Tänään oli kevään lämpimin päivä. Pilvettömältä taivaalta paisteleva aurinko nosti Tammerkosken rannalla mittarin 14,5 asteeseen ja täytti terassit. Pihassa sain raivattua myrskyn jäljiltä enimmät oksat ja kävyt pois. Poika leikkasi vatut ja huomenna ajattelin leikata alas muutaman liian isoksi kasvaneen rinneangervon. Etupihalla varjon puolella on vielä lunta, mutta takapiha lampineen on vihdoin sula ja routakin tuntuu sulaneen. Pihan muurin puoleiselle sivustalle ajattelin tänä kesänä istuttaa alppiruusuja, atsaleoja ja hortensioita. Ja viereen tulee riippukeinu. Ensin pitää kuitenkin saada halkokasat siirrettyä alta pois. Nappasin muutaman yleiskuvan vielä aika karusta kevätpihasta. Onneksi sammal on sentään vihreää.

No onhan se ihana. 

Remontti on talven aikana edennyt paremmin kuin uskallettiin toivoakaan ja useimmat remppareiskojen omin päin tekemät valinnat ovat ihan kelvollisia. Korjaus- ja täydennyslistamme on huojentavan lyhyt. (Vaikka onhan toki koko keittiö vielä asentamatta...)

Mutta jestas sentään, miten paljon hommaa riitti Suomen-lomalla vielä meillekin! Enimmäkseen sellaista, joka vaati minun ja Miehen yksityiskohtaista paneutumista, eli huonekalujen, lamppujen ja muun sisustuksen valintaa. Niinpä juoksimme reilun viikon rautakauppojen ja huonekaluliikkeiden väliä ja taisimme ihan yhden perheen voimin nostaa Kaakkois-Suomen kansantalouden nousuun.

Edellisen omistajan mökille jättämät matot. Hmm, saisikohan näistä mitään kivaa..?

Uusi valoisa keittiömme, joka kaipaisi pitempää pirttipöytää...

...sekä ehkä ihan myös niitä keittiökalusteita.

Rakastan, rakastan tuota simppeliä ruutukuviota! Sitä taitaa olla pakko saada keittiöönkin. Putkia ei putkimies suostunut kesämökillä piilottamaan seinien sisään, mutta kaipa tuohon silmä tottuu.

Alakerran vierashuone. Taidetaan päällystää nuo vanhat kaapinovetkin metsätapetilla.

Eddien vinttihuone. Valtava. Ideoita?

Tähän koloon matala kirjahylly, vastapäätä laiskanlinna ja jalkalamppu...? Kyllähän Suomen suveenkin sadepäiviä sattuu.

Viikossa saimme hommattua mökille kodinkoneet, sohvan (ihanan! vaaleanharmaan divaanisohvan, joka on alennusmyynnistä huolimatta tietysti isäni mielestä ihan liian kallis), meidän sängyn ja patjat, muutaman setin lakanoita, suurimman osan tarvittavista lampuista, pimennysverhot makuuhuoneisiin sekä vessan allas- ja peilikaapin. Kierrätyskeskus ja nettikirpparit kierrettiin tarpeeksi pitkän pirttipöydän ja penkkien toivossa, mutta turhaan. Mies linnoittautui vanhempieni autotalliin maalaamaan: vanha syöttötuolini harmaaksi, Eddien kymmenen euron huutokauppasänkyyn uusi kerros valkoista, mummon vanha sohvapöytä mustaksi, mökkiin jäänyt pieni lääkekaappi valkoiseksi, kierrätyskeskuksesta syksyllä löydetty evakkolipasto kahdella eri harmaan sävyllä... No, ei sentään; viikossa saatiin syöttötuoli ja ipanan sänky valmiiksi, muilla ei ole niin kiirettä. (By the by: herravarjele, miten kalliita maalit ovat Suomessa! Kaksi leukaa taisi loksahtaa K-Raudassa sijoiltaan. Englannissa maalit saa alle puoleen hintaan siitä, mitä me noista tavallisista Tikkuriloista maksettiin.)

