Juuri kun niistä on päästy eroon täällä Helsingissä (eikö vaan?) niin minä laitan sellaisen purkkiin! Lumenvalkoinen `Snowflake´ pompom dahlia pääsi multaan vajaa viikko sitten ja nyt jo pilkistää hieman vihreää! Bannerissa on eka pompomdaaliani, joka oli vain yhden kesän ihme. Sen juurakkoa ei tullut silloin säästettyä mutta ajattelin taas tänä kesänä kokeilla uutta lajiketta, jos vaikka tämän säästäisi.

Taimen merkkasin vielä tämmöisellä pirtsakan värisellä tikulla. Löysin näitä Tigeristä värikkäinä ja puunvärisinä versioina ja päädyin tähän värikkääseen versioon, jotta löydän nämä tikut myös kesällä muhkean sadon keskeltä kasvimaalla... Ne hillityt puunväriset oli kyllä aika ihania, ne näyttäis aika kivalta pienessä ruukkupuutarhassa!

Pari viikkoa sitten tämä vanha keittiön kaapisto koki muutoksen:

Entisöinnin hoiti suurimmaksi osaksi siskoni, joka on meillä työharjoittelussa. Vanhan maalin poisto oli työläs ja siinä käytettiin apuna kuumailmapuhallinta.

Kansi käsiteltiin läpikuultavalla kasviöljy- ja luonnonvahapohjaisella Osmo Color puuvahalla, sävynä Pähkinäpuu.

Kaappi maalattiin valkoiseksi ja kahvat käsiteltiin samalla puuvahalla. Valmista kaappia pyöriteltiin ympäri keittiötä ja etsittiin sopivaa paikkaa, kunnes päädyimme tähän. Yläkaappi täytyy vielä kiinnittää seinään. Nyt se nojaa tukeen ja jääkaappiin. Oon todella tyytyväinen lopputulokseen!

Ruokapöytäkin uudistettiin saman väriseksi. Ensin pöytä sahattiin lyhyemmäksi, jotta se mahtui paremmin keittiöön. Jalat maalattiin valkoiseksi ja kansi käsiteltiin öljyvahalla. Hups, pöydän pinta on jäänyt kuvan ottohetkellä hieman likaiseksi.

Keittiö alkaa näyttää jo kodikkaammalta, vaikka vielä on paljon kesken. Astiakaapit vaihdetaan, seinät maalataan ja laitetaan uudet laatat. Koko talon lattia menee myös kesällä uusiksi. 

Pikkusydämet ovat jo ihan viittä vaille kukassa, mutta ennen niitä nautitaan sinivalkoisesta maisemasta: valkovuokoista, skilloista, kevätkaihonkukista, imiköistä ja ketunleivästä. Ketunleipää tahtoo meillä kasvaa kivijalan viereen, mistä yleensä kitken sen pois, mutta nyt kukkii niin kauniisti suurilla valkoisilla kukilla, etten raskinut vielä. Herkkä imikkä on meillä luonnonvarainen ja läheltä katsoen äärimmäisen kaunis. Kukat aukeavat vaaleanpunaisina ja muuttuvat pian sinisiksi. Aikaisen kukinnan vuoksi imikkää kannattaa istuttaa omaan pihaan, vaikka kukinta ei kauhean näyttävä olekaan. Skillat ovat pieniä sipulikukkia ja leviävät nopeasti isoiksi mattomaisiksi kasvustoiksi. Itse olen tykännyt helmililjasta enemmän, mutta nyt kun skillat ovat meillä levinneet kunnolla, olen alkanut arvostaa niitäkin. Valkovuokkokin kukkii tänä vuonna kovin aikaisin. Yleensä olen saanut siitä kimpun äitienpäivänä, mutta nyt taitaa ehtiä kukinta mennä ohitse, niinkuin sinivuokollakin. Kevätkaihonkukka on helppo maanpeiteperenna, joka menestyy missä vain ja leviää rönsyillä helposti.

Ketunleipä eli käenkaali, jota lapsena syötiin, mutta nykyään ei kai niin suositella, ainakaan isossa määrin, koska sisältää oksaalihappoa

Lehtometsissä luonnonvarainen imikkä viihtyy meillä isojen omenapuiden alla

Anemone nemorosa lienee yksi yleisimmin tunnetuista latinalaisista kasvinimistä, eli kotoisasti valkovuokko, meilläpäin luonnossa yleinen

Skilla eli idänsinililja

Kevätkaihonkukka

Luonnonvarainen imikkä avasti tänään ihkaensimmäisen pikkuruisen kukkansa. Se viihtyy hyvin vielä lehdettömän omenapuun alla puolivarjossa, kesemmällä jää sitten vallan varjoon. Kukat vaihtavat väriä vaaleanpunaisesta siniviolettiin. Viime vuonna viikko tästä eteenpäin imikkä kukki jo valkovuokon kanssa kunnolla, saapi nähdä, ollaanko tänä vuonna samassa aikataulussa.

