Itihän ne ruohonsiemenetkin lopulta. Aloin jo epäilemään, että trampoliinin alusen ja koivujen kaadosta aiheutuneiden monttujen paikkokylvöt ovat päässeet kuivumaan. Samoin keväällä alas leikatut rinneangervot ovat alkaneet versomaan ja piha 'valmistunee' sopivasti kahden ja puolen viikon päässä häämöttäviin rippijuhliin. Sen sijaan tulppaanien kukinta tulee tuolloin olemaan ohitse, sillä varta vasten juhlia varten etupihalle istuttamani tulppaanitkin alkavat kohta olla kukassa. Jotenkin muistelin, että tuolla varjossa ne kukkisivat vähän myöhemmin. Onneksi olin taas niin nuuka, etten raskinut mitään ylenpalttista kukkamerta hankkia, vaan vain yhden sipulipussin :) Ihania nuo kyllä ovat, mutta tuskinpa tässäkään vuoden päästä kovin montaa tulppaania enää kukoistaa. Juurella kukkiva kevätkaihonkukka sen sijaan kukkii kiitollisesti viikosta ja vuodesta toiseen. Samoin takana häämöttävät alppiruusut.

Aurinkoista huomenta! 

Täällä jo innolla lakataan kynsiä kasvonaamiot päässä. 

Olen mielestäni surkea keksimään lahjoja, mutta tällä kertaa keksin aika kivat viemiset sankareille. Löysin Hemtexista puiset boksit joihin keräsin kaikenlaista kivaa. Lahjakortit, skumpat sun muut saa kätevästi sujautettua mukaan ja laatikko on näyttävä jo itsessään. Laatikkoon voisi hyvin kerätä vaikka ainekset Mojitoon, tai muita herkkuja.

Mukavaa päivää!

x

Lakanavarastoista löytää jos jonkinlaista petivaatetta. Pieni iäisyys sitten lempilakanani oli tuo tummansinisellä pohjalla oleva kukkakuvioinen yksilö. Harmikseni se alkoi olla pussilakanaksi liian heikossa kunnossa, joten jatkojalostin siitä vartalotyynylle liinan. Tässä uudessa tehtävässään se palvellee vielä pitkään.

Alkaneen kesän innoittamana etsin mahdollisimman isosti kesää huutavat lakanat ja päädyin näihin. Samalta ajalta on tämäkin samanhenkinen pussilakana, mutta huomattavasti vähemmän käytön vuoksi se kestää ja kestää... 

Rytyssä? Mitä pienistä.

Olipa ihana päivä! Ensin aamulla kahdet kevätjuhlat suvivirsineen ja sitten päälle kahdet lakkiaiset. Molemmat omat lapset saivat hyvät todistukset ja molemmat valkolakkiset aivan mahtavat paperit. Fiksuja, kauniita nuoria naisia elämä edessään, hyviä ystäviä, hyvää ruokaa, kuplivaa ja aurinkoa. Ei kai sitä paljon enempää voi päivältä toivoa. Iltahämärissä kotiuduttua nappasin vielä muutaman kukkakuvan kohta kukkivista kulleroista ja tulikellukasta, kultatyräkistä, keltapeipistä ja narsisseista. Eli hämärässä loistavaa keltaista tähän juhlapäivän iltaan. Hyvin edustettuna keltaisena kukkana meidän pihassa olisi myös voikukka, mutta jostain syystä se jäi ikuistamatta. Syy voikukan kasvattamiseen ei tietenkään ole laiskuun vaan meidän Topi-hamsteri, jonka herkkua ne ovat :)

Dodiin, tänään pääsi taas hommiin. Aivan mahtavaa vaihtelua powerpointtien tekoon. No, ihan aamusta ei aloitettu. Esikoinen pääsi ekalta luokalta, niin käytiin ylpeinä vanhempina katsomassa päättäjäisjuhlaa ja todistusten jakoa. Mutta sitten niihin töihin. Keli oli mitä upein, aurinko paistoi eikä ollut liian kuuma tai kylmä. Ei muuta kuin rymyvaatteet päälle ja pihalle.

