Tervehdys. Tämän blogin perustaminen oli jotain mitä en vielä vuosi sitten olisi ikinä kuvitellut tekeväni. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut muotiblogeista tai tälläytymisestä, ja totta puhuen olen pitänyt moisia hiukan pinnallisten ihmisten ajankuluna. Kuta kuinkin vuosi sitten kroppani oli kuitenkin palautunut raskaudesta siinä määrin, että aloin mahtua taas vanhoihin housuihini. Minua oli hävettänyt kulkea ties missä lumpuissa, jotka nyt joten kuten sattuivat sopimaan päälle. Mutta vanhan vaatekaapin tutkiminen ei muuttanutkaan tilannetta. Totta puhuen se oli täynnä vuosia mukana raahattuja "aarteita", joita en koskaan käyttänyt, jotka olivat rikkinäisiä tai jollain lailla turhan piukeita ja teinimäisiä kolmekymppiselle plösölle.

Samassa yhteydessä kotonani oli menossa suuri tavaranvähennysprojekti, joten vaatekaappi oli luonteva karsintakohde. Mutta tämä johti toiseen ongelmaan.  Joutuisin ostamaan poistovaatteiden tilalle uusia. Vihaan vaatekauppoja. Vihaan naisille suunnattuja hömppälehtiä. En oikeastaan edes tiennyt miten ideaalisti haluaisin pukeutua. Kaikki tämä johti suureen tutkimusmatkaan, jonka tärkeimpiä löytöjä olivat project 333 ja kapselivaatekaapin koostamista opastava Into Mind -blogi. Ymmärsin, että vaatteisiin voi suhtautua toisinkin. Nörttimäisesti. Huolellisesti suunnitellen. Excel-taulukoiden kautta. Suosien laatua määrän sijaan. Koukutuin jopa Pinterestiin.

Vaatekaappini suunnittelu on edelleen käynnissä oleva projekti, joten ajattelin tehdä siitä muistiinpanoja itselleni ja muille sekä hakea vertaistukea näin blogimuodossa. En noudata tiukasti mitään tiettyä ohjetta, sillä en halua pyrkiä esimerkiksi tiettyyn vaatemäärään. Muutenkin Suomen sääolosuhteet eivät oikein mallaa yhteen project 333:n ideana olevan, tasan kolmen kuukauden välein tapahtuvan vaihdon kanssa. Haluan kuitenkin muodostaa yhteensopivia, kohtuullisen kokoisia kokonaisuuksia kullekin neljälle vuodenajalle ja säilöä loppuja vaatteita ullakolla, kun niitä ei tarvita. Siinä mielessä lähtökohdat ovat siis hyvinkin samanlaiset.

Pidemmittä esipuheitta, näin alkajaisiksi ajattelin esitellä juuri käyttöön ottamani kevätkarderoopin. Pimeän talven jälkeen siinä on aika tavalla vaaleutta ja hempeyttä ihan jo värimaailmassakin. Pastellisävyt kuulemma myös sopivat minulle erinomaisesti, mutta tuntuisipa typerältä käyttää niitä keskellä kaamosta. Suurimpia vaikeuksia minulle itse asiassa tuottaa koostaa tällainen syyskarderoopista, sillä syksyisiksi mieltämäni värit ovat hyvin lämpimiä, ja minua taitavat pukea lähinnä viileät sävyt.

Yksityiskohtaisesti listattuna valikoimani tälle keväälle on muodostumassa seuraavanlaiseksi:

Housut

• 1 mustat liituraitahousut
• 1 tekonahkahousut
• 1 harmaat liehuhousut
• 1 vaaleat farkut
• 1 korallinpunaiset kapeat housut
• 1 kukkahousut

Hameet ja mekot

• 2 kynähametta, musta ja houndstooth-kuvioinen
• 1 musta kotelomekko
• 1 musta haalari

Paidat

• 2 neulepaitaa, hipinkirjava ja pastellinkirjava
• 3 kauluspaitaa, valkoinen, vaaleanpunainen ja musta satiininen
• 1 musta poolo
• 2 neuletakkia, musta ja vaaleanpunainen
• 1 vaaleanvihreä jakku
• 5 toppia / t-paitaa, joista 2 mustia, 2 valkoisia ja 1 vaaleanpunainen

