Meillä jokaisella on näitä päiviä. Näitä hel****n päiviä kun mikään ei onnistu.

Jokainen tietää sen tunteen mikä on kun kaikkien sukkien parit on kadonneet, kahvi on loppunut, herätyskello jättää soittamatta yms. Noh, minulla oli tänään niitä päiviä. Ei mitään yllä kuvatuista, mutta kettumainen päivä silti.

Olen sairaslomalla hajonneen selän takia. Päätin kuitenkin ruveta siivoamaan, sillä täällä meinasi taas tukehtua pölyyn. Minä en kuulu niihin ihmisiin jolle muutaman kerran viikossa imurointi on normi, vaan minä tartun imuriin vasta kun villakoirat alkavat kasata armeijaa. Pienempi kateista oli taas levittänyt joka ikisen lelunsa pitkin kämppää. Niitä siinä lattialta noukkiessa toteen ettei ollutkaan kovin hyvin idea. Sisulla puskin loppuun. Kaivan rakkaan imurini esille, joka on urhoollisesti jo vuosia vetänyt kissankarvoja kitusiinsa. Ei v*ttu, letkun liimaukset pettäneet. Tein imuriin tekohengitystä antavat patentin ja imuroin loppuun.

Nyt saan sitten astella kauppaan ostamaan jotain he*vetin kallista imuria. Niin paljon mielummin olisin kytännyt Moschinon alkavaa kamppanjaa...

Siinä on taas korjattu imuri niin että äiti ja isi voivat olla tytöstään ylpeitä. Vinkkinä, tuo viritelmä ei toimi kovin hyvin, imutehosta katoaa 70%.

Jos omaan pihaan haaveilee istuttavansa kirsikkapuun mutta tila ei oikein riitä, voi harkita pieniä koristekirsikkalajeja. Sorruin viime kesänä pieneen japaninkääpiökirsikkaan Prunus incisa `Kojo-no-mai´. Se on vielä pikkuruinen kolmisenkymmentäsenttiä leveä pensas mutta voi kasvaa halkaisijaltaan noin metrin leveäksi ja saman korkuiseksi pensaaksi. 

Voi olla, että harkitsen tälle vielä kaveriksi hieman pinkimpänä kukkivaa kuriilienkirsikkaa Prunus nipponica var. kurilensis. Se olisi tuon Kojo-no-main kanssa aivan täydellinen näin toukokuulla. Mielestäni nämä molemmat kirsikat ovat myös todella kauniita lehdettöminä. Sekin on tärkeä pointti Suomessa. Myös syysväri on hieno molemmissa kasveissa, joten eiköhän tämä päätös ole nyt tässä ihan virallisesti sinetöity.  

Tällä viikolla vietetään kirsikankukkien juhlaa Roihuvuoressa ja suosittelen lämpimästi retkeä japanilaiseen puutarhaan. Rusokirsikoiden Prunus sargentii kukinta on juuri nyt parhaimmillaan ja tuleva helatorstainen vapaapäivä ajoittuu täydellisesti! Sinne siis!

Niin sitä vaan, et pionit ansaitsee kyllä ihan oman postauksen. Tulen tästä pienestä kukasta joka kerta niin iloiseksi, lisäksi tämä yksilö (valkoinen kukka ja keskeltä punainen) pioneista tuoksuu vahvasti, joten keittiön pöydällä on niiiin kesä!

Minä olen saanut tälle viikolle paljon kivoja juttuja tehtäväksi, helatorstaille sovin mukavan pienen stailaushomman, siitä kuulette viimeistään viikonloppuna, instassa toki jo ennemmin. Kauheen kivaa ja jännää! Toivottavasti teillä on kaikki oulrait ja vietätte loistavan viikon. <3

/peony, you make my day!

Sitä kun on vaan kertakaikkiaan luonteeltaan suoriteperusteisesti itsehyväksyntää hakeva niin sitä pitää ajaa itsensä henkisen ja fyysisen jaksamisen rajoille. Eli kaiken muun ollessa suurinpiirtein muuttovalmiina niin piti viimeiseksi nakiksi vielä ihan omaa ahneuttaan ottaa vaatehuoneen uusiminen katosta lattiaan. Olipahan melkoinen vuorokausi kun tämän kaiken koitti tehdä aikavälillä torstai-illasta perjantai-iltaan ja lauantai-aamuna piti olla jo muuttokuormaa hakemassa. Pahoittelut naapureille perjantai-illan klo 21:59 porailuista!

Vaatehuoneen osalta liikkeelle lähdettiin tällaisesta tilanteesta:

Eli ihan perusmallinen vaatehuone-setuppi ja varmaan tuolla olisi mennyt hyvinkin vielä hetken aikaa. Mutta jotenkin nyt vaan risoi tuo älytön kahden oviaukon ristipaineen sanelemana väsätty kulmahylly ja muutenkin pakotetun oloiset ratkaisut. Purkaessa tehtyjen havaintojen perusteella konstruktio oli alkuperäistä vuosimallia -57 ja valkoinen maali oli sudittu pintaan paljon myöhemmin mutta siltikin vielä tukevasti Neuvostoliiton olemassaolon aikana. Mutta nyt oli aika kaiken tämän loppua eli eikun sorkkarauta heilumaan ja katso se oli hyvä:

Kaikkien hyllyviritysten purkamisesta tullut roskan määrä oli valtava, mutta onneksi pihalla oli putkiremonttiurakkaansa viimeistelevän rakennusfirman jätelava. Kysyin tupakkatauolla olleelta virolaiselta raksamieheltä lupaa kantaa lavalle pari hyllynpätkää ja hän ei selvästikään ymmärtänyt kysymystä yhtään sen enempää kuin minä vastausta, mutta nyökyttelimme molemmat runsaasti joten tulkitsin sen lupaukseksi.

