Pieni kurkkaus Baboonin Kuplaan.

ToivePostauksia otetaan vastaan!

XOXO Babs

Jatketaan näistä turhauman aiheista. Urakoitsijan kanssa on sovittu, että hyödynnetään heidän volyymialennuksia hintaan +12% tai sitten kilpailutetaan itse. Eilen tuli eka materiaalilistaus hintoineen. Intoa piukassa soiteltiin kiire aikataululla muille mahdollisille toimittajille harkkojen ja muiden materiaalien suhteen.

Lähtökohta oli urakoitsijan K-Raudasta saama tarjous, plus sovittu kate. Kokonaishinta kuljetuksineen oli tyyliin 1825.  Ei muuta kuin puhelin kouraan ja soittelemaan pitkin poikin. Halvin tarjous kuljetuksineen saatiin Järvenpään Starkista. Sama kama toimitettuna ja säästöä 150 euroa. No kaikki on kotiinpäin, paitsi silloin kuin kama ei tule pihalle silloin kun on sovittu. Onneksi asia ennakoitiin, joten työmiehet eivät tulleet paikalle, kun ei ollut materiaaleja. Myöhästyminen sovittiin niin, että tavara tulee heti aamusta ensimmäisessä rahdissa ja hinnasta tingittiin rahdin hinta. Kiva kiva, mutta joskus nämä säästöjutut ovat makean suolaisia. Säästettiin rahaa, mutta ei kyllä mikään edistynytkään. Onko muilla rakentajilla kokemusta tavaran viivästymisestä?

Jotain sentään on tapahtunut. Linjalangat vedettiin ja osin muut ohjaimet rakennettiin eilen. Huomenna heti aamusta pihaan pitäisi tulla harkot, sekä laastit ja raudat ja hommat lähteä käyntiin. Luulisi, että perjantaina olisi jo muurit ja pilarit pystyssä..palataan silloin siis asiaan.

Kukat pakkaseen ja juhlapöytään juomia viilentämään.

Sain nauttia muhkeasta pionista vain yhden päivän, jonka jälkeen sille tapahtui jotain, nuukahti yllättäen vielä keväänkin ollessa kauneimmillaan. Kekkasin tuupata kukan tyhjään pestyyn maitopurkkiin ja täytin sen vedellä. Purin pakkasesta yhden hyllyn ja asetin purkkini viilentymään. Siinä se jäätyi ja testi onnistui ihan hyvin.

Jääkukat sopivat hyvin viilentämään juomia suuressa kulhossa. Me vietämme puutarhajuhlia elokuussa ja saattaapi olla, että pakastin täyttyy vallan kukkasista, ois noi tulppaanitkin tuolla nyt....

/sink your flower in water to the milk carton and freeze. Abracadabra: you have flower ice cubes. ;)

Kun Poika joskus lähtee maailmalle, toivon saavani tasaisin väliajoin kuulumisia. Ilahduin myös saadessani ryhmäpotretin roskalavalta dyykkaamiltamme tuoleilta, joista osan annoimme uuteen kotiin. Hipin ystävä haki kellaristamme kuusi kaunokaista vastaremontoituun keittiöönsä, jossa Hippikin kävi purkamassa seinää sekä stalkkaamassa meille tulevia lattiamateriaaleja ja keittiön vetolaatikoita

Moro Nekala! Terveisiä Tammelasta, meillä menee loistavasti. Ei tod olla kaivattu takaisin teijän remonttisekoiluihin tai puutarhaan kastumaan! Ilmari käski sanoo, että se ei ainakaan tuu koskaan takas, eikä kylä muuten me muutkaan. Pitäkää tunkkinne! Moro! Toivoo Tellervo, Tuulikki, Antero, Nyrki, Ilmari, Tapio.

