Tässä se herkku, josta kerroin jo aiemmin Lehtikuusikranssi postauksessa. Larix kaempferi `Diana´ on kierteisesti kasvava japaninlehtikuusi, joka sopii pieneen pihaan tai ruukkukasvatukseen. Ajatukseni oli pitää se noin kahdessa metrissä ja kohtalaisen kapeana leikkaamalla. Nyt se on töröttänyt tuossa ruukussaan pari viikkoa ja se näyttää kyllä siinäkin aika kivalta.

"Metsäpuutarhaosuus" jo valmiiksi pikkuruisessa puutarhassa on ehkä hieman liioiteltua mutta ajattelin nyt kuitenkin tuoda muutaman metsäisen kasvin samoille paikoille. Lehtikuusen kanssa samoille kulmille sopivat jo olemassa olevat saniaiset, kielot, jokunen keijunkukka ja kevään kukkijaksi haaveilen atsaleaa. Yksilö vain on ollut hakusessa, väri on kyllä jo tiedossa.

Lehtikuusi kaipaa runsasta valoa ja tämä sille kaavailemani paikka on kyllä puolivarjoisa, joten katsotaan kuinka käy. Valon määrä on toisinaan hieman hankala arvioida ja kun paikan aurinkotilanne voi muuttua myös kesän mittaan on joidenkin kasvien kanssa vain katsottava kuinka ne pärjäävät.

Makuuhuoneen tummaa sisustusta päätin piristää valkoisella orkidealla. Se tuo mukavasti pehmeyttä linjakkaaseen kokonaisuuteen. Musta laatikosto toimii hyvin sen vastaparina. Tätä Boknäsin Villinki laatikostoa esittelin teille aikaisemmin tässä Bedroom Details -jutussa. 

Pöytälampunjalat / Laura Ashley

Lampunvarjostimet / Clas Ohlson

Peililipas / Zara Home

Laatikosto / Boknäs

En tiedä kauan saan tämän orkidean elämään mutta onneksi nykyään orkideat ovat suhteellisen edullisia, että niitä voi ostaa leikkokukkien tapaan. Hoitovinkkejä otetaan vastaan!

Kun lasken sanomalehden pöydälle ja käyn keittiössä täyttämässä kahvikupin, löydän palatessani kissan sanomalehden päältä. Joka. Ainut. Kerta. Liittyykö tämäkin jotenkin siihen, että kissat ovat maailmankaikkeuden upeimpia olentoja? Ainakin omasta mielestään?

Et muuten lue tätä lehteä jos se on minusta kiinni.

Ja sitten se heittäytyy lehden päälle veteläksi ja kietoo koipensa käsivarteni ympärille, kun yritän siirtää sitä.

Booooooooooriiiiing....

Se, että projekti ei edisty lienee näitä kaikkein turhauttavimpia hetkiä. Olimme urakoitsijan kanssa sopineet, että rakennustyöt jatkuisivat tällä viikolla anturamuottien ja valujen parissa. No, eipä ole äijiä näkynyt. Todennäköisesti syynä on se, että edellisellä työmaalla on jokin työvaihe mennyt pitkäksi ja siitä syystä meidän raksa ei ole edistynyt mihinkään. Syy sinänsä olisi ymmärrettävä, mutta se ihmetyttää, että siitä ei voi ilmoittaa. No katsotaan tuleeko tänne perjantaina ketään, vai onko silloin joku pekkaspäivä. Grrrrr

No ihan ei kaikki ole huonosti. Sen verran urakoitsija ilmoitteli, että oli löytänyt jostain jätelautaa. Hyvä juttu sinänsä, suotta hyvää ja uuden karheata puumateriaalia betonivaluissa alkaa pilaamaan ja maksaa siitä sitten kovaa hintaa. Sitten kun saisi nämä lautakasat vain omalle pihalle, niin sekin olisi jotain.

No, jotta ei mene pelkäksi valitukseksi, lupailin edellisessä bloggauksessa kertoilla vähän näistä vaiheista ennen maan avausta. Arkkitehtisuunnitelmat ja maaperätutkimukset tuli tehtyä, nyt piti löytää sitten kunnon rakennesuunnittelija. Netissähän noita vilisee, on myös joitain virtuaalisuunnittelijoita, jotka lupaavat suunnitelmat jopa 1000 euron hintaan. Tässä kohden ei kannata kitsastella. Suurin osa rakennusprojektin kustannuksista määräytyy tässä vaiheessa. Huono suunnittelija pahimmillaan tekee kaikki moninkertaisiksi varmistuksilla, ylijäreillä materiaaliratkaisuilla jolloin lompakko huutaa tuskissaan pelkissä materiaalihankinnoissa.

Meidän suunnittelijaksemme valikoitui eräs kaveri Jokelasta. Vinkin sain työkaverin kautta ja referenssitkin olivat kunnossa. Hyvää ei saa halvalla ja hyvä on syystäkin kiireinen. Kaveri kuitenkin hoiti homman todella hienosti. Perussuunnitteluosioissa hän käytti toista tuttuaan ja pääosissa oli sitten itse vastuussa. Hintaa suunnittelulle tuli 5000 euroa. Aluksi vaikutti kovalta hinnalta, mutta ei aikaakaan kun se maksoi itsensä takaisin. Tehtiin muutamia ratkaisuja, jolla voitiin ontelolaatta korvata toisella ratkaisulla, katon kanto ratkaistiin teräspalkilla ja uuden osan kiinnityspaikkoihin kiinnitettiin erityistä huomiota. Se näissä laajennusprojekteissa aina on, että vaikeata ei ole rakentaa uutta, vaan miten kiinnittää se vanhaan. Se on nimittäin täysin käsityötä ja jokainen kiinnityspiste joudutaan ratkaisemaan erikseen.

