Pidän eniten kodissani sen pienistä epätäydellisyyksistä.

Lattia viettää vähän, valkea lattiamaali hakeilee muutamasta paikasta, ikkunalaudat ovat vähän rapistuneet, samoin kynnykset. Mikään näistä ei haittaa minua yhtään. Sisustuksenikin kun on aika epätäydellinen ja harkitsematon.

Laitan julisteita seinälle tarroilla, verhoissani on aina vähän kissankarvaa, säilytän rikkoontuneita kenkiä kirjahyllyssä, kun en raaski poiskaan heittää. Pidän sohvaa myös melkein aina vuoteeksi levitettynä ja kasaan sen päälle kaikki tyynyt ja peitot yhdeksi mytyksi.

Oikea kotihan tämä on, ei mikään sisustuslehden esimerkki.

-----

The things I love about my home: it´s old and it´s not perfect. Much like my interior design taste.

Tallin, navetan ja kanojen tarhan katolta on tiputeltu lumet. Tärkein noista olikin kanojen tarha, koska siinä on vanerista tehty tasakatto, joka takuulla olisi rymähtänyt lumen painosta ennen pitkää. Nyt alkaa ollakin viimeiset hetket tiputtaa lumia katoilta, koska tällä viikolla on ollut jopa plussan puolella lämpötilat ja vettäkin satanut, joten lumi on vettynyt ja tullut painavammaksi.

Onneksi noilta katoilta saatiin lumet alas ajoissa, koska seuraavien pakkasten myötä märkä lumi kyllä jäätyy niin kovaksi, että sitten pitäisi ottaa paljon kolaa ja lapiota järeämmät työkalut käyttöön. Kiitos näiden lumien pudottelusta kuuluu "rengille", joka sai oman salitreenin korvikkeensa viskomalla lunta raittiissa ulkoilmassa...

Käväisin aiemmin tällä viikolla tekemässä harjoitukseksi stailaus- ja tuotekuvauskeikan yhteistyökumppanilleni Le Pere Pelletier-merkin maahantuojalle ja totesin, että nyt on kyllä pakko hehkuttaa teillekin näitä (tulevan) tekstiilialan ammattilaisen lempparipesuaineita.

Le Pere Pelletier on yli 30 vuotta toiminut, maailmanlaajuisesti tunnettu ranskalainen tuotemerkki, joka on aina halunnut pysyä 'ihmisen kokoisena' yrityksenä. Tuotteet ovat alusta asti käsintehtyjä ja niissä käytetään 100 % luonnollisia raaka-aineita. 

Käytössäni on jo jokin aikaa ollut Le Pere Pelletierin marseille-saippualastut ja pyykkietikka, loistavin tuloksin. Aiemmin olen käyttänyt hajusteettomia pyykinpesuaineita, ja siksi ihanaa vaihtelua onkin saada puhtaisiin pyykkeihin mieto, raikas tuoksu. Tuoksuvaihtoehtoja merkillä on useita, varmasti joka nenälle sopivia. :)

Marseille-saippualastujen tekoon käytetään ainoastaan kasviöljyjä. Kyseistä saippuaa voidaan siitä johtuen käyttää tehokkaan ja tahroja poistavan pyykinpesun lisäksi siivouksessa sekä henkilökohtaisessa hygieniassakin. Se on myös erityisen hyvä pyykinpesuaine herkemmille materiaaleille kuten villalle, silkille ja nahalle. 

Saippualastuja voi joko heittää pienen määrän suoraan koneeseen, taikka liuottaa ne ensin kuumassa vedessä toimivin lopputuloksin.

Seuraavaksi ostoslistallani on hankkia merkiltä käsien pesuun tarkoitettua saippuaa. Jospa se ei vaikka kuivattaisi käsiä niin kovasti, kuin useimmat muut.

Ja tuo pyykkietikka se vasta onkin mieletön tuote. Täytyy myöntää, että siitä on tullut minulle sellainen "en osaisi enää elää ilman"-juttu. 

Se siis toimii pesukoneessa huuhteluaineen tavoin, poistaa pesuainejäämät pyykistä, estää saostumat pesukoneessa ja puhdistaa konetta muutenkin joka pesukerralla. Pyykistä tulee raikasta, kevyesti hyvältä tuoksuvaa ja pehmeää. Sain yhdet isot ja muuten vielä hyväkuntoiset pyyhkeeni, jotka olivat oikeaoppisista pesuista huolimatta alkaneet haista vähän kummalta, tämän etikan avulla takaisin käyttökelpoisiksi.

