Blogini ajauduttua huhtikuussa lilluttelevaan suvantovaiheeseen muu elämä mullisteli.

Löysin sopivan uunillisen asunnon, muutin maalta Helsinkiin ja totuttelin siihen.

Uusi alku tuntui tahmealta. Ei huvittanut. Väsytti.

Sitä ennen vietin kaksi viikkoa Irlannissa, osallistuin mm. syötävien villikasvien keräily- ja kokkauskurssille Carlow’ssa eli söin sokeroituja kukkia ja ruusujäätelöä ja sirottelin merisuolaa kedolta kerättyyn salaattiin.

Yhteen kuukauteen mahtui paljon oloja. Siinä kaikki.

Nähdään pian!

Minun on jo jonkin aikaa pitänyt ostaa kissoille uusi raapimapuu vanhan, rikkiraavitun, tilalle. Opiskelijabudjetin takia asia on kuitenkin venynyt ja vanunut, mutta tällä viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja ajelin tokmannille, koska muistelin siellä nähneeni tämmöisiä.

Ei ollut.

No hei agrimarketista nyt ainakin saa! Paitsi, että se oli kiinni...

Näköpiiriini piirtyi Musti & Mirri ja vaikka kukkaroa kirvelsi jo etukäteen, lähdin kuitenkin katsomaan, josko se olisi auki ja mitä sieltä löytyisi. Ja löytyihän sieltä. Vieläpä ihan hyvään hintaan, sillä 50€ pulitin tuosta 114 cm korkeasta hökötyksestä.

Laatikko vielä autossa odottamassa kantamista sisälle.

Laatikko olohuoneen lattialla.

Kissojen kiinnostuksen aste. Miten musta tuntuu, että kaikkien muitten kissat on aina innoissaan uusista jutuista (ja pahvilaatikoista)? Miksi mulla on kaksi tämmöistä lahnaa?

Osat ja kokoamisohje, ei näytä hänkalalta. Eikä kyllä sitä ollutkaan. Vaikeinta oli ehkä keksiä missä järjestyksessä nuo pilarit piti toisiinsa yhdistää.

Haisulia jo hiukan kiinnostaa, mutta Aappa se vetää sikeitä.

Valmis!

No okei jos mä nyt sitten käyn haistamassa sitä.

Ai kato hei täällä on pahvilaatikko! Kauaa se ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa.

Oih, muovipussi! Niistä Haisuli tykkää.

Ai tämmösen oot hankkinu. Hullu.

Nyt kun raapimahökötys on pönöttänyt olkkarissa pari päivää, on Haisulikin jo käynyt teroittamassa siihen kynsiään. Mutta siinä se, muuten ei kiinnosta.

Lämmintä Torstaita!

Jokunen varmaan muistaa fiilistelyni sähköpeitosta jonka sain Joululahjaksi.

Peittohan on ollut aivan huikee, lämmin ja pehmeä.

Joku muukin tässä taloudessa innostui peitosta nimittäin koirani Bambi.

Siinähän kävi sitten niin, että eniten peittoa on käyttänyt neiti B. Oikeen suuttu kun olin laittanut näin kevään tullen raskaalta näyttävän peiton kaappiin odottelemaan ensi syksyä. (se kun ei oikeen istunut sisustukseen)

No ei kai siinä sitten kun kaivaa peitto esille uudestaan. Moni varmaan tietääkin, että nämä peitot eivät (ainakaan minun mallini) ole esteettisesti kovin kauniita. Itselläni toinen puoli tumman sininen ja toinen puoli harmaa. Lisäksi peitto on pehmeää fleeceä joten kaikki koirien karvat näkyvät siinä ja nyppyjäljet kynsistä.

Kuten yllä olevista kuvista näkee käytön jälkiä on.

No ei kai siinä kun liinavaatekaapille tsekkaileen, että löytyiskö jotain kangasta tai vilttiä minkä voisi uhrata.

Suunnitelmissa siis pussilakana tyyppinen ratkaisu.

Löytyi yksi viltti ja yksi pöytäliina tarkoitukseen

Ei muuta kuin kone esiin ja sakset käteen.

Nyt peitto taas istuu sisustukseen ja on huomattavasti keveämmän näköinen.

Itse pidän hauskana ideana tehdä kaksipuoleisia juttuja, peitot, tyynyt liinat.. koska niillä saa nopeasti ilmeen vaihdettua. Tokihan perfektionistina haluan, että värit sopivat yhteen. (YLLÄTYS)!!

Nyt kelpaa taas mamman pikku prinsessan köllötellä isolla mahallansa lempipeiton päällä.

Mites te siellä? Tuleeko ommeltua tai tehtyä muuten käsitöitä?

XOXO Babs

"Meille ei sitten varmasti enää koskaan tule koiraa"

Sanat, jotka sanoin sydän täynnä surua, kaikuvat vieläkin korvissani. Mutta syyllisyys väistyy, kun asioihin saa etäisyyttä. Aika, parantaa haavoja. Se ei vielä pois ikävää, mutta auttaa ymmärtämään ja muistamaan millä perustein päätöksiä tehty. Syyllisyys hylkäämisestä väistyy ja tajuaa, että joskus oikeat ratkaisut vain ovat niitä vaikeimpia.

Instagrammia seuraavat ovatkin saattaneet huomata, että tuo "ei enää koskaan" ei tässä(kään) tapauksessa ollut kovinkaan pitkä.

Saanko siis esitellä: Lemmy the Dog!

Mitenkäs se menikään, kerran koiraperhe, aina koiraperhe? 

Aurinkoista (ja ihan sairaan söpöä) illan jatkoa!