Nyt näköjään yrittää aurinko paistaa, joten taidan mennä edistämään projektia edes siirtämällä marjapuskat pois työmaan alta.

Sateeseen tuli tauko joten piti mennä äkkii pihalle ja hommiin!!

 Tsiisus, että haba kasvaa ja perse kiinteytyy! Musta voidaan kruunata kohta Miss Puutarhatonttu 2015! Varsinkin tolla ilmeellä!!

:D

Aika suoraan meni vaikka ihan silmämääräsesti kaivoin.

Minkäs teet kun hyvää yrittää mutta priimaa pukkaa,

:D

Eikä tarvinnu ihan yksin hommia tehdä ku oli Neiti Bambi mukana menossa.

Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että joutuu/saa mennä jatkaan taas hommia .

Palaillaan murut!

XOXO Babs

Sanonta "suutarin lapsella ei ole kenkiä" on oikeastaan todella osuva sanonta! Meidänkin projektissa sitä voi hyvin soveltaa..Koko remontti on ollut melko lailla työllistävä projekti ja vielä olisi loppurutistuksen paikka. Moni varmasti kuvittelee, että kyllähän alalla työskentelevän koti on jo sisustettu ja kaikki tavarat vähintäänkin tilauksessa mutta "katin kontit". Alakerta valmistui syksyllä ja pääsimme muuttamaan taloon marraskuussa. Yläkertaa tehdessä moni alakerran asia onkin jäänyt juuri siihen pisteeseen, kuin ne jäivät yläkerran aloituksen yhteydessä..

Yksi näistä tiloista on ollut alakerran suihkuhuone, jonka yhteydessä on myös vessa, kodinhoitohuone ja sauna. Tila on melko iso ja sinällään toimiva, vain "asusteet" puuttuvat. Mies on kysellyt jo useamman kuukauden wc- paperirullatelineen perään ja muitakin tarvittavia tilasta vielä puuttuu kuten suihkuseinälle teline shampoille ja pesuaineille, pyyhekoukut, peili ..ja valaisin tuli tilattua vahingossa väärällä mitalla, mutta se on sentäs jo matkalla tilauksessa. Omat kriteerini asettavat joskus haasteita. Asiakkaiden ja omissa töissäni pyrin löytämään "sen täydellisen" tai ainakin lähes täydellisen, ja joskus se vaatii hieman enemmän aikaa ja energiaa, ehkä rahaakin. Olen kuitenkin huomannut, että mielummin satsaan vaikka pari kymppiä kalliimpaan, jos se toimii ja miellyttää silmää enemmän. Väliaikaisratkaisut eivät enää kiinnosta. Ohessa kuvia nykyhetkestä:

Kylpyhuoneen betonipinnoite asettaa myös omat haasteet kiinnityksen ja tyylin kanssa. Mietitäänpä nyt uutta suihkuseinää. Ensinnäkin suihkuseinä on meille todella mieluinen, koska saimme siihen kaksi suihkua ja nyt siinä mahtuu isompikin kööri suihkutella. Mutta minkälaiset kylpyhuoneen "asusteet" sen kanssa sopivat?? Allaskaappi tilattiin valkoisena ja tilassa on valkoista isoa laattaa yksi seinä, joten valkoinen sopii luonnollisesti. Modernin tyylin kaveriksi sopivat mielestäni kulmikkaat muodot mutta myös aavistuksen pyöristetyt. Että mistä sitten saa näitä tyylikkäitä kylpyhuoneen "accessories"- tavaroita..

Ideoita otetaan vastaan!

...ja viime aikoina suihkuhuoneessa shampoo- ja saippuapullojen määrä on lisääntynyt ja meillä on kokeilussa eri sarjojen tuotteita. Vanhin pojistamme kärsii atooppisesta ihosta ja minä taas erittäin pahasta aikuisiän kasvon ihottumasta. Tällä hetkellä testissä on kuvissakin näkyvät Mummi ja minä- käsisaippua, todella mieto ja raikas tuoksu sitruunasooda. Shampoossa ja hoitoaineessa testaan hajusteetonta sarjaa KCProfessional No Nothing. Muutaman kerran keskenään 3 ja 6- vuotiaat ovat keksineet tyhjentää saippuapullot lattialle tehdäkseen siitä luistelukentän..eli pulloille olisi ihan kiva saada jokin fiksu teline. Ja tarviiko telineen olla lasten käden ulottuvilla vai ei? Kyllähän ne kasvavat ja pesevät jo itsensä, aina välillä vain tulee näitä ylilyöntejä..että sellaista meidän perheessä:)

Amppelit ovat hiipineet sisustajien koteihin tänä keväänä ja olen itsekin niistä kovasti innostunut. Sain viimeinkin omani olohuoneen ikkunan eteen roikkumaan ja vielä niihin pitäisi ehkä saada jotkut kivemmat kasvit hankittua. Basilika saa nyt oleilla ainakin hetken messinkisessä amppelissa kunhan saan sen tilalle jotakin muuta. Messinkisen amppelin ostin kirpparilta Jyväskylästä ja naruamppelin sain äidiltäni. Mitäs mieltä te olette amppeleista? Joko olet kotiuttanut omasi?

