Katsokaapas, mitä muskelimattimme onnistui tekemään viime viikolla:

Juu-u, en minäkään olisi uskonut, että a) alle 2-vuotias onnistuu hivuttamaan liki viisikiloisen padan avohyllyltä lattialle ja b) valurautapadasta hajoaa korva, jos se tipahtaa 40 sentin korkeudesta laattalattialle. Onneksi, onneksi, onneksi jäi sentään pari milliä padan ja ipanan varpaiden väliin! 

Vähänkö silti harmitti - syntymäpäivälahjaksi saamani kallis Sarpanevan pata, jonka olin kuvitellut kestävän äidiltä pojalle ja joka on ihan paras Miehen suussasulavan lohikeiton tekoon. Mutta oma vika, ajattelin - kuka käski jättää sen avohyllylle? Kahden maustepurkin ja yhden suolasirottimen jo hajottua tuusannuuskaksi kaikki lasitavara on toki siirretty aikoja sitten Eddien ulottumattomiin. Ja kun niillä typerillä avohyllyilläkin on liian pienessä keittiössämme jotain säilytettävä, niin pata oli saanut jäädä.

Mutta onneksi on some! Harmiteltuani tapahtunutta netissä kaverit olivat sitä mieltä, että kyllä tuollaisesta turmasta pitää reklamoida Iittalan asiakaspalveluun. No, eipä siinä mitään voi menettääkään, ajattelin ja meilasin valokuvan ja rehellisen kuvauksen tapahtuneesta. Ja kas! Ei mitään naputusta, että "ei tuo kyllä ole asianmukaista käyttöä nähnytkään", vaan viikon kuluttua saimme kotiovelle Lontooseen toimitettuna uuden padan! Yleensä pitää kuulemma postittaa hajonnut esine (ilmaiseksi) takaisin Iittalalle, mutta koska asumme ulkomailla, uskoivat valokuvasta, että käyttökelvoton se on.

Sanoisin, että odottamattoman loistavaa palvelua Iittalalta* - kiitos! Lupaan tästedes säilyttää kauniin patani kaukana hippiäisen hyppysistä.

Nyt niitä on kaksi. Ideoita, mihin käyttää yksi korvaton valurautapata...?

* Edit: Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Iittalahan on osa Fiskars-konsernia, eli kiitos kuuluu Fiskarsin asiakaspalvelulle.

***

I would have never imagined that an under-2-year-old could pull a ten-pound cast-iron pot from an open kitchen shelf to the floor. Well, he did. Thank goodness his toes were two millimetres off the landing site! More astonishingly even, the Iittala customer service in Finland didn't bat an eyelid but sent us a new pot, when I asked if cast iron was supposed to break on impact with a tiled floor. Thank you, Iittala, for excellent customer service!

Olin torstaina tulevan naapurini, ihanan Koti rakennetaan tunteella-blogin Essin, kanssa Kevätmessuilla kiertelemässä ja katsomassa löytyisikö messuilta jotain mielenkiintoista myös tuleviin taloprojekteihimme. Ja löytyihän sieltä. Voi mikä piha/puutarhakuume itselleni sieltä iskikään! Täytyy myöntää, että tähän mennessä olen tyytynyt haaveilemaan tulevasta pihasta vain Pinterestin fiiliskuvien muodossa, miettimättä juurikaan mitä alueita, toimintoja tai istutuksia pihallemme laittaisimme. Jotenkin sen osa-alueen on työntänyt jonnekin kaukaisuuteen keskittyen ensin talon suunnitteluun, sitten sen rakentamiseen ja ihan viimeiseksi pihaan. Tästä syystä en ollutkaan ajatellut tulevaa pihaa maatöiden kannalta. Pihasuunnitelman avulla kun maamassat saadaan oikeille paikoilleen jo maatöiden yhteydessä. Samoin tietenkin pihavalaistuksen kanssa. Hieman hankalaa sunnitella valaistusta pihalle ilman suunnitelmaa itse pihasta. Ja ne valaisinten kaapelit kun asennetaan edullisemmin pohjatöiden yhteydessä. Mikäli pysymme aikataulussa niin maatyöt olisi tarkoitus aloittaa tontillamme toukokuussa. Hieman kiirettä pitää siis pihan suunnittelussa.

