Eilen aamulla hotellin nihkeissä lakanoissa, tänään aamulla omassa puutarhassa. 

*

From yesterdays white and crumpled hotel sheets to this morning's walk around the garden.

Taannoin elämääni tuli vauhdikas ja äänekäs pieni pakkaus, joka opetti tälle miehelle kärsivällisyyttä ja epäjärjestyksen sietämistä sekä pakotti tamperelaisen punkkarin tottumaan säännöllisempään elämään. 

Ehei, kyse ei ole tästä viisivuotiaasta, joka taloudessamme viipottaa. Puhun karvaisemmasta ja tässä blogissa vähemmälle huomiolle jääneestä perheenjäsenestämme, Pandasta. Tuo katti on seurannut minua jo lähes kymmenen vuoden ajan, halki monenlaisten elämänmuutosten ja useiden eri kotien, antaen minulle hullun kissamiehen lempinimen. Olemme blogin varsinaisen kirjoittajan kanssa molemmet joutuneet viimeisen vuoden aikana tottumaan uusiin perheenjäseniin ja iloksemme olemme huomanneet kuinka pienet lapset ja kissat eivät loppujen lopuksi ole kovin erilaisia.  Oletko koskaan ostanut jotain todella upeaa lelua ja huomio kiinnittyy käärepaperiin, laatikkoon tai johonkin täysin turhanpäiväiseen lisäkkeeseen. Jep, tärkeintä että lahjan saaja on iloinen. Kuvassa Pandan lempilelu, kengännauha.Hei, lähdetäänkö ulos? Tuolla oven ulkopuolella odottaa kokonainen maailma täynnä ihmeellisiä asioita! Ei jaksais aina maata täällä sisällä. Liikunta tekis hyvää. Ai ei vai? Maataan mielenosoituksellisesti maassa. Nää on pakko laittaa päälle, muuten ei mennä. (Panda ei juurikaan käy ulkona.)

Lauantaiaamu – täydellinen hetki nukkua rauhassa pitkään ja makoilla sängyssä auringossa kylpien. Tai ainakin yrittää esittää nukkuvansa, koska tietää että kun silmät avaa, niitä ei enää suljeta. Aamuhan on paras aika leikkiä ja herätä aikaisin aamupalalle. Jotta voi pari tuntia myöhemmin väsähtää hyvin ansatuille päikkäreille kun isäntäväki on saatu silmä kourassa ylös. Huomenta vaan.

Mutta entä kissa ja lapsi yhdessä? Yhteispelillä - tai dominoefektinä - kovia sai kokea eteisen peili, joka pamahti tuhannen paloiksi lapsen leikkiessä ja kissan tätä panikoidessa. Montako vuotta tai elämää epäonnea kissa saa peilin rikkomisesta? Entä kun kyseessä on mustahko kissa? 

Lemmikki, helmililja, orvokki, viiruhelpi

Huhhuijaa! Kolmas täys työpäivä pihalla takana ja vihdoin terassi valmis, toinenkin puupino vähän pienentynyt, kasvimaa käännetty, alppiruusu istutettu, kesken jäänyt kivireunus kompostin vieressä valmis, omat ja naapurin tuoksuvatut leikattu, ruukutuspaikka siistitty ja kiveykset harjattu. Jos kaveri ei olisi soittanut ja kertonut katkaisseensa akillesjänteensä, niin voisin vähän valittaa viikonlopun raskautta. Mutta totuushan on tietty se, että tykkään puuhastella ja on hienoa saada jotain näkyvää omin käsin aikaan ja olisi ihan kauheaa joutua pakkolepoon. Nyt lämmitän viime töikseni saunan itselleni ja pronssimitalisteille, jotka kohta kotiutuvat. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kuunlilja

Saksankurjenmiekka, minttu, keltainen kukka :) (muistaako joku nimenkin?), komeamaksaruoho, tulikellukka

Terkkuja Kalliosta - täällä on ihan huippua! 

Pakko myöntää, etten vielä tunne Kalliota kovin hyvin. Kartalla oikeastaan paremmin. Olen kuitenkin tähän mennessä varmistunut siitä, mitä jo ennen muuttoa ajattelin: Täällä tulee viihtymään tosi hyvin. Uusi kämppä on tosi kiva, rauhallinen ja tilava, ja kaikki tuntuu olevan tässä tosi lähellä. Olemme jo kuluttaneet naapuriston ravintoloitakin. Siltasessa oltu pariin otteeseen ja Kujan burgerit testattu. Nam!

Tänään oli tosi kiva päivä. Aamulla käytiin kahvilla Good Life Coffeessa ja tarkoitus oli mennä Oivan kirppiksellekin, mutta ei sitten jaksanut. Syötiin ruuaksi bratwurstia ja perunamuusia, koska oli pakko saada makkaraa :D Otettiin vähän lepiä kotona ja sitten toinen lähti futispeliin, ja minä jäin viihdyttämään naapureita: Spotify päälle ja samoin puolikuntoiset stereot. Ja ettei mitään puuttuisi, kännykällä vielä laulunsanat eteen ja ei muuta kun show alkuun. Mikä parasta, täällä asunnossa vielä vähän kaikuu. Akustiikka taattu! 

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että vielä pitää harjoitella. Ei se kauniisti kaikuva huone kaikkea pelasta. Ja uutena asukkaana pitää myös antaa naapureille ainakin aluksi hieman armoa, ja tehdä jotain muuta vaikka välillä.

Niinpä päätin lähteä lenkille. Juoksin auringon paistaessa ja ihailin maisemia. Juoksin Kruunuhakaan Tervasaareen, Tokoinrantaan ja meinasin jatkaa Töölönlahdellekin. Juoksin oikeastaan minne sattuu, ja se oli oikein hauskaa. Juoksukin sujui mainiosti, mikä on ihan kiva huomata, kun ensi perjantaina on yritysviestimaraton... :D Kollegat, täältä tullaan!