*elina 

"They don't need names. Snail is good enough name. They're not ours anyway"

This Wild Life - Take it back

Tein sunnuntaina melkoisen urakan tontin yhden reunan väliaidan kimpussa. Kitkin koko juuristoalueen ja aloin kärräämään siihen itse tehtyä haketta. Kärräys jäi puoliväliin, kun intouduin muihin puuhiin ja sitten loppui puhti ihan totaalisesti. Kroppa on vielä vähän talviterässä eikä kestänyt kahden päivän kuopsuttelu-urakkaa. Tänä iltana voisi vielä käydä levittelemässä loput hakkeet, se on pikku juttu kitkemiseen nähden. Ei tuo itsetehty pikkusilppu tietysti ole niin hienoa kuin ostohake, mutta toisaalta maastoutuu värinsä ja kokonsa puolesta paremmin ja mikä parasta, se on ilmaista ja samalla päästiin eroon hirmuisesta kasasta oksia. Oksia meillä nimittäin tosiaankin riitti talvella kaadetuista koivuista. Onneksi pistettiin oksat silpuksi heti tuoreeltaan eivätkä odottaneet lumen alla kevätyllärinä. Hakkeena meni kahteen jättikasaan molemmilla tontin takakulmilla. Sieltä olen sitä kärräillytkin nyt jo vähän joka paikkaan. Ensimmäistä kertaa rajasin sillä tontin takareunassa myös istutusalueiden reunoja, mutta sen kauneudesta en ole vielä ihan vakuuttunut. Kunnon haketin on kyllä meillä ehdottomasti tärkein puutarhakonehankinta ja samalla myös ainoa. Inhoan metelöiviä koneita eikä meillä ole moottorikäyttöistä ruohonleikkuria tai trimmeriä, oksasahasta, moottorisahasta tai lehtipuhaltimesta puhumattakaan.

Marjapensaat ja omenapuutkin ovat jo nupulla. Näiden perusteella satoa on tulossa paljon, joskin moni asia voi vielä mennä sadon kannalta pieleen.

Työt jatkuivat tehokkaasti tänään. Eilen alkanut rankkasade hieman huolestutti. Pumput olivat vettä pumppaamassa, mutta savimassojen liikehdintä ei olisi ollut yhtään toivottavaa. Mutta hienosti oltiin pengertäen kaivettu. Maamassat pysyivät juuri siellä missä pitikin. Tänään olikin sitten mahtava sää jatkaa hommia.

Eilinen kellariaskartelukin oli menestys. Salaojaputki kellarin kokoomakaivosta osui sentilleen oikeaan paikkaan ja nyt on sitten sekin kytketty laajempaan salaojajärjestelmään. Jatkossa laitan kellariin vain varuiksi jonkun halvan pumpun ja voin siirtää 400 euroa maksaneen Grundfossin pumpun talon ulkopuolelle rakennettavaan pumppaamoon. Eli re-use before buy toimii tässäkin. 

En aiemmin ole kauheasti tainnut tästä mainita, mutta kannattaa oikeasti käyttää vaivaa löytääkseen kunnon ammattilaiset tekemään suunnitelmat jne. Nytkin LVI-suunnittelija kävi piipahtamassa työmaalla ja sanoi, että kannattaa pumppaamo tehdä betonirenkailla tehdystä kaivosta. Säästyy taas rahaa ja toimii yhtä hyvin kuin muutkin ratkaisut. Säästöä pumppu mukaanlukien sellainen 1300 euroa verrattuna valmiina ostettuun pumppaamoon.

Salaojat paikallaan,sorastusta ja suodatinkangasta asentamassa

Todella siistiä jälkeä koneella. Sora tiivistettiin 400 kiloisella lätkyllä niin, että paukkui. Kaupunki kävi tekemässä pohjakatselmuksenkin ja ei siinä ollut sen kummempaa, kuin että kehut tuli ja nimi leimoineen löytyy nyt papereista.

Alkuperäisen 1949 rakennetun siipiosan antura oli todella matalalla. Tässä hieman pukkasi hikeä sateen vuoksi. 3 metrin matkalla porrastetusti vedettiin 3 metriä alaspäin. Kunnon sade, liukas savi ilman maanpainetta ei ole kiva yhdistelmä. Mutta hienosti tönö pysyi paikoillaan, eikä aamulla tarvinnut ihmetelle tulitikkukasaa kuopassa.

Tähän meille sitten rakentuu lähes koko seinän pituinen terassi.

Tähän ollaan siis päästy. Nyt tulee muutaman päivän tauko rakentamiseen. Ensi viikolla tulee kirvesmiehet paikalle tekemään anturavalumuotit. Tähänkin käytetään vanhasta terassista revittyjä vanhoja lautoja. Pientä säästöä sekin, kun ei tarvitse ostella raakalautaa. Kunhan anturat tehty alkaakin sitten rakennus ylöspäin ja salaojaremppa alkaakin sitten kiertää koko taloa. No, ihan laakereilla ei tässä lepäillä, vaan tarvii purkaa tieltä vanhaa graniittikivennettä....

Ajattelin vinkata muutamasta käytännön vinkistä tulevaa (kuumaa) kesää ajatellen. Kun perustaa ruukkupuutarhaa tai tekee vaikkapa vain sen yhden istutuksen kannattaa mielessä pitää seuraavat seikat:

Valitse kasvit kasvupaikan ja hoidon mukaan. Mieti hetki paistaako haluamaasi paikkaan aurinko vai onko varjoisaa. Harkitse myös hetki kukkien hoidon tarvetta. Haluatko helppohoitoisia kasveja vai tykkäätkö viettää aikaa kuihtuneita kukkia nyppien? 

Satsaa ruukkuun. Jos et halua istua koko kesää kastelukannun kanssa ruukun vieressä, suositteleen ostamaan reilun kokoisen ruukun. Iso multatila pitää kasteluvälin pidempänä. Ison ruukun vaihtoehtoina voi olla myös altakasteluruukku tai kunnollinen multa, johon on sekoitettu kastelukiteitä. Kastelukiteet imevät vettä itseensä ja näin helpottavat hoitamista. Ruukussa tulisi myös olla reiät pohjassa, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois.

Ja sitten se istutus:

Pohjalle siivu katekangasta, joka estää soran ja mullan valumisen terassille. Katekankaan päälle, alimmaiseksi kerrokseksi reilusti lekasoraa, joka antaa juuristolle mahdollisuuden - ylikastelun varalta. Lekasora on myös hyvä idea, jos et halua tuhottoman painavaa ruukkua. Jotkut nimittäin tykkäävät vaihtaa istutusten paikkaa kesällä...

Lekasoran päälle voi laittaa kerroksen katekangasta, jos haluaa syksyllä tyhjentää vanhan mullan pois ruukusta ja jättää lekasoran seuraavalle istutukselle.