Ja tää. Suomessa ei näköjään myöskään myydä sänky-sänkyjä (kuin Ikeassa), kaikki haluavat nukkua runkopatjoilla.

Mun vanha syöttötuoli!

Eddien uusvanha isojen poikien sänky. Maalit maksoivat tuplasti enemmän kuin itse peti.

Vielä on täysin miettimättä sellaiset ei-ihan-pikkujutut kuin matot, verhot, sisustusvärit ylipäätään, keittiön lamput, kaikki kuvat seinille, ja mitä muuta Eddien huoneeseen tulee sängyn ja pimennysverhon lisäksi. Edmundon huone on isompi (valtava!) kuin oltiin kuviteltu, meidän makkari taas vähän ahtaampi. Pesuhuone on tosi snadi. Olohuone on just passeli, vaikkakin jättiläissohva nielaisee siitä ison osan. Nyt alkaa tuntua aika optimistiselta saada mökki valmiinoloiseksi Eddien heinäkuisiin synttäritupareihin, saati juhannukseen mennessä, mutta ehkä se ei maailmaa kaada. Kunhan kesäkuun alussa, jolloin mökin pitäisi olla asuttavassa kunnossa, siellä on patja nukuttavaksi, toimiva vessa, keittiössä juokseva vesi sekä jääkaappi pistorasian päässä, eiköhän kaikki muu ole järjestelykysymys?

***

Our summer house! It looked even lovelier live than in photos, and our snagging list to builders (aka my uncle and Dad) was thankfully short. But there is still so much for us to do... In little over a week, we managed to order kitchen appliances, lights, a sofa, our double bed, mattresses, black-out blinds and the bathroom sink, and DH made himself busy painting furniture in my parents' garage. However, we still have the kitchen table and chairs, kitchen lights, all pictures on the walls, and all the textiles to consider - to name but a few. And I guess Eddie's enormous bedroom could house something else besides a bed and a blind? Well, as long as we have running water, a mattress, a loo and a fridge ready by June...

Terveiset Tuikkusen keittiöpuutarhasta!

Täällä on jo muutama kuukausi testattu Genie keittiöpuutarhan toimivuutta ja on tullut aika julkistaa koekäytön tulokset. Mutta ensin pari sanaa itse laitteesta...

Genie keittiöpuutarha on pääsääntöisesti sisäkäyttöön suunniteltu vesiviljelylaite, joka on tarkoitettu taimille, ruukkuyrteille ja siemenistä kasvatettaville kasveille. Ostin laitteen pidentääkseni kaupan ruukkuyrttien ikää sekä toki myös uuden sadon toivossa.

Genien kasvualustaan mahtuu kolme tavallista kaupan ruukkukasvia tai yksi isompi 15 cm halkaisijan kokoinen ruukku. Kastelujärjestelmä toimii näppärästi itsestään paristoilla eli keittiöpuutarhurin ei tarvitse tehdä muuta kuin muistaa lisätä vettä n. viikon välein ja ravinteita arviolta 3 viikon välein.

Keittiöpuutarhaan kuuluu kasvivalo, joka on ostettava erikseen, samoin kuin suositeltavat lisäravinteet. Kasvivaloa voi myös käyttää itsekseen tavallisille kasviruukuille.

Kuukausien käytön jälkeen voin todeta, että olen ollut superpositiivisesti yllättynyt Genien hyvistä tuloksista!

Kaupasta ostettu basilika suorastaan räjähti kasvuun keittiöpuutarhassa ja tuotti huiman määrän uutta satoa. Harmi vaan, että sain tapettua ensimmäisen kokeilun, kun liikautin epähuomiossa kasvualustan pois paikoiltaan, jolloin vesi ei päässyt nousemaan astian sisälle. Tarkkana siis sen asettelun kanssa. ;)

Minttu kasvaa alustalla myös todella hyvin, samoin rucola on saanut lisää elinaikaa. Ruukkusalaatti kasvattaa yhtälailla nopeasti uusia lehtiä, jotka kylläkin jäävät pienemmiksi kuin normaalisti. Ylipäänsä isolehtiset kasvit toimivat alustalla hyvin. Korianteri sen sijaan sai selvästi liikaa vettä ja kuoli pois.

