Ajattomat&Kauniit Suomalaista iittalaa Alvar&Aino Aaallon suunnittelemaa lasia

Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat tässä Bedroom Details -jutussa, että makuuhuoneen tuolille oli ilmestynyt uusi torkkuhuopa. Ostin muutama viikko sitten kauan himoitsemani ylellisen Balmuirin Highland -huovan, joka on 100% kasmirvillaa. Stockmannilta sai valitsemastaan kodin tuotteesta -20% alennuksen, joten tämä etu oli hyvä hyödyntään tähän ylelliseen tuotteeseen.

Higland -huopaa kuvaillaan nettisivuilla tarkemmin näin: This traditional and luxurious Highland throw is the finest accessory for your sofa. It is made of the finest cashmere. The superior quality of this cashmere product is a result of the finest cashmere fiber, careful spinning of the yarn and traditional weaving.

Olen ollut todella tyytyväinen blogin kautta saamaani Balmurin Highland -kaulahuiviin, joten halusin ehdottomasti samaa ylellistä pehmeyttä ja lämpöä torkkuhuovan muodossa. Balmuirin kaulaliina oli esillä tässä Wardrobe Details -jutussa sekä tässä Wardrobe Details -jutussa.

Eilen oli perjantai ja 13. päivä. Mie en ole koskaan ollu mitenkään taikauskonen eikä tuo päivä siis poikennu mitenkään omasta arjesta. Muutenko sillä, että se oli perjantai. Mulla on tullu tavaksi joka perjantai vähintään imuroija koko talo ja välillä tehä "ruottalainen siivous" niinkö täällä on tapana sanoa. Eli imurointi, pyyhkiä pölyt ja pyyhkiä lattia mattojen välistä. Helppoa ja nopeaa. Minusta on mukava alkaa viikonlopun viethoon ko on siisti koti. Vaikka sehän ei sitä tarkota, että täälä olis siistiä, mutta ei ole ainakaan likasta. Ja minusta pitää näkyä elämisen meininki kotona, ja sehän näkyy, kiitos Auroran :)

Eilen iltapäivällä Aurora tahto kakkua, no äitinhän ei auttanu ko alkaa tekemään kakku. Onneksi viime viikonlopulta oli jääkaapissa yks kermapurkki ja mansikkahilloa niin saatiin tehtyä kakku. Mie tykkään leipoa kaikkea mahollista ja nyt Auroraki on alkanu olemaan kaverina. Aurora auttaa sekottamalla taikinaa ja kaataa valmiiksi mitattuja kampeita kulhoon. Onhan se sotkusta kaks vuotiaan kans leipoa, mutta pääasia että on hauskaa.

Tänään olis sitten suunnitelmissa lähteä kylästeleen minun vanhempien tykö. Asuvatki huiman 15 km päässä meiltä. Täällä pohjosessa kaikki matkat on pitkiä niin tuo 15 km on minusta ainaki lyhyt, vaikka moni saattais pitää sitä pitempänäki matkana. Mutta sitä ennen Aurora nukkuu, tai on nukkunu jo kaks tuntia, ja Aamu nukkuu kans niin mulla on aikaa kirjottaa tänne, kutoa sukkaa ja kattoa Netflixistä elokuvaa.

Tässä minun kirjotuksessa ei oikeastaan ollu taas mitään "aihetta", kunhan kirjottelen. Mutta ite tykkään niin sehän se tärkeintä on. Ja lisäksi vielä Lyylin kuva, meän 4 vuotias karvakasa.

Hortoilu ja puutarhanhoito on mulle sellaisia "sitku" juttuja. En ole näiden kahden kesän aikana kasvattanut parvekkeella mitään. Ajattelen, että sitten kun meillä on se omakotitalo, niin sitten teen kasvimaan. Ohi kulkee runsas liikenteinen Sammonkatu ja mietin vain sitä mitä kaikkea kasveihin imeytyisi parvekkeella... HÖPSÖN PÖPSÖÄ!  Olen tyytynyt kasvattamaan muutamaa hassua paprikan taimea ikkunalaudalla.