Juoksulenkistä tuli todella iloinen olo, ja juoksin vielä Siwaan ostamaan suklaata, jotta voisin varmistaa, että ilo jatkuu aina nukkumaanmenoon asti. 

Ja nyt alan suklaan syönnin ohella lukemaan niin kovasti kohuttua Marie Kondon Siivouksen elämänmullistavaa taikaa. Olen kappaleessa kaksi, jossa neuvotaan heittämään tavaraa pois. Tähän mennessä kirja vaikuttaa samanlaiselta itsehoito-oppaalta kuin esim. Stumppaa tähän!, jonka retoriikka perustuu paljon toistoon ja vakuutteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirja olisi huono. Yksi ystäväni lopetti tupakoinnin oikein onnistuneesti Stumppaa tähän! -kirjalla (edelleen savuton, tämä oli jo monta vuotta sitten). Olen myös kiinnostunut oppimaan tavarasta luopumisen taidon, joten ehkäpä elämäni on mullistuva hyvin pian...

I'll keep you posted!

/M

Helatorstaina pitkästä aikaa siirtelin esineitä paikasta toiseen ja nappailin muutamia kuvia. Ihan lempparipuuhaani kunhan saan tehdä hommaa ihan rauhassa ilman häiriötekijöitä. Eli Poju TV:n ääreen ja mies autotalliin (mieluusti tietenkin molemmat autotalliin:)), niin saan hetken keskittyä ihan omaan juttuuni. Tällaisia asetelmia sain aikaiseksi.

Alla olevassa lehtileikkeessä siskoni ja hänen avomiehensä poseeraavat saksalaisessa lehdessä toistensa vaatteissa.

Jee, tuli urakoitsijalta kuittaus, että huomenna alkaisi rakennustyöt. Olivat kuulemma lastanneet purkulautaa valmiiksi huomista varten ja aamulla pitäisi näkyä tohinaa työmaalla. Pettymys on kyllä suuri, jos tulee oharit. Sitten pitää alkaa pohtimaan muita toimenpiteitä.

No, pitkä viikonloppu meni vähän joutokäynnillä. Jotain kuitenkin, kun lauantai meni istutusten parissa. Työmaan alta siirrettiin 2 kappaletta sireenipuskia ja yksi mustaherukka- ja kaksi punaherukkapuskaa. Kaivinkoneellahan ne hienosti siirtyi, mutta kauha on hieman suurempi, kuin tuo lihasvoimalla toimiva Fiskarsin etukuormaaja. Kuopat syntyivät hienosti, mutta revi siinä sitten puskia oikeisiin paikkoihin, kun juuripaakut ovat kokoa Galactica. No innovaatiota peliin ja nokkakärryt tulivat tässä käteväksi apuriksi. Sitten jos sen renkaissa olisi ollut ilmaa, niin olisi elämä ollut paljon helpompaa. Tulevia juttuja ei helpota yhtään se, että emäntä venäytti selän lihaksiansa ja perheen pienin päätti, että päiväunet ovat persiasta. Ajatuksenamme oli kuitenkin, että myös me osallistumme rakentamiseen ja saadaan vähän tingittyä rakennuskustannuksia. Mutta nämä ovat niitä yllättäviä elementtejä joihin vaan pitää varautua ihan budjetoinnissakin. Omalle työlle ei paljoa arvoa kannata laskea. Se mitä tulee, niin tulee ainakin positiivisena yllätyksenä.

Maisemointikin kävi hieman mielessä, mutta pihaa on tässä vaiheessa jotenkin vaikeaa hahmottaa. Sen verran kuitenkin päästiin suunnittelussa eteenpäin, että todettiin asvaltoinnin tarve. Nykypiha on hiekalla/ kivituhkalla ja voi kuvitella sitä hiekan määrää, mikä 3 pikkuvekaran jaloissa taloon kulkeutuu.

Netissä löysin jonkinmoisen laskurin, jolla voi arvioida asfaltoinnin kustannuksia. Ilmeisesti täällä Etelä-Suomessa normi näyttäisi olevan jotain 18€/m2 luokkaa. Ainakin tämän laskurin mukaan... http://www.asfalttikallio.fi/laskuri/ . Hmm, pitäisiköhän tuolle vanhalle pihasaunallekkin jotain tehdä...hitsi tää projekti meinaa kyllä lähteä lapasesta.....jospa eka se laajennus...

Näissä korjausprojekteissa kyllä välillä löytyy kaikenlaista ihmeellisyyttä. Ajatuksissani on tehdä graniittimuuria tuonne takapihalle. Joskus aikanaan tuli hommattua louhimolta 10 tonnia reunakiviä. Olin vähän laiska ja ne tuli asennettua vähän niin ja näin, mutta nyt voisi tehdä ne kunnon perustuksilla eli sorastus, valut yms. Koska talon ympärillä kulkee mukava sorastus, pohdin että hittoako maksan sen kaivuusta ja sitten tilaan uutta soraa. Ei muuta kuin lapio käteen ja laittelemaan niitä talteen. 3 tonnia soraa kun on kaivanut havaitsin, että talon sorastus olikin vain silmänlumetta. Talon ympäri oli kaivettu maata n. 40cm, vedetty suodatinkangas ja sen päälle sora. Kauhea vaiva nähty asian kanssa, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. 

Joka tapauksessa, sorat on nyt uudelleenkäyttöä vajaa ja samalla vanhan puretun terassin laudat on siististi ladottu työmaalle odottamaan valumuotin tekijöitä.

Tsadaa!!

Aurinkoista Maanantaita everybody!!

Tulihan se poutapäivä.

Mulle poutapäivä on yhtäkuin TYÖPÄIVÄ! Aamusta pikaseen ruokaostoksille. (sieltä samaselta reissulta tuli ostettua uusi matto). Sitten nopsaa kotiin, laittaan sohvan istuinosat pyykkiin ja pihalle käynnisteleen ruohonleikkuria. Luåja miten pitkäks ruoho oli päässyt kasvamaan, sai oikeen taas kunnon salireenin ku työnteli leikkuria. (mullahan on sellainen perusmalli, ei vetävä).

