No ei se tekeminen varsinaisesti maanantaina alkanutkaan. Sen verran oli työmaalla liikehdintää, että peräkärryllä paikalle tuotiin puutavaraa, muutoin oli aika rauhallista.

Tänään alkoikin sitten viimein tapahtua. Klo 7:30 pölähti paikalle ensimmäinen työmies juuri, kun olin itse lähtemässä töihin. Sen verran kerkesi, että käsipäivää ja kävin vetämässä työmaalle sähköt. Emännältä tuli sitten klo 8 viestiä, että työntekijöiden määrä oli triplaantunut. Vähän jännitti, että mitähän on saatu aikaiseksi, kun kerkesin kotia klo 17.

Ja siellähän oli tapahtunut. Varsin siistejä työmiehiä, kun olivat siivonneet jälkensäkin. No sinänsä tietysti harmi, että olisihan minä voinut työmaan pistää seuraavaksi aamuksi työkuntoon ja säästää siinä muutaman euron, mutta tällä mennään. Tässä vähän kuvia etenemisestä.

Tähän nousee alakertaan tuleva keittiömme. Nykyinen keittiö remontoitiin 2009, mutta itse ainakin tykkään ruuanlaitosta ja toivon lisää avaruutta.

Tästä näkyy hyvin noita anturavalumuotteja. Taustalla näkyy myös rakentuvan terassin valupaikat.

Terassinäkymää. Tuo terassi ulottuu melkein koko seinän pituudelle. Vielä tarvii anturamuottia tehdä. Mietin vain, että kuinkahan järeät noista perustuksista tulee. Ei luulisi olla tarvetta kauhean jämerälle. Tosiaan puolet koko terassin pituudesta tulee lasitettua terassia, johon on käynti keittiön ranskalaisten ovien kautta. Puolet terassista on kattamatonta, johon käynti tulee entisen makuuhuoneen, uuden kodinhoitohuoneen / saunan vilvoittelutilan kautta.

Mut jee, homma edistyy. Vielä projektisuunnitelmaa pitää viilata rakennusfirman kanssa, mutta itse veikkaan, että se osio jossa pääsee itse todenteolla osallistumaan, osuu juuri sopivasti lomien kanssa yhteen.

Olipas taas ihana aurinkoinen ilta. Ehkä päiväkin, ei tullut töissä paljon ulos vilkuiltua, ennenkuin lähdin polkemaan kotiin päin. Oli pakko heti ottaa vähän kuvia taas, tällä kertaa jo vähän laajempaa kulmaa, kun laattakivipinot, kottikärryt ja multasäkit on lähes kaikki saatu pois silmistä (lintulauta tosin näkyy velä nököttävän keskellä pihaa). Meidän pihaan ei ilta-aurinko paljon paista, kun naapurissa on juuri sillä kohtaa valtava kuusi, joten valaistusolosuhteet ovat sen mukaiset. Mutta saa kai näistäkin kuvista jotain osviittaa siitä, miltä tällä hetkellä näyttää, niin voi sitten taas ensi keväänä verrata kasvuvauhtia ja pihan muuttumista vuodesta toiseen.

Lapsuudenkodin ikkunat on pesty ja viritetty kasvilavan suojaksi. Yksi on jostakin syystä liian lyhyt :) En osaa millään päättää, että antaako noiden muurikivien sammaloitua vaiko eikö. Mielipiteitä?

Pöytäryhmä alkaa olla tiensä päässä, mutta koska sillä on tunnearvoa, kun mies väsäsi sen ihan omin pikku kätösin tontilla kasvaneesta lehtikuusesta, niin en vielä antanut lupaa sen hävittämiseen. Kyllähän tuohon uudelle laatoitukselle jonkun vähän sirommankin voisi tietysti hankkia, ehkä metallia tällä kertaa. Ihanaa, kun puskat alkavat taas peittää naapuritaloja. Etualalla viime kesänä siirretyt päivänliljat ja keltakurjenmiekka ja pihlaja-angervon takana vielä nauhuksetkin. Ne eivät sopineet väreiltään muihin kukkiin, joten kaikki keltaiset saivat passituksen tänne. Toivottavasti tuo on niille riittävän aurinkoinen paikka.