Lekasoran päälle ladataan laadukasta multaa ja halutessa kerros kanankakkaa. Sitten taas kerros multaa, jotta aluksi kasvien herkkä juuristo ei pala joutuessaan kosketuksiin vahvan lannoitteen kanssa. Multaa laittaessa kannattaa pitää mielessä kasteluvara. Tuo ylemmässä kuvassa näkyvä lasitusraja on riittävä.

Lopuksi kukkien istutus, mullan tiivistäminen ja mahdollinen viimeistely. Mullan pintaan voi laittaa erilaisia katemateriaaleja. Jos et istuta ruukun pinta-alaa aivan täyteen aluksi, voi laittaa vaikkapa koristekiviä, koristekatetta tai sammalta. Kate estää hieman haihtumista ja näin pidentää kasteluväliä.

Ja sitten vielä: käytä esim. veteen sekoitettavaa kastelulannoitetta koko kasvukauden. Kukoistaakseen kunnolla kasvit tarvitsevat vettä ja ravinteita. Kun ottaa tavaksi lisätä kasteluveden mukaan jokaisella kerralla lorauksen lannoitetta, menestys on taattu.

Näillä keinoilla pitäisi onnistua, ellet sitten tee niinkuin minä ja ota sitä säännöllistä kastelua vaativaa hortensiaa, vaikka ei vaan ehdi joka päivä (eikä joka toinenkaan) tarkistamaan kastelun tarvetta... En vaan voinut vastustaa noita muhkeita kukintoja!

-Kasvi oli kompostissa ennen juhannusta- 

Tunnistatko tämän kasvin?

Jep, se on Aloe.

Mutta.

Jos tunnistat mikä Aloe-lajikkeista tuo on, kerro ihmeessä. Ostin aloen, sillä ne ovat kummalla tavalla kiehtoneet minua jo jonkinmoista vuotta ja niiden ominaisuudet ja ihmeet ihonhoidossa nimenomaan ihmetyttävät. Muistan edelleen, kun naamassani oli joskus siihen ilman mitään syytä ilmestyvä läntti/näppylä/hyttysenpistoa muistuttava juttu, jota kutsun ärsytysnäppyläksi. Sellainen punainen läntti, jonka keskellä on vaalea kohonnut näppylä.

En edelleenkään tiedä, miksi niitä juttuja kutsutaan, mutta ne voivat ilmestyä ihan ilman syytä, eivät ilmoita itsestään mitään kunnes ovat siinä ja hiukan kuumottavat. Yleensä niitä ilmestyy kasvojen alaosaan. Ja sitten häviää yleensä vartin sisään. Tulevat tuosta vain ja häviävät tuosta vain.

Voisinkin seuraavaksi esittää kysymyksen: tunnistatko tämän näppylälajikkeen?

Mysteerinäppylästä pääsemme takaisin aloeiden ihmeitä tekeviin ominaisuuksiin. Taitoin joskus ärsytysnäppylän ilmestyttyä pienen lehden äitini aloesta ja sivelin tuoretta geeliä suoraan näppylän päälle. Näppylä laski saman tien. 

Aloe-geelin pitäisi tepsiä myös moneen muuhunkin; se auttaa palovammoissa, rauhoittaa ihoa auringonjälkeen, desinfioi finnejä, viilentää rasittuneita lihaksia ja jalkoja, kostuttaa ihoa ja sisäisesti nautittuna pitää suoliston kondiksessa.

Elättelen siis toiveita, että mysteerialoeni on rohto/lääke-aloe (Aloe Barbadensis Miller). Olen metsästänyt sellaista jo jonkin aikaa, jostain syystä ihonhoitokäyttöön tarkoitettua aloeta on ollut vaikea löytää. Täydellistä olisi, jos tuota aloeta voisi vielä käyttää sisäisestikin. Tosin jostain luin, että sisäisesti käytettynä aloen kanssa pitää olla aika varovainen. Pitää välttää syömästä kuoren lähellä sijaitsevaa aloiinia, ja lähinnä vain geeliosa keskellä on syötäväksi kelpaavaa. Ensisijaisesti siis ajattelin käyttää tuota ihan vain ihonhoitoon.

Olen jo testaillut varovaisesti geeliä kämmenen iholle, mutta kasvoille en ole ainetta uskaltanut vielä töpötellä.

Olisi kiva saada varmistus siitä, mikä laji kyseessä, jotta tuota geeliä voisi käyttää huoletta. Itse olen googletellut aloeita ja yrittänyt selvittää oman aloeni lajia, mutta ne kaikki ovat harmikseni niin samannäköisiä! Jos siellä jossain tosiaan on joku kasvinero, naputtelethan tänne aloemysteerin ratkaisun. Olisin erittäin kiitollinen! Ja hoitovinkkejäkin otetaan vastaan avosylin ja hymyn kera. 

Terveisin

Pauliina ja mysteerialoe

Jos talvi yllättää autoilijan, tulee kevät minulle ihan puun takaa. Joka vuosi. Ensin on pitkä uuvuttava kevättalvi takatalvineen kaikkineen ja sitten hups - koivut hiirenkorvalla, nurmikko vihertää ja valkovuokot kukkivat.

Iltaruoan jälkeen mies häipyy lapsen kanssa isomummulle, minä siivoan koko talon ja lähden koirien kanssa lenkille. Istutan kukkia ulos, leivon perunarieskaa ja kun haen matot ulkoa, on edelleen valoisaa.

Uskomatonta.

Kevään äänet ja tuoksut ovat parhaita. Silloin sitä vasta hoksaa, miten hiljaista talvella on. Nyt voisi erehtyä luulemaan, että joku on antanut kotipihan linnuille megafonin. Sellainen mekkala kuuluu sisälle asti.

Ja valkovuokot, niiden ihastelemiseen ei voi kyllästyä. Lapsuuden maisemissani niitä ei ollut kuin korkeintaan kukkapenkissä. Täällä Hämeessä vuokkoja on yhtä reilusti kuin voikukkia. Ihan hullua! 

Kevät alkaa vaihtua pikkuhiljaa kesäksi, ja asuntojen lämpötilat nousevat. Tuuletusikkunoita ja parvekelaseja voi pitää auki entistä huolettomammin.

