Virallisesti #100daychallenge meni jo, tai siis projektiin kirjautuminen. En tietty muistanut ilmoittautua minnekään, mutta omasta sadasta päivästä on kulunut pian jo kolmekymmentä ja olen hyvässä vauhdissa. Ehkä on siis aika esitellä projektini muutamalla sanalla.

Päätin, että sadan päivä kuluttua minun pihaltani löytyy sata itse kasvatettua kukkaa. Ei siis erillistä kasvia, mutta voin laskea sata omin kätösin kasvatetun kukan kukkasta, jos tästä ajatuksesta nyt joku saa kiinni?

Tähän saakka olen kasvattanut siemenestä lähinnä vain hyötykasveja, eniten chiliä. Kukkapuolelta krasseja ja tuoksuherneitä ja muita sellaisia helppoja tapauksia, joiden siemenet ovat kokoluokkaa herne. Että ihan uuden haasteen edessä tässä ollaan.

Ensin ostin kauppareissulla pussin oppineidenkukan eli tsinnian siemeniä. Pussissa oli kolmetoista isoa siementä, joista kymmenen lähti kasvamaan. Taimet kuuluu ns. koulia kun niissä on ekat varsinaiset lehdet (ekana tulee sirkkalehdet ja näitä ei lasketa) eli siirtää omiin purkkeihinsa. Siirsin tsinniat ja kaikki jäivät henkiin. Hienoa. Tästä innostuneena lähdin siemenostoksille.

Seuraavaksi ostin daalian juurakon sekä pioniunikon, leijonankidan, kaunokaisen ja peikonkakkaran siemeniä. Nimet naurattavat minuakin ja suoritin valintani lähinnä pussin kuvien perusteella. Daalia lähti heti kasvamaan. Yllätys sen sijaan odotti siinä vaiheessa, kun avasin siemenpussit - niissä oli selkeiden siementen sijaan jotain keijupölyltä näyttävää ainesta. Ripottelin miniminipienet siemenet parhaani mukaan kylvöastioihin. Ja niinhän siinä kävi, että kupeissa kasvaa noin miljoona toisiinsa kietoutunutta tainta.

Että ihan turha oli kainostella sadalla kukkasella, minullahan on tuhat kasvia.

Saa siis nähdä, mitä tuleman pitää. Onnistunko pitämään maailman hentoisimmat taimet hengissä? Erottelemaan ne jotenkin toisistaan? Onneksi projektin päiviä on jäljellä ja voin vielä kääntyä vanhojen luottoystävieni krassien ja kehäkukkien puoleen. Ai niin ja auringonkukkien, ne vasta isoja ja selkeitä taimia ovatkin!

Olimme eilen Järvenpäässä tapaamassa kummitätini porukoita. Piipahdimme tietysti paikallisella kirppiksellä, jossa silmiini pisti mielenkiintoinen pitsikuvio. Se kuvio osoittautui kotelomekoksi.

Kun pyörittelin tuota mekkoa käsissäni, mieleeni tuli ensimmäisenä Emmi, Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)-blogista. Mekko näytti ihan Emmin mekolta. Siinä missä minä puen itseni pitkiin värikkäisiin retroretonkeihin, Emmi vetää päällensä yleensä melko musta-valkoista ja modernia vaatetta. Ja siinä missä minä yritän epätoivoisesti peittää kaikki mahdolliset kaaret ja paukamat kehostani, Emmi kantaa muotonsa ylpeydellä ja antaa niiden myös näkyä. Ihailen hänen kykyään olla sinut kehonsa kanssa ja ylpeä omista muodoistaan. Hetken pähkäiltyäni, päätin ostaa mekon. Koska hintaa mekolla oli vaivaiset 3,80€ (kuka muuten hinnoittelee kirppiskamat noin?), ei päätös mekon ostamisesta ollut hirmuisen vaikea. Mikäli en itse koskaan rohkene mekkoa päälleni pukemaan, jollekin ystävälleni se varmasti kelpaa.

Kotona sujautin mekon päälleni ja katselin itseäni peilistä arvioiden. Mekko tuntui hyvälle päällä, mutta olo oli epämukava. Tiiättekö silleen epämukava, niinkuin joku muu olisi valinnut vaatteesi. Näytin epävarmana mekkoa Jykälle, joka kehui mekkoa silminnähden aidosti.

"Mutta eikö tämä oo liian lyhyt näihin paksuihin sääriin? Ja sivusta tämä ainaki näyttää ihan järkyttävältä, ku tämä MAHA!"minä vinguin.

"Ei ne mua haittaa, eikä se mun mielestä oo mitenkään liian lyhyt."

"No, mie kysyn vielä Teiniltä. Se sannoo ainaki jos tämä näyttää nololta", minä jupisin ja koputin Teinin oveen.

"Sori, katoppa ku ostin tämmösen mekon kirppikseltä, miltä näyttää?"

Teini naputtelee puhelintaan, vilkaisee sekunnin sadasosan minuun päin ja vastaa:

"Iha ok."

"Häh?! Enkö muka näytä lenkkimakkaralta nakin kuoressa?!"

"No emmä tiiä. Menisitsä ny. Mul on yks juttu kesken..."

"Joo, joo, mutta kehtaisitko lähtiä minun kanssa jonneki, jos mulla ois tämä päällä?"

"Emmätiiä... On se iha ok."

Hmm...

Katselin itseäni taas peilistä mekko päällä. Ehkä se on ihan ok edestä joo. Mutta on se kyllä varmaan liian lyhyt näihin pökkelöjalkoihin.

Eikä sekään ole se pahin.

Kattokaa miltä tämä näyttää sivusta!!!