Roskiksesta pelastetut koulutuolit jatkavat elämäänsä osana ruokailuryhmää, jonka pöydän Hipin ystävä on itse tehnyt. Näköjään skeittidekkejä taivuttelemalla saa maagiset puusepän taidot. Kaunein näkemäni pöytä ja ihana keittiö muutenkin! Pyysin jo guruseppää mittailemaan tulevaa ruokasaliamme, mutta ehdottaessani kahdeksan hengen ruokapöydäksi jättimäistä skeittilautaa ja nähtyäni Pojan käyttävän haarukkaa sahana iltapalalla, lykkäsimme mittatilauspöydän hankintaa hiljaisessa yhteisymmärryksessä.

Ainakin tiedämme, kenen puoleen käännymme ruokailuhuoneen sisustuksen käydessä ajankohtaiseksi. Pöytäskeittarin veli pääsi jo puuhastelemaan kanssamme keittiömme parissa. Pari päivää sitten taisin lähettää edellisen (vaan en viimeisen ) keittiömeilin ja Poika pelkää edelleen uudessa mikrossamme asuvaa Lassea.

Onneksi meille jäi vielä puoliluokallista koulutuoleja ja skeittauksesta puheen ollen jaan iloksenne maailman hienoimman skeittivideon. Bongaa Hippi ja uskomaton temppu!

Hyvää keskiviikkoa!

PS. Tämä postaus on julkaistu marraskuussa, mutta se oli mystisesti kadonnut blogistani. Huomasin katoamisen, kun ruokasalisuunnitelmia tehdessäni yritin turhaan etsiä blogistani kuvaa kunnostetuista dyykkituoleista. Halusin kuvan takaisin linjoille, mutta sitä oli mahdoton saada edes teknisen tuen avulla suoraan arkistoon. Pahoittelut, jos postaus tulee osalle kertauksena!

Tein kaksi matalaa hortensiakimppua, joiden värimaailma on sini-lila. Molemmissa kimpuissa on ison hortensian kyljessä yksi freesia, tuoksuhernettä ja tarhaneidon valkoisia kukkia ja nuppuja.

Kimpussa käytetyt leikot ovat freesiaa lukuunottamatta sellaisia, joita toivon saavani myös omasta puutarhasta tänä kesänä, mikäli siemenkylvöt onnistuvat. Siemenet ovat ostettu, mutta ne eivät vielä ehtineet maahan. Toivottavasti lykästää niiden kanssa.

Kevät ja kukkaset! Pihasta löytyy paljon kaunista katsottavaa ja jokunen yllätyskin.

Sininen uni

Korva höröllä

Tummasilmät tarkkana

Jalat maassa

Pihan väripilkut

Seinäruusut

Ketun eväät

Pitkä päivä: vuoroin auringossa, vuoroin varjossa. Välillä yksin, välillä seurassa.

Kuvassa näkyvät amarettopiparit tulivat yllätyksenä postista tänään Canti Moscato d'Astin mukana, jonka sain testiin blogin kautta. Parfyymiset viinit ovat heikkouteni ja tuoteselosteessa luvataan tuoksussa olevan ainakin akaasian ja jasmiinin kukkaa. En taida kaihtaa kukkia missään, ne ovat tervetulleita myös viinilasiini.

*

A day filled with sunshine and good company.

Parveke on paikka johon tullaan kesäiltaisin vilvottelemaan saunavuoron jälkeen, nautitaan aamukahvit ja haetaan ruokaan tarvittavat yrtit. Siellä parannetaan maailmaa viinilasi kädessä, luetaan kirja loppuun ja laitetaan pimeän tullen kynttilä palamaan niin, että sen valo kajastaa sisälle asti. Parvekkeella nukutetaan vauva ja sinne saa rakennettua mitä jännittävimmät leikit. Siellä katsotaan teemuki kädessä, kuinka kesäsade piiskaa parvekelaseja tai nostetaan kasvot kohti aurinkoa niin, että poskia alkaa kuumottaa. Se on kaupunkilaiselle pieni keidas. 