Tästä lähdetään. Ostettiin kunnon säkki harkkolaastia kerralla. Kaikkea ei tarvita, mutta isossa erässä tuli edullisemmaksi. Tota varmaan jää jotain 200 kg ylimääräistä, mutta koittaa sitten myydä tai vaikka tehdä jotain valuja. Noita pihakiviäkin meinaa riittää.

Joskus aikanaan yritin tavailla noita säkin ohjeita laastin tekoa varten. Alkoi menemään melko tieteelliseksi. Joka kerta kun ohjeiden mukaan tein, lopputulos oli, että näytti karhun paskalta. Tämä toteamus nopeutti prosessia melkoisesti. Ok, ihan joka juttuu tuo ei sovellu, esim. slammaukseen, mutta nyt olen tekemässä anturoiden vedenohjauslippoja, niin paska saa kelvata. Tältä karhunpaska siis näyttää.

Vedenohjauslippa näyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tältä. Kasa laastia sopivalla sokkelista poispäin johtavalla kallistuksella. Ainut funktio on se, että vesi ei jäisi perustuksiin makaamaan ja rapauttamaan niitä.

Lipat tuli tehtyä ja aloitin sokkelin eristäminen. Melko suoraviivainen homma. Thermisolin 120mm eristettä, puukkosaha, vasara ja lankanauloja. Niiden kanssa sitten askartelin ja nakuttelin paikoilleen. Tällä toivottavasti saadaan lämpö pysymään sisällä, ettei tarvitse maaperää lämmittää.

Jokunen tunti myöhemmin. Valmista tuli. Kokonaisaika oli about 5 tuntia taukoineen. Ammattimies olisi varmaan vääntänyt tuon 3 tunnissa, mutta koska omalle työlle ei viikonloppuisin lasketa hintaa, säästi juuri 150 euroa lisää. Huomenissa käyn Tokmannilta hakemassa polyuretaania ja teen viimeiset tiivistykset. Pitääpi kattoa, jos saisi ne slammauksetkin huomenna tehtyä. Alakerrassa on sliipit ja harjat, joten kuinka vaikeata se nyt voi olla.

Kesäperinteet — lemmikit ja hyttyset niitä kerätessä. 

*

Summer traditions — forget-me-nots and mosquitos. 

Tähän päivään ei juuri muuta mahtunut kuin pihalla oloa. Aurinko helli ja ekaa kertaa oli kesäinen fiilis. Hetken, pojun päikkäriaikaan, jopa nautin auringosta makoillen tertsillä. Salaattia sun muuta on laitettu kasvamaan ja nyt jännätään mitä sieltä kasvaa! Kaiken touhun jälkeen kesän ensimmäinen lasi kuohuvaa omalla terassilla. On aika huippu olo, kun muistelen viime kesää. Nyt me ollaan jo tässä kuitenkin. Niin kuin tänään tulevien naapureiden kanssa todettiin, taitaa tämä olla sellainen ikuisuusprojekti. Ehkä ajan myötä minäkin opin ottamaan rennommin ja totun siihen, ettei kaikki todellakaan tule heti valmiiksi :)

Illanjatkot <3

Kodin kiintokalusteita valikoidessamme päädyimme noudattamaan koko talossa samaa linjaa eli mattavalkoista ja mattamustaa. Vähän olisi houkutellut valita kodinhoitohuoneeseen jotain värikkäämpää kuten vaaleankeltaista, mutta kyllästymisen pelossa päädyimme kuitenkin turvalliseen valkoiseen.

Samaa linjaa noudatetaan myös sen suhteen, että yläkaapistoja meille ei ole tulossa tähänkään tilaan. Viiden neliön huoneessa ne mielestäni olisivat olleet liikaa ja tehneet tilan ahtaaksi ja raskaan näköiseksi. Kuten keittiöön, myös kodinhoitohuoneeseen on suunnitteilla avohyllyjä ja jonkinlainen vaateripustin. Itse olen erityisen innoissani myös tuosta pienestä ikkunasta, joka tuo luonnonvaloa tilaan. Pesutornin sijaan päädyimme sijoittamaan pesukoneen ja kuivausrummun tason alle, jotta saisimme molemmille seinille tasotilaa. Ja vaikka tiedän, että pesutorni on varmasti hurjan kätevä ja hyvä selälle niin se ei tunnu siltä omimmalta ratkaisulta. 3D-kuvissa huone näyttää nyt melkein sairaalamaisen valkoiselta, mutta todellisuudessa näin ei siis tule olemaan.

