Kesä on täällä. Meidän terassilla on vähän tyhjää ja keskeneräistä, mutta se ei estä totaalista relaamista auringossa.

Me väiteltiin koko aamu siitä minkälainen pöytä meidän terassille tulisi, ehdotin soikeaa, mies haluaisi pyöreän. Päädyimme lopulta siihen, ettei osteta terassipöytää nyt ollenkaan. Kyllä minun kuvauspöydän kanssa pärjätään siihen saakka, kunnes löytyy se täydellinen. Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan odottaminen on joskus paras idea. 

Sitruunapuun kanssa jouduin tekemään kompromissin, sillä ne olivat kaupasta loppuneet. Tyydyin valitsemaan toisen version, ainakin lapset pitivät tästä puusta enemmän. 

Terassi on nyt pesty vimosen päälle ja täällä ollaan hyvinkin valmiita aurinkoisille päiville väliaikaisen pöydän kera. Onneksi tuolit ovat tulleet jäädäkseen. ♥

Mitä mahtavinta viikkoa teille!

/inside out living spaces

Olemme katselleet netistä omakotitaloa työpaikkakunnaltani, ja kieltämättä vastaan on tullut melko mielenkiintoisia vaihtoehtoja.

1. Talo, jonka osoite on Kiitotie ja jonka alueelle voi laskeutua lentokoneella. Tontilla on yhdeksän auton autotalli ja systeemi, jolla saa nostettua auton ylös. Lisäksi navetta ja reippaasti omaa maata.

2. Talo, jonka kaupanpäällisiksi tulee pihapiirissä oleva toinen talo. Toinen talo minulle, toinen miehelle - tai sitten meillä olisi ihka oikea vierasmaja kyläilijöille.

3. Talo, jossa on uima-allas sisällä. Siellä voisi käydä aamu-uinnilla ja pitää allasbileitä. Paitsi että uima-allas on omituisesti yhteydessä olohuoneeseen, joten voisi kuvitella, että jos altaassa on vettä, sisällä leijuu kosteus. Ja vaikka ajatus omasta uima-altaasta on kiva, vesimaksutkin ovat varmasti aika kivat.

4. Talo, jonka koko olohuone ja keittiö on päällystetty ruusukuvioisella tapetilla. Tapettia on laitettu ihan jokaiseen kohtaan, mihin sitä on vain pystynyt laittamaan. Jopa keittiön välitilaan niin, että se on peitetty läpinäkyvällä muovilla, jottei tule tahroja. Kylppärissä on korallinpunainen, kultakuvioin koristeltu vessanpönttö ja samaa mallia oleva lavuaari. Ei varmasti ole ollut halpa juttu moinen kylpyhuonekalusto, mutta joku on halunnut sellaisen perus-IDOa enemmän.

Tästä hullunmyllystä meidän pitäisi löytää talo!

Eli mitä asunnon myyntiyritys tekee ihmiselle.

Useampien neljän tunnin mittaisilla unilla varustettujen, raivaukseen ja neuroottisuutta hipovaan siivoukseen käytettyjen öiden, sokkeleiden jynssäämisestä jumiutuneiden lihasten, lukuisten myyntiin raahattujen tavarakassillisten ja parin panikoinnin myötä vaatekaapista tulee kaivettua päälle äkkiä jotain, mitä ei tulisi muuten helposti käytettyä...

Nimittäin superpehmeät, haaroista roikkuvat leggingsit ja Netflixin korruptiohuppari, joka sopii oletettuun käyttötarkoitukseensa eli sarjojen äärellä röhnöttämiseen varmaankin varsin hyvin, muttei ole erityisen imarteleva. Hiukset harjaamatta sekä naama sekaisin ja huoneistopeikko-look on valmis.

Ne edellisen asunnonvaihtorumban ja remontin mukanaan tuomat viisi lisäkiloakin ovat työn alla. Toisia lihottavat lapset, toisia elinympäristön muutokset... Itselleni jälkimmäiset eivät selvästi sovi, tyylin, terveyden tai täysipäisyyden osalta.