Pahoittelut jo etukäteen kännykällä räpsittyjen kuvien huonoa laatua, en vain jaksanut raahata järkkäriä mukana koko päivää. Messualueelle rakennettujen esittelypihojen modernissa pihassa oli monia ihania elementtejä. Tykästyin yli kaiken tähän ihanan leveään, vaaleaan terassilautaan ja se sopi täydellisesti harmaiden laattojen rinnalle.

Tässä muutamia itseäni miellyttäneitä juttuja messuilta. Viljelyastiat hyötyviljelyyn, erilaiset kivet ja niillä eri pihan alueiden rajaaminen tai koristaminen, ulkotulet ja erikoisemmat kasvit kuten bambu, jäivät messuilta mieleen muhimaan. Tulipa muuten ostettua pari puutarhakirjaakin! Tästä aiheesta riittääkin sen verran pohdiskeltavaa, että taidan ensi kerralla postailla pihatoiveistani ja visioista oman pihamme suhteen.

Eilen ja tänään keittiössä on häärinyt tarmokas mies suolaisten piirakoiden parissa, seuraavaksi vuorossa ovat kakut ja huomenna salaatit. 

Tänään yksi matalalla verenpaineella varustettu mutsi on uhmannut huimausta ja kiipeillyt jakkaroille kerta toisensa jälkeen: ripustamaan ilmapalloja, veturiketjuja ja muita koristeita.

Liina pitäisi silittää, kaupasta pitäisi kantaa juomia ja blogiin olisi vaikka mitä kerrottavaa kuluneelta viikolta: uudesta, potentiaalisesta lempikahvilasta, neuvolakuulumisista, tutustumisesta suklaamestarointiin ja mehutehtaaseen, työhaastatteluista ja tarinoihin uppoutumisesta.

Mutta ensin synttärit, sitten kirjoittaminen; Tälle juhlien parissa hääräämisestä nauttivalle norppaemolle teemasynttärit ovat ilo eivätkä rasite tai vaade. Ja aion myös ottaa touhuamisesta kaiken ilon irti!

Nimittäin ruukun koolla. Tarkoitukseni ei ollut verrata, miten amppelitomaattien taimet kehittyvät erikokoisissa ruukuissa, olin vain yksinkertaisesti laiska ja osa jäi siirtämättä suurempiin. Pieniin turvepotteihin jääneet taimiressut ovat kasvattaneet juurensa potin läpi ja odottelevat suurempaa asumusta, johon kohta pääsevät. Saa nähdä, saavatko sisarensa kasvussa kiinni. Kaikki taimet ovat kasvaneet hirvittävän hitaasti, mikä hätähousutarhuria vähän turhauttaa, mutta tarkoitus olikin kasvattaa näistä rotevia huolimatta siitä, että kylvöaikaan helmikuun puolivälissä päivä oli vielä kovin lyhyt tomaatinkasvatukseen. Ja siinä olen onnistunut. Todennäköisesti samaan lopputulokseen (ellei parempaankin) pääsisi, jos tomaatit kylväisi nyt. Kylvinkin juuri kokeeksi kaksi siementä, koska halusin testata, huomaisinko kasvavan kuun vaikuttavan jotenkin, mitä Viherpiiperö-blogissa pohdittiin.

Muistakaahan ottaa osaa Earth Hour:iin ja sammuttaa ne valot puoli yhdeksältä!

Kylvöpäivä 14.2. (vähenevä kuu).

Vettä sataa ja lumet sulavat vihdoinkin!

Ettei unohtuisi, otin kynttilät esiin illan sähkövalotonta tuntia varten. Samassa hengessä kokkasin kasvisruokaa, runsaahkolla chilillä. Kokkia tämä huusholli kyllä kaipaisi!

Uusi Nightwish on soinut eilen ja tänään muutaman kerran läpi. Positiivinen kokonaisvaikutelma, uuden äänen vastaanottaminen on aina helpointa uusien biisien myötä. Vielä en ole tätä nykykokoonpanoa livenä nähnyt mutta jännityksellä odotan vanhojen biisien tulkintaa. Hyvältä ne tulevat kuulostamaan, joskin luonnollisesti erilaiselta. Erilaisuus voi joskus olla hyvästä.