Kissaperheissä kannattaa kuitenkin olla erityisen varovainen auki tai raollaan olevien ikkunoiden sekä lasittamattomien tai verkottomien parvekkeiden kanssa. Keväisin valon lisääntyessä alkavat kissojenkin hormonit hyrrätä, ja myös leikattuja kissoja alkavat ulkoilmasta tulevat tuoksut ja äänet kiinnostaa kylmää talvea enemmän. Kissojen karkailu yleistyy keväisin ja kesäisin, samoin kuin valitettavasti putoamisesta johtuvat vammat.

Kissa mahtuu halutessaan hyvin pienestä raosta. Niiden vartalo on äärimmäisen joustava, ja solisluiden puuttuminen helpottaa änkeytymistä kapeisiin paikkoihin. Jos haluat tietää kuinka pienestä välistä kissasi mahtuu, mittaa väli leuan alta päälaelle. Se ei ole montaa senttiä. Kannattaa myös muistaa, että kankainen hyönteisverkko ei ole kissalle este eikä mikään.

Oikeasti väli on vielä kapeampi kuin tässä kuvassa näyttää. Kokeile vaikka oman kissasi kanssa.

Yliopistollinen eläinsairaala on julkaissut tärkeän mutta raadollisen artikkelin kissojen putoamisvammoista. Kaikkien kissanomistajien kannattaa käydä lukaisemassa se, jotta on taas helpompi muistaa, miksi niiden avonaisten ikkunoiden kanssa on oikeasti syytä olla varovainen. Artikkeli läytyy täältä: http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/ajankohtaista/2014/140619_kissan_tippuminen.html

Kesän lähestyminen on ihanaa, ja varmasti suurin osa kissoista on samaa mieltä. Muistetaan nautiskelun lisäksi pitää turvallisuusasiat kunnossa.

Viime kesänä mummolassa.

Julistelöytö-juttusarja on ollut hetken paussilla, mutta nyt taas jatketaan kivojen löytöjen parissa. Tähän mennessä sarjassa on nähty pääasiassa aika hillittyä ja vaaleasävyistä taidetta ja grafiikkaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta tällä kertaa luvassa on värien ilotulitusta ja retrotunnelmia sekä sisustusvinkki vaaleasävyiseen kotiin.

Valkoinen sisustus tuntuu jakavan mielipiteitä rajusti. Jotkut rakastavat vaaleiden pintojen helppoutta sisustuksessa sekä niiden tuomaa valoa ja raikasta fiilistä, kun toiset taas kokevat valkoisenaan hohtavan asunnon tylsäksi, kolkoksi ja aivan liian kliiniseksi. Sehän on kuin sairaala! Itse tykkään valkoisesta sisustuksessa juuri siitä syystä, että se todella tuo asuntoon paljon valoa - tämä tuli huomattua edellisessä kodissani, jossa myös lattiat olivat valkoiset. Nykyisessä kodissani olenkin halunnut kompensoida rakastamani valkoisen lattian puutetta valkoisilla huonekaluilla - suuret vaaleat pinnat kuten olohuoneessa valkoinen sohva ja makuuhuoneessa päiväpeite toimivat vähän samaan tapaan valoisamman ilmeen luojina.

Vaikka rakastan valkoista sisustuksessa, olen kuitenkin huomannut, että vaaleat, neutraalit ja pastelliset sävyt valkoisen värin rinnalla tekevät kokonaisuudesta helposti omaan makuuni vähän pliisun. Kaipaan kontrastia! Ja sitä kotiin sai loihdittua rohkeilla väreillä. Oman kotini mausteena minulla on valkoisten huonekalujen keskellä tummia antiikkikalusteita sekä räväkän värisiä julisteita ja tauluja. 

Yksi silmiinpistävimmistä ja mieleenpainuvimmista sisustuselementeistä kotonani on Israelista tuliaisina tuotu vanhan mainoskuvan uusiopainos Visit Palestine -juliste, jonka voimakkaat värit todella pomppaavat vaaleaa taustaa vasten esiin. Vaikka julisteen värimaailma ei välttämättä ole sellainen, millä kotiani muuten sisustaisin, tuollaisena statement-elementtinä se toimii hienosti. Voimakkaat oranssin, keltaisen ja punaisen sävyt tuovat muuten valkosävyiseen toimistonurkkaukseen kaivattua kontrastia - ja värikäs juliste on sellainen yksityiskohta, josta vierailijat ja blogin lukijat jaksavat aina kysellä uudelleen ja uudelleen.

Vaikka siis et olisi retrotyylin intohimoisin fani tai muuten välittäisi sisustaa kotiasi voimakkailla väreillä, joku yksittäinen väriläiskä muuten harmonisen ja vaaleasävyisen sisustuksen keskellä voi lopulta olla juuri se elementti, joka antaa kokonaisuudelle pientä potkua ja tekee kodista persoonallisen näköisen. 

Bongasin hiljattain Etsystä mahtavan putiikin nimeltä WallArty, joka on täynnä värikkäitä vintage-mainosjulisteita ja löytyypä myynnistä myös tuo minunkin tuttu Visit Palestine -julisteeni, hiukan eri väreissä vain. Näin kerta-annoksena verkkokaupan tarjonnan selaaminen saattaa aiheuttaa valkoisten pintojen ystävälle melkoisen väriähkyn, mutta muista, että yksittäisenä kuvana muuten hillityn huoneen seinällä värikkäinkään juliste ei välttämättä ole ollenkaan hassumpi tehoste.

Poimin verkkokaupasta inspiraatioksi juttuun joitakin omia lempparijulisteitani, mutta valikoima on todella runsas eli sieltä vain valkkailemaan sopivaa väripommia oman kodin seiniä piristämään. Vinkiksi vielä, että jos haluaisit seinällesi esimerkiksi lempparikaupunkisi tai -maasi matkailujulisteen, voit hakea myös verkkokaupan sisältä hakusanoilla. Ja muista: kun tarkoitus on nimenomaan antaa sisustukseen potkua, älä pelaa liian varman päälle värien kanssa, vaan poimi nimenomaan sellainen kuva, joka tuo kodin värimaailmaan kontrastia! 