Keväisin meidän kolmiomme saa yhden lisähuoneen, kun herätämme parvekkeemme talven jäljiltä eloon. Tänä vuonna jynssäsimme ja tuuletimme parvekkeemme kesäkuntoon hiukan tavallista myöhemmin. Tuntui nihkeältä aloittaa koko homma, kun se olisi pitänyt tehdä takki päällä. Mutta tulihan niitä lämpimiäkin päiviä onneksi, joten saimme puunattua kesähuoneemme taas kuntoon.

Tällä kertaa parvekettamme koristavat samettikukat, tuli salviat, basilika, timjami ja minttu. Tarkoituksena on istuttaa vielä ruohosipulia, oreganoa, rosmariiniä ja persiljaa, kunhan saan hankittua sopivat laatikot yrteille. Parvekkeellamme on kasvanut myös joka vuosi tomaatti, joka ainakin viime vuonna tuotti meille sen verran satoa, ettei meidän tarvinnut kertaakaan kesän aikana kiikuttaa tomaatteja keittiöömme parveketta kauempaa. 

Keitaamme ei ole kauhean suuri, mutta se palvelee meidän tarpeitamme riittävästi. Sinne mahtuvat eurolavasta rakennettu löhöilynurkkaus, hylly yrteille ja kukille, isäni kierrätyslaudoista rakentama senkki, joka toimii niin säilytyslaatikkona kuin penkkinäkin. Tilaa riittää myös vaunuille, sähkögrillille, kukkalaatikolle ja lyhdylle, joka palaa eteenkin syksyisin ja talvisin.

Huomaan nauttivani tuosta pienestä tilasta vuosi vuodelta enemmän. En oikeastaan edes kaipaa omaa pihaa tai lisää tilaa, koska näin on juuri sopivasti meille.

Ja hei! Nyt voit seurata Morning Glorya myös Bloglovinissa ja tietysti Facebookissa!

Yhtenä aamuna Roomassa päätin suunnata hieman rauhallisempaan ympäristöön, nimittäin kauniiseen ruusutarhaan Roseto Comunaleen. Ruusutarha sijaitsee pienen kävelymatkan päässä keskustasta kukkulan rinteellä. Täällä sai nauttia rauhallisesta aamusta ilman isompia turistiryhmiä. 

Puutarhassa on kauniita ruusukujia sekä näyttävä suihkulähde, jonka päällä kasvaa kaunis ruusuköynnös. Suosittelen ehdottomasti suuntaamaan tänne jos pitää kukkaloista tai haluaa hetken rauhaa Rooman keskustan sykkeestä.

Moikka!

Pieni vinkintynkä teille leivonnasta kiinnostuneille.

Jos haluaa vaihtelua erilaisiin pulliin niin tee Bostonkakku! Täytteenä voi käyttää ihan samaa täytettä kuin kovapuusteissa tai sitten voi tehdä täytteen Dallaspullien mukaan. Myös kaikki kivat hillotäytteet sopivat koska pullat paistetaan kakkuvuoassa voi täytettä laittaa vähän reilummalti sotkematta pullia.

Itse tein tänään kaakaovanukastäytteellä.

Pulla ohje alla

Ainekset

0,5 l MAITOA

50 g HIIVAA TAI 2ps KUIVAHIIVAA

2 kpl KANANMUNAA

2 dl SOKERIA

1 tl SUOLAA

2 rkl KARDEMUMMAA

200 g MARGARIINIA tai VOITA

noin 1 kg JAUHOJA

Ohjeet

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Käyttäessäsi kuivahiivaa noin 42 asteiseksi. Lisää hiiva, munat, sokeri, suola, kardemumma ja alusta sekaan hiukan jauhoja. Vatkaa taikina sekaisin ja anna seistä noin 15 minuuttia ennen kuin lisäät loput jauhoista. Vaivaa sula rasva taikinaan.Anna taikinan kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin ½ tunnin ajan. Pyörittele pullat ja laita pellille liinan alle kohoamaan vielä 20 minuutiksi. Voitele leivotut pullat munalla ja paista 225 asteessa tai ohjeen mukaan pullista riippuen 10-20 minuuttia.

HYVIÄ HERKKUHETKIÄ!!