Vielä on epäselvää jätämmekö lattian betonille vai laatoitammeko sen. Mikäli päädymme laattoihin niin jotain tummaa olisi tällä hetkellä visioissa tuomaan kontrastia tilaan. Keräsin alle vielä Pinterestistä fiiliskuvia kodinhoitohuoneista ja jäin jopa miettimään sopisiko tähän tilaan se tiililadontaseinä mitä olen miettinyt niin keittiön kuin kylpyhuoneenkin kohdalla enkä ole sille vielä sopivaa paikkaa talostamme löytänyt? Jonnekin se varmastikin täytyisi toteuttaa kun se selvästi jossain tuolla pään sisällä kummittelee. Hmm, pitääpäs miettiä tätä lisää.

Lähdemme tänään ystäväni kanssa kahden viikon reissuun Sisiliaan. Olen järkännyt puolilomaani sellaisella vimmalla, että en ole ehtinyt ajatella koko reissua oikeastaan ollenkaan. Paitsi tietysti lähtöpäivää ennen, eli pakkasin, kasasin viime hetken töitä, siivosin ja pistin pihaa lähtökuntoon yhden päivän aikana, eli eilen. Toivon alkuun pari mahdollisimman löysää päivää rannalla, kuorsaten kirjan kanssa. 

Työkone lähtee mukaan, eli huikkailen teille kuulumisia matkan varrelta, Palermo-päiväkirjaa siis luvassa! 

*

Leaving Finland (sadly at it's prime summer) and going to Palermo for couple weeks with my friend. I'm taking some of my work with me, so I'll be updating blog courtesy of ripe tomatoes, wine and sun for the next couple of weeks. 

Löysin vihdoin uuden päiväpeiton makuuhuoneeseen. Ralph Laurenin Wyatt -päiväpeitto täytti kaikki odotukset, joita minulla oli uutta päiväpeittoa kohtaan. Päiväpeitto on isoa kokoa 280x245cm, joten se riittää peittämään korkean jenkkisängyn. Päällyskangas 100% puuvillaa. Päiväpeitosta ylellisen tekee hieman hohtava puuvillasatiininen pinta. Erityisen positiivista päiväpeitossa on, että se valmistettu Euroopassa, tarkemmin sanottuna Portugalissa. 

Näyttävyyttä päiväpeittoon antaa neliötikattu pinta. Hillitty ja klassinen kuvionti kestää aikaa ja sopii hyvin monenlaiseen petaukseen. Samaisen päiväpeiton harmaana löydät täältä.

Päiväpeitto / Ralph Lauren Home

Liinavaatteet / Hemtex

Koristetyynynpäälliset / By Pia's*

Yöpöydät / S.A.L.I

* Tuote saatu blogin kautta

"If Louis was right, and you only get one great love, New York may just be mine. And I can't have nobody talking shit about my boyfriend", lausui Carrie Bradshaw, kun seilori arvosteli New Yorkia. En ehkä kutsuisi Jyväskylää suureksi rakkaudekseni, mutta jostain syystä tunsin erittäin ikäviä tunteita, kun eräässä Lilyn blogissa listattiin suuri määrä Jykylän ja Suomen huonoja puolia. Kirjoittaja oli tullut Amerikasta Suomeen synnyttämään, ja kulttuurishokki taisi iskeä.

Kirjoittaja kummasteli, kun lenkkipolulla ihmiset eivät tervehdi, vaikka miten yrittäisi ottaa katsekontaktia. (Daa, tää on Suomi, ei täällä moikata tuntemattomia, ja se on ihan ok.) Kun kirjoittaja kysyy kaupan kassalta, mitä kuuluu, tämä vastaa vain "hyvää" tai ei mitään. (Hei oikeesti, ei täällä nyt vain ole How are you? I'm fine, thanks. How are you? Fine, thank you -kulttuuria eikä ventovierailta kysellä kuulumisia. Myös se on ihan ok.) Leikkipuistossakaan ei kierretä tervehtimässä kaikkia vanhempia. Lasten leikkikerhossa ei ole edes omaa bändiä, joten siellä on tappavan tylsää, eikä Jyväskylässä ole luksusliikkeitä. Toisin kuin Amerikassa, täällä ei voi tilata jokaisesta ravintolasta ruokaa kotiinkuljetuksena, vain joistakin pitserioista. Kirjoittaja tuntui kovasti kärsivän Suomessa olosta.