PS. WallArtyn valikoimissa on myös aivan mahtavia julisteita Voguen vanhoista kansista. <3

PPS. Kyllä muuten tulee WallArtyn valikoimia katsellessa ikävä noita entisaikoja, jolloin mainoksetkin olivat oikeasti kauniita, osa suorastaan taidetta. Voitaisiinko printtimainosmaailmassa palata tuohon aikakauteen, jooko?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Posters: WallArty

Tänne "maalle" muuton (heh Rautatieasemalta linnuntietä muutama kilometri) jälkeen vuodenajat ovat tulleet jotenkin... ...lähemmäs. Ei näitä kaikkia Punavuoressa oikeastaan koskaan edes huomannut. Tai ehkä mulla oli vaan koko ajan niin kiire töihin ja kotiin. Vuodenaikojen sisään on tullut myös uusia sävyjä - ihan kirjaimellisesti.

Kesässä on syreeniaika. On unikkoaika. Pioniaika. Oi ja lopukesän tuoksuva jasmiiniaika. Ja oranssien japanilaisten lyhtykoisojen aika.

Toinenkin japanilainen juttu näkyy myös täällä kotikulmilla - tämä lähes hengästyttävän kaunis hetki:

Alkuun ihan vakavissani kaavailin kirsikkapuun istuttamista tuohon meidän omalle pihalle vain tätä lyhyttä kukkahetkeä ajatellen. Realistinen versio: siihen kohdalle tulee (toivottavasti) tänä kesänä tyttöjen leikkimökki. Ehkä ne kirsikankukat voisi sitten vaikka maalata leikkimökin sisäseinään. Kukkivat vuoden ympäri.

Kuvat otti Joel eilen ulkoillessaan lasten kanssa. Postasi tuon viimeisen näistä Facebookiin saatesanoin:
"Lapsilla pitää olla ulkotiloissa hyvä suojavarustus ettei hanami tartu."

Hej, kaikki!

Pihahommat sai jäädä kun rupesi satamaan ja nyt jyrisee siihen malliin, että ehkä saamme pienen ukkoskuuron.

Joten kurkataanpas sitten miltä tänään näyttää täällä sisällä.

OLOHUONE olkaa hyvä!

Veden väreistä pidän. Ja harmaasta joka taittaa aavistuksen siniseen. Muuten sininen on aikaslailla pannassa. Tokihan oman kodin väritykseen vaikuttaa tummat tapetit olohuoneessa ja ruokailutilassa sekä vuolukivitakka.

Vahvojen värien rinnalle olen yrittänyt valita selkeitä silmppeleitä värejä jotka eivät riitelisi kovin paljon keskenään.

Tässä nyt pieni kurkistus näin sadepäivän ratoksi.

PS: Kuvat otettu luonnonvalossa juuri kun alkoi satamaan, en halunut valkaista kuvia koska pidän siitä miten kaikki näyttää eri valossa niin erilaiselta.

XOXO Babs

Yhtään narsissia tai tulppaania ei kuki meidän pihassa vieläkään. Sen sijaan löysin pensasaidan juurelta tänäkin vuonna muutaman eksyneen keltavuokon. Joko tuo ei leviä laisinkaan tai sitten onnistun tallomaan sen vuosittain kitkiessäni angervopensaiden karkulaistaimia. Ja aina hämmästyn yhtä paljon, kun puhkeaa kukkaan, lehdet kun näyttävät aikas lailla valkovuokon lehdiltä. Myös ensimmäinen kukkiva rentukka komppaa tuota vuokkoa värillään. Sinisten puolelle vahvistusta tuovat valkotäpläimikät, joiden pienet ja vaatimattomat kukat muistuttavat kovasti sitä luonnonvaraista imikkää, jota meillä kasvaa omenapuiden alla. Näissä vain on koristeellisempi lehdistö. Ja ensimmäinen puistolemmikki taivaansinisine terälehtineen ja keltaisine keskustoineen sopii väreihin täydellisesti. Todellisuudessahan nämä eivät luonnollisestikaan kasva lähimaillakaan toisiaan :)

Rentukka

Keltavuokko

Puistolemmikki

Ja vertailun vuoksi kevätkaihonkukka

Valkotäpläimikkä

Sain blogini kautta kutsun bloggareille järjestettävään Byggmaxin raksailtaan, joka järjestettiin tässä muutama ilta sitten. Tiesin Byggmaxin kyllä yrityksenä etukäteen, mutta heidän konseptistaan tai tuotevalikoimastaan minulla ei ollut hajuakaan. Espoon Byggmaxin myymälään oli rakennettu meille ruokapöytä penkkeineen ja raksailta-teeman mukaisesti tarjolla oli raksaruokaa eli hodareita virvokkeineen sekä kuppikakkuja.

Sympaattiset Byggmaxilaiset valaisivat meitä hieman konseptistaan ja pääsimme kierrokselle myymälään ja itsepalveluvarastoon tutustumaan tarkemmin heidän tuotevalikoimaansa. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä mitä kaikkea Byggmaxista löytyykään aina puutavarasta ja harkoista eristeisiin, levytavaraan, pihakiviin ja maaleihin asti. Periaatteessa kaikkea rakentamiseen ja remontoimiseen liittyen. Liikeideana on tarjota hyviä rakennustarvikkeita alhaiseen hintaan. Ostaminen on tehty myös nopeaksi ja käteväksi; asiakas voi itse kerätä tuotteet suoraan varastohyllyltä autoonsa itsepalveluvarastosta. Suurempaa erää ostaessa asiakas saa tarvittaessa jopa peräkärryn lainaan veloituksetta. Myös nettikauppaan on panostettu ja tilaus toimitetaan suoraan kotiovelle jopa parissa päivässä.

Ilta jatkui vielä opettavaisella infolla eri ruuveista ja niiden käyttötarkoituksista. Hyödyllistä tietoa alkavalle rakentajalle ja tulevalle nikkarille. Pääsimmekin vielä tosi toimiin ja nikkaroimme itsellemme tarjotinpöydät, joiden viimeistely jäikin kaikille vielä kotitehtäväksi. Iskipä tähän bloggariin ehkä jopa pieni nikkarointivimma! Viimeistellyn tarjotinpöydän lupaan esitellä blogissani myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan kiva ilta leppoisan jutustelun merkeissä. Tosi kiva oli päästä tutustumaan myös muihin bloggareihin. Paikalle oli kutsuttu bloggaajat blogeista Villa Solsidan, Hirsitalo Helsinkiin ja Koti rakennetaan tunteella. Kiitos vielä tapahtuman järjestäjille sekä kaikille mukana olleille!