Tehtävä: etsi kuvasta lastenhuone ja makkari

Vinkki: aurauskepit auttavat hahmottamaan huoneiden rajat

Huomenna se sitten alkaa, pitkään puhuttu ja suunniteltu talon laajennus. Toukokuussa tulee viisi vuotta täyteen tässä tönössä ja sen kunniaksi talo laajenee kesän aikana noin 80 asuinneliöllä. Koska kaksikerroksista taloa ei voi laajentaa yksikerroksisena (tiedättehän ne rintamamiestalojen matalat tiililaajennokset...), tulee alakertaan kaksi makuuhuonetta ja ylös toinen olohuone tai vierashuone. Tai joku sellainen.

Kaivinkone tulee huomenna siirtämään likakaivot uuteen paikkaan ja tekemään perustuksia. Siirtelin tänään ihan hädissäni keltavuokkoja turvaan kaivinkoneen tieltä. Tietenkin ne kasvoivat juuri siinä kohdassa, missä on huomenna iso kraateri.

Mutta nyt siis mennään! Epäilen, ettei kukaan lähipiirissä uskonut näkevänsä tätä päivää. Kaikki vaan kuuntelivat kiltisti meidän miehen talonlaajennushorinoita kaikki nämä vuoden ja ajattelivat, että joojoo.

On ihana tehdä löytöjä yllättävistä paikoista. Nämä ihanaiset rasiat osuivat silmään rutiinikierroksella Anttilassa ja pakkohan ne oli hintalappuun kurkattuaan mukaan ottaa. Muotokieli oli ihanan tyylikästä ja pelkistettyä ja samalla ratkesi ikuisuusongelmani teen esillepanossa.

Olen tovin etsinyt kivaa rasiaa, jossa nostaa teet kahvihetkellä tarjolle, ja kapea rasia on juuri siihen suunniteltu. Sen lokerot ovat passelit vakiokoon teepusseille, mutta jos paljon hyvää niin vähän pahaakin. Hitusen isommat pussit, kuten suosikkini Nordqvistin Teetaivaan, saa kaivaa lokerosta vaikeamman kaavan kautta. Teetaivaan uudet muoviset pussit ovat sarjassaan "aaargh, miksi ihmeessä pakkausta muutettiin näin". Liian isoja ja vielä muovisia. Niin kuin muovijätettä ei olisi tarpeeksi. Onko teillekin käynyt niin, että pakkausmuutokset käyvät ärsyttämään ja saavat miettimään, kuka ihme on oikein kuvitellut, että uusi olisi jotenkin parempi?

Mutta nurinat sikseen. Kuvissa vilahtaa myös toinen suosikkiteeni, Clipperin Sleep Easy. En tiedä saako se nukkumaan paremmin, mutta ainakin se maistuu hyvälle ja sopii illan rentouttajaksi.

Isommassa laatikossa tee-tekstiä ei ole ja sen käyttötarkoitus on vielä hieman auki. Siihen asti olen säilyttänyt sitä pöydällä, vaikka tyhjänä. Sen verran kaunis se mielestäni on.

Parvekeremontti on muuten saatu päätökseen, siitä kuulette pian!

Nuorempana kertoessani mistä olen kotoisin, törmäsin tähän lauseeseen useinkin. Se, että asui napapiirin pohjoispuolella, oli etelän ihmisille jotain eksoottista, uutta ja tuntematonta. Leikin laskuksihan se yleensä teinien keskuudessa meni, tyyliin ”asutteko te taloissa?”, ”näkyykö teillä telkkari?”, ”onko kaikilla poroja?”.

Tähän otsikon kysymykseen törmään kuitenkin aikuisiälläkin jonkin verran ja siksipä päätin teille kertoa ”mitä kaikkee meil tääl niinku on”.

Kunnassa missä asun, on asukkaita yhteensä noin 6 700 ja sen pinta-ala on 17 334 km². Asukkaista noin 3 500 on keskittynyt tähän pieneen kotikylääni. Meille 3 500 ihmiselle tämä kylä tarjoaa mm.