En edes tiedä, miksi harmistuin tekstistä niin kovasti. Olen yleensä lukenut kiinnostuneena ulkosuomalaisten kokemuksia Suomesta enkä ole ottanut havaintoja henkilökohtaisesti. Totta kai kulttuurit ovat erilaisia, ja kun muualla asuessa tottuu tietynlaiseen, toiset tavat entisessä kotimaassa saattavat tuntua jo vierailta. Suureen maailmaan verrattuna Jyväskylä on tuppukylä. Silti minulle tuli sellainen olo, kuin joku puhuisi minulle pahaa miehestäni. Loukkaannuin, ja kirjoittajan harmin aiheet tuntuivat naurettavilta.

Jyväskylää lintuperspektiivistä.

En ole itse asunut ulkomailla, joten en ole päässyt samalla tavalla vertailemaan maita ja kulttuurieroja. Tiedostan kotikaupungin puutteet, ja Suomessa tai ulkomailla matkustaessa saatan huokailla, että voi, kun Jyväskylässäkin olisi tällaista. Ja työpaikan vakinaistumisen vuoksi saatan jo vuoden päästä asua kaupungissa, johon suhtaudun ehkä samalla väheksyvällä asenteella kuin kirjoittaja Jyväskylään. Tuleva asuinkaupunkini on ruma neuvostohenkinen betoniviidakko, jonka ravintolat ovat huonoja tai (ja) S-ketjun omistamia (=mautonta ruokaa), kahviloissa tarjoillaan pussiteetä ja kahvikupin reunassa on huulipunan jälkiä, juustokakun mansikkakastike tulee purkista ja zumbaohjaaja käy joka kappaleen jälkeen vaihtamassa musiikin sen sijaan, että toinen biisi alkaisi siitä, mihin toinen loppuu. Jos haluaa sivistyksen pariin, on ajettava autolla vähintään tunnin verran johonkin suuntaan.

Huomaan siis, etten itsekään ole aivan viaton, mitä tulee ylenkatseeseen, vähättelyyn tai ihan vain neutraaliin ihmetykseen.

Toimitus kysyi, mitä lilyläiset aikovat tehdä kesällä. En aio kirjoittaa mitään listaa siitä, miten fiilistelen aurinkoa, luen kirjoja tai tapaan perhettä, sillä niitä teen joka kesä. Minä aion treffailla Jyväskylää. Aion käydä kaikissa uusissa paikoissa ja kahviloissa, joissa en ole ehtinyt käydä. Aion tehdä jotain ihanaa joka viikko.

Nukahtaa laineiden liplatukseen, herätä linnunlauluun, nauttia aamukahvi kaikessa hiljaisuudessa laiturilla ja unohtaa arjen kiireet.

Mökkeily on kyllä helppo keino palautua pahemmastakin työviikosta. Suosittelen lämpimästi, jos vain löytyy mahdollisuus. 

M.

One of the best things to do in Finland during the summer: Cottage life...

Kaikki kasvaa kohisten ja naapureiden talot ovat jo melkein kadonneet vehreyteen. Ruohikon (ja niiden voikukkien) leikkuun jälkeen piha näyttää taas niin siistiltä, että kehtaa näyttää vähän laajempaakin kuvaa. Tällä kertaa kuvissa meidän pikkuinen puu-/puutarhavaja. Nurkalla kasvaa pitkään haaveilemani köynnöshortensia, joka nyt on päässyt kunnolla kasvuvauhtiin ja kukkiakin on luvassa tänä vuonna jo aika paljon. Takapuolella on pikkuruinen seinäkasvihuone, joka näin lehtien puhjettua alkaa olla jo liian varjossa. Toistaiseksi siellä majailee vielä kesäkukkia ja chilin taimia. Omenapuut ovat myös nyt ihan viittä vaille kukassa ja kukkia näyttäisi tulevan paljon, kuten marjapensaisiinkin.