Pari päivää sitten 3- vuotiaani sanoi auton kyydissä päättäväisesti: "Äiti, haluan vauvan ja koiran"! Hän sanoi saman asian myös seuraavana aamuna. Kerroin, ettei meille tule enää vauvoja..Äidiksi tullaan hetkessä mutta äidiksi kasvetaan vuosien saatossa. Äitiys on suuri etuoikeus. Tänä vuonna äitiys herkistää erityisen paljon, koska lähisukuumme odotetaan syntyväksi esikoisvauvaa aivan lähipäivinä! Samalla tajuan, kuinka out olen jo vauva-ajasta esikoisemme täyttäessä pian 10 vuotta..kuopuskin on kohta 4. Mutta on ihanaa saada lähipiiriin vauvoja, joita voi käydä nuuskuttelemassa. 

Vuosi on vierähtänyt nopeasti. Viime toukokuussa pakattiin ensimmäistä muuttokuormaa Helsingin päässä ja valmistauduttiin ahkerasti tulevaan remonttiin. Kiitos kaikille ystäville ja sukulaisille, jotka olette olleet mukana tässä remonttivuodessa! Ennen kaikkea nostan hattua lapsillemme, jotka ovat jaksaneet tätä remonttielämää, asumista ensiksi asuntovaunussa koko kesän ja syksyn ja nyttemmin rajallisissa tiloissa alakerrassa. 

Remonttielämässä ei voi stressata turhista. Kulunut vuosi on erityisesti opettanut nauttimaan jokaisesta hetkestä vaikka välillä on ollutkin raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yksi vuoden ikimuistoisimmista hetkistä on, kun saimme suihkut kiinni ja lämmintä vettä juoksi hanasta. Muistan taatusti ikuisesti tuon hetken. Poikien ilo oli sanoin kuvaamaton ja annoin heidän lutrata niin kauan kuin lämmintä vettä vain tuli. 

Kohta vuoden kestänyt remontti on ollut ajoittain rankka mutta uskon sen tiivistäneen perhettämme. Pariskuntana joudumme väkisinkin tekemään sulavaa tiimityötä ja arjessa meillä on selkeät roolit. Joskus roolijako on saattanut tuntua ahdistavaltakin mutta kun tietää, että remontti on vain väliaikaista osaa asiat laittaa oikeaan perspektiiviin. Lapsetkin tietävät hyvin, että isin tehtävä on rempata ja äiti huolehtii käytännössä muista asioista..näin koti saadaan valmiiksi. Remonttielämä ja kolmelapsisen perheen arki on välillä aika haipakkaa. Väkisinkin välillä iskee huono omatunto, olenko ollut huonompi äiti viimeisen vuoden ajan. Arki-illat menevät kotitöitä tehden ja hyvin harvoin on aikaa leikkiä tai tehdä mitään erityistä lasten kanssa. Uskon, että muissakin perheissä on sama tilanne olipa sitten remonttia tai ei. 

Esikoisen syntymä ja ensi kertaa äidiksi tuleminen on ehkä elämän ainutlaatuisimpia kokemuksia. Esikoiselle oli paljon aikaa ja huomiota annettavaksi. Joskus koen huonoa omaatuntoa siitä, onko nuorempien sisarusten elämä jotenkin rankempaa. Pikkusisarukset saattavat kulkea illallakin mukana autossa vain siksi, että isoveli pitää hakea treeneistä ja lapsia ei voi jättää yksin kotiin isin rempatessa yläkerrassa. Mielestämme olemme selviytyneet niin vanhempina, perheenä kuin pariskuntanakin hyvin remontista. Ajoittain lapset ovat reagoineet isin "poissaoloon" kiukkukohtauksin ja se on itselleni ollut ehkä rankin osuus. Toisaalta olemme kuitenkin saaneet asua samalla tontilla ja yhdessä koko remontin ajan, mikä on ollutkin parasta. Remonttikuvia olen ottanut tuhansia. Jo niitä selatessa näkee, kuinka lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet. Viime kesänä sain lomailla lasten kanssa 10 viikkoa mutta nyt yrittäjä-äitinä minulla ei ole mahdollisuutta niin pitkään lomaan. Onneksi tulevana kesänä isilläkin on aikaa puuhastella lasten kanssa.

Tulin äidiksi 23- vuotiaana. Kymmenen vuoden aikana perheemme on kasvanut ja erilaisia vaiheita on mahtunut elämäämme. Joskus äitiyden rooli on ollut työläämpää ja haastavampaa, kuten tämä viimeisin remonttivaiheemme. Olen saanut olla niin kotiäiti kuin työssäkäyvä äiti. Kuusi ja puoli vuotta erinäisissä pätkissä lasten kanssa kotona oleminen oli antoisaa aikaa..silti en kiellä sitä, etteikö se olisi ollut sitovaa ja ajoittain uuvuttavaakin. Noista vuosista on kuitenkin paljon hyviä muistoja. Erityisesti äitien yhteiset puistohetket säällä kuin säällä,  kahvitteluhetket lasten leikkiessä ja toisinaan itkun sekaiset keskustelut ovat auttaneet minua ainakin monessa arjen tilanteessa. On silti surullista, miten monet pienten lasten äidit ja vanhemmat uupuvat. Joskus apua ei saada ajoissa ja tapahtuu ikäviä asioita, joita luemme lehdistä..se tuntuu äitiyden ja elämän toiselta ääripäältä. 

Äitiys on opettanut minulle paljon. Jokaisen lapsen kanssa olen oppinut myös uusia piirteitä itsestäni. Remonttielämän keskellä olen oppinut olla stressaamatta turhista. Joskus äitiyden työmäärä vedetään äärirajoille, ja silloin pitää höllätä niistä asioista, joissa se on mahdollista. 

Höllätäänhän äidit sunnuntaina! 

Mukavaa viikonloppua ja hyvää äitienpäivää!

