Viikko lopuillaan, pakkausta, remppaa, töitä, lettejä ja hyvin vähän unta, niistähän ne päivät on tehty. Toisaalta niin kovaan kun haluaakin jo päästä muuttamaan uuteen kotiin, on oikeastaan aika haikeaa ajatella että pian se remontti on ohi.

On ollut mukavaa kun on tiennyt heti töiden jälkeen että mitä on agendassa. Asunnolle päästyään, siellä aina joku on jo työn touhussa ja lisää porukkaa lappaa pitkin iltaa. Eli samalla kun koko homma on raskasta ja aikaa vievää, on se myös palkitsevaa, yhdistävää ja yhteistä ajanviettoa. Tuskin kumpikaan ollaan vietetty näin paljon aikaa yhdessä vanhempiemme ja siskosten kanssa putkeen viikko tolkulla.

Sunnuntaina olisi tarkoitus muuttaa jos tänään saadaan loppusiivousta vaille kaikki valmiiksi. Keep your fingers crossed!

T, Sari

Kuinka sydämessäni liikahtikaan kun päivän postia selatessani kädessäni oli keltainen kirjekuori kaukaa Ameerikan ihmemaasta - VIIMEINKIN ne ovat saapuneet!

Pienessä kuoressa uinuvat ensi kesän unelmani siemenet, kuusi lupausta oransseista, pulleista jättikurpitsoista. Kuinka vaikeaa tuleekaan olemaan kevään odottaminen! Syksyllä rakentamani kohopenkki on peittynyt metriseen lumivaippaan eikä vapaudu talven ikeestä vielä kuukausiin.

Kuinka minä jaksan odottaa?

Nuo litteät, ah silti niin täynnä elämää & lupausta olevat siemenet huutavat pääsyä muhevaan multaan.

Oi kevät, saavu pian!

Uusi, aiempaa viritelmää toimivampi kamerapussi valmistui ajoittain tuskaisenkin ompelun jälkeen. Ei ole taitoja eikä älyä järkevästä ompelujärjestyksestä. On vain hieno, matkan varrella entisestään jalostuva visio.

Sopiva kangaspala löytyi varastoista, samoin pehmusteeksi froteepyyhettä. Jo aiemmassakin kokeilussa mukana ollut oranssi nauha pääsi itseoikeutetusti mukaan nytkin.

Minimalismi ei ole mun juttu - ainakaan silloin, kun kyse on astioista! Tykkään mätsäillä ja sekoitella eri sarjoja, diggailen kuoseja ja värejä, fiilistelen suomalaista designia astiakaapissa. Muistan, kun bongasin Klaus Haapaniemen Taika-sarjan ensimmäistä kertaa. Asuin vielä tuolloin kotona ja haaveilin, miten ekassa kämpässäni tulee olemaan sinisiä Taika-kippoja ja -kuppeja. Vuosien aikana markkinoille on tullut toinen toistaan hienompia astiasarjoja ja nykyään olen iloinen, etten ostanut kerralla koko Taika-sarjaa valmiiksi. Vaikka muuten olen sitoutuvaa ja yksiavioista sorttia, niin sen verran pidän seikkailusta, että säilytän vapauteni edes keittiörintamalla, hah!

Tällä hetkellä astiakaappini kruunujalokivenä on Arabian mielettömän upea 140 v. juhlamallisto. Ostin kuusi lautasta liikkeestä ja metsästin loput kaksi mallia netistä. Jep, jokainen ruokalautaseni on erilainen, enkä omista yhtään ainuttakaan kokovalkoista astiaa. Lisäksi kaapistani löytyy sinistä ja mustavalkoista Taikaa, jo myynnistä poistunutta Korentoa, Kastehelmi-lautaset hienompia pirskeitä varten sekä random valikoima aasialaisista kaupoista haalittuja riisiposliinikippoja. Ja en tietenkään voinut vastustaa, kun Iittala julkaisi uuden Tanssi-sarjansa. Mukeja tästä taloudesta löytyi vain neljä kappaletta (uskokaa tai älkää!) eli astiakaapissa oli selkeästi parin kettukupin mentävä aukko.

Nämä ovat kyllä niin hienoja! Tulee mieleen oma lapsuus ja Neuvostoliiton aikaiset piirretyt, joista Haapaniemi onkin vissiin hakenut inspiraationsa.