Herkkusuun elämä näkyy viimeistään tuossa. Pika-apu varmasti olisi joku kureliivi, jolla voisi survoa makkarat tiukkaan pakettiin. Asia vaan on niin, että ne aiheuttavat minulla närästystä ja tuntuvat muutenkin tosi epämiellyttäviltä. Ei kai se auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä keventämään jos aikoo tuo kolttu päällä ikinä missään hippastella.

Enkä minä ole varma uskaltaudunko tuo päällä ihmisten ilmoille ilman mahapöhöäkään. Mutta, annan sen nyt muhia kaapissa ja katsotaan miten koltun (ja mahapöhön) käy...

PS: Menenkin tästä pesemään tuon peilin ihan ekaksi.

Olen ennenkin hehkuttanut Marseille-saippuahiukkasia mutta koska ne ovat niin ihania haluan hehkuttaa niitä vielä lisää!

Syksyllä pesin kaikki talvihuivini, piponi ja villasukkani marseillesaippuassa ja nyt kun vaihdoin talvihuivit ohuimpiin keväthuiveihin jäin kaipamaan hempeää tuoksua ja aloitin uuden pesu-urakan.

Muutama Marseille-saippuahiukkanen liotetaan lämpimään veteen ja saippuavedellä voi pestä... no mitä vaan. Itse pidän siitä, kun huivit tuoksuvat laventelille tai jasmiinille. Niiden kietoutumiseen tulee ihanan naisellinen olo. Vähän kun olisi tyylikäs pariisitar. Pesen vielä eriväriset huivit eri Marseille-saippuoilla, jotta värin lisäksi saan myös tuoksuvaihtelua.

Jos jotakin voisin antaa kaikille ystävilleni lahjaksi, niin Marseille-saippuahiutaleita. 

Siitä se sitten projekti alkoi. Eilen pihaan ilmestyi kaivinkone ja kaivuumittaukset tehtiin. Sovittiin urakoitsijan kanssa, että tänään aloitetaan klo 7:30. Vessassa istuessa aloin ihmetellä ryminää. Kello oli 7:15 ja siellähän oli kone täydessä vauhdissa siirtämässä herukka- ja sireenipensaita uusille paikoille. Upea juttu.

Illalla töistä tullessa, olikin maisema melkoisesti muuttunut.

Hyvä pintamulta oli siististi kaavittu ja pinottu pariin siistiin kasaan uudelleen käytettäväksi maisemointitöissä myöhemmin. Kaikki ylimääräinen maa-aines kulkeutuu uuteen kohteeseen. Säästetään siis myös maankaatopaikkamaksut. 

Emäntä oli kynnet verillä ahkeroinut pihamaalla ja nostellut graniittilaattoja kaivuun tieltä. Ei ihan kevyt homma, kun kevyimmätkin painoivat sen 10 kiloa.

Tässä kaivetaan reunan salaojia. Tälle paikalle tulee myöhemmin lähes koko seinän pituinen terassi. Puolet terassista on avonaista ja sinne on kulku kodinhoitohuoneesta. Pääsee mukavasti saunasta vilvoittelemaan. Puolet terassista tulee olemaan lasitettua. Pääsee keittiön pariovista sitten astumaan katetulle terassille vaikka talvellakin nauttimaan aamukahveista. Huiman siistiä kaivuujälkeä. Myös aiemmin paikalla olleet graniittireunuskivet oli pinottu siististi.

Siinä kaivuuta. Tuohon tulee matala kellari. Ajatuksena säilöä siellä työkaluja ja mm. renkaita. Ihmetyksen aiheena on tuo omituinen betoniruumisarkku??? Mikä tuon funktio on voinut olla? Näiden vanhojen talojen mysteereitä...onko kellään käsitystä?

Viemäri- ja sähköremontti tehty 90 ja 2000 luvun taitteessa. Siististi otettu esiin.

Palatakseni vielä edelliseen postaukseeni. Kehuin kuinka säästin rasitustodistuksen ja kiinnityksien kanssa. No, muuten meni hyvin, mutta ne olisi pitänyt ottaa pankin nimiin. No muutos maksoi 15 euroa lisää. Edelleen voiton puolella, mutta tiedänpä seuraavan kerran.

Äkkikuolema kuulostaa aika brutaalilta lahjalta mutta sellaisen sain tänään kollegaltani. Kysymys on chililajikkeesta, jota alan harrastajalle oli jäänyt ylimääräiseksi. Googlettelin tietoa tästä lajikkeesta ja esiin nousi myös nimi Orange Habanero, ilmeisesti siis sama lajike. Oransseja hedelmiä on siis tiedossa, jos vaan saan tämän sintin hengissä pidettyä loppukesään saakka.

Istutin taimen saviruukkuun ja myöhemmin luultavasti vielä isompaan astiaan niin kasteluiden hoitaminen pysyy hallussa paremmin. Erityisesti näin taimivaiheessa on syytä olla huolellinen kasteluiden kanssa mutta myöhemmässä vaiheessa pintamulta saa välillä hieman kuivahtaa - jotkut sanovat sen olevan hyväksi tulisuudelle. Näinhän ne maut kehittyvät erilailla kasveilla, makuihin vaikuttaa aurinko, lannoitus ja kasvualusta. Miten se sitten maistuu lopputuloksessa, esim. perunassa, viinirypäleissä tai chileissä on jokaisen arvioitavissa.

