Uudelle lelulle askartelin suojapussin. Sarkahousun lahkeesta se kävi suhteellisen rivakasti. Varusteleka, tuo uskollinen apurini, auttoi tälläkin kertaa materiaalissa. Pussin sulkemistapa on vielä harkinnassa ja sopivien välineiden hankinta tekemättä.  

Aivan mahdottoman huono kuva! Toistaiseksi, näillä näkymin ainakin, pussi pysyy kiinni jostain toisesta pussista talteen napatulla oranssilla kiristysnarulla. Hienosti kyllä sopivat harmaa ja pirteä oranssi yhteen. Voisi luulla kyseessä olevan suunniteltu juttu.

Säilytyspussi lelulle, siis. Uusi lelu saapui tänään, akku on latauksessa eikä sillä vielä voi leikkiä. Alakuvasta saa kuitenkin käsitystä minkä sortin lelusta on kyse.

Tavoitteena on kevyemmät reissut silti hyvin lopputuloksiin.

Voilà! Pidetään perinteistä kiinni: Tässä tämän tiistain inspiraatio.

°  Acnen Jensenit ovat ehdottomasti tämän kevään himotuslistalla. Kapet kärjet tulevat taas!

°  Ruudut: Gingham-kuosi erityisesti mielessä kevään garderobiin.

°  Avarat kylpyhuone- ja ammeratkaisut. Naapurihuoneiston yksiö on meidän iik.

Mitä teidän tiistaihin kuuluu? Aivan ihanaa, että innostuitte maanantaihaasteesta!

M.

Tuesday inspiration...

Sen lisäksi että olin viikonloppuna työmatkalla Oulussa, olen viime päivinä myös mm.

-käynyt normitöissä
-juossut
-kuntoillut eri tyylein
-vaihtanut ruokareseptejä
-ollut monin tavoin ylpeä lasten suorituksista
-käynyt shoppailemassa
-tutustunut uusiin ihmisiin
-tutustunut pariin ihmiseen paremmin kuin ennen
-tehnyt miehen kanssa ihanan hankinnan (siitä vielä lisää myöhemmin)
-varaillut mm. kampaamoja, keilailuja ja teatterilippuja
-sisustanut
-tuskaillut
-tuhlaillut
-syönyt hotelliaamiaisen
-syönyt karkkia
-pessyt pyykkiä
-lukenut historiaa
-juonut punaista viiniä
-saanut hieronnan
-katsonut muutaman leffan
-suunnitellut tulevia (paljon)
-käynyt kirjastossa

Ja noiden lisäksi olen tänään viettänyt aamupäivän miehen kanssa kahdestaan! Eipä edes muista edellistä kertaa, mutta niin vain tänään vietimme. Saimme muutaman asian hoidettua ja kävimmepä LOUNAALLA kahdestaan! Se oli aika ihanaa.

Muutenkin nyt, kun mies on kotona kolme viikkoa ja eka viikko on menossa, tuntuu kuin itsekin olisi lomalla vaikka työt on nimenomaan alkanut nyt oikeasti. 

Eipä tähän oikein muuta voi sanoa kuin että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!
Oivalluksen hetkiä sinullekin toivotellen, 
Minna/lts

Eilen sain uuden tittelin lvi- tarkastajan suusta: "rakennuttaja". Tosiaan enpä ollut aikaisemmin ajatellut noin..olin pitänyt itseäni sisustussuunnittelijana ja remonttimiehen apulaisena. Kun tarkemmin ajattelee "rakennuttaja" on täysin oikea termi. Remonttimme vastaa uudiskohdetta ja kaiken remonttiin tarvittavan nippelin ja nappelin hankinnasta olemme vastanneet itse. Muutama tarjastaja onkin käydessään tokaissut: "Aikamoinen projekti, tässä ajassa olisi kyllä rakentanut uuden talon ja asuisi siinä jo". Niin!

Remontti on ollut todella iso ja suuri osa siitä on ollut myös tarjousten pyytämistä, näytteiden tilaamista, tilauksia ja tavaran hakua. Tavaran hakureissut ja käytännön asiat on myös täytynyt järjestellä varsinkin, jos lapset ovat pyörineet mukana. Myöskin monet alan liikkeet ja pienemmät yritykset ovat auki vain päiväsaikaan. Syksyllä miehen palatessa päivätyöhön tavaran noutamiset ja roudaukset siirtyivät minun vastuulleni ja oli aika opetella ajamaan peräkärryä (olinhan saanut ajokortin juuri kesäkuun alussa).

Remonttiin tarvittava materiaalin määrä on ollut valtava! Pintamateriaaleja ja tyyliä aloin suunnittelmaan jo viime keväänä ja mm. Rakenna ja Remontoi messuilla 2014 Vantaalla tutustuin Lopen Rakennuspuuhun, joka myy sisustuspaneleja, lautalattioita ja listoja. Kevään mittaan tilasin heiltä näytteitä ja tein alustavia valintoja remontin edetessä..

Olen muuten aika jääräpää tai voisko sanoa päättäväinen materiaalivalintojeni kanssa. Remonttimiehemme on muutaman kerran naureskellut, koska en hevillä luovu suunnitelmistani - näin kävi myös listojen osalta! Tämä juttu siis liittyy siihen..No tuli syksy 2014, myöhäinen syksy, kaamea tuuli ja tihkusadetta. Lähdin muistaakseni ensimmäistä kertaa ajamaan peräkärryn kanssa Vojakkalaan Lopen Rakennuspuuhun, josta tilattiin meidän listat. Ajomatka yhteen suuntaan 1,5h. Kyllä, listojen takia, olin valmis ajamaan tuon matkan..ainoa kysymys oli paikan päällä, että pääseehän hallin ympäri ajamaan, etten osaa peruutella peräkärryllä..