Sinellin sivuilta bongasin Vantaan Varistoston viikonlopun menoista. Kävinkin sitten tutustumassa Varisto-myymälään ! Ihanan suuri paikka ! Helsingin kaupoissa kun paikat ovat älyttömän pieniä että saa koko ajan varoa ettei kaada mitään... tämä on kuin askartelijan paratiisi. Sain niin paljon uusia ideoita tehtäväksi :) ! Varistossa oli myös käsityö-kirppis sekä kaksi puuha-pistettä. Ensimmäisessä sai koristella virpomisoksia (omalla oksalla) ja toisessa sai koristella pahvimunan Inka Gold-värillä. Innostuin niin tuosta Inka Goldista että ostin vielä munan värjäyksen jälkeen kaksi purkkia :D..

Inka Gold-maali on mousse maissa massaa, jota levitetään sienellä. Noin 7 e/kpl

Muita askarteluja viikolta

Paljetti muna. Koska oon kaikkea kimaltelevaa rakastava, tämmönenkin oli pakko väsätä pääsiäiseksi :) Tekemiseen meni sellanen neljä tuntia..

Sitten tuunasin vihkoa, koska en oikein syty lilalle ja oon pidemmän aikaa jo miettinyt mihin käytän viime vuoden Hello Kitty-suklaamunien horoskooppikuvia. Tadaa ! Aikas söpö. Vaaleanpunainen hyllypaperi on Clas Ohlsonilta.

Sitten pari kuvaa 1.3. olevilta käsityömessuilta. Petyin kuinka vähän askarteluun siellä oli painotettu, enemmän sielä oli kangasta ja valmiiksi tehtyjä juttuja. Löysin pari juttua sieltä, mm. Kierrätyskeskuksen Näprästä, silitysraudalla kiinnitettävän tekstiilikuvan 1,50 eurolla.

-Iida

Makuuhuoneessa on torpan kaunein valo ja hurjin tapetti. Ajelehtivat tavarat ja liian kuuma kahvi kupissa tekivät vähän vahingossa kotoisan nurkkauksen kylmän pohjoiseen, tasaiseen valoon.

Kunhan yöt eivät enää mene miinukselle, meinaamme aloittaa makuuhuoneen kohennuksen. Intoilen vähän väliä uusista pintakäsittelyistä, makuuhuoneeseen olen meinannut jotain kaunista sävyä Farrow&Ballin maaleista. 

*

Our bedroom has the best light and worst tapestry in our house. When the nights won't get frost, we're planning to do some renovating. I really like the paint hues from Farrow&Ball.

Juhlimme eilen perhepiirissä synttäreitä ja kattauksessa oli pääsiäistunnelmaa, joten tässä siis jo etkoilua ensi viikonloppuun. Voisihan sitä jotenkin laittaa pääsiäistä esille, ainakin kukilla jos ei muuten.

Arabian Valencia-astiasto on kaunis

Tiput esille

Pirteää sunnuntaita!

Kun isäni eli Lilliputin muffa oli lomalla, vietimme kaikki yhdessä laatuaikaa. Muffa asuu edelleen lapsuudenkodissani, joten Lilliputti leikkii samoilla leluilla samoissa paikoissa, kun minä ja siskonikin aikoinaan leikimme.

Vaikka meillä siis minun perheelläni on nyt oma koti, niin siltikin olen sitä mieltä, että lapsuudenkotini on maailman ihanin koti. Olisin koska vain valmis muuttamaan sinne takaisin. Ei sillä, ettenkö viihdy meidän kodissa tai ettei meidän kotimme olisi kaunis ja ihana, mutta silti… Lapsuudenkodissani on sitä jotain…

Ja siitä sainkin idean, että esittelen teille lapsuudenkotini! Toki kaikki huomaatte, että nämä seuraavat kuvat eivät ole ihan tuoreita, hih hih! Mutta eihän nyt saa otettua mitään kauniita ja edustavia ulkokuvia, kun on märkää ja kuraista... Yök ja hyh hyh!! Mutta siis kuvat on otettu viime kesänä.

Sitten hieman Lilliputtia. Hän on parhaillaan siinä iässä, että hän mielellään komentelee kaikkia. Muffa tule tänne, muffa mennään tonne, muffa ei saa koskea, muffa keinuu ja niin edelleen... Keinuminen onkin yksi parhaimmista jutuista muffalla. Tosin nyt Lilliputti on keksinyt, että ISI OSTAA LILLIPUTILLE OMAN KEINUN! Tätä on hoettu nyt kuukauden päivät, mutta keinua ei ole vielä ilmestynyt. Tosin isi on luvannut, että hän ostaa Lilliputille keinun, kunhan maat sulaa ja kevät lähestyy... Jee jee jee!!