Takit

• 1 valkoinen bleiseri
• 1 musta nahkatakki
• 1 valkoinen trenssi
• 1 pastellinsävyinen karvaliivi

Kengät

• 1 valkoiset kiiltonahkakengät
• 2 korkokengät, mustat ja keltaiset
• 1 mustat nilkkurit
• 1 vapaa-ajan kengät (koska en parempaakaan nimitystä tällaisille semiurheilullisille tossuille löytänyt)

Lisäksi minulla on pari huivia, myssy ja käsineet, vyö käsilaukku, liituraitahousujen kanssa yhteensopiva liivi, urheiluvaatteita ja alusvaatteita. Periaatteessa turhaa on tässäkin. Tuota teinivuosien takista pilkkomaani karvaliiviä en malta jättää pois, vaikka tuskin sille kovin montaa käyttökertaa tulee, kuten ei myöskään liituraitaliiville. Neulepaitoja riittäisi yksi, mutta toinen on oikeastaan keskeneräinen käsityöprojekti, joka toivottavasti pääsee käyttöön tässä lähitulevaisuudessa. Hameita olen niin huono käyttämään, että yksikin riittäisi. Myöskään haalaria en ole osannut tähän saakka pitää oikein kuin kotiasuna. Kaksi viimeistä ovat mukana lähinnä siis siksi, että "joutuisin" totuttelemaan niihin. Viime tingassa karsin kesävaatetukseeni joka tapauksessa kuuluvat tummansinisen bleiserin ja kengät. Kaiken kaikkiaan tämä keväinen vaatekaappi siis sattuu mahtumaan erinomaisesti 33 vaatekappaleen sääntöön, mihin en kyllä talvella usko pääseväni.

Project 333:n ideaan kuuluu myös, ettei vaateostoksia saa tehdä kuin pari viikkoa ennen seuraavaa vaihto-operaatiota. Sääntö on varmasti erinomainen tervehtyville shoppailuholisteille, mutta oma ongelmani on ollut pikemminkin päinvastainen ja olen edelleen hiljalleen uusimassa lähes koko vaatekaappiani. Aion siis jatkaa etenkin käytettyjen vaatteiden koluamista ja puutelistallani olevia tärppejä kohdatessani myös ostamista. Tälle kaudelle saattaisin vielä voida lisätä mustat perushousut tai tavallista hiukan juhlavamman topin tai puseron, vaikka pääasiassa valmistaudunkin jo kesään. Satiinipaidankin vaihtaisin kernaasti hiukan monikäyttöisempään kimaltelemattomaan versioon. Koska tuo luku 33 osuu näinkin lähelle, niin lupaan kuitenkin katsoa etten missään vaiheessa ylitä sitä. Jos siis yksi vaatekappale tulee sisään, yksi lähtee vastaavasti telakalle kuivumaan.

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Olisi mukava kuulla sinunkin projekteistasi pukeutumisongelmien hallintaan saattamiseksi!

En taida koulia näitä... Muutama riippalobelian taimi.

Kevätaurinko on vain niin ihana, että on mentävä ulos. Kameran ulkoilutus samalla on minullekin tekemistä, Papu kun kuitenkin viihtyisi paljon paremmin kuin minä. 

Kissa köllöttää auringossa.

Tintit tintteilevät puissa. 

Koira näyttää vartioidessaan erityisen kiiltävältä. 

Ja Papu nauttii ulkoilmasta omissa touhuissaan.

Huh, miten ihanasti aurinko hellii täällä Turun seudulla. Olen niin pyörällä päästä ideoista ja tekemisistä, etten osaa tarttua kunnolla mihinkään. Liihottelen vaan terassilla ja pihalla ristiin rastiin typerä virne kasvoilla. x) Tulppaanit ovat muuten jo nousseet maasta!

Kiinnostuin kovin näistä Vitran kuvista. Laitoin merkille betoniset ruukut, yksinkertaisuuden ja harmaan aurinkovarjon, jossa puiset yksityiskohdat. Harmaan eri sävyt ja ehdottomasti mattapinta on mielessä. Vähällä saa niin kovin kaunista!

