Tein melko tasan vuosi sitten elämäni ensimmäisen aarrekartan. Olin mukana viettämässä hyvän ystäväni keväistä polttaripäivää, joka päättyi leppoisissa tunnelmissa mielenkiintoiseen life coaching -sessioon. Siinä meidät kaikki 30+ daamia haastettiin pohtimaan aarrekarttatyöskentelyn keinoin oman elämämme tärkeimpiä asioita sekä niitä pieniä ja suuria unelmia. Itse asiassa, blogini ihkaensimmäinen juttu käsitteli juuri samaista aihetta; unelmia.
Toiset meistä tallaajista tuntuvat vapautuvan aina kesäaikaan, mutta minulle kevät on haaveilun ja elämän uusien suuntaviivojen pohdiskelun hedelmällisintä aikaa. Keväällä on otollisin hetki pysähtyä, miettiä kulunutta vuotta ja asettaa uusia tavoitteita tulevalle kaudelle, joka minun maailmassani käynnistyy kesälevon jälkeen orastavan syksyn koittaessa. Sitten on aika taas kääriä hihat ja korjata sato.
Säilytin tarkoituksella viimevuotisen aarrekarttani, ja kaivoin sen pitkästä aikaa eilen illalla esille lähempään tarkasteluun. Oli aika hassua huomata, että moni kirjaamistani ajatuksista ja unelmista oli joko mennyt askeleen eteenpäin tai osin toteutunut kokonaan. Toki joukossa oli hieman pidemmänkin aikavälin tavoitteita, jotka löytyisivät todennäköisesti myös tämän hetken aarrekartasta, sekä niitä asioita, joiden parissa kamppailen edelleen. Yhtäkaikki, kartta muistutti minua jälleen arjessa unelmoinnin sekä elämänpyörässä pysähtymisen tärkeydestä.
Innostuin vanhasta löydöstäni niin, että päätin antaa unelmointimenetelmälle toisen mahdollisuuden ja aion laatia itselleni pääsiäisbreikin aikana päivitetyn, vuoden 2014 aarrekartan. Päässä pyörii jo monta kutkuttavaa juttua, ja muutama supersalainen haave. ;)
Ken tietää, vaikka löytäisin vielä sen sateenkaaren pään... ♥