Aika monet tavaran hakureissut ovat muuttuneet koomisiksi, joskus lähes itkun ja naurun sekaisiin tunteisiin! Tää reissu oli yksi sellainen. Tän jutun otsikko viittaa siihen etten kaunistele nyt sanoja..Päiväksi oli ennustettu sadetta. Listat oli pakattu hyvin kelmumaiseen muoviin. No sitten kun lähdin ajelemaan Porvooseen päin sade tuli..aikani mietin kestääkö listojen pakkausmuovi. Ei muuta kun tien reunaan virittelemään pressuja. No en tietenkään saanut nostettua kuomua, koska listat tulivat kummastakin päästä yli ja pisimpien listojen pituus oli 5,4m (eli "vähän" ylipitkä kuorma). No autosta löytyi yksi lätkämaila jolla sain työnnettyä pressua kuomun alle, epätoivoisesti kyykistelin ja pyllistelin sateessa aivan liian vähissä vaatteissa ohiajavien autojen edessä..Sitten pressu piti vielä saada käärittyä päistä. Onneksi olin ottanut muutamat ylimääräiset hihnat mukanani. No samassa kun siinä virittelin pressua, iski järkyttävä vessahätä. Meillä oli pyörinyt perheessä pari viikkoa vatsapöpö ja oma maha oli toista viikkoa jo ripulilla..Ei muuta kuin äkkiä auton rattiin ja lähimmälle huoltoasemalle. No siellä tilasin myös hamppariaterian  ja kun istuin pöytään onnistuin kaatamaan koko limun pitkin pöytää ja lattiiaa. Maajussien ja remppamiesten ympäröimänä siinä kyseisessä ruokapaikassa mietin, että tätäkö tää nyt on..tavaran roudausta, hikeä ja koomisia tilanteita. No ainakin jäi myös tuolta reissulta hauskat muistot. Kun pääsin kotiin perille, juoksin saman tien ulkohuussiin, joka oli meidän vessa koko kesän ja syksyn. 

Yllä muutamia kuvia vuoden 2014 Rakenna ja Remontoi- messuilta Vantaalla, josta bongasin Lopen Rakennuspuun. Heidän ehkä tunnetuin tuote ainakin kuluttajille on ollut Lopella sisustuspaneli Karhe, jota oli esillä mustana mm. Hyvinkään asuntomessuilla kohteessa nro 25 Lammi-Kivitalossa Maja. Maja oli muuten oma suosikkini kyseisillä messuilla Honka Lumin kanssa.

Seuraavissa jutuissa kerron teille minkälaisia listoja meille valikoitui ja miksi.

Olen tainnut tehdä melkoisen selväksi, etten ole tarkka siitä, minkä sävyinen lattiani on, tai mistä kulmasta valo siivilöityy seinilleni. Tärkeintä on, että minulla on lattia ja valoa ylipäätään.

Ei sillä ettenkö huokailisi ihastuksesta selaillessani sisustuslehtiä. Ehei, kyllä minulle kelpaisi natiseva puulattia ja betoninen olkkarin pöytä. Olisi ihanaa olla arvostettu arkkitehti, jonka korkeakiiltoisilla pinnoilla majailisi vain Toikan mittatilaustiikereitä ja klassikkokirjoja. Ollapa nainen joka syö aamiaisensa Mademoiselle-tuolissa ja nappaa ruususuolaa puuroonsa String-hyllystä.

Mutta.

Olen aivan liian suurpiirteinen ja kärsimätön valkkailemaan sadan eri lattiavaihtoehdon väliltä, tai keräilemään systemaattisesti tietyn värisiä astioita. Kun edes kuvittelen itseni valikoimassa värikarttoja, tulee tykyttävä tunne siitä että valitsen väärin ja herään jonain aamuna vihaten lattiaani. Siksi välttelen tekemästä liian pysyviä tai kalliita ratkaisuja sisustukseen liittyen.

Ostin eilen maton. Käyskentelin kirpputorilla ja törmäsin siihen sattumalta: liikkeen pimeimmässä kulmauksessa takkien ja muiden tavaroiden seassa pilkotti lattialistan viereen rytätty rulla. Värimaailmaltaan tiilenpunainen ja kuvioinniltaan jännä, hinnaltaan kaksitoista euroa ja viittä minuuttia myöhemmin minun.

Eihän se ole kelim eikä hamadan, mutta jotain samoja viboja siinä on. Vaikka aito persialainen näyttää hyvältä, epäilen että sille käy samalla tavalla kuin siksakille ja parin vuoden takaiselle inka-ilmiölle: kohta jo kyllästyttää. Mielenkiintoista nähdä minkälaisiksi basaareiksi kierrätyskeskukset muuttuvat, kun itämaisen maton aika on ohi. Aika halpaa haaveet.

Ostan tavarani mieluiten laadukkaina ja käytettyinä, enkä ole valmis maksamaan satoja euroja yksittäisestä sisustustavarasta. Edullinen hinta ja hyvä laatu ovat pari johon törmää harvoin, ja kun törmää, on toimittava. Sille ajatukselle perustuu lähes kaikki mitä kaappeihini hankin: kotini ja vaatekaappini ovat täynnä onnenkantamoisia. Ja se jos jokin on filosofiana paljon toimivampi kuin mitä ökykallis bulkkidesign voi tarjota.

Totuus on tämä: en asu vanhassa arvokiinteistössä, enkä kantele ruskeita ruokakasseja jykevän jugend-korttelin sisäpihoilla. Asun 70-luvulla rakennetussa sinapinkeltaisessa kerrostalossa jolla on purkutuomio. Tätä taloa ei enää parin vuoden päästä ole. (Luoja paratkoon, mihin minä sitten menen?) Pesen pyykkini viereisen talon pohjakerroksessa ja kuljen hissillä joka pitää maailmanlopun ääntä.