Meidän shampoopullotelineeksi valikoitui suomalainen bbuddy. Jokin aika sitten näin bbuddyn eräässä alan liikkeessä mutta myöhemmin en enää muistanut sen nimeä..Onneksi se tuli vastaan eräässä toisessa blogikirjoituksessa ja kuvat nähtyäni olin melko varma, että vertailutyön jälkeenkin se kotiutuu meille. 

Bbuddy on  suunniteltu ja valmistettu käsityönä Suomessa. Tuotteen takana ovat Tiia ja Russel, jotka kehittivät shampoopullotelineen DuPontin Corianista moderniin skandinaaviseen makuun. Materiaali on antibakteerinen ja helposti puhdistettavissa. Bbuddy- shampoopullotelinettä valmistetaan Corian- keittiötasojen hukkapaloista. 

Omaan ostopäätökseeni vetoaa usein tuotteen tarina ja juuri se, että tuote on tehty kierrätysmateriaalista tai jonkin toisen tuotteen hukkamateriaalista.

Bbuddy on jo matkalla ja uskon, että postimies tuo sen jo tänään ovelle:) Siispä saatte pian kuvia nähtäväksi kylpyhuoneesta. Löysin myös tyyliin sopivat muut vessan asusteet, jotka lähtivät tilaukseen. Niitä odotellessa. Melkein siis yksi kodin tila valmis (jos ei kurkata suihku/wc- seinän toiselle puolelle, josta puuttuu kodinhoitohuoneen kaapistot).  

Lisätiedot: www.bbuddy.me

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Minulla odotettavaa on kaksi kuukautta. Odotan, odotan ja suunnittelen. Riemuitsen! Pääsen muuttamaan takaisin Kotiin. Siellä odottaa äiti, se ihan aivan minun oma äitini ja muutama pullea koira. Kaikki sinne jättämäni materia, kirjat, vaatteet, sänky, pöytä, kengät, kirjeet, muu roska.... Kotona vaanii työttömyys ja rahahuolet, aivan kuin ne vain odottaisi paluutani vanhaan huoneeseeni, jotta voivat hiljaa nukkumaan mentäessä kuiskata korvaani  nesanat joita en tahdo kuulla. "Sinullapa ei ole lähdettä rahan, äitisi sua täällä ruokkii. Et voi tehdä mitään, mitään mitään, ennen kuin löydät seuraavan kaivon jostai onkia rahaa voit, läl läl lää!" Loppua kohden työttömyyden kuiskiminen etenee jo äänekkääksi ilkkumiseksi. Kyllä, tätä kaikkea en malta odottaa näinä kahtena kuukautena, jolloin vielä asun muilla mailla kaukana, jonne työttömyyden äänen on hankalampi ylttää.

Ehkäpä kaikki sen tunteen tietää, onneksikin sitä kutsutaan. Omassa kodissa taas nukkua saa. 

Hätäisesti tänään kukkapenkeistä nyhdetyt narsissit pääsivät illalla maljakkoon.

*

Mixed garden flowers in the Tuesday evening. 

Hellurei!

Pitihän se arvata.. kun ostaa uuden maton, saa sisustaa uudestaan..

Rakastan Alphonse Muchan taidetta. Sitä löytyykin pienissä erissä ympäri kotia.

Tänään onkin aamupäivä kulunut kosmetologilla (siitä enemmän Baboon's Bubblessa).

Seuraavaksi olisikin luvassa ruuanlaittoa ja jospa jonku kauhuelokuvan kattois näin sadepäivän ratoksi.

Ihanaa päivää lukijat!!

XOXO Babs

Tässäpä nyt tämä harrikkamiehen makuuhuone valokuvauskurssin kohteesta.

En kyllä muista pitkään aikaan nähneeni yhtä mahtavaa tapettia. Sisustuksen tässä kohteessa on siis suunnitellut Satu Oksala, ja tapetti on tilattu omasta valokuvasta, sellaisesta osoitteesta kuin art4you.fi.  Aika upea!

Kuvat: Anna / A&A at home

Packing, packing and packing.... soon is time to move back to Finland... exciting ! Can't wait !

