Ahlmannin metsäpuutarhan idea oli ihana, mutta tokihan syötävien metsäpuutarhojen kanssa voisi rönsyillä vielä paljon enemmänkin! Kysykää vaikka Fredu Sirviöltä ;).  Ötökkähotelli pitää kuitenkin säilöä ideapankkiin myöhempää käyttöä varten      Biodynaamisen yhdistyksen messuosastolla oli mahtavan inspiroiva meno! Myynnissä olleet demeter-laatuiset siemenet on todellista laatukamaa ja kirjat ihania. Messuosaston väki osaa asiansa ja saa väkisinkin innostumaan entistä enemmän biodynaamisesta viljelystä.   Kotiinviemiseksi löysin ihanan puisen leikkuulaudan. Tämä olikin kivoin juttu ikinä, sillä juuri semmosta olin viimeaikoina kaipaillut!  <3 Riina

Näin opiskelijana on hyvin tärkeää että on joku työpiste jossa voi keskittyä koulutehtäviin ja tottakai jotta saa blogia päivitettyä. En ole itse perinteisen työpöydän ihmisiä, miksi ei työpäytä voisi olla myös tyylikäs ja persoonallinen? Työpöytäni on tehty vanhasta ylijäämä lankusta ja jalkoina toimivat entisestä Kassan baarin pöytien jalat. Pöytä on vain putsattu ja hiottu, ei muuta. Pidetään asiat yksinkertaisen kauniina.

Pöytälampun  sijasta on pöytälampun näköinen peili.

Pöydällä on myös vanhat kenkälestit.

Pöydän toisella puolella on puinen mallinukke ja kynien telineenä toimii peltinen ananaspurkki.

Jos luovuus on tukossa niin ikkunasta voi katsella pihalle ja saada uutta inspiraatiota.

Choose a job you love, and you will never have to work a day in your life.

-Confucius

-J

Paras siivousvinkkini ikinä: kutsu äiti tai anoppi kylään. Laiskuus väistyy sen siliän tien, kun puhelimeen pärähtää viesti, jossa lukee: "Lähdetään nyt tulemaan". 

Työnsin toisen lapseni parvekkeelle nukkumaan ja annoin toiselle rätin sekä suihkepullon. Juoksin paniikissa ympäri kämppää heitellen tieltäni leluja, pyykkejä, palapelejä ja kirjoja. Tunnin päästä lykkäsin imurin takaisin kaappiin ja rojahdin sohvalle. 

Pienenä sain huoneeni siivouksen jälkeen lauantaipussin tai kymmenen markkaa. Nykyään äiti tuo säkillisen kirpparilta lapsenlapsilleen ostamiaan vaatteita, anoppi taas kukkia tai pakastimen täyteen sieniä. Tänään sain itse röhnöttää sohvalla, kun mummo ja pappa heittelivät palloa ja joivat mielikuvitusteetä lastenhuoneessa.

Suosittelen!

Moi! 

Sori kun eiliseltä ei tullu postausta mutta mulla oli aika kiire päivä. Aamulla eka 11.00 uintiharkat, Willen lenkitystä, lähettiin kävelylenkille mun kaverin kans ja muuta täälästä toimintaa. No tänään kumminkin postaan:D Joo eli tää on viimeinen blogipostaus tältä viikolta ja tän viikon jälkeen ei tuu postauksia joka päivä.Tää viikko oli sellanen ¨extemporee¨ viikko. Ja mulla on ensi viikon torstaina ihmisen biologiasta koe ja se on aika vaikee alue joten mun pitää lukee siihen aika paljon. Tänään me ehkä mennään shoppaileen jonnekin Tampereelle tai jonnekin kauppakeskukseen:D Mutta en tiiä mennäänkö kun mun äiti on vähän nuhanen ja sellanen väsyny niin en tiiä. Oikeesti en ymmärrä että onko nyt joku flunssakausi kun kaikki on jotenkin kuumeessa tai on nuha tai joku tällänen.  Meiän luokan pojat on melkein kaikki kuumeessa. Itse en onneksi ole kipeä niin voin käydä koulua ihan normaalisti ja voin vaan olla eikä tarvi kärsiä jossain 38,6 asteen kuumeessa toisin kun meiän luokan yks poika. Meinattiin eilen kuolla kaupungilla mun kaverin kans koska me syötiin BRAIN BLASTERZEJA!!! Oikeesti ne on ihan hirveitä mutta silti hyviä:)) Joo mutta nyt mulla ei valitettavasti ole kuvia eiliseltä päivältä, että sori.