Metsään hortoilemaan lähteminen on aina vaan jäänyt. Ihan vierestä ei kasveja viitsi kerätä, sillä autoteitä on ympärillä niin tiheään. Ymmärrän kuitenkin, että hortoilun opettelun jatkuva lykkääminen saa minut olemaan tosipaikan tullen ihan peukalo keskellä kämmentä. On siis ehkä pienen mittakaavan itsemurha tukeutua vain "sitku"-ajatteluun... Entäs jos sitä "sitkua" ei koskaan edes tule?

Ehkä on aika rakentaa tänä kesänä ruokaparatiisi parvekkeelle, vaikkakin pienillä pakokaasumausteilla...

- Riina

Linnunpöntöstä löytyi tänään surullinen näky: vanha pesä pikkuruisine munineen. Uudet pöntöt odottavat ripustamista ja pihavaja on siivottu ja lapiot ja talikot järjestetty riviin odottamaan maan sulamista. Ensimmäinen lumikello kukkii ja lakanat paistattelevat päivää auringossa. Voi miten ihana olisi päästä tänään nukkumaan ulkoilmalle tuoksuviin puhtaisiin pellavalakanoihin. Ihan niin nopeasti eivät kyllä taida kuivua. Ehkä huomenna.

Mukava määrä symppiksiä Lomonosovin eläimiä on jo muuttanut luokseni. Tänään ostin kirpparilta nuo yläkuvassa näkyvät koirat. Olivat myynnissä laumana eikä noita kyllä raaski erottaakaan toisistaan.

Tori.fi on myös hyvä kanava tämän keräilyn kannalta. Sieltä bongasin kissapedot ja terrierin.

Pingviinihullu saa luonnollisesti lahjaksi pingviinejä. Minua on lahjottu myös näillä neuvostopingviineillä. Alempi on samalla pullo pään toimiessa korkkina.

Näiden lisäksi kokoelmastani löytyy kettu ja kiinanpalatsikoira. Ja lisää pitäisi saada. Käsistä lähtee tämäkin keräily... 

En jaksanut tehdä koko viikolla juuri mitään. Pakolliset arki-askareet tuli jotenkin hoidettua. No tänään se sitten pamahti; aamulla oli jo mieli täynnä ideoita. Miestä ja poikaa kuskatessa mietin vain mitä kaikkea tekisinkään kun pääsisin kotiin. Ja tulihan sitä tehtyä.

- istutin juorunpistokkaat (kuulemma edelliskesäiset...)

- pesin haisevan eteisen

- tein ruuan LISÄKSI persikkakääretortun ja appelsiinipiirakkaa

-  laitoin narsisseja ulos 

- pesin toisen vessan ja keittiön lattian

Ja paljonhan sitä jäi tekemättä mutta pääsin sentään jo alkuun. No, käväisi se siskokin tyttärensä kanssa. Katsoi pelin ja juuri lähtivät. Ei olla ihan samanlaisia koska minä en todellakaan seuraa kuin korkeintaan oman pojan jääkiekkopelejä. Huomenna onkin peli Kaukajärvellä. Sitten mennään porukalla syömään. Nam. Huomisiin.

Rooma pukeutuneena oranssiin viimeisessä kuvasarjassa.

*

Orange shades in my last Rome post. 

Linnankatu on ihana!

Saatiin lapset hetkeksi hoitoon ja päästiin keskustaan asioille. Meidän pysäkit:

• Vähätori, kauneinta aluetta Turussa / Linnankatu 3 ->
• Tiirikkalan brunssi /Linnankatu 3
• Sisustuksen Koodi / Linnankatu 6
• Kauppahalli / Linnankatu 15

Mitä aurinkoisinta sunnuntaipäivää!

/snapshots from Turku

Olohuoneen nurkassa ruokapöytää vastapäätä meillä on kapea vitriinikaappi, joka kätkee sisälleen valikoiman erilaisia viinilaseja. Koska avokeittiössämme ei ole paljon kaappitilaa, osa astioista tulee säilyttää muualla. Avokeittiötä esittelin teille aikaisemmin tässä Kitchen Details -jutussa. Kapea vitriinikaappi sopii täydellisesti tähän pieneen tilaan, mikä muuten olisi jäänyt hyödyntämättä. Tämä valkoinen vitriinikaappi on ostettu jo vuosia sitten mutta samainen kaappi löytyy edelleen Elloksen valikoimasta. Kaapin löydät täältä.