Olen myös kovin miettinyt terassin sisustusta ja sinne mahdollisesti tulevia kalusteita. Hay:n Lounge-tuoleihin olen ajatellut teettää päälliset, päätin ensimmäistä kertaa kokeilla ihan ompelimon palveluja, haluan hyvää ja kestävää jälkeä. Yksi asia on jo siis hoidossa!

Olen kerännyt pitkin talvea Pinterest kansiooni läjän inspiskuvia, kannattaa tsekata ainakin: Outdoor Interior, Garden ja Terrace Inspiration.

/Outdoor inspiration

Kuvat: Vitra

Edellisessä jutussa vilahtikin jo uudet kullanhohtoiset servettirenkaat. Nämä metalliset servettirenkaat löysin Alicanten Zara Homen alelaarista huimaan 2,99€ hintaan. Näillä saa mukavasti vaihteluvuutta ja  näyttävyyttä kattaukseen. Ehkä nämä pääsevätkin heti käyttöön pääsiäiskattauksessa. Servettirenkaat sointuvat hyvin yhteen myös kultaisten aterimien parina. Nämä aterimet voit nähdä myös joulun juhlavassa kattauksessa tässä Christmas Details -jutussa.

Servettirenkaita ja kankaisia servettejä meiltä löytyy kyllä jo entuudestaan useampi erilainen. Näitä esittelin teille tarkemmin tässä Kitchen Details -jutussa.

Viime kesänä alkanut kultatatuointivillitys jatkuu varmasti tänä kesänä, ainakin itse aion hankkia niitä koko kesän tarpeiksi :).

Nähtyäni tämän sisustuskuvan Pinterestissä tuli vaan mieleen että niin, voihan sitä soveltaa muuallekin. Tässä seinässä on viehätystä. Vaikka kokonaisuus on hieman liian koristeellinen, voisi tämän tyyppinen kuvio toimia hienosti pelkistetymmässäkin tilassa.

Kuva: designinspiration.typepad.com

Naiskämppis täällä hei.

Asuntohan on tässä kontekstissa valju sana – nyt puhutaan ekaa kertaa kodista. Kodin pitää tuntua siltä miltä mikään muu paikka maailmassa ei, eli omalta.

Kotia valitessa kuka tahansa hygieniastaan ja rikosrekisteristään kiinnostunut kansalainen miettii kuitenkin myös tarvehierarkiansa alimman portaan ydintä: turvallisuutta. Itse olen turvallisuushakuinen tapaus, ja jopa minä tarvitsen pilvilinnan sijaan betonille rakennetut laskelmat. Ja sen päälle ilmeisesti tyydyttävässä kunnossa olevan kerrostalokolmion.

Koska mieskämppiksen kapasiteetti kului ensin pääosin kauhuskenaarioiden rakentamiseen ja sitten kaljatreffien sopimiseen erinäisten isännöitsijöiden kanssa, jonkun oli mietittävä myös kauneutta, unelmia ja sitä, mikä tekee asunnosta kodin. Ja vaikka kustannukset laskettiin tasavertaisesti yhdessä ja ensiasuntoamme voi kutsua monicamaisesti järkeväksi unelmaksi, minä olen se osapuoli joka pitää kuviossa mukana kodinoston pehmeät arvot.

Tässä siis omat asunnon hankinnan kriteerini:

• Alue: ei mielellään mikään kaupungin potentiaalinen meatpacking district, koska kuka jaksaa odottaa kaupunginosan kukoistusta peläten puoli vuosikymmentä pesukarhuja ja pulsuja. Kaleva on jo itsenäinen mutta kasvava kaupunginosa jossa 50-luvun estetiikasta nauttivan on helppo elää. Läheltä löytyy kaupat, apteekit, ärrät, ravintoloita, leipomo, kahvila, pankki – ja kirppis, koska Tampere. Sammonkadun toisesta päästä alkaa keskusta, jonne viipottaa pyörällä viidessä minuutissa. Toisesta päästä taas löytyy isot marketit ja huonekaluliikkeet. Mikä parasta, Tampereelle suunniteltu (ja toivottavasti toteutuva) ratikkalinja, kaikki Kalevan kolme puistoa ja viime vuonna siunauksensa saanut maauimalan rakentaminen henkivät Helsinkiä, joka tässä vaiheessa luo Tampereelle tottumattomalle stadilaiselle armottoman kotoisan olon.