Tähän asti olen mieltänyt olevani enemmän ns. crazy horse lady, mutta viimeaikaisten tapahtumien valossa olen joutunut miettimään kantaani uusiksi.

Naakkaepisodi (ks. ensimmäinen postaus) koki päätöksensä, kun järki voitti ja nuohooja kävi poistamassa pesän piipusta. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä.

Ajattelin väärin.

Tänään aamulla tulin sisälle tallihommien päätteeksi ja suuntasin kylpyhuoneeseen käsiäni pesemään. Ovella kohtasi melkoinen hävitys: koko kylpyhuone oli mullin mallin, purtilot ja purnukat pitkin lattioita, ja pesukoneesta kuului elämöintiä. Sen pohjalla vilahti jotain harmaata.

Rohkea kun olen, käännyin kannoillani, juoksin ulos ja huusin äitiä. Eihän siitä mitään hyötyä tietenkään ollut.

Hetken päästä palasin sisälle tallikissan kanssa. Siitäkään ei ollut kovin paljon hyötyä: se meni  suoraan nukkumaan nojatuoliin.

Uskaltauduin kurkistamaan uudestaan kylpyhuoneeseen. Pesukoneen pohjalla kyykötti pieni talitiainen.

Talitiainen. Pesukoneessa?

Anteeksi kuinka?

Ilmeisesti lintupolo oli jotenkin päätynyt kylpyhuoneeseen ilmanvaihtoventtiilin kautta. Tarina ei kerro sen motiiveista.

Avasin siis ovet ulos selälleen, ja joitakin sekunteja kestäneen paniikinomaisen räpellyksen jälkeen lintu lehähti pois pesukoneesta ja porstuan kautta kirkkaaseen kevätpäivään. 

Jokainen päivä on seikkailu.

Omenapuun alla valkovuokot notkistelevat siroja niskojaan valmiina varastamaan koko shown, mutta toistaiseksi kevätsahramit ja lumikellot ovat meidän pihan prinsessoja. Varsinkin nuo puhtaan valkoiset krookukset ovat kyllä niin kauniita, että niitä pitää hankkia lisää. Idänsinililjat eli skillat ovat myös lähtökuopissa puhtaansinisine nuppuineen. Ensimmäinen sinikeltainen esikko näyttää lehdettemän pensasaidan juurella paljaassa mullassa melkein epätodellisen siniseltä. Onnistuin herättämään ensimmäisen tokkuraisen kimalaisen poistamalla sen kuohkeina talvivällyinä toimineet talvisuojaturpeet köynnösruusujen juurelta. Ruusut näyttivät selvinneen talvesta hyvin, samoin suurin jalokärhö, jonka vähän hätäisesti siirsin loppukesästä ja jonka pelkäsin kuolevan. Sen sijaan viime kesänä nimipäivälahjaksi saamissani valkoisissa särkyneissä sydämissä ei näy minkäänlaista elonmerkkiä. Jos ne ovat heittäneet henkensä talven aikana, niin neljättä kertaa en enää niiden kasvatusta yritä. Varsinkin kun sitä tavallista vaaleanpunaista olen jakanut moneen paikkaan ja lahjoittanut kavereillekin ja joka vuosi rehottaa entistä komeampana ja on nytkin jo hyvässä kasvussa.

Kevätsahramien aika on nyt

Seuraavaksi valkovuokkojen

ja skillojen

Ensimmäinen esikko

Tein viime kesänä pari japaninvaahterahankintaa ja tämä Acer palmatum `Orange Dream´ on toinen niistä. Kasvi oli myyntikooltaan noin 30 cm ja juuripaakku oli aika mitätön. Istutin sen maahan ja syksyllä se näytti edelleen sen verran heiveröiseltä, että koin parhaimmaksi istuttaa sen ruukkuun ja laittaa kellariin talvehtimaan. 