XOXO Babs

Rönsytiarella on melko kova leviämään ja erittäin hyvä peittokasvi sekä aurinkoon että varjoon, kuivaan ja kosteaan.

Tämä on sitä aikaa, kun päivässä voisi tehdä kuvien puolesta vaikka viisi postausta. Kaikki kasvaa vauhdilla ja joka päivälle löytyy uusia kukkijoita. Meidän ainoasta pienestä kivikkoalueesta etupihan tontin nurkassa tien varressa olenkin laittanut tänä keväänä jo useamman kuvan ja tänään vasta ymmärsin, miksi tykkään tänä vuonna siitä niin kovasti. Edellistalvena kaadoimme tuosta suurehkon kuusen ja sen ansiosta tuohon pääsee nyt paremmin sekä aurinkoa että vettä. Lisäksi kuusen juurelta hävitettiin muutama neliö tuoksuvattua. Se alue on edelleen osittain istuttamatta, kylvin siihen täksi kesäksi jonkin verran kesäkukkia. Edelleen tuossa kasvaa yksi jättikuusi, joka pitää toisen pään kuivana, mutta muu alue suorastaan rehottaa ja siinä kukkivat kaikki kasvit aiemmin kuin muualla, koska siinä on pieni rinne. Eikä tuo oikeastaan mikään kivikkoalue olekaan, siihen on kyllä kasattu kaikki tontilta löytyneet kivet, mutta pohja on muuten ihan multaa. Ja koska tuossa kasvaa ihan mukava kasvusto nokkosta, niin ilmeisesti maaperä on ihan ravinteikas. Sen on kyllä pakko olla myös melko hapan, sillä tuo suuri kuusi pudottaa ihan käsittämättömän määrän neulasia vuodessa, enkä ole tuohon kalkkiakaan levittänyt. Tässä vähän laajempaa kuvaa alueesta. Kaadettu kuusi kasvoi tuon vihreävalkoisen viiruhelpi-heinän takana ja nyt siellä kasvaa siemenestä kasvattamani pikkuinen hevoskastanja. Jostain varmaan löytyy aikaisempien vuosienkin kuvia, mutta itse en heti löytänyt, pitää vielä viritellä noita hakusanoja. Tälle taidan laittaa hakusananksi kivikko. Laattakivet laitoin suuren kuusen juurelle viime kesänä, kun löysin ne edullisesti Facebook-kirpparilta. Kuvat napsin eilen illalla, jolloin aurinko ei tuohon kohtaan enää juurikaan paistanut. Ihanaa, kun aikaisemmasta murheenkryynialueesta onkin tullut suosikki!

Tässä talossa ennen meitä asuneen vanhan mamman sukulainen poikkesi kylään, päästäen minut samalla jännityksestäni: meillä on kaksi valtavaa kirsikkapuuta takapihalla!

Hän luetteli samalla omenapuut, jotka ovat lajikkeiltaan huvitusta, melbaa ja valkeita kuulaksia. En siis saanut talon puolesta haaveilemaani åkeroa, mutta sellaisen meinaan vielä istuttaa, kunhan keksin puulle arvoisensa paikan. Nämä ihanat kukinnot ovat meidän vanhempien puusta.

*

Apple blossoms. 

MinnaM kirjoitti eilen blogissaan valmiista keksimurusta ja siitä, kuinka olemme erkaantuneet käsillä tekemisestä. Oli pakko tarttua aiheeseen, jota juuri pohdiskelin erään työpäivän päätteeksi.

Päätepää- ja sivutyötä sekä harrastuksia harjoittavana tyyppinä fyysinen asioiden työstö on ajoittain melko kaukana arjestani. Vaikka saisikin päivän aikana ihan kamalasti aikaan, nauttisi työstään ja olisi siinä hyvä, kaikki tekeminen tavallaan katoaa sillä sekunnilla, kun läppärin kansi paiskautuu kiinni. Ei jää muuta kuin kaikkensa antanut tyyppi työpöydän eteen keräilemään itseään, astumaan bussiin kuten kaikki muutkin, katoavaisten saavutustensa kera. Ajatus tehdystä työstä on edelleen olemassa, muttet pysty koskettelemaan sitä.