En edes tiedä tuleeko minusta koskaan talonomistajaa. Jos tulee, talo on todennäköisesti vanha ja liikuttavalla tavalla kämäinen. Sellaisissa paikoissa viihdyn parhaiten. Paikoissa joissa näkyy muutakin kuin ihmisen alunperin suunnittelema jälki ja äärimilleen viritetyt tilaratkaisut. Piha, seinät ja tavarat joihin aika on piirtänyt omia, epäsopivia ääriviivojaan. Sellaisesta minä pidän.

Laura

Kertokaa nyt vihdoinkin joku, mikä logiikka tässä hommassa on! Miksi koirapedit jaetaan meillä aina samalla tavalla? Iso rohjake valitsee ensimmäisenä pikkukoirapedin ja sen jälkeen pieni koira menee isolle patjalle nukkumaan.

Mäyräkoiran sanotaan olevan suuri koira pienessä koossa. Mutta mitä rhodesiankoira sitten on - pikkufifi isoissa kuorissa?

Minä vannon asteittaisen vieroituksen ja korvaushoidon nimeen oikeastaan kaikessa, oli kyse päihe-, lääke-, tupakka-, sokeri-, tissi- tai tuttiriippuvuudesta. Asteittaisen vieroitukshoidon ideana on se, että määriä ja käyttökertoja vähennetään asteittain. Asteittaisen vieroituksen rinnalla ja jälkeen voidaan käyttää myös korvaushoitoa. Tällä samalla idealla olen vieroittanut itseni esimerkiksi karkeista. Laskin määrät ensin mahdollisimman alas ja sitten otin käyttöön korvaavat tuotteet, kuten stevian, kerman, pähkinät ja mantelit sekä pienissä määrin hedelmät.

Tissistä meidän tylleröinen viroitettiin myös asteittain, tai hän vieroitti itse itsensä. Ensin jäi pois yötissittelyt, sitten päivä, aamu ja lopuksi ilta. Yötissittelyyn käytimme korvaushoitona vesituttipulloa, mutta sitä ei tyttö tuntunut tarvitsevan kuin pari kertaa.

Nyt on vuorossa tutti. Jo hyvän aikaa sitten jätettiin pois ns. huvitutti, sen jälkeen jäi pois lohtututti.

Tänään tuntui siltä, että saattaisi olla sopiva aika jättää pois päikkäritutti. Juttelin neidin kanssa ennen päikkäreille menoa tutista, jota hän jo hanakasti sylissäni lussutti:

"Mitäpä olet Saanuska mieltä, jos et söisikään tuttia vaunuissa?"

"Tuttia vaunussa?" tyttö empii.

"Niin, ei tartte tuttia vaunuissa."

"Ei tartte tuttia vaunussa", tyttö toistaa, mutta pitää tutin suussaan.

"Joo, ei tartte tuttia. Niiskuneitikään ei tartte tuttia, eikä Pikku Myy tartte tuttia", minä selitin.

Otin Pikku Myyn käteeni ja liikuttelin sitä Saanan vieressä ja annoin Pikku Myyn jatkaa juttelua tytölle,

"Hei Saana, lähetään päikkäreille. Ei tartte tuttia. Anna tutti äitille. Mennään päikkäreille. Minä olen Pikku Myy, enkä minä tartte tuttia. Sinä olet Saana, etkä sinäkään tartte tuttia", yritin epätoivoisesti imitoida Pikku Myytä.

Saanaa nauratti kovasti Pikku Myyn juttelu. Sitten hän otti tutin suustaan käteensä, katsoi sitä ja ojensi sen minulle:

"Ei tartte tuttia."

"Kiitos. Ei tartte tuttia. Äiti laittaa tutin pois. Eihän Pikku Myykään tartte tuttia?"

"Ei tartte tuttia!" Pikku Myy vastaa.

Saana otti Pikku Myyn kainaloonsa ja käveli rattaiden luokse. Nostin hänet rattaisiin ja suljin makuupussin. 

"Ei tartte tuttia. Muumeja katotaan huomenna?" tyttö vielä varmisti perinteisesti.

" Ei tartte tuttia. Päikkäreiden jälkeen katotaan muumeja", vastasin muumikyselyyn, niinkuin teen joka päivä.

Lähdin työntämään rattaita verannalle, niin johan vaunuista kuului parkaisu,

"TUTTI!"

"Saana ei tartte tuttia. Pikku Myy ei tartte tuttia. Ei tartte tuttia", imitoin taas Pikku Myytä.

Saanaa nauratti. Työnsin vaunut pihalle ja suljin oven. Laitoin itkuhälyttimen päälle ja istahdin sohvalle odottamaan miten meidän käy. Kohta vaunuista kuuluu Pikku Myy imittaatio:

"Ei tartte tuttia! Saana ei tartte tuttia. Pikku Myy ei tartte tuttia. EI TARTTE!"

Sinne tyttö nukahti, Pikku Myy kainalossaan, ilman tuttia. Jiihaa!! Saapa nähdä miten huomiset päikkärit sujuvat... Yöksi annamme tytölle vielä tutin, mikäli hän sen tahtoo. Totuttelemme nyt jonkin aikaa näihin tutittomiin päikkäreihin ja sen jälkeen vasta jätämme yöitutin pois. Asteittain ja neitosen tahtiin. Pitempihän tällainen prosessi on kuin se, että kertaheitolla jättäisi tutin pois, mutta mielestäni tämä on lempeämpi vaihtoehto ja sopii meille paremmin. Toivottavasti saadaan vieroitushoito päätökseen ennen eskariin menoa. Pitäkää peukkuja!