Sitten eikun runsaasti pakkelia, hiontaa ja valkoista maalia. Varsinkin pakkelia kului koska entiset hyllyviritykset oli koettu tarpeelliseksi naulata neljän tuuman nauloilla suoraan kiviseinään ja niiden irroittaminen aiheutti nyrkinmentäviä koloja. Ripeällä työtahdilla ja kuivumisaikojen sopivalla limittämisellä hommasta selvisi kuitenkin hyvinkin melko tarkkaan vuorokaudessa mukaanlukien laminaatin asennus ja kynnysten virittely. Laminaatin asennukseenkin omat ongelmansa toi se fakta että tuo vaatehuone oli täysin vino ja laminaatttirivistöjen edes jotenkuten summittainen suoruus oli valtavan virittelyn takana. Perjantaina oli kuitenkin vielä kuivumista odotellessa aikaa hakea Elfa-sarjan osia Sammonkadun RTV:ltä (valikoimasta poistuvia -50%) ja paikata loput puutteet Rauta-Otrasta. Lopputuloksena oli sellaisenaan melko orvon näköiset ylähylly ja rekkitanko, jotka suorastaan odottivat täydennyksekseen entisestä kodista muuttokuorman mukaan saapuvia lattiamallisia Elfa-koreja:

Sateista Tiistaita!

Olemme pikkuhiljaa laittaneet terassia kesäkuntoon ja äitienpäivänä saimme sohvapehmusteet paikoilleen pitkän ja pimeän talven jälkeen. Päällisten pesu onnistui hyvin pyykinpesukoneessa ja vain yhteen päälliseen jäi puunauksista huolimatta jotain viime kesäistä likaa. Päälliset hakevat vielä paikkaansa koska ovat sen verran jämäkkää kangasta, mutta eiköhän ne siitä muovaudu kesän myötä. 

Oli ihana fiilis tuoda meidän sänkymme päällä koko talven majailleet suuret tyynyt vihdoin sohvalle ja niiden kaveriksi etsiä kaapeista muita vaihtoehtoja. Olen sitä mieltä, että tänä kesänä Ikeasta on ostettava lisää noita suuria muhkeita tyynyjä, sillä ne ovat tuohon sohvalle kuin nakutetut. Sopivat hyvin päällisten kanssa ja ovat pysyneet kovasta kulutuksesta ( monista pesukerroista ja lapsista huolimatta ) uskomattoman hyvässä kunnossa. Ja koska rakastan kaikkea kukkakuviollista, oli kiva yllätys löytää varastosta nuo violetit Pentikin tyynynpäälliset. Olin ihan kokonaan unohtanut ne! Mieleni tekisi hankkia sohvalle lisää kukkakuviollisia tyynyjä ja enemmän raikkaita värejä. Tykkään yhdistää erilaisia tyylejä, kuoseja ja materiaaleja ja haluan ehdottomasti kesäsohvan olevan kutsuva ja rönsyilevä lepopaikka.

Katsotaan mitä keksin!

Terassilla olisi vielä jonkin verran tekemistä, sellaista pientä fiksaamista, kuten seinien maalausta uudestaan valkoisiksi. Miehellä on myös suunnitteilla sohvan yläpuolelle valaisin ja katsotaan koska saadaan se kattoon asti. Lupaan, että kerron siitä teille myöhemmin! Myös terassin grillinurkkaukseen ( eli toiseen päätyyn ) olisi kiva saada uudenlainen ilme, vaikka jokin säkkituoli ja se mun suunnittelema eurolavasta tehty kukkaseinä.

Tykkään terassista aivan älyttömän paljon ja viime kesänä nukuin sohvalla monet päiväunet samaa aikaa lasten nukkuessa sisällä. Sohvanurkkaus on ehdottomasti meidän perheen mieluisin pötköttelypaikka.

Iloitsen jo nyt siitä, että kesäkuussa tyttömme syntymäpäivillä voin laittaa osan vieraista ulos terassille ja ei haittaa vaikka sataisi, sillä lämmittimen ansiosta terassilla on mukavan lämmin ja aivan varmasti kaikki tarkenevat.

Annapurnan vuorijonoa ihastelemassa helmikuussa

Ystäväni kysyi että missä olen. Sanoin että kotona. "Missä niistä?" tarkensi toinen. Olen rikas, vaikka rahallisesti en omista yhtäkään niistä paikoista, joita kodikseni kutsun tai olen kutsunut.

Koti on perinteisesti ajateltuna paikka, jossa perhe asuu. Ideaalissa se on paikka, jonne voi töiden jälkeen tulla, levätä ja olla oma itsensä. Elämä ei ole ideaali ja kaikille koti ei ole paikka ja kaikille se, missä asuu, ei ole koti.

