Kesäkukkien hoitaminen on tosi helppoa, kun vaan muistaa pari juttua. Mitä isompi ruukku, sitä enemmän saat anteeksi unohtuneita kastelukertoja. Paahteisella parvekkeella voi joutua kastelemaan pientä kukkaruukkua monta kertaa päivässä! Ruukun pohjassa pitää olla reikä mahdollista liikaa kasteluvettä varten ja ruukku kannattaa salaojittaa. Maalaiset käyttää pihan sorakasan antimia ja kaupunkilaiset ostaa kevytsoraa. Kannattaa myös miettiä ruukun sijoituspaikkaa. Toiset kasvit viihtyvät paremmin varjossa ja toiset paahteessa. Kannattaa kysyä neuvoa puutarhan tai kukkakaupan myyjältä! On tosi tylsää, jos kasvit heittävät henkensä heti alkuun.

Isoon terassiruukkuun kannattaa laittaa suodatinkangas salaojitussoran ja mullan väliin. Näin multa on helppo tarvittaessa vaihtaa ja sorat jäävät paikalleen. Laita ruukun pohjalle multaa, sitten kanankakkaa tai muuta lannoiteraetta (kukat tarvitsevat juoman lisäksi myös ruokaa) ja lisää multaa. Lannoitteen päälle istutettujen kasvien juuret palavat, siksi välissä täytyy olla multakerros.

Sitten vaan istuttamaan kasvit. Istutuksesta saa parhaan näköisen, kun valitsee eri korkuisia kasveja. Kuvan kasveista muratti roikkuu reunan yli, kosmoskukka kasvaa korkeutta ja marketta on sellainen perustuuhea keskimallin (mummo)kukka. Muista kastella istutus heti sen valmistuttua.

Aikaisessahan tässä vielä ollaan - vanhan kansan mukaan istutushommiin kannattaa ryhtyä vasta kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Vähän voi tietenkin miettiä, asuuko Helsingissä vai Rovaniemellä ja onko kukat korkealla terassilla vai ihan avomaalla. Aikaisten lintujen kannattaa kuitenkin varautua nostamaan tarvittaessa (jos yöt menee alle +5 asteen) ruukut sisälle tai peittämään ne hallaharsolla. Jälkimmäinen on ainoa järjellinen vaihtoehto isojen ruukkujen kanssa.

Maalla asumisessa on puolensa - ainoa kävelymatkan päässä oleva palvelu on puutarha. Sinne voikin sitten hassata pari kymppiä joka päivä ihan vaan siitä ilosta, että yhtäkkiä kävelymatkan päässä on jotakin ostettavaa. Vaikka onhan kukista iloa. Nyt toukokuussa kun istuttaa, eikä palelluta rehuja, niin sellaiset 4-5 kuukautta.

Olen saanut mahdollisuuden tämän remontin aikana testata Boschin työkaluja blogiyhteistyön merkeissä. Kerrottakoon, että tämän kokoisessa remontissa ei paljoa voi säästellä työkaluissa ja laadukkaan ja huonon tuotteen eron kyllä huomaa käytössä..jos työkalua tarvitaan jatkuvasti, on hankinta järkevämpää kuin vuokraaminen. 

Remontin ulkopuolella toimin sisustussuunnittelijana. Omat remonttimme ovat olleet ehdoton valttikortti työssäni, koska pystyn hyvin konsultoimaan asiakkaitani käytännön asioissa, kuten miten jokin asia voitaisi rakentaa. Suunnittelu ja rakentaminen taas vaatii aina mittaamista. Mittaaminen on olennainen osa työtäni. Vanhemman laseretäisyysmittalaitteen kaveriksi sain nyt "upgradatun" version Bosch PLR 50 C laseretäisyysmittalaitteen ja testailin sitä jo asiakkaan työmaalla. Asiakkaan projektissa maalien ja tapettien valintaa, tapetoimista ja kohta 20 vuotta vanhan pientalon pintaremonttia. Eli niin sanotusti melko tyypillinen projekti.