Mutta piha. Siinä on ratkaisu kiireiselle ruuduntuijottelijalle!

Puran nykyisin stressiä ja muita ajatussolmuja voikukkien kitkemiseen, lehtokotiloiden keräämiseen ja yleiseen hääräykseen pihamaalla. Piha on täydellinen tapa olla läsnä todellisuudessa ja muovata jotakin omin käsin. Kun kitkee kolmatta kertaa kahden viikon sisällä rikkaruohot samasta kukkapenkistä, pelastaa tulppaanit nälkäisiltä nilviäisiltä ja auttaa siiliä pesänrakennuksessa, kelmeävaloiset asiat alkavat näyttää aika pieniltä. Eivätkä ne läppärin ääressä koetut, ylitsepääsemättömiltä tuntuvat asiat enää tunnukaan niin lohduttomilta, kuin alkuun ajatteli.

Samalla mietin, että "ei hitto on upeeta, että nää krookukset on vieläki elossa ja se on just mun tiuhan kasteluvälin ansiota!

...

Pistänpä tästä kuvan Instagramiin."

Mutta multa kynsien alla, se jotenkin kuuluu ihmisyyteen.

(En kyllä edes tiedä mitään krookuksista, tulppaaneista tai kukkapenkin ylläpitämisestä, kunhan suihkin vettä puutarhaletkulla tärkeän näköisenä. Kukaan ei ole vielä epäillyt mitään.)

Uudistuneeseen makuuhuoneeseen on edelleen uusi päiväpeitto haussa. Jenkkisänkymme on todella korkea, joten päiväpeiton tulee olla isoa kokoa 280x260cm. The White Companyn valikoimasta löysin tämän kauniin Mason Collectionin -päiväpeiton, jossa on näyttävä mutta hillitty kuvionti. Päiväpeitto vaikuttaa muuten täydelliseltä mutta kuvissakin sen on hieman ryppyisen oloinen. Onkohan materiaali todella ohutta, joten rypistyy helposti? Mitä olette mieltä tästä mallista, pitäisikö uskaltaa tilata?

Olen sanonut sen jo varmaan tuhat kertaa, mutta sanonpa vielä, kotiäitiys on ollut elämäni parasta aikaa. Voisin kevyesti jatkaa tätä vielä Saanan eskariin saakka, mikäli se olisi mahdollista. Kurkistus kukkaroon kuitenkin riittää kertomaan, että kohta on aika palata töihin.

Vaikka nautinkin täysin rinnoin tästä stressittömästä ja vapaasta elämästä kotona, on minullakin joskus päiviä, jolloin arki väsyttää. Yleensä sitä väsymystä kestää maksimissaan päivän ja seuraavana päivänä olen taas intopinkeenä menossa mukana. Vaikka kotonaoleminen on ollut minulle ihan älyttömän rentouttavaa ja mukavaa, on se arki olemassa täälläkin. On aamupalat, pesut, pisut, pukemiset, pisut, ulkoilut, pesut, pisut, ei pisut, syömiset, pisut, päikkärit jne. Jotta joka päivässä olisi jotakin arjen luksusta, olen kehittänyt Saanan päikkäriajasta itselleni sellaisen Tiivistettyä hunajaa -hetken. Noiden päikkäreiden aikana minä en siivoa, järjestele enkä touhua mitään, minkä koen vähääkään tylsäksi, vaan rentoudun ja nautin ihan täysin rinnoin, hyvällä omalla tunnolla. Varastan tuon tunteroisen vain ja ainoastaan itselleni. 