No about kaks tuntia siinä vierähti.

Nyt sit on päälliset pihalla kuivumassa narulla ja koirat onnellisia lyhyemmästä nurtsista.

Job Well Done!

Nyt sitten aikas taas poikki. Miten se onki niin, että kaikki hommat/työt pitää tehä heti apinan raivolla. Äkkiä, äkkiä, äkkiä...

Ihan kun ois urakkahommissa!

:D

Nyt ruuan laittoon. Huomena lisää uudesta matosta.. ;)

XOXO Babs

Minä tahtoisin kovasti olla se ihminen, joka pystyy pakkaamaan omaisuutensa yhteen rinkkaan ja muuttamaan toiselle puolen maailmaa. Mieheni on sellainen ja teki juuri niin, vuosia sitten. Kun minä muutin Saksaan, otin mukaani kaksi täyttä matkalaukullista tavaraa, ja takaisin tullessani lähetin lisäksi pari suurta pakettia. Tahtoisin olla sellainen, jolla on tasan 10 vaatetta joista saa yhdisteltyä nättejä asukokonaisuuksia ja jotka mahtuvat kätevästi reppuun kuin reppuun, ja joka tarvitsee korkeintaan läppärin ja rakkaan ihmisen vierellensä, jotta koti tuntuu kodilta.

Mutta enhän minä ole. Me tulimme tänne mukanamme vain rinkat ja putkikassit, ja nyt pakkaan kauhealla tohinalla yhtä ylimääräistä jättimäistä pakettia lähtemään Suomeen meidän edellä. Olemme asuneet täällä 9kk. Mistä kaikki nämä tavarat tulivat? Miksi me haluamme pitää ne kaikki?

Vanhempieni ullakolla odottaa lisää laatikoita. Vaikka joka muutossa karsimme tavaraa, aina sitä jää niin hemmetisti silti, suurin osa minun perujani. Kaikki merkkiastiat ja -ruokailuvälineet, lasit ja kupit ja kipot ja valokuva-albumit siellä ullakolla ovat alunperin (ja Miehen mielestä ehkä edelleen :D ) minun. Kilokaupalla lakanoita, pyyhkeitä, kirjoja. Täällä me pärjättiin yhdellä lakanasetillä ja neljällä pyyhkeellä. Mutta asumiseen tarvitaan huonekalujen lisäksi niin paljon kaikkea pientä sälää. Imureita, vatkaimia, juustohöyliä, silitysrautoja, kaikenlaista. Välillä kaikki tämä tavaranpaljous todella uuvuttaa. Mutta minä olen keräilijä, hamsteri kuten äitinikin, kuten mummonikin, sodan jälkeiset pula-ajan traumat on siirretty sukupolvelta toiselle, vähän köyhemmän keskiluokan duunariperheen penninvenytys säästämisineen imetty jo rintamaidossa (koska korvike maksaa, daa). Ja kiinnyn tavaroihin, koska niissä on muistoja, jotka pelkään menettäväni, jos luovun tavarasta. Kuvan ottaminen ei ole sama asia, koska kuvat eksyvät, unohtuvat tai katoavat tietokoneen uumenista. Entä jos en muistakaan kaikkia näitä muistoja enää koskaan, jos luovun tästä tai tuosta?

Pakettiin on pakattu nyt suurin osa (mutta ei kaikki) painavista tavaroista, melkein kaikki vaatteet puuttuvat ja yli puolet kokonaismäärästä on vielä ulkona. Painoa on nyt 14kg.  Kaikki on absoluuttisen tarpeellista, heittelimme pois jo kaiken mistä maltoimme luopua, annoimme halpiskaupasta ostetut kolmen euron muovikauhat eteenpäin seuraaville vaihtareille arkea helpottamaan.

Miten sitä oppisi luopumaan tästä kaikesta materiasta?

Kuva lainattu osoitteesta http://www.hercampus.com/school/eckerd/end-year-packing-tips

Me muutettiin asumaan kaupunkikaksioon viime vuoden syksyllä. Vaikka keskustan vilinä ja alakerran tatuointi/kattofirma/kopiointikauppa (mikä?) välillä pistää maalaislapset ahdistumaan, on tästä asunnosta tullut koti ja kodista niin rakas. Tänne on ihana tulla (varsinkin melko rankan Tahko reissun jälkeen, johon palaan kyllä tarkemmin). Täälä asustaa mun lisäks mun lempipoika ja rakkaus ja turvallisuus ja se, että saa olla oma itsensä. Täälä katotaan välillä koko päivä Netflixiä ja syödään riisikakkuja, siivotaan hulluina, nukutaan hyvin ja välillä huonosti, kiukutellaan, pussaillaan ja nauretaan. Ja välillä lauletaan ja soitetaan. Tästä on tullut tosi paljon meidän oma.

Meillä repsottaa olkkarin verhot, viltti on myttyrällä ja tyynyt vähän miten haluaa. Etummaisen maton tarina: Oli molempien vapaapäivä ja lähdettiin käymään autolla kaupassa. Tien toisella puolella olevan kirppiksen ulkopuolelle oli tuotu myyntiin huikee punainen pöytäsetti. Kauppareissun jälkeen menin tutkimaan pöytää joka osoittautuikin ihan liian matalaks. Bongasin kuitenkin tämän maton. Juoksin kotiin kysymään pojan mielipidettä matosta (kuvailin sen kutakuinkin näin: sellanen beige jonka tyylisistä et oo oikein tykänny mutta tää on tosi kiva!!). Juoksin siunauksen saaneena takaisin kirppikselle, löin tiskiin 15 euroa ja kannoin ison maton onnellisena kotiin. En väitä etteikö kuosit vähän tappelis, mutta nyt ollaankin meillä.

