuo ihanaa tunnelmaa ja lämpöä tilaan. (jotenkin arjen luxusta syödä takkatulen ääressä). :D

Mites onko teillä ruokailutila vai onko se keittiössä? Muuten mielipiteitä tilasta?

XOXO Babs

Kylppärin uutta pesuainetta valitessani oli kädessä jo vanha tuttu suihkepullo. Katse kääntyi vielä muihin, olisiko jokin toinen vähemmän ärhäkkään tuoksuinen? Sammakko ja lupaus eteerisistä öljyistä. Teen suurkuluttajalle kelpaavat oivasti tuoksuiksi teepuu ja lime. 

Illalla kellon lähestyessä kahtatoista testasin tököttiä. Täysin normaali aika kylppärinsiivoukselle, ainakin täällä eikkustanissa. Pakkauksessa ohjeistetaan suihkuttamaan ja huuhtomaan, hankalissa tapauksissa voi jättää vaikuttamaan hetkeksi. Saippuajäämät katosivat samantien, ilman hinkkaamista. Tuoksu on voimakas, mutta ei "myrkkymäinen". 

Pullon on todella suuri, 800 ml. Riittää pitkälle ja samalla jää jokunen muovipullo myrkkyjä hankkimatta. Oikein hyvä ostos.

Rautatienomenapuussa on suuret, valkoiset kukat, vaaleanpunaiset nuput ja riippuvat oksat.

Lapsen rippileirin alkua siirrettiin maanantaina päivällä, kun leirille ei päästy laivalla myrskyn takia. Kotipiha näytti myös töistä tullessa mielenkiintoiselta. Ihan kuin rappusella olisi ollut vihtatalkoot. Tuuli oli heitellyt koivunlehdet rapun eteen ja risut ajotielle. Pihan puolelta löytyi isojakin oksia. Ja jatkoa taitaa seurata huomenna. Onneksi tänään on vähän tyynempi päivä ja poika pääsi Ahvenanmaalle ja muutama ampiainenkin pörräsi kukkaan puhjenneissa omenapuissa. Veikkaan kyllä, että pölytys ei ihan täydellisesti tänä vuonna onnistu ja vaikka kukkia on ihan valtavasti, omenia ei kovin paljoa tule. Ulkona on meinaan ihan hyytävän kylmä, vain pikkuisen reilut 10 astetta. Itse kun olin joskus muinoin rippileirillä kesäkuussa, satoi lunta, toivottavasti nyt ei tule ihan niin kylmää.

Kukahan harjailisi nämäkin sotkut, ison kiveyksen puhtaanapito käy työstä.

Iltapäivä lauantain oli kertakaikkiaan täydellinen. Lämpöä oli riittämiin ja bikineissäkin tuli kuuma, aikamoista!

Heti juhlien jälkeen juoksin sisälle vaihtamaan juhlamekon pois ja kellahdin terassille. Poju potki ystävänsä kanssa jalkapalloa pihallamme ja tyttäreni torkahti sohvalle. On huvittavaa seurata, miten pieni mieheni yrittää olla tosi cool ja iso kavereittensa seurassa, mutta minun kanssa vielä jutellaan hammaskeijuista ja luetaan muumeja. ♥

Meidän terassi on muuten harmaantunut ja se näyttää nyt tosi kivalta. Lämpöpuu on pysynyt harmaantumisestaan huolimatta todella sileänä ja on edelleen mukavan tuntuinen varpaiden alla, puusta ei ole lähtenyt edes yhtäkään tikkua. Suosittelen lämpimästi tuota materiaalia! 

Mitäs tänne muuta, eipä kai mitään. Huomenna lähden minireissulle, sateesta huolimatta. Viikonlopuksi tilasin jo aurinkoa, tai oikeastaan koko kesäksi.

