Kevät, mutta ei nyt oikea kasvukausi kuitenkaan. Vielä siis ehtii hyvin suunnittelemaan kesää, istutuksia, ympäristöä. Vanhat kuvat kunniaan ja inspiraatiota muillekin suunnittelijoille kuin vain minulle, selailua ja ihailua, auringonpaistetta kuvissa - ja niitä kasveja. Mitä aarteita löydänkään: Ah, palavarakkaus, miten hehkuva oletkaan! Olkoon kesä aina luonasi.
Voisin istuttaa palavarakkautta pihaani ihan vain tuon hehkun vuoksi, mutta tottahan ne tarvitsevat kaverin rinnalleen, sellaisen sopivan kumppanin. Olisiko se viilentävä sininen vai kaverina hehkuvat tulen sävyt? Vielä on aikaa suunnitella! Viime kotiimme muuttaessa palavarakkaus oli ainoa tuntemani punainen perenna ja päätin etsiä sille nuo kiihkeät kaverit. Tässä ovat valintani.
Alkukesän täyttivät erilaiset sipulikukat. Tulppaaneista löytyy helposti kaikki tulen kiihkoon taipuvat värit: keltaiset, oranssit ja punaiset. Eri aikoina kukkivia yhdistämällä tulta saa valettua toukokuusta lähes juhannukselle saakka. Myös kultatyräkki on keltaisten sävyjeni suosikki, sitä pitää saada tuomaan sitruunan viileyttä muiden sävyjen sekaan.
Heti tulppaanien jälkeen ja jo niiden kanssa kukkiaan aukovat mm. kevätvuohenjuuri ja tulikellukka. Keskikesällä seuraavat matala keltamaksaruoho, polven korkeudella huojuvat keijunkukan huiskilot sekä tanakat, punahehkuiset harjaneilikat.
Lomakuukauden kunniaksi voimansa näyttävät paitsi värikylläiset liljat, myös kiihkeä palavarakkaus. Voimaa, väriä, tunnetta!
Loppukesää värittävät nuppu toisensa jälkeen avaavat päivänliljat mitä erinäisimmissä sävyissä, kaikkia kuitenkin yhdistää heinämäiset lehdet ja vain hetken kukoistavat yksittäiset kukat. Suuret liljakukat on mukava yhdistää korkeisiin ja pienistä yksittäiskukista koostuviin nauhuksiin. Niiden lehvästötkin tukevat toisiaan hyvin erilaisine muotoineen!
Kaiken tämän asettelin entisen kotitalomme etupihalle, heti autopaikkojen viereen. Pituutta penkillä oli reilu seitsemän metriä mutta tilaa levittäytyä kohti oleskelutilaa halkoi sorapolku, joka rajasi istutustilan pariin metriin. Se riitti kuitenkin hyvin niin suurille nauhuksen lehdille kuin pehkoina kasvaville päivänliljoillekin. Tulppaanit nousivat keväisin kaikkien kasvien väleistä ja istutusaluetta reunustivat matalammat keijunkukat ja tulikellukat. Taustan muodosti korkeanava kasvava virpiangervo, mikä toi hehkuvan tulen kauniisti esiin.
Ai niin, ja olihan siellä se yksi viilentävä sininenkin, liekin ytimenä toimi siperiankurjenmiekka.
