Kaupallinen yhteistyö yhdessä CupoNationin kanssa.

Vaikka olenkin markkinoinnin pääainelukija ja erityisen kiinnostunut juuri digimarkkinoinnista, on pakko myöntää, että teen ostokseni lähinnä kivijalkakaupoissa. Kaupoissa on mielestäni mukava käydä, jutella myyjien kanssa ja nähdä tuotteet konkreettisesti. Kuluttajakäyttäytymisessäni on kuitenkin havaittavissa muutosta. Harmikseni, varsinkin täällä Turussa, kivijalkakauppojen tarjonta on aika huonoa, joten pikkuhiljaa olen siirtynyt (näin jälkijunassa) verkkokauppoihin.

Kiinnostukseni verkkoshoppailuun kasvoi vielä hitusen kun sain yhteystyötarjouksen CupoNationilta. CupoNation on kansainvälinen yritys, joka kokoaa yhdelle sivustolle alennuskoodeja yli 650:een eri alan verkkokauppaan velvoittamatta mihinkään. Aika hyvä juttu, varsinkin näin opiskelijan (ja tämän statuksen tuoman budjetin) näkökulmasta.

Erityisesti minua kiinnostaa tällä hetkellä Finnish Design Shop alennuskoodi. Viime viikolla haaveilin muun muassa  Hayn lohenpunaisista sisustustyynyistä ja Vitran Eames DSW tuolista. Ehkä nyt vihdoin raaskisin sijoittaa näihin unelmiin. Toivoisin myös kaveria jo olemassa olevalle kirkkaalle Kartellin Ghost tuolille. Se jos jokin henkii kevättä kaikessa kepeydessään.

Yhteistyönkuvion merkeissä kävin kurkkaamassa myös Elloksen sivut ja  löysin sieltä harmaan graafisemman tyynyvaihtoehdon, joka sopisi vallan mainiosti kevätkotiin. Niin ja löytyihän sieltä se kauan haaveilemani oliivipuukin, mutta se on ehkä hiukan hankalampi tilata kotiin.

Inspiroivaa keskiviikkoa kaverit!  

Tältä muuten näyttää mun kevätkoti just nyt. 

bisous

/ My spring home atm. /

Iski suru suunnaton,
ravisteli raju onnettomuus mieltä,
havisi haaveet,
romuttui riemu,
koeteltiin kämmenellä isolla.

Ei hurise hyväntekijäni,
ei solise suloinen auttajani,
ei piippaja päivieni pelastus,
hiljeni hemmottelijani.

Kului tovi, toinenkin,
koetteli hermoja hellun,
rouvaa raastamaan rupesi,
väsytti vikkelimmänkin.

Korjaos kaverini,
elvytä emännän apu,
tee toinen toimivaksi,
korjaa koreammaksi.

Kunpa pian solisisi vesi vuolas,
puhdistaisi paremmaksi,
ei kastuisi käet,
liottuisi liiaksi.

Terveisin,

6 kertaa päivässä käsin tiskaava, jonka tiskikone on huollossa.

He ovat täällä! Säilötyt sitruunat ovat saaneet kelliä purkissaan vähän vahingossa jo hiukan yli kuukauden, tämän keskustelun myötä en enää pystynyt odottamaan ja korkkasin purkin tänään auki. Pelkäsin hometta tai epämiellyttävää makua, mutta ihastuin jo tuoksusta. Säilötyt sitruunat tuoksuvat ja maistuvat, jos mahdollista, vielä enemmän sitruunalta itseltään: raikkaalta, skarpilta ja tietyllä lailla sitruunasoodamaiselta. 

Testasin sitruunoita jo heti kukkakaalin kanssa salaatissa. Tein mokan ja lisäsin salaattiin fetaa, jota se ei olisi kaivannut, koska sitruunat itsessään ovat varsin suolaisia. Joskin suolaa voi huuhtaista pois sitruunasta ja jättää käyttämättä hedelmälihan, johon suurin suolan maku kerääntyy. Yleensä säilötyistä sitruunoista taidetaankin käyttää lähinnä kuoret. Seuraavaksi paahdan kukkakaalin, skippaan fetan ja teen kastikkeen tahinista.

En meinaa nyt millään malttaa olla käyttämättä sitruunoita joka paikassa. Kävin jopa haukkailemassa niitä salaatin seasta. Jos pidät sitruunaun mausta, suosittelen lämpimästi ostamaan kaupasta kasan sitruunoita ja nappaamaan mukaan merisuolapaketin, valmistus on supersimppeliä. 

Säilöessäni sitruunoita, yksi innokas sitruuna yritti koko ajan tulla nesteen yläpuolelle, joten täytin puhtaan pussin suolalla ja työnsin mukaan purkkiin, jotta hometta ei vahingossakaan muodostuisi nesteen yläpuolella olevaan sitruunaan. Kun käytät valmiita sitruunoita, nouki ne purkista haarukalla, äläkä sormilla. Sitruunat pysyvät hyvinä jääkaapissa kuukausia, kunhan pidät ne nesteen peitossa. 

*

My preserved lemons are ready! And as I am an avid lemon lover, they were simply wonderful. 

Postauspuikoissa tällä kertaa naiskalevalainen.