Karsiminen on päivän sana.

Eilen sain viimeisetkin talvijutut laatikkoon ja säilöin kaiken varastoon.

Odotan jo sitä hetkeä, että saan lapset hoitoon ja alan kovalla ryminällä tekemään kevätsiivousta. Yksi elämän parhaimmista asioista on siisti koti ja pieni pesuaineen tuoksu. Mielestäni jopa kloriitti tuoksuu hyvältä, silkalta puhtaudelta.

Äärettömän paljon siivousinpiraatiota sain kauniista tyhjästä asunnosta, jossa vierailin hetki sitten. Palaan tähän asuntoon ihan pian.

Nyt meinaan sulkea tietokoneen ja ajattelin kuluttaa aikaani kotona ilman telkkaria, nettiä tai puhelinta. Ihanaa! Nostan hiukset ylös nutturalle, laitan itselleni kasvonaamion ja ehkä järkkäilen. Tai sitten en. Rauhallista iltaa toverit!

/todays inspiration: blank space

Irtisanominen, valmistuminen, uusi työpaikka, työnhaku, rekrytapaaminen, yhteydenottoja potentiaalisilta työnantajilta, päivähoitohakemus lapselle, uusi asunto sopimuksen allekirjoitusta vaille. Ehdin jo pienet itkut tirauttaa takapihan valkoisten sireenien, marjapensaiden, tammentaimien, juhannusruusujen ja miekkaliljojen puolesta, puhumattakaan etupihan palavista rakkauksista, valko-ja sinivuokoista, kartiomarjapensaista, vuorenkilvistä, hanhikeista ja ukonhatusta. Hyvästelin ne hankien alle. Puhuin jopa muutamia rohkaisevia sanoja kompostorille, keep up the good work.

En purkanut uusia astioita enää paketeista kaappiin. Kätevää muuttoa ajatellen säilyttää ne valmiiksi pakattuina.

Me oltiin niin lähdössä.

Kunnes sitten järki ja käsi kohtasivat, tuli niin kutsuttu järki käteen -tilanne. Meillä on täällä oma koti ja pala maata, keväisin vetistä ja talvisin liukasta. Sata mykkää naapuria. Minulle on avautumassa sijaisuus nykyisellä työpaikallani. Lapsella on jo valmiina päivähoitopaikka. Meillä on kaikki jos ei käden, niin pienen siirtymän ulottuvilla; kaupat, ladut, laskettelurinteet, perhepuisto, lapsen harrastukset ja pururadat, musta metsänreuna ja pellolle eksyvät kurjet. Mummolaan kohtuullinen kolmen vartin matka. Keskeinen sijainti puolison sivutöiden kannalta. Omin ja etenkin appiukon käsin pystyyn pykäämä varasto, jossa on kauhistuttava kokoelma kaikenlaisia sekalaisia kalusteita ja kulkuvälineitä.

Joka kevät Launeen kentälle tulee tivoli. Vatkausta ja metritolkulla lakua. Saippuanmakuisia toffeita. Perinteisen kevätflunssan kalastelua.

Keikkamatkojen viimeiset kädenlämpöiset palautusjuomat kotimatkalla.

Oman pihan retiisit, joiden kanssa käytiin aika pitkään tuijotuskilpailua. Syötiin sellaisenaan.

Äkkiseltään näyttäis herneiltä, salaatilta ja parsakaalilta.

Joku viinintuhruinen hetki takapihan terassilla. Vanhoja Infernoja ja vadelmia. Todella älykäs asetelma.

Kukkapenkin sekasikiö, violetti ruiskaunokki.

Lahti, sinä voitit tämän erän. Miten tässä näin kävi?

Jutun kuvituksena käytettyä sangen oivaltavasti Lahdessa otettuja kuvia, Lahteen jotenkin liittyviä kuvia, siis valokuvia nyt ylipäänsä.

Olisi paljon mukavampaa, jos olisi ihminen, jota ei harmittaisi sotkuisuus, mutta jolle olisi luontaista laittaa tavarat omille paikoilleen. Verrattuna ihmiseen, jota raastaa sotkuinen koti ja jolle tavaroiden paikoilleen laittaminen ei vain onnistu.

Äsken näytti olevan olohuoneen lattialla ainakin kakkuvuoka ja imuri. Välillä tuntuu, että sitä ei paljoa muuta teekään kuin raivaa tavaroita. Eräänä iltana tajusin, että nykyään siivoamista ei lopeta silloin kun on siistiä, vaan silloin kun ei enää jaksa tai kello näyttää liian paljon. Siivoaminen on vain pakko lopettaa johonkin.

The best time of the year -blogissa paljastettiin kylpyhuoneen kaapin sisältö ja todettiin, että muiden ihmisten kaappien sisällöt kiinnostavat. Päätin tarttua täkyyn ja avata kaappini teille (joo, tiedän miltä toi kuulostaa ;) ). 

Viime syksynä järjestelin kylpyhuoneen kaappini tiptop-kuntoon ja ne ovatkin yllättävän hyvin pysyneet ruodussa. Ainakin omalla mittapuullani :). Paljon tavaraa laitoin kiertoon ja säilytin vain olennaisimmat (okei, muutama turhakekin löytyy). 

Alahyllyltä löytyvät meikit ja siveltimet joita tulee harvemmin käytettyä. Käytetyimmät meikit löytyvät meikkipussista. Tämän kuvan aktiivisin tuote taitaa olla pinsetit.

Alahyllyn oikealta laidalta löytyy pääasiassa hiustenhoitotuotteita sekä niitä purtiloita, jotka eivät kokonsa puolesta muualle mahdu. Käytetyin pullo on kuivashampoo, tuo hiustenpesupäivän -lykkääjä.