- S-market, K-Market, Siwa
- Osuuspankki, Nordea, S-pankki
- Silmäasema
- St1 huoltoasema ja kaksi kylmäasemaa, Teboil ja Abc
- Lelukauppa Lelu-Tapuli
- kolme kirpputoria
- Hotelli Kultahippu, Hotelli Ivalo, Ivalo River Camping ja Näverniemen lomakylä
- Pienten koirien vaatekauppa Dog Fashion Finland
- Elokuvateatteri Aslak
- Lounaskahvila Nutukas, kahvila Café Stop
- Maali- ja konekota, jonka yhteydessä urheiluvälineliike Sportia
- Terveyskeskus jossa ympärivuorokautinen päivystys, yksityinen lääkäriasema MedInari, eläinlääkäri, kaksi yksityistä hammaslääkäriä
- Apteekki, poliisilaitos, verovirasto, kirjasto, oikeusaputoimisto, Matkahuolto, kirkko ja kirkkoherranvirasto, kaksi katsastusasemaa, lentokenttä
- Ivalon autokoulu
- kolme kukkakauppaa Leenan kukka, Kaijan kukka ja Ivalon Taimitupa, kaksi hautausliikettä
- moottoriajoneuvoliikkeitä Yamaha Center, Tuovilan Gummi, Ivalon auto-osat
- kolme vaatekauppaa Midnight Sun Fashion, Tekstiili Nikula ja Kenkä ja asu
- Lvi-liike, kodinkoneliike
- käsityöliike Taitajat
- ainakin 9 kampaamoa
- ainakin 11 hierojaa/fysioterapeuttia/osteopaattia/jäsenkorjaajaa
- pizzeria Anjan pizza, Lauran grilli
lisätty: - mainio Pubi.fi, ruoka- ja drinkkibaari, lisäksi löytyy myös toinen pubi-tyyppinen hotelli Kultahipun hotellinbaari ja samassa rakennuksessa yökerho Nightclub Kellari. Ja kyllä, se  sijaitsee kellarissa :)
- kangaskauppa Butiikki
- Kiinteistömaailma
- koru- ja kelloliike Kello- ja korukamari
- kolme palvelutaloa ikäihmisille, kesällä yksi lisää, yksi kehitysvammaisten palveluasumisyksikkö
- päiväkoti, varahoitopäiväkoti, kielipesä, useita perhepäivähoitajia
- uimahalli, urheilutalo, sääsuojahalli, nykyaikainen urheilukenttä, valaistuja latuja, pururatoja

Eli onhan meillä täällä vaikka mitä! Ja tässä siis vain Ivalon palvelut, naapurikylissä Inarissa ja Saariselällä on paljon lisää palveluita. Tästä luettelosta puuttuu vielä monipuoliset ohjelmapalvelut, liikuntaharrastusmahdollisuudet, kulttuuritarjonta ja monta, monta muuta asiaa mitä meillä täällä on.

Tuu kattomaan mitä kaikkea meillä täällä on, kyllä mie kahvit keitän!

P.s. Anteeksi jos unohdin jotain.

Ihana päästä taas kirjottamaan blogiin. Kauheeta!! En ole kirjottanut blogiin viikkoon. Viikon aikan on tapahtunut vaikka ja mitä. Perjantaina pakkasin tavarat viikonloppua varten. Lauantaina oli partiossa sellanen tapahtuma päivä missä oli kaupunkisuunnistusta keskustan alueella. Parasta minun mielestä oli se kun olimme rotuaarilla keräämässä kaiken näköstä krääsää jota siellä jaettiin. kävelimme hietasaareen missä söimme vartaita ruuaksi. oli todella hyvää. Illemmalla kävimme megazonessa. Siellä on aina yhtä kivaa. Loput kerron myöhemmin.

Miten teillä on mennyt viikonloppu? Toivottavasti paremmin entä minulla, sillä olen taas ollut sairaana.

Ostin nuo kaksi valkoista kehystä Tiimarista, vuonna rusina. Tarkoituksena oli laittaa niihin mustavalkoiset kuvat pojasta ( silloin kun poika siis syntyi ) ja ripustaa ne seinälle sänkymme viereen, mutta kehyksissä on ollut kaikkea muuta kuin valokuvia. Niissä on ollut mm. postikortteja, itse väkerrettyjä taiteellisia tekstejä sekä lehdistä leikattuja kuvia. Kehykset ovat olleet niin lastenhuoneessa, kuin meidän makkarissakin ja siellä ne ovat taas - jälleen kerran.