Ylimmälle hyllylle sijoitin uusimmat tulokkaat tyylikkäät Riedelin Vitis Champagne -lasit, joita esittelin teille tarkemmin tässä New In -jutussa. Samalle hyllylle sijoitin myös Vitis -sarjan Riedel Riesling -lasit, jotka sain aikaisemmin blogiyhteistyön kautta Decanterilta. Nämä viinilasit olivat mm. esillä rapujuhlissa, joista kirjoitin teille tässä Kitchen Details -jutussa. 

Toisella hyllyllä jatkuu valikoima erilaisia Riedel punaviinilaseja*. Nämä punaviinilasit on uutta Veritas -sarjaa ja niitä löytyy kolme eri mallia. Näitä eri malleja esittelin teille tarkemmin tässä Kitchen Details -jutussa. Tältä hyllyltä löytyy myös jalattomat Riedel valkoviinilasit, jotka käyvät hyvin myös vesilaseista. 

Toiseksi alimmalla hyllyllä on valikoima erilaisia edullisia viinilaseja, joita voi käyttää huoletta juhlissa. Suurin osa näistä on hankittu todella edulliseen hintaan Stockmannin Hulluilta Päiviltä. Näitä laseja oli esillä esimerkiksi valkoisessa juhlavassa kattauksessa, joka esittelin teille tässä Kitchen Details -jutussa. Aivan alimmaisella hyllyllä on Arabian 24h sarjan sekä Teeman valkoisia kuppeja kahvihetkiä varten. 

* Osa viinilaseista on saatu blogiyhteistyön kautta

Auringon näyttäessä parastaan oli koitettava näyttää samaa itsestään. Siis ryhti kuntoon ja parvekkeen kimppuun rätti kourassa! Normaalistikin on talven jäljiltä kovasti pölyä ja muuta pyyhittävänä. Nyt sotkua oli erityisen paljon, hioinhan tuolin puuosat parvekkeella. Pian saa ottaa rätin uudestaan käyttöön keltaisen pölyn täyttäessä koko maan.

Auringosta on mukava nauttia lukien, viltin alla vielä tähän aikaan vuodesta. Löysin eilen kirpparilta jatkosodan Laila Hirvisaaren Minä, Katariina -teokselle. Katariinasta on tullut keisarinna, joten kirjan nimenä on kuvaava Me, keisarinna. Ensimmäinen osa oli kiinnostava ja samalta tuntuu tämä jatkokin.

En oikeastaan tiedä, mikä vitsi on kasvattaa sipuleista tulppaaneja ruukussa, kun tähän aikaan leikkotulppaanit taitavat tulla halvemmiksi kuin kukkasipulit syksyllä. Mutta onhan siinä tietysti se jännitys, että tuleeko niistä mitään ja kasvun seuraaminen nyt vaan on mielenkiintoisempaa ja palkitsevampaa kuin valmiin kimpun nappaaminen kaupasta. Taisin näistä tulppaaneista jo kirjoittaakin, että kasvatus ei mennyt ihan tuubiin ja sipulit lähtivät kasvuun vähän turhan aikaisin, multa oli melko kosteaa ja ruukut liian suuria ja kasvaneet aivan täyteen juuria. Lisäksi olin istuttanut nämä sipulit kahteen eri ruukkuun, eli aivan liian harvaan. Niinpä nostin ne joku aika sitten ylös, sillä seurauksella, että suurin osa juurista jäi vanhoihin ruukkuihin ja istutin uudestaan vähän syvempään ja yhteen ruukkuun. En oikeastaan uskonut, että ne siitä selviäisivät, mutta niin vain ne nyt kukkivat ja tulipahan taas opittua yhtä sun toista. Ruukku kävi tänään tutustumassa ulkoilmaan, mutta öiksi otan sen vielä sisään pakkasilta suojaan. Jos viimeisissä alennusmyynneissä maan jo jäätyessä on vielä tarjolla kauniiden tulppaanien hyväkuntoisia sipuleita, niin enköhän sorru niihin tänäkin syksynä. Ja itse asiassa kaipa nämä samatkin sipulit voisi istuttaa uudestaan ruukkuun, kun vaan muistaa niitä kesällä hyvin lihotella ja nostaa syksyllä maasta lepäilemään muutamaksi kuukaudeksi.