Genietä myy mm. Kodin Ykkönen, josta minäkin laitteen + valon hankin alennuskuponkien siivittämänä. Värivaihtoehtoina ovat kuvan valkoinen, pirtsakka keltainen, harmaa sekä musta.

Suosittelen lämpimästi! :)

Aloiteaanko tämä kertomus siitä että olen allerginen chilille? Juu.

Oon jo pitkään odottanut, että mies laittaisit loput kuivattamansa chilit purkkiin, kuten ne muutkin (kaskuvausi loppui syyskuussa, voitte laskea kauan oon venannut). No tänään mä päätin laittaa ne itse. Ne ei mahtuneet sinne purkkiin. Ahaa, eli tän takia ne olleet tossa pöydällä. Tutkin hieman kuivia chileja ja laskin että jos poistan niistä varret, joita ei mielestäni käytetä ruoanlaittoon (se vihreä juttu mistä se roikkuu kiinni siinä kasvissa) niin saan ne kaikki mahtumaan purkkiin.

Kaadoin koko purkin lautaselle ja napsin varret pois. Nyt ne veivät vähemmän tilaa ja sain ne kaikki mahtumaan purkkiin. Joissain chileissä helisi siemet vähän kuin ne olisi olleet minikokoisia marakasseja. Helistelin niitä itekseni ja mietin että voisikohan niistä idättää miehelle oman chilitaimenen? Pelastin roskiksesta rahkapurkin, hain siihen multaa, kastelin, sirottelin siemenet ja vähän lisää multaa ja vettä vielä päälle. Hyvä.

Tän täytyy olla rakkautta. Chiliallerginen täällä idättää pikku chilejä.. En kestä :)

Tähän asti tarina on ollut ihan suloinen, joten mistä toi otsikko sitten johtuu? Jokainen chiliä käsitellyt tietää, ettei chilejä käsitellyin käsin kosketa silmiin. Mä äsken ihan vain vähän hieraisin. Ai että kirveli. Hemmetti.

Muistelin että silloin pitää huuhtoa silmiä vedellä. Huuhdoin niitä ja oikein hieroin silmiä samalla, että kaikki chilin katku tulis sieltä ulos. Muistinko pestä ensin ne kädet? No en. Tuloksena kaksi kirvelevää silmää.

Pesin kädet, koetin huuhtoa silmiä mut en ihan uskaltanut. Lopulta otin pumpuliin perusvoidetta ja sivelin silmiä niillä, jos se jotenkin veisi sitä chiliä sieltä silmärajajasta pois? Sattuu. Päätin jättää silmät rauhaan, pesin kädet pariin otteeseen.

Täällä mä siis istun. Punasilmäinen paholainen. Sunnuntai-aamuna.

Pitää toivoa että mies on oikein pitkään fribeegolf-kierroksellaan enkä mä jää sille (taas) kiinni tyhmilyydestäni.

Keväämmällä harmitti

kun mies pelasi.

Oikeasti siis harmitti

kun en saanut huomiota.

Olisin sitä silloin kaivannut.

Ja tarvinnutkin.

Riidan jälkeen

oli vähän hankalaa.

Mies ei oikein pelannut.

Mä koetin sanoa et pelaa vaan.

Anteeksi et kiehahdin.

Tuntui pahalta.

Mut jotain hyvää siitä seurasi.

Mä tiedän nyt

et mies pelaa perjantaisin.

Mä olen saanut padin käyttööni.

Joten voin sohvalla katsoa sarjoja.

Seikkailla Lilyssä.

Oleilla.

Mies voi pelata.

Mulla ei ole tylsää.

Ja mies on opetellut

huomioimaan mua pelin aikana.

Keittää teetä.

Tekee leipiä.

Käy antamassa suukon.

Pelaa vähemmän kun mä olen täällä.

Mä olen opetellut

et kun tupsahdan tänne

niin mies saa pelata.

Ajoitan hakemiseni siten

että mies saa aloittaa pelin

silloin kun on sopinut.