Toinen japaninvaahteroista on lajikkeeltaan Acer palmatum `Atropurpurea´ ja koska sitä pidetään talvenkestävämpänä, jätin sen ronskisti maahan, vaikka aika pieni sintti sekin oli. Laitan siitä oman postauksensa vähän myöhemmin kun sekin on päässyt kunnolla kasvuun.

Tämän Orange Dream näyttää sen verran pirtsakalta ruukussaan, että taidan jättääkkin sen tähän. Taimi on edelleen sen verran pieni, että se mahtuu olemaan tässä ruukussa vuosia. Pieni muotoilu voisi vielä olla paikallaan, katsotaan vielä miltä koko komeus näyttää täydessä lehdessään.

Yksi isoimmista yksittäisistä töistä, joita uudessa kodissa teimme oli lattian maalaus. Se maalattiin valkoisella, harmaaseen taittavalla Betolux Akvalla. Lautojen väliset raot elävät ja niitä tulee päivittäin lisää, erityisesti kohtiin, joissa kävellään eniten.

Askeleiden alla natiseva lattia on kotoisa ja lämmin, just sellainen kun haluttiin. Mutta imurointia saisi kyllä olla harrastamassa jatkuvasti, jos olisi ihmisenä yhtään siistimpi. Mutku ei kinosta juosta kaikkea vapaa-aikaansa imuri ojossa elukoiden perässä.

Tältä lattia näytti ennen.

Joskus lauantai-illan huuma kannattaa laittaa suosiolla sivuun ja sen sijaan kattaa värikkäimmät astiat esille heti sunnuntaiaamusta. Täydellisen sunnuntaibrunssin ainekset ovat jotakuinkin vastapaahdettu kahvi, sopivan kuplivat mimosat ja kasa ihania ystäviä.

Parhaat jutut kun ovat yleensä todella simppeleitä.

bisous

/ Colorful sunday brunch. /

Olen jo toiveikkaana kytännyt pihan puita. Vielä ei näy kukkia, mutta nuppuja on kyllä enemmän kuin muille jakaa: omenapuissa ja vielä tunnistamattomissa, hanakasti leviävissä yksilöissä, jotka ovat joko kirsikka- tai luumupuita. Liputan kovasti kirsikkapuiden puolesta.

Nämä ovat viime vuoden kukkivia puita Turusta, Aurajoen varsi on pian ihan punaisenaan. 

*

Last year's flowering trees in Turku, I can't wait - soon they'll be blossoming! 

Meidän ulkoeteinen eli kesähuone koki eilen muodonmuutoksen. Kaikki rojut ja rakennustyökalut raijattiin pois, lattiat pestiin ja vihdoin viimein nämä äidin virkkaamat verhot saatiin paikalleen.

Nämä on ihan älyttömän hienot! Tästä tulee niin ihana kesähuone, jossa saa hörppäillä aamukaffea, kuunnella lintujen laulua ja katsella omaa pihaa (kunhan mm. noi roskia täynnä olevat kottikärryt häviävät maisemista).

Kävin vielä tänä aamuna ihailemassa verhoja aamuauringossa. Voi vitsi! Ihan käsittämätön työ näissä on ollut; neljä verhoa ja varmaan yli viisi metriä. Kuulemma syntyi helposti kun oli kuvion oppinut. Joo, joltain syntyy, toisilta ei :)

Tämä vanha pikku ikkuna on mun lemppari <3

Mitäs tykkäätte? 

Muistattekin varmaan, kun haikailin uutta kaappia meidän olkkariin? Ja ideana oli ostaa sellainen Ikeasta. No, matkaan tuli pari muuttujaa ja suunnitelmat meni kokonaan uusiksi.

Olohuone kyllä sai uuden mööbelinsä, mutta kaappi vaihtui lipastoon. Tuohon kuvassa näkyvään ihanaan mammani ( ja alunperin edesmenneen pappani isoäidin ) vanhaan lipastoon! Muistan tämän lipaston jo lapsuudestani. Se oli mamman ja pappan makkarissa, hieman sängyn jalkopäästä oikealla. Kaikki nuo neljä pientä laatikkoa olivat täynnä mammani koruja - suuria, riippuvia, painavia ja kimaltelevia korviksia, sormuksia jotka näyttivät siltä aivan kuin ne olisi suoraan merirosvojen aarrearkusta ja kaulakoruja, jotka olisi voinut kiepauttaa kymmenen kertaa oman kaulan ympäri. Lipaston pikkuisella tasolla, oikealla puolella oli aina iso kasa Valittuja Paloja ja vasemmalla peltinen rasia. Jos oikein muistan, rasiakin oli täynnä koruja. Ylätasolla oli valokuvia ja erilaisia enkelifiguureja. Laskin muuten kerran kaikki mammani omistamat enkelifiguurit - niitä oli 77 kappaletta!