Pikaisesti kävin aihealueen sivustoilla selailemassa ja näyttäisi siltä, että paljon olisi tästä opiskeltavaa, jos vaan aikaa piisaisi. Mun chilinkasvatuskokemukset etenevät etanavauhdilla, tämä on nyt kolmas kasvattamani lajike. Viime kesänä pidin taimia avomaalla heinäkuusta eteenpäin, joten hieman jäi heikoksi sato, ehkäpä tänä kesänä tavoittelen jo hieman suurempaa saalista. Kasvin talvettaminenkin on toki mahdollista näilläkin kasveilla mutta ehkä tässä nyt ei vielä kannata innostua tämän enempää. Satoa odotellessa - on kuulemma 1-10 asteikolla siellä 10+ vaiheilla!

Huh ja hei!

Ei saa valittaa, mutta joskus se tekee vain niin hyvää. Vähän niin kuin riitely puhdistaa ilmaa, on valittamisellakin hyvätkin puolensa. Tiedättekö päiviä, kun heti aamusta alkaen kaikki menee jotenkin uskomattoman täydellisesti pieleen. Pienen pieniä juttuja, kuten kotiin jäänyt puhelin, myöhästymisiä, huonoa kahvia, migreeni, nyrpeitä ihmisiä, parkkipaikalle tiputettu uusi ruukkuja ja sitä rataa. Ainakin minulle sattuu ja tapahtuu tylsiä asioita yhdessä sumassa, sellainen päivä oli eilen.

Tänään onkin ollut mahtava päivä, erilainen kuin eilen. Tosin olin itku kurkussa jo kello yhdeksän aamulla, kun esikoiseni vietti kouluuntutustumispäivää. Tilaisuudessa saimme tietää mille luokalle lapset menevät ja meille vanhemmille kerrottiin kaikenlaiset käytännön asiat. Kääk!

Miten se pieni mieheni, joka vielä eilen tuhisi pienessä käärössään, menee ihan pian kouluun? Hän seisoi siellä luokkajonossa niin pienen näköisenä, toki onhan ne alakoululaisetkin vielä ihan minejä ja hyvä niin. Toivottavasti heillä ei ole kiire kasvaa, olisivat lapsia mahdollisimman pitkään.

Kuvassa se uusi parkkipaikalle tipahtanut ruukkuni. Se on MENUn ja istutin siihen pieniä kotkansiiven alkuja, näiden lisäksi löysin kaupasta banaanipuun (!), how cool is that!?! Toivottavasti näistä molemmista kasvaa oikein reheviä kasveja. Suvi muuten vinkkasi komeasta Sinisarjasta, tätä meinaan löytää jostakin myös meille - todella kaunis ruukkukasvi! Ruukkuistutukset  kannattaa mielestä sijoittaa omiin ryhmiin terassille, lopputulos on samalla selkeä ja näyttävä - sama sääntö pätee kaikenlaisissa asetelmissa.

Paljon ideoita pää täynnä. Nyt musiikkia soimaan, tuoksukynttilään tuli ja fiilistelemään. Lapset jo nukkuu ja kotona on ihanan rauhallista. Valoisaa, mutta samalla hämärää - just sopivaa hengähtää hetkeksi.

Iiiihanaa viikkoa!

/new stuff for terrace

Koska en ikinä kerkeä käymään salilla, on tässä mun tämän päivän treeni. #fitnessbaby

Ja illalla mies yritti leipoa musta vielä autonasentajaa ja pakotti kokeilemaan rengaskonetta. Jos ei sydän olisi jo pysähtynyt siinä kohtaa kun renkaasta lähti ilmat pihalle, niin takuulla se olisi pysähtynyt sitten kun vanne kolahti irti renkaasta. Herkkänä naisena suosin vastedeskin sukupuolirooleja.

Keittiön kilpailutus meni meillä suhteellisen kivuttomasti. Kilpailutimme yhteensä neljä keittiöfirmaa; Gigantin Epoq-keittiön, Kvikin, Keittiömaailman ja Puustellin. Alunperinhän suunnitelmissa oli kokonaan mustat keittiön kaapistot, mutta selailtuani lukuisia keittiökuvia aloin kuitenkin miettimään kokonaan mustan keittiön mahdollista synkkyyttä. Suunnitelmat muuttui matkan varrella musta-valkoiseen, sillä yhdistämällä valkoista saisimme tilaan juuri sopivasti kaivattua raikkautta ja onhan tuo väriyhdistelmänä aika ajaton, tosin myös aika varma valinta.

Halusimme keittiöömme ehdottomasti niemekkeen ja siihen lieden, jotta kokkaillessa olisi suora näköyhteys ruokailutilan suuntaan. Alunperin liesituulettimena mietittiin "putkilo"-mallia, mutta se olisi peittänyt ikävästi näköyhteyden ruokailutilaan päin ja huonekorkeus keittiössämme on taas sen verran korkea, ettei kattoon kiinnitettävä levy tulisi kysymykseen. Jossain taloesittelyssä ihastuin täysin saarekkeesta nousevaan malliin ja keittiösuunnittelussa kävikin ilmi, että sen moottori haukkaa sen verran ison tilan niemekkeen kaapistoilta, että se sai hylkäämään meidän pohdinnat mahdollisesta I-muotoisesta keittiöstä ja keskittymään L-muotoiseen keittiöön, jonka arkkitehti alunperin oli meille piirtänytkin. Toiveissa oli korkea kaapistoseinä, johon upotettaisiin uuni, mikro ja kahvikone sekä integroitaisiin jääkaappi ja pakastin. Tämä kaapistoseinä oli luontevaa sijoittaa niemekkeen viereiselle seinustalle. Niemekkeen takana olevalle seinustalle toivoimme pelkästään alakaapistot, johon sijoitettaisiin vesipiste, jäteastiat sekä integroitu astianpesukone. Koska toinen seinä tulisi jo olemaan kokonaan kaapistoa niin halusimme jättää takaseinän ilman yläkaappeja, jotta tila säilyisi avarana. Tuolle takaseinälle olisi tarkoituksena sijoittaa pari seinävalaisinta ja avohyllyjä.

