Sisustusinto ei ota loppuakseen, eikä kyllä vielä tarvitsekaan. Täällä on yhä tyhjiä nurkkia täytettäväksi (esimerkkinä ylläoleva nurkka joka odottaa sohvaansa). En halua tyytyä mihinkään "ihan kivaan", joten paremman puutteessa järjestelen kotona uusiksi jo olemassa olevia esineitä. Eilenkin pistin kirjahyllyn uuteen uskoon. Viikonloppuna ajattelin käydä kirpputoreilla etsiskelemässä sinne ja muualle kotiin lisää täytettä.

Haluaisin uuteen kotiin enemmän esille myös jotain oman käden jälkeä. Vaikka tykkäänkin tehdä asioita itse, ovat taitoni ja kärsivällisyyteni valitettavasti rajalliset, enkä kauhean usein saa sellaista aikaiseksi. Yleensä väkerrykseni ovat todella helppoja ja nopeita, koska haluan saada ne samalta istumalta valmiiksi. Toki joskus aloitan pidempiaikaisiakin projekteja, mutta monesti ilkeä pieni ystävä nimeltä kyllästyminen tulee kylään ja työt muuttuvat projekteista ikuisuusprojekteiksi. Ylläolevissa kuvissa näkyy itse askartelemani kello ja maalaamani pikkutaulu. Molemmat melko simppeleitä ja nopeita tekeleitä.

Vaikka haluankin hankkia kotiin kaikenlaista, koetan hokea itselleni mantranomaisesti ettei kaikkea lattiapintaa ja jokaista tasoa tarvitse täyttää tavaralla. Haluan nimittäin myös, että kotimme on ja pysyy avarana ja vaaleana ja valoisana. Se onkin sitä päivä päivältä enemmän, kiitos kevään ja auringon. Luonnehdin kotimme sisutusta eräälle ystävälle omasta mielestäni aika osuvasti sanoin "paljon valkoista, vähän mustaa, siinä se". (Terkkuja, jos luet tätä! Pus!)

Onneksi kukilla on helppo päivittää kotia. Tulppaanit kuolivat odotetusti muutamassa päivässä, ja nyt keittopullomaljakossa majailee ystävänpäivänä saadut neilikat. Valkoisia nekin, tietysti.

Asunnon stailauksessa käyttämäni valkoinen marmoripöytä on nyt myynnissä Hagelstamin huutokaupassa. Pöytä on myynnissä numerolla 1503 ja sen löydät tästä. Helmikuun huutokauppa Hagelstamilla on tiistaina 24.2 alkaen klo 15. Huutokaupan näyttö on avoinna 18.- 23.2. Tarkemmat tiedot löydät täältä. Huutokaupassa on myynnissä taidetta, huonekaluja, koruja, keramiikkaa jne.

Tuleva muutos asumisessa on tuonut mielenpäälle muutakin kuin kaihon vanhaa kotia kohtaan. Innostus uudesta asunnosta on vähintään yhtä suuri, ja muutoksenkaipuinen minäni odottaa helmikuun viimeistä viikonloppua jo kovasti.

Tässä olisi kuitenkin hoidettavana vielä muutama juttu - kuten vaikka se muutto. Olen jokaisessa muutossa luvannut useita kertoja itselleni (sekä mielessäni urheille muuttoapureilleni), että käyn kimpsuni läpi ennen muuttoa, ja pakkaan laatikoihin vain välttämättömät. Säästyypähän aikaa, vaivaa, säilytystilaa ja kantajan selkä. Tästä huolimatta olen joka kerta löytänyt itseni viskomasta kaappien sisältöä satunnaisiin säkkeihin vielä silloinkin, kun osaa tavaroista kannetaan jo muuttoautoon (monissa muutoissa avustanut äitini on tästä joka kerta yhtä pahoillaan). Edellämainitusta inspiroituneena päätin, että olkoon 8. kerta se, joka toden sanoo! Tässä operaatiossa mukaan pääsevät vain ja ainoastaan ne tavarat, jotka nytkin olisin valmis vastaanottamaan kotiimme muitta mukinoitta - ne tosilempparit siis. 

Päätöksen seurauksena koti on alkanut runsaan viikon aikana täyttyä pienistä pinoista sitäsuntätä. Kellarista olohuoneeseen kannettu häkkivaraston tavarataivas on päätymässä lähes kokonaan kirpputorille, samoin iso osa vaatteista. Mukana on paljon hyvää - harmi vain, että se on samalla sellaista, mitä ei vain juuri tule käytettyä. Tunnelma kotia riisuessa onkin ollut kovin kaksijakoinen - samalla niin kevyt (ihana lunastaa itselle asetettu lupaus), mutta myös äärimmäisen ahdistava. Hitto kuinka paljon tätä tavaraa oikein on, miksi se on päätynyt minulle?! Ja ennenkaikkea - milloin siitä tuli turhaa?!

Kuvittelin päässeeni eroon impulssiostoksista ja toiveajattelusta vaatekaupoilla (siis täähän on tosi kiva, osaan kyllä käyttää tätä-mantra), mutta roinavuori todistaa olemassaolollaan toista. Ymmärrän kyllä sen, että tavaran kierrättäminen ei tee tehtyä ostopäätöstä tekemättömäksi. Minulta eteenpäin lähtenyt esine päätyy jonkun toisen nurkkiin, ja pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle, kun kukaan ei näe siinä enää mitään arvoa. Miksi se silti ajoittain unohtuu? Ja kehtaankohan edes sanoa tätä: olen omasta mielestäni jopa aika tarkka kuluttaja... 