/summertime and livin' is easy

Laajennus otti aimo askeleen taas eteenpäin. Huomasin myös, että etenkin toimistotyöläiselle tämänkaltainen tekee hyvää. Tämä siis kahdestakin syystä 1) saa ilmaiseksi hyötyliikuntaa 2) jos päivän päätteeksi on jäänyt jokin ongelma ratkaisematta, niin konkreettisten töiden äärellä saa erinomaisia ideoita. Tuli sitten pitkään riivannut pulmakin samalla ratkaistua. Joten jos haluat tiimiyttää johtoryhmäsi tai hakea ratkaisua visaisiin pulmiin, voin kohtuullista maksua vastaan tarjota tälläistä eteenpäin vievää transformaatioharjoitusta. 

Mutta sitten varsinaiseen projektiin kuvaselostuksien kera....tähän kohtaan muuten huomio muille lily.fi bloggaajile. Tajusin muuten 10 error messagen jälkeen, että emoticonit eivät sitten ole tuettuja featureita tällä blogi sitellä...ja takaisin siihen projektiin....

Tästä näkymästä lähdettiin aamulla. Katselin jo eilen illalla, että onko tuo kivi puussa kiinni. No ei ole, onhan siinä hajurako. Kun en tiennyt ihan tarkkaan, että miten proggis etenee asia otettiin esille. Ihan heti välttämättä ei tule mieleen, että kivi ja puu eivät ole kavereita. Materiaalit suhtautuu lämpötiloihin eri tavalla ja helpohkosti kivi tai esim. tämä harkko alkaa hikoilla. Tuo kosteus sitten siirtyy puuhun ja homeongelma on valmis. Jos tuollaisen välin haluaisi pitää, pitäisi rakoon laittaa esim. bitumikaistale tms. Nyt tämä ratkaistiin niin, että rakoa suurennettiin.

Edellisissä bloggauksessani kertoilin siitä, että tein laastista lipat, joiden tehtävänä on ohjata vesi pois sokkelista. Nyt lipat ovat saaneet päällensä vielä bitumikaistaleet. Betoni tai laastihan ei koskaan kuivu, se vain kovettuu. Joten tuo bitumikaistale suojaa sitä pidemmässä juoksussa. Harkkomuuri sai niinikään yllensä patolevyt, joten kosteus pysyy ulkona. Samalla väliin jää sen verran tilaa, että kosteus pystyy haihtumaan. Tämä siis alkutilanne tänä aamuna, kun töihin lähtö koitti.

Kotiin tullessa oli kaivinkone karauttanut takaisin pihaa. Terassin alunen oli katettu kaadoilla Finnfoamilla, jotta sadevedet ohjautuvat poispäin rakennuksesta ja salaojat nappaavat kiinni vedestä. Harmillisesti oli täyttösora loppunut kesken, eikä lisää ehditty saamaan samalle päivälle. No huomenna finaaliin sitten.

Tässä on se kohta, josta alkoi meikäläisen kuntojumppa ja ideariihi. Jostain syystä en ollut tajunnut, että kaivinkoneen vaatima tila kuopankaivuuseen on paljon pienempi kuin sen täyttämiseen. Kyllähän nuo puut melko tehokkaasti kaatuu, kun ajetaan telaketjukoneella päälle. Puuta en varsinaisesti murehdi, mutta kun joutui maata levittelemään, niin tuonne alla hautautui vaimon kukkapenkki. Penkkikään ei harmita, mutta se että siellä alla 5,5 tonnin työkoneen tamppaaman maan alla sattuu olemaan myös iso kasa Lakan Betonin muurikiviä. (Ja vaimoa ehkä harmitti ne kasvit!) Eipä voinut syyttää kuin itseään. 3 tuntia kaivuuta, 1000 kiloa muurikivien kantamista käsin ja yhden katkenneen rautalapion jälkeen on vähän paikat hellinä. Etukäteenkin voisi asioita ajatella, mutta toisaalta eipä olisi tullut alussa mainitsemani kuningasajatuskaan mieleen.