Etikkaa voi käyttää myös yleispuhdistusaineena, kuulemma tehokkaana sellaisena, itse en vain vielä ole sitä ominaisuutta testaillut. Sain myös testattavakseni Linen water-suihkeen, jota käytetään apuna silittäessä. Se täytyy koeajaa mitä pikimmiten. :)

----------------------------------------------

Le Pere Pelletierin tuotteilla on jälleenmyyjiä ympäri Suomen, ja joukossa on myös verkkokauppoja. Voin vilpittömästi suositella kokeilemaan tätä silmää miellyttävää, hyvältä tuoksuvaa tuoteperhettä.

Muistattehan, että huomisiltaan asti on aikaa osallistua By Pia's lahjakortin arvontaan. KLIK!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

*Tuotteita saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Pidän turkoosista väristä valtavasti; se tuo mieleeni kevään, meren, lomat Välimerellä, purjehtimisen (jota en tosin koskaan ole kokeillut) sekä simpukat (mistä tämä oikein tuli, eihän simpukat ole turkooseja??). Onkin siis erikoista, ettei kodistani loppujen lopuksi paljoakaan turkoosia löydy. Yllä oleva tyynynpäällinen on hankittu Prismasta samoin kuin alla olevat verhot. Tyynyliina ja paneeliverho ovat alunperin olleet valkoisia. Yritin aikoinani etsiä niitä täydellisen turkoosin sävyisinä siinä kuitenkaan onnistumatta, joten päädyin hankkimaan ne valkoisina ja värjäämään ne pesukoneessa Dylonin värillä (joka oli se täydellinen turkoosi).

Nämä turkoosit väripilkut löytyvät makuuhuoneestani, sulassa sovussa harmaan sängyn ja mattojen kanssa. 

(Pahoittelut kuvanlaadusta, valonmäärä tähän vuodenaikaan ei päätä huimaa.)

Satuin saamaan muutama päivä sitten Ellokselta tarjousviestin, jossa mm. luvattiin tilauksen kallein tuote puoleen hintaan. Vaatteiden sijasta päädyin selailemaan kodin tuotteita ja heti, kun näin tuon Kimberly-verhosetin sydämeni sykähti! Juuri nuo verhot haluan olohuoneeseeni tuomaan kevään fiilistä. Oih! Ostin olohuoneeni toisiin, pienempiin ikkunoihin, tuon toisen verhosetin sekä lisäksi vähän piensisustustavaraa. Turkoosi alkaa siis valtaamaan myös olohuonettani, hups ;)

Aikaisemmissa Kodin värit -postauksissa käsitelty keltainen sekä harmaa. 

Koti. Taas uusi..

Taas kaikki alusta. Aika hiljaa tulee sanoja.. melkoisen tyhjää on. 

Miten elämästäni tuli kaikkea muuta, kuin se mitä olin hakenut, ja yrittänyt..? välillä olen mennyt tuulen lailla, välillä pysähynyt. Nyt tuo Tuuli vei pysäkinkin. 

Kaivan karkkipussia laukustani, ja just; otan sen väärinpäin ja kaikki putoaa sikinsokin syliini. Ehkäpä opettelen ensimmäiseksi oikeaa otetta? Kaikkeen ♡

Oletko kokeillut paistaa kaurapuuroasi? Kannattaa. 

Uusia puuro- ja pannarireseptejä putkahtelee blogeihin koko ajan. Ja mikäs siinä, muuntelumahdollisuuksia molemmissa riittää. Toivottavasti reseptien runsaus tarkoittaa, että karppailubuumi alkaa hiljalleen taittua.

Oma ruokafilosofiani on, että kohtuudella kaikkea, herkkujakin. Ja kaiken minkä syön, tahdon syödä hyvällä mielellä. Syyllisyydellä ja syömisellä ei ole muuta yhteistä kuin muutama sama kirjain. 

Herkullista sunnuntaita!

Banaani-kookos-vaniljapannarit (9 kpl)
vajaa 2 dl isoja kaurahiutaleita
2 rkl kookoshiutaleita
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
2/3 kypsää banaania (puuttuva osa meni pienimmän aamupalansyöjän suihin)
2 kananmunaa
vaniljaa tai vaniljasokeria maun mukaan
öljyä paistamiseen
vaahterasiirappia tarjoiluun

Liota kaura- ja kookoshiutaleita vartti maidon ja jogurtin kanssa. Surrauta sileäksi blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää banaani palasina, kananmunat ja  vanilja. (Itse käytin vaniljajauhetta suoraan purkista.) Surrauta uudelleen. Paista kolme pannaria kerrallaan pannulla esim. rypsiöljyssä. Päälle loraus vaahterasiirappia.