Toinen tarpeeseen tullut ostos löytyi Stockmannin keittiöosastolla. Olen nyt vuoden ajan elänyt ilman yhtään ainuttakaan sekoituskulhoa, koska en ole yksinkertaisesti löytänyt mieleistä. Muovi on nykyisessä keittiössäni pannassa ja suosin kestäviä, laadukkaita materiaaleja. Nämä metalliset sekoituskulhot ovat Stokkan omaa Casa-sarjaa ja olivat hinnaltaan aika edulliset. Pienempi maksoi alle kympin ja isompi viidentoista euron verran. Lisäksi kulhojen alareuna on päällystetty ulkopuolelta silikonilla, joten nämä pysyvät tiukasti alustassa kiinni. Vaivasin taikinaa perunarieskoihin ja nämä toimivat kuin unelma. Suosittelen lämpimästi! Toimivat mielestäni myös oivina tarjoiluastioina, esimerkiksi salaattikulhoina. Muovikulho ei ole ihan yhtä nätti ruokapöydän koriste.

Keittiöorientoinut shoppailupäivä vei myös Kallion aasialaisiin kauppoihin, mutta siitä hieman myöhemmin lisää!

Mitä astioita teillä on? Olen btw ihan kauhea astiafriikki! Siksi en voisikaan koskaan elää vain yhden sarjan rajoittamana.

Translation: New mugs to cheer up my mornings.

Syksyllä ruukkuihin laitetut kukkasipulit ovat lähteneet pimeässä kellarissa viini- ja cokispullojen vieressä turhan aikaisin kasvuun. Auringonvalon puutteessa ruukuista punkevat alut ovat kalvakan keltaisia enkä millään raaski yrittää himmailla niiden kasvua enää. Kellarin lämpötila näyttää nyt 7,7 astetta, joten kuvittelisin lämpötilan olleen koko talven suht hyvä tällaiseen kasvatukseen, ehkä muutama aste vähemmän olisi ollut kuitenkin parempi. Ja sipulit olisi varmaan kannattanut istuttaa syvempään. Kertaakaan en ehtinyt näitä kastella, joten liiasta kosteudesta ei liene kyse. En edes muista, että mitä nämä pikkusipulit ovat, toivoisin niiden olevan helmihyasintteja. Saas nähdä, tuleeko näistä mitään muuta kuin lehtiä ja juurelle pitäisi varmaan jostain kehittää sammalta tai jotain muuta kaunista.

Myöskään pelargoni- ja ruusurintamalla ei näytä hyvältä. Kukkiin iski tuttuun tapaan hirveä kirva-armeija heti varastoon viennin jälkeen ja kukat ovat melkoisen huonossa kunnossa. Ainahan ne ovat aika surkeita tähän aikaan olleet, mutta täsmälleen vuosi sitten näytti kuitenkin hieman paremmalta.

Viime vuoden pistokkaat kukkivat tosi ihanasti elokuulla, mutta isoimmat niistä kuolivat talven aikana ja pienimmät ovat tuossa harmaassa ruukussa pienempiä kuin tämän vuoden pistokkaat. Toivottavasti intoutuvat tuosta isosta ruukusta ja uudesta mullasta parempaan kasvuun.

Ja kaikkein surullisin näky odotti eräänä aamuna olkkarin ikkunan alla. Olinkin melkein varma, että räystään alle fiksusti istuttamani ihana rungollinen pikkusyreeni ei tule kevättä näkemään ja niinhän se näytti kuin salaman iskeneeltä. Paitsi että iskijänä oli katolta pudonnut lumi. Ostin taimen jokunen vuosi sitten viimeisestä alennusmyynnistä, joten taloudellinen menetys oli pieni, mutta tykkäsin tästä kovasti ja harmittaa vietävästi, että  menin istuttamaan sen tuollaiseen paikkaan. Halusin niin ihailla sitä olkkarin sohvalla makoillen ja oli sen verran matala, että kauempaa ei olisi onnistunut. Luulisi kyllä jo tällä kokemuksella, että tällaisia mokia osaisi välttää, mutta niin vain tunteet joskus ylittää järjen äänen :)

Jos on tämä viikko ollut tyttären penkkareineen kaikkineen hulvatonta menoa ja meininkiä, on tulevalla viikolla tiedossa entistä enemmän haipakkaa. En välillä ymmärrä miten sitä toimintaa kertyykin meille välillä ihan mielettömästi mutta toisaalta todettakoon taas että mukavaapa se vaan on. Viikolle on tiedossa mm. kyläilyjä, teatteria, keilausta, kampaamoja, tietysti töitä ja ennenkaikkea ensi viikonlopun treffit miehen kanssa!