Ja maisema ikkunoista pysyy muuttumattomana vuodenajasta toiseen. Tai no ei. Jouluna ikkunoihin ja parvekkeille tulee jouluvaloja. Ehkä yhdet. Kokoko kerrostaloon. Eli joo, muuttumattomana pysyy.

Vaikka keskustassa asuminen ei pitkällä juoksulla ole yhtään mun juttu, täällä tykkään olla. Nyt. Me ollaan rakennettu koti valkoisen kerrostalon kolmanteen kerrokseen jossa on keltainen parveke. Jossa lattia narahtelee ja vessaan kuulee miten jossain asunnossa mies laulaa suihkussa. Ja miten naapurin poika lähtee arkisin töihin joka aamu 6.39.

Pitäisi varmaan himmailla näitä ja julkistaa yksi päivässä, mutta ei millään malta :)

Ensimmäinen kirjopikarililja avautui uuden työviikon kunniaksi tänään ja on juuri niin erikoinen ja kaunis kuin muistinkin. Vielä kun muistaisin jakaa nämä sipulit syksyllä, sillä kukkia tulee valtava määrä, mutta ovat tietysti ihan vieri vieressä. Jännä nähdä, että minkälainen sipulirypäs sieltä nousee, en ole näitä siis koskaan aiemmin jakanut. Kirjopikarililja on lumikellon ohella ehdottomasti yksi sipulikukkasuosikkejani. Haaveissa on vielä hankkia vastaavaa valkoisena, vaikka tuo ruudullisuus osin onkin se juttu.

Ensimmäiset tavalliset valkonarsissit ovat myös auenneet hiukan keltaisten torvinarsissien perässä ja ovat yksinkertaisen kauniita. Eniten tykkään kyllä kerrotuista, toivottavasti sellaisiakin aukeaa vielä jostakin päin pihaa. Tästä kuvasta näkyy hyvin, että kukinta on tällä hetkellä melkoisen kirjavaa, mutta näin keväällä se ei kamalasti haittaa. Kesemmällä kärsin riitasoinnuista enemmän.

Pikkutalvio on vallannut alaa melkoisesti ja tulee ehkä jossain kohtaa muodostumaan riesaksi. Toistaiseksi saa kasvaa vapaasti ja vielä löytyy varjopaikkoja, johon sen leviäminen olisi suotavaa. Ikivihreitä kasveja on kuitenkin harvoin liikaa.

En muista, koska olen tällaisia tulppaaneja ostanut, tuskin ihan viime aikoina, koska väri ei ole lempparini. Nämä ovat siitä hauskoja, että auringon paistaessa räväyttävät kukkansa aivan levälleen ja heti kun aurinko menee pilveen, vetäytyvät suppuun. Eli näillä vaihtelevilla keleillä saa olla kameran kanssa vikkelä. Näitä kasvaa saman istutusalueen kahdessa kohdassa ja tässä kohdassa ovat kaksi kertaa suurempia kuin toisessa laidassa. Kuvittelisin näiden olevan kasvitieteellisiä tulppaaneja.

Ja vielä on pakko laittaa yksi kuva kevätkaihonkukista, eihän niitä voi koskaan olla liikaa, eihän? Ja tästä paikasta päinvastaiseen suuntaan näkymä on täysin samanlainen :) Olen entistä vakuuttuneempi, että less is more ja samaa kasvia kannattaa istuttaa (tai siis antaa levitä) suurelle alueelle. Ei nämäkään näyttäisi miltään ihan pienenä määränä. Ja kohta tässä jo kukkii jotakin ihan muuta.

Heippaa!! 

Ei oo tullu moneen aikaan mitään postauksia ja se johtuu siitä että koulu on syönyt paljon aikaani.. Ette saa nytkään mitään varsinaista luettavaa, sillä nyt tulee pelkkä info liittyen huomiseen.  Huomenna me mennään koulusta luokkaretkelle Otamukselle. Otan kameran mukaan, joten paljon kuvia on luvassa. 

Eli huomenna 19.5 tulee kuvien ja tekstin täyttämä postaus!

instagram: _fanniih

snapchat: falbul

tulkaa seuraa ja snäpil:D

Näin paljon (kts. ylläoleva kuva) jännittää aina välillä nämä asuntonäytöt! Tänäänkin oli yksityisnäyttö jonka mahdolliset asiakkaat olivat itse varanneet välittäjältä. Olivat tykänneetkin asunnosta kovasti mutta monta muttaa on vielä ostoaikeeseen asti, tuttua juttua jo.. Mutta eipä siinä, odotellaan ja jatketaan siivoilua.. ja jännittämistä. Tuhlasin sitäpaitsi tänään omaisuuden kun kävin lasten kanssa vähän shoppailemassa juhlavaatteita sunmuuta että ehkä on ihan hyvä vielä hetki asustella tässä halvemmassa vaihtoehdossa, hahah..

Terveisin äiti-ihminen jonka oli ihan pakko ostaa Tigerista vitosella 'sound machine' josta kuuluu mm. pierujen ja röyhtäilyn ääniä, taputusta, naurua, lasin rikkomista (joka koettiin livenä tänään kaupassakin kun Hene-the-mestari rikkoi ison lasimaljakon..) sekä ehdoton suosikkini kirkuminen, koska se kuulostaa ihan Heneltä. Joo, tälläpä fiiliksellä täällä ollaan lähdetty tähän viikkoon, machine antoi hupia iltaan ja viikonloppua odotellessa, hihii, 
Minna/lts

Laitoin vapuksi ostettujen ruskusten joukoon tänään kaksi harjaneilikkaa Dianthus barbatus ja yhden kaksivärisen leikkoneilikan Dianthus caryophyllus. 