Moro!

MINÄ TEEN ITSE JA SÄÄSTÄN!

Moni ihmettelee miksi teen kaiken itse, pihan kaivuutyöt, remontit ym.. oikeastaan kaiken minkä pystyn.

Voisin heittää vastakyssärin

TIEDÄTTEKÖ PALJONKO SE MUUTEN TULISI MAKSAMAAN?

Remontointi, pihan muokkaaminen, maalaus ym.. SE ON KALLISTA.

Sen lisäksi, että teen itse niin hyödynnän kaikki vanhat maalit, laudat, ovet, kankaat.. you name it! Jos tarvin pihalle kiviä kaivan ne maasta tai kivikasoista(täältä löytyy hyvin kun on pelto tuossa vieressä).

Okei, onhan se aikaa vievää ja saisihan kaiken helpommalla kun kävisi ostamassa tai tilaisi kotiinkuljetettuna. Mutta miksi kaiken pitää olla helppoa? Se tunne kun on tehnyt itse eikä ole mennyt euroakaan, sitä ei voi mitata rahassa.

Sovellan tätä ajatusta myös kauneusjutuissa, pidennykset, värjäykset jne..

Ja jos ei jotain osaa niin aina voi opetetella.. ja mistä sitä tietää osaako jos ei kokeile.

Nämäkin kellarin aulan seinät on tehty jämälaudasta ja maalattu jostain aikaisemmasta remontista jääneellä pohjamaalilla. (aiemmin seinät oli jotain kipsilevyä).

Kellarin remontti edistyy hitaasti mutta varmasti.

Kun ittelle tekee niin ei oo niin kiirekkään.

Tänään oon taas roudannut puita joten ei kuvia taida tarvita (lukee vaan edellisen postauksen). :D

XOXO Babs

Tuomen oksat makuuhuoneessa eilen illalla ja tänään leppoisat ilmat jo varhain aamulla. Mitäs sitä muuta osaisi toivoa.

*

Summer blooms forever.

No niin, nyt on sitten valu tehty. Jossain vaiheessa työmiehet ilmeisesti pölähtäneet paikalle ja lisäilleet raudoituksia terassin pilareille. Edelleen ihmettelen, että kuinka järeä valu oikein terassia varten tarvitaan, mutta nyt on sitten kura kipattu.

Melko härön näköinen laite, mutta pitkälle sillä ulottaa.

Sieltä sitä kuraa tulee. Taidokkaasti tehdyt muotit, kun ei lähtenyt menemään pitkin poikin. Harmi vain, että ei ollut itse näkemässä työsuoritusta.

Tuossa näkyy hyvin nuo raudoitukset. Näköjään 2 tankoa per pilari on lisätty.

Siististi tuolla betoniautolla tuota kuraa saa laitettua. Voisi miettiä sitä työn määrää, mitä on 50-luvulla tehty. Ei tulisi mieleenkään hommata pihaan, jotain vanhaa käsin veivattava betonimyllyä. Siinä menisi tovi jos toinenkin, kun ensin lapioisi betonia, sitten vettä ja hiekkaa perään. Veivaile siinä sitten ja kippaa muottiin. Aloita alusta. Ihmekös, että ovat osin turvautuneet säästöbetoniin ja nakellut sekaan kiviä. Toisaalta, ehkä nuo 50-luvun raksajätkät olivat myös vantterammassa kunnossa.

5 kuutiota kamaa siihen sitten loppujen lopuksi meni. Jälki on siistiä ja huomenissa on tarkoitus tulla tekemään mittaukset, että mistä kohdin perustuksia lähdetään nostamaan. Käsittääkseni harkkomuuraus aloitetaan sitten keskiviikkona, jahka valu on tarpeeksi kovettunut.

Reggae-rekkakin tuli tänään heräteltyä talviunilta. 6.2 litrainen diesel hörähti käyntiin hienosti. Tämän kaltaisilla laajennus- / remontointiprojekteilla on joskus paha taipumus lähteä lapasesta. On siis evakkokoti valmiina pihassa!!! Tai  jos alkaa juttu käymään vähän turhan stressaavaksi, niin voi lähteä ex tempore miniatyyrireissulle. 