Yläosan vasen laita pitää sisällään sekalaisen setin jokanaisen tärkeitä tilpehöörejä; vanupuikkoja, varadödön, kosteuspyyhkeitä, sähköhammasharjan vaihtopäitä, irtoripset, silmänympärysvoiteen (tunnustan, etten edes muista koska viimeksi olisin käyttänyt), ponnareita, puoliksikäytetyn minihammastahnan, pikkupeilin, varavaseliinin (olisi huulikatastrofin paikka, jos vaseliini pääsisi loppumaan).. (Bongasitko kaikki?)

Oikeistopuolelta löytyy; pari varadödöä lisää, lisää kosteuspyyhkeitä (kosteuspyyhkeitä ei koskaan ole mukana silloin, kun niitä tarvitsisi, joten pakko ostaa aina uusi paketti), pieniä hammastahnoja (hammaslääkäri antoin "joululahjaksi"), meikkikynien terottimia (miksi näitäkin pitää olla kaksi?), varakynsisakset, kimallebodyspray (tää on nyt se turhake, tullut kylkiäisenä), varahammasharjoja yllätysyövieraille, ledvalo sähkökatkosten / sulakkeiden palamisen varalle (herää kysymys, miksi tämä sijaitsee kylpyhuoneen peilikaapissa?)..

Allaskaapista on syönyt sisuksiinsa loput olennaiset kylpyhuoneen suljettujen ovien takana olevat tavarat; pyykinpesuaineet, vessanpesumyrkyt, hiustenlaittovälineet (fööni, kiharrin, suoristin, kuumuutta kestävä suojahanska), höyliä sekä vaihtoteriä, suolaa (pesukonevärjäämistä varten), tamponeja, hiustenvärjäysvälineitä, meikkipussin, pyykin sekaan laitettavia värinkeräysliinoja, pyykkikoneen käyttöohjeen (en olisi voinut parempaa sijoituspaikkaa vihkoselle keksiä, aina on löytynyt tarvittaessa), varakäsisaippuan, kaverin hammaspesuvälineet. 

Käsienpesualtaan päältä löytyy käsienpesusaippuat sekä suuvesi.

Altaan yläpuolelta löytyy kori täynnä sekalaisia tavaroita; käytössä olevia höyliä, sähöhammasharjan matkakotelo, koruja, hiusnipsuja, harja..

Hampaanpesuvälineistö sijaitsee peilin edessä olevalla tasolla (peilikaappi sijaitsee siis tämän). Isommasta purkista löytyy vanupuikkoja ja pienestä ponnareita.

Suihkuun on sijoitettu korivaunu, jonka ylimmästä korista löytyvät shampoot sekä hoitoaineet, keskimmäisestä vartalonpesupönikät ja alimmasta spesiaalimmat tuotteet (mm. kuorinta-aineet). On kieltämättä kertynyt ihan liikaa tavaraa varsinkin tuohon ylimmäiseen koriin. Pitäisi muistaa roudata ensi kerralla suihkuun sakset, jotta saisi leikattua auki melkein loppuun asti käytetyt hoitoainetuubit, joita on kertynyt ainakin kolme odottamaan lopullista tyhjentymistään :).

Tälläisiä tavaroita siis löytyy Hetin vessasta, osa julkisesti esillä ja osa kaapeissa jemmassa. Entä teiltä? Mitä teidän kaappinne ovat kätkeneet sisälleen? Itsehän olen ehkä joskus mahdollisesti kyläpaikassa kurkannut kylpyhuoneen kaappiin (onko häpeämisen paikka?) ihan silkasta uteliaisuudesta, joten olisi hauskaa jos tähän haasteeseen joku tarttuisi.

Toimituksen huomio: kuvat kaapeista otettiin niiden "luonnontilassa", mitään ei siivottu tai siirretty paikaltaan.

Sain Zubi's Cornerin Suvilta kiertävän haasteen kertoa perheemme sisustustyönjaosta ja mieltymyksistä. Että pitääkö miehenikin sitten siitä harmaasta? No kyllä pitää, mutta ei läheskään niin paljon kuin minä.

Koti on usein asukkaidensa näköinen, mutta kun asukkaita on useampi, millainen soppa siitä syntyy? Tässäpä hieman laajemmin aiheesta kysymysten ja vastausten muodossa:

1) Osallistuuko puolisosi sisustuksen suunnitteluun?

Kyllä osallistuu, varsinkin jos on kyse isoista asiosta. Käytäntö on usein se, että minä teen tarvemäärittelyn (minulla kun niitä tarpeita ilmenee harva se päivä), pohjatyön ja ehdotukset. Häneltä tulee sitten kommentit, ehdotukset ja lopullinen siunaus. Käymme yhdessä kaupoilla katsastamassa vaihtoehtoja ja mies tulee kaupoille ihan mielellään. Kädentyöt ja remontoinnit hoidamme Matin sanoin aika fifty-sixty.

2) Jos vastasit ei: Toivoisitko puolisosi osallistuvan enemmän kodin sisustukseen? Ja jos toivot, miten haluaisit hänen osallistuvan?

Hyvä vain, kun ei osallistu enempää, nimimerkillä minun-tapani-on-ainoa-oikea-tapa. Vitsi vitsi (tai sitten ei?)

3) Eroaako makunne toisistaan?

Kuvittelin ennen, että makumme ovat aika yhteneväiset, mutta viime aikoina olen huomannut, että eroja on enemmän kuin olen arvannutkaan. Itse olen enemmän trendien ja uusien juttujen vietävissä, kun taas miehelläni on vankempi oma maku, joka on pysynyt melko muuttumattomana vuosia. Suurista linjoista ja tyylisuunnista olemme kuitenkin samoilla linjoilla.

