Talo, jonka punainen ovi on aina auki tuoksuvalle kuistille, seisoo hieman korkeammalla kuin muut talot. Sen pihassa kasvaa suuri koivu, jonka alimmalle oksalle on ripustettu keinu, sellainen syksyn pimeydessä surullinen. Kesäisin piha on vihreänään ruohikosta, mutta lähemmin tarkastellessasi huomaatkin pihan kasvavan sammalta, siankärsämöä, ratamoa ja pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. Talo on vanha, ja niin ovat omena- ja luumupuutkin. Säntillisen hoitamisen tuloksena oksat kaartuvat kauniisti alaspäin, ja yhä vuosienkin kuluttua ne tekevät runsaasti hedelmiä.
Hieman villiintyneestä olemuksesta huolimatta tai ansiosta piha on kaunis, kuin keidas vain hetken päässä kaupungista. Keväisin krookukset nousevat pienten sinisten kukkien kanssa kilpaa. Kohta seuraavat narsissit ja toukokuun lopussa tulppaanit loistavat ympäri pihaa. Tämä mikäli asukas on muistanut istuttaa sipulit syksyllä. Muussa tapauksessa vuokot valloittavat pihan rajamaat, siellä minne vanhojen kuusten varjot eivät lankea. Tällöin asukas naurahtaa ja sanoo suunnitelleensa kaiken. Suunnitteliko hän oikeasti, sitä ei tiedä. Tuskin edes hän itse.
Sisällä talossa on epätasaiset ja hieman rakoilevat lautalattiat. Asukkaat ovat oppineet tuntemaan narahtavat askelmat ja kummalliset liukkaat kohdat. Lattian väri vaihtuu huoneesta toiseen kuljettaessa eteisen sinisestä keittiön valkoiseen ja olohuoneen vaaleaan pellavaan. Suuret huoneet on sisustettu vähäeleisesti, kaikkialla on paljon tilaa. Tekee mieli tanssia, hypähdellä huoneesta toiseen. Kuitenkaan minimalistiseksi sisustusta ei voi sanoa, voimakkaat ja pehmeät värit vuorottelevat, lattioilla on räsymattoja.
Keittiön kaapistot ovat vanhat. Ovet ja laaikot ovat auringonkukankeltaiset, valkoisilla nupeilla. Seinillä on tummanpunaisia ruusuja vaalealla pohjalla. Tiskialtaat ovat suuret, ja työskentelytilaa on paljon. Kaapeissa on sekalainen valikoima astioita, patoja ja pannuja. Keittokirjat ovat avohyllykössä kuppien vieressä. Suuri tumma puupöytä on pihalle aukeavan ikkunan edessä, sen äärestä seurataan lasten leikkejä ja vuodenaikojen vaihtumista. Saman pöydän ääressä on itketty, naurettu, juotu tequilaa ja opiskeltu. Se on talon sydän, sen ääreen päätyy aina uudestaan.
Olohuoneeseen tulvii valoa kahdelta seinältä, sekä keittiöstä. Kaksi sohvaa: toinen puinen ja toinen upottava kuin syli. Tasakantinen arkku toimittaa sohvapöydän virkaa ja siihen sointuva kirjahylly pursuilee romaaneja ja valokuva-albumeja. Seinällä on kaksi taulua, kumpikin pehmeän utuinen grafiikka, kertovat unista ja unelmoinnista. Kiurut peilaavat itseään yhdellä seinällä, yksi seinä on valkoiseksi rapattu, nurkassa punainen pönttöuuni. Täällä pelataan, soitetaan pianoa ja lauletaan, käperrytään lukemaan ja kuunnellaan sateen ropinaa ikkunoita vasten. Viereinen kamari on talon ainoa vakituisesti asutettu huone, sen korkeissa kaapeissa ovat vaatteet ja tekstiilit.
Yläkertaan johtavat rappuset ovat punaiset, seinät turkoosit ja kaiteet valkoiset. Viettäväkattoisesta aulasta pääsee suureen kylpyhuoneeseen ja kolmeen makuuhuoneeseen ullakkoineen. Aulaa lukuunottamatta lattiat ja katot ovat valkoisia, verhot värikkäitä ja jokaisen huoneen tunnelma erilainen. Vaaleansinistä unta, keltaisia haaveita, punaista intohimoa, hyllyissä kirjoja, levyjä ja pelejä. Huoneiden asukkaat vaihtelevat, he nukkuvat missä nukuttaa ja missä on tilaa, sängyt eivät koskaan lopu kesken. Ullakoilla on monta patjaa ja varapeittoja, vuodenaikojen mukaan vaihtuvat käyttämättömät vaatteet.
Talo on avoin matkaajille, ja huumaava syreenien tuoksu houkuttelee heidät aina uudestaan paikalle. Ei koskaan tiedä, mitä kieltä kuulet keittiössä puhuttavan, mitkä mausteet tervehtivät nälkäistä. Talo on onnellinen, ja se asukkaat ovat onnellisia ja vapaita.
Jotkut hämmästelevät, kuinka lapset kasvatetaan sellaisessa talossa. Silloin asukas nauraa herskyvästi: "Mikä olisi parempi tapa kasvaa ja kehittyä vahvaksi, kuin ilon ja erilaisuuden ypäröimänä?"