Lipasto on maalattu valkoiseksi ja sen oikea väri on mammani sanoin:  " No semmone ruskee. "  Onneksi mammani joskus tajusi maalata lipaston, sillä se on juuri täydellinen tuollaisena. Lipastossa on edelleen se sama tuoksu, kuin silloin lapsuudessakin ja se osuu mukavasti aina välillä nenään sohvalla istuessa.

Miten lipasto sitten meille päätyi? No siten, että mammani luona kyläillessä sain kuulla kuinka kyllästynyt mammani oli juuri kyseiseen lipastoon ja sanoi hankkiutuvansa siitä eroon, mihin mä sitten sanoin oman jyrkän mielipiteeni. Niinpä tehtiin mamman kanssa vaihtarit ja nyt mamman luona nököttää se meidän vanha olohuoneen kaappi.

Tämän lipaston piti oikeastaan mennä meidän makkariin, mutta se piti väliaikaisesti jättää alakertaan ja satuinkin pitämään lopputuloksesta niin paljon, että lipasto sai jäädä sinne. Nyt saan laittaa kaikenlaista tilpehööriä lipaston päälle ja palmuvehkakin sai sille sopivan paikan. Sisällensä lipasto ei sinänsä kamalasti niele tavaraa, lähinnä pleikkarin ohjaimet, piirustusvälineitä, joitakin ohjekirjoja, mun järkkärin, piuhoja ja johtoja - lähinnä sellaisia tavaroita, jotka aina vaan pyörivät pöydillä tiellä.

Mutta, onneksi nyt niillekkin on oma paikkansa.

Mitä mieltä olette? Sopiiko?

Noniin, ensin sä lähdet kauppaan kauhealla tohinalla ostamaan tiskiainetta.

Sitten sä tulet kotiin ja aiot laittaa sen sinne kaappiin ja hiukan könttäät sitä kaappia. No sieltähän löytyy sitten:

Puol pussillista sitä hitsin tiskiainetta!

Hei vaan hei! Kertoilin viimeksi tästä Parveke kesäkuntoon -projektista ja siihen liittyvistä suunnitelmista. Mutta näin naisena ja sellaisena naisena, joka haluaa päästä projekteistansa vähällä rahalla ja vähällä uuden hankkimisella, niin tuli tässä vahingossa vähän uudistettua meidän makkariakin. Uups, i did it again....

Oikeasti pakko oli keksiä jotakin, kun päätin rötsiä makkarista metallisen hyllyn, joka on nätisti pitänyt esillä mun ihania kenkä helmiä ja sun muuta tavaraa (vuokrakämpässä kun on useasti betoniseinät (varsinkin jos asuu vielä kerrostalossa) ja niille ei oikein voi laittaa mitään hyllyjä kiinni... Tai en ainakaan henkilökohtaisesti uskalla edes...). Hylly saa muuten paikan sitten rehujen hyllynä parvekkeella. Pakko oli saada se sinne, kun se on metallinen niin se ei niin ota itteensä siitä kosteudesta.

Laadukasta kännykkäkameran kuvaa... :)) Mutta joo, vähän loppujen lopuksi näytti ankealta tuo valkoinen hylly vasten valkoista seinää... Aikani siinä pähkäilin ja ratkaisun keksin vasta kun, rakas isimies toi mulle pyytämäni trukkilavat, ja onneksi niistä yksi sattui olemaan ylimääräinen, sitten lamppu syttyi ja näin mä tein:

Näinkin yksinkertaisesti sain näyttävämmän näyn katsella aamulla heräillessään. Ja se olla hyvä! Mietin muuten, että sitten joskus ja kun meillä on oma tupa ja huusholli, niin taidan käyttää tuota trukkilava ideaa laajemmin ajatellen noita korkkareita... Tuo oli oikeasti aikas passeli keksintö korkkaritelineeksi! Seinälle vain eikä tarvitse edes rakentaa mitään hyllyjä! Ainut homma vain, etää pitäisi omistaa enemmän korkkareita, että tässä olis jotakin järkeäkin.... Piru, meni sittenkin hintavaksi hommaksi... :D

Laminaatti - tuo nykyajan lattianpäällystemateriaalien kategorinen imperatiivi. Koitapa miettiä jotain muuta materiaalia lattiaasi niin hyvin nopeasti niin läheisesi kuin oma alitajuntasikin alkaa syytämään vastalauseita. Vanhojen talojen oikeita lautalattioita lukuunottamatta missään muussa ei oikein vaan ole mitään järkeä. Muovimatto sopii vuokratalon kylpyhuoneeseen ja parketti eteerisesti sipsuttelevien eläkeläis-opettajattarien neitsytkammioihin, kaikilla muilla nuo on joko esteettisiä tai käytännöllisiä mahdottomuuksia. Mutta tämähän vain helpottaa valintojen tekemistä eli nostamme sille vasaran harhalyönneistä verisen peukalomme.

Laminaatin ollessa melko suurella mutu-varmuudella yleisin tai ainakin tällä hetkellä yleisimmin asennettava lattiamateriaali, alkaa myös sen asentaminen olla jonkinlainen jokamiesluokan taito. Esimerkiksi yli 70-vuotias äitini oli omatoimisesti asennellut laminaattilattiat kolmioonsa ja vieläpä varsin menestyksekkäästi, joten ihan henkilökohtaisen itsetuntoni vuoksi ei ollut mahdollista teettää tätäkään hommaa ammattilaisella.

Ja aika hyvinhän tuo nyt sitten lopulta onnistuikin kunhan vaan muistaa kunnon työkalut. Laminaattisaha, laminaattileikkuri ja kuviosaha oli omat valinnat urakkaan ja noistakin käytössä oli lopulta vain kaksi viimeistä. Käsisirkkeli olisi vielä helpottanut hommaa muutamassa kohdassa, mutta se nyt oli jäänyt mökille ja ajansäästö kuviosahalla jurruttamiseen olisi ollut hakumatka huomioonottaen negatiivinen. Seinänvierustojen halkaisuissa jälki olisi tosin sirkkelillä saattanut olla parempaa, mutta vanhan viisauden mukaanhan ne reunat jää kuitenkin aina listojen alle piiloon (paitsi että ihan varmasti jossain kohtaa ei jää ja listan alta pilkottaa ruma sahausreuna). Laminaattileikkureita muuten kannattaa katsella myyntipalstoilta, itse otin sellaisen haltuuni 10€ hintaan kotiovelle kuljetettuna ja aion pistää samalla rahalla eteenpäin.

Mutta sitten itse asiaan. Makkarin takaseinältä lähdettiin:

Ja paria hujausta myöhemmin oltiinkin jo ovella:

Mutta siihenpä se homma sitten hetkeksi seisahtuikin. Tuli ainakin selväksi ettei laminaatin asennuksessa aikataulua todellakaan lasketa pinta-alan vaan oviaukkojen määrän mukaan. Noita kahta palasta ja etenkin alimmaista sorvatesssa kului helposti enemmän aikaa kuin koko muussa huoneessa. Siisti asennustuloshan saavutetaan kun karmista sahaillaan koko sen reunan pituudelta pois laminaatin korkuinen pala johon laminaatti sitten ujutetaan. Tämä siksi että karmin peitelista ei ulotu karmin reunaan saakka ja ilman tuota upotusta laminaatin leikkuusauma irvistäisi parin sentin matkalta karmin vieressä. Tuossa upottelussa on oma hommansa varsinkin kun jokaisen kynnyksen kohdalla laminaatin palaseen sahattava kuvio menee melko mutkikkaaksi. Lisäksi kun vanhan talon seinät on paksuja kuin mitkä ja vielä kujeilevasti vähän joka suuntaan vinot niin siistien sahausten tekemisessä kestää ja kestää. Viisas ihminen mittaa kahdesti ja sahaa kerran ja helpoiten tuohon yhtälöön pääsee kun tekee ekasta mittauksesta pahvimallin jota sitten aikansa sovittelee ja tekee mahdolliset korjaukset ennen varsinaiseen tuotteeseen kajoamista. Säilyy ainetta ja mielenterveyttä. Voin kertoa. Lisäksi kannattaa aloittaa kunkin huoneen asennus aina siitä oletettavasti hankalimmasta kynnyksestä niin saa ensimmäisen rivin viksusti kynnyksen alle eikä tarvitse mäiskiä viimeistä palasta ponttiinsa yhtä paljon kuin minun tuota viimeistä kuvasta vielä puuttuvaa palasta. Naapurit kiittää. Voin kertoa.