Selasin viikonloppuna Marimekko-mainoslehteä, jonka sain Aistien illasta ( vai mikä se on, se lehti? ) ja iskin silmäni tuohon merimaisemaan. Siinä oli ihana värimaailma ja mystinen usva teki maisemasta todella rauhaisan. Ajattelin, että kuva sopeisi meidän makkarimme väreihin ja puiseen sängynpäätyymme paremmin kuin hyvin - ja oikeassa olin.

Polkupyörää taluttavassa naisessa sitten taas vain oli sitä jotain. Selkä kuvaajaan päin, pitäen pyörästä kiinni aivan kuin se olisi hänen ainut omistamansa tavara ja matkalla kohti jotain uutta, tuntematonta. Naisella oli ihan nimikin ja hän asui New Yorkissa. Hän kertoi pienessä haastattelussaan, kuinka Marimekko on vaikuttanut häneen ja oli pukeutunut uuteen Hohdokas - haalariin.

Eipä tainnut nainen arvata, että pääsisi joskus oikein kehyksiin. Suomeen asti ja lapsiperheen vanhempien makkariin.

Marimekon lehdessä on usein ihania värejä, hauskoja astia-asetelmia sekä hienoja muotikuvia. Lähestulkoon jokainen kerta kun olen lehden jostain saanut tai napannut, olen leikannut sieltä inspiroivia kuvia talteen. Viimeksi tein lastenhuoneen kuvakorttiketjuun pari uutta kuvaa ja loput odottavat mun askartelulaatikossa sopivaa hetkeä, paikkaa ja tarkoitusta.

Tällaista tällä kertaa, ihanaa päivää!

Tänään naapuri, jonka kanssa jaamme Ayimme, laittoi kesken päivää viestin. Tätimme oli kuulema pyytänyt ensi viikkoa vapaaksi, jotta pääsee käymään kotiseudullaan. Mietin, että onpa yllättävä pyyntö erityisesti, koska täti on aiemmin usein korostanut, että käy kotiseudulla ainoastaan kerran vuodessa (kiinalaisen uuden vuoden aikaan). Lisäksi parin kuukauden kuluttua hänen poikansakin olisi tulossa Shanghaihin kesää viettämään. Lisäksi täti usein kertoo, miten tärkeää hänen on ansaita mahdollisimman paljon rahaa maksaakseen kaikki omat ja poikansa menot -ja tämä olisi viikon palkaton loma. Toisaalta mietin, ettei ole minun asiani miten täti asiansa hoitaa. Toki suostuisin.

Kunnes aivot alkoivat raksuttaa.

Ei hemmetti!

Löysin juuri eilen ayin meillä käyttämästä laukusta (jonka myös itse otan usein mukaan pihalle pojan kanssa meniessäni) hänen suosituskirjeensä edelliseltä työnantajalta. Olin siirtänyt sen vain sivuun sen suurempia asiaa miettimättä. Nyt kuitenkin alkoi minusta kuulostaa, että Ayi on tekemässä meille oharit kiinalaisittain: on HYVIN tavallista, että Ayi jättää palaamatta kiinalaisen uuden vuoden vietosta tai että hän "palaa kotiseudulleen hoitamaan sairasta äitiä/isää/enoa/lapsenlastaan". Eli siis vaihtaa työnantajaa joko toimenkuvan tai paremman palkan perässä.

Suosituskirjettä Ayi ei ole tietääkseni tarvinnut sitten tammikuun, jolloin naapurimme palkkasi hänet. Eikä se todellakaan ole ollut tuossa laukussa päivää kauempaa. Ja siihen vielä kun ynnää tämän äkkinäisen loman tarpeen... Loma on kuulema sitä varten, että Ayi voi kotiseudullaan henkilökohtaisesti käydä osallistumassa arvontaa, jossa jaetaan valtion tukemia edullisia asuntoja. Miten tämä reissutarve nyt näin yllättäenkin vielä tulee...

Joko kaikki on juuri näin kuten Ayi on sanonut. Tai sitten hän on suosituskirjeensä kanssa etsinyt uuden perheen, jossa työskentelee ensi viikon koeajalla. (Tiedän, ettei täti ole ollut täysin tyytyväinen, koska työskentelisi mieluummin vain yhden perheen palveluksessa. Meillä ei kuitenkaan ole edes puolipäiväiselle töitä, niin en ole paljoa pystynyt asialle tekemään.)

Epäilyttävää sanon minä.