Työlaukkuun pakataan vähintään seuraavat:

Asiakkaan kohteessa mittaamassa menekkejä: maalit ja tapettiseinät (kuvat blogijutussa kohteesta asiakkaan luvalla)

Laseretäisyymittalaite on minulle tuttu ja otin aikaisemman version käyttööni viime keväänä. Tämä uusi laseretäisyysmittalaite PLR 50 C on ns. ammattimaisempi versio vaikka sopii hyvin myös kotisisustajalle ja remontoijalle. Laseretäisyysmittalaitteella voi mitata etäisyyksien, pituuksien ja korkeuksien lisäksi myös kaltevuuksia. Laite mittaa myös suoraan pinta-alan, joka helpottaa esimerkiksi maaalimenekin laskennassa. Omassa työssäni lasken asiakkaalle aina tarvittavan määrän maalia ja tapettia ja annan selkeät tiedot ostoslistalle ja usein toimitan jopa tuotteen suoraan hänelle. Bluetooth- ominaisuuden ansiosta mittatiedot voi jakaa suoraan muiden Bluetooth- laitteiden kanssa.

Oma lempparini (varsinkin työprojekteissa) on AppStoresta ja Google Plays: stä ladattava PLR Measure & Go- mobiilisovellus, joka avaa täysin uuden ulottuvuuden laseretäisyysmittalaitteelle. Kerron tästä sovelluksesta teille seuraavassa jutussa lisää! Jos omistat jo Bosch PLR 50 C laseretäisyysmittalaitteen käy ihmeessä lataamassa tuo sovellus!

Tutusta ja katso video täältä

Blogiyhteistyössä: Bosch Suomi

Perjantaita ihanat!

Kertokaas onko muitakin pihahommia kun kaivaminen? Siis hei, HALOO??!! Mä oon nyt kaivanu ja kaivanu.. Ja musta tuntuu, että tulen kaivamaan vielä kauan..

Jotenkin nää projektit paisuu aivan järjettömiin mittoihin. Pitäis osata rajoittaa vähän. Muuten voin kohta perustaa Toiminimen Kaivuri Babs. :D

Noh tänään täällä tuulee siihen malliin ettei pihahommista tule mitään. (olenhan maininnut nää mun korvat ja sen etten oikeen osaa hengittää tuulessa). HOW SAD IS THAT!!

:D

No, eilen olin kuiteskin reipas ja sain vähän jotain aikaankin.

Etupihan kulkuväylää terassille levennetään (eli taas pitää kaivaa, että saa nurtsin veks). Nyt uusi kulkuväylä on kehystetty noilla maahan kaivetuilla pölleillä. Entinen kulku oli tuosta soran kautta.

Sainpas tuon toisen puolen autotallistakin soraa ja kukkia vaille valmiiksi.

Tänään ei tosiaankaan ole pihalle asiaa koska tuulee niin, että tukka lähtee ja naapurin jyväjemmari kylvää niin, että ruskea pilvi vaan leijailee tuolla pihalla. Ei yhtään parempaa ilmaa keksiny, me ollaan nyt ihan pölyssä täällä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

XOXO Babs

PS. Muista tsekata myös toinen Blogini Baboon's Bubble jos meno kiinnostaa. ;)

Nuhanenä istui pöydän ääressä ja mutusti välipalaa. Ilmoille kajahti melko järeä pieru. Tuijotin tyttöä silmät suurina ja kysyin:

"Ohhoh, mikäs se oli?"

"Enpä usko, muttaa taisi päästä pieeeru, jaahas jaahas", kuului vastaus.

Repesin. 

Aivot ovat olleet jo hyvän aikaa osastoa TÖÖT. Hiljaista on täälläkin ollut.