En ole liiemmin ollut innostunut orkideoista. Tai siis ennen kuin näin niitä tässä Italian Elle Decorissa. Kaikki riippuu esitystavasta, valkoiset orkideat näyttävät huippuraikkailta ja viidakkomaisilta muiden viherkasvien kanssa. Ja tietysti tuolla asunnolla on osansa asiaan. Ja näin se mieli näköjään muuttuu, salamannopeasti. 

*

Orchids have not been my thing. At least until I saw this page from the Italian Elle Decor. They look so fresh with all the other greens, just the right amount of jungle vibes. 

Ihanaa sunnuntaita kamut! Sää on surkea, mutta ei se mitään, täällä järjestellään kotia. Tämän sunnuntain kunniaksi minulla on myös iloa ja kunnia paljastaa Ideakoru -arvonnan voittaja. Onnea Tapsi (14.2.2015 14:33)! Tämä ihana koru on nyt sinun! Laittaisitko minulle sähköpostia osoitteeseen avecmv (at) gmail.com niin saan korun sinulle postiin pikimmiten. 

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille ja ihanille kommenteillenne. Toivottavasti kommenttiboksi elää myös jatkossa!

M.

A home sneak peek... 

Kai kodillakin voi olla dagen efter? 

Aika lailla tasan viikko sitten meillä näytti tältä. Ei edes paha, vai mitä? Paikkojen siivoamiseenkin meni vain puolisen tuntia. Ja juhlien jälkeinen siivoaminen on oikeasti mukavaa. Ei vain siksi, että jostain kumman syystä vähän pidän siivoilusta, vaan siksi, että sotku on syntynyt kivoista hetkistä, ystävän läikyttämästä viinistä ja viimeiseen pisaraan nautitusta boolista. Siivotessa naurattaa, kun muistelee edellisen illan kulkua ja esimerkiksi sitä, että Arttu lähti baarista kotiin jo yhden aikaan. Itsehän reivasin pilkkuun asti. Tai ainakin melkein.

Ja siivoilun jälkeen voi syödä kaiken, mitä kakusta oli jäänyt jäljelle.

Nina

Joo ihan helvetin siistiä siivota toisten sotkuja kun Juha Kankkunen kolkuttelee takaraivossa. Mutta hyvillä bileillä on hintansa, niin rahallinen kuin ruumiillinen. Kuin ihmeen kaupalla pukuni ei repeytynyt illan aikana, sen verran "Uuno Epsanjassa"-meininki oli tanssilattialla. Ihan sekoa touhua. Väsy tuli ehkä turhan aikaisin mutta jos koko puku on litimärkä hiestä ja kaljasta niin ehkä on aika poistua.

Arttu

Viime vuoden puolella olimme sukuloimassa etelän lämmössä ja saimme maistaa joitakin puutarhan antimia. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen, koska paras satokausi oli mennyt. Onneksemme saimme maistaa viimeistä kaktuksen hedelmää viikunaopuntia. Muutama viikko aiemmin tuota maukasta hedelmää oli ollut kaktuksissa yllin kyllin. Itselleni hedelmä oli uusi tuttavuus. Maku muistutti hieman kaki hedelmää, muttei ollut niin makea. Hedelmän sisällä oli liman peittämiä siemeniä. Hedelmä oli todella herkullinen ja pehmeä. Taaperokin tykkäsi kovasti.

Viikunaopuntian hedelmä on makea ja todella herkullinen. Maultaan se muistutti kakia.

Viikunaopuntia on yleinen maailman kuivimmilla paikoilla ja se on tärkeä maatalouden viljelykasvi. Pääsääntöisesti sitä viljellään sen hedelmän takia. Kasvia voi kasvattaa myös huonekasvina aurinkoisella paikalla ja sitä kastellaan niukasti. Kaktusta voi kokeilla kasvattaa myös siemenestä. Jälkikäteen tajusin, että olisin voinut säästää siemenet ja kokeilla idättää niitä. No tällä kertaa siemenet meni parempiin suihin. Joskus aikaisemmin olen kokeillut kaktuksen kasvattamista siemenestä ja se ei ollut helppoa. Sain kaktuksen kasvamaan noin 1-2 cm mittaiseksi, mutta sitten se jostain syystä kuoli - joko kuivuuteen tai märkyyteen. Onko sinulla kokemuksia kaktuksen kasvattamisesta siemenestä?