Mietteissä oli toki muitakin kaupunginosia kuin Kaleva. Kotia oli etsitty Amurista, Tammelasta, Pyynikiltä ja Pispalasta. Kaupunginosien lisäksi takana oli koettelemuksia. Edeltävän viikon karmaiseva ja meidät todennäköisesti viidessä minuutissa ikuiseen home-astma-lude -luuppiin altistanut kupsahtaneen tupakkapapan kerrostalo-loukku oli paljastanut paperilla lupaavien asuntojen ja ihmiselämän nurjan puolen. Puistattava näyttö opetti kuitenkin sen, että kaikki ”elämänmakuiset” huoneistot eivät ole pelastettavissa. Ei vaikka kuinka olisi näkymät Pispalan laelta maailman tappiin asti.

Viimeisenä sunnuntaina palasimme kuitenkin Pispankadulle. Tällä kertaa tähtäimessä ei ollut kuitenkaan asuntoasiat, vaan ravintola. Café Pispala löytyy vaaleanpunaisen talon kivijalasta, ja sen pyörittäjiä huipumpia tyyppejä ette löydä. Käskisin testaamaan Vesan ja Yvonnen raflan, ellei kaikki tamperelaiset tekisi niin jo pyytämättäkin.

Meidän tullessa paikalle ravintola/kahvila oli nimittäin jo brunssiväkeä pullollaan, ja mestan ohi ajoi katuhiekkaa pöllyttäen autolasteittain uteliaita ihmisiä. Meitä jono ei säikäyttänyt, olimmehan jo nähneet kaiken, ja kaikella tarkoitan tupakkapapan Aviator-erakkoluolaa.

Vesa on kokkaillut vuosia maailman isoimmissa ja upeimmissa ravintoloissa ja perhe on kulkenut aina töiden mukana. Nyt porukka on asettunut Tampereelle (moni hyvä tyyppi tuntuu nykyään päätyvän samaan ratkaisuun!). Arkena ruoassa maistuu vaihdellen Meksiko, Havaiji, Korea, Euroopan eri keittiöt, New Orleansin ravut tai Karibian kookokset. Sunnuntaisin tarjoillaan e-rit-täin täyttävää pancake- tai skonssibrunssia, jota tietenkin testattiin.

Siinä me nökötettiin viattoman odottavina auringossa. Syötiin amerikkalaisia pannukakkuja, bourbon-siirappia, skonsseja, munakasta ja makkaraa asuntolainattomina vuokralaisina. Ostin kotiinviemisiksi Yvonnen järjettömän hyvää banaanikakkua. Vesa rakensi meille takorautapöydästä ja puupenkeistä yleellisen väliaikaisterassin, jonne kärrättiin kahvia ja pullaa. Symbolinen näyttämö pyöri.

Oli ensimmäinen kevätpäivä. Highfaivattiin muikeeta meininkiä kun käveltiin autolle ja suunnattiin päivän viimeiseen näyttöön Kalevaan. Viittä tuntia myöhemmin se asunto olikin sitten jo meidän.

Perjantaina ryynäämme uuden talomme kivijalassa sijaitsevaan pankkikonttoriin tekemään kauppakirjoja. Sen jälkeen heilumme loppuillan skumppapäissämme uudessa kodissamme. Tilanne päättyy mahdollisesti ja hyvin todennäköisesti poliisin paikallekutsumiseen ja välittömään häätöön.

Tai sitten ei. Oikeasti remppa alkaa samantien kun saan varpaani kynnyksen yli. Eikä siinä vaiheessa lähdetä etsimään lähintä rautakauppaa vaan ensimmäisen tapettivuodan pitää olla irti seinästä ennenkuin notaarin leima kauppakirjassa on kuivunut. Siksipä voi olla tarpeen ottaa hieman varaslähtöä hankintojen suhteen ja tämä toimikoon muistilistana sille.

Työsuunnitelma ja ostoslista ensimmäiselle remppaviikonlopulle:

• Makuuhuoneen ja olohuoneen suojaus: suojapahvia, maalarinteippiä
• Makuuhuoneen tapettien irroitus: tapetinpoistoaine, tela+jatkovarsi, pari metallilastaa, taloustikkaat
• Makuuhuoneen ja olohuoneen listojen sun muiden purkaminen: ruuvimeisseli, sorkkarauta ja olutta
• Makuuhuoneen seinien paklaus: tasoitetta, tasoitelasta

Eiköhän tämä tästä. Puolikas onnistumista on jo omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa realistinen ymmärtäminen ja suunnitelman sopeuttaminen niiden mukaan. Omat vahvuuteni ovat tarkka suunnittelu sekä hellittämätön työtahti. Heikkouksina puolestaan on harhainen kuva omasta osaamisesta sekä koomisiin mittasuhteisiin nouseva tapaturma-alttius (kesämökin remontoinnin aikana olen muun muassa lentänyt parikin kertaa ikkunoiden läpi). Että jos ei maanantaihin mennessä kuulu päivityksiä niin soittakaa joku ambulanssi Kalevan alueelle.