Helluntaina oli kaupat kiinni mutta osa kirppareista auki. Pöly- ja likakerroksen alta onnistuin bongaamaan nämä ykköskuntoiset upeudet. Hintalappuun oli kirjoitettu merkin sijaan "venäläinen", joka lupaa hinnaksi liki poikkeuksetta hyvää. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä sain nämä omakseni maksamalla vain 17€. Sen kummemmin ei ostoa tarvinnut harkita, silmät kiiluen kipitin kohti kassaa.

Kyseessä ovat siis Lomonosovin neuvostoaikaisen teeastiaston kannu, kermakko ja sokerikko. Majesteetillisen sinisen koristeena on kuvioitu kultaus. Pesun jälkeen kiilto ja loisto palasivat ja onnellisten huokailujen määrä vain kasvoi... Astiahulluus is back in business.

Yhteistyössä Arabia,Farzer ja Paulig

Kuusi bloggaajaa haastettiin paljastamaan oma piilopaikka ja minä sain kunnian olla yksi heistä. Myös teillä lukijoilla on mahdollisuus ottaa osaa haasteeseen, kerron siitä lisää postauksen lopussa. * Voit myös voittaa kattaukseni tuotteet äänestämällä kuvaani täällä.

Suuren suureen pihaani kätkeytyy monta piilopaikkaa ja kaikista maailman kolkista tämä on se paras paikka olla omissa oloissani. Rikkaruohojen parissa arjen huolet unohtuvat, toisaalta niille lukuisille kukkasille on aika terapeuttista jutella kaikesta. ;) Taustalla näkyy joukko syksyllä istuttamiani tulppaaneita, ne kukkivat nyt kaikessa komeudessaan ja olen niistä todella innoissani! Joukossa taitaa olla ainakin papukaijatulppaaneja ja valkoisia ripsureunaisia tarhatulppaaneja. Tiedän jo nyt mitä vien viikonlopun sankareille. 

Innoissani olen myös Arabian, Fazerin ja Pauligin yhteistyöstä. Heiltä on tullut kaunis yhteistyökampanja, joka sisältää Piilopaikka -astiasarjan tuotteita, Fazerin Aito Vanilja-keksejä, sekä Juhla-Mokka kahvirasian. Näitä kaikkia koristaa kuvittaja Piia Kedon Piilopaikka-kuosi, ei muuten yhtään haittaa pitää näitä kauniita tuotteita kahvipöydällä. Mustavalkoinen kuviointi on paljon mieleeni. 

Me syödään paljon ulkona ja katan pöydän vähän minne sattuu, paikkoja on monia. Tähän kattaukseen kokosin syviä Arabian Piilopaikka-lautasia valkoiseen Arctica-astiasarjaan yhdistettynä. Piilopaikka-mukin täytin marjoilla, viikunoilla, mintunlehdillä ja Fazerin Aito Vanilja-kekseillä. Arabian sivuilla on muuten todella innostavia kattausideoita... kannattaa selata, jos kaipaat ideoita.

*Voitte osallistua haasteeseen ja saatatte voittaa mukavia palkintoja. Lataa kuva Instagramiin, Twitteriin tai Pauligin, Fazerin, tai Arabian Facebook-seinälle #omapiilopaikka -tunnisteella. Tunnisteella #omapiilopaikka julkaistut kesäiset kuvat piilopaikoistanne päivittyvät Piilopaikka-sivustolle ja osallistujien kesken arvotaan viikottain tuotepalkintoja Piilopaikka-kangaskassissa. 

Kattaushaasteeseen osallistuneiden bloggaajien kuvia pääset katsomaan täältä ja suosikkiasi äänestämällä voit voittaa kattauksessa käytetyt astiat itsellesi. 