Tein siis toisenkin päätöksen: kaapinnurkkien lisäksi on hyvä aika laittaa syyniin omat kulutustottumukset. Ei ole mistään kulmasta katsottuna järkevää ostaa sellaista, mitä ei kohta enää käytä. Koska kaipaan varmasti asian pariin järjen lisäksi lisäkannustusta, keksin mahdollisen ostohimon varalle kaksi loistavaa tapaa muistuttaa itseäni siitä, millaisia tunteita tavaran läpikäyminen on aiheuttanut.

Keino 1. Aloin haaveilla matkasta. Selasin sunnuntaina niin aktiivisesti lentohakuja ja vertailin tuloksia kalenteriini, että säästöhalua riittää. Jos suunnitelmissa on joko kesäinen New York tai junaseikkailu Euroopassa (salaa toivon, että sekä - että on osuvampi parivaljakko tässä tapauksessa), tulee rahan mennä säästöön satunnaisostosten sijaan. 

Keino 2. Kasasin tavarat yhteen nurkkaan, ja otin niistä kuvan. Viimeistään vilkaisu siihen huolehtii siitä, että tätä muistoa aika ei kultaa.

Miinuspuoli molemmissa: toimii myös mahtavana aikavarkaana pakkauksen keskellä. 

Kuikan kyökissä ei paljoa ole, mutta tästä se tilpehöörin kerääminen alkaa. Miniatyyri koossa oli tietysti tilattava lakupekka patalaput Kuikan perheelle kun minullakin on 1:1 kokoiset. Ja tietysti termari pittää olla että suapi kahvit mukkaan.

Kun Marja tuli Moldovasta Suomeen hänellä ei ollut mukanaan muuta kuin tämä lommoinen kallo. Ehkä se kertoo jotain Marjan hurjasta nuoruudestaan.

Näistä aineksista Marja kokkaa Patulle illalliseksi kuivaa soppaa. Jälkiruuaksi tarjoillaan sitten lättyjä ja viskä. ​Talon isäntä tosin saattaa vetää viskiä mukitolkulla.

Meidän kundi tykkää katsella valokuvia. Melkein joka päivä hän parkkeeraa itsensä työhuoneen tuoliin ja komentaa pistämään kuvashow'n pyörimään tietokoneen ruudulle. Yleensä mieluiten kuvia, joissa hän itse on. Tai eräs ihana tyttö. Kuvia on kiva katsella myös fyysisestä kirjasta.

Aika päiviä sitten kävin kaupoissa etsimässä kunnollisia valokuva-albumeita. Kävin marketeissa, kirjakaupassa ja valokuvausliikkeessäkin, mutta tarjolla oli vain surkeita albumeita. Joko jotain silkkivälilehtisiä, joita varten pitää kaivaa liimapuikko tai kaksipuoleista teippiä (hyvin kestää lapsen käsissä ehjänä). Tai sitten sellaisia flip-in-tyyppisiä (mitä ne nyt onkaan nimeltään), joista taatusti lähtee taskut irti ensimmäisessä mutkassa. Valokuvausliikkeestä sitten kysyin, että eikö ole sellaisia kansioita niin kuin minun lapsuudessani: läpinäkyvä sivu, jonka alla liimapintainen sivu, johon kuvat kiinnittyvät itsestään ja sitten läpinäkyvä sivu vedetään takaisin suojaksi. Muistattehan? Ei kuulemma ole, ei ole missään ollut vuosikausiin.

Mutta minäpä tiesin, että sellaisia on olemassa, koska olin koonnut tälle ihanalle tytölle noin seitsemän vuotta sitten sellaisen. Ne ovat Paperchase-merkkisiä ja niitä saa ainakin Englannista. Kun siskoni kävi (ajat sitten) Lontoossa, hän toi minulle neljä albumia. Tämä muistui nyt mieleeni, kun löysin niistä kolme täyttämättöminä. Yhteen olen koonnut pikku kundin lähisuvusta kuvia (vanhemmat, isovanhemmat ja isomummo, sedät, tädit ja serkut), mutta nyt voisin koota noita muitakin. Nuo ovat tosi hyviä albumeita, sivut ovat kunnollisia, jämäköitä ja paksuja. 

Viime viikot ovat olleet varsin anteliaita kukkien suhteen; kaikenlaista puskaa riittää pöydällä yllin kyllin. Olen alkanut viljellä yksittäisiä kukkia ja pienempiä kimppuja muuallekin kuin keittiöön. Vessassa kurkistelee yksi rohkea tulppaani ja (vielä yhtä maalikerrosta vaille olevassa) eteisessä oli viikko sitten tämä kimppu kuikuilemassa.

Tarvitsisimme tuon ihme peili-valosysteemin tilalle lipaston, jotta säilytystilaa saataisiin lisää. Kirpputorit ja anttiikkimööpeleitä sisältävät putiikit ovat olleet ahkerassa syynäyksessä. Haaveilen tosin sellaisesta vanhasta yhdistelmästä, jossa on peili ja kaksijalkainen, seinään kiinnitettävä pöytä. Mut käytännöllisyys taitaa voittaa. Olen muuten alkanut näkemään punaista jo pelkästä käytännöllisyys-sanasta. Sitä vastaan on välillä hankala taistella, koska muuten edessä on aina kasa niitä epäkäytännöllisyydestä johtuvia ongelmia. 

*

There has been a plethora of blooms in our home. Tiny boquets and  flowers around the house.

Tämän viikon väri on lähes vaaleanpunainen mutta kuitenkin sellainen, jonka voisi määritellä vaikkapa pinkiksi. Viime viikon väriin verrattuna sen sävy on lämmin, joten en halunnut yhdistää kuvasarjoja samaan postaukseen (vaikka ne olivatkin alun perin suunniteltu samaan).