No niin, se ulkopuolesta... Sitten voimmekin siirtyä sisälle. Sisältäkin löytyy muutamia paikkoja, jotka ovat aivan huippuja Lilliputin mielestä. Ehdottomat lempparit ovat "sata norsua", rappuset ja yläkerran aula ja kultainen portti.

Muffalla on myös "100 norsua" sisällä, joita Lilliputti mielellään ihastelee. Hän on myös oppinut, että "Soo soo! Katsoa saa, mutta ei koskea" :)

Toinen ihan huippupaikka muffalla on RAPPUSET!! Kun Lilliputti oli ihan minimini, muffa opetti hänelle, että miten rappusissa liikutaan. Kontaten ylös ja peppu edellä alas. Nyt Lilliputti on mielestään jo niin iso, että hän saa tulla rappuset kävellen alas. Pakko myöntää, että tosi hienosti tuleekin. Näissä voitaisiin viettää aikaa vaikka ja kuinka. Rappusten välistä huudellaan "isiiii, Lilliputti täällä" tai "muffaa, Lilliputti täällä"!

Vihdoin, kun päästään ylös, niin sieltäkin huudellaan alas. Muffa vaihtoi tässä taannoin yläkerran kaiteen lasiseksi ja nykyään, kun vierailumme päättyy, ne ovat täynnä pieniä kädenjälkiä <3

Minun ja siskoni huoneet olivat ylhäällä, mutta muuton jälkeen muffa muutti minun huoneeni kirjastohuoneeksi, jossa on paljon ihania asioita, jotka kiehtovat Lilliputtia. Ikonien alla olevan lipaston päällä on ainakin "sata vuotta" vanhoja puuterirasioita, joita Lilliputti mielellään ihastelee.

Mitäs vielä... Aaaa...

Voisin vielä laittaa yhden kuva keittiöstä, joka on alkuperäinen (vuodelta 1985), mutta siltikään se ei näytä minusta 30-vuotta vanhalta keittiöltä. Vai olenkohan vain hyvin sokea, enkä huomaa??? :)

Tässä se nyt sitten oli, lapsuudenkotini... Lyhykäisyydessään...

Ja kuka tietää, voihan olla, että joskus tulen asumaan vielä täällä?? :)

Niin ja hyvää Palmusunnuntaita!!

MUISTAKAAHAN ETTÄ TRULLIT LIIKKUVAT TÄNÄÄN!!! 

Sunnuntai aamua! Nukuin puoli 12 (tai puol 11 kun veivät taas tunnin meiltä) ja tässä sitä heräillään päivän harmauteen. Päivän ohjelmassa olisi lahjan ostoa pojan kaverille ja pojan vienti synttäreille. Siskolla voisi käydä kylässä...Laiskottaa vaan kun tuli liikaa nukuttua. Pieni pizzapöhökin on eilisestä kun pojan kanssa tehtailtiin pizzoja. Poika raastoi juuston tai "teroitti" kuten itse asian ilmaisi. Kirpputorilla käytiin eilen ja löysin Ratian yöpaidan (mulla pitää olla aina "ratiat päällä" nukkumaan mennessä), lampun ja kahvikuppeja tasseineen. 

Kylläpä näytän freesiltä....Voisi tässä alkaa jo vähän siistiytymään. Kun ei ihan pyjamassa voi tätä päivää viettää. Terveisin Maija.

Terveisiä täältä pääsiäistunnelmien ääreltä! Poikamme herätti meidät aamulla intoillen suklaamunasta, joka löytyi hänen tipukoristaan. Kukahan sen sinne oli laittanut...

Olen kerrankin vähän panostanut pääsiäiseen. Sieltä täältä löytyy tipuja ja pupuja, narsissi on puhjennut kukkaan ja ikkunanlaudalla on suuri vaasi koristeltuja pajunoksia. Kiitos äitiysloman, nyt muistin kylvää pääsiäisruohonkin ajoissa. Suurin osa kylvöistä kukoistaa parhaillaan vihreinä ja vehreinä. Yleensä koristelut ovat jääneet kukkaan ja pojan hoidossa tekemiin askarteluihin.