Tähän auttaa sekin

että mies kertoo sopineensa pelaamisesta

joten en tietämättäni pilaa sen pelisessiota.

Kannattiko siis sanoa?

Ikävä kyllä kannatti.

Riita pelaamisesta sai

meidät tekemään kompromisseja.

Mut pahalta se tuntui.

Ja vieläkin tuntuu omat sanomiset.

Erityiskiitos Norpalle pelaamiskommentista.

En ole alkanut pelata miehen kanssa.

Mutta kyselen peleistä.

Saan vastaukseksi jotain mitä en ymmärrä.

Mut kuuntelen.

Osallistun.

Luultavasti vain sillä on väliä.

Istuttiin pääsiäispyhinä iltaa ystävien kesken kera hyvä ruuan ja juoman. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi ja napsin muutamia kuvia tästä ihanasta vanhasta rintamamiestalosta, jota ystäväpariskunta on remontoinut rakkaudella ja sisukkaasti jo muutaman vuoden ajan oman työn ja mökkiremontin ohella.

Vuonna 1922 valmistunut talo kaipasi ostohetkellä kipeästi remonttia ja käsistään kätevä pariskunta onkin laittanut muutamassa vuodessa tuulemaan. Talonrakenteita on uusittu kellarissa olevista pesutiloista kattoon saakka. Remontissa on käytetty (vessaa ja kylpytiloja lukuun ottamatta) luonnonmukaisia, muovittomia ja hengittäviä materiaaleja. Tällä hetkellä työn alla on talon yläkerta, jonne rakennetaan perheen makuuhuoneet ja pieni työtila. Makkareista tulee kyllä ihanat viistokattoineen ja takkoineen <3.

Talon henki näkyy jo nyt sisustuksessa remontista huolimatta. Uutta ja vanhaa suloisesti rinnakkain, design-löytöjä unohtamatta. Vanhoja perinteitä on kunnioitettu esimerkiksi keittiössä, jonne on asennettu alkuperäiset (ei siis uustuotannossa olevat) Tapettitalon paperitapetit. Tapettien asennus olikin ollut haasteellista, sillä niiden reunat piti leikata itse käsin. Aikamoista!

Kesällä talon pihalla, jota talon emäntä kutsuu leikkisästi Eedeniksi, kasvaa kaikenlaista hyvää ja kaunista yrteistä hedelmiin ja kukkiin. Riippukeinussa on ihana rentoutua hyvän kirjan ja viinilasillisen kanssa ja katsella taivasta ja omenapuun latvoja.

Tähän italialainen sanoisi, että Magari (kunpa joskus), ja minä että Ah. Ja heti tekee mieli mennä selaamaan netistä myynnissä olevia vanhoja omakotitaloja...

Sellainen oli Eeden. Toivottavasti viihdyitte. Niin minä ainakin tein <3.

K.K.

Olen vihdoin päässyt pihatöiden kimppuun. Viime viikonloppuna lakaisin hiekoitushiekat pois ja tänään aloitin pihan kuopsuttamisen haravan kanssa, vaikka osittain pihaa kyllä peittää vielä lumi. Ihanassa auringonpaisteessa haravointihommia pystyi tekemään pelkässä hupparissa. Kevät <3

Meidän pihassa kasvaa vaikka mitä! Koivunlehtien alta paljastui mm. metsämansikan lehtiä, ketunleipiä, mustikan- ja puolukanvarpuja..

Tontti on n. 1500 neliötä, joten hommat ei ihan äkkiä lopu kesken. Pihassa kasvaa myös ainakin vanhoja omenapuita ja marjapensaita. En malta odottaa, että kaikki alkaa pikku hiljaa vihertää ja kasvaa: sitten me vasta nähdään, mitä kaikkea meidän piha oikein pitää sisällään :) Tänä kesänä me ei aiota tehdä mitään ihmeellistä tälle pihalle, vaan katsotaan ensin, millaiseksi aikaisemmat asukkaat ovat sen tehneet.