Herkullisen maun lisäksi hedelmä sisältää vitamiineja. Tutkimusten mukaan hedelmä sisältää muun muassa C-vitamiinia sekä antioksidantteja. Lisäksi sillä voi olla vaikutuksia alentaa LDL-kolesterolia sekä sitä on käytetty mahahaavan hoidossa.

Kaktuksen hedelmä sisältää muun maussa C-vitamiinia.

p.s. Suosittelen ehdottamasti maistamaan hedelmää, jos siihen on mahdollisuus esimerkiksi ulkomaanmatkalla.

Jos minulla on rento päivä, vietän sen mielelläni keittiössä. Varsinkin viikonloppuisin en yleensä kokkaa yhtä asiaa, vaan siivoamisen ja hyörimisen lomassa multitaskaan kasaan erilaisia projekteja ja ruokaa viikolle. Säilötyt sitruunat ovat roikkuneet tehtävien asioiden listalla varmaan parisen vuotta. Tänään iski inspiraatio ja kasasin ison kasan luomusitruunoita merisuolan kanssa pöydälle. 

Vilkuilin monia ohjeita sitruunoiden säilömiseen, ne vaihtelivat varsin paljon. Joihinkin tulee pelkkää suolaa ja purkkiin sullotuista sitruunoista tihkunutta nestettä, toisiin lisätään lisäksi sitruunamehua ja/tai vettä. Joissain ohjeissa sitruunat lohkotaan kokonaan, toisissa ne jätetään kokonaisiksi, kevyesti halkaistuna neljään osaan. Jotkut käyttävät mausteita, toiset taas eivät. Myös tekeytymisaika vaihteli kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen (?).

Päädyin itse lohkoamaan sitruunat neljään osaan pitkittäin niin, että ne jäivät kannastaan kiinni. Purkin pohjalle kerros suolaa ja jokaisen sitruunan sisälle myös. Sitruunat sterilisoituun purkkiin, kunnon runttausta ja päälle vielä sitruunamehun ja veden sekoitusta. Sormet ristiin, tasaista ravistelua ja purkki pimeään, viileään nurkkaan.

Tässä hommassa muuten huomaa jos on laiminlyönyt talviset kädet. Suola ja sitruunanmehu pistävät kirvelemään varsin makeasti.

*

Today I had my first try with making preserved lemonds. Fingers crossed! 

Parin sortin chilit menivät lopulta multaan. Varastoista löysin tuollaisen minikasvihuoneen, jossa alkukasvatus sujuu mukavasti kannen alla ilman homehtumisvaaraa. Kansi on varustettu pienillä väleillä ilman vaihtumisen varmistamiseksi. Toinen kasvatusalusta on perinteinen munakenno, jossa on oma paikka kullekin taimelle.

Alkukasvatus tapahtuu jälleen saunassa. Valoon siirrettäessä alkaakin vainoharhainen kirvavahtaus. Salaattien mukana niitä on tähän asti jonkin kerran onnistunut luikertelemaan taimien joukkoon. Kaksipiippuinen juttu, ZenGrow'n vierellä taimet saisivat kunnolla valoa mutta samalla myös helpommin tuholaisia.

Tänään jatkan saamaani haastetta. Numerot kuuluvat alkuperäisiin kysymyksiin, joten vain salapoliisi saa selville, miksi ne ovat noin kummallisessa järjestyksessä.

1. Mitkä ovat parhaimmat onnistumisesi ja pahimmat pettymyksesi kasvien valinnassa?

Eniten olen pitänyt kaikista kasveistani, erityisesti niistä, jotka ovat pysyneet hengissä. Pari vuotta sitten toteutin suosikkikasviesittelyni, enkä meinannut osata jättää postauksista yhtäkään kasvia pois. Kasvionnistumisten all stars -joukkueeseeni ottaisin tällä hetkellä ehkä yhdistelmät ukkolaukka-keltainen päivänlilja-hiirnevirna sekä harjaneilikka-salvia-hirssi-sormustinkukka. Näistä löytyy kuvat alla.

Pettymyksiä ovat olleet kaikki ne siemenet, jotka eivät ole lopulta itäneet ja juurakot, joista ei ole noussut elämää. Toivottavasti ovat maistuneet kuitenkin pieneliöille, jotta ovat yhä mukana elämän kiertokulussa.