Saamme viettää yhden kokonaisen päivän ja yön kahdestaan. Vietämme 20-vuotis kihlapäivää joka on meille iso ja tärkeä päivä, se kaikista tärkein. 

Sitä odotellessa siispä tässä mennään!

Meinasin ensin etten höpöttele mistään ystävänpäivästä kun sehän on ihan tuttu juttu kaikille mutta pakkohan se on mainita sittenkin. Tulin nimittäin tänään töistä kotiin ja eteisessä oli vastassa ovelle toimitettu kukkakimppu. Kukat olivat rakkaimmalta ystävältäni Ruotsista ihanan viestin kera. Menin ihan sanattomaksi vaikka tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun sain kyseiseltä ystävältä samalla tyylillä kukkasia. Hän on niin ajattelevainen ja rakas. Siispä haluan nyt kertoa kaikille ystävilleni että poiketen tavoistani, en lähettänyt tänä vuonna kenellekään kortteja tai mitään muutakaan, koska kiirus. Mutta olin ajatellut että kunhan kaikki hässäkkä hellittää, postilaatikostanne saattaa jotain kivaa löytyä, ehkä, en lupaa, hahaha.

Olette rakkaita ja mielessä tosi tosi tosi tosi tosi usein!

Onnellisia ajatuksia, 
Minna/lts

neule sheinside / mekko selected (second hand) / kengät zara /
sukkahousut M&S (Maailman mukavimmat yksilöt, magicwear bum and tum shaper)
/ olohuone hoas (uskomattoman valoisa, edullinen, tilava, kaikilla mukavuuksilla varustettu, tosi jees asukuvalokaatio)

Meinaa hermostuttaa.

Haluaisin kirjoittaa blogia ahkerammin. Jotenkin illalla pää on niin tyhjä, ettei yhtään ajatusta saa ylös. Päivällä niin kiire, ettei mitään ehdi kirjoittaa. Edes viikonloppuisin.

Haluaisin kirjoittaa siitä, että keittiön välitilassa on laatat.

Haluaisin kirjoittaa siitä, kuinka eilen ehdin pitkästä aikaa kuulaan. Tehtiin koko tunti erilaisia askelkyykkyjä ja kyykkyjä. Tänään on vaikea mennä rappusia ylös ja alas. Tuntuu hyvältä.

Haluaisin kirjoittaa Pojan eilisista ystävänpäiväjuhlista.

Haluaisin kirjoittaa, kuinka kaunis piha meillä on kun aurinko paistaa. Ja siitä, että aurinko paistaa.

Haluaisin kirjoittaa Tarttin Jumalat juhlivat öisin -kirjasta. Mainiota luettavaa. 

Haluaisin kirjoittaa, kuinka ihanaa talossa on asua. Tämä todella oli elämäni paras päätös.

Haluaisin jakaa Zara Home -verkkokaupan suosikkini; mitä visioin rakkaaseen kesähuoneeseeni, jota tällä hetkellä koristaa lähinnä styroksi ja ruskea pahvi.

Haluaisin kertoa, että 3-vuotiaiden mielestä viiksi-pillit eivät ole hauskoja.

Ja laittaa kuvia suklaariisikakuista, koska mikrokokkaus.

Niin, ja kertoa, että Lidlistä saa nykyään tosi hyviä salaatteja! 

Sen vielä haluaisin kirjoittaa, kuinka kivaa on saada kukkia. Kevään ensimmäiset tulppaanit olohuoneessa. Se vähän helpottaa!

Ps. Blogin otsikko on lainaus Anja Snellmanin runokokoelmalta (Saa kirjoittaa, 2004), joka minun mielestäni (toisin kuin Hämeen-Sanomien toimittajan) on kaunis.

Tulipa hyvä mieli, kun tämä on nyt tehty.