Vapun jälkeen laitoin ruskukset inkaliljojen kaveriksi ja sen jälkeen pidin niitä ihan itseksensä kylpyhuoneessa. Kokonaisuus oli vaan ehkä jo liiankin...vihreä. Kyllä ihan parillakin kukalla saa ihmeitä aikaan.

Hirvensalo. Uusi koti. Sama kaupunki. Lähempänä luontoa, pois keskustan autopölyistä. Uusia mahdollisuuksia. Oma autopaikka! Iso parveke. Lasitettu. Koti on uusi. Siinä on kolme huonetta. Siellä on sauna! Kotiin saa ottaa lemmikin. Se on koti.

Hirvensalo. New home. Same city. Closer to nature, out of the dust of downtown. New possibilities. Own parking spot! Big balcony. With glass. The home is almost brand new. It has three rooms. There is a sauna! One can take a pet. It is home.

Isoimmat syyt, miksi päädyttiin juuri tähän asuntoon, ovat sauna, kolme huonetta, lemmikkimahdollisuus, iso lasitettu parveke ja kaikki on uutta. Ja vuokra ei silti ole paha. En malta odottaa ensi viikkoon, kun saamme avaimet ja voimme alkaa muuttaa! Ensin tietysti kämpän siivous, ja sitten laatikoita pikkuhiljaa. Ensi viikon lauantaina pitäisi saada muutto valmiiksi.

Muuttovaiheista tulee varmasti postauksia, niin kuin kahtena edellisenä vuonnakin. Sanottakoon vielä, että tämä asunto valittiin myös sellaisena jossa voi hyvillä mielin olla monta vuotta. Eli ei ole odotettavissa muuttoa taas ensi keväänä! :D

The major reasons why we chose this apartment are sauna, three rooms, possibility to take pets, big glass balcony and everything is new. And the rent isn't bad. I cannot wait for next week when we get the keys and can start moving! First we'll clean the apartment and then we start to carry the boxes. Next Saturday we should be finished with moving.

I will make posts of moving as I did last couple of years as well. In the end I'll say that we chose this as a long-term apartment. So we are not moving again next spring! :D

- Tiia

Edellisessä blogijutussa näytin kuvia, miltä kylpyhuoneemme nyt näyttää. Päätin, että suihkuseinä, jossa on betonipinnoitetta saa jäädä yhtenäiseksi ja että saippuapulloteline tulee suihkujen oikealle puolelle, jossa on valkoista laattaa. Mikä muuten tuon oikea nimi on? Saippupulloteline, shampoopulloteline, teline shampoille vai mikä? Jos sanaa googlettaa, on hakujen tulos todella surkea..No löysin omin voimin onneksi kuitenkin joitakin, jotka otin vertailuun. 

1. Gustavsberg GBG G1 (Netrauta 112€)

Tyylikäs krominen, tyylikäs asennustapa, samaa sarjaa löytyvät wc- paperiteline, pyyhetanko ja pyyhekoukut. Mitat 39 x 450 x 83mm. Netraudasta ilmainen toimitus, toimitusaika vain pari päivää.

2. Hansgrohe hylly Axor Starck (Netrauta 329€, norm 482,45€)

En tiennyt, että näin kallista kylpyhuoneen hyllyä voi edes löytyä! Supertyylikäs, mitoiltaan vain leveys 120mm, syvyys 101mm ja korkeus 120mm (hylly 12mm). Mutta hinta on siis vain yhdelle hyllylle, eli näitä pitäisi olla useampi. Sijoittaa voisi myös ehkä betoniseinän kulmaan taiu jopa suihkujen keskelle. Sarjaan löytyy vain pyyhekoukku, jonka muotoilu ei miellytä omaa silmää.

3. Smedbo Sideline valkoinen hylly (Taloon.com 83,10€)

Tavallaan kaunis mutta hyllylevy jotenkin riitelee tyylin kanssa. Laadukkaan näköinen, runko massiivi messinkiä ja pinta kiillotettua kromia. Smedbon sarjaan on helposti yhdistettäviä muitakin kylpyhuoneen tuotteita. Mitat 250 x 113mm. 

4. Smedbo Sideline krominen (Taloon.com 90,30€)

Tyylikäs ja tilava, mitoiltaan 400 x 113mm. Mutta onko kuitenkin liian teräksinen..runko massiivi messinkiä ja pinta kiillotettua kromia.

5. Lasihylly Grundtal tai vastaava (Ikea 14,99€)

Kuvan lasihylly on pituudeltaan liian pitkä mutta lasifirmasta voisi saada parilla kympillä mittojen mukaan lasihyllyn ja hankkia muutaman euron kannakkeet. Ainakin karkaistussa lasissa on se miinuspuoli, että se vihertää, siitä en pidä. Vanhan kodin kylpyhuoneen lasihyllyt alkoivat myös tökkimään, joten ehkä lasihyllyt eivät ole tällä kertaa se juttu. Muita tyylikkäitä lasihyllyjä löytyi verkkokaupoista mm. Damixalta, melko arvokkaita ja pitkät toimitusajat.

6. bbuddy (www.bbuddy.me 180€)

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jonka hinta tosin vaikuttaa melko kovalta. Telinettä voi käyttää kahdella tavalla joko pulloille tai sitten hyllynä. Siro, tyylikkään ja laadukkaan näköinen. Kokonaan valkoinen tuote istuisi meidän valkoiselle seinälle. Verkkokaupan myyntikuvat tais just osua ja upota muhun, koska tässä muotokieli, väri ja mitat ovat just kohdillaan meidän pienelle pätkälle valkoista kylppärin seinää. Valmistettu laadukkaasta DuPontin Corianista, joka on antibakteerinen ja helppo puhdistaa. Mitat 300 x 90 x 100mm. 