Kynnyskonfliktien jälkeen olohuone jatkui taas rivakkaa vauhtia. Huomatkaa erityisesti askeläänieristeenä toimiva solumuovi ja terveisiä vaan isännöitsijälle joka hyväksyi kuvallisen todistusaineiston 115€ hintaisen tarkistuskäynnin korvikkeena. Tosin olen ihan täysin samaa mieltä kuvaustoimenpidettäni katselleen kaverin kanssa joka ihmetteli ihan koko sydämestään sitä mitä ihmettä kukaan saavuttaisi tuon askeläänieristeen pois jättämisellä. Mutta hyvähän se on aina varmistaa, meitä kun on niin kovin moneen junaan.

Karmien ja erilaisten listojen sahauksia helpotti onneksi Boschin monitoimityökalu:

Olohuone valmistui samaa tahtia aika nopeasti koska aavalla keskilattialla noita Cellon 2m pituisia XL-laminaatteja latoo aika hyvää vauhtia. Ja mielestäni siitä tuli ihan hyvä. On se nyt ainakin parempi kuin muovimatto vuodelta -57, vaikka pelottavasti silmä siihenkin alkoi jo tottua.

Olohuoneen jälkeen vuorossa oli eteinen jossa viimeistään varmistettiin teoria oviaukoista projektin kriittisenä polkuna pinta-alan sijaan. Eteisen pinta-alan piti olla huoneista pienin joten sen piti olla pieni aamupäivän oheisaktiviteetti. Ei ollut. Tuossa eteisessä on viisi oviaukkoa ja tein sitä kaksi päivää.

Mutta nyt se alkaa olla ohi. Toiseen makkariin ja vaatehuoneeseen vielä laittelen nuo joutessani. Niiden pitäisi olla helppoja. Pitäisi..

Kootut vinkit tuleville laminaatinasentajasukupolville:

• asennuksen kestoa ei määrää pinta-ala vaan oviaukkojen määrä (muut upotukset sun muut muodot sujuu oviaukkoihin verrattuna suorastaan helposti)
• mittaa kahdesti, sahaa kerran, pahville piirrellyt mallit auttaa
• muistakaa a) sopivat elämisvarat (kyselkää ja googletelkaa ja tehkää päätöksenne sen perusteella), b) sahailla karmien alitukset niin lopputulos näyttää nätimmältä
• laminaattileikkuri kannattaa hankkia ja niitä löytää myyntipalstoilta koska ovat keskivertorakentajalla/remppaajalle melko kertakäyttöisiä vehkeitä
• monitoimityökalu on oikeasti toimiva apu myös laminaatin asennuksessa
• nakertakaa omat kiilat elämisrakoja varten laminaattipakkausten pahvista niin säästätte useita senttejä urakan loppukustannuksissa
• älkää lyökö nuijalla/vasaralla ponttiin, se hajoaa aina jo kerrasta

Sekoitin ennen tätä vuotta aina petuniat ja pelargoniat keskenään. Petuniat ovat mielestäni vieläkin aavistuksen mummomaisia kukkia, mutta pelargoniat, varsinkin nuo tuoksulajikkeet ovat saaneet minut koukkuun. Ostin meille tuon sitruunalta tuoksuvan yksilön, voi että hän on kiva!

Tuoksupelargoneja käytettiin ennen vanhaan huoneilman raikastamiseen, koska niiden lehtien koskettamisesta lähtee voimakas tuoksu, johtuen kasvin eteerisistä öljyistä. Meinaan metsästää vielä niitä ruusulta tuoksuvia pelargoneja, jotta tönöön pöllähtelee kunnolla kukkien tuoksua. 