4) Riitelettekö sisustusratkaisuista?

Joskus. Tai siis lähinnä minä riitelen. Jos oma ehdotukseni ei saa kannatusta. Olen hieman huono tekemään kompromisseja sisustuksen suhteen. Tai noh, oikeastaan minkään suhteen.

5) Teettekö kotiin tulevat hankinnat yhdessä, vai erikseen?

Isot ja kalliimmat jutut hankimme yhdessä tuumaille, pienempiä hankintoja tulee tehtyä omin päin. Esimerkiksi sisustustyynyjä ilmestyy toimestani usein yllättäen ja pyytämättä.

6) Kuinka paljon kompromisseja teette yhteisen kodin sisustuksen eteen? Ja kumpi joustaa enemmän?

Sisustaminen on minulle tärkeämpää kuin miehelleni, minkä vuoksi useimmiten hän on se joka venyy ja paukkuu. Jos asia ei ole hänelle hirveän tärkeä, niin minä saan suunnitella ja toteuttaa asiat mieleni mukaan. Usein kuitenkin esittelen suunnittelun jälkeen muutaman vaihtoehdon, joista sitten valitsemme parhaan. Minulla on taito hivuttaa oma mielipiteeni voittajaksi, mutta jos auta armias joudun joskus tekemän kompromissin, niin sen näkee kyllä naamasta pari seuraavaa päivää. Kun oma visio on todella vahva, niin harmittaahan se, jos toinen ei asiasta innostukaan.

7) Miltä puolisosi koti näytti silloin, kun ensimmäistä kertaa vierailit siellä? Tuliko välittömästi olo, että tämä on tässä, vai mietitkö hiovasi puolison maun paremmaksi/ toisenlaiseksi?

Tavatessani puolisoni, hän asui vielä vanhempiensa luona ja silloin nuoren rakkauden aikaan oli varmaan muuta mielessä kuin sisustaminen. Minikokoisen opiskelijaboksinsa mies sisusti oikein kivasti ja viihdyin siellä kyläillessäni mainiosti. Ensimmäisen yhteisen asuntomme remonttikin hoitui yllättävän harmonisissa tunnelmissa, joten en ole koskaan ajatellut, että miehelläni olisi jotenkin vääränlainen maku tai että sitä pitäisi muuttaa. Nykyiset erimielisyytemme koskevat usein aika pieniä asioita ja yksityiskohtia, yleisesti ottaen makumme kohtaavat hyvin.

Olen aina ollut iloinen siitä, että minulla on puoliso, joka on kiinnostunut kodin laittamisesta ja sisustamisesta. Vaikka se joskus aiheuttaakin erimielisyyksiä. Koti on paikka, jossa kaikilla tulee olla hyvä asua. Vahvoista mielipiteistäni huolimatta en voisi koskaan ajaa läpi asiaa, jota tietäisin toisen vihaavan. Silloin ne kompromissit on tehtävä ja nieltävä ylpeytensä. Ja muistaa, että ei se pinkki lastenhuoneen seinä maailmaa kaada.

Suvista inspiroituneena jutun kuvituksena pieniä yksityiskohtia miehen tekemistä sisustusvalinnoista.

Haastan teidät lukijat jakamaan ajatuksianne aiheesta.Kuka teillä oikein sisustaa?

On aivan mieletön hetki, kun ensimmäiset pikkuiset taimet puskee mullan alta pintaan. Tekisi mieli kylvää siemeniä jokaiseen purnukkaan minkä käsiini saan sillä niiden itäminen on jotain niin ihmeellistä! Usein mulle käykin niin, että kylvän siemeniä aivan liikaa, eikä taimet mahdu kasvaessaan enää mihinkään. On hassua, miten liian tiheäänkin kylvetyt siemenet antaa paljon anteeksi!

Kun on ottanut siemenet vielä itsekasvattamista kasveista; chileistä ja paprikoista on ilo vieläkin suurempi. Kymmenet siemenet yhdestä hedelmästä saa huokailemaan... Ystävänpäivä on tulossa, joten siemenet on myös ihana lahja muille.

Jään haaveilemaan salaa kasvihuoneesta...

- Riina

ps. voit lukea blogiani myös blogspotissa http://urbaaniintiaani.blogspot.fi/

Iltapäivä kaffet on niin pinttynyt tapa , että siitä en eroon pääse.. Jos ei sitä saa : päätä särkee , kaikki menee päin ... Nooo voihan se olla tosiaan jo ajatus siitä , ettei saa iltapäivä kahvia, mene ja tiedä - kummallinen on ihmisruumis!

Koska olen kuitenkin pyrkinyt pääsemään eroon kahvin kylkiäisestä , eli jostain imelästä ja epäterveellisestä , joka jää vyötärölle roikkumaan olen nyt löytänyt kyllä ehdottomasti mahtavan korvikkeen! (Olenhan näistä ennenkin kirjoittanut, mutta nyt ovat vakiintuneet joka päivään..)

Quest Bareja löytyy vaikka mitä ihania makuja, kannattaa maistaa! Namskis!

-A-

Kylkiäinen, mikä ihana tekosyy syy tehdä hankintoja! Tiedättehän ne rasittavan täsmäkohdistetut mainokset mm. Facebookissa? Muutaman päivän yhtä sellaista katselin sivusilmällä vilkaisten, kunnes klikkasin mainoksen auki. Sitten perustelua itselle, että en tarvitse vaan pärjään entisillä. Kunnes en sitten enää eräänä päivänä vakuuttunutkaan perusteluistani, sillä uudet toisen aivolohkon perustelut kuulostivat paremmilta.  Sormi "osta"-painikkeille ja se oli sillä selvä.