Kukkapenkkiteurastuksesta selvinnyt yksilö. Kiva kaivurikuski oli käyttänyt pelisilmää ja nostanut yhden elollisen pois kauhan alta.

Ulkotäytöt tehty. Loppu täyttö sokkelin ulko ja sisäpuolella viimeistellään huomenissa. Kaivurikuskin kanssa sovittiin, että loppu salaojitus ympäri vanhan osan tehdään kesäkuun aikana. Samaan iltapuuhaan meni myös materiaalin vastaanotto. Kesken kollegiaalisen iltatyöpuhelun tuli pihaan myös kasa materiaalia. Mukana oli runkoparrut ja alapohjan levyt. Samassa tuli parrut ja laudat terassiin. Joku voi ihmetellä, että eikös torppa ole tärkeämpi kuin terassi? No näinhän se on, mutta mietittiin että terassia voi käyttää rakennustelineenä kunhan se on suojattu. Taas säästettiin joitain satoja euroja säästyneinä telineiden vuokrakustannuksina.

Näin tällä kertaa.

Kesäloma on alkanut ja vihdoin kelit suosii lomailijoita! En itse vietä ollenkaan kesälomaa mutta huomaan herääväni paljon reippaammin ylös kun aamulla aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei se työn tekeminen ollenkaan hassumalta enää tunnukaan. Muutenkin mieli ja keho on heti virkeämpi kun huomaa miten luonto on herännyt eloon ja peittää maan kukkien väriloistoon. Luonto ei ole pistänyt vielä parastaan mutta tänään oli pakko lähteä kuvailemaan luonnon esimakua kesän kukkaloistosta!

Just living is not enough... one must have sunshine, freedom, and a little flower.

-Hans Christian Andersen

Lasten naurua ja töminää yläkerrasta. Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa! En voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen ja onnellinen olen, varsinkin lasten puolesta. Ensimmäinen yläkerran huone on viittä vaille valmis. Remontin aloituksesta on kulunut nyt 1v 1pv. Pikkupojat ovat nukkuneet huoneessa nyt 2 yötä ja minä siirsin meidän "sohvan" eli taitettavan patjan omaksi nukkumapaikaksi poikien seuraksi huoneeseen. Yläkerta ei ole vielä täysin nukkumiskelpoinen, sillä aula on työmaana ja homma jatkunee vielä parisen viikkoa.

Lapset ovat aidosti innoissaan omista huoneistaan. Vaikka jossakin vaiheessa äiti määriteltiin vain "johtajaksi", joka määräilee minne laitetaan mitäkin, alkaa senkin "määräilyn" (lue suunnittelun) työnjälki näkymään! Lapset ovat vuoden aikana sopeutuneet melko erilaisiin asumismuotoihin ja "mukavuuksiin". Omaa mieltä herkisti 6- vuotiaan toteamus viime viikolla: "Haluan jo omaan huoneeseen maalaamaan, koska sieltä on niin kauniit maisemat"...mulla tuli melkein tippa linssiin. Ei leikkimään vaan maalaamaan:) Siispä joululahjaksi mummolta saatu maalausteline siirrettiin remontin keskelle yläkertaan ja siinä poika maalaili meidän tapetoidessa aulaa.

Meidän pojat ovat melkoisia futispoikia. Jos löytyy ns. vapaata tilaa, voi aina potkia pehmopalloa. Ensiksi sitä potkittiin keittiön käytävällä ja nyt viimeiset pari päivää on potkittu tyhjässä lastenhuoneessa. Parivaljakon toiveena olisi saada huoneeseen vielä puolapuut, liaanit ja roikkumisrenkaat.  

Viime viikko suunniteltiin ja rakennettiin poikien sänkyjä. Vanhimman pojan sänky valmistuu parin päivän päästä.