7. Ulkomaiset nettikaupat ja liikkeet (huomioitava rahtikulut)

Tämä kuva nyt ei ole kaunistus mutta usein ulkomailla matkustellessa tsekkaan myös kylpyhuoneen accessories- tuotteet, ja aikoinaan kivoja löytyikin esim. Habitatin valikoimasta (ennen aikaa Suomen myymälän). Joskus jotain pientä tarttuikin matkalaukkuun mutta isommat ostokset oli jätettävä hyllyyn. Nykyään ulkomaisista verkkokaupoista saattaa tehdä löytöjä tai valmistajien omilta sivuilta, jos sillä on verkkokauppa. Huomioitavaksi tulee kuitenkin aina rahtikulut.

Edellä mainittujen vertailuista omaksi ehdottomaksi suosikiksi nousi bbuddy- teline. Olen nähnyt sen kerran livenä ja sain siitä myös kollegaltani suosituksen, joka tuntee tyylini. Ärsyttää, että oma makuni on myös näissä kodinkin pienissä asioissa melko vaativa - saan siitä kotona myös ajoittain kuulla. Nyt olen venyttänyt shampoopullotelineen hankintaa jo puoli vuotta, koska en ole tyytynyt aikaisempiin vaihtoehtoihin. Toisaalta, kun remonttiin on uponnut jo niin paljon rahaa, tuntuu tässä kohtaa naivilta alkaa pihistelemään muutamissa jutuissa..sitä paitsi en halua hankkia mitään mikä on vain puoliksi kiva, mielummin elän sitten kokonaan ilman..

Vielä etsintälistalle jäi muut vessan accessories- tuotteet kuten pyyhetanko, koulut ja wc- paperiteline. Toivottavasti löytyy jotakin matchaavaa. Tätä kirjoittaessani tulee hirveä flashback, että näiden samojen asioiden kanssa "taistelin" myös viime remontissa ja muistan kädenväännön miehen kanssa yläkerran vessan koukuista ja että jouduin tekemään muutaman kompromissin.

Huomenta!

Kuten eilen postauksessa mainitsin löysin olohuoneeseen uudeen maton puolivahingossa. En siis ole etsinyt mitään mattoa mutta kun tämä sattui olemaan esillä (siinä käytävän varrella kun olin suuntaamassa ruokapuolelle) niin se tarttui matkaan.

Todella harvoin teen tällaisia heräteostoksia mutta kun hinta oli kohdallaan ja matto miellytti silmää niin mikä ettei.

Matto on hauskasti jo "kulutettu".

Nyt vaan taas pitää silmää totuttaa tähän.

:D

Tänään suuntaan taas Kirppisteleen jos vaikka tekis lisää löytöjä.

Ihanaa päivää teille!

XOXO Babs

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Unikulma

Jos olette lukeneet tätä blogia tiiviimmin, niin ette ole voineet välttyä meikäläisen avautumiselta uniongelmistani. Nuorempana olin oikein mainio nukkuja, mutta viimeisten vuosien aikana unen laadussani on tapahtunut iso muutos. Olen pyörinyt ja kironnut, valvonnut yhden yön, sitten kaksi, kolme, viikon, kaksi viikkoa putkeen.. Pahimpina kausina unta on tullut puhdas nolla tuntia moneen vuorokauteen ja päivisin olen ollut kävelevä zombie.

Unenpuute on ihan kauhea asia, eivätkä sikeästi nukkujat pysty sitä ymmärtämään. Jos olen joillekin ihmisille kateellinen, niin heille, jotka nukahtavat paikasta ja ajasta riippumatta lentokoneeseen, autoon, juna-asemalle, meluisaan hotelliin, kaverin sohvalle, lattialle levitetylle patjalle tai muuhun itselleni kyseenalaiseen paikkaan. Varmaan ihan turha sanoa, että itselleni edellä mainittuihin paikkoihin nukahtaminen on melkoinen mahdottomuus. Olen valvonut lennot Nyciin ja takaisin, istunut silmät kiiluen yöjunassa Ouluun, valvonut lähes viikon putkeen viiden tähden hotellissa, enkä ole koskaan ollut yökyläilijä nukkumattomuusseikan vuoksi.

Joskus minäkin sentään nukun ihan kivasti. Silloin kaiken pitää olla tiptop. Sängyn pitää sijaita kotona, pimennysverhojen olla alhaalla, naapureiden hiljaa, työasioiden järjestyksessä ja avomiehen kuorsaamatta. Puhumattakaan mukavasta sängystä, pestyistä lakanoista, lämpimästä peitosta ja ryhdikkäästä tyynystä! Kaikkea ei voi saada, joten 99 prosenttisesti nukun arkena katkonaiset 6-7 tunnin yöunet, joka on itselleni aivan liian vähän.

Siinäpä oli totuudenmukainen pohjustus, jota seuraa toivottavasti ratkaisu. Kävin lepäämässä Unikulman Erottajan liikkeessä ja testaamassa heidän tuotteitaan. Unikulma on suomalainen yritys hyvän unen asialla. Unikulma on tunnettu erityisesti sängyistään, jotka valmistetaan käsityötä ihan tuossa naapurissa Vantaalla. Sänkyjen lisäksi Unikulmalla on muitakin nukkumista edistäviä tuotteita ja etenkin tyynyvalikoimaan on satsattu. Pakko myöntää, että vaikka olen panostanut kunnolliseen sänkyyn, ihanimpaan löytämäni untuvapeittoon ja pehmeisiin lakanoihin, niin olen nukkunut aina tähän päivään saakka surkealla halpistyynyllä. Tai oikeastaan kahdella surkealla halpistyynyllä, joita olen vaihdellut niskan huutaessa hoosiannaa.

Unelmieni tyyny on melko korkea, jämäkällä ja joustamattomalla sisuksella, mutta pehmoisella päällisellä, johon on kiva painaa pää iltaisin. Kauhujeni tyyny on vastaavasti lättänä patalappu, muhkurainen sisältä ja täytteet kulmiinsa puskeva tapaus. Jälkimmäinen tyyny esiintyy suurimmassa osassa hotelleja ja siksi en saa niissä nukuttua. Mielestäni tyynyä ei pitäisi joutua möyhimään öisin, työntämään kasaksi pään alle tai ruttaamaan korkeammaksi. Onneksi Unikulman asiantuntija oli kanssasi samoilla linjoilla!