• Valo: tuleva kotimme sijaitsee talon päädyssä, jota ajalle tyypilliset nauhaikkunat (tjeu banneri) reunustavat. Ne päästävät valtavasti valoa sisään. Ikkunat on myös uusittu pari vuotta sitten, joten eivät vedä eivätkä sisäänrakennettujen sälekaihtimien ansiosta kesällä myöskään kuumota. Valo virtaa läpi huoneiston. Se on hyvä se, koska jos en voi kylpeä ammeessa, kylven sitten hitto vie valossa.

• Pohja: 68-neliöinen asunto on rakennettu vuonna 1957. Siinä missä joku voisi kokea tilaratkaisun laatikkomaiseksi, meille 50-luvun funktionalismi ja käytännönläheinen ajattelu tuntuu rauhoittavalta. Silti moni kiertämistämme ehdokkaista oli paikoin tukala muunkin kuin tupakansavua imeneen tekstiilitapetin ansiosta. Tässä asunnossa pohja kuitenkin toimii, ja tulee sallimaan monenlaisen huonejärjestelyn tai tulevan väliseinän purun jos sellaista joskus vielä halutaan. Se ainoa kummatus on vastaremontoidun kylpyhuoneen vara-ovi suoraan vaatehuoneeseen. Toivon ettei tulevaa walk-in -closettiani tulla vahingossa sekoittamaan viereisen pikkulan kanssa. Muuten narnia-ovi ei häiritse.

• Gut feeling: se on sitä, kun näkee kaiken korkkimaton ja lasikuitutapetin takana ne Pinterestin vuosia salaisina pidettyjen kansioiden inspiraatiokuvat BAM. Sitä, kun kattoon pultatut koukut keinuttavat jo sielusi silmin nauravaa, tarhaikäistä lastanne (josta ei ole vielä minkään sortin tietoa). Sitä, kun alat itkemään näytön jälkeen pihalla pelkästä pettymyksen mahdollisuudesta. Se on sitä, kun ryhdyt näytössä mustasukkaiseksi kaikista omaa kotiasi hipelöivistä hipeistä ja mummoista. Ja unohdat aiemmat ehdokkaat kuin niitä ei olisi ollutkaan.

Mutta siitä ratkaisevasta näytöstä kertookin lisää sitten mieskämppis.

On my table from Coco on Vimeo.
Created with MAGIX Video deluxe 2013 Plus
Music: Four Sides by Peter Rudenko (http://alonetone.com/author)

Työpöydälläni on ehdottomasti oltava: naposteltavaa, kuten miniporkkanoita(loma lähestyy!), Magnesiumia, käsivoidetta, teippimerkkejä, muistikirja, juotavaa ja huulipunaa. Inspiraatiolehtiä, leikkeitä ja kirjoja. Mitä löytyy teidän työpöydältä?

/On my table...

Todella kaunis Ikean valaisin, ainakin minusta.

Tämä kuva oli unohtunut työpöydälleni jo ajat sitten, mutta valaisin kummittelee mielessäni aika ajoin. Olen tehnyt tämän ystävälle inspiraatiokuvaksi, mutta jaan sen nyt täälläkin. 

Hurjan kaunis, kaikissa muodoissaan, ja sopii aika hyvin monenlaiseen tilaan. Voisin kuvitella tämän valaisimen keittiöön, työhuoneeseen, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Jollain tavalla se on moderni, ja jollain tavalla taas vanhanaikainen. 

Ihana! 

Kuvat: Ellos ja Ikea

Koko irlanti ja myös Belfast oli eilen vihreä, kun juhlittiin paddynpäivää! Maaliskuun 17. on Irlannin kansallispyhimykselle omistettu Pyhän Patrickin päivä, joka on irlantilaisten kansallinen juhlapäivä. Irkkujen lisäksi päivää juhlitaan ympärimaailmaa, myös vähän Suomessa.

Pyhän Patrickin uskotaan karkottaneen käärmeet Irlannista, Irlannissa kun ei ole käärmeitä lainkaan. Käärme on kuitekin käsittääkseni osittain symboolinen pakanuudelle, pyhä patrick nimittäin vakiinnutti kristinuskon irlantiin. Irlantilaiset ovat hyvin katolilaisia ja osa heistä hyvin uskonnollisia.