Onneksi kohdalle osui viikonloppu, jona ei tarvitse tehdä mitään pakollista. Siis unta ilman herätyksen pärähtämistä. Sielun ravintoa Wienistä viisujen merkeissä. Penkkiurheilijalle jännitykseksi kauden viimeinen peli Münchenistä. Sokerivajauksen hoidoksi irtokarkkeja. Happivarastojen täyttöä ilmojen lopultakin lämmettyä.  Mukamas feng shuin palauttamiseksi kodin järjestelyä.

Tulisiko näillä ihmisestä taas Ihminen? 

Kun pionit eivät auenneet.

Miten surullinen lause pioneja rakastavalle. Varsinkin kun niin tapahtuu.

Haaveilen aina keväisin pioneista. Ne ovat aika jännittäviä kukkia. Jännittävän niistä tekee se, että ne muuttavat muotoaan ja väriään avautuessaan. Parhainta ehkä kukissa onkin juuri se niiden avautuminen ja sen seuraaminen. Miten pienestä pallosta avautuu muhkea ja näyttävä kukinto, joka vaihtaa värisävyjään.

Sain aivan ihania pioneja balettinäytöksen jälkeen vanhemmiltani ja kiikutin ne kotiin onnellisena. Tein mielestäni kaiken oikein, leikkasin uuden imupinnan varsiin ja laitoin ne haaleaan veteen maljakkoon. Vaihdoin veden säännöllisesti puhtaaseen ja leikkasin tarvittaessa uutta imupintaa varsiin.

Toinen pioneista raotti lupaavasti hiukan terälehtiänsä, mutta sitten ei tapahtunut enää mitään. Odotin ja ajattelin näiden tapausten olevan vain vähän uneliaampia ja hitaampia.

Jonkin ajan päästä kukat alkoivat kuitenkin näyttää nahistumisen ja kuivumisen merkkejä. Ei auttanut enää vedenvaihdot tai leikkausoperaatiot. Vihreä neilikka kuitenkin kukoisti pirteänä nuukahtaneiden pionien keskellä.

Eivät ne pionit ikinä auenneet. Kummallista ja on tapahtunut kerran aikaisemminkin. 

Missä siis vika, kun täydellisen terveen näköiset ja hehkeät pionit eivät avaudu ollenkaan ja alkavat vain nahistua? Olen aika varma, että it wasn't me. Vai oliko? 

Luulisi, ettei tällä puutarhakokemuksella liljakukot tule yllätyksenä, mutta niin vain meinasi kamera pudota kädestä, kun sain yhden kiinni itse teosta popsimassa liljan lehtiä. Ja kiivas metsästys tuotti kolme lisäkaverusta. Eli nyt on jo ainakin näillä leveysasteilla kiire tutkia liljojen taimet. Jos hommassa ei ole varovainen, kuoriainen pudottautuu nopeasti maahan, joten kannattaa laittaa käsi tai purkki alle ja ravistella kuoriaiset siihen. Ja sitten listiä ne. Lehtien alapinnoilta pitää myös poistaa munat ja iljettävässä sontakasassa elelevät toukat. Meillä ei onneksi niitä vielä ollut. Meillä on tässä pihassa ollut tosi vähän liljakukkoja, mutta ilmeisesti nyt ovat löytäneet tiensä meillekin. Tästä lähtien on pakko tutkia taimet muutaman kerran viikossa, sillä nuo pistelevät levitessään liljat tyystin poskeensa.

Päivän mukavampi pihalöytö oli kylmänkukka, joka oli avannut ensimmäisen suuren kukkansa. Tämä on yksi niistä kasveista, joista tykkään tosi paljon, mutta jotka eivät vielä kasva meillä kunnolla. Suurin syy lienee se, että olen niin hätäinen, että jos kasvi ei heti ala kunnolla kasvamaan, siirrän sen kerran vuodessa ja siksi tällaiset kasvit, jotka eivät tykkää siirtelystä, eivät pääse kasvuvauhtiin. Nyt olen päättänyt olla koskematta näihin kolmeen taimeen, jotka ovat hengissä.

joten on aika vaihtaa se!