Huonon tyynyn merkkejä ovat edellä mainittujen tyynyn jatkuvan korjailun ja pöyhimisen lisäksi esimerkiksi käden tunkeminen tyynyn alle, niskan ja selän kipeytyminen yön aikana, jäykkyys hartioissa, kuorsaaminen sekä nukutun yön jälkeinen väsymys. Väsymys saattaa johtua siitä, että uni on levotonta hyörimistä, jollon kroppa ei pääse kunnolla rentoutumaan. Oivoi miten tutuilta kaikki nämä kuulostavatkin!

Tieteellinen operaatio aloitettiin paineanturisängystä. Sänkyyn mennään makaamaan itselleen hyvään asentoon ja järjestelmä tsekkaa mihin kohtaan vartaloa tyynyllä tarvittaisiin tukea. Itselleni paras nukkuma-asento on kuvan mukainen kylkiasento, jossa nukkuisin mielelläni. Tämä asento ei oikein toimi, jos tyyny on liian matala. Niska kippaa kieroon ja vetää koko selän lihaksiston mukanaan. Lopputuloksena on jännittyneet lihakset, joista seuraa unessa (tai valveilla kröhöm) kääntyily ja pyöriminen, joita seuraa levoton yö ja väsynyt aamu. Itselläni on leveät hartiat (jopa Unikulman asiantuntijan mukaan!) ja tarvitsen tyynyyni enemmän korkeutta kuin kyljellään nukkuva keskivertonainen. En ollut siis ihan väärässä tyynyhaaveeni kanssa!

Unikulman myyjä osasi asiansa paremmin kuin hyvin. Meikäläisen ei tarvinnut kuin nyökkäillä, kun minulle kerrottiin kaikki yön aikana yleensä tapahtuvat asiat. Hyvän asennon hankala löytäminen, pyöriminen, näistä stressaaminen ja loppujen lopuksi unen menetys. Unikulman sänkyjen ja tyynyjen tarkoitus onkin asettaa ihminen niin hyvään asentoon, että nukahtaminen ja levollisesti nukkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Ergonomisten tuotteiden tarkoitus onkin muuttaa nukkumisasento oikeaksi, eikä mukautua käyttäjän huonoon asentoon. Kuulostaa järkevältä!

Sitten päästiinkin testailemaan erilaisia tyynymalleja. Ensin kokeilussa oli Hybrid-tyyny, jossa niskan olla on jäykempi osio ja muualla pään alla joustavampi ja pehmeämpi osio. Tyynyn korkeutta pystyy säätämään itse täytettä lisäämällä tai vähentämällä. Hybrid on perinteisempi tyynymalli ja helppo vaihtoehto, jos ergonomisesti muotoiltu tyyny tuntuu itselleen vieraalta. Tämä tyyny tuntui oikein hyvältä, mutta jatkoimme silti testailua.

Seuraavaksi sain kokeiluun Astro-tyynyn, joka on ergonomisesti muotoiltu vaahtomuovityyny. Tämä ei ole mitä tahansa vaahtomuovia, vaan memory foam -tyyppistä materiaalia, joka mukautuu kehon lämpöön ja painoon. Tyynyn pinta on "suikaloitu" ja käytössä tämä tuntuu pehmeydeltä. Pehmeys kasvojen alla on kuulemma tärkeä kasvojen hiusverisuonille ja tämän takia tyyny ei saa olla liian kova. Astro on muotoiltu niskan profiilin mukaan ja tuntui heti ensikosketukselta juuri minulle tehdyltä. En ole koskaan kokeillut näin mukavaa tyynyä! Jos olisin tiennyt tällaisten olemassaolosta, niin ihan varmasti olisin hankkinut Astron jo aikaisemmin. Kuten Hybrid, niin myös Astro on säädettävissä korkeussuunnassa. Tyynyn mukana tulee korotuspala, jonka avulla Astron saa asetettua kolmeen eri korkeuteen. Itselleni medium-korkeus on paras, ilman korotuspalaa tyyny sopii pienemmille henkilöille ja korkein vaihtoehto puolestaan isommille. Monikäyttöinen tyyny siis.

Nyt olisi tarkoitus testailla kuinka uni maistuu uudella tyynyllä ja saanko helpotusta nukahtamisongelmiini. Palaan myöhemmin tarkempien käyttökokemusten kera, mutta jo ensituntumalta uskallan vahvasti suositella niin Unikulman loistavaa palvelua kuin tuotettakin!

Mikäli Unikulman liike ei ole ihan heti nurkan takana, niin kannattaa aloittaa tekemällä tyynytesti. Tein testin kaupassa käymisen jälkeen ja lopputulos oli sama kuin ammattitaitoisen myyjänkin avustuksella. Mikäli tyynyn vaihto on ajankohtainen tai haluat vihdoin nukkua yösi rauhassa, niin kannattaa käyttää hyödyksi Unikulman tarjousta, jossa tyynyistä saa roiman alennuksen. Alennuksen saa vain tuon kamppissivun kautta tehdyistä tilauksista, mutta tyynyn voi toki käydä testaamassa liikkeessä.

Nyt kun välineet ovat kunnossa, niin aion ottaa tavoitteeksi myös somettomat iltarutiinit ja säännöllisen nukkumaanmenon. Haastan teidät mukaan unikouluun! Hyvä uni, parempi mieli.

Miten te nukutte? En varmasti ole ainoa yökukkuja, jonka nukkumatti on unohtanut oman onnensa nojaan.

Translation: Eat, sleep. Half is missing.

Postaus toteutettu yhteistyössä Lillagungan kanssa.

