Tykkään kovasti pihlajista ja halusin sellaisen pihaamme. Koska paikka on ahdas, siihen tarvittiin kapeakasvuisen puu ja päädyin taatanpihlajaan. Ei se kyllä niin kovin kapeakasvuinen ole, joten vähän joudumme sitä leikkaamaan, jotta tuo kulkuväylä pysyy auki. Mies juuri totesi, että takana oleva koristeomenapuu ja tämä taatanpihlaja ovat kasvaneet ylhäältä yhteen. Valkokukkainen pihlaja ja punalehtinen, vaaleanpunakukkainen Kadett-koristeomenasopivat hyvin yhteen, joskin tänä kesänä koristeomenapuu päätti tehdä kukkia ainoastaan yläoksiin. Ajatteli vissiin, että riittää, kun niitä voi ihailla makkarimme ikkunasta. Puu kun kasvaa juuri siinä alapuolella ja on jo kasvanut talomme korkuiseksi, vaikka meidän talo on korkea, reilut 2 kerrosta maan pinnalla. Huomaanpa tuosta kuvasta, että tämä(kin) istutusalue on vielä kanttaamatta, täytyypä mennä lapion kanssa hommiin. Kanttaus ei ole kovin iso homma, mutta tekee pihasta huolitellun oloisen ja helpottaa loppukesän työtä, kun nurmikko ei pääse niin helposti kukkapenkkiin. Molemmissa sisäkaarteissa on seppelvarpua ja tuo yksinäinen tulppaani kuvaa hyvin taitoani uudelleenkukittaa niitä. Ilmeisesti ne pitäisi nostaa säännöllisesti ylös, minä tyydyn mieluummin narsisseihin, pieniin sipulikukkiin ja lemmikkiin.