Ja tälläinen keittiö meille sitten olisi tulossa! Päädyimme Keittiömaailman A la Carte keittiöön. Gigantin Epoq olisi ollut ylivoimaisesti edullisin, mutta ei vakuuttanut meitä, kun kävimme hipelöimässä mallikeittiöitä Gigantilla. Puustelli taas oli ylivoimaisesti kallein. Heidän hintansa pelkästään keittiölle oli sama kuin Keittiömaailmalta koko talon kiintokalusteille yhteensä. Puustellin tarjouksessa oli kuitenkin myös puolensa. Heidän kauttaan olisi saanut täysin sileät, mattamustat kaapistot, joita muilla toimittajilla ei ollut tarjota. Samoin heidän kauttaan olisi saanut tasosta nousevan liesituulettimen puolta pienemmällä moottorilla, joka olisi jättänyt enemmän kaappitilaa niemekkeeseen. Mutta silti, hinta oli ihan älytön.

Jäljelle jäi siis Kvik ja Keittiömaailma, joiden hinnat olivat aikalailla samoissa. Keittiömaailman kaapistot olivat selkeesti kalliimmat, mutta AEG:n kodinkonepaketti lähti kampanjahintaan todella edullisesti. Kvikillä taas kaapistot olivat edullisemmat, mutta kodinkoneet nostivat hintaa. Keittiömaailmaan päädyimme laadun vuoksi. Mustat, viilutetut ovet ovat massiivipuuta ja kaluteiden rungot on kasattu tehtaalla puusepän toimesta tapittamalla liimaa käyttäen, ei siis ruuveilla kasattu niin kuin monella valmistajalla on tapana. Tasot ovat laadukkaat, Ylämaan Graniitin kivitasot. Ja lisäksi Keittiömaailmalla keittiö maksetaan yhdellä laskulla vasta toimituksen jälkeen, eikä ennakkoon kuten monella muulla toimittajalla. Kaikki tämä asiantuntevan ja vakuuttavan palvelun lisäksi sai meidät tekemään päätöksemme ja täytyy sanoa, että odotan keittiön saapumista varmaan melkein yhtä paljon kuin talon valmistumista. Kuvasta poiketen, kaapistoseinällä allekkain olevien upotettujen kodinkoneiden väliin ei tule valkoista kaapistolevyä, vaan ne yhdistetään visuaalisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Myös noiden upotettavien kodinkoneiden järjestys on vielä mietinnän alla.

Moi murut!

Kuten moni joka on lukenut blogiani pitkään tietävät, että aihepiiri on ollut kovasti laaja.

Uskon tämän myös rajoittaneen lukijakuntaa. Koska aihepiiriin on kuulunut kaikki elämässäni. (sisustaminen, remontointi, piha, muoti, kauneus, hiukset, koirat ja autot)

Muuttaessani LILYyyn mietin, että mihin suuntaan lähen blogiani kehittämään ja päätin, että teen Baboon's Bubblelle Sisar Blogin.

BABOON´S HOME and GARDEN

Tämä Sisar Blogi tulee pitämään sisällään kaiken kotiin ja pihaan liittyvän.

Myös DIY projekteja tulossa blogiin.

Baboon's Bubble pysyy entisellään ehkä enemmän kauneus painotteisena.

Miltäs kuulostaa?

Nyt ne jotka katselevat mieluummin pärstääni kuin kasvimaan kaivuuta tai kellarin remontointia saavat sitä ja päin vastoin.

:D

Laitan linkin blogiini heti kun olen saanut sen valmiiksi.

XOXO Babs

Hetkinen on vierähtänyt viime postauksesta, olen ollut niin kiireinen. Tavarat on pakattu laatikoihin, purettu laatikoista, siivottu ja hyvästelty entinen koti ja otettu uusi koti vastaan! Haikeaa, mutta myös niin mahdottoman ihanaa. Tuntuu, kuin olisi turistina, vielä ei tiedä mitä kaikkea seuraavan kulman takaa löytyy. Puuhaa on riittänyt usealle viikolle, enkähän ole sitten juuri malttanut muuta tehdä. Kaikki on kuitenkin nyt jokseenkin valmista, olen asettunut uuteen kotiin ja voin aloittaa taas normaalin elämän.

Keittiön pöydällä on lajitelma kylmän sävyisiä kukansiemenpusseja. Puutarhalla näyttää kuitenkin olevan oma tahtonsa, se pykää koko ajan sitä kuuluisaa keltaista toukokuuta silmille. Kuukausi viilettää hurjaa tahtia eteenpäin ja vihreys tuntuu räjähtävän käsiin. Hajoilin tietämättömyyttäni ja hätäisyyttäni taas äidille, joka tuhahti, että puutarhassa 10 vuottakin on vielä lyhyt aika. 

Haluaisin olla kärsivällinen, mutta spontaani puutarhuri, joka kitkee rentona (ja tietty tyylikkäänä hellehattu päässä), heittelee siemeniä vähän sinne ja tänne ja katsoo mitä tulee. Sen sijaan olen se hermoheikko tyyppi, joka googlettaa sataan kertaan hajuherneiden kasvatusta ja saa vartin rähinän aikaiseksi salaatin siemenille laitettavasta vaosta ja sen koosta.

Jos haluat opetella kärsivällisyyttä, hanki (vanha ja villiintynyt) puutarha. Mielellään sellainen, joka on väärällään kaikenlaisia kasveja, jotka ovat siemennelleet joka suuntaan. Joka ikisessa nurkassa on taimia, ja taimien seassa älytön määrä rikkaruohoja, koska kukkia on vain lisätty, mutta puutarhaa ei ole välillä putsattu. 