Kesäpikkusydämet (ensimmäinen kuvista) on ehkä pihani uskollisin kukkija. Ensimmäiset kukat puhkeavat yhtä aikaa tulppaanien kanssa ja viimeiset poimitaan ränsistyvän lehdistön seasta syyskuussa. Melko pitkäkestoinen kukinta, voisin sanoa. Keskimmäisessä kuvassa on yksi suosikeistani, punapäivänhattu, joita toivoisin pihaani lainehtimaan heinien sekaan. Jos minulla olisi (rikkaruohoton) pelto, pistäisin sen täyteen punapäivänhattuja ja väleihin huojumaan heinää, Piet Oudolfin mallin mukaan. Viimeinen kuva on puolestaan valkoinen pallokrysanteemi, jonka luona on vieraillut viileys. Ennen maiseman jäätymistä koko kasvi muuttui tummanpuhuvaksi pinkiksi - vai ehkä kuitenkin viininpunaiseksi?

Julkaisen kerran viikossa kuvasarjan siitä, millaisissa väreissä puutarhani kukkii - tai on kukkimatta. Olen valikoinut kuvia epämääräisen määräisesti ja oikeastaan ainoa kuvia yhdistävä teema on jokaviikkoinen värivalinta.

Aiemmat postaukset löytyvät täältä:

Kevään valkoinen

Harvinainen sininen

Haalea liila

Kellertävä kerma

Monikasvoinen vihreä

Alkukesän vaaleanpunainen

Turusen tytön keittiö on lämminhenkinen ja isäntäväki selkeästi rakastaa ruuanlaittoa kodinomaisesta tunnelmasta päätellen.

Uusinta uutta on tänä saareke kun sain idean siirtää ruokailuryhmän takkahuoneeseen ja laajentaa keittiötä. Nyt mahtuu Lissu tekemään ruokaa.

Pizzaperjantaina herkutellaan. Vai oliko nyt torstai. Noh maanantai tiista tai torstai, onko sillä väliä. Aina voi olla pizzapäivä. Kokista kyytipojaksi.

Käristymässä on cernit massasta tehty aamiaismunakas ja pekoni.

Hyllyn ylärivillä on omat tuotokset ja loput on ostettu.

Voi kun olis näin ihana suuri keittiö itselläkin. Taidan olla Lissulle vähän kade.

Seuraava esiteltävä väri esiintyy hyvin usein omissa hankinnoissani, olivat ne sitten sisustustavaroita tai vaatteita. Väri on joidenkin mielestä tylsä ja mitäänsaamaton, itselleni se kuvastaa vahvuutta, muuntautumiskykyä ja samaan aikaan sekä lämmintä että viileää. Suositun kirjasarjankin nimi viittaa tämän värin eri sävyihin, ehkä tosin hieman eri merkityksessä ;) (verhot Ikeasta, tyynyliina kirpparilta, mutta voisin kuvitella olevan H&M-alkuperää?)

Graniitti, kivi, betoni, hiekka, sulka, kuu, perustus.. Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen harmaista asioista. Kovuus, pysyvyys, pehmeys.  (Tyynyliinat/tyynyt vasemmalta: Hemtex, H&M, Ikea, sohva Ikea)

Itse rakastin teininä mustaa ja käytin sitä varsinkin vaatteissa paljon. Nykyään omistan hyvin vähän täysin mustia vaatteita, lähinnä alusvaatteita tai legginssejä. Musta tuntuu liian kovalta sävyltä omaa ihonsävyäni vasten. (Kehys saatu tilaajalahjaksi, pöly omasta takaa)

Mustia sisustustuotteita löytyy hyvin vähän ja niistäkin suurin osa on elektroniikkaa. Harmaa on itselleni värinä mustaa pehmeämpi ja sisustusmateriaalina anteeksiantavampi, ainakin mitä tulee lian suhteen. Harmaalla on lukemattomia eri sävyjä ja sen kulumista esimerkiksi vaatteissa ei samalla tavalla huomaa. (Vasemmanpuoleinen kortti/juliste Helsingin kaupunginmuseon kauppa, oikeanpuoleinen Ikeasta)

Vasen väri näkyy jokaisessa kotini tilassa eteistä lukuunottamatta, toisissa huoneissa enemmän, toisissa vähemmän. Pelkkä harmaa sisustuksessa toisi lähinnä mieleen mustavalkoelokuvan, joten siihen on yhdistettävä mielestäni myös joitain tehostevärejä. (Suihkuverho Ikea)

Harmaan kanssa paritettuna löytyy kotonani mm. keltaista. Muut värit esittelen tulevissa Kodin värit -postauksissa. Haluatteko arvata mitä ne ovat? :) (Kehys Ikea)

Metallinharmaa viehättää sisustussilmääni kylpyhuoneessa sekä keittiössä. Jos jossain vaiheessa saan ostettua oman kodin, haluan ehdottomasti että keittiössäni on mm. teräksenharmaat altaat ja hana, valkoiset eivät vain näytä omasta mielestäni niin hienoilta. (Pyyhekoukku Prisma, pyyhe H&M)

Isoissa sisustushankinnoissa toinen luottoväreistäni on nimenomaan harmaa; tyylikäs ja yhdisteltävissä oleva. Sohvani ja sänkyni ovat harmaita ja en voisi olla tyytyväisempi värivalintaani. (Sänky Sotka)

Onpas kuviin nyt eksynyt paljon pölyä! Se tosin sopii tähän aiheeseen mainiosti, sillä, no.. Voisi sanoa, etten ole se kaikkein ahkerin pölynpyyhkijä. Mutta onneksi pöly on harmaata :) Onhan? 