Yleesä aloitan valmistelut jo ennen Saanan nukahtamista, laittamalla kahvin porisemaan. Sitten peittelen tytön rattaisiin, työnnän vaunut verannalle ja laitan itkuhälyttimen unilaululurituksen soimaan. Saana jää sinne laulelemaan hetkeksi itsekseen ennen nukahtamista. Joka päivä tyttö muistaa kuitenkin varmistaa ennen ulko-oven sulkeutumista, että katsotaanhan varmasti muumeja päikkäreiden jälkeen. Johon minä vastaan aina samalla tavalla: "Joo, kaotaan muumeja sitten kun Saana herää". Suljen oven ja oma tiivistetyn hunajan hetkeni alkaa. 

Tiivistetyn hunajan hetkeeni kuuluu yleensä nuo yläkuvassa näkyvät asiat, tai vaihtoehtoisesti lehtien lukemisen sijaan päivitän blogia. Parasta tässä hetkessä on se, että kuulen Saanan laulelevan vaunuissa usein vielä siinäkin vaiheessa, kun itse istun jo herkut nenäni edessä. Tämä nimittäin tarkoittaa sitä, että minulla on koko ajan enemmän ja enemmän aikaa käytettävissäni, koska tyttö ei ole vielä edes nukahtanut. 

Ai, ai, kuinka tuollainen tunteroisen haaveilu/oma hetki päivässä piristääkään. Se on just tiivistettyä hunajaa, ei sitä muuten voi kuvailla. Ja nyt keväällä on väillä bonuksena aurinko ja kukkaset. Parasta!

Suosittelen kokeilemaan.

Jälleen Fantastic Frankin sivuilta löytyy upeasti stailattu asunto. Niin selkeää ja minimalistista.

Pari kukkaa siinä.

Olen siistinyt, kitkenyt, lapioinut ja uudistanut pihaamme, huhhuhheheh. Levitin Kekkilältä blogin kautta saamaani mustaa haketta ympäriinsä, olen jäänyt touhuun ihan totaalisen koukkuun, hake siistii pihan kertaheitolla ja eniten pidän tuosta mustasta väristä, sillä se sointuu taloomme. Muutamiin kohtiin olen levittänyt katemultaa, jonka tarkoitus on niin ikään siistiä. Olen myös uudistanut yhden kukkapenkin kokonaan, siitä on luvassa ennen/jälkeen kuvia myöhemmin. Ah, uudistaminen on ihanaa, vaikka selkä on ihan vääränä! Terassin vierustan olemme ajatelleet reunustaa kivimurskalla ja reunanauhalla, nyt tarvitsee vain päättää kivien sävy.

Eihän minun pitänyt tänä vuonna tehdä mitään suurta pihahommaa, mutta kuinkas kävikään. Loppusuoralla onneksi jo ollaan ja  kesä on vasta edessä.

-

Ihanaa viikonloppua ja lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille sekä heidän läheisilleen. Olen itsekin ihan fiiliksissä: koulut loppuu, jengi valmistuu, juhlii ja nauttii. Se on varma kesän merkki se. Skål!

/in my garden

00500HKI blogissaan viime viikolla: "Olen kaikkien self help -gurujen kanssa yhdestä asiasta samaa mieltä: haaveilu ja unelmointi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Duunikentälläkin yleensä alkaa tapahtua, kun itsensä pystyy nauramatta tai nolostumatta kuvittelemaan haluamaansa hommaan. Kokeillaan siis samaa tässäkin ja hekumoidaan hyvillä parisuhteilla." 
 

Minusta ajatus on aina yhtä hurja, kun kuulen sen. En osaa unelmoida, mutta olen (ehkä juuri siksi) maanisen kiinnostunut muiden haaveista. Kerran liftasin rekan kyytiin, jota ajoi parikymppinen sälli. Avasin keskustelun kysymällä hänen unelmistaan ja sain kuulla monta sataa kilometriä asioita, joita hän toivoi elämältään. Olin vaikuttunut, mutta kun tuli minun vuoroni kertoa haaveistani en osannut sanoa oikein mitään. Osaan kyllä unelmoida paremmasta maailmasta yleensä, mutta en oikein omasta tulevaisuudestani. Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen sisuunnuin siitä niin paljon, että päätin unelmoimisen ja somessa nillittämisen lisäksi tehdä jotain konkreettistakin ja liityin puolueeseen.