Meillä on aviomiehen kanssa vielä ihan täysin erilaiset suunnat puutarhanhoidossa. Minä haluaisin paikan, joka on väärällään mahdollisimman tuoksuvia, kukkivia kasveja. Miehellä on hajoita ja hallitse -tekniikka, eli kaikki saavat kyytiä. Ruusut ovat kuulemma erityisen inhoja, koska niihin jää kiinni.

*

Yellow May, inside and outside.

Tänään on ollut kevään lämpimin päivä ja se on kulunut haravoiden ja tutkaillen pihapiiriä. Pihalla on enää yksi viimeinen lumikinos jäljellä ja tämä on ensimmäinen keväämme Lepolassa, joten lumen alta on paljastunut monenlaisia yllätyksiä. Pihamme päättyy metsän reunaan ja aamulla metsästä löytyi kaksi sinivuokkoa sekä monta puhkeamatonta nuppua. Sinivuokko menestyy näemmä näilläkin leveyspiireillä, vaikka onkin enemmän Etelä-Suomen kukka. 

Tässä on kasvimaan paikka, jossa entinen omistaja on kasvattanut ainakin perunaa. Itse aion istuttaa ainakin porkkanaa, punajuurta ja kesäkurpitsaa. Viime kesänä istutin rivitalomme pihaan kasvit liian myöhään, nyt täytyy aloittaa ensi viikolla ja katsoa onnistunko. Olen ihan aloitteleva viherpeukalo, joten katsotaan meneekö peukalo suuhun vai keskelle kämmentä..? Ensi kesänä on tarkoitus rakentaa kasvihuone tuohon kasvimaan viereen. Taustalla näkyy vielä viimeinen lumikinos. :)

Viinimarjapensaita on paljon ja niistä tulee syksyllä iso sato. Pensaita pitää vielä leikata ja harventaa. Entinen omistaja oli jakanut marjat naapurin kanssa ja antanut heidän poimia omalta puoleltaan, joten jatkamme samaan malliin. Marjapensaiden virestä löytyi myös raparperia. Entiseltä pihaltamme ikävöin ainoastaan omenapuita, joten aion istuttaa niitä tännekin. Lisäksi haluan kirsikkapuun.

Tämän koivun juurelle tulee riippumatto. Voi olla, että ensi kesänä vietän enemmän aikaa siinä loikoillessa, kuin kasvimaata hoitaessa, koska viimeisillään raskaana voi tulla tukalat oltavat. :) 

Bongasin Stockmannilta tanskalaisen Ferm Livingin osaston ja tuotteisiin. En ole ainakaan itse törmännyt tähän sisustusmerkkiin aiemmin ja hienoa, että tuotteet ovat näin hyvin esillä.

Graafisia sisustustyynyjä löytyy monessa eri värissä.

Seinätarroja ja tapetteja

Mallistosta löytyy myös kangas- ja teräskoreja.

Kiva ja värikäs tuttavuus!

Ja työt jatkuvat. Kaikkea jännää sitä maan alta löytyykin. Ensimmäinen ihmettelyn kohde oli käsittämätön betoniboksi maan alla. Ensin mietin, että mikähän viktoriaanisen ajan vampyyrisargofagi täältä löytyikään, mutta laatikko osoittautui sitten niinkin maalliseksi kuin 50-luvun sakokaivoksi, joka oli täytetty maalla. Höh, mielikuvitus lähti jo lentoon.

No kaivuuta jatkettiin ja maasta alkoi ilmaantumaan 1-1.5 metriä pitkiä betonipaaluja. Näitä löytyi pystysuunnassa noin 10 kappaletta. Ihmeteltiin kaivinkonekuskin kanssa, että nämä on tosi vanhoja paalutuksia talolle. Sinänsä mielenkiintoista, koska talomme vanhin osa on rakennettu vuonna 1949 ja silloin paikalla ei ilmeisesti ollut mitään tölliä. Pitääkin katsoa, löytyisikö jostain Järvenpään historiasta lisätietoa. Betonipaaluja ei nyt luulisi olleen hirveän kauan maisemissa. Mikähän talo siinä on ollut ja mitähän sille on tapahtunut?? Kiehtovaa.

No, ihan kaikki jutut eivät olleet niin kiehtovia. Huomattiin, että rakennesuunnittelijan piirrustukset kaivuusyvyyksistä tosiaan heittivät. Vanhan osan antura ei ollutkaan niin syvällä kun oli oletettu. Piti kutsua paikalle vastaava mestari ja pidettiin työmaapalaveria, että mitäs nyt. Todettiin, että lähemmäs taloa ei uskalleta mennä, ettei koko torppa lähde liikkeelle. Kurja juttu oli se, että tehokasta työaikaa tuhraantui tähän nyt sitten pari tuntia. Nyt emme saakaan toivomaamme matalaa kellaria varastotilaksi, koska uutta anturaa ei voida tuoda niin syvälle kuin suunnittelimme.

No, jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin. Siinä monttua pällistellessä ja salaojia ja perusvesikaivon paikkoja miettiessä keksittiin, että vanhan kellarin uppokaivonhan voisimelkein samalla vaivalla kytkeä uuteen salaojavesijärjestelmään. Tällä saataisiin varmuus siitä, että ei oltaisiin kellarissa enää uppopumpun varassa.

Ajatuksen innoittamana, ei muuta kuin lapio kouraan ja suunta kohti kellaria. Tarkoituksena kaivaa kellarista sokkelin ali ulkopuolelle ja ujuttaa salaojaputki sieltä. No into muuttui hieksi, kun savea kaivoi. Samalla keksin, että mitä sitä lapiota käyttää tuohon. Silmiin pisti ikivanha tylsä jääkaira ja eikun veivaten. 