Pajunoksien kanssa pitäisi tänään lähteä virpomaan heti päiväunien jälkeen. Meidän poika ei ole tällä kertaa pupu, kuten aikaisempina vuosina, vaan peikko. Kai peikotkin voivat virpoa? :D Saa nähdä, iskeekö ujous vai lausuuko hän lorun yhtä reippaasti kuin viime vuonna. Uskon, että yllätysmunat toimivat hyvänä rohkaisuna.

Päätimme viettää pääsiäistä jo tänään, kun emme tiedä, koska tämä vatsassa kasvava tipumme kuoriutuu. Toivottavasti ei mene enää kovin kauaa. 

Aurinkoista sunnuntaita! 

Viikonloppuna Jyväskylässä oli kolmet messut samaan aikaan saman lipun ulottuvissa: antiikki, kädentaito ja hyvinvointi. Hyvinvoinnin lähes hölkkäsin läpi, siinähän sitä hyvinvointia sai helpoiten. Kädentaitopuolella hidastin tahtia ja imin itseeni ideoita tulevan varalle. Jokunen sieltä tarttui ihan kunnolla mielensopukoihin. Pääasiallisesti menin kuitenkin antiikkipuolelle ihastelemaan ja mahdollisesti myös ostamaan jotain. Siellä en hölkännyt, vaan kuljin rauhassa muitten samanmielisten joukossa alueen pariin, osin kolmeen kertaan.

Tämä iso seinä(?)lautanen tarkasti kirjaansa tutkivalla mummolla on kerrassaan hellyttävä! Paikkaa sille ei luotani löydy, joten sen saa joku muu viedä elämäänsä ilostuttamaan.

Lapsuudenkodissani oli mummon ompelutarvikkeita tuollaisessa pyöreässä pallissa. Nuo nähtyäni tekee mieli melkeinpä käydä ottamassa palli talteen ja päällystää se uudestaan, nuohan ovat upeita tuollaisessa kuosissa. Jotain aivan muuta kuin se vihreänharmaa mummonaikainen pölypesä! Kulmikkatkin pallit olivat kivoja uusine kuosineen.

Lomonosovin figuureja toivoin löytäväni eikä tarvinnut monta askelta osastolle päästyä ottaa, kun ensimmäiset jo osuivat silmiin. Melko paljon valikoimaa yhdellä pöydällä, mutta itselleni asettama hintarajoite ylittyi näiden kohdalla. Vasemmassa yläkulmassa näkyvän dalmatialaisen lajitoveri muutti kotiini kuluvalla viikolla, todella sympaattinen kaveri.

Lopulta hankinnat jäivät (onneksi) kovin maltilliseksi. Siiliä olen jo kotvan havitellut ja nyt sen sain mielestäni sopivalla hinnalla.

Toinen ja viimeinen ostokseni on reilusti parisataa sivua Lomonosovin historiaa kuvin ja tekstein. Upea teos!

Vähän erilainen kevätkimppu. Viime pääsiäiseksi taisin poimia samoja oksia samasta rantapöpeliköstä. Vaaleanvihreät kukkanuput ja niiden violetit verholehdet erottuvat kivasti muiden oksien ruskean sävyistä. Lehtikuusen oksat olisivat varmaan tosi kauniita,  jos niihin tulisi lehti maljakossa, mutta nämä on kerätty kuolleina maasta.

YLE:n Elävän Arkiston aarteita:

noin 8 minuutin kohdilla näkyy eräs tutulta näyttävä talo, hieman eri värisessä asussa kuin nykyisin. 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/07/15/postiautojen-kyydissa-savossa-ja-karjalassa

Hain tänään kellarissa talvehtineet kasvini päivänvaloon. Kottikärryllinen aarteita, jotka löytyivät viime syksyn aleista olivat päällisin puolin ihan hyvän näköisiä! 

Eucalyptus oli ainoa, jossa oli kuivuneet versojen kärjet, hieman hometta ja tummentumia mutta leikkasin ne pois ja toivon parasta! Tykkään eucalyptuksesta sekä leikkona, että näin ruukkukasvina ja nyt saankin nauttia sen tuoksusta koko tulevan kesän. 