Mun idätykset ei ole tänä keväänä menneet ihan putkeen mutta nyt täytyy kehua, että jossain olen onnistunut. Nimittäin viime kesän kylvöissä. Tämmöistä kasvustoa löytyi yhdestä kasvulavoista, jota en vielä ollut ehtinyt kääntämään tälle keväälle. 

Maistoin näitä lehtiä ja maku oli kohtalaisen vahva; pippurinen ja miellyttävä! Muistan harmitelleeni viime kesänä, että jotkin kylvämäni siemenet eivät oikein itäneet mutta nyt, vuotta myöhemmin tämmöistä on ilmestynyt! Kyseinen boxi oli pyhitetty eri salaattilajeille ja muuta syötävää sieltä kyllä sain. En tietenkään laittanut mihinkään ylös kylvösten nimiä mutta tässä näitä nyt olis. Ilmeisimmin jotain syötävää lehtivihannesta, taisi olla joku itämainen mix. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Kirjoitin aiemmin, että säästyimme uudessa kodissa isoilta remonteilta. Eniten hommaa oli olohuoneessa, jonka lähtötilanne oli aika 2005.

Täytyy myöntää, että mäntylattia ei näytä näissä kuvissa lainkaan hullummalta. Se ei kuitenkaan ollut enää hirvittävän hyvässä kunnossa, ja olimme molemmat saaneet päähänpinttymän vaaleasta lautalattiasta. Kuten täällä kerroin, lattia maalattiin harmaaseen taittavalla Betolux Akvalla, jota lojui sopiva jämä kummipojan vanhempien nurkissa.

Pastellinen raitatapetti poistettiin (helvetillinen homma) ja seinät maalattiin valkoiseksi. Yksi seinä tapetoitiin MajvillaninLeya-tapetilla (kuva alla), ja toisella pitkällä seinustalla ollut paneeliseinä maalattiin Tikkurilan sävyllä graniitti.

Hyvä tuli! Kuvia vähän valmiimmasta huoneesta tuonnempana, kun listojen kiinnittäminen on saatu edes ajatuksen tasolla työjonoon.

Kesäkelit löysivät vihdoinkin ainakin tänne Pirkanmaalle ja kasvit ovat kasvaneet päivän aikana ihan huimasti. Pienessä etupihan kivikkopenkissä, joka selvästikin on meidän pihan lämpimin paikka, kukkivat jo sammalleimut ja orvokit. Lemmikit kukkivat myös vaaleansinisenä merenä ja yhdistettynä edelleen kukkiviin kevätkaihonkukkiin sininen on meidän pihan hallitseva väri, vaikka kaikkia muitakin värejä (oranssia lukuunottamatta) löytyy.

Vaikka Hippi juuri kaatoi etupihamme "vähän" ränsistyneen pensasaidan, on Avotakka vieläkin kytiksessä jossain pihamme ryteiköistä. Ammentaa siellä loputtomista ideoistani ja sekoittaa pääni vainoharhaisilla salaliittoteorioilla. On ollut 

- säilytyslaatikko-Gate

- roskalavaepisodi

- koivusekoilua

...sekä yleistä vainoharhailua ja selkkausta Lena Dunhamin kanssa.

Ja taas mennään! 

Tällä kertaa tosin vahvana trendsetterinä toimi appiukko, joka jo perinteiseksi muodostuneella kirpparikierroksellamme osti minulle lahjaksi maljakon. Kun appi antoi minun valita kahdesta kukkamaljakosta mieluisemman, päädyin heti ihastuttavaan rosopintaiseen lasimaljakkoon, josta Hippi ilahtui kotona. Niin siis miks meijä isä halus ostaa siulle kaljatuopin kirpputorilta..?

Esittelin pohjassa himmeänä näkyviä nimikirjaimia TW sekä kaapistamme löytyviä baarista pöllit.. kulkeutuneita kuluneita kolpakoita, joiden pohjassa lukee Arcoroc France tai muuta shittiä. Ymmärräksää, tää on maljakko eikä tuoppi! Tää on mun Tapio Wirkkalan aito kukkamaljakko, sää et jua tästä yhtään mitään!

