Taas on arki voittanut postaamisen 100-0 viime aikoina. Johan tässä on yhtä ja toista härdelliä ollutkin! Onneksi viime päiviä on piristänyt aurinko ja keväinen sää. Meidän parkkipaikaltakin oltiin tänään lakaistu hiekkoja jo pois, kyllä se vaan täytyy uskoa, kevät on tosiaan voittamassa talven! Se jos mikä piristää mieltä. Etenkin kun edessä on vielä opinnäytetyön kirjoittaminen eikä aihekaan ole oikeen varmaksi vielä selvillä.. palautukseen on noin kaksi viikkoa. Mutta se kouluhuolista!
Viime viikolla meillä päättyi sopimus välittäjän kanssa ja tilalle otettiin toki heti uusi. Huomasimme jo parisen kuukautta sitten, että meidän välittäjä ei ole mikään asuntohai, onneksi saatiin tilalle aivan toisenlainen nainen, jolla tuntuu olevan homma todella hyvin hallussa. Kaikenlisäksi tämä uusi välittäjä on minusta aivan mahtava persoona, ja uskon että jos hänen kanssaan ei tätä asuntoa saada kaupaksi niin ei sitten kyllä kenenkään muunkaan kanssa. Asiat lähtivät heti alusta rullaamaan ihan eri tavalla, ja mm. kuvat meidän kodistamme kävi napsaamassa ammattivalokuvaaja.
Tällä viikolla mennään katsomaan taas yhtä omakotitaloa, josta olemme molemmat hieman innoissamme. Toivottavasti päästäisiin pikapikaa tästä nykyisestä asunnosta eroon ja mahdollisesti tekemään tarjousta uudesta kodista. Olettaen ettei se osoittaudu ihan hirveäksi loukoksi, niin kuin useampi potentiaalinen kohde, joita ollaan käyty katsomassa.
Mitä taas raskauteen kuuluu, niin uskomatonta mutta totta, huomenna starttaa jo 29. raskausviikko! Ei voida kuin viikko viikolta ihmetellä J:n kanssa mihin päivät katoavat ja miten isoksi mun mahani on jo kasvanut. Eilisellä kauppareissulla iski ensimmäiset harjoitussupistukset päälle ja oli pakko pysähtyä Myllyn Prisman hyllyjen väliin lepäämään. Myöhemmin illalla supistelut jatkuivat hetken, mutta menivät onneksi melko nopeasti ohi. Eiväthän ne niinkään sattuneet, tuntui vaan todella oudolta aluksi ennen kuin käsitti mistä on kyse. Viime päivinä olen alkanut jo huomaamaan miten tuo maha onkin jatkuvasti tiellä.. Tuntuu myös ettei mitkään vaatteet enää istu päälle ja jopa hieman pidempivartisten kenkien laittamisesta on tullut hankalaa, huoh.
Ylihuomenna meillä on edessä ensimmäinen neuvolalääkärikäynti ja J tulee ensimmäistä kertaa neuvolaan mukaan. Synnyttämisestä ei olla puhuttu vielä oikeen mitään neuvolassa, alkavatkohan ne keskustelut nyt sitten ylihuomenna? Vähän jo kauhistuttaa ja jännittää tuleva, laskettuun aikaan kun ei ole enää jäljellä pitkä aika.. 85 päivää jos tarkkoja ollaan.
P.S. Kerrankin onni suosi, ja meille on matkalla se kuuluisa 2014 vuoden äitiyspakkaus! Miten voikin näinkin pienet jutut piristää mieltä?