Luulen, että unelmointikyvyttömyyteni johtuu siitä, etten usko minulle käyvän elämässä hyvin. Pelkään liikaa. Pelkään karkottavani ehkä joskus vahingossa ynnä epähuomiossa elämääni lähestyvän vienon ja ujon kauneuden ajattelemalla sitä tietoisesti. (Epäluottamukseni takia en tunne itseäni järin hyväksi kristityksi. En luota lupauksiin Jumalan varjelusta ja suojelusta. Tai luotan yleisesti, mutta jotenkin ajattelen, etteivät sellaiset lupaukset minua tarkoita.) Mutta haaveilen siitä, että joskus osaisin haaveilla voimallisesti. 

00500Helsinki -blogin kommenteissa on kokemuksia onnistuneista parisuhteista. Siellä voi käydä kierimässä niissä, jos ei pelkää tuntevansa itseään lukemisen jälkeen onnettomaksi ja yksinäiseksi kuten allekirjoittanut.

Millaisia kokemuksia sinulla on haaveilusta? Oletko sinä löytänyt elämäsi työn tai ihmisen tai kodin tai jotain muuta unelmoituasi ensin siitä? 

- Mirka Maaria 

No niin. Ongelmat ovat aina yhtä ihania, kuten esimerkiksi se, että kirjoitan tätä bloggausta jo kolmatta kertaa, teknisten ongelmien takia. Suokaa lukijat anteeksi, että tämä lyhenee kerta kerralla, joten, suoraan asiaan...

Torstai...Starkki luvannut, että kamat tulevat klo 7:00 aamulla. Eipä tulleet ja melkein myöhästyin töistä. Positiivista oli se, että saatiin alennusta kuljetuksesta. Itseasiassa sen verran, että siitä ei tarvinnut maksaa lainkaan. Jälleen 150 euroa johonkin muuhun käyttötarpeeseen.

Nyt kun terassipilarit ovat paikoillaan, alkaa hahmottua hieman tuo terassin massiivinen koko. Paperilla ja mielikuvituksessa kaikki näyttää kovin erilaiselta. No, en pane kyllä tuota pahakseni. Isot terassit ovat kivoja. Sen verran joutuu kyllä varautumaan, että kiikutin lämpöeristeet suojaan. Koulunloppumisviikonloppu ja iso kasa styroxia pyörätien vieressä ei vaikuttanut hyvältä ajatukselta.

Huomenissa pääsee itsekin taas hommiin. Tuonne perustusten juureen pitää tehdä koko matkalla betonilippa. Kiilan muotoinen klöntti betonia, jotta mahdollinen patolevyn ja eristysten välinen vesi pääsisi valumaan perustuksista poispäin. Onneksi tällä kertaa on betonimylly. Toisin, kuin grilliä tehdessä, jolloin möyhin 400 kg betonia käsipelillä ämpärissä.

Kuten tuon betonilipan kanssa, huomenna olisi muitakin askareita. Ensin vanhimman pojan 1 lk päättäjäisiin ja sitten jatkan lämpöeristyksellä. Tuonne ja pariin muuhun paikkaan nauloilla vetelen styroxit kiinni noihin seinämiin. Hieman ensin ihmettelin, että miksi vedän routaeristystä, mut sillä mennään kun rakennesuunnittelija on niin kertonut. 

Lauantaina tosiaan olisi tuo tarkoitus tehdä. Seuraavina askelina sitten katselmus, patolevyt jne. Ja siten päästään tekemään alapohjaa....

Kuvauslokaationa oli tänään Finlandia-talon yläkerta, enkä malttanut olla napsimatta muutamaa kuvaa itselle muistiin. Kauniin valon, marmorin, erilaisten harmaiden sävyjen, puupintojen ja messinkisten yksityiskohtien yhdistely oli mannaa mielelle ja silmälle. 

*

Quick details from today's shoot in the Finlandia Hall in Helsinki.