Valitettavasti paikallinen rankkasade keskeytti hommat. Pumppu kaivantoon ja huomenna jatketaan....

Tein tunti sitten jotain täysin uskontoni vastaista ja vuokrasin pränikän asunnon vastavalmistuvasta talosta kahdeksan kilsaa keskustasta, alueelta josta en tiedä juuri mitään. En kehtaa kertoa kavereille. Jännittää liikaa. Olenko ihan sekaisin? Miten sille haaremihousuissa kuljeskelevalle hippitytölle kävi, joka rakastaa vanhoja puutaloja? Se sama tyttö on nyt muuttamassa 55m2 asuntoon, jossa on hillityn väriset seinät, sauna ja kodinhoitohuone. Ja asunnon levyinen, lasitettu parveke. Eikä siinä vessassa oo kukaan vielä käynyt kakalla eikä se astianpesukone oo vielä ikinä pyörinyt. Kuinka ihmeelliseltä se voi tuntua, että me ollaan vauvan kanssa sen asunnon ensimmäiset nukkujat.

Huh huh. Kyllä mä kaikenlaista oon säätäny, mutta tää tuli itsellekin vähän puun takaa. Siinä asunnossa on ovipuhelin, jossa on kamera. Ja keittiössä on mua korkeempi pakastin. Mieti. No, ehkä tää on vähän niin kuin maalaismimmeron uskalias vaihto-oppilasvuosi Jenkeissä. Avoimin mielin kohti suurta tuntematonta tai jotain. Äh. Ei jestas mitä mä... Onkohan tää nyt... Voikohan tän vielä... Ei. Mutsi vetää nyt sen yhden pienen siiderin ja alkaa miettii kuinka monet lastenvaunut mahtuu yhdeksäntoista neliömetrin partsille.

Kuten entisen kotini naapurinpoika sanois murteelleen uskollisena: Muija bailaa! Morjenstaa.

No niin startataanpas nyt tämäkin blogi.

Ne jotka ovat seuranneet blogiani Baboon's Bubble tietävätkin jo remppahommistani ja sisustusjutuista.

Kun muutin Bloggerista tänne LILYyn jaoin blogin kahtia. (alkoi oleen liian rönsyilevää touhua).

Joten nyt täältä löytyvät sisustus, remppa ja puutarhajutut. Tietenkään DIY-juttuja unohtamatta.

Te jotka ette ole seuranneet blogiani niin vanhat postaukset löytyy sivupalkista linkistä Blogger.

Sitten asiaan. Kuten olen aiemmin postannut niin kellariremppa on hyvällä mallilla katon maalausta ja lattian (joka on betonista) hiertämistä ja lakkaamista vailla.

Koska olen rempannut kellaria itekseni niin aikaahan siihen uppoo.

Nyt kuitenkin näin sadepäivän kunniaksi olen hakenut inspistä Pinterestistä. (jos saisi taas remppaa etenemään)

Koska kotini on vanha puutalo niin sisustus ja remontti on suunniteltu talon ilmeeseen sopivaksi. Joten mitään supermoderneja ratkaisuja ei tulla näkemään.

Jotain raffia, rustiikkista vanhaa tyyliä kunnioittaen siis haetaan.

Nyt jatkan nettisurffausta betonipinnotteiden maailmassa.

Moikka murut!

XOXO Babs

Sadealue saavutti Pirkanmaankin puolen päivän tienoilla ja tuntuu, että ympäristö vihertyi ihan silmissä. Niinpä oli ihan pakko kiertää piha kameran kanssa, vaikka sateli edelleen. Hyvällä kameralla kasveista saa upeita sadekuvia, mutta jouduin tyytymään omaan pikkukameraani, kun poika oli jälleen kerran viettämässä aikaa kaatopaikalla. Ei siis dyykkaamassa, vaan kuvaamassa lintuja :)

Neljästä omasta esikkolajistani tämä kaverilta saatu on suosikkini. Ihan täydessä kukassa ei vielä ole. Tämä on syksyllä istutettu jakopalanen, aikeena on jakaa tätä joka syksy, näyttäisi tosi upealta pitkänä rivistönä kukkapenkin reunassa.

Esikko nro 2. Ei niin suuri suosikki värinsä tai kukan muotonsa puolesta. Tämä muistuttaa kevätesikkoa, mutta väri on oranssinruskea.

Ostin harjaneilikan siemeniä, kun luulin omien taimieni jääneen yhden puskan alle, mutta nämä näyttävät kovasti harjaneilikan taimilta, joten olinkin tainnut pelastaa ne toiseen paikkaan, tai sitten kylvänyt niitä viime kesänä. Harjaneilikkahan on kaksivuotinen, eli kukkii toisena vuotena ja sen jälkeen kuolee.

On aina hienoa, kun löytää pihasta keväällä uudennäköisen taimen. Tämän sain kaverilta viime kesänä enkä siis tiennyt, miltä se näyttää kasvuun lähtiessään. Kyseessä on kalliokielo tai jokin läheinen sukulainen.Istutin sen vanhan omenapuun alle valkovuokkojen seuraksi. Taustalla kellertävänä näkyy myös päivänliljoja, jotka tekevät kovasti 'poikasia' ja olen niitä siirrellyt tänne, mutta eivät taida näin varjossa kukkia. Lehdetkin näyttävät kyllä kivoilta.

Ja nämä kipparahännät ovat yksi kevään suosikeistani. Kotkansiipisaniaiset ovat lähteneet kasvuun jopa meidän pihan varjoisimmassa paikassa keittiön ikkunan alla. Ei mene kauaa, kun nämä jo levittävät siipensä metrin korkeuteen.