10 pientä tyttöä, iso kasa kukkia, pientä ohjeistusta ja ennen kaikkea; innostunut fiilis x 10! Sen verran avustin pieniä kukka-asetelmien tekijöitä, että jaoin tarvittavan määrän kukkia jokaiselle jotta kukkien määrät jakautuivat tasaisesti. Leikkasin paksuvartiset kukat oikeaan mittaan ja näin vältyttiin veitsien käytöltä. Ohutvartiset kukat tytöt saivat itse oikeaan mittaan terävillä saksilla ja homma sujui aivan loistavasti! 

Olin jakanut kukat viiteen keltasävyiseen asetelmaan ja viiteen vaaleanpunasäyiseen asetelmaan mutta kehotin myös tyttöjä vaihtelemaan värejä kaverin kanssa, jos se molemmille sopii ja voi sanoa että se oli hyvä juttu. Kahta samanlaista asetelmaa ei löytynyt!

Täytyy sanoa, että koko prosessi meni sen verran vauhdikkaasti, että suurin osa asetelmista tuli pakattua tytöille mukaan ennen kuin ehdin kuviakaan ottaa. Sillä aikaa kun pakkasin valmiita töitä papereihin, lapset värittivät itselleen mieluisensa paperikakssit, johon asetelmat sitten sujautettiin. Aivan mahtava kokemus kaiken kaikkiaan. Tytöt tekivät niin innokkaasti kukka-asetelmiaan että piti ihan houkutella välillä heitä tauolle juomaan ja ottamaan pientä välipalaa ja tauon jälkeen homma jatkui samalla innolla.

Tässä ideaa kotisynttäreille tai miten olisi, voisitko kuvitella ottavasi tällaisen palvelun kotiin synttäreiden ohjelmanumeroksi?

Viime aikoina asuntoasiat ovat lisänneet kiirettä elämään. Tasan kahdessa viikossa ehtii näköjään hyvin pistää asuntonsa myyntiin, löytää sille uuden omistajan ja sopia uuden ostamisesta. Vielä edellisenä viikonloppuna klikkailtiin Keitaassa kahvin äärellä asuntoilmoituksia; tällä viikolla jo juostiin arki-iltana Sandroon vähän ennen sen sulkeutumista skoolaamaan tulevaa kotia. 

Nyt Kallion kauniita näkymiä katselee ikkunasta jo lähes nostalgisesti, vaikka muutto koittaakin vasta kesällä.

Varatut miehet.

Firman bileet.

Voi huh huh.

Niitä tarinoita.

En ihan uskonut niitä aiemmin.

Ajattelin et ne on pahasuopaisia juttuja.

Nyt kun sitä meininkiä on nähnyt.

Niin huh huh. Tupla huh huh.

Mikä ihmisiä vaivaa?

Missä vaiheessa on tullut ihan ok.

Sanoa nätille tytölle et jätän kihlattuni.

Jos sä vain oot kiinnostunut musta.

On niin outoa saada selkeitä aloitteita.

Tyypiltä joka seisoo siinä.

Sormus sormessa.

Tekis mieli kiljua niille.

Et en mä ole niin ihmeellinen.

Jos juon normimaitoa niin saatan pieraista.

Oon ihan helvetin ärsyttävä.

Voidaan soittaa parille mun exälle.

Et ei kannata vaihtaa.

Ymmärrän et ihmiset eroaa.

Välillä se paranee vaihtamalla.

Mut voisiko sen eron hoitaa ensin?

Joo, onhan se kamalaa jäädä yksin.

Kun eroaa.

Mut se hyppy on vain otettava.

Jos vain pakkaa kamat.

Muuttaa naisen luota naisen luo.

Siinä samalla kantaa ne ongelmat.

Siihen uuteen suhteeseen.

Mielenkiintoista maanantaita odotellessa.

Elämän vaikeus koostuu kokonaisuudessaan liian suuresta määrästä vaihtoehtoja ja mahdottomuudesta tehdä valintoja eri vaihtoehtojen välillä. Tahtotilansa kanssa hukassa oleva ihmisluonto musertuu yleensä valinnanvapauden paineen edessä ja tuloksena on pakokauhuista poukkoilua suboptimaalisten valintojen viidakossa.