Väitän, että omaan normi-ihmisen hajuastia paremman hajuaistin. Haistan asioita joka paikassa ja kaikkialla, eikä se ole aina hirmuisen kiva juttu. Tässä maailmassa on nimittäin ihan ylettömästi outoja, pelottavia, masentavia, etovia ja pahoja hajuja. Onneksi on myös ihania, miellyttäviä, lohduttavia, ilahduttavia ja piristäviä tuoksuja. Rakastan siis tuoksuja, kunhan ne ovat tietynlaisia. 

Otetaanpa esimerkkinä pyykinpesuaine. "Puhdas pyykki tuoksuu vain puhtaalta", on sanonta, joka on täysin puppua. Kyllä se koneesta otettu pyykki haisee just käyttäjältään, mikäli se on pesty hajuttomalla pesuaineella tai pesupähkinöillä (olen testannut). Tästä syystä, haluan pyykinpesuaineeni hajullisena versiona. Tosin haistan hajustetunkin pesuaineen läpi esimerkiksi lakanoista ne lakanat, jotka ovat olleet Jykällä ja ne jotka ovat olleet minulla. Käyttäjän tuoksu ei ole niissä kuitenkaan niin voimakas kuin hajuttomalla pesuainella pestyissä lakanoissa. Täytyy vielä korostaa, että esimerkiksi Jykän ominaistuoksu on ihana. Ei siis ole kyse pahasta hajusta, vaan hänen ominaistuoksustaan. Haluan kuitenkin, että meidän pyykkiimme tuoksuu pesun jälkeen erille kuin päivän jo päällä olleet vaatteet. 

Pyykinpesu- ja huuhteluaineen valinta kaupan hyllyltä on minulle ihan omanlaisensa pitkä prosessi. Mikäli tarvitsemme pyykinpesuainetta, minä menen valikoimaan sitä ja Jykä suuntaa keräämään kaupasta kaiken muun ostoslistalla olevan. Yleensä tapaamme suraavan kerran kassoilla. Minulla on pari "varmaa nakkia" siellä hyllyllä, mutta esimerkiksi kolme kertaa putkeen samantuoksuisen pesuaineen ostaminen, on mielestäni ihan tosi masentavaa. Haluan vaihtelua, tämä taas tarkoittaa pitkää haisteluprosessia. 

Ensimmäisenä haistelen uutuudet. Olen ihan liekeissä, jos kauppaan on tullut uusia pesu- ja huuhteluaineita, oih! Hylkään jo ensimmäisen haistelukierroksen jälkeen ehdottomat eit. Toiselle kierrokselle pääsee mahdolliset joot. Haistelen niitä ja valitsen kaksi parasta, jonka jälkeen pidän toisessa kädessäni toista ja toisessa toista vaihtoehtoa ja haistelen niitä monta kertaa vuoron perään. Samalla yritän kuvitella miltä ne tuoksuisivat vaatteissa ja mitä mielikuvia nuo tuoksut minulle tuovat. Jos vibat ja fiilikset eivät ole hyviä, hylkään kaikki ja aloitan haisteluprosessin muista tuoksuista. Joskus olen valinnut vanhoista tuoksuista yhden mahdollisen ja uusista yhden mahdollisen ja sitten vertaan niitä keskenään ja päädyn johonkin. Saatan kuitenkin vielä kerran palata vaihtamaan siihen toiseen vaihtoehtoon... 

Seuraava jännitysmomentti on kotona, kun kone on pyörinyt ja ripustan puhtaita pyykkejä narulle, kohtaavatko kuvitelmani tuoksusta vai eivät. Aina eivät kohtaa ja kyseinen pesuaine jää todennäiköisesti käyttämättä. Eipä ole kauaakaan kun ostin uutta huuhteluainetta, jonka tuoksu oli nimeltään puhdas puuvilla tai jotain. Rakastan Cleanin Warm Cotton -tuoksua ja kuvittelin, että tuolla huuhteluaineella saisin puhtaan pyykkinikin tuoksumaan samalle, ihanan raikkaalle. No enpä saanut en. Pyykki löykäsi oksennukselle. Ihan kunnolla oksennukselle, koska Jykäkin kertoi haistavansa sellaisen oksennuksen vivahteen pyykissä, vaikka usein nauraakin näille minun hajujutuille, kun ei itse huomaa mitään hajua. Annoin sen yhden koneellisen kuivua ja viikkasin pyykit kaappeihin. Vieläkin, varmaan puolen vuoden jälkeen haistan heti, mikäli satun kaivamaan Saanan kaapista vaatteen, jonka pesin siinä oksennuskoneellisessa.  

Tosiaan on myös huuhteluaine, jota käytän joissakin vaatteissa. Senhän täytyy tietenkin sopia tuoksultaan siihen valittuun pesuaineeseen. Valintaprosessi pitenee, sillä minun täytyy haistella sekä pesuainetta että mahdollisa huuhteluainetta myös vierekkäin. Arvatkaas onnistuuko pyykinpesu- ja huuteluaineen sekä vaikkapa deodorantin valitseminen samalla kauppareissulla? Ei todellakaan, ellemme varaa kaupassa käyntiin paria tuntia aikaa.