Kuva/Photo: Noora Kaijanen

Sijainti/Location: Visby / Gotland / Sweden

Vihdoinkin pääsin kukka ostoksille :) Ostin erivärisiä petunioita, yhden mansikan, yhden miniluumutomaatin, yrttien siemeniä, kukkien siemeniä ja samettiruusuja.

Ulkona on ollut tosi kylmää ja sateista mutta silti jo istutin melkein kaikki :P

Kylvin mm.herneitä, persiljaa, lehtisalaattia, ruohosipulia, oreganoa, vihersipulia, laventelia, paprikaa jne.

Vielä odottaa takapihalle pääsyään punapellava ja kesäharso sekä äitienpäivä lahjaksi saatu punainen Alppiruusu <3

Mies on just pesemässä meidän terasseja (etu ja taka) ja kunhan ne puhtaat ja kuivat niin eikun puuöljyllä käsittelemään. Ollaan harkittu myös taka terassille paviljonkia ja sen,alle uusia kalusteita :)

Ennen asuimme omakotitalossa ja oli lääniä istuttaa kaikkea mitä mieli teki, mutta viime syksynä muutimme rivitaloon niin nyt rajalliset tilat mut sitäkin kivemmat :)

Itse olen odottanut hyvin hartaasti tämän viikon lauantaina koittavaa siivouspäivää ja keräillyt kaapeistani itselleni turhia tavaroita myytäväksi (löytyy jo useampi Ikea-säkillinen). Mietin pitkään miten hoitaisin tai siis missä hoitaisin tavaroiden myynnin; paikassa, jonne asiakkaiden on erittäin helppo tulla vai paikassa, jonne itse on helppo saada roudattua tavarat myytäviksi. Päädyin tavaravuoren kasvaessa jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä en millään saa kaikkia tavaroita roudattua esimerkiksi Koffin puistoon. Keskustan turuilla ja toreilla olisi todennäköisesti enemmän potentiaalisia asiakkaita, mutta kuljetuslogistiikka tökkii liikaa. Ja onpahan ainakin myyjällä lyhyt matka vessaan, kun tuotteita myy omalla terassillaan ;).

Myytävää tavaraa on paljon ja hinnat ovat erittäin edullisia. Postauksessa näkyy kuvia osasta myyntiin tulevista tuotteista (lisää varmaan löytynee vielä loppuviikosita kaapeista), valitettavasti tuotteita ei voi tätä kautta varata, mutta aikainen lintu madon nappaa ;). 

Myyntipaikan tarkemmat tiedot:

Sijainti: Tanotorventie 14 B (n. 200 metriä kauppakeskus Kaaresta, rakennuksen Kaaren puoleisessa päädyssä) -merkitsen pisteeni hyvin, et voi mennä ohi :). Myyntipisteeni sijaitsee katoksen alla eli pieni vesisadekaan ei menoa haittaa. 
Aukioloaika: lauantaina 23.5. klo 10-16 (tai niin kauan kuin tavaraa riittää)

Myynnissä muun muassa:

• pluskokoisia vaatteita
• kirjoja
• leffoja (paljon!)
• sisustustavaroita
• käsilaukkuja
• 5-vuotiaan kummipoikani vanhoja (mutta erittäin hyväkuntoisia) vaatteita, kirjoja ja leluja (huom! Lasten tavarat tulossa myyntiin vasta n. klo 11 alkaen)

Tervetuloa!

t. Hetti

P.S. Sain hienon mahdollisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; sekä tukea uuden Siivouspäivä nettisivun koodaamista (oli vahvasti esillä eri sosiaalisissa medioissa, varsinkin Facebookissa) että mahdollisuuden saada omalle myyntipaikalleni parempaa näkyvyyttä ja sitä kautta mahdollisesti myös lisää asiakkaita. Eli päädyin mesenoimaan Siivouspäivää sekä sen taustalla olevaa Yhteismaata ja sain itselleni 'tähtimyyjän' tittelin, jolloin saan oman paikkani selkeämmin karttaan näkymään. Sain lisäksi laittaa Siivouspäivän fb-sivuille kuvakollaasia ja vähän lisätietoja omista myyntiin tulevista tavaroista. Toivon, että tämä tuottaa tulosta, ja myös tänne keskustan ulkopuolelle riittää asiakkaita. Tavoitteenanihan olisi saada kaikki myydyksi :).