Löin jo kaverin kanssa lounaasta vetoa, että ensi kuussa meillä ei enää ole tätiä. Sitten ei toisaalta tarvitsisi enää miettiä, mitä nykyiselle ayi-järjestelylle tämän kesän jälkeen teemme.

Kaikilla, myös Ayilla, on toki oikeus vaihtaa työnantajaa, mutta en pidä paikallisesta tyylistä, jossa se tehdään usein valheiden avulla.

...Jatkoa seuraa huomenna, kun olen itse haastatellut Ayitä tästä "arvonnasta" ja siitä kirjeestä...

Eilen julkaisin blogissani tulevan neljän viikon ryhtiliikkeen; 20 euron viikkobudjetin ruokaostoihini. Tuon haasteen lisäksi minulla on tavoitteena käydä KAIKKI kaappini ja hyllyni läpi, siis aivan jokikinen. Laskin, että erilaisia kaappeja, lipastoja ja muita vastaavia löytyy luonani n. 28 kpl eli neljäksi viikoksi, jos kävisi niitä läpi kaappi per päivä tahtia. Ja minut tunteville: ei huolta! Minua ei ole puraissut kevätsiivouskärpänen, vaan kaappien läpikäyminen on oikeastaan käytännön sanelema pakko. Olen nimittäin pystyttämässä terassilleni Siivouspäivänä oikein megalomaanisen myyntipisteen ja tavoitteenani onkin saada myyntiin kaikki turha tavara. 

Kaappeja on tarkoitus kollata läpi hyvin rankalla kädellä, koska ei yhdellä ihmisellä voi olla 28 eri säilytysratkaisuja (ainiin, enhän muistanut tuohon edes laskea mukaan kaikkia mahdollisia pieniä säilytyspurkkeja, joita on tasaisesti ripoteltu ympäri kämppää, apuva) täynnä tavaraa. Kaikesta omistamastani tavarasta käytän aktiivisesti varmasti maksimissaan puolia, määrä on todennäköisesti vielä pienempi. Joitain muistoja esim. lapsuudesta ja nuoruudesta voi säilyttää, mutta nekin olisi mielestäni omalta osaltani hyvä mahtua vaikka ihan vain yhteen laatikkoon. Mutta nyt harhauduttiin pois olennaisesta eli poismyytävän tavaran löytämisestä kaappieni kätköstä. 

Olen kaikki leffani käynyt läpi jo talvella ja sieltäkin löytyi Ikea-kassillinen kiertoon laitettavia leffoja, eipä niitä enää hirveästi tarvitse Netflix-aikakaudella (no, jäi minulta niitä silti muutama lipaston laatikollinen, kröhöm, pitäisi ehkä käydä vielä uudestaan läpi). Samoin vaatteeni katsoin läpi samalla, kun syksyllä siirsin kesävaatteet talvivaatteiden tieltä ylähyllyille. Paljon on silti vielä käytävä läpi. Turhan tavaran poistamisen lisäksi toivon, että saan keittiön kaappeja jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen (kun esim. kuivaruokia ja muita vastaavia on kolmessa eri säilytyspaikassa, muoviastiakaappi pursuilee aina sen avatessa ja kaikkea on vähän liikaa). Tämä samalla tukee sitä eilen aloittamaani tiukassa ruokabudjetissa pysymistä, kun saan kaappien perukoilla olleita ruokia käyttöön.

Siivouspäivään on kolmisen viikkoa eli noin kymmenen kaappia viikossa tulisi käydä läpi. Osa on hyvinkin nopeasti selvitettyjä, mutta silti urakka vähän hirvittää. No, jos en kerkeä Siivouspäiväksi mennessä turhia tavaroita saada kiertoon, niin onneksi aina on olemassa Fidan ja Uffin keräyslaatikot :) Pääasia, että saan omia kaappeja tyhjennettyä (tosin en pistä pahitteeksi, jos siinä sivussa muutaman euron tienaisin). Meinaatteko te laittaa myyntipistettä pystyyn Siivouspäivänä?

Leivon usein sämpylöitä kun ei viitsi ostaa vaaleaa höttöleipää kaupasta. Mutta tälläkertaa askartelukärpänen puri kesken leivonnan ja muotoilin taikinasta söpöjä pupuja. Pyöritin taikinasta pyöreitä palloja kuten normaalistikin sämpylöitä tehdessä, mutta leikkasin saksilla pupunkorvat ja nenän muotoilin sormin. Silmiksi laitoin chiasiemeniä.