Siirapin purkkiin jämähtäminen oli vain pieni hidaste sunnuntain leivonnassa. Koska siirappia oli jäljellä vain vähän, en alkanut sen kummemmin sitä notkistelemaan vaan leikkasin purkin auki. Täysin sileää taikinasta ei tullut, mutta pienet siirappisattumat ovat vain bonusta. 

Siirappileivät

200 g margariinia

n. 2 dl sokeria

2-3 rkl siirappia

2 tl vanilliinisokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Sekoita margariini, sokerit ja siirappi. Lisää jauhot ja leivo neljä tankoa (leviävät paistuessaan). Paista 175°C, n. 15 minuuttia.

Keksit ja muut herkut katoavat yleensä hyvin nopeasti. Jemmasinkin tällä kertaa nämä purkkiin piiloon itseltäni...

Aamulla herätessäni olin täynnä energiaa ja ajatus oli viedä projektia todenteolla eteenpäin. Toisin kävi. Olin unohtanut, että kaupat aukeavat vasta klo 12 ja ilman polyuretaania ei eristysjuttuja saa loppuun. Slammauksen olisin voinut aloittaa, mutta ajattelin sitä tylsää hetkeä keskeyttää työt kaupassakäynnin vuoksi.

No kello löi 12 ja kipinkapin Tokmannille. Kävipä säkä, siellä sattui olemaan polyuretaanivaahto tarjouksessa. Normaalisti 4,95 purkki ja nyt 3 euroa. Sitä kun 5 purkkia osti, niin vähän vajaa 10 euroa jäi varakkaammaksi. Eipä tuo paljoa ole, mutta minusta tuntuu, että nämä pienet virrat tulevat näyttämään merkittävää roolia koko projektin kustannustehokkuudessa. Jos ei, niin voipa tuolla rahalla ostaa vaikka 5 riviä Euro Jackpottia.

Tokmannin jälkeen sitten tukka putkella Prisman viherpihaan. Vaikka tässä rakentelu on prioriteetissä 1, niin jotenkin se omassa kasvihuoneessa kasvatettu tomaatti/kurkku/chili vain maistuu sen verran paremmalta.

Kotiin sitten klo 13:10 ja ei kun töihin...turha luulo. Olimme autuaasti unohtaneet aiemmin sovitut pikkubroidin synttärikakkukaffeet. Siinä vaiheessa, kun päästiin töihin, olikin jo aivan helvetillinen nälkä. Ja kun pizzataxi oikein hartaudella teki pizzaa ja kuljetti sitä, oli verensokerit vetäneet vuoristorataa siihen tahtiin, että ei työmaa enää kiinnostanut.

Jotain sentään. Postilaatikko siirretty Postin vaatimaan paikkaan ja polyuretaanilla laitettu tiiviit saumat. Joo, tälläisia päiviä ei tarvita yhtään enempää.

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Sinebrychoff

Oli pienet bileet ja juomien maistiaiset juustoisen menun kera. Tällä kertaa vuorossa oli Golden Capin maut, jotka sopivat erinomaisesti vahvojen juustojen rinnalle.

Makealle siiderille sopii hyvin vahvat juustot, kuten pitkään kypsynyt gouda ja täyteläisen kermainen juusto: näitä tarjoilin keksien, marjojen, hillojen, appelsiinisiivujen ja uunissa paahdettujen viinirypäleiden kera. Siideri ja juustot ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoinen makupari. Siideriä nauttiessa kannattaa pitää huolta siitä, että se on mahdollisimman kylmää ja, että jääpalat täyttävät lasin - se tekee mausta parhaimman.

Terassilla oltiin aika rennolla meiningillä, sillä sisustusjutut ovat täysin vaiheessa. Levitin valkoisen pellavaliinan lavan päälle ja kokosin lajitelman tyynyjä. Halusin mahdollisimman valkoisen pohjan värikkäille juomille ja juustolautasille. Meiltä löytyy aika kivasti jo laseja ja tarkoituksella katoin jokaiselle vähän erilaisen, se toi kattaukseen mielenkiintoa ja aurinko valaisi pöydän lasien läpi upeasti. 

Olipas hauska bailut ja maistelut. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi nautimme sidukkaa ystävien kera. Oikeastaan aika raikastavaa vaihtaa sen perinteinen viini vähän miedompaan juomaan.

Aurinkoisia terassipäiviä!

Kesäkuu odottaa malttamattomana nurkan takana, ja niin odotan minäkin.