Kuvissa ei siis näy kaikki myytäväksi tuleva, vain esimakua siitä mitä tuleman pitää ;). 

Eli saavuthan paikalle? Nähdään lauantaina :)

Tänään pihalla minua alkoi ahdistamaan puutarhani kasvit, joiden kasvu ei ole ollut niin nopeaa kuin olin odottanut. Viisi vuotta sitten ostettiin kaksi omenapuuta ja ne eivät vieläkään taida tehdä kukkia. Tiedossa ei siis ole tänäkään vuonna ainokaistakaan omenaa. Pihaa tutkiessani huomasin, että viime vuonna istuttamia kasveja on kuollut kuten kaikki pikkutalviot ja varjoyrtit sekä osa sammalleimuista. Tuntuu turhauttavalta käyttää rahaa kasveihin ja sitten ne kupsahtavat. Pikkutalvioista sainkin jo vinkkejä Vihreitä Unelmia -blogissa käydyssä keskustelussa. Myös oma tyhmyyteni puutarhurina alkoi ahdistamaan: Miksi olen ostanut huonoa multaa kasvihuoneeseeni? No koska se oli halpaa. Tajusin tänään, että yksi syy viime vuoden kasvien kasvamattomuuteen on huonolaatuinen multa, joka on äärimmäisen kuivaa. Eihän siinä silloin mikään kasva. No ehkä syynä oli myös huono kastelu. Taidan yrittää parantaa mullan laatua kompostilla.

Ahdistuksen lomassa täytyy muistaa se, että kesä on vasta aluillaan ja kaikki näyttää vielä ankealta. Vaikka puutarhan hoitaminen on välillä kovin turhauttavaa, niin se on pääsääntöisesti palkitsevaa. Luonto ja ihmisen hyvinvointi -tutkimuksesta ilmenee, että jo 20 minuttin oleskelu luonnossa laskee verenpainetta ja parantaa mielialaa. Olen samaa mieltä tutkimuksen kanssa, koska olen saanut monet kerrat kadotettua huonon mielialan tai korkean stressitason puutarhatöitä tehdessä tai luonnossa liikkuessa.

Tämän päivän ahdistuksen pelasti Lumikki, jonka kukintoja olen käynyt ihailemassa joka päivä. Lumikki viihtyy metsäpuutarhassa tai pensaiden alustoilla puolivarjoisella tai varjoisella paikalla. Meillä Lumikki on viihtynyt pari vuotta auringon paisteessa ja voi hyvin. Lumikki kukkii toukokuussa ja vihreät lehdet säilyvät pitkälle syksyyn. Kasvualustan tulisi olla vettä läpäisevä. Huomioitavaa on, että kasvin juurakko on myrkyllinen. En muista, että olisin juurikaan antanut lannoitetta. Tykkään kukasta sen kerrottujen kukkien ja vihreiden lehtien hauskan muodon takia. Varastossa odottaa uusi Lumikki, joka etsii vielä paikkaansa puutarhassamme. Ehkä sijoitan sen oikeaoppisesti varjoon.

Lumikki viihtyy varjossa tai puolivarjossa, kukkii toukokuussa ja pitää vettä läpäisevästä kasvualustasta.

Meidän yhden naapurin pihaa ei hoideta laisinkaan. Siihen nähden tuntuu hieman epäreilulta, että heidän pihallaan kasvava valtava pensasmainen puu on tällä hetkellä aivan täydessä valkoisessa kukassa. Kukat näyttävät kirsikan tai luumun kukilta, mutta emme ole koskaan huomanneet siinä satoa. Nyt muutama oksa on kasvanut jo meidän puolelle, joten saan tarkemmin tarkasteltua, että kehittyykö siihen hedelmiä. Joka tapauksessa on aivan mahdottoman upea hattara. Puu on n. 5 metriä korkea ja melkein yhtä leveä ja kukat näyttävät tältä (veikkauksia otetaan vastaan):

Lupaisinkohan jo, että tämä on viimeinen kuva saniaisista, kevätkaihosta ja valkovuokoista.

Alkaa olla lemmikkien aika kukkia. Yllä olevaan kevätkaihoon nähden lemmikki on korkeampi, harvempi, kaksivuotinen ja luonnonvarainen ja sitä on myös pinkkiä ja valkoista.