Pötkötysperjantai,

ehdin vihdoin rauhoittua, kääriytyä vilttiin ja ottaa läppärin syliin. Töiden ja opintojen osalta hiljenee nyt hieman, ja aikaa riittää taas siihen itselleni rakkaimpaan hommaan, eli luovaan itsensä ilmaisuun. Olin kaksi viikkoa kokopäiväisesti töissä ja kursseillakin vedettiin loppukirejä, lisäksi samoille viikoille sattuivat vielä vappu ja omat synttärijuhlat. No, huomenna olen taas matkustamassa Turkuun ensin kummitytön synttäreille ja sunnuntaina tietysti vietetään äitienpäivää. Mutta nyt, ah, hidas perjantai-ilta kisun kanssa sohvalla.

Vietin hauskan vapun Tampereella hauskojen rakkaiden ystävieni kanssa! Joltain oli karannut pallo, joten sidottiin se poseeraamisen jälkeen puuhun.

Hauskat synttärijuhlat vietin Samettiklubilla myöskin rakkaiden ystävien kanssa! Tässä vielä linkki jos kiinnostaa tsekata mun setti: 

Katsotaan nyt juuri Simbaelan kanssa telkusta leffaa Eat Pray Love. Olen nähnyt tämän pari kertaa lopusta, mutta en vielä koskaan alusta saakka. Nytkin ehkä puoli tuntia alusta myöhässä. Veikkaan, että tajuan silti tarinan pointin. Hauskaa on, että Liz lähtee pois New Yorkista tekemään matkaa itseensä kun minä lähden juuri Nyciin tutustumaan kaiken uuden ja vieraan lisäksi myös itseeni. Mutta niinhän se on, täytyy vaan päästä pois omilta mukavuusalueilta. Jotenkin ymmärrän tuon Lizin kipuilut. Tuossa jossain kohdassa sanottiin, että "Raunio on lahja". Yritän pitää sen mielessä. Se lause tuo lohtua. Olisipa minullakin varaa lähteä ihan vuodeksi etsimään itseäni. Ja lähinnä tietty kiinnostaa se pastan mussuttaminen. Joskus haaveilin meditaatioreissusta Intiaan, mutta veikkaan, että minulla olisi samanlaisia ongelmia kuin Lizillä alussa. Olen ollut kerran päiväkurssilla meditaatioon liittyen, mutta tein sen jälkeen yhtenä aamuna töissä tauolla harjoituksen ja se jäi sitten siihen. En oikein edes tiedä, miksi en meditoi. Voisin meditoida vaikka nyt. Mutta ei. 

Nyt teki mieli alkaa lukea kirjoja. Esimerkiksi juuri tämä Eat Pray Love ja kaikkea meditaatioon, itsensä etsimiseen ja löytämiseen liittyen. Ärsytti kyllä tuo tarinan romanttinen loppu. Olen niin katkeroitunut vanhapiika, etten kestä onnellisia loppuja! Joo, voisi myös lukea elämänkertoja naisista, jotka ovat eläneet hyvän onnellisen ja rakkautta täynnä olevan elämän ilman elämänkumppania. Menen nyt itkemään itseni uneen Simbaelan turkkia vasten.

Ellu <3

Tänään projekti ei edisty, joten ajattelin hieman kertoilla alkuvaiheista, miten tähän ollaan päästy.

Alkusysäyksen laajennusprojekti sai meidän pienestä tuulikaapista. 5 henkinen perhe ja tuulikaappi on n. 3m2. Tuohon kun lisää vielä lastenvaunut, niin alkaa hieman ahdistaa. Olimme harkinneet suuremman talon ostoakin, mutta talomme sijainti on meidän mielestämme erinomainen. Iso piha, palvelut vieressä ja keskustaan 10 minuutin kävelymatka, joten laajennus alkoi vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta.

Hieman arvelutti kuitenkin projekti itsessään. Molemmilla pysyvät kyllä työkalut kädessä ja terasseja olemme rakennelleet, ja pintaremonttia tehneet, mutta talon rakennus on jo hieman suurempi projekti. Mutta pelko pois, nyt mennään eikä meinata. Oppii sitten matkan varrella.

Projekti lähti liikkeelle etsimällä arkkitehti. Kyllä laajennuksen ilman arkkitehtiäkin tekee, mutta ammattilainen osaa antaa hyviä vinkkejä. Olimme toki itse miettineet pohjaa ja se toimi suunnittelun lähtökohtana. Suunnittelun edetessä tuli kuitenkin erinomaisia tilaratkaisuneuvoja. Esimerkiksi emme olleet ajatelleetkaan, että purkamalla käytöstä poistetun piipun, saadaan merkittävästi avaruutta tiloihin. Arkkitehti pyöritteli tiloja toiveidemme mukaisesti parisen kuukautta ja pala palalta alkoi asiat loksahtamaan paikoilleen. Hintaa tälle suunnittelulle tuli n. 2000 euroa, mutta se oli kyllä sen väärti. Samalla arkkitehti hoiti puolestamme lupa-asiat ja kaikki tarpeelliset piirrustukset.

Seuraavana työvaiheena olikin sitten maaperätutkimus. Löysimme Tuusulasta hyvän firman, joka tuli tammikuussa porailemaan pihaan ja selvittämään maaperän koostumusta. Tutkimuksessa selvisi, että isompia kiviä ei alla ole, vaan ollaan savipedin päällä. Hieman huolestutti, että kuinka pitkälle savea riittää ja joudutaanko paaluttamaan. Paalutuksesta ei sinänsä sen kummempaa ole, mutta kun kyse on laajennuksesta ja vanhaa osaa ei olla paalutettu, niin vanha osa liikkuisi kuten ennenkin ja lisäosa seisoisi paikoillaan kuin tatti. Onneksi 3,6 metrin syvyydestä löytyi kovempaa maa-ainesta ja paalutuksia ei tarvittu. Säästipä siinäkin 10-15keur. Maaperätutkimuksessa huomattiin myös, että pohjavesi saattaa olla ongelma, etenkin kun ajatuksissamme oli rakentaa täyssyvä kellari. Tutkimus maksoi 750 euroa.