Kameran mukana tullut kylkiäinen on omaa luokkaansa kylkiäisten saralla omissa kokemuksissani. Harri Koskisen Block Lamp Mini. Normaalikokoisena se on ollut haavelistalla jo kauan. Nyt kun Block Lamp tuossa lipastolla mininä köllöttää, olen tähän pieneen kokoon oikein tyytyväinen. Huikean tyytyväinen olen saatuani kaksi kärpästä yhdellä klikkauksella: lampun ohella sain myös sen ykköstuotteen eli kameran. Siitä kerron myöhemmin käyttökokemuksia, kunhan ensin canonistina pääsen olympuslaiseen maailmaan riittävän sisälle. Viikonloppuna aion syventyä kameraan kunnolla.

Jos jollain sattuu olemaan samat mielihalut, saa tämmöisen kombon esim. täältä.

Selvyyden vuoksi, itse olen kamerani (ja lamppuni) hankkinut ja maksanut, enkä hyödy linkin jakamisesta muuten kuin ehkä saamalla jonkun samanmielisen ihmisen onnelliseksi.

Pöydällä on sekalainen lajitelma siihen vähän vahingossa ajelehtineita tavaroita. Pahkakulhot löysin talon vintiltä, en ole ihan vielä päättänyt, jäävätkö ne näkyville vai eivät. Syreenistä katkotut oksat tekevät into piukassa pikkuruisia silmuja.

*

A miscellaneous Spring mix on the table. 

Kierrätän metallin, pahvin, lasin, biojätteen, paperin ja ongelmajätteet. Omassa pihassa on komposti ja perusroskis, loput kuljetamme autolla lähimpään kierrätyspisteeseen (ohikulkumatkalla!), joka on 1,8km päässä. Aika mitätön lisävaiva arkeen ja suuri teko maapallolle. Sitten on niitä jotka eivät kierrätä mitään vaikka omasta pihasta löytyisi kaikki pisteet. Minä taas olen alkanut tuntemaan tosi huonoa omaatuntoa siitä, että en kierrätä muovijätettä. Ja miksi en, vaikka samasta kierrätyspisteestä löytyy myös muoville omat astiat? Nyt tuli loppu tälle laiskuudelle ja jo viikon ajan olen huuhdellut kissanruokapussit ja muun. Ensin päätin, että kerään muovijätteeni pussiin viikon ajalta niin saan jotakin käsitystä kuinka paljon aiheutan roskaa, mutta nyt näyttää siltä, että muovit lajitellaan jatkossakin. Jyri heittelee välillä muoveja normiroskikseen (niinkuin itsekin) ja sit pengon niitä sieltä. Musta on tullut neuroottinen roskisten penkoja!

Muovinlajittelu on vähän hankalaa. En esim tajunnut, että Kartanon perunalastupussikin on muovia. Itseasiassa en ole asiasta vieläkään varma (yks pro kierrätyskaveri vaan sanoi niin. Sama tyyppi toi metallijätteet ulkomailta matkalaukussaan Suomeen- kun siellä ei ollut niille kierrätystä- eli varmaan voi luottaa?).  Muovien kierrätyksessä ongelma on niiden laaja kirjo. Sekamuovien hyödyntäminen keskittyy lähinnä energian tuotannon polttoaineeksi. Täältä löytyy infoa muovinkierrätyksestä kiinnostuneille. En itse tiennyt sitä, että lääkepakkaukset eivät kelpaa muovipakkausten keräykseen. Tietysti kun asiaa miettii, se on ihan loogista. Valmistetaanhan niistä esim juomapulloja uusiokäyttöön. Onneksi Suomessa kierrätetään hyvin muovipullot- niin ei olisi jos niistä ei saisi rahaa. 

Kuluttajat käyttävät paljon muovijätteitä, lähes kaikissa pakkauksissa ja tuotteissa on sitä. Muovi ei hajoa luonnossa ja ainakin itseä ahdistaa kun miettii minne se kaikki muovi oikein päätyy? Googlettamalla selviää: mereen. Greenpeacen mukaan 10% käytetystä muovista, 100 miljoonasta tonnista vuodessa, päätyy mereen. 70% muovista vajoaa meren pohjaan. 20% tulee laivoista ja loput maalta, varsinkin tuulen mukana kaatopaikoilta. Ompas ihanaa. Itsekin syyllistyn usein laiskuuteen monissa asioissa. Mutta pitäisi muistaa se, että omasta kodista siivotut muovijätteet viedään aina jonnekin muualle muiden ongelmaksi ja siellä ne pysyvät. Ne eivät haihdu ilmaan.

                                                                Lintukuva täältä!

JOS ET KIERRÄTÄ NIIN RUPEE!

Mitä näet kuvassa?

Mielestäni siinä on 

1. kevättalven piriste. Vihreä sisäkasvi on aina vihreä, paitsi silloin, kun se tiputtaa lehtensä valon puutteen vuoksi. (Ja nyt.)
2. auringonpaiste. Se näkyy myös töistä kotiin tullessa, eli nyt on saavuttu yhteen vuoden parhaista ajankohdista: kyllä se valo taas voittaa pimeyden, juhuu, ja kevät saattaa tulla. Tämä yllättävä tapahtuma koetaan Maassa jo lähes viidettämiljarditta kertaa, uskomatonta!
3. likaiset ikkunat, jotka aurinonpaiste paljastaa. Ylivalotin taustan, jotta et huomaa sitä.
4. limoviikunan latvus. Eikä mikä tahansa limoviikuna, vaan kovin erilainen kuin vielä hetki sitten: 

Tämä on sitten puutarhablogi eikä sisustusblogi, joten sisäympäristö on valittu kaikkea muuta kuin itse pääosan esittäjän ulkopuolella olevien elementtien puolesta. 