Minun mielenrauhani tarvitsee kotia. Koti tuntuu sanana pehmeältä paikalta. Nojatuoli tai peitto tai viltti tai läheisen kainalo. Kuunteleva korva yliopiston ruokalassa, työporukka pizzeriassa, ystävä tanssilattialla, puhkeava lehti ja pesivät linnut. Koti on rauha raivossa ja toivo tappioissa.

Tänään Nepalissa järisi taas ja sydämeni sanoi huolesta riks räks ja poikki. Kaikkia taloja ei ole edellisen järistyksen jäljiltä ehditty vielä edes tarkastaa. Liian monien ihmisten ainoa mahdollisuus sääsuojaan on oma koti, vaikka se ei olisi turvallinen. Jälleenrakennus siirtyy ja pitenee, sen ajaksi kaivataan paljon telttoja ja väliaikaisia koteja. Jos sinulla on ylimääräisiä, voit lahjoittaa niitä esimerkiksi näin. 

Katastrofissa kuolleiden luvut kertovat myös ihmisten henkisten kotien kuolemisesta. Maanjäristys järisyttää ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta. Jos fyysinen maa jalkojen alla ei pysy paikallaan, mistä löytää pohja elämän rakentamiselle ja maaperää juurtumiselle? Pashupatinathin savu ja tiilien hinta nousee, kodinkaipuu kasvaa aina uusiin käsittämättömiin mittasuhteisiin.

Tällä hetkellä sydämeni on Nepalin kodissa, palasina jossain sen ja tämän välillä. Nepalin koti on ystävien kainaloita, vilttejä, teehetkiä, siskoja ja veljiä, setiä ja tätejä joka kadunkulmassa, ruoanlaittoa, loputonta pölyä ja maisemassa hohtavia lumirinteitä. Lähtisin, jos voisin. Kuuntelen Viitasen Piiaa, joka aloitti laulujensa säveltämisen ja kirjoittamisen sähkökatkosten aikaan Kathmandun katoilla.

-Juudit

Vapaapäivä ja pienen hetken siitä jopa olen saanut kotona hiimaillakin -vapaana. Aamu alkoi aikaisella autoajelulla Kallan silloilla, jatkui Henen hammaslääkärikäynnillä ja iltapäiväksi vaihdettiin jälleen Kallan silloilla. Siinä välissä on ollut ainakin kissan teräviä kynsiä sekä vilteissä kuin myös Vipen käsissä, pitäisi vähän tylsentää mokomia. Päivässä on myös juhlan tuntua kun Vipen ensimmäinen kevätjuhla koittaa ihan kohta, ihanan jännää.

Myös toukokuun viimeisen päivän juhlaa täällä suunnitellaan kovasti, sen mojovia väänteitä ja käänteitä.
Joten yhtä juhlaahan tämä taas on, 
yes yes ja pus pus,
Minna/lts

Vaniljatäyte Muffinssit

Taikina:
150 g margariinia
1 ¼ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 prk vaniljarahkaa
½ dl maitoa tai kermaa

Täyte:

1ps vaniljakastiketta (toki voi tehdä myös itse)

Ohje:

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan vaniljarahkan ja maidon/kerman kanssa.

Lusikoi muffinssivuokiin nokareet taikinaa. Painele taikinaan kolot jauhotetulla sormella. Lusikoi koloihin vaniljatäytettä. Peitä taikinalla.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Peitä pinta foliolla, kun muffinssit ovat saaneet hieman väriä. Anna jäähtyä.

Päälle vaniljakastiketta ja esim. mantelirouhetta.

HERKKU HETKIÄ!!

XOXO Babs

Mistä tietää, että kesä on ihan nurkan takana? No ainakin siitä, että puutarha alkaa jälleen vihertää ja pikkuhiljaa kesän kukkaloisto alkaa näyttää varovasti merkkejä itsestään. 

Tänä keväänä olen viettänyt toistaiseksi huomattavasti vähemmän aikaa kukkapenkissä. Johtuneeko vähemmästä työmäärästä puutarhassamme vai kasvaneesta vatsasta, tai ehkä molemmista? Selkä ainakin alkaa helposti muistuttaa olemassaolostaan liian kyykkimisen tuloksena. 

Rikkaruohot näyttävät voivan hyvin tänäkin keväänä ja niitä saakin nyppiä hamaan tappiin asti, jos niistä mielii päästä eroon, joten ihan relasti taidan vaan ottaa niidenkin suhteen. 

Lempparini, pioni, nostaa terhakkaana päätään maan uumenista. Sen kukkimista en millään malttaisi odottaa tänäkään vuonna.

Kukkapenkeissä alkaa olla aikamoinen tungos, joten jos joku haluaa omalle pihalleen kasvamaan esimerkiksi liljaa, niin tervetuloa vaan täältä hakemaan kunhan ovat ensin kukkineet.