Löysin amazonista mahtavan vihreän peruukin (4,95e) ja sukkikset (4,95e), niin mahtavat, että pubissa ihmiset halusivat ottaa kuvan mun kanssa! Ha!

Tämä oli mun toinen patrikinpäivä täällä, joten tiesin jo vähän miten hommaa kulkee. Valitettavasti pyynnöstäni huolimatta, joiduin olemaan töissä päivän, mutta ei se menoa haitannut! Suurinosa juhlijoista aloitti juhlahulinat jo heti aamusta ja paraati kulki Belfastin läpi klo 12-13 perinteisesti.

Guinness ja Magners virtasi eilen siihen malliin, että nyt vähän heikottaa. (about 2,8e tuoppi!!!)

HAPPY ST. PATRICK’S DAY – BEANNACHTAI NA FÉILE PÁDRAIG! <3

Karou

Mie olen semmonen, että kaikki pitäis tapahtua heti just nyt. Ja jopa mielellään vähä nopeamminki. Nyt on vasta maaliskuu ja näillä leveysasteilla parhaat kevät kelit, lunta on vielä lähemmäs metrin pihalla, mutta kovasti olen suunnitellu jo kesäkukkia ja jännässä oottelen, jos minun viime kesänä istuttama kukkapenkki alkaa kukkimaan. Sitä kyllä saan oottaa vielä pari kuukautta.

Nyt olen keksiny uuen "kesäharrastuksen" kukkien lisäksi; kesäkanat!

Olen jo useamman kesän seku sanonu hellule, että otama kanoja. Nyt kuitenki olen päättäny, että äitiyslomalla on hyvä aika alottaa kanaharrastus. Olen selannu nettiä ja lukenu kaikki maholliset asiat kanoista ja tehny hellule tarkat ohjeet, minkälaisen kesäkanalan ja tarhan haluan.

Kanat haluaisin aluksi ottaa vain kesäksi ja ne saa mennä talveksi takasi omaan kanalaan, koska itellä ei ole mahollista tehä niile talveksi lämmintä kanalaa. Enkä tosiaan halua syyä niitä kesän jälkeen, vaikka jotku semmostaki tekee. Olis kamala syyä ne ko koko kesän ensin hoitanu. Vaikka syönki kanaa ja broileria (nytki tässä keitän riisiä ja paistan kanaa.. :D) mutta ei omia lemmikkejä voi syyä.

Kanoissa olis hyötyä, sais kananmunia ja ihan kotipihalta. Lisäksi sais seurata kanojen elämää. Auroraki varmasi tykkäis kanoista. Ainaki se tykkää kaikista elukoista, mitä vain on nähny.

Voisin ottaa yhen kukonki, mikä herättää kesällä aina kukonlaulun aikaan :D :D

Hiljaista on ollut. Ja hiljaiseksi on myös vetänyt.

Kärsin tällä hetkellä joko lievästä influenssasta, siitepölyallergiasta tai katupölyn aiheuttamista oireista. Kurkkua pistelee, aristaa ja kutittaa. Välillä yskittää. Ääni uhkaa lähteä kokonaan. Lihaksia särkee aina aamuisin ja iltaisin. On ollut pientä lämpöä. En ole täysin kipeenä ja vuoteen vankina, mutta energiaa ei toisaalta riitä kaikkeen, mitä pitäisi ja haluaisi tehdä.

Voi uupumus sentään.

En jaksa uskoa, että tämä olisi sittenkään enää influenssaa. Pakko olla jonkin sortin allergiaoireilua. Leppä ja pähkinäpensas kuulemma kukkivat meidän alueella. Toisaalta myös ilmassa leijuu jatkuvasti silmin nähden epämääräistä hiekkapölyä. Tiedä sitten, mikä näistä on syyllinen olotilaani - yksistään tai yhdessä. Minulla ei ole todettu mitään siitepölyallergiaa. Tosin en ole koskaan jaksanut vaivautua testeihin, jotka voisivat antaa selvän vastauksen eikä tarvitsisi arvuutella, olenko herkistynyt allergeeneille vai en.

Muistan edellisvuosilta kärsineeni keväisin samanlaisista oireista kuin nyt. Aina samoihin aikoihin, kun ilmassa on ollut lepän siitepölyä tai talven jäljiltä jääneen hiekoitushiekan pölyä. Heti kun hiekat on saatu poistettua ja lepät ovat lopettaneet kukintansa, oireet ovat kaikonneet, ja elinvoima on palautunut jälleen normaaliksi.