Tervehdys täältä myrskyn keskeltä!

Sadepäivänä leivotaan ja kokkaillaan.

Tänään Baboon's Bakeryssä valmistui Dallas-pullia ja Kanelipullia. Ruuaksi kunnon HomeMade Lasagnea.

Siellä se muhii.. :)

TÄSSÄ VIELÄ KERRAN MAAILMAN PARHAAN PULLATAIKINAN RESEPTI:

Ainekset

0,5 l MAITOA

50 g HIIVAA TAI 2ps KUIVAHIIVAA

2 kpl KANANMUNAA

2 dl SOKERIA

1 tl SUOLAA

2 rkl KARDEMUMMAA

200 g MARGARIINIA tai VOITA

noin 1 kg JAUHOJA

Ohjeet

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Käyttäessäsi kuivahiivaa noin 42 asteiseksi. Lisää hiiva, munat, sokeri, suola, kardemumma ja alusta sekaan hiukan jauhoja. Vatkaa taikina sekaisin ja anna seistä noin 15 minuuttia ennen kuin lisäät loput jauhoista. Vaivaa sula rasva taikinaan.Anna taikinan kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin ½ tunnin ajan. Pyörittele pullat ja laita pellille liinan alle kohoamaan vielä 20 minuutiksi. Voitele leivotut pullat munalla ja paista 225 asteessa tai ohjeen mukaan pullista riippuen 10-20 minuuttia.

 Kaksoiskohotus on tärkeää, että pullasta tulee pehmeää ja ilmavaa.

Kivaa Lauantaita! (toivottavasti edes jossain päin paistaa aurinko)

XOXO Babs

Nukuin pitkäksi venyneen viikon jälkeen 12 tuntia putkeen ja heräsin pöllämystyneenä puolipäivältä. Olin niin tokkurassa, että en edes tajunnut surra lempihetkeäni, eli unille menetettyä lauantain aamua.

Kiireiden keskellä sitä tulee maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, kun kahvin saa valmistaa ja juoda ilman hoppua ja lukea hartaasti säästämäänsä kirjaa auringon lämmittämässä läntissä keittiössä. 

*

Saturday morning (day) glory. 

Ihan aiheen vierestä, mutta julkistan tässäkin kaverin tyttären ylioppilaskuohuviinivalinnan (puolisokko) tulokset. Hakusessa siis hyvä 10-15e hintainen kuohari ja kolme vasemmanpuoleista päätyivät voittajina tasapisteisiin. Viinivalinnassa käytettiin apuna viinimisteriblogia. Kaikki maistetut olivat hyviä ja sopivat savustetun lohen, grillatun parsan, salaatin ja hollandaise-kastikkeen kera. Jälkkäriksi tein aiheeseen sopivat kuohuviinihyytelöt.

Ja jotta juttu sopii edes jotenkin aiheeseen, niin tässä vieraidenkin ihastelema naapurin kukkapuu synkkää taivasta vasten

Luumu kukkii. Tarviiko tähän lisätä mitään?

Kojo-No-Mai näyttää pinkiltä illan suussa, väri on vahvistunut kukinnan edetessä. Valkoiset tulppaanit ovat nyt parhaimmillaan ja pinkit aloittelevat vasta kukintaansa. Muistaakseni jotain tummaakin on vielä tuloillaan...

Hupsista- löysin puutarhastani tricolorin. Siniset lemmikit, punaiset tulppaanit ja valkoisella viittaan tuohon viiruhelpeen... 

Kaunista kevätviikonloppua kaikille!

Takana on julmetun kova viikko.