Onhan tämä tällaista haistelua meikäläisen elämä, halusin tai en. Kaikkein ahdistavimpia hajuja on esim. ihmisten persehajut, voi luoja miten monen ihmisen perse haisee ja pitkälle. Sitten on hengitys, hiki, likaiset vaatteet ja kesäisin varsinkin jalkahiki, ARMOA! Nämä kaikki sullottuna kuumaan ruuhkabussiin tai junaan, on meikäläiselle sama kuin tunkis kilon paskaa suoraan suuhun. Hengitys salpaa ja oksennus nousee kurkkuun. Kesällä vielä auringon paahde ja lämpö vahvistavat kaikkia hajuja. Välillä teksisi mieli oikeasti työntää tampoonit nokkaan, kun lähtee liikenteeseen. Huoh!

Mites sinä, oletko haistelija?

Tajusin äsken, että rairuoho on kylvämättä ja iski päälle pieni pääsiäispaniikki. Multaa ei tietenkään just nyt sattunut löytymään kaapista, joten turvauduin talouspaperikikkaan. Reilu kerros talouspaperia ja pinnalle vielä vihreä servetti. Ohran jyväset kostutetun paperin päälle ja sormet ristiin, toivoen pikaista itämistä! Laitan kylvöksen päälle vielä kelmun, jotta kosteus ei haihdu liian nopeasti.

Pääsiäiskoristeluihin kuuluvat myös pajun oksat ja otin niitä tänä vuonna hieman reilummalla kädellä. Sattumoisin, vähän niinkuin töiden puolesta, sattui eteen kaadettu pajukko ja sieltä kävin sitten kahmimassa itselleni nämä metriset pajun oksat. 

Jos satut löytämään pajuja, joissa on "kissat" valmiina, voi oksat laittaa kuiviltaan maljakkoon ja ne kestävät ihan hyvin vaikka ensi pääsiäiseen, jos siltä tuntuu. Mutta jos löydät pajun oksia joissa silmut vasta pullistelevat ja aikatausi on hieman viime tipassa, laita maljakkoon reilusti lämpöistä vettä ja oksat valoon niin nopeutat silmujen aukeamista. 

Leivoin puolisolleni joku aika sitten mustikkamuffineja. Olen tehnyt kaikki muffinit tällä ohjeella, jonka olen löytänyt aikapäiviä sitten googlettamalla. Alkuperäistä lähdettä en enää muista. Mielestäni tällä ohjeella saa kaikkein kuohkeimmat ja onnistuneimmat muffinit aikaiseksi. Suosittelen!

Mustikkamuffinit

2 kananmunaa

1½ sokeria

1 dl maitoa

50g sulatettua margariinia

4 dl vehnäjauhoja

1½ tl leivinjauhetta

2 dl jäisiä mustikoita

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maito ja sulatettu margariini joukkoon. Sekoita jauhot keskenään ja siivilöi taikinaan vähän kerrassaan hyvin sekoittaen. Sekoita tasaiseksi ja jaa muffinivuokiin (12 kpl). Paista 200 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia riippuen uunin tehosta.

Tänään laitoin kaverille hiukset esiintymis kuntoon. Itse tykkään hirveästi laittaa hiuksia ja varsinkin muitten hiuksia. Yleensä laitan siskolleni jonkun hienomman kampauksen mitä hän ei osaa laittaa. Jos totta puhutaan hän osaa itse laittaa itsellensä ainoastaan ponnarin mikä hänellä on melkein koko ajan.

Tänään saimme hyvän tilaisuuden käydä katsomassa että mitä kellarin lukittujen ovien takaa löytyy. Koulumme tilalla on joskus ollut apteekki ja kellari on ollut varasto käytössä. Tykkään itse hirmu paljon tästä vanhasta tiiliseinästä mikä ei ole millään tavalla täydellinen. Mitäs te pidätte tästä vanhasta tiiliseinästä?

Marrakech osoittautui myös aikamoiseksi shoppailukaupungiksi. "Soukeissa" tuli kierreltyä useampanakin päivänä, ja matkalaukut olivat aika piukassa kotiinpäin lennettäessä. Yksi suuremmista ostoksista pilkistää ensimmäisen kuvan alareunassa... nimittäin haaveilemani marokkolaismatto! Halusin nimenomaan perinteistä Beni Ourain -mattoa värikkäämmän Boucherouite-maton, joka on nurjalta puolelta oikeastaan hyvin samanlainen kuin suomalainen räsymatto. Oikealla puolella on usein pienistä tupsuista koostettuja salmiakkikuvioita. 

Marrakechissa oli lukemattomia mattokauppoja, mutta myyntimiehet liikkeissä olivat sen verran innokkaita, että kovin montaa kertaa ei kauppoihin sisään uskaltauduttu ;) Ties kuinka monta uutta mattoa meillä nyt olisi! Myös myyntipuheet olivat vertaansa vailla. Kaupassa josta tämän hankimme, myyjä kuvaili meidän saavan maton myötä mukaamme "marokkolaisen puutarhan" :) Tässä hankkimassamme yksilössä ihastuin meille sopiviin väreihin. Halusin ehdottomasti, että matossa on edes vähän valkoista, ja mattomme pinkki, oranssi ja sininen istuvat mielestäni täydellisesti meidän olkkariin!

Samalla kun rullailimme sohvapöydän alla olleen sinisen itämaisen maton varastoon, päätin kokeilla parveketuolia vaihteeksi olohuoneeseen. Mitenköhän raaskin kevään tästä vielä lämmetessä laittaa näitä mustia muovituoleja parvekkeelle, kun ne sulautuvat niin hyvin meille sisällekin..?