Uskallan olettaa, että näin käy tänäkin vuonna. Mutta vielä on ilmeisesti kärvisteltävä muutama viikko.

* * *

Maaliskuu alkoi jo vajaa kolmisen viikkoa sitten, eli tämä seuraava tulee hieman myöhässä. Kuukausittain esittelemäni kalenterin sivu näyttää nyt tällaiselta:

Siinäpä muuten neuvo, jota pitäisi aina noudattaa, mutta joka saattaa välillä unohtua helposti. Ei auta, vaikka kuinka harjoittelisi ja yrtittäisi pitää tuon neuvon mielessä. Jossain vaiheessa kuitenkin ote lipsuu. Itselleni on käynyt näin. Monesti.

Mokailu ja kärkkäät sanat on aina korjattavissa - pahoittelulla ja anteeksipyynnöllä. Tämä riippu toki tilanteesta ja mitä on tullut äkkipäissään lauottua. Joka kerta, kun on sanonut pahasti tai ohi suun, sitä lupaa parantaa tapansa vastaisuudessa. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa. Olen huomannut sen. Lukuisia kertoja.

Tosin en jaksa nyt muistaa, koska olisin viimeksi ollut liian impulsiivinen puheissani. Parannusta on siis tapahtunut - ehkä.

:)

Täällä eletään erittäin kiireistä "viikkoa", kun käynnissä on 12 päivän työrupeama. Kalenteri on ollut täynnä tapaamisia ja merkintöjä. Viime viikonloppuna olin töissä meidän messuosastolla ja päivät olivat yllättävän rankkoja. Vapaapäivä häämöttää onneksi jo edessäpäin! Odotan lauantaiaamua, kun saan herätä ilman huutavaa herätyskelloa.

Sunnuntaina messupäivän päätteeksi otin osastoltamme nämä pirteät tulppaanit kainalooni ja kiikutin ne kotiin. Miksi en ikinä ole ostanut oransseja tulppaaneja? I H A N I A ! Nämä toimivat ikäänkuin auringon jatkeena olohuoneessa ja makuuhuoneessa. ;) Ovat pysyneet yllättävän hyvinä näinkin pitkään. Omat kokemukseni markettitulppaaneista ovat tänä keväänä olleet huonoja. Kukat ovat kestäneet virkeinä vain muutaman hassun päivän, vaikka olen niitä koittanut piristää leikkaamalla uudet imupinnat. Nämä yksilöt tuskin ovat tulleet marketista ja sen kyllä huomaa. :)

Tykkään aina ostella kotiin kukkia ja erilaisia vaaseja ja purkkeja on kertynyt kaappiin. Omat suosikkini ovat nuo eri kokoiset vanhat lasipurkit, joita olen kirpparilta haalinut, sekä mummolta lahjaksi saatu (kirpparilta myöskin löydetty) Iittalan maljakko.

Pirteää loppuviikkoa sinulle! :)

Seinät on nyt selvästi mun inspiraation kohteena. Törmäillen mitä siistimpiin ideoihin. Miksei tapettiakin voisi muotoilla mieleisekseen ja hyödyntää jämäpaloja.

Lisää ideoita täältä mistä kuvatkin eli qhttp://www.apartmenttherapy.com/how-to-hang-wallpaper-in-unconventional-creative-ways-210652?crlt.pid=camp.WwUu7hjggI2T

Tänään postista sai hakea laatikon, joka mahtui autoon mukavasti eikä painoakaan ollut juuri ollenkaan. Automaattiin se oli kuitenkin liian suuri (melkein pitäisi mittailla kun on vaikea uskoa), kuten eilen totesin.

Laatikosta paljastui Tapio Anttilan suunnittelema Triple-kattovalaisin, jonka paikka on keittiön pöydän päällä. Väliaikaisratkaisuna ollut Ikean valaisin sai lopulta monen vuoden jälkeen lähtöpassit. Ihmeellisesti venyvät aina nuo väliaikaiseksi suunnitellut viritelmät.