3. Nimeä mielestäsi parhain kevät- ja syyskukkija. Miksi juuri ne?

Parhaimpia kevätkukkijoita on niin paljon, että yhtä ei voi valita. Sitä paitsi – missä vaiheessa kevät muuttuu alkukesäksi? Kysyn vaan, että onko se hetki osoitettavissa kalenterista vai pitääkö käydä tieteilijöiltä tiedustelemassa, että joko tässä on terminen kausi edennyt tarpeeksi? Kevätkesä on sellaista tykitystä, että ensin pyörryttävät pikkusipulikukat, sitten mieltäni kutkuttaa kevätkaihonkukka ja totaalisen tainnutuksen tuovat tulppaanit. Lukitsen vastaukseni: kaikki.

Syyskukkijoita valitessa tullaan samaan ajoitusongelmaan, kunnes muistan, että jättiverbena on suosikkini loppukauden kukkijoissa. Kokeile itse, jos pohdit, että miksi. Hihityttää pelkkä ajatuskin ja loppupäivän hymyilen rakastuneena.

2. Kirkkaanpunainen vai vaaleanpunainen?

Värien karsinta ei ole minun tehtäväni, niiden sijoittaminen on. Tosin tässä talossa on valittu rusehtava punainen peltiosien korosteväriksi, jolloin kirkkaanpunainen istuu ympäristöön paremmin kuin siniseen taittava vaaleanpunainen. Mutta oikein sijoitettu ja oikean sävyinen vaaleanpunainen voittaa aina kirkkaanpunaisen, paitsi silloin, kun minä saan valita värin. Silloin otan kaikki.

4. Lempi puusi? Kasvaako se puutarhassasi?

Voi lempipuu, armaani! Muistan aina sen magnolian, johon törmäsin ensimmäistä kertaa eläissäni. Siis sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti: siinä puussa ja sen kukinnassa on jotain, mitä ei voi käsittää. (Puu oli niin kaunis, että sitä katsellessani törmäsin kävellessäni sen runkoon. Oho.) Mutta eihän punasävyisiä, isokukkaisia magnolioita voi kasvattaa Suomessa, joten puu kasvaa vain haavepuutarhassani, johon sijoitan myös muut haaveeni persikan, mangon, rusokirsikan, mantelin ja oliivin. Ai niin, ja tietysti myös rahapuun, jossa oikeasti kasvaisi rahaa. (Miten kukaan on muuten saanut nimetä rahapuuksi kasvin, joka ei tuota rahaa? Tai apinanleipäpuuksi leivättömän puun. Ymmärrät yskän.) Monia herkkiä sijaiskasvajia olen sen sijaan saanut puutarhaani, kuten päärynän, kirsikoita ja koristeomenapuita.

3. Jos omistat hyötytarhan, paras ja satoisin syötävä kasvisi?

Tätä ei tarvitse miettiä kauan: mangoldi. Älä sekoita magnoliaan.

Tai omena.

Tai peruna.

Huset vi skulle kolla på i lördags blev sålt i fredags. Först var jag lite besviken, för vi hade ju redan börjat planera hur vi skulle göra om det. Men efter närmare eftertanke så kom vi fram till att det nog var tur, för annars tror jag vi skulle ha förhastat oss fastän det inte alls var vårt drömhus. Istället hade Mats bestämt med mäklaren att vi skulle kolla på ett annat hus på lördag. Jag tänkte först inte åka med då jag hörde vilket hus det var frågan om, för där vill jag inte bo trodde jag. Åkte ändå med, och redan innan vi gick in i huset visste jag att det här är mitt drömhus. Hur kan man ändra sig så fort? Då vi kom in i huset var jag helt säker på att det är här jag vill bo. Det är verkligen möjligheternas hus, och ett annat likadant finns inte. I nuläget är huset inte fint, men oj vad det finns potential i det. Vi skulle ha projekt hela livet med det huset, och vi tycker om sådant.

Nu är det bara en sak. Huset är över 400 kvadrat stort. Det är i dåligt skick och är finns massor att göra innan vi kunde bo där, och visst skulle det ändå vara skönt med ett som är i princip inflyttningsklart då bebben snart kommer. Men kan inte släppa huset helt. Har räknat hela morgonen och gjort excelfiler med budget. Det skulle gå, men att hålla ett så stort hus uppvärmt då bara den ena av oss jobbar är ju inte gratis. Huset är som tur kopplat till fjärrvärmesystemet, men värmekostnaderna per år är ändå skyhöga. På en del av huset finns en övre våning med en skild lägenhet med egen ingång, så ett alternativ skulle vara att hyra ut lägenheten där. Vi får räkna vidare och se, men kan bara inte släppa tanken på alla möjligheter man skulle ha med det huset! 