Ostin muutaman leikon kotiin kun kaipasin kesän tuoksua ja hempeitä värejä. Taas on pieniä tunnistamisvaikeuksia kun mielestäni tuo korkein kukka on villihyasintti mutta en todellakaan ole varma asiasta. Jokatapauksessa se tuoksuu hyvältä, voimakkaammin kuin nuo röyhelöiset "hajuherneet"Lathyrus odoratus. Jotta kombo tuli täydelliseksi otin mukaan vielä tuoksuvan eucalyptuksen oksan. Luonnon ihanimmat parfyymit, kaikki tässä yhdessä.

Alkaa olla pieni pelko persiissä, että pihamaa kerkee villiintyä ennen kuin poutapäivä koittaa!

Eilen pääsi aurinkokin pilkahtamaan pilven raosta mutta ei se vielä riittänyt kuivattamaan pihaa.

Nurmikko kasvaa ihan silmissä joten tule jo poutapäivä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!!! (sitä aurinkoa odotellessa)

XOXO Babs

Meiltä hajosi pesukone. Tai se ei pese enää, valot vilkkuu ja ohjelma keskeytyy jatkuvasti. Meillä ei ole koneen manuaalia emmekä osanneet tehdä tilanteelle mitään, joten soitimme asunnon omistajien agentille ja pyysimme paikalle korjaajaa. Mitään ei tapahtunut moneen päivään viesteistämme huolimatta, joten tilasimme pesulasta pesupalvelun, johon kuului pyykkien nouto, pesu ja kotiinkuljetus (CAN). No, vihdoin sitten tämä agentti soitti että nyt on uusi kone tulossa. Häh? Uusi kone? Eikö korjaus olisi ihan hyvä, konehan saattaa olla ihan vaan tukossa koska emme löydä minkäänlaista sihtiä mistään. Argh! 

Selvä, uusi kone sitten. Tähdensimme agentille useaan kertaan vaikuttavin äänenpainoin, että koneessa on oltava kuivaaja samassa TAI tarvitsemme kuivausrummun niin että se on osa pesutornia koska muualla ei ole tilaa missään. Can Can Cannot! Arvatkaa menikö perille! (näette alapuolella tuloksen, PÄÄLTÄTÄYTETTÄVÄ eikä siis mitään kuivausominaisuutta myöskään tietenkään). Vitsi miksköhän en oo tän enempää tästä yllättynyt?

Tuloksena siis päältätäytettävä massiivinen pesukone, jolla pesisi varmaan koko meidän kerroksen pyykit ja muutamat vielä ala- ja yläkerrastakin. New machine lah! Huvittavaa oli myös tämä delivery guy, joka tämän koneen tänne raahasi. Kone läntättiin suurinpiirtein tuohon nurkkaan ja:

- Ma'am, voitte sitten tämän letkun laittaa tähän. Ja tuo putki suurin piirtein tuonne. Ja tämä alusta on tuonne alapuolelle.

- Öö, etkö sinä voi laittaa sitä? Että menee sitten varmasti oikein...

- Cannot. I am just a delivery. If I touch that machine, I have to charge. I'm just a delivery lah!

- Okei.. No voitko koskea koneeseen jos maksan sen lisämaksun? Paljonko se on?

- Can. 30 ringittiä. (n. 7,5euroa).

- OK. No minä maksan sen lisämaksun niin saadaan kone toimintaan, alustat alle oikein päin ja putket paikalleen.

Next step. Agentille viesti: on sitten hieno kone, mutta ei tähän kyllä mitään kuivausrumpua päälle saa. Ei vastausta. Mies soittaa agentille. Tulos: kuivausrumpu tulee tunnin päästä. Minä kysyn: Mihin tämä nyt sitten laitetaan? Ei ole tilaa missään? Entä mihis se poistovesi, joka niistä vaatteista tulee? Vastaus: Ei ole poistovettä, it disappears! Voihan lollero oikeesti! No tässä tulos:

Meidän maid-komeroon (tämä olisi siis maidille varattu asumishuone!!) tungettiin nyt sitten kuivausrumpu tollasella järkälemäisellä poistoletkulla (joka ohjekirjan mukaan näyttää siltä, että pitäisi olla vedettynä ulkoilmaan, täällä siis tosi monilla nämä märkäkeittiöt ovat tavallaan ulkona). Tarttee varmaan pysyä tieltä pois, kun on kuivaus päällä. 

Boleh!

Näitä esimerkkejähän on monia, tämä ei suinkaan ole ainut tällä viikolla. Nämä vastaavanlaiset tilanteet ovat ihan arkipäivää, joskus suomalaisella vähän tuosta ohimosta kolottaa. Mutta aika usein vain hymyilyttää. Ja hyväähän tämä tekee turhalle tiukkapipoisuudelle, ehkä tätä elämää ei tule ottaa niin vakavasti!

Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Glow Run Asia, johon olimme ilmottautuneet tolla meidän äitiporukalla. Olemme käyneet ostamassa neonkeltaiset kimppatopit, hehkuvia käsikoruja ja kasvomaaleja. Tämä oli kevään kohokohta, jota olemme suunnitelleet jo pitkään. Ja sen siis piti olla nyt lauantaina. Mutta (tietysti tässäkin tarinassa on mutta). Eilen illalla tapahtuman facebook-sivuille ilmestyi viesti, että tapahtuma on siirretty Dataran Merdekalta (joka on siis oikeastaan kaupungin keskustaa) Setia City Mallille, joka on n.30 km päässä keskustasta tuolla Shah Alamin perukoilla. Eikä sinne tietenkään pääse millään muulla kuin taksilla. Yöllä. Jossain ihan oudossa paikassa. Sanottakoon, että tapahtuman ajankohtaa ja paikkaa on jo kerran siirretty, yhdessä vaiheessa sen piti olla estejuoksua ja vaikka mitä. Sponsori on vetäytynyt jo kuukausi sitten. Ja nyt tämä. Yhdessä nyt päätimme boikotoida koko hommaa, miten voidaan joku tapahtuma järjestää noin päin puuta? Huhhuijaa! Sen sijaan menemme neon-toppeinemme ja hehkuvine rannekkeinemme Jalan Alorille syömään. Woop woop!

Tässä vielä yksi keissi. Kuva toissapäivältä, kun tulin lasten kanssa koulusta. Kappas, kävelytie olikin sopivasti laitettu remonttiin! Minullahan siis oli vain yksi neljävuotias potkulaudalla ja yksi kaksivuotias lastenrattaissa. Ja mitä tästä kuvasta ei näe on se, että tuo tie tuossa vasemmalla (Jalan Ampang) on todella vilkasliikenteinen mopoineen, autoineen ja busseineen ja autot eivät aja mitenkään ihan hipihiljaa ja sitten taas pudotus tuonne oikealle puolelle on ehkä noin 35cm. No, kyllä me kotiin päästiin sitten ihan ehjänä, muutama harminsananen siinä ehkä tuli mutistua.

Huomasitteko muuten, että ihmisillä on sateenvarjot käsissään eikä sadetta lainkaan. Täällähän ei siis todellakaan kukaan halua altistua auringolle hetkeäkään, rusketusta vältellään viimeiseen asti ja ihoa valkaistaan kaikilla mahdollisilla aineilla millä vaan mahdollista. Yritäpä etsiä deodorantti, jossa ei ole valkaisuainetta mukana! Kyllä sellainenkin on sittemmin löytynyt, mutta on tämä maailma vaan hullu paikka - toiset grillaa itselleen melanooman ja toiset myrkyttää ihostaan valkoisen. Hullua hommaa!

-----------------------------------

Ensimmäinen kuva täältä:  http://www.keepcalm-o-matic.co.uk/p/keep-calm-and-malaysia-boleh/

Minulla on tässä ollut työn alla pieni takapiha projekti. Viime kesänä harjoittelin pelargonioilla kun en ole mikään viherpeukalo, joten tänä kesänä uskallan yrittää vähän isommassa mittakaavassa puutarhahommia ja saada takapihaa edustavammaksi.

Suunnitelmissa on kasvattaa yrttejä; oreganoa, rakuunaa, ruohosipulia ja persiljaa, tomaattia ja paprikaa sekä laittaa kukkapenkkiin aimo annos monivuotisia kukkaistutuksia; jaloangervoa, morsiusharsoa, dahliaa, miekkaliljaa ym liljoja, freesiaa sekä vuokkoja. Osa kukista ilmeisesti kasvaa melko korkeiksi, joten kukkapenkistä pitäisi tulla suhteellisen tuhdin oloinen. Ikeasta tilasin mustia seinätankoja sekä muutamia sankoja yrttejä ja taimia varten. Myös valkoisia kukkaruukkuja tulee hyllylle, johon voi sitten ostaa silloin tällöin vaikka krysanteemeja tms. Meillä on musta parveke matto, joten mustat tangot sopii kivasti tyyliin ja tuo muuten valkoiseen olemukseen kivasti kontrastia. Dyykkasin viime kesänä roskakatoksesta valkoisen hyllyn, jossa on mustat kaiteet, joten sekin sopii tyyliin loistavasti. Aiemmin meinasin maalata mustat kaiteetkin valkoiseksi, mutta nyt kun tuli tilattua nuo Ikean mustat seinätangot niin muutin mieltäni.

Kukkapenkin reunat maalasin valkoiseksi äitienpäivänä. Muina päivinä onkin vaan satanut vettä tai rakeita niin ihan hyvä, että käytin tuon päivän pihatöissä. Kukkapenkistä tuli sydämmen muotoinen jonka sisällä on pienempi sydän korkeammasta puureunasta. Kuvaa en ota kun vasta sitten kun kukat alkaa kasvaa. Niitä en ole vielä kylvänyt kun on niin kylmät ilmat.

kuva täältä

Parvekkeen reunaan tuli puuristikko jota vasten laitoin kasvamaan villiviiniä. Pitää vaan lyhentää tehokkaasti kasvia sitä mukaan kun meinaa kasvaa yläkerran asukkaan parvekkeen puolelle. Pihamme maa on todella hiekkaista ja kivista, joten piti kaivaa kukkapenkeistä pois maata aika runsain mitoin ja korvata maa mustalla mullalla. Myös kanankakkaa laitoin varmuuden vuoksi sekaan.