Kodin värit -sarjassa esitelty aiemmin jo keltainen.

Ihmiset täällä on todella sydämellisiä ja ystävällisiä, mutta naapureiden kanssa täällä ei tunnu kellään olevat kovin läheiset välit. Itse olen kadulla tervehtinyt kaikkia vastaantulijoita, tietämättä edes asuvatko täällä vai ovatko kyläilemässä. Eilen tutustuin heihin vähän paremmin.

Tulin töistä kotiin, pysähdyin flunssaisena ostamaan lähikioskilta nessuja ja jatkoin matkaa kohti kotia tyytyväisenä kivet kourassa, vaikkei koiria näkynytkään. Yhtäkkiä selän takaa kuuluu hirveä räksytys ja murina, käännyn ympäri ja näen kuinka mun arkkivihollis-ruskea-koira syöksyy hampaat irvessä kohti. Heitän yllättävän rauhallisena kiven koiraa päin, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Heitän toisenkin, mutta turhaan. Samalla naapuruston pari muutakin koiraa on aktivoitunut koloistaan ja syöksyvät myös kohti. Nopea tilannearvio kertoo, että nyt juttelu ei auta ja lähden juoksemaan takaisin kohti kioskia. Kioskin rouva onneksi oli valppaana, muuttui ihmis-kivilingoksi ja säästyin fyysisesti koskemattomana. Koirien haukkuminen ja/tai mun kiljuminen sai muutaman naapurin kuitenkin tulemaan kadulle ja kioskin rouva selittää tapahtunutta heille, kun itse kauhusta täristen yritän soittaa Maria Silviaa hakemaan mut kotiin. Maria ei vastaa, mutta onneksi eräs naapureista tarjoutuu saattamaan. Ruskea koira yritti hyökätä uudestaan kimppuumme, mutta miehellä oli aseenaan nahkaruoska ja muutaman iskun jälkeen koira päätti luovuttaa.

Kotiin päästyäni menin ilmoittamaan Sarahille, etten enää koskaan kävele kotiin yksinäni ja mitä nopeammin tämä koira-asia viedään eteenpäin sen parempi. Täällä on siis käytäntö, että katukoirista voi ilmoittaa kunnalle, kunnan rankkuri tulee tarkistamaan tilanteen ja vie kaduilla olevat koirat pois. Rankkuri säilyttää koiria kolme päivää, jonka aikana omistajalla on mahdollisuus hakea omansa pois, mikäli näin ei käy koira lopetetaan.

Ilmeisesti kauhusta ja helpostuksesta sekaisin olevaa, tärisevää ja itkuista suomalaista ei haluta tässä talossa nähdä toiste, sillä Sarah raivasi kalenteristaan raon tälle aamulle. Fidel ilmoitti menevänsä juttelemaan koiran omistajan kanssa välittömästi ja päätin haluta mukaan, Maria lähti tulkkaamaan. Harjalla ja kivillä aseistautuneina marssimme kolmistaan alas kadulle huomataksemme, että koirat oli otettu sisään. Kioskin rouva tuli vahvistamaan tarinani ja näyttämään missä koirat omistajineen asuvat. Kukaan ei kuitenkaan avannut ovea, vaikka sisältä kajasti valo ja koirat tervehtivät meitä oven läpi haukkuen. Tässä vaiheessa Sarah liittyi myös seuraamme harja aseenaan.

Asuinalueen presidentti oli myös saapunut kioskille ihmettelemään mekkalaa ja menimme juttelemaan hänen kanssaan. Häneltä saimme täyden tuen ja allekirjoitetun kirjeen, jossa ilmeisesti vaaditaan koirien hävittämistä kunnan toimesta. Mies suunnitteli jo koirien myrkyttämistä, mutta toivon kovasti kunnan toimien olevan vähän inhimillisemmät.

Lähtiessämme yritimme vielä mennä juttelemaan koirien omistajille ja he avasivat tällä kertaa oven. Heille selitettiin tilanne ja pyydettiin pitämään koirat poissa kaduilta ja roskiksilta, mutta anteeksipyyntöä tai muuta myöntymystä ei kuulunut, joten saa nähdä miten käy.

Äsken vietiin Sarahin kanssa kirjallinen ilmoitus koirista kunnalle ja maailman kivoin miekkonen lupasi hoitaa asian viikossa. Koska ollaan Boliviassa, totuus on varmaan lähempänä kuukautta ja siihen asti mun on soitettava joku kävelemään mun seurana ja turvana viimeiset kolme sataa metriä.

Ettei kukaan pidä mua sydämettömänä koiramurhaajana, pakko puolustautua suoraan. Olen kasvanut koirien kanssa ja tähän saakka tullut niiden kanssa täydellisesti toimeen, rotuun katsomatta. Täällä ollessani olen tavannut paljon koiria, sekä kadulla että lemmikkinä, ja meidän korttelin piskit on ainoat mitkä herättää negatiivisia tunteita..

Myös kaikki vinkit siitä kuinka koirille ei pidä näyttää pelkoaan on turhia, koska eilenkin kuvittelin käveleväni koirattomalla kadulla enkä siis ollut lainkaan peloissani, mutta eipä vaikuttanut.

Kuvat kaduilta, joilla koirat ei yritä syödä mua.