Valkoiset helmililjat aloittelevat kukintaansa muutaman neliön kivikkopenkissä suuren kuusen juurella. Vieressä kontrastia antaa tummalehtinen rentoakankaali. Hämmästyn joka kevät yhtä paljon, että nämä jaksavat kukkia näin kuivassa ja karussa paikassa ja kukkivat vielä paljon aiemmin kuin siniset helmililjat paremmassa maaperässä. Eilen bongasin kaksi siiliä kuhertelemassa terassin alla, joten pikkusiilejä lienee tulossa täksikin kesäksi.

Minun äitini on kotoisin kainuusta. Kainuulaiset ovat mielestäni sellaisia vähän höppäniä ja ovat mieluusti joute, mutta kun töihin ryhdytään, niin sitten kyllä nokka tuhisee ja hommat hoituu. Minussa taitaa olla aika paljon sitä kainuulaista verta, nimittäin innostun äärimmäisen helposti ja kun päätän tehdä jotain niin sen myöskin teen, periksi ei anneta. Eilen sain idean uudistaa pihamme yhtä kukkapenkkiä ja töihin piti tietysti ryhtyä heti! Taisin lapioida multaa ja juuria vielä kahdeksan aikaa illalla, samalla kun lapset vilkuttivat yöpuvuissaan olohuoneen ikkunasta. 

Olen aika innoissani tästä(kin) projektista, pääsette seuraamaan pian muutosta ihan aitiopaikalta. Nostin muuten vanhasta kukkapenkistä tulppaanit ja sijoitin ne nyt terassille Bacsac -säkkiin, edullinen tapa tuoda uusia kukkia terassille.

Justiinsa nyt ilta on jo myöhä, naputtelen tätä tekstiä ja istun selkä vääränä takkahuoneessa. Katselen ulos terassille, siellä komeilee suurin piirtein (no ei nyt ihan) itseni kokoinen muratti, jonka ostin parisen viikkoa sitten. Minulla on kunnianhimoinen tavoite, että se kiemurtelisi kesällä juhlavaloköynöstä pitkin ja toisi itsessään sellaista viiniköynöstunnelmaa.

Huh, niin pal kaikkee nyt menossa, että taidan mennä vielä rauhoittumaan ja pimputtelemaan pianoa. Ainiin, minun on pitänyt jo moneen otteeseen tehdä teille musiikivideo soitostani, homma menee nyt to do -listalle.

Kivaa iltaa! 

/take it easy

On varmaan jo käynyt selväksi, että mä oon ihan hurahtanut tohon joogaan. Mun oli tarkotus ottaa muutama kuva uusista treenitrikoista, mutta sekin lähti nyt sitten käsistä! Tässä siis mun uudet, H&M:n, trikoot ja muutamat jooga-asanat:

Namaste.

Toi jooga on niiiin raskasta! Ihan oikeesti. Vaikka se näyttää pelkältä venyttelyltä, on joka ikinen venytys ja asana eli asento, aktiivinen ja siinä joutuu jokainen lihas töihin, että saa tasapainon pidettyä ja samalla hengityksen kautta syvennettyä venytystä. Ihan huippu laji! Suosittelen todellakin. Mulla toi notkeus on peruja aktiivisilta balettiajoilta eli en oo sen kanssa joutunut kamalasti töitä enää tekemään, mutta lihaskunnon kanssa kyllä! Se, että saa ne asanat pidettyä, vaati todellakin voimaa.

Mutta siis kannattaa kokeilla. Voin vielä mainostaa, että täältä löytää koodin, jolla saa pari viikkoa ilmaista treenikokeilua Yoogaialta. Eli siis joogaa omassa olohuoneessa! Tai missä ikinä sitten joogaakaan. Huippu palvelu ja huiput valikoimat lajien suhteen! Kokeilkaa. Siinä ei häviä mitään. Ja mulla ainakin kesti jonkun aikaa, että jäin täysin koukkuun! Mutta siinä ollaan. Ja löytyy sieltä muutakin kuin joogaa! ;)

Kirjoitin aiemmin, että säästyimme uudessa kodissa isoilta remonteilta. Eniten hommaa oli olohuoneessa, jonka lähtötilanne oli aika 2005.

Täytyy myöntää, että mäntylattia ei näytä näissä kuvissa lainkaan hullummalta. Se ei kuitenkaan ollut enää hirvittävän hyvässä kunnossa, ja olimme molemmat saaneet päähänpinttymän vaaleasta lautalattiasta. Lattia maalattiin harmaaseen taittavalla Betolux Akvalla, jota lojui sopiva jämä kummipojan vanhempien nurkissa.

Pastellinen raitatapetti poistettiin (helvetillinen homma) ja seinät maalattiin valkoiseksi. Yksi seinä tapetoitiin MajvillaninLeya-tapetilla (kuva alla), ja toisella pitkällä seinustalla ollut paneeliseinä maalattiin Tikkurilan sävyllä graniitti.

Hyvä tuli! Kuvia vähän valmiimmasta huoneesta tuonnempana, kun listojen kiinnittäminen on saatu edes ajatuksen tasolla työjonoon.

Tämä tapahtui tänään.

Äitini järjesti Tupperware-kutsut, koska ilmeisesti niitä järjestetään vielä armon vuonna 2015. Maaseutu, yhteisön sosiaalinen paine, tekosyy kutsua ihmisiä kylään, jne.