Sain vaijerikelan, josta aion tuunata takapihalle pöydän. Maalaan sen valkoiseksi ja päälle ajattelin tehdä mosaiikista näyttävän pinnan. Ehkä lasi siihen vielä päälle. Saa nähdä miten suunnitelmat muuttuu lennosta kun pääsee tekemään. Pöydälle voi sitten kuumina hellepäivinä laittaa tarjottimen ja hanallisen lasikanisterin täynnä virkistävää puolukkamehua.

Talonyhtiö on luvannut uudet pensaat entisten tilalle nyt keväällä, joten niitä odottelen kärsimättömästi. 

Ajattelin tänään kirjoitella hieman laajennus- tai minkä tahansa rakennusprojektin muista kustannusajureista. Harvalla on säästössä sellaisia rahasummia, että voisi projektin vetäistä maaliin ilman pankin rahoja. Usein siinä vaiheessa, kun rakentamispäätös on tehty, unelmat ja päättäväisyys saada asiat rullaamaan ottavat vallan.

Laajennusprojektin suunnitteluun, kilpailuttamiseen ja materiaalihankintoihin pistetään paljon paukkuja, jotta ne elementit, joista on järkevä säästää tulee tunnistetuksi ja toteutetuksi. Mutta entä se raha sitten? Lainan takaisinmaksu ja siihen liittyvät korot, kulut, palkkiot ovat pitkässä juoksussa aika merkittävä osa kokonaiskustannusta. Saattaa projekti-innostuksessa käydä niin, että raksakustannukset on yksi juttu ja kunhan vaan ne rahat saadaan pankista, niin kaikki on hyvin. Pankkiin ei kannata mennä hattu kourassa, koska loppupeleissä kokonaiskustannus on se, joka ratkaisee. Hyvin äkkiä esim. 100 000 euron projektin lainakuluihin hupenee vielä mojovat 15 000 euroa, kunnes se on maksettu.

Kerron tässä hieman omia kokemuksiamme Nordean kanssa asioinnista lainan saamiseksi. Homma alkoi melko perinteisesti, lainalupauspyyntö pankkiin verkon kautta ja arvioidut kustannuslaskelmat eri vaiheista liitteenä. Homma eteni joutuisasti, käytiin rahan tarvetta läpi, tuli ensimmäinen tarjous ehdoista, kiinnitykset hoidettiin kuntoon jne. Lainalupaus tuli marginaaleineen ja sanottiin, että koska korot ovat alhaalla tähän pitää ottaa suojaus jos ja kun korot nousevat. So far so good. Näinhän se on, eivät nämä korot ikuisesti matalalla pysy, etenkin kun me päätimme, että laina-aika olisi sen 15 vuotta.

Mutta rahallakin on hintansa. Menneet ovat ne ajat, jolloin marginaalit pyörivät 0,4% tietämillä, mutta toisaalta esim. 12 kk Euribor on luokkaa 0,168%, joten pankin tarjoama 1,23% marginaali vaikutti kohtuulliselta. Mutta ei tässä vielä kaikki. Lainan ehtoihin oli leivottu suojaus mukaan. Niin sanottu ilmainen korkoputki, joka suojaisi lainanottajaa mikäli korot nousevat. Ensi vetäisyltä kuullosti hienolta, kunnes laski sen auki euroiksi. Korkoputki tässä ehdotuksessa rajoittaisi koron vaihteluvälin 0,5% heiluntaan. Putki olisi 0,9%-1,4%. Teoriassa siis, jos 7 vuoden aikana korot pomppaisivat esim. 5% niin, minä silti maksaisin vain 1,23+1,4 eli yht. 2,63%. Kuullostaa edelleen hienolta.

Mutta asiaa kannattaa katsoa myös hieman toisesta kulmasta. Nyt kun talous mataa, maksan siis melkein 0,8% ylimääräistä siitä, että JOS korot lähtevät nousuun. Korko kuitenkin kiinnitetään 12 kk Euriboriin, jolloin meidän tapauksessa maksaisimme pankille ylimääräistä korkokulua n. 1200 euroa vuodessa ja me molemmat tiedämme, että tuon 12kk aikana korko ei kuitenkaan muuttuisi. Euroopan talous on kuralla, keskuspankki suoltaa rahaa markkinoille, että vältyttäisiin deflaatiolta. Deflaation aikana korot eivät juuri nouse. Joten vähintään pari vuotta menee siihen, että korot ampuisivat ylös.

Korkosuojaus olisi siis kuin vakuutus. Vakuutusyhtiötkin tekevät rahaa ja aika kannattavaa businesta tuokin on. Joten totesimme vaimon kanssa, että miksi maksaisimme pankille siitä, minkä voisimme tehdä itsekin. Jos korot nousevat, pitää olla enemmän rahaa. Miksi antaisin rahat pankille, kun voisin laittaa 100 euroa kuussa lisää esim osakerahastoihin. Jos korot nousevat, voin myydä rahastot ja maksaa sillä suuremmat lainanhoitomenot.