A)Täällä susirajalla on talvella lunta ihan siihen malliin, että usein soi päässä vanha joululaulu "on hanget korkeat nietokset..".
B) Minä rakastan lumitöiden tekemistä, kolaamista ja lapiointia yli kaiken. Mieluumin huhkin pihalla kuin punttisalilla!

Mutta.

Elämä pudottelee pieniä haasteita eteen, etteivät liian helpoksi asiat käviksi ja riemurallilla kolaamisia saisi  hoidella. 
Ensiksikin minulla on nivelpsoriasis, joka ehti ennen diagnosointia tehdä tuhoja siellä sun täällä. Ne tuhot pitävät huolen siitä että esim. juuri rakastamani lumityöt vaativat onnistuakseen pienen kolan & lapion sekä loivat penkat. Toistan: loivat penkat.
Toiseksi, tämän kevään spesiaalihaasteena on ollut vatsaleikkauksen asettamat rajoitteet tekemisen tahdissa ja voimassa, joten lapio on entisestään keventynyt ja penkat loiventuneet. Toistan tässäkin: penkat loiventuneet.

Eihän se mitään kun rajoituksensa tietää ja toimii niiden mukaan.

Paitsi että.

Pasi.

Pasi on liuhupartainen traktorimies joka kaasuttelee milloin auran ja milloin kauhan kanssa kadullamme ja hoitaa lumensiirtoa vauhdilla ja parta lepattaen. Mukava mies, ei siinä mitään, mutta kun Pasi otti ja rykäisi kauhallaan juuri minun loivat penkkani MountEverestiksi.
Jäi lumityöt tekemättä. Naapuri puski yhteisen ajoväylän lumet siihen vuoren juurelle ja meidän ajotiemme pyry pyryltä senkun kapeni  kapenemistaan.

Pariin otteeseen hilpasin pihalle kun kuulin Pasin traktoreineen lähestyvän ja iloisesti hymyillen ja vilkutellen osoittelin lumivuorta ja miimikoin siirtoa osoitellen kadun toisella puolen olevaa tyhjää kenttää. Ilmekään ei miekkosella värähtänyt, ehkä hän vähän kovemmalla kaasulla ohitti pihan.
Pistinpä miehen asialle, ihan pyytämällä pyytämään, että siirrätkö pois tuon kasaamasi keon tuosta etupihaltamme. Mutta Pasipa oli todennut, että "njääh, ylimäärästä työtä, mjääh...". Eikä vuori siirtynyt mihinkään.

Viime viikolla minä otin järeämmät työkalut käyttöön ja soitin teknisen viraston päivystykseen, jossa Pasin (tässä vaiheessa selvisi että liehuparta on nimeltään Pasi) esimies tiesi heti kenestä kyse oli kun kommenttinsa kerroin. Esimies lupasi hoitaa asian ja iloisena toivottelin aurinkoista kevättä!
Heti seuraavana aamuna päristeli tuttu traktori kadulla kauha tanassa, mutta ei, ei kadonnut lumivuori.
Torstaina satoi lunta niin ettei ikkunasta ulos nähnyt ja kun päivystysnumero ei vastannut, laitoin sähköpostilla ärtyneen viestin teknisen viraston palautepostiin.

Tänään puoleltapäivin Pasi ilmestyi traktoreineen kadullemme ja vuori sai viimeinkin kyytiä, valitettavasti kyytiä sai myös lumen alla oleva nurmikko. Isoimmat pintapläntit Pasi asetteli paikoilleen, mutta hiukkasen epäilen, etteivät paakut enää kiinni ottaannu...

Että Pasille terkkuja: tulepa keväällä pihahommiin kevyemmällä kosketuksella ;)
 

Makuuhuoneemme tyhjään nurkkaan on viimeisen viikon aikana ilmestynyt uusia huonekaluja. Alunperin tuo nurkka odotti, että löytäisin siihen sopivan työpisteen ja pari hyllyä päälle, mutta sen jälkeen kun viime heinäkuussa lähetin miehelleni tekstarilla Clear Bluen kuvan, jäikin tuo nurkka odottamaan vähän erilaisia kalusteita. Nurkkauksesta tuli osittain vahingossa pyykinkuivauspiste, jonne myös kerääntyi puhtaiden pyykkien korit. Ehdin jo oikeastaan tottua pyykkitelineeseen ja ajatus vauvanhoitonurkkauksesta tuntui häämöttävän todella kaukana, jossain tulevaisuudessa. 