Pikkutalvio

Jaloangervojen lehdet ovat nuorina upean punaisia

Mies lähti alkuviikosta vanhempiensa hallille tekemään suunnittelemaansa valaisinta meidän terassille, mutta palasikin sieltä tyhjin käsin. Hetken ihmeteltyäni mies antoi autonsa avaimet käteeni ja käski mennä katsomaan takaluukkuun josko kelpuuttaisin siellä olevat lamput.

No, menin ja ihastuin. Lamput olivat täydelliset, muttei kuitenkaan mieheni tekemät, vaan vanhan jääkiekkokaukalon lamput, jotka hänen isänsä oli joskus kauan kauan sitten ottanut varastoonsa, kun oli käynyt työnsä puolesta vaihtamassa sinne uudet.

Mitä mieltä te olette?

Mä tykkään niin kovin! Nää on ihan täydelliset terassille ja näitä on vielä varastossa aikamoinen määrä lisää. Vielä olisi tarkoituksena laittaa yksi lamppu terassin toiseen päätyyn grillin yläpuolelle, että nähdään hämärässäkin grillata.

Valo on just passeli ja sen sijaan, että istuisi terassilla kynttilänvalossa ( mikä siis ei ole paha sekään... ) voi siellä nyt istua pidempäänkin.

Mun tekisi itseasiassa mieli laittaa pari tällaista lamppua meidän makkariin, sen punotun pallovalon tilalle. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että liika on liikaa ja terassilla olevat lamput saa riittää. Hhhmmm... katsotaan saanko mä vielä käännettyä miehen pään.

Moikka Murut!

Tänään oon taas jatkannu pihahommia. Päivän ohjelmana kukkapenkin tekoa. Täällä rannikolla nämä säät on ollu niin vaihtelevat, että jokainen aurinkoinen hetki on käytettävä hyväksi (ihan kuin ois joku pakko). ;)

Kukkapenkki or what ever tulee siis autotallin molemmille sivuille. Mulla ei oo hajuakaan mitä näihin kukkapenkkeihin tulee.. Enkä sitten taas isompaa projektia keksiny. Mamma nauraakin aina sille, että mulla pitää kaiken olla niin suurta. :)

Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu VÄHÄN toi kaivaminen ja pöllien siirteleminen kropassa. Mutta kun elää meiningillä EI TARTTE AUTTAA! Niin saa syyttää itseään. :D

Tyhmä Blondi!

Jeba Jee, nyt ruuan laittoon.

XOXO Babs

Siinäpä kysymys, jota huomaan aika-ajoin pohtivani. Sen jälkeen kun äitien/vanhempien lapsilleen ja tekemiä karmeuksia alkoi tupsahdella julkisuuteen, on alkanut erilaiset Hyvä äti-tyyliset kampanjat nousta pinnalle. Sinällään tuollaiset kampanjat on varsin hienoja ja olen itsekin osallistunut joihinkin, mutta nyt huomaan alkaneeni miettiä, että hitto, ollaanko me oikeasti niin hyviä? Onko kaikki äidit hyviä? Onko kaikki VANHEMMAT HYVIÄ? Millainen on hyvä vanhempi? Riittääkö riittävän hyvä?

Sosiaalisessa mediassa näkyy paljon keskusteluja, joissa ihmiset kirjoittavat tuntemattomille ihmisille, että SINÄ OLET HYVÄ ÄITI, vaikka et tee sitä taikka tätä... Öööö, millä perusteella kukaan voi sanoa toiselle, että hän on hyvä äiti, jos ei oikeasti tunne tätä? Mikäli ei oikeasti ole nähnyt millaista arkea juuri se perhe elää? En minä ainakaan voi. Mistäs minä tiedän, vaikka se kyseinen äiti kurittaisi lapsiaan fyysisesti, tai henkisesti, olisi tyly ja ilkeä? En mistään. 

Mikäli ihminen on omahyväinen, ilkeä, tyly, alistaja, narsisti..., hänestä tuskin tulee hyvää ihmistä ja äitiä sillä hetkellä kun synnytyspöydällä se vauva plumpsahtaa ulos kohdusta. Ja jos tässä maassa olisi vain hyviä vanhempia, lastensuojelu tuskin olisi niin totaalisen ylityöllistetty. Yhteiskunnan palvelurakenteissa on paljon parantamisen varaa kyllä, mutta voiko kaikkea oikeasti laittaa yhteiskunnan piikkiinkään?