Postireissun yhteydessä hain itse lamput Prismasta. Myyjää oli konsultoitava, en edelleenkään ole hahmottanut näitä kaikkia nykyisiä vaihtoehtoja. Ledit valikoituivat lopulta omikseni. Valo on oikeasti valkoinen ja todella hyvin valaiseva, toisin kuin näistä kuvista voisi päätellä. Ehkä aavistuksen alemmaksi pitää vielä laskea, vaikkei mitään häikäistymisvaaraa olekaan alhaalla olevan levyn ansiosta.

Onneksi edes nämä basilikan taimet itivät ja kasvavat vauhdilla, kun muut tuntuvat niin kooovin hitailta. Keijunmekkojen kanssa meinaa mennä vallan usko, eivät kasva siis yhtään mihinkään. Ja hitaasti kasvavat kyllä tomaatit ja chilitkin. Pelargonien pistokkaat tekevät uutta lehteä, nyt voinee jo päätellä, mitkä juurtuivat ja mitkä eivät, aika riittävä määrä selvisi.

Tänään huolestuin jatkuvasta auringon räkityksestä ja kävin vähän suojailemassa alppiruusuja, pikkuhavuja, puksipuun ja sammalleimua. Viimeinen oli ehtinyt aikas lailla kuivuakin jo muurialtaassa täydessä paisteessa.

Kevätaurinko oli herätellyt jo tällaisenkin kaunokaisen, jonka poika bongasi metsästä, itse jätän mieluusti tapaamisen väliin:

Vaikka noin periaatteessa suosin Suomalaisia pienkasvattajia ja luomuyrttejä hyötykasveissa, en kuitenkaan voinut vastustaa näitä 3,5€ taimia käydessäni eräässä halpahalliketjun myymälässä. Nämä yrtit ovat aivan valtavan isoja ja ennen kaikkea, hyvässä kunnossa. Taisin sattua oikeaan aikaan myymälään, rullakot olivat vielä täysiä ja ilmeisesti juuri tulleita. Pidän ne nyt keväällä näissä ruukuissaan mutta kesällä istutan ne maahan, näin niiden hoito on paljon helpompaa. Toisin sanoen, kasteluväli on paljon harvempi.

Mukaani tarttui salvia, josta toivon saavani monen monta salvia-parmesanpastaa.

Laventeli, joka toivon mukaan kasvaa hervottomaksi, tuoksuu hyvältä ja tekee kauniita kukkia.

ja kolmantena timjamiyhdistelmä. Lajikkeita näissä ei ollut mainittuna mutta tuossa timjamipuskassa näyttäsi olevan kahta eri lajiketta. Perustimjamia ja jotain keltalehtistä versiota. Veikkaan sitruunatimjamia mutta voipihan tuo olla jotain muutakin. Timjami on minulle perusyrtti, se sopii todella moneen kesäiseen ruokaan; jogurttikastikkeeseen, kalan maustamiseen ja kanan marinointiin.

Tässä siis kolme ensimmäistä alkavan kauden yrttiä, joista olen aivan täpinöissäni. Ovathan ne todella kauniita katsella - ja ihania ruoanlaitossa. Tarkoitus on siis hankkia vielä jotain taimia valmiina ja jotain kasvattaa siemenestäkin. Myöhemmin kerron vielä ihanasta alelöydöstä viime syksyltä, liittyen tähän aihepiiriin. Tästä se kasvukausi alkaa!

Rakennusprojektissa vastaan tulee jatkuvasti tilanteita, kun jo varmaksi valittu asia (oli se sitten talotoimittaja, keittiötoimittaja, lattiamateriaali, laatta tai mikä tahansa) pyörretään. Syynä on yleensä kustannukselliset tai toteutukselliset syyt, mutta usein myös toisesta rakennusblogista, sisustuslehdestä tai netin syövereistä vastaan tullut uusi, mielenkiintoisempi vaihtoehto. Itse olen huomannut, että valitettavasti nälkä kasvaa syödessä ja kun ehkä pitäisi ennemmin yrittää säästää ja löytää se edullisin vaihtoehto, niin usein se ei kuitenkaan miellytä makuani ulkonäöllisesti tai laadullisesti.