Kellarissa olleesta pienestä ikkunasta on tullut sen verran valoa, että rungollinen rosmariinipuuni on herännyt kevääseen ja tehnyt pientä nuppua! 

Ykkösankintani oli ehkä kuitenkin kuitupalmu Trachycarpus fortunei. Pieni eksotiikka Helsinkiläisessä puutarhassa ei ole ollenkaan pahasta. Kuitupalmu kestää pientä pakkasta ja vein sen kellariin joulukuun alussa. Hyvin näyttää selvinneen! Muutamat lehdet olivat vähän nuupallaan mutta eiköhän se tee lisää versoja kesän edetessä. Siitä laitan kuvia lisää kun saan sen istutettua ansaitsemaansa kauniimpaan ruukkuun.

Ihan niin hyvin ei kuitenkaan mennyt kaikkien viime kesän hankintojen kanssa. Sekä aloe että agaavet paleltuivat koska venytin kellariin vientiä liian pitkälle. Joulukuussa tulleet kylmät kelit palelluttivat taimet vaikka aluksi ne näyttivät kestäneen pienen pakkasen. No, uuteen kauteen uusin kujein!

Ensimmäinen viikonloppu uudessa lukaalissa on takana ja seuraa pieni katsaus tapahtuneeseen.

Perjantaina tehtiin kaupat ja juhlan kunniaksi rouva kaivoi laukustaan kylmän pullollisen aitoa shamppanjaa. Kyllä elämä omistavassa luokassa on kertakaikkisen hulppeata.

Mutta se iloittelu oli pikaisesti ohitse ja aika alkaa hommiin. Noin varttia myöhemmin toinen makuuhuone näytti tältä. Älkää koskaan aliarvioiko alkuinnostuksen voimaa.

Tästä edelleen noin yhden kokonaisen työpäivä jälkeen (puolet lauantaista kului rautakaupoilla laminaatteja potkiessa) alettiin olla seuraavassa tilanteessa.

Lopputuloksena ensimmäinen makkari alkaa olla viimeisiä paklaus/hionta -iteraatioita vaille pohjamaalausvaiheessa ja olohuoneessakin on jo ensimmäisellä seinällä lasikuitutapetti peittymässä hyvää vauhtia tasoitteen alle. Lisäksi suojailtiin lattioita, irroiteltiin listoja ja johtojen pinta-asennuskouruja sekä revittiin väkivalloin katosta irti hirvittäviä verhotankopeitelauta-härveleitä. Kaikenkaikkiaan siis tyydyttävän räväkkä alku.

Joitain sekalaisia huomioita niin itselle muistiin kuin tuleville sukupolvillekin opiksi:

• Tapetinpoistoaine on puhdasta nestemäistä kultaa. Nobelin palkinto takautuvasti sen keksijälle.
• Telattavat tasoitteet ei levity telalla. Muuten kyllä ihan toimivaa matskua, mutta telassa se ei pysy, sanokoon mainokset mitä tahansa.
• Osta remppaimuri ennenkuin kosketkaan hiomavälineisiin.
• Pohjatöitä tehdessä etene järjestelmällisesti älkääkä rynnikö ympäri huonetta etsien satunnaisia paklattavia koloja sieltä täältä kuin remonttivarsat kesälaitumella.
• Rautakauppoja kiertäessä saa helposti menemään lähes koko päivän ilman varsinaisen remontin minkäänlaatuista etenemistä. Onneksi Sammonkadun RTV on ihan naapurissa niin pikkupuutteet voi käydä paikkaamassa ilman suurempia logistisia operaatioita.

Seuraavan kerran työmaa kutsuu parin päivän päästä, mutta siihen asti palataan vanhaan kaupunkiin ja vanhaan elämään. Mutta ei silti olla enää samoja vanhoja tyyppejä vaan jotain on nyt peruuttamattomasti muuttunut.

Moi ja ihanaa pääsiäisen aikaa!

 Juhlapyhät ovat kyläilyn kulta-aikaa ja mietin tässä itsekseni mitähän kivaa voi viedä tuliaisiksi silloin, kun vierailu kutsu tulee yllättäen, eikä aikaa ole juosta kauppoihin, tai ne eivät pyhien aikaan ole auki. Yleensä minusta on mukava miettiä saajansa näköistä lahjaa ja hankkia sellainen jo etukäteen, mutta mitäs sitten kun lähtö tulee äkkiarvaamatta? Lapsiperheen arkea pyörittäen, joskus tuntuu siltä, ettei ennätä millään kauppaan, ja siihen kuluu liikaa aikaa, kun pitäisi olla jo menossa.