Pitäisikö meidän vanhempien vilkaista aika-ajoin sinne peiliin? Ja tehdä vaikka viikkokatsauksia siitä, millainen vanhempi on lapsilleen tällä viikolla ollut. Miettiä itsekseen mitkä asiat ovat menneet hyvin, mitkä ovat tuottaneet iloa ja mielihyvää sekä itselleen että lapsilleen. Mutta miettiä myös sitä, missä olisi parantamisen varaa, mitä voisi tehdä toisin. Jos on hermonnut lapsilleen turhasta, miettisi että mitä minun pitäisi itselleni tehdä, jotta sama ei toistuisi taas seuraavalla viikolla ja seuraavalla ja sitä seuraavalla. Jos on syöttänyt lapsilleen viikon pelkkiä eineksiä, suunnittelisi seuraavan viikon ruokalistan valmiiksi ja toteuttaisi sen. Jos on venynyt koko viikon sisällä, veisi lapset seuraavalla viikolla ulos. Jos ei ole leikkinyt lastensa kanssa yhtään, päättäisi vaikka edes yhden leikkihetken päivässä, johon osallistuisi itsekin. Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys, sekä lasten että itsensä hyvinvoinnille.

Mitä tällä kaikella pähkäilyllä oikein haen takaa? Ehkä sitä, että sen sijaan, että uskottelisimme toisillemme tuolla somessa kuinka hyviä äidit omille lapsilleen vioistaan huolimatta ovat, pyrkisimme tekemään epäkohdille ITSE jotain. Jos oikeasti joku asia kaihertaa omassa vanhemmuudessaan mieltä, se todennäköisesti vaatii pientä viilausta. Karrikoiden, minun mielestäni siihen Olen hyvä äiti, juuri tälläisena- mantraan on ihan hölmöä tuudittautua. Aina on kasvun ja kehittymisen varaa. Ihminen ei ole koskaan valmis, ei edes äiti. 

MUTTA, ei tehdä sitä virhettä, että lähdetään hakemaan sitä omaa riittävän hyvää vanhemmuutta muiden perheistä. Ei, ei, ei. Se jos jokin aiheuttaa niitä syyllisyyden tunteita ja ahdistuneisuutta. Keskitytään ainoastaan siihen omaan perheeseen, voiko siellä kaikki perheenjäsenet pääsääntöisesti hyvin? Saako kaikki riittävästi ravintoa, liikuntaa, RAKKAUTTA, HUOMIOTA ja SYLIÄ? Kuuluuko päivään naurua ja iloa? Näihin kysymyksiin kun miettii vastauksia, löytää varmasti myös niitä kohtia, joille voisi yrittää tehdä itse jotain. 

Näihin kaikkeen tämä äiti lähtee tästä miettimään vastauksia, sekä tekemään suunnitelmaa siitä, miten voisi olla parempi ihminen, vaimo sekä äiti. 

Täydellistä minusta tuskin koskaan tulee, mutta riittävän hyväksi haluan pyrkiä. 

Sormet syyhyää päästä istuttamaan lisää kukkia, mutta siemenistä kylvetyt kukat pääsevät loistoonsa vasta heinäkuussa. Niinpä kävin hakemassa puutarhalta pari valmista kukkasta. Tämän lumihiutaleen laitoin kirpparilta löytämääni mansikka-astiaan. Se näyttää kaivon reinalla ihan kivalta. Tein kaivon viereen kukkapenkin, johon istutin kalifornian tuliunikkoja. 

Kukkia täytyy saada lisää! Seuraavissa kuvissa on jotain ideoita.

Löysin eilen varastosta kasan vanhoja puulaatikoita.

Löytyi täältä: newcoventgardenmarket.com

Vintiltä löytyi vanha maitotonkka.

Löytyi täältä: youandyourwedding.co.uk

Meillä on ihan liikaa lusikoita.

Löytyi täältä: ilonasgarden.com

Ostin lajitelman erilaisia kukkia, mutta voisko ne jo kukkia!? Haluan villin kukkakedon!

