Havahduin taas siihen, että kello lähestyy yhtä. Mikä on ihan normaalia mun kämpässä. Yleensä selailen nettiä, tv pyörii taustalla, tai oon kokkaamassa jotain yöpalaa. Täysin tavatonta ei myöskään ole polttaa kynttilöitä ja nököttää pilkko pimeässä tunnelmavalon keskellä. Muuten pelkään pimeää. Oikeastaan tää aikuislukio meininki sopii mun elämäntyyliin. Saan herätä milloin huvittaa, käydä koiran kanssa lenkillä silloinkun haluan ja juoda pitkät aamu lattet venyttäen sen vaikka pariin tuntiin, jos mua huvittaa...
Toisaalta kadehdin ja kyllä KADEHDIN aamu ihmisiä, joilla on rytmit kohdillaan. Kello 11 illalla sänkyyn, aamu kuudelta ylös, huomenta suomi pyörimään ja sumpit tippumaan. Itse jos menen 11aikaan sänkyyn siis tuijottelemaan kattoa unta en saa. Oon myös huomannut tän valvomisen vaikuttavan muhun niin, että jos joskus innostun menemään ajoissa nukkumaan, herään monta kertaa yössä vessaan ja lopullisesti joskus 2-4 tienoilla on pakko nousta syömään. Siitä ei saa mitään tolkkua. Se tunne kun valtaa mielen, miten paljon paremmin nukkuu syötyään.
Ehkä mun pitäis ottaa joku viikko teho viikkona ja mennä aikaisemmin nukkumaan. Saisin paljon enemmän irti päivästäkin. Tän viikon sunnuntaina oon muuten menossa vihdoin ratsastamaan, se lievittää vähän stressiä. Toivottavasti.