Pikkuhiljaa alkavat pienet purkit ja turvepotit lisääntyä sinne tänne. Kätköistä löytyy jos jonkinmoisia siemeniä ja ruokakaupasta tulee tehtyä ex tempore -siemenostoksia. Mieluummin tekisi jokusen harkitun ostoksen ja mielellään vielä jotain superhyperhybridisiemeniä, kuin noita lähimarketin halpissiemeniä, kun se kasvatusvaiva on kuitenkin aivan sama, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun nappasi tänään takkia kaapista ja lattialle räsähti pikkuruinen ruukku. Mies käänteli takkiaan ja ihmetteli, että MISTÄ se oikein tuli. No vaatekaapista tietty. Sieltä kenkähyllyltä monojen vierestä. Tarviiko tuollaista nyt edes kysyä. Ihan normaalia. Ensimmäiset kylvökset ovat jo hyvässä kasvussa ja vasta eilen valoon tuodut pikkusipulikukatkin ovat jo muuttuneet ihanan aurinkoisen sunnuntaipäivän ansiosta aivan vihreiksi.

Itse tankkasin D-vitamiinia pojan futsalpelien ja ravintolapäivälounaan lomassa 10 kilsan ja tunnin kestävällä hiihtolenkillä. Se oli jo viikonlopun toinen, olen jäänyt ihan koukkuun metsän rauhaan ja verkkaiseen hiihtelyyn. Juoksulenkillä ja jumpassa tulee aina vedettyä täysillä, mutta tasamaalla hiihdellessä osaan jo ottaa vähän rennommin. Sopiva viikon liikuntasetti on maanantaina bodypump tai bodystep, keskiviikkona kuntopiiri ja viikonloppuna yks tai kaks hiihtolenkkiä. Ja naapurin ravintolapäivästä innostuin niin, että seuraavana ravintolapäivänä meidän poppoo arpoo ihan vieraan pop-up -ravintolan! Suosittelen!

Viimeisimmän remontin tekijöiden terveiset...

Tervehdys vuodelta 1929. Palautetaan löydöt paikoilleen, oman viestin kera.

Monta silkkistä kerrosta.

*

Blushed layers. 

"Kyllä minä vähän kauhistuin", sanoi äiti puhelimessa. Oli käynyt blogissani lukemassa tunnelmia heti muuttomme jälkeen. :D

Bestikseni taas totesi perinteisellä ystävänpäivän kaupunkireissullamme, että vastaavassa tilanteessa hän olisi luultavasti flipannut. Myönsin, että pari epätoivoista hetkeä sattui itsellenikin. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin. Tai ei jotenkin, vaan pelkästään kovalla työllä. Mies on ollut vetovastuussa, mutta kyllä me molemmat olemme painaneet menemään niin ettette usko uudestavuodesta saakka, jolloin löysin pienen palan jalometallia tinanvalusangosta. Sellaista tämä kihlajaisaika.

Ha! Oli pakko vähän kiusata.;) Kyllä se on valitettavasti niin, että kaikenlainen pariskuntana vietettävä laatuaika on jäänyt päiväohjelmasta pois - kuten myös esimerkiksi kavereille soittelu ja ruokakaupassa käynti - vaikka tuoreehko kihlapari olemmekin (toim. huom.: tieto somessa ensimmäistä kertaa!). Tämä viikko on kuitenkin ollut niin tehokas, että eilen pääsimme ottamaan keittiön käyttöön. Ja koska muutenkin alkaa helpottaa, suuntasin kauppakeskukseen ja ostaa pamautin kaksi pulloa light colaa sekä pakastepizzat. Kyllä tässä vielä päästään normaaliin parisuhdearkeen kiinni.

Tänä aamuna heräsin vuoden kauneimpaan auringonpaisteeseen. Koti näytti tältä, kun sen ensimmäisen kerran näin luonnonvalossa.

Tässäpä vihdoin postaus asunnostani - toinen osa myös luvassa :) 

Asun tällä hetkellä siis Joensuussa, ja tänne muutin vuonna 2012 - sitä ennen ihkaensimmäinen oma yksiöni sijaitsi Kuopiossa. Olen siis alunperin savolaenen, ja muutin opiskelujen perässä tänne. Kun muutin Joensuuhun, asuin vuoden aivansuperupeassa soluasunnossa... Jälkeenpäin ajateltuna, en tiedä, miten selvisin. Oli hieman sekavaa muutenkin muuttaa yksin, tuntemattomaan paikkaan, saatikka vaihtaa ''hulppea'' yksiö sellaiseen 19neliön soluun. Onnekseni, soluasumisessa ei ollut mitään ongelmia ja kämppikset olivat kivoja - mutta olen aina tykännyt asua yksin. Oikeastaan, ehkä vasta viimeisen vuoden sisällä on tullut sellainen fiilis, että voisin asua jonkun toisen kanssa. Tästä en kuitenkaan luovu, niin kauan kun Joensuussa asun :) 