Mehitähdetkin näyttävät selvinneen kuusen alla talvesta hyvin.

Isokokoiset keltakukkaiset nauhukset kasvavat saniaisten seurassa etupihalla keittiön ikkunan alla. Korkean talon eteen eivät mielestäni oikein sovi pienikokoiset perennat, lisäksi nämä kukkivat varjossakin hyvin.

Tämän taimen sain kaverilta viime kesänä, tarkan nimen olen unohtanut, mutta joku luppio taisi olla kyseessä, kukat ovat hauskat vaaleanpunaiset pötkylät.

Rautatienomenapuu

Rentukkaa kasvaa meidän molemmissa pikkulammissa ja kohta on niiden kukinnan aika. Lumme ja vesihyasintti sen sijaan kuolivat. Sammakko ehti jo viikko sitten kutea enkä ehtinyt tänäkään vuonna puhdistaa lammikkoa ennen sitä.

HOLIDAY from Coco on Vimeo.

Lomavideota pukkaa. Oli marmoria, hienoja istutuksia, leikkipuistoja, tivola, aurinkotuoleja ja vaurautta. Lähdimme kävelemään vähän hotellin laitamille, jossa elettiin ihan tavallista arkea, kalastettiin, ripustettiin pyykkiä kuivumaan ja safkattiin. Olisin halunnut kuvata paljon lisää, mutta lomalaisen kameran muistikortti teki tepposet.

Toivottavasti diggaatte videosta ja pääsette tunnelmaan. Pian se lämpö tulloo tänne Suomeenkin, can't wait.

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Pukkila

Tästä lähtee koko toukokuun kestävä remonttiteema WTD:ssa! Ei muuta kuin raksahaalarit niskaan, pensselit valmiusasentoon ja menoksi! Malttakaahan lukea postauksen loppuun saakka, sillä luvassa on teille huikea kilpailu erittäin messevällä palkinnolla varustettuna!

Mukana meitsin kylppärin remontissa on kenties all-time-favorite laattavalmistaja Pukkila. Oikeastaan laatoista puhuttaessa Pukkila on ainoa yritys, joka edes tulee mieleen. Paljon kertoo se, että blogeista ja niiden yhteistöistä täysin pihalla oleva raksamies-faijani innostui kovasti kuullessaan, että kylppäriini tulee nimenomaan Pukkilan laatat. "Todella laadukkaita", sanoi hän. Jos Pukkila ei sano kuitenkaan teille, oi remonttia tekemättömät ystäväni, yhtään mitään, niin huoli pois! Eipä se sanonut minullekaan niin kauan, kunnes muutin huolettomasta vuokra-asunnosta omistusasuntoon ja remontti tuli ajankohtaiseksi. Sen jälkeen tuntuu, että Pukkilaa tulee ovista ja ikkunoista - kohta ihan konkreettisesti kantaessamme 23 pakettia laattoja ulko-ovestamme sisään.

Viime vuonna Pukkila vietti 140-vuotisjuhliaan. Pukkila on ainoa kotimaassa keraamisia laattoja valmistava yritys. Näiden lisäksi Pukkilan valikoimasta löytyy eurooppalaisia laattoja, esimerkiksi mielettömiä marmorilaattoja! Vaikka yrityksellä on pitkät perinteet, niin Pukkila ei ole missään nimessä jäänyt ajastaan jälkeen, päinvastoin. Mihin tahansa Helsingin trendikuppilaan meneekin, lattialla on lähes poikkeuksetta Pukkilan kuuluisaa Shape- tai Hexagon -kuusiokulmalaattaa. Nämä laatat edustavat ehdottomasti korkeinta laatua ja laatuhan on muodissa ikuisesti.

Pukkilan Harmony 10 x 30 cm -laattaa kalanruotoladonnalla.

Pukkilan Harmony 10 x 30 cm laattaa tiililadonnalla.

Suunnitellessani uutta kylppäriäni, minulla oli mielessäni pari ehdotonta juttua, jotka piti saada. Kuusiokulmalaatta oli yksi ja musta väri toinen. Kuusiokulmaa löytyi edellisestä Larun kämpästäni ja sitä oli taatusti myös tässä nykyisessä ennen putkiremonttia. Kuusiokulma ja 60-luvun talot sopivat yhteen täydellisesti! Halusin ehdottomasti korostaa talon henkeä ja palauttaa kylpyhuoneen originaalin ilmeen hieman modernimmalla otteella.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy hienosti herringbone-ladonta, jota harkitsin myös. Silmissäni tämä ladonta vaatii kuitenkin hieman laajemman pinnan kuin 1 x 1,5 metrin kylpyhuoneen. Seuraavaan asuntoon sitten! Kuvista näkyy miten yksinkertaisella suorakaiteen mallisella laatalla voi tehdä täysin erilaisia pintoja. Ihastuin muuten kovasti tuohon retrohtavaan keltaisen sävyyn mustavalkoisiin kalusteisiin yhdistettynä. Mustavalkoiset kalusteet ovat btw tulossa minullekin, mutta niistä lisää tuonnempana.

Tässä on vain ihan pikkuriikkinen osa Pukkilan Vantaan myymälän valikoimaa. Suuressa myymälässä on esillä laattoja eri sävyissä ja muodoissa niin seiniin, lattioihin kuin pihallekin. Värivaihtoehtoja ja muotoja löytyy varmasti ihan jokaiseen makuun ja vain taivas on rajana laattojen yhdistelemiseen. Sain myymälässä asioidessani erittäin asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua. Liikkeeseen mennessäni minulla ei ollut vielä selkeää visiota lopputuloksesta, mutta myyjän avustuksella sellainen löytyi. Koko visiitti tilauksineen kaikkineen kesti alle puoli tuntia!