Pohjavesitutkimus olisi maksanut 500 euroa ja ajattelin säästää. Pakkassäällä ideoin, että pumppaan pihakaivon tyhjäksi ja sitten katson, että mihin korkeuteen vesi palautuu. Eikun tuumasta toimeen. Kaivonkansi syrjään ja puutarhapumpulla pumppaamaan. Se on muuten uskomatonta, kuinka paljon vettä kaivoon mahtuu!! Jotta pumppaus ei olisi ollut liian helppoa, onnistuin sähläämään pumpun korkin kaivoon. Siinä sitten 15 asteen pakkasessa kökin pari tuntia kaivon vieressä toimittaen pumpun korkin virkaa. No lopputulos oli seuraava: Pihan puut olivat upean näköisiä, kun tylsyyksissäni olin ruiskinut vettä kuusien oksille. Maisema oli kuin jään valtakunnasta. Pohjavesitutkimukseni taas oli niin ihanteellisen epätarkka, että päädyin tilaamaan ammattilaisen tekemän pohjavesitutkimuksen. Siitä selvisi, että voin heittää hyvästi täyssyvälle kellarille, ellen halua pumpata koko pohjaveden pintaa pysyvästi alemmalle tasolle.

No, huomenna jatkan blogiani rakennesuunnittelusta, LVI-suunnittelusta sekä sähkösuunnitelmista.

Yhteistyösiivousta Vileda Steam -höyrymopin kanssa

En sano, että meillä olisi aina supersiistiä, mutta kyllä mä haaveilen, että saisin viettää koko päivän yksin kotona suursiivousta tehden. Siivoaminen on terapeuttista, näkyviä tuloksia tulee heti ja aivoja ei tarvitse kovin paljon rasittaa. Samalla voi kuunnella musiikkia tai hiljaisuutta. (Paitsi imuroidessa, mä inhoon imuroimista! Mä en voi ymmärtää, että vielä 2000-luvulla imurit huutaa, mööpeli ei kulje mihinkään ja johto on aina liian pitkä tai lyhyt.)

Sain Viledalta testattavaksi jo aikaa sitten Steam-höyrymopin, joka tappaa 99,9 % bakteereista ilman kemikaaleja ja tekee lattioista ja matoista hygieenisen puhtaat. Halusin testata höyrymopilla useampaa käyttökohdetta, ennen kuin kirjoitan riviäkään. Olin nimittäin hieman skeptinen masiinan suhteen: epäilin, että saan kouraani imurin kaltaisen meluavan koneen ja kuristaudun ennemmin laitteen johtoon, kuin alan siivoamaan sillä.

Muutama osa yhteen ja höyrymoppi oli käyttövalmis. Vettä sisään ja johto seinään. Ei inahdustakaan, sitten pientä kuplimista.. Muutama kymmentä sekuntia myöhemmin moppi oli käyttövalmis. What! Olin aikaisemmin tutustunut äitini Kärcherin höyrypesuriin, jonka veden lämmitys kesti ainakin viisi minuuttia ja käyttövalmiina pesuri huusi kuin 1980-luvun imuri konsanaan. Steam oli toista maata.

Aloitin siivoustestaamisen laminaattikokeella. En uskaltanut suoraan juuri asennettuun lattiaan kokeilla, mutta meillä kun on pakettikaupalla ylijääneitä laminaatteja, otin yhden testattavaksi. Steam höyrymoppi jätti ainakin tuolla kertaa laminaatin sen verran märäksi, etten ole näitä meidän halpislattioita uskaltanut sillä pestä. Tosin mulla oli tuo moppi täysillä, eli jos olisin älynnyt vähentää höyryn määrää, niin varmasti tuolla voi laminaattejakin huoletta pestä. Eikä koekappaleellekaan mitään tapahtunut. Ehkä olen hysteerinen :)

Laminaatin jälkeen nostin mopin sohvalle ja ryhdyin suklaatahroja siivoamaan. Lähtivät alta aikayksikön. Sitten puhdistin eteisen matolle lävähtäneen rahkapurkin jämät. Mustaan mattoon ei jäänyt jälkeäkään! Pikku hiljaa rakkauteni Steamiin syveni. Ajattelin, että yhteinen taipaleemme saattaa sittenkin venähtää odotettua pidemmäksi. Kevytrakenteinen höyrymoppi toimi sohvalla kuin unelma, ja mopin varren sai helposti taivuettua sopivaan asentoon.

Parin viikon päästä pääsimme tyhjentämään ulkoeteisen ja pesin Steamilla remonttiliat ja edellisten asukkaiden sotkut. Täydellistä!

Viimeinen koetus käytiin saunassa. En ollut panostanut kovin paljoa saunan siivoamiseen, koska alun perin meillä oli tarkoitus rempata saunaan pikapuoliin uudet lauteet. Kun tässä nyt oli muuta tärkeämpääkin remontoitavaa (keittiö), niin sauna saa odottaa lauteitaan ainakin ensi syksyyn. Kylppäri oli siivottu jo Kärcherillä, mutta saunan puoli odotti kunnon pesua. Jo lähtökohtaisesti odotin hermojen menettämistä homman kanssa. Saunamme ei nimittäin ole mikään tilaihme.. Päätin käydä homman kimppuun höyrymopin kanssa. Mopin ja rungon saa taivutettua melkein mihin tahansa kulmaan, joten sain helposti lattialta käsin pestyä ylälauteetkin. Moppasin kuin hullu! Lauteet olivat aivan kauheassa kunnossa ja pesin ne kahteen kolmeen kertaan höyrymopilla. Ja arvatkaa mitä? Lauteista tuli aivan puhtaat. Vaaleaa puuta. Sen jälkeen moppailin vielä saunan ja kylppärin lattiat, missä hommassa Steam on ihan ykkönen. Niin ja pukuhuoneen. Ja vessan. No, melkeinpä kaikki kaakelipintaiset lattiat, mitä meillä on. Puhdasta!

Näiden testituloksien jälkeen - Steam höyrymopin plussat ja miinukset:

+ puhdistaa erinomaisesti lattiat ja matot, saunat ja sohvat, seuraava testikohde on auton penkit
+ poistaa bakteerit ilman kemikaaleja
+ mikrokuituliinat voi pestä siivouksen jälkeen pesukoneessa
+ kevyt ja nopeasti käyttövalmis
+ lähes äänetön
+ taipuu moneen, myös varresta

- aiheuttaa riippuvuutta.

Lisää kuvia ja juttuja voit lukea ja seurata täältä.

Ps. Huomasin juuri, että Viledalta voi just nyt saada 20 % alennusta, kun tilaa Steam höyrymopin Hobby Hallista. Hae oma alennuskuponkisi!