Löytyi täältä: bookssnob.wordpress.com

Aito joensuulainen hanami

Pikkuhiljaa se projekti edistyy. Aamulla, kun lähtee niin työmiehet ovat säntillisesti (ainakin yksi heistä) paikalla klo 7:30. Illalla kun palaa kotia töistä voi seurata edistymistä.

Projektin seuraava virstanpylväs on siis saavutettu. 4 päivän ahertamisen jälkeen valmiina on pitkästä tavarasta tehdyt valumuotit raudoituksineen. Aiemmassa bloggauksessa hieman hämmästelin noita terassin perustuksia. No järeäthän niistä tulee. Näköjään menee koko vahvalla anturalla ja sitten siitä nostetaan harkkopilarit raudoituksineen. Itse ajattelin, että ehkä kevyemmälläkin ratkaisulla olisi selvitty.  Mietin sitten, että jos tässä tärähtää uudestaan laajennusaskareisiin, niin on ainakin perustukset valmiina.

Tässä näkyy hieman tulevaa anturaa

Tuossa näkyy hyvin tulevan terassin pilariraudoitukset. Pilarit tehdään harkoilla ja ne täytetään sitten betonilla. Kuten näkyy, about 1 metrin levyinen liukuva antura myös terassille. Luulisi olevan vakaa.

Että näin. Kuvassa näkyy myös tulevan keittiön viemäröinti. Vikkelästi tuokin lisättiin vanhaan viemäriputkeen.

Huomenissa työt eivät varsinaisesti edisty. Seuraavina askeleita on:

1) Raudoitusten tarkistus

2) Seuraavien vaiheiden materiaalilistaus. Tämä siinä mielessä hyvä, että urakoitsijan kautta saadaan kaikki heidän alennuksensa lisättynä 12% katteella. Tässä kohtaa pääsee myös itse kilpailuttamaan. Tietty materiaalivolyymiä ei ole kauheasti, mutta katsotaan millaisia tarjouksia saadaan.

3) Maanantaina, mikäli kaikki läpäisee tarkastukset, tulee sitten betoniauto ja tehdään valu.

Ihan toimettomana tässä ei olla itsekään oltu. Uudenmaan raksakimpasta bongattiin iso kasa punaisia graniittikiviä. Yhden kiven paino n. 160 kiloa kappalehintaan 20 euroa. Ei huono. Ajateltiin tilailla niitä entisten lisäksi ja tehdä kunnon maan nosto "yläpihalle". Jos vaikka saisi itsestään aikaiseksi ja tekisi valumuotit raudoituksineen sinne viikonlopun aikana. Olisi ainakin valmiina maanantaina. Mikään ei ole karmeempaa, kuin yrittää käsipelillä tai jollain ruttuisella myllyllä sekoittaa valubetonia. Terassin viereen on tarkoitus tehdä n. metrin korkea graniittimuuri ja maan nosto. Tiedä vaikka kylpytynnyrin hankintaan innostuisi.

No katsotaan.

Sen verran täytyy vielä odottaa, että pääsee uuteen kotiin. Tavallaan tuntuu kaukaiselta, mutta on kyllä jo ihan pian tässä. Muuttohommia voisi hyvin jo aloitella niiltä osin kun pystyy, sillä vauvan kanssa kaikkeen menee viisinkertainen aika erinäisten keskeytysten takia. Olen sentään jo saanut koottua pari sinistä ikeakassillista kirppiskamaa. Jospa koittaisi saada ne myytyä ennen ensi kuun loppua. Pakettiauto pitänee vuokrata ja etsiä sille kuski. Kissoille tilata uusi raapimapuu ja toimittaa vanha eläinsuojeluyhdistykselle jos ne huolivat. Keksiä jostain pyykinpesukone, sohva ja parvekekalusteet. Ai niin ja keittiönpöytä ja tuolit, ehkä kirjahylly. Niin no sänkykin. Mullahan ei näköjään oo paljon mitään omaa.