Kaikkinensa; ihan liikaa huonoja uutisia, inhottavia tapaturmia, sattumuksia ja aivan kamalan alavireinen olo monta päivää jatkuneesta taudista perheessä. Siinä sivussa on pitänyt järjestellä tulevia juhlia, luokkaretkiä ja vetää työt ja kotihommat ja koko paketti kaikkinensa. Hyvin me se miehen kanssa handlattiinkin ja palkinnoksi saimme eilen viettää treffi-iltaa ihan kahdestaan. Kävimme pyöräilemässä, oluella aurinkoisella rantakalliolla ja laitoimme iltapalaksi juustopöydän, Katsoimme  nukuimme Euroviisuja. Juteltiin ja naurettiin, keskeytyksettä. Juotiin Samarinia. Nukuimme erittäin hyvät yöunet ja vietimme rauhaisan sunnuntaiaamun. 

Kyllä tuli niin hyvään saumaan tämä yllättävä huili ettei parempaan vaan olisi voinut tulla. Tänään alkaa itsellä tuntumaan jo paranemisen fiiliksiä mutta nyt on oltava kaikki peukut pystyssä ettei tämä enää isompiin lapsiin tule, ensi viikko tulee olemaan tätäkin viikkoa tappavampi. En halua vielä edes ajatella vaan otan päivän kerrallaan. Ensi viikon sunnuntaina luulenkin tästä kämpästä kuuluvan aika syvän huokauksen. Huooooh.

Äsken kävin kirppiksellä ja nyt alan tekemään oikeaa ruokaa, koska, jee jee, mulla on nälkä!
Takaisin elävien kirjoihin ja entistä voimakkaampana seuraavaan viikkon, toivoen, 
Minna/lts

Siivouspäivänä herätyskello soi seitsemältä ja tuulilukemat olivat kaakossa. Jännitysmomenttina, tuleekohan kukaan käymään. Meillä oli meinaan kotikirppis, ensimmäinen sellainen ikinä. Autokatos oli täynnä teeseitse-pöytiä ja pöydät oli ladattu täyteen mummolan vintin aarteita.

Päivää edelsi taas kaappien läpikäynti ja kaiken turhan kasaaminen kassiin. Voisi kuvitella, että vastikään muuttaneen kaapeista turhaa ei juuri löytyisi, mutta kasvava neiti pitää huolen, että vaatetta ja lelua on aina kaupan. Ahdistun tavarapaljoudesta. Ja ajatuksesta, että muutto odottaa vielä tänä vuonna.

Huolimatta siitä, että keli oli sopivampi sisähommiin ja ikävä tuli untuvatoppista, porukkaa kävi kiitettävästi. Miten vaivatonta (hah, ei nyt ihan) on kasata kirppis omalle pihalle ja myyntihommien lomassa voi laittaa ruokaa ja rupatella asiakkaiden kanssa. 

Opiskeluaikaiset ohjaajantuolit eivät löytäneet uutta omistajaa. Eikö moni muukaan tavara. Mutta kirppiskärpänen puraisi sen verran, että eiköhän me elokuussa siivota taas kaapit. Jos jotain voisi toivoa, niin aurinko olisi plussaa :)

Nyt ollaan sitten valmiina anturavaluja varten. Ensin hieman mietiskelin noiden valuradoituksien riittävyyttä, koska itse olisin tunkenut tuon täyteen rautaa. Vastaava mestari kävi tarkastamassa raudoitukset ja sanoi, että aivan riittävät ovat. Kuitenkin peukalonpaksuista rautaa ja kahteen varviin, niin hyvin riittää.

Viikonloppu on kyllä ollut vähän hitaanpuoleinen. Aurinko ja vesisade ovat vuorotelleet, joten mitään ihmeempiä ei olla saatu aikaiseksi. Ainoana on ollut vanhan sepelin kaivelu talon nurkilta säkkiin. Jos ei töitä ole päässyt tekemään, niin sitten ollaan ideoitu senkin edestä. Katetulle terassiosuudelle ideoitiin salaluukkua. Elikkä lattiasta voi nostaa pienen alan ylös ja laittaa sinne eristettyyn boxiin esimerkiksi juomia jäähtymään. Pitää hieman miettiä toteutusta, eli tekisikö betonista jonkun sarkofaagin, vai hommaisiko jonkun käytöstä poistetun jääkaapin ja mallailisi sitä terassilaudoitusten alle.