Viime viikolla laitoin vihdoin viimeisetkin vitriinikaapin päälle unohtuneet jouluvalot säilöön, ja valkkasin esille värikkäämpiä lasiesineitä. Sohvapöytää koristaa töistä saatu naistenpäivän ruusu (joka on kestänyt hyvänä ihan uskomattoman pitkään, jo kolmatta viikkoa!). Eli aikas keväiseltä alkaa näyttää sekä ruokailutilassa että olkkarissa. 

Maton lisäksi kuvissa näkyy toinen viimeaikainen ostos; edellisessä sisustushaavekollaasissa nähty Marimekon Meriheinä -tyyny. Marimekolla sattui olemaan jokin aika sitten sisustustuotteet kantisalennuksessa, joten en voinut vastustaa tätä Kustaa Saksin kuosilla varustettua oranssia koristetyynynpäällistä <3. Kaverikseen se sai Svenskt Tennin Hawaii -tyynyn ja harmaat ja mustat tyynyliinat siirtyivät hetkeksi kaappiin odottamaan parvekekauden avausta. 

Kaivelin viime viikonloppuna myös muutaman pääsiäiskoristeet esiin, mutta ne eivät vielä näihin kuviin ennättäneet. Toisaalta tässä taisi olla jo uutta muutenkin :) Ja pitkästä aikaa aurinko näyttäytyi sen verran että viitsi ruveta olohuonetta kuvaamaan. 

----

Design buy from Marrakech, Morocco - beutiful, colorful Boucherouite rug. My second new item for spring is Meriheinä pillow cover from Marimekko.

Huhheijaa, ensi viikolla tähän aikaan ollaan jo... mitä? Ostettu kesämökille kulmasohva, vessan lavuaari, pirttipöytä penkkeineen sekä parit sängyt ja patjat? Toivoa sopii! Fiilistelty kellertävän mäntypuun katoamista (muutaman) puhtaanvalkoisen maalikerroksen alle, graafisen mustavalkoista pesuhuonetta ja tapetteja, joista isäni totesi, että "varmaan miunkii silmä siihe tottuu"? Ei malta odottaa!

Olemme tosiaan tulossa vihdoin pääsiäiseksi Suomeen ja parin hätäisen Helsingin-päivän jälkeen suuntaamassa heti maalle Eddien mummolaan sekä kirjaimellisesti tupatarkastukselle kesämökkiremontin etenemistä ihmettelemään. Melkein valmista siellä jo pitäisi ollakin, sillä talven aikana on ainakin:

• siirretty alakerran makuuhuoneen iso ikkuna keittiöön ja keittiön seinästä irrotetuilla hirsillä tukittu makuuhuoneen ikkuna-aukko lukuunottamatta kapeaa saunan ikkunaa
• muutettu kyseinen makuuhuone sauna-pesuhuone-vessaksi ja vedetty siitä putket kaivoon sekä kahteen (!) umpisäiliöön, jotka on kaivettu maahan vähän matkan päähän mökistä,
• lohkaistu ison tuvan nurkasta uusi makuuhuone,
• siirretty vintin portaat keittiöstä tuvan takaseinälle,
• purettu vanha keittiö ja vintin väliseinät,
• pystytetty vintille kaksi makuuhuonetta entisten viiden alkovin sijaan, sekä
• maalattu hela hoito sisältä valkoiseksi, lattia harmaaksi.

Harmittavasti keittiön tilaus meni vähän myöhäiseksi ja niinpä sitä ei päästä asentamaan kuin vasta pääsiäisen jälkeen, mutta sen lisäksipä ei taida olla jäljellä kuin vähän sähkötöitä, ikkunankarmien ja ovien maalaus (keväämmällä, kun niitä voi pitää auki) sekä parin oven asentaminen kaappeihin ja makuuhuoneisiin. Eli ensi viikolla päästään jo sisustamaan, jippii!

Blogissa on ensi viikolla siis odotettavissa niin valkoisia kuvia, että paree katsoa aurinkolaseilla. Mutta en nyt malta olla fiilistelemättä/kohottamatta jännitystä sillä kuva-aineistolla, joka on Suomesta internetin ihmeellisten aaltojen kannattelemana tämän talven aikana meille seilannut. Pahoitteluni kuvien laadusta: isäukko ei tykkää älypuhelimensa herkästä kamerasta ja onnistuu siten ottamaan enimmäkseen tärähtäneitä otoksia. :-)

Alkutilanne oli siis kutakuinkin tämä:

Tupa ja 80-lukulainen keittiö.

Alakerran makuuhuone, josta tehtiin pesuhuone/vessa ja mini(sähkö)sauna. Rannassa on puulämmitteinen sauna, jota varmaan yhä eniten kesällä käytetään. 

Neljä vintin viidestä alkovista. Sopu sijaa antaa.

(Ylläolevat kuvat on itse asiassa räpsitty jo ennen ostamista, siksi niissä näkyy vielä edellisen omistajan kalusteet.)