Hienous tässä on se, että nyt rahat menevät minun omiin "säästöihini" sen sijaan, että se menisi pankille kuluihin vakuutuksesta. Toisaalta fakta on se, että jos korot lähtevät nousemaan ja jos se ei johdu Venäjän kaltaisesta kriisistä, niin samalla myös talous nousee ja osakekurssit paranevat. Näin ollen laitan markkinat maksamaan lainani korot, sekä osan pääomasta.

Pankkia moinen veivaus viime tipassa harmitti ja marginaalia nostettiin 0,08 prosenttia. No ihan sama, säästin 0,82%. Vuotuisella tasolla, jos laina olisi 100 000 euroa, niin se on 820 euroa riihikuivaa tältä vuodelta, jonka voin sijoittaa vaikka uusiutuvaan energiaan sijoittaviin osakerahastoihin tai niinkin turvalliseen osingonmaksajaan kuin TeliaSonera.

Olen joskus kirjoitellut aiemminkin ongelmallisesta parvekkeen pöydästämme. Haasteistaan huolimatta pöytä on meille rakas ja tarpeellinen, sillä se on juuri passelin kokoinen kapealle parvekkeellemme. Ja jos totta puhutaan, en sitä koskaan haluaisi vaihtaa, sillä se painaa aivan tuhottomasti enkä haluaisi joutua siihen koettelemukseen, että se jouduttaisiin joskus talostamme ulos kantamaan.

Pöydän viilupinta on vuosien saatossa haalistunut auringossa ja alkoi näyttää jo todella ränsistyneeltä. Koska kyseessä on aito viilu, ajattelin että sen voisi vielä pelastaa jollain pintakäsittelyllä.

Päädyin valitsemaan Osmo Colorin puuvahan, jota olen aiemminkin käyttänyt muissa hommissa. Vaha on helppo sivellä ja se jättää mukavan himmeähkön pinnan.

Pöytä sai yhden kerroksen vahaa sävyssä Noki ja se riitti. Melkein kuin uusi.

Lisää parvekehommia pian tulossa, istutushommat nääs kutsuvat.

Mukavaa viikonloppua!

Koko päivä meni terassia siivotessa. Roudasin terassin lattiaritilät pihamaalle ja harjasin ja pesin terassin lattian. Ritilöiden alle oli kertynyt ämpärillinen lehtiä, siemeniä ja hiekkaa. Pesin ja öljysin ritilät ja terassin tuolit ja pesin lasikaiteet. Vielä jäi terassin kapea osuus siivoamatta ja keinu ja pöytä puhdistamatta ja öljyämättä. Huh. Ja sama homma odottaa parvekkeella, onneksi vähän pienimuotoisempana. Toivottavasti saadaan jossain vaiheessa terassi laatoitettua, se olisi niin paljon helppohoitoisempi. Mies teki vihdoin myös viimeisen laattakiviurakan. Toisen vanhan omenapuun alla on nyt pyöreä laatoitettu alue pöydälle ja penkeille. Päivän kohokohta oli kuitenkin pihan tarkastelu linssin läpi.

Vihreätä rakastavalle tämä ajankohta on ehdottomasti koko vuoden paras. Ja juuri tänä aikana meidän pihan kohokohta löytyy pihan perältä vanhan omenapuun alta. Pikkuinen pläntti metsäpuutarhaa pikkuisine lampineen, kiemuraisia lehtiään avaavine saniaisineen, sammaleineen, kivineen ja valkovuokkoineen. Voisin tuijotella tätä näkymää vaikka koko päivän:

"Ai te muutatte maalle? Niin kauas? Siellähän tarvii kaksi autoakin!", olivat ne tyypillisimmät kommentit tuttavapiiriltä, kun kerroimme saaneemme tontin arvonnassa ja alkavamme rakentamaan omaa taloa naapurikuntaan. Meitä kommentit lähinnä huvittivat. Ensimmäiset 18v. Pohjois-Pohjanmaalla asuneena kunta Uudellamaalla 30 minuutin ajomatkan päässä Helsingistä oli kaukana maaseudusta. Vuodet ovat kuitenkin näköjään tehneet tehtävänsä ja sen verran kaupunkilaistuneita tässä ollaan, että myönnän saaneeni pienoisen paniikin, kun kuulin muutamankin tulevan naapurin bonganneen tonttialueelta käärmeitä. Eikä asiaa yhtään helpottanut paikallisen apteekkihenkilökunnan kommentti kyypakkausta ostaessani; "käärmeitä, no niitähän täällä riittää!". Yhdelle naapurille vannoinkin käveleväni vastedes tontillamme vain iso lapio kädessä. Ja heti seuraavana päivänä siellä seisoin kyllä ihan ilman mitään lapioita. Kai se vain niin on, että näihinkin vierailijoihin tottuu, kun pääsee taas asumaan lähelle luontoa.

Tonttimme on kokenut melkoisen muutoksen. Viime viikolla tullessani Byggamaxin raksaillasta tulevan naapurini, Koti rakennetaan tunteella -blogin Essin, kanssa puoli yhdeksän aikaan illalla tihkusateessa, päätimme käydä vielä pikaisesti pyörähdyksen tonttialueella. Ja mikä yllätys siellä odottikaan! Meidän tontilla oli puunkaato täydessä vauhdissa. Silloin siis tilanne vielä näytti tältä.

