Kuten edellisessä (ja ensimmäisessä!) postauksessa vihjailinkin, tänä keväänä taimien esikasvatus ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen. Olin huolimaton, myönnetään. Viime vuonna onnistuin todennäköisesti pitkälti aloittelijan tuurilla, joten en osannut suhtautua taimien kasvatukseen asian vaatimalla vakavuudella. Pari kuumaa päivää ikkunalaudalla auringonpaisteessa oli liikaa niin pensas- ja salkopavuille, avomaankurkuille kuin kesäkurpitsoillekin. Kastelusta huolimatta ne tykkäsivät liian rajuista olosuhteista kyttyrää. Potiessani flunssaa kotona kahdestaan lapsen kanssa miehen ollessa työmatkalla, unohdin taimien hyvinvoinnin ja niinpä ne nuupahtivat, kellastuivat ja lakkasivat kasvamasta. Ei auttanut hätäiset pelastusyrityksetkään. Ja sitten tuli kylmät säät ja ikkunoista kävi veto. Erityisesti kurkut ovat tunnettuja diivoja, jotka ärsyyntyvät kaikestä mitä on liikaa tai liian vähän.
Onneksi ruusu- ja härkäpavut, lehtikaalit, yrtit ja chilit eivät ottaneet liiaksi nokkiinsa. Kaikki kasvavat edelleen ihan lupaavan näköisinä. Härkäpavut uskalsin jo viedä ulos kasvimaalle harson alle.
Koska muutamille taimiyksilöille kävi kalpaten, kävin eilen Hakaniemen torilla ostamassa uudet avomaankurkun, kesäkurkun ja pensaspapujen taimet. Ostin myös pari härkäpapua lisää. Lisäksi innostuin taimikojulla vihermintusta ja varsi/lehtiselleristä. Jälkimmäistä pitäisi syödä paljon useammin, joten ehkäpä saan tällä tavoin kannustettua itseäni käyttämään selleriä enemmän keittiössä.
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12353209/?claim=9y3pzpmswzq">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>