Tänään on ollut perustiistai: hikinen mutta onnellinen. Aamulla vein lapset päiväkotiin, tiputin lastenistuimet takaisin kotiin ja lähdin ostoslistan kanssa Porvoon K- Rautaan. Kauppa, jossa nykyään saatan käydä vain pari kertaa viikossa mutta vielä joitakin kuukausia sitten ainakin kerran päivässä. Tällä kertaa suhasin noutopihalle ilman peräkärryä ja yritin virittää auton kyytiin köydellä listoja ja levyjä. Ehkä remontin huonoin hakureissu ja pelkäsin koko matkan, että tavarat valuvat ulos aukinaisesta takakontista. Sitten auton tyhjennys, tavaroiden kanto yläkertaan, päivän "ongelmien" tarkistus remonttimiehen kanssa ja ruokatauko. Ruokatauon jälkeen koko iltapäivä meni liukuovien kantamisten ja asennuksien kanssa. Miehen oli tarkoitus hakea lapset päiväkodista mutta jumittui pahasti ruuhkaan. Ei muuta kuin kiireesti auton rattiin maalisissa ja pölyisissä remppavaatteissa, vaikka olenkin niissä aika tuttu näky päiväkodin pihalla..onnellisena mutta väsyneenä tänäkin iltana nukkumaan:) Yläkerran patja kutsuu!

Viime syystalvena istuttamani kääpiömanteli Prunus tenella kukkii parhaillaan ja hurmaa pinkeillä kukillaan. Se aloitti kukintansa oikeastaan heti kohta Kojo-no-main lopetettua kukintansa ja nyt pinkit ja tummat tulpaanit antavat kivaa ryhtiä taustalle. Valkoisten tulppaanien aika alkaa olla ohi tältä keväältä. Tulppaanien väliin olen laittanut kesäkukkien siemeniä, katsotaan kuinka onnistuu niiden itäminen ja saako niistä riittävää peittoa lakastuville sipulikukkien varsille. Pientä kokeilua tämän penkin kanssa tänä kesänä, perennapenkit kun eivät välttämättä ole parhaimmillaan ensimmäisenä kesänään. Tämän kevään näkymät ovat kyllä olleet kokeilun arvoiset tähän asti!

Toiset kodit

Saksa. Asunnossamme oli yksi huone, keittiökomero ja karmea kokolattiamatto, mutta enhän minä siitä muista mitään. Minulle jäi vain passi, jossa syntymäkotikunnan kohdalla lukee München. Virallinen tosite, joka loi pysyvän yhteyden paikkaan jota en tunne ja antoi suunnan tulevaisuuteni valinnoille. Ala-asteella minulla oli saksalainen kirjekaveri jolle kirjoitin noin kaksi kirjettä. Yläasteella koin jonkin lievän pakon opiskella saksaa sen verran, että osaan sanoa ”Jetzt darfst du mich zu einer currywurst einladen”. Lukion jälkeen matkustin Berliiniin, Hannoveriin ja Stuttgartiin sekä junalla Alppien yli Italiaan. Kävin katsomassa ulkoilmateatterissa sakasankielisen trillerin, josta en ymmärtänyt mitään.

Lappeenranta. Asuimme valkoisen kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa, jonka keittiön ikkunasta näkyi Saimaalle. Jossain lähellä oli graffititunneli, jonka nähtyäni sanoin että isona minäkin teen noita. Tähän mennessä olen saanut tyytyä kynään ja paperiin.

Pihlajarinne. Pihallamme oli suuri valkoinen kivi ja vanha ruostunut kuplavolkkari, johon liittyi serkkumme keksimä sääntö: aina kun kävelimme sen ohi, oli kosketettava toisen olkapäätä. Siskoni mukaan ne ovat edelleen siellä.