Niin, se salaliittoteoriasekoilu ja Avotakan vakoojat puskassamme! Mitä olikaan uusimmassa Avotakassa?

Tapio Wirkkala sekä hänen monenrosoinen tuotantonsa, niinpä tietysti. Ratsastan jälleen aallonharjalla kippoineni, terveisiä huipulta!

Turhaan huusin Hipin tuoppiepäilyistä, sillä Avotakan kuvasta päätellen suunnittelemiensa lasiesineiden käyttötarkoitus ei ole Tapiolle itsellekään ihan selvää, eikä jutun otsikon perusteella toimittajakaan ole asiasta yksimielinen..

Onneksi edelläkävijäoraakkelilla (=minä!) on vastaus askarruttaviin sisustuskysymyksiin, jollaisen äärelle olemme Nekalan ryteikössä taas päätyneet: Onko Wirkkala designia vai eikö?

*hmmmmm...oraakkeli vaipuu vastauksenhakutilaan, joka saattaa muistuttaa sohvalla möhöttämistä ja kahvin juomista silmät kiinni, mutta todellisuudessa hän on yhteyksissä design-puoleiseen*

Kauniin Finlandia-pullon kanssa vähän sössittiin, enkä ihan vielä olisi valmis ottamaan kotikattauksiimme partajäbän legendaarisia Ultima Thuleja, mutta olen sitä mieltä, että...hmm

Tapio Wirkkala - ehdottomasti DESIGNia! 

Ja voi renessanssisielun muotoilemasta maljakosta joskus bissenkin juoda, mutta silloin pitää olla kyseessä poikkeuksellinen erikoistilanne, kuten esimerkiksi keittiön puuttuvan tapettisuikaleen ilmestyminen seinään tai kattolistojen asennus.

Veistoksellista tiistaita! Design-oraakkeli kuittaa.

Muutimme viime kesän lopulla nykyiseen kotiimme. Takapiha oli muuttunut korkeaksi niityksi yhden asumattoman kesän aikana, mutta kyllä sieltä lopulta nurmikkokin löytyi, kun ahkerasti niitti ja leikkasi. Vähäiset kukkapenkit saivat syksyllä kyytiä salaojarempan tieltä, samoin kuin etupihan kiveys, ja 40 neliöinen takaterassi. Mitään ei ole ehditty vielä rakentaa takaisin, joten voinette kuvitella ettei pihamme ole kovinkaan kaunis tällä hetkellä.

Toki siihen voisi auttaa nurmikon aukkojen paikkaus ja kukkapenkkien perustaminen, mutta onhan tässä kiireellisempiäkin hommia! Toukokuu lähestyy loppuaan, ja haasteena oli valmistautua kesään. Minä haluan kesällä ruokaa! Ei nurtsia voi syödä!

Otin siis reippaana naisena pinon purettuja terassilautoja, sahan, akkuporakoneen ja laatikollisen isoja ruuveja.

Käsi ylös naiset. Kuinka moni hakee miehen apuun kun pitäisi alkaa sahaamaan tai poraamaan? Minä ainakin teen sitä aika usein, ihan turhaan. Pysyyhän se saha minunkin kädessäni! Oli aika palkitsevaa tehdä nämä laatikot alusta loppuun saakka itse, vaikka yksinkertaisia ja helppoja ovatkin.

Suurin laatikko on 4 x 1,5 metriä. Tein myöhemmin kaksi pienempää laatikkoa lisää. Ne ovat noin 2 x 1,2 metrisiä.

Koska suurimmassa laatikossa kasvatetaan suuret juurekset, eli ainakin perunat ja porkkanat, kaivoin nurmikon sen alta nurin. Pienten laatikoiden alle nurtsi sai jäädä, peittelin sen vain suodatinkankaalla/sanomalehdellä ennen multakerrosta.

Koska kasvilaatikoiden puu on kestopuuta, halusin mullan ja puun väliin suojan. Salaojituksen teosta jäi ylimääräistä patolevyä, jota niittasin reunoihin kiinni. Eihän se kaunis ole, mutta sainpahan levyt hyötykäyttöön. Nämä kasvilaatikot maksoivat minulle ainoastaan kolme kuutiota multaa, kiitos kierrätyksen.