Siitä kimmokkeen saaneena tein itse lahjakassin, ja mietiskelin hieman mitähän sinne voisi kotoa sujauttaa, jotain sellaista, mitä yleisimmin kotoa löytyy, niin ettei tarvitse hikipäässä juosta kauppaan. Lahjakassin DIY teko-ohjeet laitan pian omaksi postaukseksi.

 Ensimmäisenä mieleeni pulpahti ajatus siitä, mitä itse olen ostanut viimeksi kaupasta, ja onko pakkaus vielä avaamaton, niin että voisin antaa sen tulijaisena. Tämä toimii myös toisinpäin, jos joku on tulossa kylään, ja haluaa muistaa vierailijaa, koska ette ole nähneet toisianne aikoihin. Itselläni on nimittäin välillä tapana ostaa asioita, mutta en ota niitä heti käyttöön, vaan ne odottavat sitä oikeaa hetkeä. Esimerkiksi käsipyyhkeitä tai lasten sukkia. Nyttemmin olen terästänyt itseäni sillä, että ostan lapsille jotain pientä kivaa kaappiin vaikka TIGERISTÄ. Sieltä voi sujauttaa kassiin jotain pientä tai antaa vaikka Lakun leikkikavereille, kun touhuaminen loppuu. Yllä olevan kuvan tavarat ja keksitikkarit sekä saippuan kokosin niistä, mitä kaapeista kotoa löytyi.

TOP 10  KOTOA LÖYTYVÄÄ TULIJAISTA

1. perus KAHVI / TEEPAKETTI

2. KYNTTILÄT

3.VIINIPULLO

4. KOTIMEHUPULLO

5. HILLOPURKKI

6. KUKKIA naapurin pihalta/parvekkeelta

7. PALASAIPPUAA hotellista pöllittyä

8. KIRJELEHTIÖ

9. KIRJA  jota ei ole tullut luettua

10. SUKLAATA / KARKKIA / KEKSEJÄ / LEIVONNAISIA

Onko muita hyviä ideoita, otan niitä mielelläni vastaan?

Mietin myös voiko jo lahjaksi saatua antaa eteenpäin? Joskus lahjaksi saa jotain sellaista mitä itsellä jo on esim. pullonavaajia, patalappuja yms yms mitä näitä nyt on. Tai jos lahjaksi saatu ei olekaan sellaista mikä sopii omiin keräilyeriin kuten jonkun sarjan lautaset ja lasit. Mitä mieltä olette, voiko jo lahjaksi saatua antaa eteenpäin?

Laatikosta löytyvät saippuat saivat uuden elämän valkoisella nauhalla.

Loppuun vielä selfiekuva behind the scenes teemalla. Rentouttavia pyhiä!

Kodissamme on hyllyt ja seinät tyhjentyneet, meidän mittakaavassa laskettuna paljonkin. Magneetit jääkaapin ovesta ovat hävinneet. Lattioilta enimmät matot kadonneet. Keittiön tasoilta tarjottimet ja purnukat siirtyneet kaappeihin, jotka pursuilee liitoksistaan. Hollywood- vessa värjäytynyt valkoiseksi. Nurkatkin on hinkattu pölyistä ja palleroista. Sänkyihin on kaiveltu sängynpeitteet kaappien kätköistä. Koriste-esineet taasen huutelevat kaapeissa. On hiottu ja hiottu yksityiskohtia kuntoon.

Elämme poikkeustilassa. Elämä poikkeustilassa on jännittävää, hektistä ja todella todella ahdistavaa näin kärsimättömälle ihmiselle. Tai siis kahdelle sellaiselle. Toivomme kovasti että tämä ei kestäisi kauaa, mutta sitä-ei-voi-tietää- ikävä kyllä. Varsinkin kun tulevaisuuden suunnitelmat on niin kutkuttavia ja herkullisia ja iik-niin lähellä, mutta niin kaukana. Koitamme siis myydä asuntoamme, saadaksemme talon. OMAN TALON. Omakotitalon.