*

This tiny lemon scented pelargonium is my new love. 

Etupihalla kasvavien kolmen serbiankuusen juurelle on ilmaantunut ainakin kymmenkunta pientä kuusentainta. Yksi on vähän suurempi ja alapuolelta jo selkeästi hopeanhohtoinen, joten eiköhän nämä ole kaikki serbiankuusia. On varmaan ihan pakko alkaa kasvattelemaan näitä, meillä kasvaa pikkuisia tavallisia kuusiakin jo vähän siellä sun täällä. Viime kesänähän kokeilin niiden leikkaamista, josko niistä saisi pieniä ja tuuheita koristekuusia. Nyt pitää vain löytää noille taimille parempi paikka, suurten serbiankuusten juurella maa on melkoisen kova, ihmettelen, että siinä ylipäätään kasvaa yhtään mikään. Toivottavasti saan nämä söpöläiset jotekin kaivettua juurineen.

Pihalla plussaa, aurinko paistaa. Meidän perheessä se tarkoittaa mökkikauden lähestymistä. Muutaman päivän ajan olen saanut kuunnella tytön taukoamatonta höpötystä mökistä ja siitä, kuinka hän odottaa jo vesileikkejä. Ei haittaa, vaikka on vähän kylmää vielä. Pitää kuulemma kylmästä vedestä. Uskon kun näen :)

Lähestyvä mökkikausi saa kuitenkin pienen epätoivon pintaan - viimekesäinen remontti jäi vähän kesken (eikö ne aina?), olennaisinta olisi löytää muutama valaisin mökille. Sellaista mitä alunperin suunniteltiin, ei ole enää saatavilla. Ja se mitä on saatavilla, näyttää olevan todella vähäistä. 12 voltin valaisintarjonta ei ole yltäkylläinen, saattaisin kestää vähän suuremmankin valikoiman... Designia ei ole hakusessa, mutta toki valinnanvapautta lisäisi edes jonkinmoinen tarjonta. Tällä hetkellä se siedettävimmän näköinen löytyy Biltemasta. Biltema, se perinteinen lamppukauppa, heh.

  1. Vapaa-aika.com  2. Biltema   3. Motonet  (Kuvat myyjän sivuilta)

En hihku innosta. Miksi ihmeessä volttimäärä tekee muotoilusta standardin? Kaikki 12v valaisimet ovat mallia muna. Lukulampuksi Bilteman vaihtoehto olisi jopa melkein ok, mutta että muovinenkin vielä. Olen melko varma, että jossain hyvässä piilossa on se puoti, joka myy karavaanikansalle, veneihmisille ja kynttilänvalomökkiläisille ihan tavallisia valaisimia. Sellaisia normaalin näköisiä. Osaatko auttaa?

Siellä se on istunut/maannut monta päivää, mammapupu pulleana kuin loistavasti kohonnut 2 litran pullataikina. Hoikempi isäpupu haahuilee lähimaastossa katoamatta sekään kovin kauaksi aikaa ikinä.
Internetistä löydän tietoa, että isäpupu pysyy maisemissa kunnes poikaset syntyvät ja jättää sitten jälkeläiset mamman hoiviin kadotakseen itse viettämään poikamiespäiviä rinta rottingilla.

Minä vieritän illan pimetessä porkkanoita lähimaille ja tiirailen sitten kiikareiden kanssa olohuoneen ikkunasta, kun molemmat niitä käyvät syömässä.

Joko tänään?

Tarkkasilmäiset varmaan jo huomasivat, että olohuoneeseen on ilmestynyt uusia sisustuslaatikoita. Nimittäin Balmuirin myyjäisistä mukaan tarttui myös tyylikkäät lehmän nahasta tehdyt laatikot. Laatikkosettiin kuuluu kolme eri kokoista laatikkoa, josta tässä on esillä kaksi pienintä kokoa. 

Olohuoneesta löytyy ruskean ja beigen sävyjä myös Designers Guildin silkkikoristetyynystä ja vaaleasta sisalmatosta. Kuitenkin uusille säilytyslaatikoille löysin vielä paremman paikan asunnostamme mutta siitä kuulette lisää myöhemmin...