Okei, en olisi ikinä ajatellut, että kasvihuoneen hankkimisesta voi saada itselleen pakkomielteen. Syitä on kaksi:
A) Meidän pihalle ei oikeastaan mahdu kasvihuonetta. Tai mahtuu, jos sen laittaa keskelle pihaa, eikä pihalla mahdu enää kävelemään.
B) En ole koskaan pitänyt kasvihuoneita kovin kauniina tai tarpeellisina. Paitsi sellaisia englantilaisia viktoriaanisen mallisia, jotka eivät todellakaan mahdu meidän pihalle.
Sitten löysin (= minulle esiteltiin) nämä Kivikankaan kasvihuoneet. Suurin osa niistä ei ole viktoriaanista nähnytkään, mutta tuollainen seinälle mahtuva malli, Juliana Royal, sopisi kieltämättä tuohon seinustalle aika täydellisesti.
Kasvihuonekuumetta ei yhtään auttanut yhtään se, että työpaikan kirjastossa kävelin melkein näitä kirjoja päin. Varsinkin tuo alempi paljastui aika ässäksi. Kuume tosin nousi.
Sinne voisi laittaa vaikka tomaatteja. Tai eksoottisten yrttien viljelmän. Tai viiniköynnöksen. Tai ne kaikki.