Nyt, vähän ennen toukokuun päättymistä, näyttää todella epäsiistillä takapihalla tältä:

Nyt tarvitaan mielikuvitusta! Kuvittele laatikoihin sievä, tummanharmaa maalipinta. Kuvittele perunankukat, salaatit, porkkanannaatit, tuilla kiipeilevät ruusupavut ja herneet. Kuvittele vihreys, joka peittää multapinnan, ja kuvittele punaisena pilkistävät retiisit!

Joko maistuu kesältä?

Hyvää iltaa muruset!

Tänään olen selaillut ja käynnyt läpi taulujani. Rakastan taidetta ja erilaisia taide-esineitä. Mitä omituisempi sitä kiehtovampi. Pidän synkästä taiteesta. En kyllä osaa sanoa, että miksi. Ehkä ne koskettaa eniten ja laittaa miettimään..

Nyt olen saanut esille enemmänkin rakastamaani Muchaa.

Tässä muutama

Siellä muita Mucha faneja? Omia suosikki taiteilijoita?

Ihanaa Iltaa sinne!!!!

XOXO Babs

Viime yöksi kiikuttelin vielä kasveja sisään, mutta nyt taidan jo jättää suurimman osan terasseille ja rapuille yöksi, kun mittari näyttää viittätoista, vaikka sataa. Luumupuu alkoi yllättävän lämmön myötä tänään availla kukkiaan. Toivottavasti huomenna on poutaa, pölyttäjiä ei ole vielä liikaa näkynyt eikä tuo kukinta varmaan kovin kauaa kestä.

Naapurin kukkapuunkin arvoitus selvisi. Eihän se mikään luumu- tai kirsikkapuu ollut vaan tuomi. En ymmärrä, etten tunnistanut, vaikka ihmettelin vielä, että mistähän se ihana tuomen tuoksu tulee, kun meillä kasvava tuomi leikattiin viime kesänä eikä nyt kuki :) En tiedä, onko ihan sellainen tavallinen luonnonvarainen vaiko joku jalostetumpi. Mihinkähän aikaan kesästä ne tuomikehrääjäkoit iskevät, jos iskevät. Tuossa ei kyllä mielestäni ole niitä koskaan ollut vaikka viime vuosina meillä päin puistojen tuomet ovat olleet kuin kauhuleffoista.

Minuun on iskenyt tällä viikolla joku ihmeellinen energiapuuska. Olen herännyt molempina aamuina ennen kuutta ilman kelloa, vaikka on tullut valvottuakin. On sitten mukava, kun voi aamulla kaikessa rauhassa syödä aamupalaa ja nauttia kauniista kesäaamusta. Toivottavasti tätä jatkuu syksyyn asti. Ja mieluusti loppuelämän :)

Amppelit tuntuvat olevan tämän kesän kuumimpia juttuja ja päätin esitellä omat kirppislöytöni keväältä. Löysin tämän parin neljällä eurolla kirppikseltä ja kannoin ne kiljuen kotiin. Amppelit ovat ihania ja hyvinkin käytännöllisiä, sillä niiden avulla saa neliöiden lisäksi käyttöön kuutiot. Nyt siis kaikille pienimmillekkin parvekkeille amppelit kehiin! Niihin voi myös laittaa hyötykasveja, kuten amppelimansikoita tai tomaatteja.

Amppeleiden pieni multatila tuo oman haasteen kasteluiden kanssa, joten suosittelen laittamaan mullan sekaan kastelukiteitä. Ne pitävät mullan kosteampana pidempään. Ja reissuun lähdettäessä kannattaa kasvit nostaa pois aurinkoisimmalta paikalta (sekä sisällä että ulkona) ja näin pidentää kasteluvälejä.