Sain ukaasin, että paikalle on syytä ilmaantua. Ilmaannuin paikalle näyttäen ja haisten juuri siltä kuin näyttää ja haisee ihminen, joka on kymmenen minuuttia aiemmin saanut naamalleen lapiollisen tunkiossa palanutta lantaa. (Sanottakoon, että se oli vahinko, ja itsehän seisoin tuulen alapuolella.) 

Ensin juteltiin mukavia ja vaihdettiin kuulumiset.

Sitten esittelijä aloitti oma osuutensa. Selailin kuvastoa ja ajattelin: ovatpa kerta kaikkiaan rumia, kyllä en keksi näille mitään virkaa.

Oli viaton pieni arvonta, josta voitin mittalusikkasarjan. Leivoin noin kerran vuodessa, joten tuli todella tarpeeseen.

En ole ihan varma, mitä sitten tapahtui, mutta pian raapustin silmät kiiluen tietojani tilauskuponkiin. Niin tekivät kaikki muutkin paikalla olijat, joten kyse oli mahdollisesti jonkinlaisesta joukkopsykoosista.

Smooth Chopper. What is this I don't even.

P.S. Tupperware ei ole millään lailla osallisena tässä postauksessa.

Nyt sen voi sanoa ääneen: ihana puutarhapiha on mennyttä! Urheat keltavuokot yrittävät sitkeästi kukkia kraateriksi muuttuneen pihan laitamilla. Kaivurilla ja rekalla on ajeltu vähän kaikkialla ja nurmikot ovat sen mukaisessa kunnossa. Siitähän selviää tasoittamalla ja nurmikkoa istuttamalla, tiedän, mutta silti ahdistaa. 

Likakaivoremontin ja perustusten kaivamisen valistunut kestoarvio oli 3-5 työpäivää. Meni 12. Oli vähän kiviä ja ehkä myös pedantit työmiehet. Näitä hommia ei voi suunnitella millintarkkaan ennakkoon, mutta tietenkin budjetin räjäyttäminen koko homman alkumetreillä raivostuttaa. Olisi tehnyt niin monta kertaa mieli mennä huutamaan siihen kuopan reunalle, että nyt vähän vauhtia siihen hommaan! Mutta kaipa ne parhaansa tekivät.

Eniten pelkään tietenkin sitä, että budjetti venyy vähän joka kohdasta ja lopulta sisustetaan muovimatolla ja automarketin tapetilla. Tosin varsinaisesta raksaurakasta on sopimus, eli sen suhteen ei kai voi tulla ylläreitä. Kuuluisat viimeiset sanat. Hah hah haa.

Kaivuuviikkojen kiistaton kohokohta oli veden ja viemärin katkaisu puoleksi vuorokaudeksi. Harrastin luovaa ongelmanratkaisua ja ajoin lapsen kanssa kaupunkiin hotelliaamiaiselle. Ja vessaan. Minulla oli kampaaja ja lapsi onneksi iltapäivän hoidossa vaarilla, mutta itse kävin päivän aikana vessassa hotellin lisäksi kauppakeskuksessa, kampaajalla ja ruokakaupassa. Voin kertoa, että kun vessa on pois käytöstä, niin pissattaa ihan koko ajan.

Pihan käyttäminen on ollut vähän kyseenalaista 2-vuotiaan ja koirien kanssa. Kaikki kolme ovat tunkemassa itseään raksakuoppaan, johon tehdään säännöllisiä betonivaluja. Sieltä sun täältä löytyy työkaluja ja raudoitustikkujen pätkiä (ei mikään virallinen termi). Kirsikkana kakussa viime viikkojen sateet ovat tehneet kaivinkoneiden pihaan jättämistä urista mutaliejua. 

Ei oikeasti jaksaisi pakata lasta koko ajan autoon ja ajaa leikkipuistoon. Lähitienoo on peltoa ja metsää. Kiva sekin tietty, mutta 2-vuotias on kiinnostunut lähinnä hiekan lapioimisesta.

Raksavalitus päättyy tähän. Seuraavalla kerralla lupaan olla positiivisempi.

Yleensä haen sen kuuluisan viikonloppu(perjantai) puskan. Nyt ei ollut tilaisuutta kuin vasta maanataina hakea, ja tämä postauskin tulee myöhässä koska puhelimeni ei olekkaan ollut yhteistyössä läppärin kanssa pariin päivään ja siirtänyt kuvia automaattisesti...

Eli näin pari päivää myöhässä!

Samalla reissulla hain kassillisen kenkiä jotka oli suutarilla hoidossa.

Tässä ihanat korkkarit! Kaikki kirppikseltä hankittuja, siinä 1.5-3 dollarin kieppeillä hinta per pari. 

Pitää tunnustaa että noita valkoisia käytin kerran, ja ne oli huippu kunnossa ennen sitä West Hollywood iltaa...sen jälkeen piti hommata uudet korko palat niinkuin muihinkin kenkiin.

Onneksi minulla on kätevä suutari ja onneksi ei ole kallista täällä hoidattaa kenkiä!

Niin, ja täässä se puska. En yhtään muista mitä nämä kukat oli, mutt halpa hinta (2.99dollaria) ja pinkki väri voitti minut ostamaan. Ja tästä puskasta riitti tähän maljakkoon, vessaan ja vielä eteisen pöydälle koristetta!