Työt alkoivat marraskuussa pesuhuoneen ja saunan rakentamisella:

Makuuhuoneen vanha ikkuna siirrettiin tuomaan lisävaloa pitkään ja kapeaan keittiöön.

Imeytyskentän laatiminen olisi ollut tontin pinnanmuodostuksen takia haasteellista, joten päädyttiin upottamaan maahan peräti kaksi umpisäiliötä. Eipähän tarvitse tyhjennellä kovin usein.

Piilossa! Tai ovat ainakin sitten, kun tuohon päälle on saanut istutettua jotain kanervaa tai sammalta.

Sitten pystytettiin tuvan nurkkaan uusi makuuhuone:

...ja rakennettiin uudet rappuset vintille:

Hiottu ja maalattu on niin maan mahottomasti:

Näettekö tässä kuvassa valkoisen katon ja harmaan kaiteen vai sinisen katon ja kultaisen kaiteen?

Piiiitkän pohdinnan ja vertailun tuloksena tuvan nurkka ja makuuhuoneen sisäseinät ovat saaneet niin iik-ihanat tapetit, etten meinaa pöksyissäni pysyä:

Ferm Livingin Half Moon. Miehen ja isäni mielestä halkopino.

Cole & Sonin Woods. Tiedän - niin klassikko että haukotuttaa. Mutta minkäs teet, olen rakastanut tuota tapettia niin pitkään saamatta sitä millekään seinälle, että nyt oli pakko! 

Viime silauksena tällä viikolla on maalattu* tuo ylimmäisen kuvan takanrohjake:

* Itse asiassa sitä ei ole maalattu, vaan pinta on sivelty ohuella laastikerroksella. Mutta miten sen olisi lyhyesti sanonut: "laastittu"?

Nyt saakin olla kieli keskellä suuta, jotta huonekaluin ja tekstiilein saa puhallettua vähän elämää haamunvalkoiseen kesäkotiin. Jee, jännää! Harvemmin sitä aikuisiällä pääsee sisustamaan kokonaisen (pienen) talon. 

Kesämökkisaagamme edelliset luvut voi kerrata täältä.

***

My Dad and uncle have slaved away over the winter at our summer house renovation project. We're almost there! All right, the kitchen won't arrive until after Easter, and there is still a lot of electrics to be sorted and window sills and doors to be painted - but what a difference to September, when we bought the place and last saw it! Can't wait to view it again next week and start decorating. 

Käyn tämänhetkisen työni takia aina välillä Pietarissa. En voi väittää itseäni suureksi Venäjän-tietäjäksi, mutta pääsen useimmiten näillä matkoilla kurkistamaan sellaiseen maahan ja todellisuuteen, josta ei suomalaislehtien verkkosivuilla nykyään juuri huudella. Tämä todellisuus on todella tavallinen, mutta kiehtova ja ystävällinen - ja sen tunnelmat melko kaukana iltapäivälehtien huudattamasta sodanjanoisesta keisarikunnasta.

Viime aikoina moni on kyseenalaistanut haluni matkustaa naapurimaahan, vaikka kyseessä onkin minulle nimenomaan työmatkakohde. Eihän hullukaan mene sinne nyt! Kuka nyt haluaisi ehdoin tahdoin matkustaa noin epäilyttävästi toimivaan valtioon, joka sortaa muita ja käyttäytyy vielä röyhkeästi! 

Otetaan vaikka tapaus viime viikolta: nettijournalismin tehtävänä on toki saada sivustolle mahdollisimman paljon klikkejä, joten tämänkaltaiset uutisotsikot eivät sinällään tule yllätyksenä. Sivustakatsojana on aina yhtä jännä huomata, miten humalaisen porukan huutelemat iralliset lauseet yhdistyvät Facebookin aikajanalla salamannopeaksi Naton jumaloinniksi ja idänvastaiseksi kiukkuvihapuheeksi.

En ota kantaa Venäjän poliittiseen tilanteeseen, se on aivan liian monisyinen vyyhti pohdittavaksi blogissa, joka käsittelee lähinnä kasvihuoneista haaveilua ja eksoottisten huonekasvien istutusta (enkä edelleenkään ole mikään varsinainen ulkopolitiikan ekspertti). Vaikka Venäjän nykytilanteessa on varmasti paljon parantamisen varaa, minusta on aina yhtä kummallista, kuinka tämä sama politiikantajunsa iltapäivälehtien verkkosivuilta kalasteleva porukka matkustaa aivan sumeilematta ja sen kummemmin miettimättä kaikkialle muualle maailmaan: Intiaan, Thaimaahan ja vaikkapa Yhdysvaltoihin. Ihan sama mitä näiden maiden poliittisessa ympäristössä tapahtuu, kunhan paikan päällä on eksotiikkaa ja kivat ostosmahdollisuudet.

Mutta politiikka sikseen, ja takaisin aiheeseen. Pietarin-matkani ovat useimmiten todella antoisia. Antoisia siksi, että joka kerta törmään sellaisiin asioihin, joihin en todellakaan kuvittelisi törmääväni tuossa kaupungissa. Kuten kahvilaan, joka on todella viihtyisä, hauskasti sisustettu ja jonka ruoka on taivaallista - ja josta saa aamiaista myöhäisiltaan saakka. Ja jonka seinille on tehty asetelmia yrteistä, joita käytetään saman ravintolan keittiössä.