Sämpylät leivon seuraavalla reseptillä:

5dl lämmintä vettä

kuivahiivaa

ruususuolaa

tummaa siirappia

hiivaleipäjauhoa

sämpyläjauhoa

vehnäjauhoa

sekä leivontamargariinia

Kylppärikukkana on tällä kertaa yksinkertainen yhdistelmä; pirteän keltainen freesia ja rento eucalyptuksen oksa. Myös silloin kun on rankka duunirupeama menossa, kaipaa kotiin jotain kaunista. Harmaa eucaluptus ja herkkä freesia tuoksuvat hyvältä ja piristävät kummasti aamulla ja illalla. 

Olemme tehneet yhdessä Kirsikan kanssa sisustusaiheisia juttuja Trendiin, tämä viimeisin aihe tauluseinästä taitaa olla henkilökohtainen suosikkini. Taulut ja taide voivat olla vuosia tarkkaan harkittu ostos, tai sitten se voi olla spontaanisti seinään isketty kuva, tai rykelmä kuvia yhtenä sunnuntai-iltapäivänä.

Laittelen itse asioita seinälle usein ja spontaanisti. Välillä teipillä ja välillä taas nauloilla, mutta aina kuvia, jotka koskettavat minua. Joskus ajatuksen tai konseptin tasolla, joskus vain visuaalisesti. 

*

A wall full of pictures is a great wall. Photograph from a article that Kirsikka and I made together for Trendi magazine.

Ajattelin tehdä pientä tilannekatsausta blogin puolellekin siitä missä nyt mennään. Täällä eletään hektisiä aikoja ja tätäkin postausta kirjoittelen laatikoiden keskeltä, sillä olemme muuttamassa viikonlopun aikana rakennusprojektin aikaiseen vuokra-asuntoon tontin läheisyyteen. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että jotain todella tapahtuu eikä vain suunnitella tapahtuvan. Käytännössä tämä tarkoittaa myös muuttoa toiselle paikkakunnalle, josta emme tiedä juurikaan muuta kuin tonttialueemme. Pientä haikeuttakin on ilmassa, kun joudumme sanomaan hyvästit tutuille naapureille ja etenkin esikoisen ystäville, joiden kanssa on totuttu viettämään aikaa useita kertoja viikossa. Muutto tarkoittaa myös sitä, että esikoinen jää pois päiväkodista kotihoitoon syksyyn asti, jolloin itse palaan takaisin työelämään. Muutoksia on siis tiedossa, mutta onneksi ne ovat kuitenkin pääasiassa positiivisia. Ensi viikosta alkaen alamme vähitellen tutustumaan uuteen asuinalueeseen ja eiköhän niitä uusia kavereitakin sieltä hiljalleen löydy niin meille isommille kuin pienimmillekin.

Paljastettakoon myös sen verran, että olemme lyöneet lukkoon talomme kiintokalustetoimittajan. Tulevasta keittiöstä, kodinhoitohuoneesta ja muista tiloista juttua luvassa siis vähän myöhemmin. Myös pihasuunnittelija on valittu ja tonttikäynti ensimmäisiä luonnoksia varten onkin luvassa jo tulevana viikonloppuna. Perustus ja alakerran rakennekuvat ovat tällä hetkellä työn alla, yläkerran rakennekuvat tulevat talotoimittajan puolesta ja niitä aletaan tekemään ensi kuun puolivälissä. LVIS-suunnittelu on työn alla ja ensimmäinen versio sähkösuunnitelmasta onkin jo saatu. Maatöiden ja louhinnan suhteen on kilpailutus vielä käynnissä, mutta eiköhän ratkaisuun päästä piakkoin. Siinä taisikin olla suurimmat! Nyt aika palata pakkailun pariin.

Edellisessä postauksessa haikailin isomman asunnon perään ja kuinkas ollakaan on muutto pian ajankohtainen. Isompi asunto löytyi ihan sattumalta ja nykyinen asunto meni nopealla aikataululla kaupaksi. Eilen kävin raapustamassa nimet papereihin ja tämän jälkeen vaeltelin vaunujen kanssa pitkin tuulisia katuja. Mieleni valtasi suuri haikeus. Vaikka en muuta kovin kauas nykyisestä kaupungista, tuntuu kun muuttaisin ihan toiseen maailmaan.

Tässä kaupungissa kasvoin aikuiseksi vahvemmaksi. Täältä ostin ensimmäisen oman asunnon, josta nyt on vaikea luopua. Tässä kaupungissa parantelin monia haavoja, sain huippuja ystäviä, nautin kaupungin hulinasta ja opin myös sen, millaista työtä haluan elämässäni todella tehdä. Täällä asuessani sain rakkaan lapseni, unelmieni täyttymyksen. Täällä olen ollut enemmän peloissani kun koskaan ja täällä olen oppinut rakastamaan. En niin kuin elokuvissa, vaan oppinut tahtoa olla toisen kanssa, myös vastamäessä.