Tässä siis eka postaus ''keittiöstä''

Tämä ruokailyuryhmä oli hyvä ostos - kun asuin kuopiossa mun kämppää ei paljon kalusteilla siunattu. Minulla oli yksi lamppu, sänky... Ja thats that. Asunnon hintaan kuului järjettömän iso vaatekaappi, lipasto sekä kaksi nojatuolia. Olinhan silloin 19-vuotias, ja pysyvän asunnon sisustaminen oli viimeisenä mielessäni. Muistan vieläkin sen kamalan räsymaton... :D 

Kaikki voivat ehkä ihmetellä logiikkaani, mutta kuten sanoin, mulle oli tärkeintä että oli katto päänpäällä, sekä omaa rauhaa. Eihän tällä, silloin 19-vuotiaalla nyt voisi olla mielessään pysyvä asunto, enkä meinannut muutenkaan Kuopioon jäädä. Ja oikeassa olin, soluasuntoon ei hirveäsi ylimääräisiä kalusteita mahdutettu.

Tämän ruokapöydän ja tuolit ostin siis, kun asuin jo solussa. En kuolemaksenikaan muista, mistä nämä ostin, mutta koko setti maksoi 79€. Onneksi ostin - sillä jälkeenpäin kun olen hintoja katsellut, hinna hipovat helposti 200-400€, jopa enemmän. Tämä on vielä just minun tyylinen, tummanruskea sopii kuin nakutettu ja ''nahka''pehmusteet tuovat särmää. 

Lähdin tätä nykyistä kämppää kokoamaan kyseisen pöydän ja isompien elementtien perusteella. Kun oli ruokaryhmä, osasin rueta miettimään mieleisiäni kalusteita - sen lisäksi että ne ovat esteettisiä, haluan että ne ovat kestäviä ja pitkäikäisiä.

Kun soluasumisen jälkeen sain kuulla, että saan kämpän - olin aivan riemuissani. Tämän kämpän WC on varmasti yhtäiso, kuin mun solu. Ja sekin, täysin minun mieleeni. Olen yrittänyt jokaiseen huoneeseen saada oman ''teeman'' ja korostaa sitä eriväreillä. Kylppärissä se on sininen, joka on muutenkin yksi minun lemppariväreistä! Siitä kuitenkin kuvaa myöhemmin :) 

Kämpän hyvät puolet - tilava yksiä (31neliötä) ja järjettömän valoista (ainakin tiettyihin aikoihin vuodesta) Minulla on erillinen ulko-ovi patiolle, ja ikkunat ovat yhtä korkeat kuin ovet - siis _melkein_ lattiasta kattoon! Sen lisäksi tila jakaantuu kahteen - makuuhuoneessa on alkovi - joten saa rauhallisen oman tilan. 

Nämä magneetit ostin kuopion kämppään. Sarjassamme, kuinka ärsyttävää noi on ottaa pois muuton aikana, ja laittaa takaisin? Sittenkun muutan pois, voi olla että uusi vuokralainen saa ilmaisia magneetteja! :D

Pöytä on katettu.. Yhdelle! Pitäisi useammin laittaa pöytä kunnolla, vaikka vain yksin onkin. Pöydälle yleensä kasaantuu lehtiä sun muuta. Haaveilen omasta työhuoneesta! Joskus, kun ostan oman kämpän, on sataprosenttisesti selkeä visio päässä, mitä teen sille. Sisustaminen olisi ihanaa! 

Lopuksi tälläinen kuva - yleensä kun käyn reissuilla, ostan jokaisesta paikasta magneetin. On kivaa, kun on jokin muisto paikasta, ja kuitenkin se ei vie liikaa tilaa. 

Tästä tulikin mieleen, että olen todella minimalistinen. Haluan karsia tavaran määrän mahdollisimman vähään! Tuntuu, että siltikin sitä tavaraa kertyy, mutta mietin nykyään pääni puhki ennekuin ostan, yleensä mitään. Turhan krääsän ostamisen olen jättänyt pois - esimerkiksi nuokin magneetit periaatteessa kuuluu siihen kategoriaan. Jos ostan jotain, haluan että se on laadukasta, monikäyttöistä, kestävää. Yleensä mietin myös, että voiko sen kierrättää/ myydä pois. Olen monta kertaa myynyt vaatteitani sekä tavaroita kirpparilla. :) 

Pahoittelen, nämä kuvat on syystä tai toisesta otettu vanhalla kamerallani... Tästä jos mistä huomaa eron kunnon kameralla otettuihin kuviin!

ps. mietin muuten, tekisinkö itsestäni faktapostauksen? En ole sitä täällä lilyssä tehnyt, ja se voisi olla ihan hauskaa. Jos on jotain, mitä haluatte minusta tietää, kertokaa pois! :D

Seuraavaan kertaan.