Paitsi joskus. Joskus harvoin sitä tietää mitä haluaa ja onneksi tämä harvinainen tilanne tulee yleensä vastaan elämän suurien päätösten yhteydessä. Kun katsoi tulevaa vaimoaan silmiin niin sen vain tiesi. Ja kun katsoo tulevaa kotiaan postilaatikkoon niin senkin vaan tietää.

Tänään iltapäivällä teimme toisella näkemisellä ja noin päivän harkinnan jälkeen tarjouksen ensiasunnostamme. Iltaan mennessä tuo elämää suurempi kirjelmä oli saanut niin välittäjän kuin nykyisen omistajankin siunauksen. Näinollen toukokuun alusta siirrämme itsemme ja omaisuutemme Jyväskyläläisestä vuokra-asunnosta Tampereen Kalevaan. Meistä tulee Kalevalaisia. Kevään aikana kauppa sinetöidään, asunto remontoidaan ja lopulta siitä tehdään koti ja tämä matka taltioidaan niin itsellemme kuin muillekin.

Minulla on vähän paha tapa inspiroitua hieman liiaksi ulkomaisista sisustuslehdistä ja englantilaisista puutarhoista. Tai esimerkiksi Loviisan Wanhat talot -tapahtumasta, joka järjestettiin viimeksi joulukuussa.

Juuri nyt haaveilen nimittäin tällaisesta näkymästä:

Kyseessä on Loviisassa sijaitseva Kuninkaanlammen talo, jossa on pieni, mutta todella sympaattinen veranta, jossa kasvit näyttivät viihtyvän. Pensaista roikkui sitruunoita ja kiinanruusu oli täydessä kukassa. Oma kiinanruusuni näyttää tällä hetkellä siltä, että se vetelee viimeisiään. Edellisen murhasin jo pari vuotta sitten vahingossa. 

Huonekasvien kukoistuksen estävä suurin ongelma meillä on se, että täällä on liian lämmintä talvisin, jotta suosikkikasvini viihtyisivät. Jukkapalmulle ja orkidealle näyttää kyllä kelpaavan mikä tahansa ilmasto, mutta ruusut ja begonia näyttävät tuskaisilta tähän aikaan vuodesta. Haaveilen edesmenneen mummoni rintamamiestalon valoisasta eteisestä, jossa oli talvisin niin kylmä, että siellä ei viihtynyt kuin takki päällä. Nyt ymmärrän, miksi mummo ei laittanut lämmitystä päälle ja miksi mummon verenpisarat näyttivät vuosi vuodelta komeammilta.

Meillä näyttää nyt tältä. Hyvä alku, mutta eteisessä hyrräävät patterit, eikä ovia, joilla eristää lämmin ilma pois, enää ole. Kesän on joko tultava pian, tai alan rakentaa taloon uutta lasikuistia. 

Lasken kevään alkavaksi itselleni siitä hetkestä, kun saan kerättyä ensimmäiset kukat luonnosta. Lumikellot kukkivat jo ojassa: viime vuonna lumen seassa, tänä vuonna ilman.

Tarkoitus olisi tänään raahata kiikkuva ja natiseva puupöytä ulkorakennuksesta ulos ja tehdä siitä istutuspöytä multatouhuja odottamaan. Tarvitsen varmasti saavillisen kahvia ja valtavan kasan ruuveja. 

*

First self picked flowers this Spring. 

Kylppäriin ei voi laittaa kukkia, ellei ole ehtinyt tehdä nopeita viikkosiivouksia kummempia pesuja. No, tässä yksi sellainen siivouksen jälkeinen esillepano. Choisya ternatan oksa on ollut mulla jo viikkoja, pisimmillään se oli parikymmentä senttinen, välillä sen kanssa on ollut kukkia mutta nyt se päätyi näin pätkäistynä tähän villiin keramiikkapulloon. Leikkojen vesien vaihtaminen ja uusien imupintojen leikkaaminen kannattaa! 

En löytänyt tälle kasville suomenkielistä nimeä ja ilmeisesti tätä mm. Pohjois-Amerikassa kasvavaa pensasta istutetaan tuoksuvien kukkien takia mutta täällä Suomessa olen törmännyt tähän vain leikkovihreänä. Koboltin sininen toimii mainiosti räikeän vihreän kanssa.