Meillä on ollut vuoden päivät  Lillagunga-keinu olohuoneessamme. Keinu on osoittautunut ihan parhaaksi hankinnaksi. Poju tykkää keinua päivittäin ja keinusta on kiva katsella lastenohjelmia. 

Lillagunga lanseerasi jokin aika sitten uuden Toddler-keinun, joka on tarkoitettu pienemmille lapsille puolesta vuodesta kolmeen ikävuoteen. Lillagungan ehdottaessa yhteistyötä lähdin mielelläni mukaan. Tuolloin ei ollut vielä tietoa tulevasta perheenjäsenestämme, mutta uskoin, että keinulle tulee varmasti käyttöä ennemmin tai myöhemmin ja nyt keinu odottaa valmiina uutta tulokastamme:). 

Koska keinuun sopivaa taaperoa ei ole vielä omasta takaa, sain lainaksi serkkuni suloista ja reipasta poikaa testaamaan keinun ominaisuuksia. 

Lillagungan kauniissa ja tyylikkäässä Toddler-keinussa jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan. Käsintehty pehmeä nahkainen istuinosa muotoutuu mukavasti pienemmällekin lapselle ja lisäksi siinä on vatsan yli kiinnitettävä turvavyö, joka lisää keinun turvallisuutta. Toddler-keinua on saatavana joko valkoiseksi maalattuna koivuna tai öljyttynä tammena. Köysien värivalikoima on laaja, josta jokainen löytää varmasti mieleisensä. Itse tietenkin tykästyin tähän mustan ja valkoisen yhdistelmään, joka on aikaisemman keinumme tavoin kuin tehty olohuoneeseemme:). Tällä keinulla kelpaa keinutella!

 Saas nähdä mitä isoveli meinaa, kun joutuu luovuttamaan välillä keinupaikan pikkusisarukselle:).

Iltalehti julkaisi eilen artikkelin, jossa kerrottiin isyysaiheista blogia pitavan Clint Edwards:in mietteita isyydesta ja isien osallistumisesta vauveperhearjen pyorittamiseen. Clint kertoi kuinka han oli valvonut yon vauvan kanssa ja aamulla ilmoittanut vaimolleen, kuinka taman tulisi olla kiitollinen, etta han on osallistuva isa, eika jata lapsen- ja kodinhoitoa taysin vaimon vastuulle, kuten monet miehet.

Clint:in vaimo ei nahnyt asiaa aivan samalta kantilta. Han kertoi arvostavansa miehen tyopanosta, mutta vihaavansa sita, etta Clint vaati siita erityiskiitosta ja huomiota tasavertaisessa kumppanuussuhteessa. Vauva kun oli molempien lapsi ja kotityot ja lasten hoito olivat hanen mukaansa normaaleja isan tehtavia.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2015051819712962_pr.shtml

                                                                             parenthub.com.au

Olen tormannyt kekusteluihin ns sankari-isa ilmiosta monesti eri aitiryhmissa ja lehtien sivuilla. Kommenttien mukaan etenkin vanhempien sukupolvien edustajat jakavat anteliaasti "onpa han hyva isa" selkaantaputuksia kun mies vain on valilla lasna lasten arjessa ja viitsii joskus vieda tiskit koneeseen. Ja entapa sitten ne isat, jotka jaavat hoitovapaalle ja ottavat nain suuremman vastuun lastenhoidosta ja kodin pyorittamisesta. He ovat usein, taman paivan suomessakin, vahintaankin lehtihaastattelun arvoinen ihmetys. Kyllahan jo iltasanomien artikkelin otsikkokin ylistaa Clintin kirjoitusta kovin koskettavaksi, vaikka kyseessa on vain tarina miehesta, joka ymmarsi viimein kayttaytyneensa huonosti.

Kolikolla on tietenkin myos toinen puoli. Miehena ja isana kokisin loukkaavaksi ja alentuvaksi ennakkoasenteet, joiden mukaan olisin jotenkin vahemman kykeneva pitamaan huolta omasta kodistani, tai etta minun suhteeni lapseeni olisi automaattisesti kakkossijalla. Holhoavat asenteet ja kehut osallistumisestani kotitoihin saisivat minut lahinna miettimaan kenet perheessani todellisuudessa mielletaan lapseksi.

                                   Sarah Lee for the Guardian Sarah Lee/Guardian

Miten teilla? Jaetaanko kotityot reilusti? Odottaako jompi kumpi osapuoli erityskiitosta tekemisistaan? Oletteko tormanneet ulkopuolisten tai sukulaisten kommentteihin perheenne isan osallistumisesta arkeenne? Miehet - kuinka koette odotukset ja ylistykset? 

Me ollaan katseltu jo pitkään kivoja grillejä, markkinoilta löytyy hurja määrä kaikenmoisia, mutta ihan minimaalinen määrä yksinkertaisia ja tyylikkäitä. En kaipaa mitään torneja tai jättisuurta kaasugrilliä, mahdollisimman simppeliä, siroa ja ehkä mustaa...

Oikeastaan me harkittiin pitkään tätä, mutta aika suolaisen hinnan takia me sitten lähdimme katselemaan muita vaihtoehtoja. Yllärinä näimme Bauhausissa mustan pyöreän grillin, jota voi pitää vaikka terassilla ja kiikutimme sen saman tien kassalle. Minusta on kivaa, että koko jengi voi kerääntyä pyöreän grillin ympärille ja se itsessään tuo tunnelmaa terassille. Mitäs grilliherkkuja sitä keksiskään, kaipaan jotain uutta ja erilaista.

Höpisin, että tänä kesänä meidän terassille tulee oikea viidakko ja paljon kasveja, mutta näyttää vahvasti siltä, että nautin sittenkin melkoisen koruttomasta ilmeestä. Saa nähdä. Sitruunapuun ajattelin istuttaa ja mielenkiinnolla odotan lähteekö muratit kiipeilemään tuota säleikköä pitkin.

Kesä. ♥

/longing for warm summer days and nights together with my new grill.