Pukkilan laatat on mahdollista tilata suoraan kotiin tai myymälään, josta ne voi poimia. Varastovalikoimassa on vain kahden päivän toimitusaika, mutta isommissa, erikoisemmissa ulkomailta tulevissa laatoissa toimitusaika saattaa olla muutama viikko. Kannattaa siis vierailla myymälässä fiilistelemässä tai tilaamassa laatat ennakkoon, mikäli remontti on suunnitelmissa. Pukkilan liikkeitä löytyy Vantaan lisäksi myös Tampereelta, Turusta, Oulusta sekä Kuopiosta. Jälleenmyyjiä näiden lisäksi löytyy lähes joka pitäjästä.

Itseäni miellytti kovasti mustavalkoinen ständi, josta loppujen lopuksi löytyivätkin laattakisan voittajat! Omassa kylpyhuoneessani eniten hankaluutta tuotti pieni tila, josta johtuivat muun muassa jyrkät kaadot lattiassa. Isäni konsultoi minua, ettei liian suurta laattaa voi laittaa lattiaan, koska muuten laattojen kulmat jäävät törröttämään. Etenkin kuusiokulmassa tämä ongelma korostuu. Päädyin lattian osalta Hexagon-mosaiikkilaattaan mustana. Elettyäni nyt vuoden vaalean kylppärin lattian ja mustan tukan kanssa, päätin jo kauan sitten seuraavan lattiani olevan tummempaa sävyä.

Kolmeen seinään valitsin valkoista 10 x 30 cm suorakulmaista Harmony-kaakelilaattaa, joka laitetaan tiililadonnalla. Neljänteen seinään, kalusteiden takaseinään, tulee klassista Shape-mosaiikkilaattaa mustana. Kaikki valitut laatat ovat himmeän mattapintaisia ja lasitettuja, jälkimmäinen tekee asennustyöstä helppoa ja nopeaa. Laattoja ei tarvitse käsitellä erikseen suoja-aineilla ja ne kestävät hyvin likaa sekä kulutusta. Laattojen väliset saumat tulevat olemaan mustia, mikä häivyttää lattiassa ja taustaseinässä suurta kuviovaihtelua ja korostaa tiililadontaa. Pienessä tilassa kokonaisuus voi mennä liian levottomaksi, jos kuvioita ja kontrastia on liikaa. Mustat saumat ovat myös erittäin likaystävälliset, siinä missä valkoisia saumoja pitäisi olla hinkuttamassa lähes viikottain. Pukkilan liikkeestä saa kätevästi myös Weberin laatoitusaineet kätsysti mukaan. Success!

Teksti on kunnon hehkutusta ja ihan syystä! Palkitut suunnittelijat ja 140 vuoden asiakkaat eivät voi olla väärässä. Suomilippu vielä laatan kulmassa, aina vain paranee!

Lopuksi vielä kilpailu kaikille oman elämänsä remonttireiskoille!

Pukkilalla ja StyleRoomilla on juuri alkanut erittäin mielenkiintoinen kisa, jossa pääsee suunnittelemaan haaveidensa kylppäriä tai esittelemään jo valmista kohdetta. Palkinto kilpailusta on huikeat 400 euroa sisustusrahaa vapaavalintaiseen sisustuskauppaan (esimerkiksi Pukkilalle).

Surffaa siis StyleRoomin ja Pukkilan Kylpyhuoneen muutos -kisaan ja osallistu mukaan omalla albumillasi!

Osallistumisohjeet:

1. Kuvaa kylpyhuoneesi ja tee kuvista StyleRoom-albumi.
2. Kun lisäät albumiisi hakusana "kylpyhuoneen muutos", olet mukana kisassa.
3. Nimeä kylpyhuonealbumisi haluamallasi tavalla, esimerkiksi Siljan kylppäri-ideat tai Mustavalkoinen unelmien kylpyhuone. Lisää albumiisi pieni kuvausteksti, jossa kerrot lisää kylpyhuoneeseen tekemästäsi tai suunnittelemastasi muutoksesta.
4. Voit osallistua myös aikaisemmin StyleRoomiin tekemälläsi kylpyhuonealbumilla, jos lisäät siihen edellä mainitut hakusanat ja kuvatekstit.

Katso inspiraatioksi muiden käyttäjien kylpyhuonealbumeja sekä Kylpyhuoneen muutos -kilpailuun osallistuneita albumeja. Käy toki tsekkaamassa myös allekirjoittaneen Kylpyhuoneen muutos -albumi, josta näkyy kylppärini nykytilanne ja mitä kaikkea aion laittaa uusiksi.

Tästä siis lähdetään uuteen remonttiin, lopputulos tulee olemaan mieletön! Pysykäähän linjoilla!

Translation: Pukkila since 1874 - soon in my bathroom!

Kirjoittelin eilen sähköpostia ystävälleni Saksaan. Hän lähetti minulle kuvia puutarhansa kukista jo aikoja sitten, kun meillä oli vielä puoli metriä lunta pihassa. Nyt meilläkin näkyy jo ensimmäisiä kukkasia! Sen verran olen myöhässä, että krookukset ehtivät jo mennä ohi, mutta ei se mitään. Kameran kanssa pihalle räpsimään kuvia pikkuruisista sipulikukista ja esikoista. Jännää miten keväällä huomaa kaikki pienetkin kukat pihoilla ja tienpientareilla, kun taas kesällä luonnon ollessa täydessä loistossaan saattaa kävellä hienoimmankin ruusun ohi ilman, että se aiheuttaa sen suurempia väristyksiä. :) Ruusuista puheen ollen: ruusupenkki on vielä perkaamatta!