Asunnon hankinta on suurimmalle osalle keskiluokan massasta ponnistavia yksilöitä elämän suurin taloudellinen transaktio. Toisaalta tuo samainen asunto on myös paikka jossa siihen taloudellisen sijoituksen tehnyt henkilö viettää seuraavien vuosien aikana jopa suurimman osan elämästään ja jonka seiniä, kattoja ja lattioita hän tulee tuona aikana katselemaan enemmän kuin itse aurinkoa. Siksipä asunnon hankinta on suuri ja tärkeä asia jonka pohdintaan käytettyä harkintaa ei useinkaan kertakaikkiaan voi liioitella. Mutta mihinpä sitten kannattaa kiinnittää huomiota ja miten, siinäpä kysymys johon seuraavassa ainakin osa vastauksesta.

• Taloyhtiön remontit: Putkiremontin pitää olla tehtynä, sen tietää varmasti jokainen asunnon ostoa koskaan edes etäisesti harkinnut. Veikkaanpa jolloinkin 50 vuoden kuluttua maamme vanhainkotien olevan täynnä dementian viimeisissä vaiheissa hourivia vanhuksia joiden ainoa kosketus todellisuuteen on enää aivopoimujen syvimpiin kerrostumiin pinttynyt pakokauhu putkiremonttia kohtaan. Eräänkin pankin asuntolainahakemuksessa näytti jopa olevan erikseen pakollisena ruksattavana kohtana "Putkiremontti tehty: kyllä/ei". Ja hyvä tietysti niin, koska kova psyyke pitää olla sillä joka putkiremontin läpi jaksaa kotonaan asua ja vielä paksumpi lompakko sillä joka aikoo hoitaa homman väliaikaisilla asumisjärjestelyillä. Mutta putkiremontissa ei ole koko totuus. Kuvaan astuu mukaan putkiremontin lähes yhtä ilkeät sisarukset sähköremontti, julkisivuremontti, hissiremontti, piharemontti ja monta muuta saman suvun sivuhaaraa. Putkiremontti on näistä varmasti raskain käydä läpi, mutta julkisivuremontin keskellä kesäkaudeksi kelmutettu talo sinetöityine ikkunoineen ei paljoa jää jälkeen. Yhteenlaskettu kustannus mainituilla vähemmän kuuluisilla remonteilla voi myös helposti nousta ilkeätä putkiremontti-isoveljeään suuremmiksi. Joten katsotaan ne kaikki menneet ja tulevat remontit taloyhtiön kuntoarviosta ja PTS-suunnitelmasta ja lasketaan realistisesti niiden rahallinen ja elämänlaadullinen vaikutus. Lisähuomautuksena vielä mainittakoon, että jos välittäjä mainostaa 50-60 vuotiaaseen taloon 90-luvulla tehtyä ikkuna- tai putkiremonttia niin kannattaa ottaa huomioon noidenkin vaihto-osien olevan jo hyvin pian toisen kunnostuskierroksen tarpeessa.​

​

• Tontin omistus (oma/vuokra): Perisuomalainen jääräpää sisällämme vastustaa lähtökohtaisesti ajatusta vuokratonteista, sotiihan toisten maille rakentaminen jo ihan tervettä maalaisjärkeäkin vastaan. Todellisuudessa kuitenkin monissa kaupungeissa kokonaisia kaupunginosia on kaavoitettu vuokratonteiksi ja talot ovat niillä seisseet menestyksekkäästi jo kymmeniä vuosia. Omassa tapauksessamme kyseessä on juurikin vuokratontti, jonka alkuperäinen 60 vuoden vuokrasopimus on kaiken lisäksi päättymässä jo ensi vuonna. Tontin vuosivuokran odotettavissa oleva kymmenkertaistuminen (10000€->100000€) ei kuitenkaan talon asuntojen määrällä jaettuna tarkoita kuin noin 1€/m2 suuruista kuukausittaisen hoitovastikkeen nousua ja jos asunnon hoitovastikkeen voidaan katsoa olevan tuo nousu huomioonottaenkin vielä kohtuullinen niin ei vuokratontista ole mitään syytä tehdä ongelmaa. Ja jostain syystä omalle kohdallemme sattuneissa omatonttisissa taloyhtiöissä hoitovastike olikin korkeampi kuin ostamamme asunnon hoitovastike lisättynä korkeamman vuokran aiheuttamalla korotuksella.