Aloitan nyt uuden blogin kirjoittamisen täällä Lily.fi:ssä. Olen kaivannut paljon blogin kirjoittamista, mutta en voinut jatkaa vanhaa blogiani. Vanha blogini bloggerissa oli yhtä sekava ja epävakaa, kuin vanha elämäni. Pidän vanhan blogin nimen kuitenkin, koska se on hauska, tykkään yksisarvisista ja siitä tulee söpö mielikuva vaikka nimellä on oikeasti ainakin Urban Dictionaryn mukaan aika huvittava irstas selitys:

unicorn tea party

when two guys and one girl are engaged in sexual activity. the men must wear strap-on "horns" (head dildos) and they double penetrate "down there" so its like riding a unicorn. afterwards she collects the magical "unicorn tea" (jizz) and they have what is called a unicorn tea party. "i had the best time with brad, we had a unicorn tea party with this chick. my head is still sore..."

En ole päättänyt vielä täysin blogin aihetta tai linjaa, mutta näin aluksi haluan kirjoitella/valokuvata elämääni ja kaikkea mikä siihen kuuluu ja mistä nautin. Pidän elämästäni Helsingin kalliossa, kodistani täällä ja hyvästä ruuasta, joista varmasti tulen kirjoittelemaan. Liikunta aiheisia postauksia saatan kirjoittaa (kuhan ensin paranisin tästä flunssa kierteestä). Tykkään paljon kierrellä erilaisissa tapahtumissa kavereitten ja Dj poikaystäväni kanssa, niistä alan raportoimaan ja vähän mainostamaankin ;) Erilaiset DIY-projektit ovat tässä työn alla ja muu askartelu paskartelu, mistä olisi kiva kirjoitella myös. 

En vielä tänään jaksa askarrella tuohon ylös mitään hienoa banneria, sori.

Pääsin ostamaan tänään ensimmäistä kertaa kukkien ja vihannesten siemeniä. Haalimani keko pusseja on, no vähintäänkin varsin optimistinen. Ohitin kaikki keltaiset ja oranssit ja päädyin kylmempään väriskaalaan. En kehtaa kuvata pusseja tänne, koska minulla on sellainen kalvava pelko (kokemus), että maasta ei nouse kuin paskaruohoa. Onneksi osan niistäkin voi syödä villiyrtteinä.

Laitoin sen sijaan muutaman kuvan viime kesältä. Mansikat, lupiinit ja hiekkatiet, odotan teitä jo. Samoin odotan roseeviinin ryystämistä omenapuiden alla, aamukasteista nurmikkoa ja ensimmäisiä ulkona syömisiä. Niin kaheli en ole, että olisin vielä mennyt pyörimään aamukahvin kanssa jäiselle pihalle. Tosin nyt kun lausuin tuon ajatuksen ääneen, se ei kuulosta enää niin hullulta, ainakaan aurinkoisena aamuna. 

*

I bought my first flower and vegetable seeds today for the garden. I am not sure if there's going to much growth though, with my usual luck. But I will try my very best. These are some summer pictures that I found from the archives. I wish I could have some strawberries and lupines right now. 

Listojen ja saunapanelien kotiutuminen sai olohuoneen näyttämää tältä! Koska maalattavaa oli melko lailla ja ulkona ei todellakaan ollut maalauskeli oli olohuoneen lattia pakko suojata ja levittää maalauspiste siihen. Työn alla oli kaksi maalausprojektia, saunan panelien maalaus ja kuistin ikkunoiden lasilistojen maalaus.

Pitkään mietittiin, mitä tehdä kuistin ikkunoille. Vanhojen ikkunoiden vaihtaminen täysin uusiin olisi muuttanut kuistin ulkonäköä ja olisi taas tuntunut kukkarossa astetta enemmän. Remonttimiehemme ehdotti toisen lasin asennusta ns. lasilistan avulla. Kuistin ikkunat olivat syvennyksessä kuistin ulkopuolella. Näin sisäpuolelle saadaan asennettuna toinen lasi ja se kiinnitetään lasilistan avulla. Puuvalmiit lasilistat maalattiin valkoisella Uulan ikkuna- ja ovimaalilla. Ovi- ja ikkunamaali on puolikiiltävä, peittävä ja kulutusta kestävä pellavaöljymaali. Maali sopii mm. oviin, ikkunoihin, ovenkarmeihin ja listoihin ja sillä voi maalata myös peltiuuneja kuten pönttöuunin.

Uulan ovi- ja ikkunamaali on riittoisaa ja tuoksu on mieto. Maalipurkki on hyvä sekoittaa maalauksen alussa sekä maalausprojektin edetessä aina välillä. Maali peittää hyvin pinnan mutta maalasin varmuuden vuoksi kaksi kerrosta. Maali levittyi helposti ja oli tuntemaani Maalarin Valkolakkaa huomattavasti kivempi levittää, koska se ei jäänyt valumaan. Riittoisalla ovi- ja ikkunamaalilla maalattiin myös vanha kellariin johtava ovi. 

Vanhoihin ikkunoihin asennettiin lasilistat kehykseksi tulevalle tuplalasille, joka kiinnitetään toisen lasilistan avulla kuvassa näkyvän listan eteen. Nämä kehyslistat maalattiin paikallaan. Lasilistat hankittiin Lopen Rakennuspuusta puuvalmiina. 

Tällä viikolla kävin Marsaanan kutsumana tutustumassa ravintola Faroon, joka sijaitsee kauniilla ja keskeisellä paikalla Ruoholahden kanavan varrella. Faro Channelside Bar & Restaurant järjesti menutastingin, jossa pääsimme maistelemaan bistromenuuseen otettavia uusia ruokalajeja. Faron keittiömestari Mika Palonen valmistaa ravintolassa klassista mutta modernia bistroruokaa, josta kohta näette maistijaisia. 