Rauma. Meillä oli korttelin erikoisin talo, jossa oli noin kaksikymmentä kulmaa ja lattiasta kattoon ulottuvat ikunat jopa vessassa. Talon takana oli suo, metsää ja metsän takana lahti ja se metsä ja maailma ulkona on kotimme, jossa minä, sisko ja naapurin tyttö elimme omassa symbioottisessa maailmassamme. Kun vanhempamme olivat poissa, kiipesimme katolle syömään karkkia. Kun satoi, keräsimme tienvarresta peukalonpään kokoisia sammakoita, veimme ne pahvilaatikkoon ja vapautimme syksyn tullen. Metsään rakensimme kaksi ja puoli majaa ja jätimme sahat ja vasarat ruostumaan märälle sammaleelle. Osallistuimme majakilpailuun ja meitä haastateltiin radioon. Joskus juoksimme metsään niin pitkälle kuin jaksoimme ja yritimme eksyä.

Itä-Helsinki. Emme saa lähteä minnekkään, joten emme käy missään. Emme tunne ketään, joten olemme kaksin. Samalla kun vanhempamme elävät tuuletetuissa toimistoissaan, meidän kesämme täyttää eläkeläismäisen synkronoitu rytmi. Herätään ja katsotaan Serranon perhettä kenkälaatikon kokoisesta telkkarista. Käytetään koira ulkona, pelataan tennistä, syödään ja tiskataan. Meillä on laatikollinen kirjoja mukana ja luen betoniparvekkeella Kärpästen herran.

Kilo. Kaupungin vuokra-asunto ja liian vähän tilaa. Lainvastaisesti meillä asuu kaksi teiniä samassa huoneessa. Riitelemme kumpi sammuttaa valot ja kumpi sulkee vaatekaapin ovet. Yläkerrassa asuu intialainen perhe, jossa perheen pää ulkoiluttaa hihnassa lyhytkarvaista kissaa. Minä tutustun lähialueen tupakalta löyhkääviin rappukäytäviin jakamalla postia naurettavan pienellä palkalla. Odotan lähijunaa, joka on aina myöhässä.

Tapiola. Bussilinjan 506 reitistä muodostuu uuden elämäni runko: lukio ja työ. Kulutan penkkiä aina samalla paikalla ja teen ruotsin läksyjä huonolla käsialalla. Kanssani matkustaa tyttö, jolla on musta tupeerattu tukka ja vahva silmämeikki. Edessä istuvat sisarukset nojaavat päänsä astapäiseen penkkiin ja koittavat nukkua. Kerran viikossa sisaruksista pienemmällä on mukanaan valtava squash-kassi.

Kallio. Ensimmäinen oma kämppäni, hippien ja hipstereiden unelma Kolmannelta linjalta. Paitsi, että asun lievästi epämääräisesti olohuoneessa ja asunnon seinät ovat paperia. Yläkerrassa asuu epävireinen orkesteri, koira sekä mies, jonka päättelemme olevan juoppo. Onneksi mekin osaamme pitää ääntä. Kämppiksistäni toinen puhuu ja laulaa jatkuvalla toistolla. Toisella on huoneessaan piano, joka soi salaa aina kun olemme poissa.

Otaniemi. En ole saanut yhteisöasumisesta tarpeeksi. Pakkaan rinkkani ja siirryn kesäksi kommuuniin. On todellinen intiaanikesä ja kommuuni saa nimen Sauna. Nukumme kaikki neljä samassa huoneessa, märissä teepaidoissa, kahden tuulettimen hurinassa. Ikkunasta on näkymä merelle ja paidattomien nuorukaisten parvekkeille. Meidän parvekkeella liehuvat bikinit. Käymme uimassa sinilevän pilaamassa lahdessa, jonka vesi on ihmeen lämmintä. Joku vitsikäs teekkari on kantanut laiturille mustan nahkasohvan.

Tampere. Neljä omaa seinää, lattia ja katto. Se riittää. Pidän olohuoneestamme, joka on arkkitehtuurisesti järjetön tilanhukka. Huonetta hallitsevana elementtinä on mustasta pöydästä, valkoisesta sohvasta ja punaisesta tuolista koottu ruokailuryhmä. Sen yläpuolella möllöttää mahtipontisen suuri kello. Keskellä huonetta on vain tilaa, joten voin harjoitella jotain front walkoverin tapaista.