Vaikka jännitän sitä hetkeä kun suljen viimeisen kerran tämän asunnon oven takanani, en silti malta odottaa mitä kaikkea uuden kodin oven avaaminen tuo tullessaan. Uusi kaupunki ja oma perhe. Uusi alku.

Tämä on elämäni tärkein muutto. Elämäni tärkein muutos.

Muuttaminen on raskasta. Se on erityisen raskasta kun tavaraa on paljon, muksu on kipeenä ja itse kärsii univajeesta. Sattui huonoon saumaan kun sekä mies ja lapsi olivat molemmat räkäisiä eikä kukaan nukkunut öisin kunnolla pikku miehen heräillessä vähän väliä. Onneksi nyt on jo helpottanut. Muksu tosin vuotaa räkää ja kuolaa saman aikaisesti. Soppaa hämmensi vielä viikonloppuna puhjennut ylähammas, joka aiheutti melkoista äksyilyä. Isompi mies sen sijaan on jo kuosissa. Toivottavasti sama virus ei tartu allekirjoittaneeseen. Räkätauti tästä konkurssista vielä puuttuukin.

Muutettiin siis viime viikon aikana. Saatiin avaimet viikko sitten tiistaina ja jo samana iltana vietiin eteisestä laatikostot ja tavaraa uuteen osoitteeseen. Joka päivä ollaan roudattu tavaraa ja eilen tuotiin viimeiset kamat kellarikopista. Tänään illalla jäljellä olisi vanhan asunnon loppusiivous.  Perjantaina jäätiin ensimmäisen kerran yöksi. Sänkykin tuntui paljon isommalta nukkua kuin ennen. Ehkäpä entistä tuplasti isommalla makuuhuoneella on vaikutusta tähän illuusioon.

Paljon ollaan saatu tavaraa paikoilleen, mutta vieläkin nurkissa pyörii jos jonkinmoista sälää, joka etsii yhä paikkaansa. Verhoja ei ole vielä yhdessäkään ikkunassa ja mattoja pitäisi käydä ostamassa. On ihan uskomatonta kuinka paljon tavaraa meidän vanha kämppä oli niellyt itseensä. 40 m2 oli sittenkin tilaihme ja siihen vielä kellarikoppi päälle, josta muuten löysin jätesäkillisen omia vaatteitani. En ole melkein neljään vuoteen kyseisiä vaatekappaleita osannut kaivata, joten heivasin ne kirpparille, jossa olin sunnuntaina myymässä ylimääräistä tavaraa pois jaloista. Pari laatikollista kirjoja lahjoitin myös kirjaston poistohyllyyn, josta saa ilmaiseksi ottaa kirjoja. Kierrätyskin sai oman osansa.

Saksanreissun kuvasatoa!

On ihanaa kun tilaa on nyt huomattavasti enemmän ja vielä oma pieni takapiha (se tosin pitäisi myllätä kokonaan uusiksi, mutta kaikki aikanaan). On jopa hivenen hämmentävää asua yht'äkkiä rivitalossa kun on koko elämänsä tottunut asumaan kerrostalossa ja viimeiset kolme vuotta vielä keskellä länsimetron rakennustyömaata. Talon takaa pääsee heti lenkkipoluille ja pihalla voi rauhassa leikkiä muksun kanssa. Luksusta sanon minä. Kaikkein parasta oli kuitenkin Indyn reaktio uudesta asunnosta. Kaveri oli ollut mummolassa evakossa muuton ajan eikä olisi millään halunnut lähteä sunnuntaina kun tulin hakemaan, vaan piiloutui äidin ja iskän sängyn alle häntä koipien välissä. Raukka tietenkin luuli joutuvansa takaisin kerrostaloon, mutta voi sitä ilon ja hännän heilutuksen määrää kun kaveri huomasi, ettei mennäkään takaisin vanhaan. Kaikki nurkat piti nuuskuttaa häntä heiluen ja ulkona kaikki puskat on tarkastettava. Joka kerta kun mennään ulos kaveri on ihan into pinkeenä juoksemassa joka suuntaan yhtä aikaa. Kunhan saadaan vielä takapiha aidattua niin karva kaveri pääsee aurinkoon loikoilemaan.      