Alunperin tonttimmehan oli siis täysin "metsää". Joku arvioi puita olevan tontillamme joku 300-400 kappaletta. Palkkaamamme maatyöfirma arvioi puiden kaatamisen olevan noin viikon homma. Tässä kohtaa pakko kehaista meidän omaa tiimiämme, joka kaatoi puut kolmessa päivässä. Ja mikä valtava ero tontissa nyt onkaan! Meillähän haastetta tuo korkoerot, kun rinne tulee tontille kahdesta suunnasta. Toisaalta näimme myös heti alkuun tontin mahdollisuudet ja nyt kun se on raivattu niin ne alkavat hahmottua entisestään. Ainakin tontti antaa hyvin haastetta pihasuunnittelulle! Ja juurikin sopivasti tätä postausta kirjoittaessani sähköpostiini saapui pihasuunnittelijaltamme ensimmäinen luonnos tulevasta pihastamme..

Tontti puiden kaatamisen jälkeen

Toivottavasti tämä 1,5 metrinen kaunotar saataisiin säilymään ehjänä ja hyödynnettyä tulevassa pihassa.

Näkymä kadultamme. Sieltä se järvi pilkottaa puiden väleistä. Meidän tonttimme takana kulkee ulkoilupolku, joka kiertää alueen ehdottoman kohokohdan, eli järven. Meidän talomme tulee asettumaan tontille viistoon siten, että takapiha ja parvekkeet ovat suoraan järvelle päin. Ihan täyttä järvinäkymää emme valitettavasti näillä näkymin saa, sillä kunta ei ole harventamassa järven edessä olevaa kasvustoa. Mutta varmaan osittain se meillekin asti pilkahtelee.

Aamu-uinteja odotellessa..

Ja vielä loppuun niitä mieluisia vieraita (tontilla tällä viikolla vierailleiden naapurien lisäksi). Kuulin nimittäin pari tuntia sitten, että tontillamme seisoo kaivinkone! Kuinka innoissaan ihminen voikaan olla yhdestä kaivinkoneesta?? Se kun on merkki siitä, että maatyömme starttaavat maanantaiaamuna tarkalleen kello 7. Tuntuu, että projekti ottaa nyt ison harppauksen eteenpäin ja talo on taas askeleen lähempänä. Ja kyllä, vaikka maanantaihin on vielä aikaa, niin täytyyhän sitä kaivinkonetta lähteä huomenna pällistelemään ihan paikan päälle.

Muutoksessa mukana Puutarha Tahvoset ja H&M Home

Hyvää huomenta! Tässä menikin pari päivää ihan huomaamatta, olen viettänyt aikaa mummulassa ja helatorstaina kävin stailaamassa ihanan tytön parvekkeen uuteen uskoon. Parveke sijaitsee ihan Turun keskustassa ja on jatkoa sievälle pienelle yksiölle.

Ennen:

Jälkeen:

Parvekkeen muutos.

Parvekkeelle ei tehty mitään rakenteellista muutosta tai korjausta, mutta se pestiin huolella ikkunoita myöten. Kunnon siivous tekee jo ihmeitä. Peitot, matto ja tyynyt pidettiin hyvin neutraalinvärisenä. Väripilkuksi laitettiin ihana sitruunanvärinen samettityyny 50x50 koossa, joka on mielestäni se oikea koristetyynyn koko. Viileän lattian suojaksi laitoin pari samanlaista mattoa osittain päällekkäin. Nämä matot ovat muuten toiselta puolelta kuviolliset, joten jos haluaa muuttaa ilmettä graafiseen suuntaan - no problem!

Kaikki ruukut olivat eri paria, mutta kasvien ollessa vain tuijaa ja katajaa, ne muodostivat kuitenkin rauhallisen vihreän kokonaisuuden. Mustat H&M Home säilytyskorit sopivat täydellisesti tuijien pariksi. Sanomattakin ehkä selvää, että avonaiselta parvekkeelta tekstiilit kannattaa nostaa yöksi sisälle; kaupungin pöly, kosteus ja tuuli tekevät nopeasti tepposet. 

Paahteiselle parvekkeelle sopivat kasvit:

Tian parvekkeelle porottaa aurinko koko päivän ja se toki tuo omat haasteensa kasvien valintaan. Tällä kertaa halusin parvekkeelle vallan vihreää ja Puutarha Tahvosten suosittelemana valitsin Rohtokatajan, pari Tarhakatajaa, pari Pilarikatajaa, kolme Pallotuijaa ja kaksi Timanttituijaa. Parveke on pieni, joten sijoitin kasvit ainoastaan yhdelle seinälle suureksi ryppääksi, tulevat parhaiten esille ja tuovat tunnelmaa. 

Mikäli haluat sijoittaa ympärivuotisiin kasveihin, niin paahteiselle parvekkeelle sopii mansikat, herukat, kääpiövuorimännyt ja pensasmustikka. Jos haluaa kasvien talvehtivan, kannattaa ne istuttaa thermoruukkuun, joka suojaa juuristoa jäätymiseltä tai jos käytössä on lähellä nollaa oleva tila, voi kasvit nostella pakkasta pakoon sinne.