Valtava kirjoituspöytä on, josta kylläkin puuttuu yksi laatikko. Suomen Trikoon vanha työpöytä. Haettiin se semmosen maailman mukavimman taidemaalari/remonttireiskan kanssa Nekalasta neljällä kympillä. Pesukoneen myin viime muuton yhteydessä hintaan seitsemäntoista euroa yhdeksänkymmentä senttiä yhdelle venäläiselle opiskelijatytölle. Sitten on vaan pari lipastoa ja kukkapöytää. Oon aina vaan tyytynyt vaihtelemaan kalustustani sen mukaan mitä kaverit tai sukulaiset ovat tarjonneet lainaksi. Aina nimittäin on jollain ylimääräinen sänky tai keittiönpöytä. Vain toinen lipastoista on kulkenut matkassani siitä lähtien kun muutin pois kotoa eli viisitoista vuotta. Se on toiminut vaatekaappina, arkistokaappina, taidetarvikekaappina, sekatavarakaappina ja nyt viimeisenä vauvantarvikekaappina.

Mietin miltä mun tavarat näyttää ihan uudessa asunnossa. Ne on niin selvästi puutaloyksiön huonekaluja sekä esineitä. Käykö siinä juuri niin, että sisustan parvekkeen museoksi entisistä kodeistani, joita olen aina kutsunut huvikummuiksi ja viihdyn siellä parhaiten. Vai ihastunko kaiken toimivuuteen ja helppouteen, hankin IKEA Family Cardin ja unohdan millaista on kantaa himaan roskalavalta joku random tuoli räntäsateessa. Tuleeko musta joku sykemittarimutsi, joka ostaa lähiön päheimmät juoksuvaunut. Onko ookoo dyykata, kun nyt ois aivan järjetön pakastin. Tuleeko kukaan enää käymään. Toivottavasti musta ei koskaan tule ihmistä, jonka mielestä on noloa osallistua mielenosoitukseen. Ja toivottavasti varsinkaan lapsesta ei.

Onko toi nyt vähän Kokoomuslainen. Apua

Toukokuun Trendissä  julistamme kukkien ilosanomaa! Kimppu leikkokukkia kannattaa aina, hankitpa sen sitten omaksi iloksesi tai tuliaiseksi ystävälle. Kaupan valmiiksi sidotut kimput kehotamme silti ohittamaan ja kasaamaan kimpun itse. Tässä täydellisen kukkakimpun kaava:
 

1. Jos olet epävarma siitä, millaisen kimpun haluat, kukkakaupoille kannattaa lähteä inspiraatiokuvan kanssa.

2. Aloita valitsemalla kimppuusi muutama näyttävä päälajike. Esimerkiksi pionit, isot tulppaanit tai syreenit käyvät tähän tarkoitukseen hyvin. Valitse myös muutama pienempi täytekukka, vaikkapa jaloleinikkejä, anemoneja tai nerinejä. Jos tuntuu hankalalta päättää, montako kappaletta kutakin lajiketta kimpussa pitäisi olla, laske, millaisia määriä erilaisia lajikkeita inspiraatiokuvasi kimpussa on. 

3. Lifestylelehtien pioneja pursuavat kimput ovat upeita mutta kalliita. Säästät rahaa, kun täydennät kimppua kukkakaupasta löytyvällä eukalyptuksella tai nappaat takapihaltasi kimppuun minkä tahansa pensaan oksia.

4. Asettele kukat maljakkoon vapaalla kädellä kolmion muotoon. Pääkukat tulevat ilmavasti kolmion keskelle ja täytekukat ja oksat niiden ympärille.

5. Kukat säilyvät kauemmin, jos leikkaat niiden varsiin viistot imupinnat ja nypit pois lehdet, jotka osuvat maljakossa veteen.

6. Kun kokoat kimpun omaksi iloksesi, voit rakentaa sen suoraan maljakkoon. Rönsyilevä kimpun kaveriksi käy erikoinen maljakko – kaiva siis kummallisimmat kirpputorilöytösi kaapista. Vaikutelmasta tulee runsas, kun valitset maljakon, jonka korkeus on noin puolet sitomasi kimpun korkeudesta.

+ 1 Tuliaisiksi menevän kimpun voit sitoa tiukasti yhteen juuttinarulla ja kääriä koko komeuden valkoiseen voimapaperiin, jota saa perusmarketeista.
 

Vinkit ja kuva: Suvi Kesäläinen ja Kirsikka Simberg