Kuva on viime vuodelta, se jäi jostain syystä laittamatta blogiin, vaikka pidin kuvan kevyestä, valoisasta fiiliksestä.

Ja pidin myös kuvan mustikkaoluesta, jota testasimme Drank-juomavihkosta. 

*

Waiting for June. 

Eilen upotin kirjaimellisesti sormet multaan kun kävin ostamassa parvekkeelle ensimmäisen kukan. Olen surullisen kuuluisa harvinaisen huonoista hortonomin taidoistani, mutta olen vakuuttunut, että tällä kertaa minustakin tulee viherpeukalo. Edellisen asunnon parvekkeella istutin keväällä intoa puhkuen narsisseja kaikkiin purkkeihin, jotka keksin ja heti 8kk myöhemmin muuton yhteydessä kiikutin kuihtuneet kukat kompostiin. Että näin.

Olen kuitenkin saavuttanut tietynlaisen virstapylvään, sillä minulla on ollut kokonaista kolme viherkasvia sisällä jo kuukauden ajan, ja jokainen voi hyvin! Sain luvan ostaa alkuun vain kaksi pientä testiajaksi, sillä poikaystäväni syytti minua kasvien sarjamurhaajaksi. Läpäisin kuitenkin testin, ja nyt parveketta koristaa tämä ihana hortensia. Innostuin hieman ja kävin ostamassa myös pari purkkia lisää, joihin ajattelin istuttaa yrttejä. Parveke on kohta ihan esittelykelpoinen!

Ihanaa alkavaa viikkoa ystäväiset!

Mitä teille kuuluu? Juhlaviikonloppu takana?

Meillä oli tänä vuonna välivuosi varsinaisista valmistujaisista. Tosin olen valitettavan hyvä jäjestämään välivuosia ihan itsenäisestikin - edelliset tärkeät ylioppilasjuhat jäivät väliin, kun buukkasin sopivasti lomareissun koko perheelle koulujen päättäjäisviikonlopulle...Ajatus ei aina kulje kirkkaana.

***

Mökille oli parin viikon aikana tullut kesä, siis todellinen vihreys. Kerraston sai viimein jättää kaappiin - heh, ei heti uskoisi, että kesäkuuta käydään :)

Olin työmatkalla loppuviikon ja mies sai hoitaa kaupassakäynnit ja pakkailut. Sopimus oli, että auto starttaa mökille heti kun saavun kotiin perjantaina. Kaikki olikin valmiina, mutta suurin ihmetyksen aihe selvisi veneessä matkalla saareen. Mukana oli kukkasia - mm, ne eivät kuuluu miehen peruskauppareissuun.

Kukkien kohde selvisi mökillä. Oli saanut ajatuksen istuttaa kukat vanhoihin vaelluskenkiin. Hauska idea ja sopivat kuin nenä päähän juurikin noihin elämää nähneisiin kenkiin! Mullat ovat pakastepussissa, ei ihan suoraan kenkään laitettuna sentään. Siinä ne ulkorakennuksen edustalla kutsuvat poikkeamaan.

Seison epäuskoisena laajennusosan edessä piirustukset kädessä. Vaikka miten vertaan harmaata harkkoviritystä uudisosan piirustuksiin, en löydä niistä yhteyttä. Sitä sanotaan, että maalaiset varautuu aina kaikkeen - me sitten rakennettiin oma henkilökohtainen pommisuoja. Jopa rakennusmiehet vitsaili tällä viikolla käyttäen tuota sanaa. Minua ei naurattanut.

Mies selittää kärsivällisesti sisätäytöstä (?) ja tulevista huoneista ja minne mikäkin asettuu. Minä en vaan tajua. En tajua rakentamisesta yhtään mitään (vaikka oikeasti opin siitä päivä päivältä enemmän), enkä varsinkaan osaa hahmottaa piirustuksia.

Hyvä siitä tulee, mies sanoo. On pakko uskoa, muuten voisi alkaa vähän ahdistaa rakennustarvikelaskuja maksellessa. 

Vanha omenapuu ainakin tekee kaikkensa peittääkseen pihan hirvitystilan. Ojentelee oikein kukkia täynnä olevia oksiaan routaeristekasojen päälle. Tästä eleestä minä tykkään!