Turhaan kuvittelin optimistisesti, että riittää kun irtisanon kaikki sitoutumukset täältä ja solmin uudet Suomessa. Ehei. 

Ensinnäkin mitään, toistan MITÄÄN ei voi tehdä täällä internetin kautta, jos on muuttamassa ulkomaille: kas kun nettilomakkeet vaativat aina seuraavan osoitteen postinumeroineen, mutta eivät tunnista Britannian ulkopuolista postinumeroa, tietenkään. Niinpä olen jonotellut päivät pitkät erinäisiin puhelinpalveluihin, joissa ensin joudun kuuntelemaan 10 minuuttia pitkän sepustuksen siitä, miten tämän ja tämän asian voisi hoitaa netissä (wink wink, älä viitsi soittaa meille) ja sitten pääsee kuuntelemaan "we are at the moment very busy, please wait" -litaniaa, jota seuraa huonoa tai tosi huonoa odotusmusiikkia. 

Sen lisäksi pääsen tietenkin hoitamaan verotusasioita, kun verotusmaa vaihtuu: se tarkoittaa soittelua molempien maiden verotoimistoihin sekä käyntiä Suomen verotoimistossa "heti kun saavut maahan". Joo tulenko suoraan lentokentältä? Ai niin ja tietysti täytyy hoitaa myös sosiaaliturva-asioita, koska olen ollut täällä työttömänä, ja saatan vaikka joutua Suomessakin vielä työttömäksi. Eikun siis uusi soittelukierros eri paikkoihin. Taho 1 (Suomi) tahtoo minun pyytävän täältä lomakkeen X ennen maastamuuttoani. Taho 2 (Britannia) ei haluaisi antaa minulle lomaketta X, koska oikeastaan Tahon 1 pitäisi se anoa, ja toisekseen sen saamiseksi tarvitaan lomake Y, jonka taho 3 (UK työnantaja) pystyy lähettämään minulle vasta kun viimeinen palkka on maksettu (eli joko tämän kuun lopussa tai parhaimmillaan kesäkuun lopussa, joka tapauksessa vasta kun olen tullut Suomeen). Kun tämä selviää, on aikaeron vuoksi tahon 1 puhelinneuvonta jo kiinni. Hmm. 

Viime viikolla loppuivat minuutit ja arkipäivät kesken, joten jouduin odottamaan viikonlopun yli että laskutuskausi vaihtui ja pääsin taas maanantaina jonottamaan puhelimessa, kaikkien niiden asuntonäyttöjen keskellä. Onneksi työt voi tehdä öisinkin, muuten tästä ei taitaisi tulla mitään.

Mainitsinko muuten, että puhelinliittyemien lopettaminen tässä vaiheessa on niin hankalaa ja kallista, että jätämme ne auki, vaikkei niillä Suomessa juuri mitään teekään? Ja että pankkitilikin on jätettävä auki, koska sinne tulee veronpalautuksia sitten joskus kesällä, tai syksyllä, tai vimeistään jouluna, ja sieltä maksetaan ne UK liittymät. Saattaa sinne vielä joku palkkakin kahdelta päivältä rapsahtaa, jos hyvin käy. Pankin kanssa en ole vielä neuvotellut muutosta, mutta eiköhän niillä liene jotain nokan koputtamista ole asiaan kuitenkin. Ai niin pankkiinhan täytyisi tietenkin soittaa myös. Ja perua kaikki bonuskorttien ja kirjastojen ja muiden sellaisten jäsenyydet. Voi elämä. Ensi kerralla otan prepaid- liittymän kännykkään ja asun hostellissa koko vuoden. Armoa!

Tänään on satanut ja tuulee kovaa. Kevät tuli hiljaa mutta kuitenkin rytinällä! Vuosi on vierähtänyt nopeasti sisäremontin kanssa mutta aurinkoiset päivät saavat katseet kääntymään jo pihahommiin. Muutamilla messuilla olen törmännyt Pihavisioon, joka tekee pihasuunnittelua. Heidän palveluissaan on myös pihaneuvontakäynti, joka on hyvä tapa aloittaa yhteistyö ja tehdä tuttavuutta pihasuunnittelijan kanssa. 

Kevät starttasi ja varasin hyvissä ajoin pihaneuvontakäynnin. Onneksi tuolle päivälle sattui olemaan aurinkoinen ilma. Aikaa neuvontakäynnille varattiin noin 90 minuuttia. Meidän tontti on todella iso, 4000m2. Rintamamiestalomme sijaitsee tontin keskellä, vasemmalle puolelle jää vanha kanala, kalliota ja pieni metsä. Talomme on rinteessä ja talon eteen jää kapea tasainen kivetys ja vanhaa kukkapenkkiä. Talon oikealle puolelle jää autokatos, portti ja kulkuväylä sekä tuleva terassi vanhan terassin tilalle. Myös talon alapuolella olevaa kulkuväylää kellarista käytetään paljon parkkipaikalle mentäessä. 