-Marjo 

Edellisen postauksen jälkeen olen jämähtänyt. Poistan päivässä juuri sen, mitä pitää. Suursiivoussysteemit on mielessä ja poistoprojekti, mutta motivaatio on nollissa. Arvasin, että käy niin, kun levitin vaatehuoneen aulaan. Miksimiksimiksi tein niin, koska juuri näitä tilanteita välttääkseni aloitin tämän projektin?

Tavara päivässä pois.

Mutta... kaikkimulletännehetinyt!

Torstaina poistin sellaisen seitkytluvun, vai kasariako lienee, ritiläkorivirityksen, joka tulee esim. vaatekaapin sisäpuolelle tai vaikka kylppärin seinään. Lahjoitus kirpparille ja joku mummo onnelliseksi. Perjantaina samaan kasaan päätyi myös pari Finlaysonin vihertävää, kirjavakuviollista sisustustyynyä. Ne ei ole koskaan sopineet millään lailla mun sisustukseen, koska lakkasin pitämästä vihreästä vuonna about seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten. Lauantaina lahjoituspussiin sujahti pieni lasten pärekori. Se ei ole minkään värinen enkä ole oikeastaan koskaan keksinyt sille mitään järjellistä funktiota. Tänään sulloin samaan pussiin pienen oranssinpunaisen Muumi-tyynyn. Lapset on tykänneet Muumeista viimeksi 2000-luvulla.

Tasoissa.

Outch. Ostin tänään yhden elokuvan ja perjantaina kolme. Tavoitteesta -4.

Faaaaaaak. Fakfakfakfakfak.

Ystävänpäivänä nukuttiin porukalla yli kasiin (huomio: saavutus keskivertotaaperoperheessä), käytiin hyvällä menestyksellä Prismassa (V suostui jopa istumaan ostoskärryssä), syötiin tacoja ja vaahtokarkeilla koristeltua suklaajuustokakkua, leikittiin ulkona ja tampattiin mäkeä seuraavan päivän laskiaisriehaa varten.

Mutta mikä vielä mainiota, minun ja ystäväni Suvin agilitykisareissu toi tulosta ja Polkka sai toisen nousunollansa kakkosluokasta. Tämä ei ole koirablogi enkä ole sen kummemmin koiraharrastusta täällä esitellyt, mutta Polkka on kelpo agilitykoira ja löytänyt taas kisavaihteen lainaohjaajan kanssa. Itse olen niin törppö radalla koiran kanssa juostessa, että koira lyö hanskat tiskiin ja kävelee autolle... Yksi nolla vielä ja Polkka siirtyy ylimpään eli kolmosluokkaan.

Illalla V nukahti sikeästi ja me päästiin saunomaan kaksistaan. Lapsi tuo elämään pieniä iloja, sanotaan. Totta tuo, joskus aiemmin ei edes hoksannut että kaksistaan saunominen voisi olla luksusta!

Suloinen ystävänpäivä ja illalla nukkumaan mennessä mietin, että on minulla mainiota porukkaa täällä saman katon alla.

sunnuntai, ihana odotettu sunnuntai. Sunnuntai, jolloin saa aamulla nukkua Piiitkääään.  

eikun niin, enhän mä saanutkaan nukkua. Kyllä meidän tarkkaakin tarkempi ja tarvittaessa hyvinkin kovaääninen HERÄTYSKELLOmme oli mummulassa yökylässä, mutta olisi pitänyt jättää sinne myös puhelin.. Tämä aamu ei siis poikennut siinä mielessä muista aamuiSta - se alkoi klo 6.50.

Aamupalan ohella, kun sen nyt kerrankin sai syödä ilman että joku syö puolet leivistä, huuhtoo muruset suustaan MEHUlasiin, haluaa maistaa kahvia.. lista on loputon.

KATSOimme siis muumit rivieralla, ja se oli -hmmm- hyvin erilainen. Aluksi kaikkien äänet tuntuivat hyvin oudolta kun ne eivät olleet lähelläkään sitä mihin on tottunut. Mutta siitä pääsi nopeasti yli ja loppujen lopuksi tuo oli ihan hyvä.