Näihin amppeleihin haaveilin alaspäin suuntautuvia kasveja ja valitsin tuoksuherneen. Kyllästyin täysin tämän (ja viime) kevään idätyksiin ja ostin reteesti 2€:n taimipotin. Yhdestä potista riitti kahteen amppeliin, kuhunkin kolme kappaletta ja nyt odottelen innolla valtaisaa kukkaryöppyä. Rakastan tuoksuherneen tuoksua ja rentoa habitusta ja toivoisin myös saavani siitä jokusen verson maljakkoon kimpun materiaaliksi. Versojen latvominen nimittäin on vain eduksi uusien kukkavanojen muodostumiselle.

Pidän pienet taimet toistaiseksi kuistissa vahvistumassa ja keräämässä vauhtia kesään. Voi kun saataisiin jo lämpimämpiä kelejä!

Testailen blogin toimintoja ja julkaisua. Koneella ei olut nyt muuta kuvaa kuin tämä kahden vuoden takainen pentukuva

Tämä kesä tulee olemaan ainutlaatuinen, ensimmäinen kesäni omassa kodissa ja viimeisillään raskaana. Listasin 10 suunnitelmaa kesälle:

- Nautin ensimmäistä kertaa ihan oman kasvimaan lähiruuasta.

- Teen lisää kukkapenkkejä ja ihastelen niitä pihakiikussa ja riippumatossa loikoillen.

- Autan remontissa sen mitä pystyn.

- Käyn festareilla Hailuodossa. Olen varannut mökkimajoituksen teltan sijaan.

- Järjestän tuparit.

- Käyn koirien kanssa uimassa monta kertaa viikossa.

- Mökkeilen.

- Roadtrip paikkaan X.

- Täytän 30.

- Synnytän.

Day 1: Black and white

Day 2: Neutral tones + black

Kesähesan alkaminen tarkoittaa myös Turun kodissa otettujen pelikuvien loppua. Hyvästi riittävä valo ja kokovartalopeili! Tulevaisuudessa joudun varmaan pyytämään jotakuta napsimaan ihan kunnon kuvia, kunnon ympäristössä, ihan kunnon kameralla. 

Tässä kuitenkin peilin kautta otetut viimeiset otokset viime viikkojen tenttirytäkässä. Kiireisinä päivinä vedän päälle luottovaatteet. Napakat pillifarkut, vaalea yläosa ja nahkatakki on pettämätön kombo kaudesta toiseen. Kaiken kukkuraksi asut sopivat myös asunnon sisustukseen, niin kuin todellisella life style blogaajalla kuuluukin. 

bisous

/ 2 (last) outfits from 2 (last) days in Turku. /

Heipat!

Nyt on piha melkein kesäkunnossa, kukat penkissä (suurrimaks osaksi ainakin),nurmikko siistitty,kaatis kuorma valmiina vietäväksi,pihakalusteet pesty ja vailla uusia pehmusteita. pari baadenbaadenia vielä ja pihasaunan siivous. Kaikki alkaa siis olla valmiina. 

Mun ystävä Sarppa autto mua kukkapenkeissä koska en tiedä minkä voi laittaa minnekkin ja mikä kasvaa missä parhaiten. Tehtiin myös vanhasta kuikaasta kukkapenkki tai juttu, siitä tuli ihan mun lemppari ! 

Aurinko paistoi ja oli lämmintä ja kiva puuhastella. Lennu leikki pihalla ja koira veti sisällä päikkäreitä :D Näin tää menee meillä kuumilla keleillä.

Nyt tankkaan huomenna, eli luvassa mättöpäivä Eckeröline laivan aamupalalla JEIJ <3 Lähetään hyvässä jengissä kohti tallinnaa päiväksi, ihanaa! Nyt jaksaa vielä painaa jalkatreenin tänään nii se on huomenna sit ansaittu vapaa. Nää on tosi kivoja tälläset menot mihin saadaan kasaan hyvä joukko hyviä tyyppejä :) Kävin myös laittamassa kynnet kesäkuntoon ! Matkaankin enää kk aikaa, iiiscchhk <3

Nyt on muija kesäkunnos ja piha kesäkunnos se ois niiku WELCOME SUMMER <3

-C-