Toinen mietinnän aihe on ollut piha. Vähän se on ollut hankala hahmottaa vielä tässä vaiheessa, mutta joitain ajatuksia kuitenkin mm. maan nostoa ja tasoitusta. Materiaaleja ollaan etsitty tiiviisti netistä. Uudenmaan raksakimpasta bongattiin graniittista reunakiveä edullisesti ja ei kun ostamaan...

Tuollaista kiveä löytyi netistä. Hinnaksi tuli 150 euroa + 50 euroa kuljetus. Hyvännäköistä Mäntsälän punaista graniittia. Yksi kivi painaa sellaisen 160 kiloa, joten kun näitä käsipelillä raahaa, ei ole tarvetta kuntosalikorteille.

Tuossa vanhaa pengerrystä, jonka tein vähän hutiloiden vuonna 2009. Ajatuksena on kiskaista nuo ylös tuosta, tehdä pohjat uudestaan ja vetää toinen kerros graniittia päälle. Vähän menee käsityöksi, kun kaikki kivet ovat hieman eri kokoisia. Jännittää jo etukäteen, että miten mahtaa muurauksen kanssa käydä. Pitäisi jotenkin maagisesti saada sitten noita järeitä kiviä pyöräytettyä siistiin riviin ilman, että laasti on kaikkialla muualla kuin kivien alla ja välissä.

Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kotona ei ole tilaa mulle, että niin sanotusti kaikki happi sieltä on käytetty. Kaipasin myös, kuten niin usein, maisemanvaihdosta, toisin sanoen: kauan jäytänyt selittämätön kaipuu lapsuuden kotiseudulle. Miehellä ei ole kiinnostusta sinne lähteä.

Olin jo pitkään haaveillut omasta "piilopirtistä". Paikasta, jossa saan olla rauhassa ja tehdä mitä huvittaa. Jokin aika sitten nostin karmaisevan ison lainan, ja ostaa täräytin pikku "piilopirtin". Matkaa on täältä Vantaalta parisataa kilometriä. Kun perjantaina töiden jälkeen saavun sinne, laitan tulet uuniin ja keitän kaakaota ja katselen vilttiin kääriytyneenä tulta, mietin: tästä en luovu koskaan (paitsi jos on pakko) ja kuinka onnekas olen, kun on ollut mahdollisuus tällaiseen. Tiedän, ettei kaikilla ole tällaista mahdollisuutta.

Sen jälkeen kun toteutin tämän pitkäaikaisen unelmani, olen huomannut: olen levollisempi. En hermostu asioista, joista aiemmin hermostuin. Joka paikan valloittavat miehen harrastuskamat, kaapin oven aukaisun estävä kenkäpino eteisessä, kengät oven edessä joihin kompastuu sisään tullessaan, tiskaamattomat astiat, pesemätön kylppäri, kaikki jotka jää aina mun tehtäväksi, jatkuvasti soiva musiikki joka estää mun lempparisarjojen katselun, aina varattu telkkari ja tietokone, kaiken edelle menevä miehen urheiluharrastus. Annan mennä kuin vesi hanhen selästä, sillä minullahan on oma paikka, jossa saan tehdä niinkuin itse haluan. Siellä nukun tosi hyvin ja rentoudun. Joskus mies lähtee mukaan, mutta harvoin. Se ei ole hänen kiinnostuksen kohteitaan.

Myös kateus on helpottanut. En enää kadehdi niin usein muitten onnea. En kadehdi sitä, että muut ovat toteuttaneet MINUN unelmiani. Joita en ole itse saanut toteuttaa. "Saanut". Eli uskaltanut, tai ollut mahdollisuutta, olosuhteita. En  enää, sillä olen myös itse saanut toteuttaa yhden unelmani, myös minulla on onnea.