Siinä ne nyt kuitenkin ovat, tekemässä uudesta perheenjäsenestä taas ajatuksen tasolla asteen todellisemman. Vaikka jättivatsassani tapahtuva jatkuva jumppaus vauvasta jatkuvasti muistuttaakin, niin nyt jotenkin ihan oikeasti sisäistin jollain tapaa aavistuksen enemmän, että meitä on kohta neljä. (Kunhan nyt kaikki sujuisi hyvin. <3 ) Istuskelin tänään sängyn reunalla ja mietin, minkälainen tyyppi hän mahtaakaan olla. Tuleeko hänestä yhtä tunnepersoona kuin veljestään ja äidistään, vai tasaisempi faktojen ja tilastojen tutkailija kuin isästään. Rakastaako hänkin croisantteja viikonloppuaamuisin niin kuin me muut, kinuaako hänkin tilkan kahvia aikuisten kuppiin, onko hän rasavilli vai mietiskelijä, vai molempia? Onko hän ulkonäöllisesti kopio isästään kuten veljensä, vai tuleekohan hänelle minunkin piirteitäni? 

En malttanut olla sujauttamatta vauvakutsuilla lahjaksi saamaamme unipupua jo sänkyyn valmiiksi. Eilen illalla oloni oli sitä luokkaa, että taidan pakata sen sairaalakassinkin jo valmiiksi ihan kaiken varalta. Toivottavasti sitä ei vielä tarvita, mutta sanonpa vaan, että ihme on jos hän vasta täysillä viikoilla päättääkin tulla. 

Hei pikkuinen, täällä me jo kovasti kaikki odotamme sinua, vaikka pidämmekin peukkuja pystyssä, että viihtyisit vatsassa vielä jonkin hetken.

Ja taas lähti lapasesta kukkavalinnat kun aiheena oli kimppu värikkäälle joogaopelle. Kimppuun valikoitui valkoinen ja oranssi afrikantähdikki Ornitogalum thyrsoides, Protea, pieni oksa kevätvihmaa Cytisus elikkäs ginst på svenska, murattia Hedera helix ja liskolehtiä. Tämä viimeisin mainitsemani kasvi on nyt sellainen, johon en löytänyt tieteellistä nimeä ja se olisikin hakusessa. "Liskolehteä" myydään viherkasvina, ja se on mulla tän hetken `must have-listalla´. Se sopii myös hienosti leikkokukaksi ja olisikin siitä mukava kasvi kotiin, että siitä voisi napsia lehtiä kimpun höysteeksi silloin tällöin. Tykkään todella paljon noista harmahtavista hieman villin muotoisista lehdistä!

Afrikantähdikistä vielä sen verran, että ostin sellaisen kotiin, uuteen Aurinkopullooni lähes kolme viikkoa sitten ja se availi vielä viime viikonloppuna viimeisiä kukkiaan. Nousi heti mun lempparikukkalistalle! Näin bloggaajan näkökulmasta vaan on hieman hankalaa kun yksi ja sama kukka kestää viikkoja. Joka paikkaa kotona kun ei kuitenkaan viittis kuorruttaa leikoilla ihan vaan bloggaamisen ilosta. 

Ja kun värien kanssa lähdetään kikkailemaan niin ihana pieni muistaminen on myös sävy-sävyyn sopiva raakasuklaa! Ai miten niin pikkutarkkaa - no joskus on!

En tiedä! Ihan sama! Se jokaiseen remontin aikana otettuun valokuvaan tunkenut raksaimuri on poissa.  Oli mahtavaa saada se lainaan ja ihan yhtä mahtavaa palauttaa sinä päivänä, kun päätimme remontin olevan finaalissa.

Käytettynä second handina hankittu Artekin klassikkopöytä koossa 150cm x 85cm näkyy nurkassa. Pöydän kansilevy on kärsinyt patinoitunut, joten oli aikomus kunnostaa se. Lakanpoistoainetta, hiontaa, maalipesua, puupakkelia, hiontaa, maalipesua, pohjamaalia, kalustemaalia... Joo antaahan olla tältä erää. Liina päälle ja hyvä tuli! :) Kunnostetaan pöytä sitten, kun inspiraatio iskee tai alkaa tosissaan häiritä. Nyt tunnen vain suurta tyytyväisyyttä. :D

Onpas pienen näköinen tuo meidän entinen ruokapöytä.

