Meillä on unelma. Kesämökki Suomessa, puhdasvetisen järven rannalla, ei liian kaukana Helsinki-Vantaalta. Lapsiystävällinen ranta, kohtuullisen kokoinen tontti, mökin ei tarvitse olla kummoinen, mutta mahdollisuus laajentamiseen ja parantamiseen - esim. sisävessan rakentamiseen ja nettiyhteyteen - olisi oltava.
Ei kovin erikoinen haave, myönnän. Varmaan aika monessa suomalaiskodissa täytetään viikoittaista lottokuponkia samanlaisen unelman siivittämänä (ööh, ei vain taideta nykyisin täyttää lottokuponkia, eikös tietokone arvo nekin numerot?). Mutta jeesusmaria, miten onnekas tyyppi satunkin olemaan, sillä - jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja aivan mieletön mäihä käy - tänä vuonna meillä ehkä olisi mahdollisuus hankkia Suomesta ihan oikea, ihan oma kesämökki, ihan ilman sitä lottovoittoa!
Yks tällainen, kiitos.
Meidän perheellä ei ole koskaan ollut kesämökkiä. Oltiin vissiin liian maalaisia, ei ollut tarvetta karistaa asvalttipölyjä housunpunteista lomien alettua, ja uimarantakin olisi ollut muutaman kilometrin päässä (paitsi että meikäläinen lukutoukka vietti kesälomansa mieluiten sisätiloissa kirja nenässä... en voi jälkikäteen uskoa, en). Aikuiseksi kasvettuani olen ystävien kanssa silloin tällöin vuokraillut rantamökkejä pitkiksi viikonlopuiksi tai käynyt kavereiden sukumökeillä bilettämässä. Olenkohan siltikään ikinä viettänyt pöpelikössä edes viikkoa putkeen? Epäilen.
Syyttäkää siis Miestä. Olen raahannut hänet tietysti myös eksoottisille rantamökeille aina Suomen-aikataulun sen salliessa, ja heppuhan on ihastunut saunomiseen (niin, että piti rakentaa sauna Lontoon-kotiimmekin - ketään muuta Lontoon-suomalaista en muuten tiedä, joka olisi niin pöhkö ollut, että olisi siihen rahansa haaskannut) ja puhtaisiin järvivesiin ja uimiseen ja savustuspönttöihin ja mustikanpoimimiseen suoraan varvusta suuhun.
Että ihan näin järkevistä lähtökohdista olemme nyt sijoittamassa aika isoa rahasummaa siihen, että voisimme muutaman viikon, ehkä parhaimmillaankin muutaman kuukauden, vuodesta viettää pöpelikössä hyttysten syötävänä. Jaa millaistako työtä meinasin tulevaisuudessa tehdä, jotta voin viettää kaikki kesät Eddien kanssa mökillä? Ei vielä hajuakaan, katsotaan sitten. Tunteella tässä mennään, järki nilkuttaa jossain kaukana perässä.
No, katsotaan, mitä löytyy vai löytyykö mitään. Pääsiäisen aikoihin olisi suunnitelmissa tulla Suomeen katsastamaan niitä mökkiehdokkaita, jotka näppäränä tyttönä olen netistä kiinteistövälittäjien sivuilta bongannut. Vähän jännittää, miten tässä käy.
Niin että olisiko kellään myynnissä tunnelmallista kesämökkiä hyvän järven rannalta Itä-Uudeltamaalta tai Päijät-Hämeestä? Ai ei vai? No olisiko edes vinkkejä, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota kesämökkiä ostaessa? Onko Suomessa muuten mökkikauppoihin erikoistuneita kiinteistönvälittäjiä vai ihanko tässä vain aletaan Oikotiellä surffailla?
Meidän ykköskriteerit siis ovat:
- Tontti järven rannalta (ei meren, lammen eikä joen)
- korkeintaan puolentoista tunnin automatkan päässä Helsinki-Vantaalta
- mieluiten lentokentältä itään (jotta myös kohtuulähellä sukulaisiani).
- Ei niin pieni tontti, että naapurit läähättävät niskaan
- mutta ei niin umpimetsässäkään, ettei mökille saisi hommattua jonkinlaista nettiyhteyttä (jottei Eddie aivan unohda isänsä olemassaoloa niinä tulevaisuuden pitkinä kuumina Suomen kesinä).
Wish us luck! Lily-bloggaritreffit vielä joku kaunis päivä mökkimaisemissa...?
***
We are dreaming of a lakeside holiday home in Finland, and this year might even be in a position to make that dream come true. So if anyone has tips on how to acquire one, now is the time to let me know!