En tiedä miksi, mutta nauratti hillittömästi "pappa the muumi"!! 

munhan oli tarkoitus tehdä tänään vähän tuloslaskelmaa, mutta jotenkin sen aloittaminen oli kovin hankalaa. Ja lattiallakin näkyi murusia..

siinä imuroidessa tuli mieleeni kysymys, jonka sitten kysyin mieheltäni; "siivoanko liian usein?" Johon tuli vastaus ilman miettimistä "kyllä!!" Kuulemma imurointi sekä pölyjen pyyhintä (sekä tietty VESSAn/kylpyhuoneen pesu) kolme kertaa viikossa on liikaa. Ei kuulemma muutkaan siivoa kuin hyvä jos kerran viikossa. Sekä vastustuskyky heikkenee kun ei altistu lialle.. Hahhah!! En mä lattioita pese kuin kerran kuukaudessa, ehkä. Mutta en vaan kestä jos on pölyä, epäjärjestystä, roskia lattialla.

Kuinka usein te siivoatte?

Päätin kuitenkin hyvittää miehelle siivousintoni:

☆ Sari ☆

Näissä tunnelmissa eilen alkoi muuttopuuhat. Pieneen kerrostaloasuntoon mahtuu yllättävän paljon tavaraa kun ne pakkaa laatikoihin ja pusseihin nenänsä eteen. Aika kivuttomasti kuitenkin selvittiin koko hommasta.

Muutamassa tunnissa koko homma oli ohi ja massiiviset laatikkokasat koristivatkin jo uuden kämppämme nurkkia. Illalla alkoi paukut olla kuitenkin niin lopussa tämän kahden viikon rutistuksen jälkeen, että tavaroiden purkaus ja siivous siirtyi tälle viikolle. God help me.

Nopeasti huomaa kuinka paljon meillä käytännön tavaraa kuitenkin puuttuu joka on ymmärrettävää kun aiemmasta asunnosta neliöt tuplaantuvat. Onneksi on aina Ikea jonne päätettiinkin suunnata ensi viikonloppuna.

Näissä tunnelmissa sinne mentiin kesällä..

Ja näissä oltiin loppuvaiheessa..

Kivaa viikonalkua hei kaikille. Yritän rustata asunnosta ennen ja jälkeen kuvasarjaa jossain vaiheessa, katsotaan mitä siitä tulee.

T, Sari

Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun saamamme akvaario täyttyi vedellä. Ja asukkaitakin on jo 24 kappaletta!

Koko ajatus akvaario-harrastuksesta sai alkunsa, kun jouduin etsimään kahdelle erittäin rakkaalle kissalleni uuden kodin, koska poikaystäväni on erittäin allerginen pupuille, hepoille, kissoille ja muille karvakuonoille. Onneksi uusi koti löytyi ja kaikki on hyvin heidän kohdallaan!

Sitten itse asiaan. Poikaystäväni siskolla sattui olemaan yksi 100 litran akvaario tyhjänpanttina varastossa, joten kun oli sovittu, että akvaario päätyy meille, alkoi armoton akvaarion ja kalojen hoidon opiskelu. Kummatkin istuimme koneen ääressä illat ja huutelimme vuorotellen toisillemme kun löysimme hyviä vinkkejä ja kala-ehdokkaita akvaarioomme.

Sitten tuli eteen monniset. Ah, niin ihanan suloiset ja lempeät monniset (Corydoras, lat.). Ihastuin ikihyviksi niiden pieniin viiksiin ja innokkaaseen pohjan tonkimiseen.

Tammikuun lopulla, kun veden arvot oli testattu moneen kertaan ja akvaarioon oli kypsynyt oikeanlainen bakteerikanta, haimme 5 leopardimonnista (Corydoras trilineatus, lat.) uuteen kotiinsa. Siinä se sitten ilta menikin niiden menoa ihmetellessä. Harmiksemme jouduimme seuraavana päivänä toteamaan, että yksi monnisista ei selvinnyt akvaarioliikkeen pyydystys-operaatiosta ilman stressiä, ja löytyi pinnalta uimasta selkää.