Neuvontakäynti on pihasuunnittelijan ja asiakkaan keskustelua piha-alueen toimivuudesta. Käynnistä ei tule varsinaista kirjallista tuotosta asiakkaalle mutta pihasuunnitelija antaa konkreettisia ideoita pihan toimivuuden parantamiseksi. Tein meille take-away kahvit mukaan, nautittiin ihanasta kelistä ja kävelimme ympäri tontillamme. Olin jo valmiiksi kirjannut omasta mielestäni toimivuuden kannalta meille ongelmakohdat, jotka olivat melko ilmeiset...tässä kohtaa on hyvä todeta, että nämä ns. ongelmakohdat ovat käyneet ilmi jo alle vuoden asumisen aikana, joten on ehkä hyvä tarkastella myös omaa tapaa liikkua pihamaalla ja listata omia toiveita. Ison tontin takia rajasimme neuvontakäynnin talon oikealle puolelle, jota käytämme enemmän. 

Meillä selkeitä ongelmakohtia oli:

-parkkipaikka, nykyisten kahden auton takia parkkipaikka liian kapea, siitä jyrkkä tiputus alas tontille

-parkkipaikka, tarviiko soraa, hiekkaa, kiveä tai muuta

-parkkipaikalta polku ja kulku talolle, liian kapea ja mutainen, ei valoja

-kulku parkkipaikalta kellariin (tätä käytämme myös paljon, koska lätkäkassin kanssa kulkeminen suoraan kellariin on kätevää), kulkureitti on liian kapea ja pimeä

-uusi terassin muoto ja rajaus, terassin reunalle sopivat kasvit

-terassilta alas johtavat portaat

-etupihan kivetys, sen rajaus

-kukkaistutukset 50- luvun pihaan sopien

-etupihan valaistus

Pihakierroksen jälkeen istuimme alas ja kokosimme vielä ongelmakohdat ja katsoimme muutosta kaipaavat alueet asemakaavapiirroksesta. Marjaana luonnosteli myös vähän tulevan terassin rajausta ja mahdollisia kasvialueita. Itse kesäkeittiö ja terassin muotokieli/materiaalit/toiminnot ovat vielä hakusessa ja se jääkin meidän mietintämyssyyn. Terassilaudaksi Marjaana esitteli uutta Accoya- materiaalia, joka kuulosti heti kiehtovalta. Terassille olisi tarkoitus tulla katos tai katettu tila, ruokailutilaa ja grillauspiste/kesäkeittiö..siihen vielä etsin tyylillisesti ja toiminnallisesti ideoita.

Pihaneuvontakäynti oli mielestäni yllättävän kattava. Vaikka tapaamisen jälkeen ei saa mitään kirjallista osuutta sain kuitenkin selkeän kuvan miten ja minkälaisilla materiaaleilla voisimme lähteä viemään pihaprojektia eteenpäin. Pihavisio tekee pihasuunnitelmia niin pieniin kuin isompiinkin pihoihin sekä vanhoihin että uudiskohteisiin. Pihaprojektissa kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle, koska monet asiakkaat "heräävät" vasta, kun aurinko alkaa paistamaan ja pihasuunnitteluyritykset ruuhkautuvat. Pihavisio tarjoaa mm. yleissuunnitelmaa, toteutussuunnitelmaa ja istutussuunnitelmaa. Lue erilaisista suunnitelmista täältä. Itseäni kiinnostaisi vielä kovasti tilata mahdollisesti yleissuunnitelma tästä yläpihasta ja terassialueesta. Nyt vain mietinnässä on tehdäänkö salaojaremontti tänä kesänä vai vasta seuraavana ja kuinka pitkälle talon ympärille kaivetaan. Terassi ja kesäkeittiö olisi ihana saada käyttöön jo tänä kesänä mutta se tulisi toteuttaa niin, että ainakin osa siitä olisi irroitettavissa mahdollisia salaojan kaivuita varten. Katsoimme myös etupihan olemassa olevaa kivetystä, joka myös joutuu siirtymään mahdollisen salaojaremontin yhteydessä.

Sisustussuunnittelijana huomaan, että oma ammattini ei juurikaan auta pihan suunnittelussa. Onneksi siis sillekin saralle on omat ammattilaiset niin suunnittelun kuin toteutuksenkin osalta. Pihavision kautta järjestyy niin suunnitelmat kuin itse pihan ja maaurakoinninkin toteuttaminen. Kiitos Marjaana ammattitaitoisesta avustasi!

Kiinnostaako sinua neuvontakäynti pihallesi?

Lisätietoa: www.pihavisio.fi

Miten sitä muistaa aina viiä sen lapsen potalle? Mitä sitte jos ei oo vessaa lähellä ja se hätä tullee? Miten mie muistan aina pakata ne vaihtovaatteet? Mitä jos en muista ja se pissa tullee? Mitä sitte ku se ei halua sinne potalle ja se pissa kuitenki tullee? MITEN TÄMÄ ON NYT NIIN HITON HANKALAA? Miten mie oon ikinä saanu pojan oppimaan kuivaksi? Ei kai sillä enää vaippaa oo... 

Siinäpä osa mietteistäni, jota olen päässäni pyöritellyt tämän kuivaksi opettelun tiimoilta. Saana on kyllä tehnyt isommat hätänsä jo vuoden verran pottaan, mutta pissalle ei ole suostunut sinne menemään, ei sitten millään. Heti jos tytöltä vaipan riisuu, se juoksee huoneeseensa ja hakee sieltä uuden vaipan. Ei siis ole suostunut edes olemaan ilman vaippaa. Sehän suorastaan RAKASTAA niitä housuvaippojaan.