Alkuruuaksi meille tarjoiltiin maa-artisokkakeittoa ja pikkelöityä artisokkaa, joka oli pehmeän maukasta. Seuraavaksi saimme maistaa kauniin keltaista kurpitsarisottoa, jossa oli mukana myös hasselpähkinää. Joten bistromenuusta löytyy myös kasvisruokavaihtoehtojakin. 

Ravintolassa on suuret ikkunapinnat, joista on kauniit näkymät kanavalle ja merelle. Ravintolaa reunustaa kanavan päällä oleva terassi, joka on kesällä varmasti ihana paikka viettää kesäpäivää. Ravintolan sisustus on tyylikäs ja moderni mutta kumminkin lämminhenkinen. Ravintolassa on varmasti mukava tunnelma sekä päivällä, että illalla. Ravintolan tyylikkään sisustuksen on toteuttanut dSign Vertti Kivi & Co Samuli Hintikka.

Seuraava ruokalaji oli herkullinen ja raikas kampasimpukka-lohi tartar, jossa oli lisänä avokadoa ja greippiä. Tämä annos oli todella kauniin näköinen. Pääruuaksi tarjoiltiin vasikanposkea Burgundin tyyliin ja lisukkeena puikulapyreetä. Vasikanposki on yksi ravintolan suosituimmista pääruuista ja se löytyy myös ajankohtaisesta bistromenuusta, jonka löydät tästä.

Illan kruunasi rosmariinilla maustettu uuniomenaterriini mascarbonesorbetilla. Jälleen todella maukas ja kaunis annos! Kiitokset Marsaanalle ja Farolle herkullisesta illasta ja tänne on kyllä ehdottomasti palattava uudestaan!

Nyt se on tehty. Maailman kamalin muutto on takana, kaikki laatikot purettu, tavarat jotakuinkin oikeilla paikoillaan, telkkari viritetty niin, että ollaan palattu vanhaan rytmiin Netflixin kanssa, pankkitili avattu ja lähipuistot löydetty.

Maanantaina aloitan työt, yhdeksän viikon työttömyyden jälkeen. Sain muutamankin tarjouksen, mutta lopulta päädyin ottamaan työn, joka menee ajallisesti hyvin yhteen opintojen alkamisen kanssa, mutta joka on mahdollisimman huonossa paikassa työmatkaa ajatellen. Etsin vielä parasta reittiä, mietin miten selviän ilman pahoinvointia ja kokeilen minkä verran voin tehdä töitä kahden tunnin matkalla työpaikalle. Päätin sopeutua, koska itse työ ja projektisuunnitelma jonka sain eteeni innostavat niin paljon ja aidosti pidän uusista työkavereistani.

Juoksin eilen pidemmän lenkin, kummankin lähipuiston ympäri, ja huomasin että talvi taitaa olla jo ohi, vaikka vielä toissaviikolla Oxfordissakin satoi lunta ensimmäistä kertaa vuosiin.

Karkkitehtaassa on valtavasti tilaa, lautalattiat (!) ja kauniita huonekaluja. Suunnittelijaystävä, joka asunnon omistaa, jätti jääkaappiin shampanjaa ja seinille kauniita tauluja. Muuttofirma pakkasi keittiön Brysselissä neljään laatikkoon, joita purkaessa pääsin sukeltamaan valtavaan paperivuoreen. Ei ollut yksikään muki tai viinilasi rikki.

Keskiviikkona olin vuoronperään peloissani, innoissani, onnellinen, pettynyt ja surullinen. Olin ensimmäisessä yliopistohaastattelussa kauniilla kampuksella, kuljin bussilla hakemaan Toisen töistä Big Benin takaa (loistava tekosyy olla turisti) ennen iltaa vanhojen ystävien kanssa, jotka kaikki asuivat Brysselissä vielä viime kesänä kun edellisen kerran oltiin yhdessä. Nyt kun mekin ollaan muutettu, koko vanha kööri on kanaalin tällä puolen ja toisten Brysselin inhoon on päässyt mukaan hippunen nostalgiaa.

Kotimatkalla sain sähköpostia, että kaksi viidestä yliopistosta on hylännyt hakemukseni, eli ei ostetakaan kotia Oxfordista. Itkin pettymystä yhden yön, koska salaa meistä kumpikin haaveili kodista kanaalin varrella kauniissa, rakkaassa Oxfordissa. Aamulla muistin, että vielä on kolme vaihtoehtoa auki, eli ehkä sittenkin pääsen opiskelemaan syyskuussa.

Nyt on vielä viikonloppu aikaa hengailla kotona, syödä hyvin ja neuloa lisää sukkia kaikille, jotka niitä eivät edes pyydä.

Tiedättehän sen tunteen kun katsoo blogia, jossa on kuvia kodista, jonka sisustus hivelee esteettisesti vaativimmankin katsojan silmää ja vetää vertoja sisustuslehdille? Itse kadehdin suunnattomasti näitä ihmisiä ja heidän kotejaan, omani kun ei yrityksistä huolimatta onnistu nousemaan tavallisen yläpuolelle. Nautin estetiikasta suunnattomasti, mutta oma silmäni on parhaimmassakin tapauksessa korkeintaan välttävää tasoa. 