Nyt monnisia onkin jo 10, eikä tämän onnettoman tapahtuman jälkeen ole kaloja löytynyt kuolleena :)

Tässä vielä lista akvaariossamme asuvista kaloista ja muista kavereista:

10 kpl leopardimonnisia (Corydoras trilineatus)

5 kpl punasuutetraa a.k.a 'romminokka' (Hemigrammus rhodostomus)

2 kpl huulirihmakalaa, jotka ovat siis pariskunta (Colisa labiosa)

1 kpl (maatiais) partamonneja (Ancistrus sp.)

3 kpl leväsukarapuja (Cardinia japonica)

3 kpl petokotiloita (Anentome helena)

Ensi kertaan! :)

Koska Saanan irtaantuminen tutista tapahtui huomattavasti paremmin ja nopeammin kuin minun irtaantumiseni suklaasta, ja koska olen puhunut sorsavauvoista jo varmaan kuukauden, päätimme eilen lähteä viemään tutit sorsavauvoille. 

Kun pääsimme joen varteen, kaivoin laukustani pari tuttia, jotka Saanan oli määrä heittää sorsavauvoille. Tyttösen riemu oli valtaisa:

"Oi, tutti, tutti, TUTTII!"

Saana nappasi tutit kädestäni ja survoi toisen suuhunsa ja imi sitä kuin viimeistä päivää. Tai siis, sehän imi sitä viimeistä päivää. Toista tuttia puristi kädessään ja mietti selvästi, että onko tässä mitään järkeä.

"No niin Saana, nyt viimeiset imaisut tutista ja sitten saat heittää ne tuonne sorsavauvoille. Ne varmasti jo kovasti oottaa, että saa Saanalta tutit."

Hetken tyttö empi, mutta urhoollisesti päätti kuitenkin heittää lussuttimensa sorsille.

Sinne meni.

Seuraavaksi kutsuttiin sorsavauvoja hakemaan tutit:

"SORSAVAUVAAT, TÄÄLLÄ ON TUTTEJAAA! TULKAA HAKEMAAN!" minä huhuilin, kuin mielen köyhä.

"Sorsavauvaat tulkaa hakemaan!" Jykä huhuili vähemmän mielenköyhämäisesti.

"SORSAVAUVAAT, TUTTIJA HAKEMAAN! SORSAVAUVAAT!" Saanakin huusi.

"Ei näy sorsavauvoja tässä. Kurkataan toisesta suunnasta, jos siellä näkyis", juttelin Saanalle, laitoin hänet rattaisiin ja käänsin rattaita ympäri. Sillä aikaa Jykä noukki tutit maasta taskuunsa. Kun käännyimme takaisin, oli tutit hävinneet:

"OHO, OHO, SORSAVAUVAT! OHO, OHO!" Saana tuijotti suu ammollaan tyhjää maata.

"No nehän oli nopeita. Niitä varmaan vähän ujostutti, niin ne kävi nopsaan hakemassa tutit. Voi kun ne on onnellisia nyt. Saana oli niin urhea tyttö. Nyt ne varmasti huutaa tuolla, että KIITOS SAANA!" minä kehitin tarinaa.

"Ehe, ehe, oho, sorsavauvat syö tuttija, ehe, ehe", Saana pohti.

"Niin syö. Siellä omassa pesässä syö Saanan antamia tutteja. Ne on varmasti tosi iloisia", Jykäkin intoutui tarinoimaan.

"Saana ei tartte tuttia", Saana vielä varmisti.

"Ei tartte!" 

Tänä aamuna Saana ryhtyi puhumaan:

"Sorsavauvat syö tuttija, ehe, ehe. Saana heitti, oho. Sorsavauvat tuttija."

"Niin syö. Siellä ne omassa pesässä syö Saanan antamia tutteja. Voi kun ne on onnellisia. Saana ei tartte tuttia."

"Ei tartte tuttia."

"Ei. Käyään päivällä kattomassa näkyiskö siellä joella niitä sorsavauvoja.

Päivällä palasimme eiliselle tutinheittopaikalle, mutta sorsavauvat oli jo menneet päikkäreille.

Tuleeko näitä Fazerin muumikeksipurkkeja vielä kovinkin monta? Ensimmäinen oli viimevuotinen Tove 100 -juhlapurkki. Pakkohankinta. No, äsken osui silmään Muumien 70-vuotista taivalta juhlistava purkki, joka oli saanut kylkeensä numeron 2. Pakkohankinta, nro 2.

Viitsisiköhän Fazer antaa vihjeitä purkkien lumoihin päätyneelle, järjestänkö niille tuleville yhden pienen vai suuuuuren säilytys/esilläolotilan?