Matkakuume ja kaukokaipuu ovat myös hellittäneet "piilopirtin" myötä. Nyt ei ole niiden aika. Ehkä joskus taas sitten. Puhumattakaan siitä, ettei sellaiseen olisi enää rahaakaan. Kahden kodin pitäminen vie kaikki rahat. Mutta silti olen tyytyväinen. Ehkä tulevaisuudessa kadun, mutta nyt en. Nyt nautin. Jos joskus tulevaisuudessa näyttää siltä, ettei rahat riitä, täytyy sitten miettiä uudelleen, ja vaikka myydä toinen pirteistä. Kumpi, se jää nähtäväksi... :)

Iltaa murut!

Päivä mennyt pihalla. Pyykkejä kuivatettu, ruohoa leikattu ja tehty "puuhommia".

Oli ilmestynyt tollainen pieni puukasa tontille ja ei kai siinä muu auttanu ku ruveta hommiin.

Päivän sana "täyskumirengas"!! (kestää isommankin puukuorman kärryssä). 40 kärryllistä on jo viety ja kasa on edelleen noin iso.

:D

Nyt sit IIIIHAAAAN väsy ja poikki *riks, raks poks*

XOXO Babs

Marjapensaiden siementaimia löytyy pitkin pihamaata ja niistä on helppo kasvattaa rungollinen versio. Toki siinä vierähtää muutama vuosi, mutta hommaa ei ole nimeksikään. Istutin tuollaisen taimen joitakin vuosia sitten purkkiin parvekkeelle ja annoin sen kasvattaa neljä suorahkoa vartta, joista karsin aina kaikki sivuoksat ja jätin kärkeen vain muutaman lehden. Kärsimättömänä luonteena en jaksanut odottaa taimen kasvua kovin korkeaksi, joten tänä keväänä letitin varret ja latvoin latvat ja siitä tuli ihan hauska pieni rungollinen marjapensas. Istutin sen tänään isompaan ruukkuun ja parempaan multaan ja nyt mietin, että palaako se parvekkeelle vai jääkö terassille. Ja voisihan sen tietysti siirtää kukkapenkkiinkin. Taidan samantien laittaa uuden taimen kasvatukseen. Vähän paremmalla hoidolla voisi kasvaa nopeamminkin, tämän multa oli ihan onnetonta oman pihan savensekaista multaa ja juuret olivat kasvaneet 20 senttiä pienestä muovipurkista läpi ja roikkuivat tuon korkean metalliruukun sisällä. Pintajuuret taas olivat kasvaneet juurella koristeena olleeseen sammaleeseen. Lannoitettakaan ei ollut varmaan saanut kertaakaan. Satoa tämä ei taida ainakaan muutamaan vuoteen vielä tehdä, koska joudun sitä varmaan latvomaan, että kasvaa tuuheaksi, mutta koristeeksi kelpaa kyllä näinkin. Tokihan marjat tekisivät tästä aikanaan vielä paljon koristeellisemman.

Päivän kukkija on purppurasydän (keskellä), joka on kesäpikkusydäntä hieman rotevampi ja tummemman punainen. Myös särkynyt sydän alkaa kohta kukkimaan ja pikarililjat ovat nyt parhaimmillaan.

Turhaudun välillä asumaan kodissa, jossa harva asia miellyttää (toistaiseksi) silmää. Tämän huomaa varsinkin kun yrittää kuvatessa löytää nurkan, jossa saisi tilan ja valon toimimaan samanaikaisesti.

Mutta nyt iltaisin kesäisessä hämyssä helpottaa. Suosikkini on tämä olohuoneen ikkuna, jota valkoiset syreenit kansoittavat ihan pian. 

*

Evening light in our livingroom.

Tälläkertaa vähemmän sanoja ja enemmän kuvia menneeltä viikonlopulta. Yksi pyöräilyretki kaatosatessa jäi kuvien suhteen uupumaan, jostain syystä...