Jos tänään pitäisi valita pihan kaksi kauneinta paikkaa, ne olisivat tässä:
1) Pari vuotta sitten tässä kasvoi pilarikataja. Yksi luminen talvi taivutti sen melkein maata myöden, mistä se ei enää toipunut, vaan kuivui pystyyn. Siinä kohtaa tietysti harmittelin asiaa, mutta onni onnettomuudessa -sanonta pätee tilanteeseen enemmän kuin hyvin, sillä nyt tuo kohta muurialtaan päässä on ainakin alkukesän kaunein paikka. Ja mikä vielä ihmeellisempää, niin se kukkii sinisen ja violetin lisäksi oranssina ja keltaisena, jotka eivät todellakaan ole olleet lempivärini puutarhassa. Loppukesästä ruosteisissa harjateräksissä kukkii toivottavasti kerrottu sininen kärhö, joka on kituuttanut tässä paikassa jo muutaman vuoden ja jonka kasvupyrähdystä toiveikkaana odottelen.
2) Kakkossijalle yltää lammen reunalla edelleen kukkivat tulppaanit ja niiden tummuutta korostava valkovihreä tausta, joka koostuu kirjavalehtisistä kuunliljoista ja valkotäpäimikän hopeankirjavista lehdistä. Näin kauan kukkivia tulppaaneja en ole kyllä aiemmin tavannut, varsinkin, kun kelit ovat olleet paikoin helteiset ja nuo kasvavat pihan aurinkoisimmalla paikalla. Vettäkin on tullut varsinkin viime viikon aikana paikoin ryöppyämällä ja olen ihmetellyt, että terälehdet ja varret ovat kestäneet. Muut sipulikukat alkavat olla laukkoja lukuunottamatta kuihtuneet.
Päivän kukkijan valinta on helppo, se on ehdottomasti isoa ruiskukkaa muistuttava vuorikaunokki. Kukat ovat kauniin syvänsiniset ja se on selvästi nauttinut kosteasta kelistä. Paahteisina päivinä lorpahtaa helposti ja on niitä harvoja kasveja, joita minun pihassani pitää välillä kastella. Kukka on myös ehdoton leikkokukka ja sen ainoa huono puoli on, että leviää liikaa.