/Decorating ideas for small balcony

Jyväskylän ainoa 1800-luvun puutalokokonaisuus Toivolan vanha piha vilisee tänään väkeä, yllättävän koleasta säästä huolimatta. Yläpihaan on pystytetty Designtori sopivasti Yläkaupungin yön päiväohjelmaksi. Paikalla on lukuisia yrittäjiä, muualtakin kuin lähiseuduilta. Katoksen alla oli todella tiivis tunnelma enkä ottanut siellä kuvia. Kuvitus siis väljemmiltä vesiltä.

Oma ostokseni oli paikalla vakituisesti majailevan Manalanpajan komea kaulakoru. Toista täysin samanlaista ei ole, vahvasti käsityönä tehty kun on.

Vapaapäivä kotona. Pyykkiä, siivousta ja peruskotihommia. Ou jes. Mukavaa viettää välillä vapaapäivä näinkin, eikä olla aina menossa. Nyt pöytä koreaksi ja sauna lämpiämään. Saan ystäväni kylään ja meillä on tyttöjen ilta edessä.

Lokoisaa lauantaita teille kaikille, missä ikinä viikonloppua vietättekin!

M.

At home...

Patjarikko

Tänään olen leikkinyt paljasta ja peitä -leikkiä aamusta saakka. Juuri kun sain keinun, viimeiset terassilaatat ja ensimmäiset kolmista rappusista öljyttyä, tuli ensimmäinen sadekuuro. Suurinta terassilaattaa en saa itse liikutettua, joten ei kun pressua päälle, samoin rappusille. Ja sitten hetken päästä pressu pois ja taas 10 minuutin päästä takaisin. Siinä ohessa pinosin pienemmän puukasoista terassille jatkamaan kuivumista. Saa nähdä, koska saadaan kärrättyä suurempi kasoista vajaan. Jalkapallokauden käynnistyminen yhdistettynä lintujen kevätmuuttoon tekee kolmen miehen loven meidän viikonlopun työreserviin. Ja juuri kun olin ihan poikki ja ajattelin korkata hyvin ansaitun Happy Joen, tajusin, että ei siellä jääkaapissa paljon muuta ollutkaan. Ja ei kun pyörän selkään ja ruokakauppaan. Positiivisena yritän ajatella, että kun viikot tekee töitä pelkillä aivoilla, niin viikonloppuna voi sitten rentoutua fyysisellä työllä, mutta ihan aina en itsekään tuota usko.

Eilen nappasin puuöljykaupoilla matkaan yhden Cunningham's White -alppiruusun, kun oli niin edullinen ja täydessä kukassa ihan lumoavan kaunis. Sen voisi nyt ehkä tuon puukasan paikalle istuttaa, mutta alle tarvisi kärrätä pari kärryllistä kompostia, mihin en kyllä taida tänään enää taipua. Ilta-aurinkokin yrittää kyllä taas houkutella pressua poistamaan, mutta ähäkutti, siihen halpaan en enää mene :) 

Muutama räpsy vielä eiliseltä (pikkusydän, ukkolaukka, alppiruusu, punalehtinen kallionauhus, särkynyt sydän, tulppaani)

Tulin tänään töistä kotiin, lihakset kipeinä ja olokin nuutuneena koko päivän ulkona ja jalkeilla olosta. Laitoin kukat ruukkuihin ja istahdin takapihalle terassin penkille. Siinä istuin liikkumati miehen grillatessa eilen marinaadiin laittamani lihaa ym. härpäkkeitä, join kylmän oluen ja jutustelin Vipen kanssa päivästä isin kanssa. Olivat käyneet tivolissa ja muumitalossa. Ruoan jälkeen lämpäytettiin sauna, nautin löylyistä, rentouduin. Hene kuuntelutti minulle tämän hetken suosikkimusiikkikappaleitaan minun loikoillessani sängyllä ihanan naattina, hyvää musiikkia se poika kuuntelee.
Kaapissa odottaa vielä karkkipussi ja mies puhui juuri jotain hieronnasta/musiikkivideosta illan ratoksi. 

Juuri nyt on ollut meidän perheessä aikamoista haipakkaa taas, tällä hetkellä on niin monta lehmää ojassa että tälläiset pienet rentoutumisen hetket vaan yksinkertaisesti on luksusta. Asuntonäytöt, yo-juhlat, lukuisat kesäsuunnitelmat ja monenlaiset pienet asiat vievät tällä hetkellä meidän ajan, sekä melkein aivotkin. Siksi esimerkiksi myös ensi viikonlopuksi yllättäen tuleva terffimahdollisuus tulee juuri sopivaan saumaan! Meidän pojat lähtee mummolaan mummon pyynnöstä ja tyttö omille teilleen ja me saadaan olla kahdestaan! Aikamoista luksusta sekin kertakaikkiaan, ollaan jo ihan innoissamme suunniteltu vaihtoehtoja ja minä sain töistäkin luvan lähteä vähän aiemmin että keretään nauttia ajasta, ottaa kaikki irti. On sen verran harvinaista herkkua. 

Kyllähän ne pienet hetket ratkaisevat ja kauneutta löytää myös kiireen keskeltä, kun vaan osaa oikein katsoa ympärilleen.

Herkullista ja kaunista viikonloppua toivotellen
Minna/lts