Juuri nyt yritän kuumeisesti keksiä, miten saman voisi toteuttaa kauniisti ja sisustukseen sopivasti kotona. 

Chilin ja paprikan taimia on edelleen koulimatta, kun kasvatuspurnukat on jo vallanneet osan keittiön pöydästä. Tekisi vielä mieli laittaa kasvamaan vaikka mitä! Neuvottelen juuri muiden kanssaeläjien kanssa siitä, voinko siirtää keittiönpöydän ikkunaavasten,  tukkia pääsyn yhdelle kaapille ja sitten vaan syötäis olkkarissa. Jury ei ole tehnyt vielä päätöstään, mutta mahdollisuudet on hyvät. Myös muita ikkunoita on katseltu jo sillä silmällä, jos hakemukseni ei menisi läpi. 

Taimia ei kuitenkaan voi olla koskaan liikaa! Mulla on säilössä 100 siemenpussia, joiden sisällön meinaan vaan heitellä ympäriinsä sitten, kun mulla on se oma tontti. En tiedä kuinka hyvin siemenet itää, sillä ne on aika vanhoja, mutta olisi silti hauskaa kokeilla! 

<3 Riina

Sain ilokseni seurata viimeviikkoista auringonpimennystä kotiparvekkeeltamme käsin, apunani superpäheät pahvilasit, jotka tipahtivat Tieteen Kuvalehden välistä kreivin aikaan. Muutaman kuvankin nappasin lasien läpi. Että onpahan nyt sentään joku muisto, vaikkei pimennys mikään spektaakkeli ainakaan tällaiselle tavikselle ollut. Hauskaa tapahtuman yhteydessä olivat enemmänkin urbaanit legendat, median hysteria sokeutumisen vaarasta sekä satunnaiset salakuuntelut. Tampereen pilvetön taivas ei pimennyksen huipussa juurikaan pimentynyt, mutta kaupungilla vanhempi rouva päivitteli ystävänsä kertoneen kuinka "hurjaa oli ja taivas oikein tummeni". Hymyilyttämäänhän se pisti. 

Se onkin valitettavasti ainoa asia mikä lähiaikoina on hymyilyttänyt. Aloitin nimittäin terassiprojektin hyödyntäen muutamia aurinkoisia päiviä hiomiseen ja muuhun mukavaan hommaan. Liekö ilmojen, puun vai tekijän syytä, mutta valitsemani Tikkurilan Valtti puuöljy ei imeytynyt kunnolla puuhun ja sävykin oli pielessä, joten alkupisteessä ollaan. Hiontaa, pesua, uusi yritys tai suunnitelmien vaihto. Kaaosta, sotkua ja muuta kivaa. Ketuttaa. Mieheni sanoi, että en selkeästikään ole epäonnistunut elämässäni tarpeeksi (todennäköisempänä pidän, etten vain ole oppinut vieläkään käsittelemään epäonnistumisia, ilman taantumista taaperon tasolle).

Tähän nyt sitä painokelvotonta tekstiä. Ja paljon.

Otan viikonlopun kylmät sadepäivät ilolla vastaan, ihana pakkorako tehdä ja ajatella jotain muuta kuin parvekehommia.

Fiiliksiä

Aloe verani tekee kuolemaa. Istutin siitä pistokkaita Fidasta ostamiini lasiastioihin.

Tämä viikko ei ole ollut laisinkaan suosiollinen. Olen viettänyt suurimman osan ajasta tässä huoneessa, sängyn pohjalla, potemassa kaameaa kevätflunssaa villasukat jalassa ja peitto tiukasti korvilla.

Olo on ollut yhdellä sanalla sanottuna yök.

Sen verran kykenin kuitenkin toimimaan viikon puolivälissä, että pääsin livahtamaan miekkosen kanssa Kulttuuritalolle hunajaäänisen Gregory Porterin ja UMO jazzbändin keikalle. Enpä muista, milloin olisin viimeksi nähnyt Suomi-yleisön tarjoavan salin täydeltä seisovia suosionosoituksia. Huikeeta!

No mutta.. Jos tämä viikko meni hieman penkin alle, niin jospa ensi viikko tarjoaisi aurinkoa tähänkin risukasaan. Edellisessä jutussa mainitsemani pääsiäisoksa on edelleen noukkimatta ja paljon muitakin pääsiäisvalmisteluja tekemättä. Mieli kaipaa jo malttamattomana omien puuhastelujen pariin.

Puuhastelusta puheenollen, jos koet, että tämä blogi voisi olla jatkossa Lilyn toimituksen jakaman suosittelemme-leiman arvoinen, niin käyhän antamassa äänesi täällä. ;)

♥: Tuikkunen

Leikkasin herukkapensaitani pari viikkoa sitten ja nappasin muutamia oksia maljakkoonkin. Niiden kanssa laittamani leikkonarsissit näivettyivät nopeasti ja pidin pelkkiä oksia maljakossa jonkin aikaa. 

Herukan Ribes oksat tekivät pieniä lehden alkuja ja kukkien nuputkin alkoivat muodostumaan. Satuin löytämään juuri sopivan värisiä inkaliljan Alstroemeria oksia herukoiden sekaan. Väri on aivan kuin mustaherukan marja ja se sopii mielestäni hyvin heleän vihreisiin lehtiin. Yllättävää.