• Asunnon kunto:"Remontoi tästä unelmiesi koti" - siinä on eräs laajimmin viljeltyjä puolitotuuksia. Remontoimalla tietysti saa juuri sellaisen kuin haluaa, mutta jos tuosta huikeasta mahdollisuudesta aletaan rokottaa hinnassa niin jotain on pahasti vialla myyntilaidan todellisuuskäsityksessä. Purkukuntoinen sisäpuoli asunnosta on plussaa jos on osaamista, aikaa ja/tai rahaa tehdä se remontti. Muussa tapauksessa kyseessä on jotain petoksen ja heitteillejätön väliltä. Rakennusasioista jotain ymmärtävä tuttu tai pienellä korvauksella näyttöön houkuteltu remonttiammattilainen auttaa kummasti kokemattomampaa sinisilmää näkemään kultareunuksen kääntöpuolen lohkeilevan maalin ja sen uusimisen kustannukset. Tosin unelmakodin aihioina markkinoitavat remonttipommit ovat silti vain marginaalinen rikos ihmisyyttä kohtaan verrattuna ammattimaisten asuntojobbareiden viiden pennin myyntiremontteihin. Kun lattiassa on viime viikolla asennettu halvin laminaatti ja keittiössä IKEA:n kodinkoneissa vielä tarrat kiinni niin tyhmempikin kyllä ymmärtää mikä on humpan juoni. Jos nuo ovat oman maun mukaiset niin sitten eikun maksamaan paikallisen oligarkin niistä veloitettama preemio, mutta jos ja kun noiden pikafiksien suurimmalle kansanosalle aiheuttama aistiärsyke on pääasiallisesti laadultaan negatiivinen niin sama pitäisi olla myöskin niiden vaikutus hintaan. Ja lisättäköön vielä, että sama pätee myös niin osaamattomien DIY-sankareiden kuin eksentristen taiteilijasielujenkin omaan käyttöön tekemiin remontteihin. Vahingossa epätasaiseksi jääneet seinät tai vinossa olevat lattiat eivät ole romanttisen rustiikkisia vaan purkujätettä ja seinän kokoisesta freskosta ei voi pyytää lisämaksua ellei maalarin töitä ole muualla nähtävissä pääsymaksua vastaan.

• Hinta: Tarkista nykyinen vuokrasi ja ihmettele kuinka paljon todellisuudessa lyhentäisitkään lainaa sillä summalla. Siinä on budjettisi. Tai jos haluat oikein panostaa niin pistä vielä vähän lisää. Tai jos jostain syystä kertakaikkiaan haluat tehdä elämästäsi todella vaikeata niin sitten voit laittaa kaikki tulosi seuraavan 25 vuoden ajalta kiinni asumiskuluihin, mutta itse joudun hakemaan pari nitroa jo pelkän asian ajattelemisesta. Kun puhun muissa yhteyksissä unelma-asunnostamme niin haluan tässä korostaa kyseisen "unelma"-sanan pitävän jo sisällään indeksi- ja realiteetti-tarkistukset. Eli meidän unelmamme on sellainen joka on optimaalinen myös taloudelliselta kannalta. Jollekulle muulle unelma voi tarkoittaa taloudellisista tosiseikoista välittämätöntä haavelinnaa, mutta kehoittaisin tässä tapauksessa harkitsemaan vielä kerran tai edes sen ensimmäisen kerran. Asuntomarkkinoiden villit vuodet kuuluvat olevan taas tältä kertaa takanapäin ja kiristyneiden lainaehtojen valossa harvemmalle onneksi enää edes mahdollistetaan todellisuuspakoisia egotrippejä omistusasumisen keinoin. Onneksi pankkineidit pitävätkin ensiasunnon ostajat melko tiukassa lieassa raha-asioiden suhteen ja ilmeisesti se on ainoa asia mikä on pitänyt näinkin suuren osan keskimääräisesti talouden realiteeteista suhteellisen kujalla olevista kansalaisista kiinni omistusasumisen syrjässä ja maksuhäiriöiden ulottumattomissa.

Tässä siis jotakin mietittävää. Listassa ei selvästikään ole edes yritys kaikenkattavaksi ja tulevan kahden hengen kommuunimme toinen osapuoli kokeekin tarpeelliseksi piakkoin lisätä listaan omat (vähemmän inhorealistiset) prinsiippinsä seuraavassa kirjoituksessa. To be continued....