Yksi asia, jossa makuni ei onneksi ole sieltä kalleimmasta päästä on sisäportaat. Tosin niissäkin tuo jo varmaksi valittu materiaali, eli betoni, on saanut rinnalleen kovan kilpailijan vanerista. Meille on tulossa umpiportaat ja ne rakennetaan kahden seinän väliin. Portaiden alla oleva tila hyödynnetään varastotilaksi. Betoniportaat ovat mielestäni yksinkertaisen kauniit ja sopivasti hieman rosoiset. Koska yleisten tilojemme lattiat tulevat olemaan betonia niin betoniportaat jatkaisivat tätä yhtenäistä, saumatonta lattiaa yläkerran ja alakerran välillä. Betoniportaat ovat myös edulliset (etenkin itse toteutettuna), kestävät, käytössä hiljaiset ja niistä saisi rakennusaikana turvalliset raksaportaat kerrosten välille, sillä ne voidaan asentaa jo talon runkovaiheessa. Niiden kylmyys jalan alla kuitenkin mietityttää, etenkin talvisaikaan. Ja koska meille ei ole tulossa mitään hienoa lasi- tai teräskaidetta portaita kehystämään niin ehkä ne betonilattian kanssa jäisivät jopa aika huomaamattomiksi, mikä tosin voi olla sekä hyvä että huono puoli riippuen siitä mitä portailta hakee.

Uusin ihastukseni on kuitenkin vaneriportaat, jotka myöskin ovat käsittääkseni suhteellisen edullinen ja helposti itse toteutettavissa oleva vaihtoehto. Silmääni miellyttää etenkin ohuesta vanerista tehdyt, hyvin yksinkertaiset umpiportaat. Mielestäni ne sopisivat hyvin betonilattioiden rinnalle ja toisivat taloomme hieman sitä kaivattua puupintaa tuomaan lämpöä valkoisen, harmaan ja mustan värimaailman keskelle. Mielipiteitä ja kokemuksia kummastakin vaihtoehdosta otetaan ilolla vastaan!

(Kaikki kuvat: Pinterest)

Kevät on lempivuodenaikani, koska sitä seuraa kesä. Kaikki on vielä kokematta.

Keväinen optimismini on käsin kosketeltavissa, kun lottoan ehkä kolmatta kertaa elämässäni. Numerot valikoituvat kupongista vaivattomasti: syntymäpäiväni, lempi-ikä, oikea ikäni, sen talon numero, josta sillä hetkellä halusin vuokrata asunnon ja niin edelleen. Lauantai-iltana ainoan rivini kaikki numerot ovat vääriä.

Lottovoiton todennäköisyys on yksi 15 miljoonasta.

Maaliskuun aurinko pehmentää jo laukkuun sullotun suklaapatukan ja punertaa posket ja nenänpään, jos ei muista laittaa aurinkorasvaa.

Tällä viikolla auringon voima on herättänyt eloon jopa yötaivaan. Näittekö tiistaiyön upeat revontulet?

Avaruussääpalvelu Auroras Now! arvioi revontulten todennäköisyyttä mm. aurinkotuulihavaintojen perusteella.

Juuri nyt kaikki tuntuu kevyemmältä. Lähteminen, askel, aamupala. Tekee mieli kävellä rantaan kevättä vastaan. Maata silmät sirrillä pää auringon lämmittämää tyynyä vasten ja sulatella viikonloppulounasta makuuasennossa. Kyllä se sulaa.

Ja lumikin vähitellen.

Ilmassa on mahdollisuuksia ja katupölyä.

Otsikon lainaus on kiinalainen sananlasku, jonka löysin Marc Riboud’n valokuvakirjasta Into the Orient

Kevätkasvoille suosittelen Aesopin puhdistavaa Parsley Seed -naamiota

Pieniä yksityiskohtia kodistamme. Meidän sisustus on aikalailla valkoista, mutta pienemmät yksityiskohdat ovat sitten niin hopeaa, lasista, (hieman)mustaa kuin kultaista. Saapas nähdä, millanen tulee jatkossa olemaan, kun suurin osa (vähintäänkin puolet) sisustusjutuista, sekä laatikostoista yms. lähtee pois. Onko seuraava väri pelkkä valkoinen vai.. Näin kevään mittaan itselle on tullut pieni hehkutus vaaleanpunaiseen, vaikkei sitä täällä kämpässä ookkaan. Omassa mielessä muhii, mutta sen näkee sitten.