Tänään sain kuitenkin oudon inspiraation, työtön kun olen ja siivotakin pitäisi. Jostain syystä aloin kuvata kirjahyllyämme. (Joo, oikeasti joku palkatkaa mut heti, koska tämä ei vaan voi jatkua!) No, itse ainakin tykkäisin siitä jos uskallettaisiin enemmän näyttää asioita sellaisina kuin ne todella ovat, ettei aina tarvitsisi muokata itseään, vaatekaappiaan tai kotiaan näyttämään jonkin normin mukaiselta. Rakastan katsoa esteettisesti mielyttäviä asioita ja ihailla kauniita ihmisiä, vaatteita ja koteja, mutta usein jään kaipaamaan jotain aitoa. En sitten tiedä, ehkä aito on tylsää, vai mitä luulette..? No alla jotankin päätä huimaavan aitoa! Nimittäin työttömän filosofin perjantai-iltapäivä ja täysin muokkaamaton kirjahylly, nauttikaa! 

Meidän huushollissa eletään pientä Pohjois-Korea vaihetta. Tämä on jo kolmas mieheni hankkima aiheesta kertova opus. Pohjois-Koreassa jos missä on shokkiarvoa. 

Rakastan Buddha-patsaita! Tämä kyseinen kaveri tarttui mukaan Thaimaasta. 

Buddhan taustalla on lempitaiteilijani teos. En tiedä sen nimeä, mutta sain sen syntymäpäivälahjaksi. Rakastan noita pallerokukkia, niissä on jotain oudolla tavalla kiehtovaa... 

Mielestäni olisi hienoa jos ihmiset uskaltaisivat rohkeammin olla omia itsejään. Tuntuu, että enenevässä määrin uskalletaan näyttää itsestä vain tietyt normin mukaiset asiat ja muuta yritetään peitellä. Itse huomaan, että tämä asioiden peitteleminen johtaa jollain tavalla häpeämään näitä asioita. Välillä täytyy aina muistuttaa itseään, että olemme kaikki ihmisiä, emmekä ole syntyneet ihan niin laskemoituina versioina, kuin miltä sosiaalisen median perusteella joskus vaikuttaa.

Toisaalta uskon myös siihen, että esimerkiksi sosiaalinen media on todella hieno asia, josta voimme tehdä juuri sellaista kuin haluamme. Mitä rehellisempiä uskallamme olla, sitä rehellisemmän ympäristön luomme. Internetin ihmeellisessä maailmassa on helppo unohtaa todellinen minänsä ja elämänsä ja luoda jokin mediapersoonaversio itsestään, mutta minä sanon "what's the fun in that"? Itse olen ainakin nähnyt niin monta täydellistä naamaa, asua ja kotia, että enemmän kiinnotaisi nähdä jotain vähemmän editoitua, jotain aitoa. Ei kai kaiken tarvitse olla niin vakavaa, täydellistä ja laskelmoitua? Liberté, égalité, fraternité. Et la diversité!   

Perjantai on ehdottomasti yksi lempiviikonpäivistäni. Silloin työt ovat takana ja viikonloppu vasta alussa. Koti on useimmiten puhdas perjantaisin ja jääkaappi täytetty herkuilla. Meillä on perjantaisin tapana kokata mieheni kanssa kotona aina jotain hyvää. Usein kokeilemme uusia reseptejä tai toteutamme hyväksi havaittuja.  Tämän talven lemppareiksi ovat muodostuneet nämä sinisimpukat. Tämä rapupasta on myös yksi meidän bravuureista sekä hummerifondiin tehty kampasimpukkarisotto. Ah, niin hyvää ja helppoa! Mutkaton resepti sopiikin oikein hyvin perjantaihin -Hyvää nopeasti ja helposti, jotta viikonloppu voi alkaa. Kampasimpukoista voisin myös laittaa reseptiä. 

Palaillaan ja parasta perjantaita!

M.

Tgif! Good food on the fridge --> Weekend mood on!

                                           Yhteistyössä Viledan
Actifibre-liinan kanssa.

Meidän keittiö on ihan koht justiisa valmis. Joo, en mäkään usko ennen kuin näen, mutta kovasti noi remontista enemmän ymmärtävät näin väittävät. On aika tehdä kaikkea pikku viimeistelyä ja viilausta.

Eilen illalla Mies tokaisi väsyneesti ainii, sulle tuli jotain ihme postia. Kipinkapinkipinkapin. Viledalta. What? Jee! Jotain siivousjuttuja! <3 <3 Osallistuin monta aikaa sitten Tunti lisää lapselle -kamppanjaan, jossa yllätyksekseni sain läjän siivouskamaa. No mikäs tällaisen semihörhön siivousintoilijan sydäntä enemmän lämmittäisi kuin uudet megapörheät siivousliinat ja -sienet. Moppeja unohtamatta. Kuulun niihin ihmisiin, joiden on mielipuolisesti puunattava kaapin nurkat ennen kesälomaa ja joulua. Tavarat meillä voi olla hujan hajan, mutta siistiä pitää olla! Ja ihan totta, ekaa kertaa eläessäni sain käsiini oikeasti toimivat siivousvälineet. 

Siitä se sitten lähti. Käsistä. 

(Mainittakoon vielä, että yksi ihminen sentään jakaa tämän ehkä osittain överiksi menevän ilon näistä siivouskamoista: äiti. Molempien postilähetysten yhteydessä meikäläinen on välittömästi tarttunut luuriin ja pistänyt koodia toiselle sivutoimiselle siivousintoilijalle. Äiti on kyllä vielä pahempi kuin mä. Tänpäiväisen puhelun jälkeen kuului harmittelua, kuinka hän ei ole kaupasta näitä rättejä löytänyt ja pitää varmaa lähteä K-Rautaan, jotta oliskohan noissa rautakaupoissa kun marketeista ei löydy. Ja tuo ihminen omistaa sekä höyrypesurin että ikkunapesurin. Sama tyyppi ostaa heräteostoksena Dysonin kun elektroniikkamyyjä sattumalta kysyy kassalla, että saisko olla jotain muuta. No oon mä tollasesta Dysonista haaveillut, että sen mä voisin ottaa...)