Poikkeustilassa asuminen on myös haastavaa kun kodin pitää olla periaatteessa koko ajan siisti ja mahdollisimman tyhjä mutta silti täällä pitäisi samalla viettää elämän eri hetkiä. Kuten nyt tulevaa pääsiäistä. Sitten vappua, sitten Yo-juhlia jne. Pitäisi vaan osata mutta se on vaikeaa. Haluaisi vaan jo jatkaa sinne minne tähdätään. 

Ja sitten kun on vielä sekin tosiasia että lopputulos saattaa olla vielä tosi kaukana, jos on toteutuakseen ollenkaan. Aargh! Voi olkoon tuulet meille armolliset. 

Feng shuin voimaan täällä nyt kovasti koitetaan luottaa! Joka tapauksessa, tällä viikolla asiaan liittyen tapahtuu monia isoja asioita. Jännittää.

Kutkuttavan ja kihelmöivän jännää viikkoa myös muille toivotellen,
Minna/lts

Pedata = sijata vuode, svetisismi sanasta bädda tai niin kuin meillä sanotaan: laittaa sänky kiinni.

Minä olen neuroottinen. Enkä pelkää tunnustaa sitä.
Yksi neuroosin aiheeni on sängyn petaaminen aamuisin. Ei ole m i t ä ä n rasittavampaa kuin tulla pää jumissa töistä kotiin ja huomata sängyn olevan auki. Alkaa se hermoja raastava petaa sänky-laita ruoka-siivoa keittiö-kuvio jota ei jokaisen työpäivän jälkeen jaksaisi. Ruuanlaitonkin voi oikaista laittamalla reilummin ruokaa jonain päivänä jotta sitä voi syödä useamman päivän, mutta sängyn petaaminen…

Meillä asuva Mies on sitä mieltä, että sänky kuuluu aamuisin jättää auki, jotta se tuulettuu. Kyllä kyllä, voihan sen aamulla antaa olla auki ja tuultua aamutoimien ajan, mutta pitääkö sen tuulettua 8 tuntia, joka päivä? Ei. Eieieieieiei. Ajatuskin tästä saa saman efektin kehossani, kuin foliopaperi hampaiden välissä tai kynnet liitutaulua vasten.

Minä haluan tulla kotiin jossa sänky on pedattu. Koska niin sen kuuluu olla.

Meillä tästä aiheesta väännetään viikoittain. Minä pyrin sängyn laittamaan kiinni joka aamu, mutta monena aamuna se on mahdotonta koska lähtiessäni siellä on vielä ihminen. Silloin tehtävä jää Miehen vastuulle ja tietäähän sen miten siinä käy.

Eräänä aamuna Mies oli kuitenkin vienyt kiistan aiheen aivan uudelle tasolle. Hän oli nimittäin laittanut kiinni minun puoleni sängystä, mutta jättänyt oman puolensa auki.

Mitäpä siihen sitten sanoisi?

Tässä talossa on joskus ollut ainakin yksi kaakeliuuni olohuoneessa, nyt jäljellä on enää vain puolikas keittiössä, joka on ilmeisesti koottu kasaan myöhemmin, tai sitten puolitettu oudosti. Suden pään muotoinen kaakeli ja muutama koristeellinen laatta löytyivät puutarhan kukkapenkistä, samaten valkoisia kaakeleita on vielä muutama jäljellä ulkorakennuksessa.

Suurin sisustukseen (ja lämmitykseen tietysti, puutalossa kun ollaan) liittyvä haaveeni olisikin hankkia olohuoneeseen perinteinen kaakeliuuni, uunin perustukset ja piippu ovat vielä onneksi paikallaan. Olen katsellut eri valmistajien malleja ja pidän tietysti niistä tyyriimmistä. Eli hetken aikaa joudutaan säästämään, koska mitään modernin näköistä uunia tai budjettiratkaisua en vanhaan taloon hanki. 

Ja jos nyt haaveillaan kunnolla, rahapussi armeliaasti sivuttaen, niin hingun klassikkoja, kuten tätä Chernerin käsinojaista tuolia. Myös Vico Magistrettin Atollo kelpaisi.

*

Decor wants right now. This house has had a traditional tile oven but it has been removed during the 70s. We are planning to buy a new one at some point. And as I am always dreaming away, I'd really classic things like this Cherner armchair and Vico Magistretti's Atollo lamp too.