                                                                      Ivana Helsinki -villapaita

Pidin sunnuntaina kotona siivouspäivän. Keskitin huomioni vaatekaappeihin ja kylppärin pursuileviin kosmetiikkavarastoihin.

Tai oikeastaan tässä kohtaa voisi puhua raivauspäivästä.

Päätin, että nyt katson kaikkea kriittisellä silmällä. Olen hyvä jemmaamaan asioita, keräilemään ja säästelemään turhiakin juttuja sen syyn varjolla, että jos joskus jotain sittenkin satun tarvitsemaan. Keksin päässäni tiettyjä tapahtumia, joissa voisin esimerkiksi jotain vaatetta sittenkin tarvita.

Olen pikku hiljaa oppinut hellittämään ja päästämään irti tavaroista ja vaatteista, jos niitä en ole käyttänyt enää johonkin aikoihin. Jätän turhat muistelot sikseen ja hankkiudun tavarasta eroon, vien kirpparille myyntiin tai lahjoitan kavereille tai esimerkiksi Pelastusarmeijalle.

Sillä mikään ei ahdista niin kuin kotona pyörivä tavarakaruselli. Ei ihminen tarvitse sitä kaikkea tavaramäärää, vähemmälläkin pärjää.

                                                                     Tiger of Sweden -mokkanahkalaukku

Varauduin, että tähän menee aikaa. Sillä tiedän, että turhia tavaroita,vaatteita ja kenkiä löytyy. Ja turhaa kosmetiikkaa, jotka vain pölyttyvät kaapeissa. Sellaisia, jotka ovat kivoja, ehkä melkein uusia ja joissa ei ole mitään vikaa, mutta joita en vain jostain syystä käytä. Yritän laittaa ne kiertoon, etteivät mene ihan hukkaan. Monesti harmittaa, että on tullut jotain ostettua, laitettua siihen rahaa ja sitten sitä ei ole tullut käytettyä kuin muutama hassu kerta. 

Olen joskus järjestänyt kaverikirppiksen kotona, kiikuttanut kasan kosmetiikkaa töihin tai balettikoululle tai vienyt myytäväksi kirppikselle.

Kiva puoli kaappien siivoamisessa on myös se, että voi tehdä löytöjä. Yhtäkkiä kaapin perukoilta saattaa löytyä paita, jonka olemassaolon on unohtanut tai kengät, joita ei vain ole muistanut käyttää. Omasta kaapista tehdyt löydöt ovat ilmaisia ja todellisia löytöjä.

                                                                                 2 OR + by Yat -mekko

Siivouspäivä on ehkä jollain tavalla myös mielen siivouspäivä. Kun saa järjestettyä asioita kotona, hankkiuduttua liiasta ja turhasta tavarasta eroon, pää ja mielikin jotenkin puhdistuu. Kun kaapit ovat järjestyksessä ja mistään ei pursuile ylimääräistä tavaraa, pystyy hengittämäänkin paremmin. On tilaa ilmalle ja mielelle. Tilaa ajatuksille.

Parasta on myös se, että jos oma tavara tai vaate kelpaa jollekin muulle ja saa näin myös ilahdutettua toisen mieltä. Ja samalla saa itse olla tyytyväinen siitä, että tietää tavaran olevan uudella tyytyväisellä ja onnellisella omistajalla.

                                                                   Vivienne Westwood for Melissa -ballerinat                      

Siivouksen jälkeen on kivaa ja palkitsevaa ihastella aikaansaannoksia, yhtäkkiä kummasti tilavampaa kotia ja järjestyksessä olevia kaappeja. Puhtaalla, seesteisellä ja siivotulla mielellä.

Tämän postauksen kuvissa olevat jutut ovat muuten muutamia makupaloja löydöistä, jotka ovat myynnissä. Jos kiinnostuit, laita kommenttia!

Kuvien tuotteet ja monia muita tulevat jossain kohtaan myyntiin Tori.fi:hin, kunhan vain ehdin ne sinne laittaa. Eli sieltäkin voi sitten joskus lähipäivinä löytää kivoja juttuja!

                                                                            H&M Concious Collection -mekko

                                                                       Monki -neulepaita

Papu laukkaa ja pomppii nyt myös tasajalkaa! Taitava poikani!

Ja taitaa olla siivouspäivä...