Muutamaa päivää myöhemmin, vesien vaihdon yhteydessä nappasin inkaliljan lehdet pois koska herukka oli tehnyt lisää lehtiä ja avannut kukkansakin. Tässä oli kiva esimerkki siitä kuinka kimpun ulkonäkö muutaa muotoaan kukkien kehittymisen myötä.

Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa lyhyesti siitä, että ostin ensiasuntoni tässä hiljaiseloni aikana. No niinpä kuulkaa tein. Vuosi ja kolme kuukautta on kulunut siitä, kun erosin pitkästä parisuhteesta. Nyt asiat eivät voisi olla paremmin. Tai no siis, voisi tietysti, jos löytäisin sen kokoluokan rahapussin kadunkulmasta, että voisin lähteä vuodeksi kiertämään maailmaa vailla taloushuolia. Mutta pointtina siis se, että olen onnellinen nykytilanteessani. Olen myös saanut talouteni tasapainoon (ilman sitä löytörahapussia) ja sen seurauksena päädyin heräteostoksena asuntokaupoille. Miten tässä nyt näin kävi?

Olin kertonu lähipiirilleni, että vuoden 2015 aikana pyrin löytämään itselleni sellaisen asunnon, jossa näkisin viihtyväni niin, että voisin sen ostaa. Asunnon ei tarvitsisi olla unelma-asunto, mutta en haluaisi enää asua sellaisilla kulmilla kuin missä nyt olin, pakon sanelemana, asunut vuoden vuokralla. Alue oli masentava, tympivä ja naapurit ahdistavia. En tosin ollu tehnyt elettäkään tämän muuttoasian edistämiseksi, en oikeastaan edes ollut seuraillut asuntoilmoituksia.

Kunnes yhtenä satunnaisena päivänä kälyni ilmoitti, että seinänaapurinsa ovat myymässä asuntoaan. Kävin heti väijymässä ilmoitusta ja asunto näytti liiankin lupaavalta. Muutaman päivän päästä oli ensiesittely, jonne suuntasin sukkana. Varmuudeksi otin kälyn mukaan henkiseksi tueksi. Elämäni ensimmäinen asuntonäyttö. Jännää!

Kävi ilmi, että olin ainoa asunnosta kiinnostunut ja kliseisesti jo siinä vaiheessa kun astuin eteisestä sisään, tiesin, että rakastuisin asuntoon suunnattomasti; siitä tulisi unelma-asuntoni. Tapani mukaisesti en ollut millään muotoa valmistautunut asunnon ostoon, en ollut edes kysellyt asuntolainamahdollisuuksia, joten maanantaina olin yhteydessä pankkeihin. Asuntolaina oli huomattavasti budjettiani isompi ja olin aivan varma, ettei kukaan myönnä tällaista lainaa yksin asuvalle ihmiselle, jolla ei käytännössä ollut edes pesämunaa. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Kaksi viikkoa myöhemmin kaupat oli tehty. Kevään aikana pääsen muuttamaan ja vaikka olen vasta kahdesti käynyt asunnossa, tuntuu kuin olisin löytänyt sielunkumppanin tästä kodista. Se tuntuu enemmän kodilta, kuin aiemmat asuntoni yhteensä.

Millainen asunto se sitten on? Kaksikerroksinen rivitalokolmio pk-seudun ulkopuolella, rauhallisessa taajamassa. Pieni - joskin postimerkkiä isompi - piha, katettu terassi, OMA SAUNA ja paljon tilaa ihan vain minulle. Sekä maailman parhaat naapurit! 

Se on taas SE aika vuodesta eli äkkiä kesäkukat ja yritit itämään. Tänä kesänä ajattelin kokeilla ainakin korianterin ja monivuotisten kukkien kasvattamista. Alkuviikosta tein kylvöjä ja ensimmäiset siemenet ovat alkaneet jo itämään. Olen ihan yllättynyt. Voisiko olla uudenkuun kasvuvoimaa? Mitä olet mieltä?

Tässä itää Tuoksupielus, jonka voi kylvää myös suoraan maahan. Sopii kivikkopuutarhaan ja on helppohoitoinen. Tykkää auringosta ja kasvaa ilmeisesti leveästi. Houkuttelee mm. mehiläisiä tuoksuvilla kukkasillaan. Katsotaan selviääkö nämä hentoiset kukan alut kesään asti.

Tässä ovat terhakkaat Päivänsinen kukan alut. Tykkää säännöllisestä kastelusta,

lannoituksesta sekä auringossa olosta. Köynnös kukkii kesä-elokuussa.

P.S. Vielä ehtii tehdä kylvöjä 1.4 asti, mikäli uskoo uudenkuun voimaan. Hyviä kylvöjä!

Ihanaa aamua säästä huolimatta, lauantai on täällä taas!

Kuppi ihanaa kahvia, Hesari ja aamiaistarvikkeet pöytään. Sitten rennosti salille.

Illalla taitetaan morsmaikun kanssa hääkutsua, kunnes joudun häätämään hänet: meillä on kaasojen kanssa teleconffa klo 20 ;) 

Hauskaa viikonloppua kaikille!

/M