Neuvolassa sanoi täti, ettei ole mitään kiirettä sen vaipan kanssa. No ei ole kiirettä, vielä. Minusta vaan on alkanut tuntumaan, että jos me ei mitään tuon housuvaipparakkauden suhteen tehdä, tytöllä tosiaan on ne vaipat vielä teininäkin...

Eilen aamulla tein päätöksen: TÄNÄÄN EI LAITETA VAIPPAA! Päätin, että pesitään kotona koko päivä ja tyttö saa hilputella peppu paljaana tai ei pakosta paljaana, mutta ilman vaippaa kuitenkin. Tokihan idea piti myydä myös tytölle itselleen. 

Juteltiin asiasta paljon. Keksin myös pissapottalaulun, jota lauletaan aina potalla. Lupasin, että potalla voidaan myös lukea kirjoja ja laittaa huulirasvaa jne. Ja jos ei laiteta vaippaa, niin illalla mennään ostamaan hienoja pikkareita. Ihmeiden ihme, tyttö suostui. Koko päivän valveillaoloajat Rimpukka oli ilman vaippaa. Pari kertaa meni housut vaihtoon, mutta tosi nopsaan tyttö hoksasi pottajutut. Siellä potalla käynti tuntui olevan jopa ihan mukavaa. Ihme kyllä. Yöksi sekä päiväunille laitettiin vaippa. Ja kyllä minä laitan sen vaipan kauppareissuillekin vielä ainakin jonkin aikaa, mutta kotona ollaan ilman.

Illalla kun Jykä tuli kotiin, lähdettiin pikkariostoksille.

Ei muuten ollut mikään ihan nopsa rasti. Vaihtoehtoja oli melko paljon. Tosi fiksusti olivat Lindexillä asettaneet nuo pikkarit hyllyyn, pienten lasten pikkarit ylhäällä ja isompien alhaalla...

Saana iski silmänsä mustiin, pinkillä pitsikoristeella oleviin pikkareihin (great!), tai vaihtoehtoisesti leopardikuvioisiin pöksyihin. Minä en todellakaan osta pienelle tytölle aluvaatteita, jotka näyttävät aikuisten housuilta. Ei sen puoleen niiden kootkin taisi alkaa 128cm ylöspäin, mutta en kyllä suostu ostamaan mitään aikuisten alkkareita Saanalle sittenkään, kun hän on sen kokoinen.

Noh, me neuvoteltiin ja neuvoteltiin. Onneksi osaan hyvät puhumisen lahjat ja sain puhuttua tyttösen valitsemaan itselleen kivat lasten pikkarit. Tärkeänä Tinttara asteli kassalle ja ojensi tädille pikkarit yksi kerrallaan ja kertoi:

"Saanalla ei ole vaippaa koko päivänä. Ostetaan uuret pikkarit".

Voi toista. Kyllä oli vaipaton päivä ilmeisen iso juttu tytölle itselleenkin, kun ihan vieraalle tädille intoutui puhumaan. Sitä ei nimittäin ole tapahtunut koskaan.

Tälläiset pikku pikkarit me saimme yhteistyöllä valittua.

Tänään aamulla piti saada vaippa pois ja pikkarit jalkaan. Mielellään kahdet päällekkäin, kun noista tuntuu olevan niin vaikea valita. Ilman vaippaa mennään siis toista päivää, eikä tänään ole vielä tullut yksiäkään lattiapissoja. Kävimme myös vähän shoppailemassa sekä kahvittelemassa tuossa ennen päikkäreitä ja kun saavuimme kotiin, oli tytön vaippa kuiva. Hupsista!

Tästä se lähtee, pienin askelin. Tajusinpa tuossa juuri, että lapsen valmiuksien lisäksi, on tämä homma paljon kiinni myös vanhempien omasta viitseliäisyydestä (ainakin minun kohdallani).

 "Piis, piis, pisu-pisu-pis. Pottaan tulee pisu-pisu-pis. Pisu-pisu-pisu-pisu-pisu-pisu-pis. Pisu-pisu-pisu-pisu-pisu-pisu-pis. PIS, PIS, PISU-PISU-PIS, PISU- PISU-PISU-PISU-PISU-PISU- PIS!"

Tähän kuuluu myös taputukset. Ekaksi polviin ja lopuksi napakasti käsiin. Ja pisupisupis tulee lähes takuuvarmasti.

Mihin sitä taas on ryhtynyt?!

Siinä ois muutama "pölli" jotka pitäis kaivaa maahan.

Ihan kuin noissa 25+ painavissa kivissä ei ois ollut tarpeeksi hommaa.. Ei, pitää keksiä jotain vielä painavampaa kannettavaksi.

(Mussa taitaa olla jotain lievää masokistin vikaa).

No eipä tarvi käydä edelleenkään salilla pumppaamassa rautaa.

:D

Nyt vaan odottelen, että nää sateet loppuu, että pääsee kunnolla hommiin.

Muita suuruudenhulluja? Paisuuko teidänkin projektit tällä tavalla?

XOXO Babs