Pientä puuhaa siis riittää ja harjoittelukin lähestyy kovaa vauhtia ja sitä ennen pitäisi tehdä opparia tiettyyn pisteeseen asti, mutta nyt oikaisen itseni sängylle ja otan muksun kanssa päikkärit.

-Saara

Sairasloma vain jatkuu. Kuume nousee helposti mutta tällä kertaa se ei tunnu ymmärtävän laskea. Kävin eilen hoitajalla viisaampien hoito-ohjeiden toivossa. Tutut perusohjeet sain (lepää, juo ja kuumetta laskevaa lääkettä), mutta myös varmuuden virusarvojen hyvästä tilasta. Hoitajakin oli kovin ihmeissään, kun ainoa oire on turhan korkea lämpö. Lopulta hän varmisti vielä yhden asian, olisiko mahdollista että olen raskaana. Pään sisällä ajatukset jakautuvat aina kahtaalle näissä tilanteissa. Tiedän, tuokin asia tulee ottaa huomioon ja kun nainen olen, ei kysymyksessä ole mitään erikoista. Paitsi etten ole koskaan lapsia halunnut eikä oma suuntautumiseni myöskään ns. vahinkoraskauksia edesauta. Vastaukseni kysymykseen oli siis lyhyt ja ytimekäs "Ei."

Jääkaappi on yleensä melko väljästi täytetty ja nyt siellä ei ole senkään vertaa, jatkuvan kotonaolon vuoksi eikä kaupassakaan ole käyty sitten lauantain. Kun tilanne on tämä ja lämpöä riittää, putsasin joutessani jääkaapin. Sisältöä on enemmän kuin kuvat kertovat, eväät olivat kuvienottohetkellä työtasolla muutamaa juomaa lukuunottamatta. Edellisestä pesusta olikin jo hyvä tovi...

Kuten olen aiemminkin blogissani maininnut, olemme miehen kanssa ostamassa asumisoikeusasuntoa. Matka on ollut hiukan kivikkoinen ja sisältänyt väärinymmärryksiä, selvityspyyntöjä, virkailijoiden lomailuja ynnä muuta mutkaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ensi viikolla päästään kirjoittelemaan YH-kotien kanssa paperit kuntoon. 

Viimeisimpänä taisin kirjoitella, että saimme ensimmäisen asuntotarjouksen. Kävimme molemmat asuntoa katsomassa ja se miellytti meitä kovasti. Kaksikerroksinen rivitaloasunto, rauhallinen asuinympäristö, asuinkunnanvaihto, lähellä olevat palvelut ja toimiva pohjaratkaisu saivat aikaan sen, että haluamme juui tuon asunnon kodiksemme. Pankki antoi myönteisen lainapäätöksen ja pienellä oman talouden tarkkailulla meillä on tähän kaikkeen kyllä varaa.

Myin jo tuossa aiemmin hiukan kampeita pois kirpputorilla ja tänään siivoilimme vähän laatikoita ja kaappeja. Ensi viikolla, kun paperit on kirjoitettu, alkaa raivokas muutto-operaatio. Parissa viikossa olisi tarkoitus ihan omilla pikkuautoillamme siirrellä kaikki autoihin mahtuva tavara uuteen kotiin. Sen jälkeen sitten käytämme yhden päivän pakettiauton vuokraamiseen ja isompien huonekalujen siirtoon. Kaiken pitäisi olla valmista ennen kesäkuun alkua ja luultavasti uuteen kotiin muutamme jo siinä vaiheessa, kun valtaosa omaisuudestamme alkaa olla siellä. 

Moiiii! 

Nyt tulee pitkästä aikaa postaus. Joo eli tää on nyt vähän niikun my day mutta mulla ei oo kuvia koska mun kamera hajosi. Joo mutta tänään ei tapahtunu mitää kauheen ihmeellistä paitsi että meillä oli biologian koe.. Se meni kai ihan hyvin. :D Sitte me saatiin ens vuoden lukkarit ja näin.. Wille oli kotona kun tulin niin ihqan pihalla ja sie juoksi ympäri olohuonetta ihan sekona. Meinasin tukehtua nauruun kun mun yks hyvä kaveri käski mun kattoo Youtubesta yhen videon: Yökyöpelit Allakkapullakka:DD hiukan oikeesti läppä video... Mutta joo tässä tää postaus taiski olla ja seuraavaulee ensi viikolla ja sekin saattaa olla tälläinen lyhyt koska mulla on tulossa monta koetta viellä ennen  kesälomaa ja haluisin saada hyvät numerot todistukseen......