Päätin, että joka vuosi ylikasvava sisäpuumme saa tänä vuonna tiukan trimmauksen, jotta taas syksyllä ei tarvitse pohtia, että miten se nyt on kasvanut noin isoksi eikä ohi mahdu kävelemään sitten millään. Tiukan googlauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kukaan ei osaa kertoa, paljonko limoviikunasta voi oksia pätkiä kerrallaan, mutta kaikenlaisten vahinkojen jälkeen puut ovat elpyneet takaisin elävien kirjoihin, joten annoin mennä.

Niks naks, niks naks, sinne lentelivät lattialle. 

Lopputulos: ei paha. Rehellinen suomalainen negaation kautta määritelty hyvä. Lasi on selkeästi puoliksi tyhjä, mutta lattia lähes täysi.

Tekninen tuki ei huomannut mitään eroa puussa eikä lattialla. Voi olla, että hän kuitenkin päätyy parturoimaan itse pihalla kasvavan tuija-aidan, aivan kuten viime vuonakin. Minulla on nimittäin tapana vähän innostua.

Tässä tulee hieman tarkempi esittely ihanasta Citadines Suites Louvre Paris hotellista, jossa yövyimme neljä yötä Pariisissa. Kyseessä ei ole ihan tavallinen hotelli, vaan jokaisessa huoneistossa on oma pieni keittiö. Keittiössä on varusteina jääkaappi, mikro, espressokeitin, astianpesukone ja induktioliesitaso, joten halutessaan hotellissa voi valmistaa itselleen ruokaa. Hotellissa on tarjolla aamiainen erilliseen hintaan, mutta päädyimme itse valmistamaan aamiaisen omassa huoneistossamme. Huoneistoja on saatavilla kolmea eri kokoa: Premiere -sviitti 27m2, Grand -sviitti 40 m2 ja Royal -sviitti 42m2. Koska halusimme oikein hemmotella itseämme valitsimme isoimman Royal -sviitin. Huoneisto koostuikin erillisestä makuuhuoneesta ja isosta olohuone avokeittiö -yhdistelmästä. 

Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla Pariisia. Louvre on aivan kahden korttelin päässä ja vartissa kävelee Oopperalle ja tavarataloille. Hotellista olikin helppo ja nopea suunnata eri puolille Pariisia.

Huoneistomme sijaitsi viidennessä kerroksessa rakennuksen kulmassa, josta avautui näkymät Louvren suuntaan ja aukiolle. Koko huoneiston leveydeltä kiersi parveke, jossa pystyi ihastelemaan näkymää. Olohuoneesta sekä myös makuuhuoneesta sai avattua ovet auki parvekkeelle. 

Kylpyhuone ja wc olivat omat erilliset tilansa. Kylpyhuonessa sai nauttia vaahtokylvystä ja Lócitanen laadukkaista kosmetiikkatuotteista. Varusteisiin kuului tietenkin pehmeät kylpytakit ja tossut. Huoneistossa tarvittaessa pystyi pesemään myös pyykkiä, sillä keittiöstä löytyy myös pesukone. Myös vaatehuolto onnistui hyvin, sillä huoneistossa oli silitysrauta ja silistyslauta. 

Erillinen makuuhuone oli myös varsin tilava. Siellä oli erillisen vaatekomeron lisäksi myös avohyllykkö, joten säilytystilaa oli riittämiin. Avohyllykköä esittelinkin teille jo tarkemmin tässä Inspiration -jutussa.

Jep, haaveeni suorittaa tuo kevään voimainponnistus eli omenapuiden leikkaus tyssäsi faktaan. Tarvitsen sahan! Tähän asti olen pärjännyt kahdenlaisilla teleskooppivartisilla oksasaksilla mutta nyt haluan ottaa järeät aseet käyttöön. Osa puista on päässyt lähes hallitsemattoman kaaoksen valtaan.

Koulussa kehoitettiin tekemään omenapuiden leikkaukset kevättalvella mutta olen kuullut useammmasta suusta, että isompia leikkauksia voisi tehdä myös kesä-heinäkuulla kun puu on vuoden suurimman kasvupyrähdyksensä tehnyt. Kesäleikkauksen etu olisi estää tuota hervotonta "piiskan" kasvua koska siihen mennessä puu on ehtinyt tekemään sen vuoden suurimman kasvun ja se alkaa keskittymään lepotilaan. Puuta suositellaan leikattavaksi kerrallaan korkeintaan 1/4, jota olen kyllä noudattanut mutta jotain tässä on nyt päässyt käymään. Ehkä toissa vuonna tuli kuitenkin innostuttua hieman liikaa ja viime vuonna taas en ehtinyt perehtymään asiaan riittävästi. Tästä seurauksena tuo sahan tarve.

Taidan ottaa vielä pienen aikalisän, olin nimittäin suunnitellut isompien oksien poistoa tälle keväälle mutta ehkä teenkin nyt vain hyvän suunnitelman asiasta ja jatkan projektia myöhemmin. Koska nämä puut ovat aika vanhoja ja korkeita, merkitsen leikattavat oksat nyt keväällä. Kokonaisuuden hahmottaminen on nimittäin todella hankalaa (ainakin minulle) lehdessä olevasta puusta. 

Erilaisiin sahavaihtoehtoihin on nyt kuitenkin tutustuttu ja ajatuksena on satsata kunnollisiin välineisiin. Olen ostanut nyt kolmena kasvukautena jonkun uuden hyvän työkalun. Ensimmäisenä kesänä satsasin lapioon, viime kesänä haravaan ja olkoon tämä nyt sahan vuosi.