Back to business. Huomaatteko, olen ollut aika kauan kirjoittamatta. Harhailee.

No niin, sain siis postissa Viledan uutuuden Actifibre-siivousliinan. Väittävät, että se imee desin nestettä, poistaa liat ja tahrat, ja kaiken lisäksi vielä jättää pinnat siistiksi. Ei siis niitä rätin jälkiä, yh, jota tavalliset sieniliinat tekevät. Ei tarvinut ihan hirveän kauan miettiä, mihin mä tätä testaisin. Meillä kun on keittiössä nykyään jopa kaakelit. Siis viimeistelemään!

Näettekö miten hirveen töhnäiset laatat? Saumauslaasti on poistamatta laatoilta ja nehän näyttää ihan pölyisiltä. 

Ihmeliina kehiin. Ei muuten näytä yhtään mikrokuituliinalta, vaikka sitä onkin. Märkänä liina tuntui kumiselta. 

Tadaa! Eiks tullu aika hieno? Pidän muuten henkilökohtaisesti tota laattavalintaa ilmiömäisen onnistuneena. Se on tuollaista ruskeanharmaata, toisessa valossa ruskeampaa ja toisessa harmaampaa. Sopii törkeän hyvin tuonne keittiöön! Näettekös, melkein valmis keittiö! Enää putkimies laittamaan hana ja astianpesukone paikalleen.

Ja sit ehkä vielä jotain ihan pientä..

Hello! 

Nyt on jo perjantai... Tuli tänään kotiin joskus viiden maissa, ja rupesin laittamaan ruokaa.. Oon nyt viimeaikoina tehnyt paljon ruokaa jauhelihasta (jauhelihapihvejä ja pullia... eh?) kun olen oppinut maustamaan ne kunnolla. Muutama viikko sitten ostin myös niitä kanasuikaleita, joita ei ole marinoitu. Ja nekin kyllä ihan hyvin onnistui! Onhan se marinadi, hieman turha.

Olen pahoillani että kämppä postaus ei ole vieläkään tullut. Kiire näkyy kämppäni kunnossa, ja vaikka olen aina mainostanut, että olen todella siisti, niin tällä hetkellä kämppä ei todellakaan ole kuvaus kunnossa. Shame on me!

Jokatapauksessa, tämän päivän ateriasta kuvia... Tein tänään lihapullia. En viitsinyt niitä siltään vedellä, joten otin pinaatin makuista tuorepastaa, jota en oikeastaan ikinä osta. Sama ruskean kastikkeen kanssa. En ikinä tee sitä kämpillä. Sitä tulee syötyä kotona, eikä se silloinkaan ole tehty pussista...

Mutta vaikka melko random ateria, niin hyvälle maistui!

Ensiviikko vielä työharjoittelua Karelia-ammattikorkeakoululle. Järjestimme Kansainvälisyysviikkoa, ja suunnittelin tapahtumalle logon sekä esitteen.. En tiedä, kiinnostaisiko teitä kuulla enemmän harjoittelustani? 

Huomenna aion nukkua pitkään, nauttia vapaasta viikonlopusta. Suunnitelmia ei ole päivälle, mutta illalla lähdetään juhlimaan minun luokkakaverin synttäreitä hyvällä porukalla! 

Hyvää viikonloppua :) 

Loma ei omalla kohdallani merkitse samaa kuin monella eli kamat kasaan ja menoksi. Pienen matkan tällä lomalla teen, mutta pääosin aika kuluu kotosalla siivoten ja kevättä sisään tuoden. Eikä saa unohtaa perinteistä Oscar-gaalaa!

Jo eilen illalla uuni sai mäntysuopakäsittelyn. Jätin sen yöksi vaikuttamaan ja samalla koko huusholli sai matonpesutuoksun. Herättyäni pesin uunin ja petyin, koska vain pohja oli puhdistunut seinien jäätyä entiselleen. Vaikea on saada mäntysuopa pysymään seinissä... Otin järeämmän aseen käyttöön, uunin puhdistukseen suunniteltu täsmätuote yrittää juuri näyttää voimiaan.

Pyykkikone hyrrää päivän ensimmäistä satsiaan, pian käynnistyy myös tiskikone. Tyrkkään mukaan myös hellan ja uunin säätimet, jotta ulkopuolikin puhdistuu. Onneksi nuo pesukoneet on keksitty! Pölyt odottavat pyyhkijää, verhot vaihtajaa. Chilinsiemenien olisi hyvä olla jo mullassa, mutta multa on vielä kaupassa eli ostoslistakin pitää tehdä.

Huomenna sunnuntaina puhdas (?) uuni paistaa yön gaalaa varten eväät, pitsaa ja suklaakeksejä. Tämä menu on toiminut jo kauan eikä sitä ole syytä mennä liikaa sorkkimaan, jottei perinteet mene pilalle. Jo tänään voisi myös leipoa jotain hyvää loman kunniaksi.

Tämän päivän viihdepuoli koostuu urheilusta eli Falunin hiihdoista ja Saksan Bundesligan pelistä SC Paderborn - FC Bayern (kannustus omalle joukkueelleni eli Bayernille) sekä Kingistä. 

Kuulostaa ihan siltä, että illalla Nukku-Maija tulee hakemaan yhtä ajoissa kuin eilenkin. Mutta lomahan on myös lepäämistä varten.