Tontti loppuu metsään ja pihan perältä pääsee polkua pitkin lenkkipolulle. Pihaa ympäröi osittain sammaloitunut kiviaita. 

Mä en kestä! Mä oon niin rakastunut tähän pihaan jo nyt, että mun sydän pakahtuu. Voisin ihmetellä ja tutkia tätä plänttiä tunnista toiseen. Mulla on niin etuoikeutettu olo, että mä saan tehdä pihatöitä. Meillä on _ihan oma_ piha ja mä rakastan sitä!

DOMDOM: Aleksis kiven katu 30

Aikaisemmin tulikin mainittua, että vietin pääsiäistä Tampereella ja tietysti ohjelmaan kuului shoppailua Tampereen sisustusliikkeissä. Tampereella on kyllä mielestäni tosi hyvä tarjonta sisustusliikkeitä ja kyllä otti päähän, kun mulla oli shoppailulakko päällä :D Pienen pieni lipsahdus ostolakossa kyllä kävi, myönnettäköön :) 

Ensimmäisenä suunnattiina Domdomiin, joka on yksi mun lemppareista! Ihanaa skandi-sisustustavaraa :) Mun mukaan lähti nuo ferm living - paper diamond koristeet. 

Aleksis kiven kadulta löytyy kätevästi useampi sisustusliike. Ihania designaarteita voi hankkia Sisustus ID:eestä. Pari alla olevaa kuvaa ovat juurikin kyseisestä liikkeestä. Ja voihan Jielde, kuinka makea tuo Signal- lamppu olisikaan :D 

SISUSTUS ID: Aleksis kiven katu 13

Hieman romanttisempaan makuun löytyy myös tarjontaa Aleksis kiven kadun läheisyydestä. Aleksis kiven kadun loppu päässä sijaitseva Katriina sisustusliike on myös oikein ihana sisustusmyymälä. Näissähän kipaisee kätevästi samalla reissulla :)

KANTRIINA: Laukontori 6

Tila & Ihme tarjoaa niin sisustussuunnittelua, kuin myös runsaan sisustusmyymälän Aleksis kiven kadulla. Liikkeestä löytyy myös tapetteja ja kankaita. Täältä löytyy sisustustavaraa sohvista lamppuihin ja pienempiin sisustustuotteisiin. 

TILA & IHME: Aleksis kiven katu 13 LH 4

Yllä olevien sisustuskauppojen kiertämisen jälkeen, matka jatkui toiseen suuntaan. Seuraava pysähdyspaikka oli Taito Shop, jossa myydään kotimaisia tuotteita ja kaikkea käsityötavaraa. Täältä löytyy myös ihania pellavatuotteita, kuten pyyhkeitä, liinoja ym.

TAITO SHOP: Hatanpään valtatie 4

Lähellä Taito shoppia löytyy mun uusi suosikki, Design Boulevard. Täällä sattui olemaan pääsiäislauantaina alet, joten pari ihana design-löytöä tuli sitten tehtyä, yksi Muutolta ja toinen Innolta. 

DESIGN BOULEVARD: Hatanpään valtatie 6

Sain Design boulevardista matkaan alla olevan Design On Tampere-kartan, johon on merkitty Tampereen erikoisliikkeitä, kahviloita, ravintoloita ja gallerioita. Huomasin, että ei tuohon oltu laitettu läheskään kaikkia sisustusliikkeitä, mutta ihan kivoja vinkkejä kuitenkin! Tässäpä siis muutamia tipsejä Tampereelle :D

Olen istuttanut meidän suurelle parvekkeelle pysyvästi muutaman pensaan tuomaan vihreyttä edullisesti ja helposti aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Nyt nuo alkavat olla jo lehdessä, pihlaja-angervo näyttää esimerkkiä ja viinimarjapensas ja rusopajuangervo seuraavat perässä. Tuolla on mukava käydä fiilistelemässä kevättä, jos kasvu puutarhassa tuntuu tuskastuttavan hitaalta. Olen kastellut noita pensaita vasta kerran tänä keväänä ja siitä se kasvu taisi roihahtaakin. Lähdenkin tästä kiikuttamaan niille lisää elämän eliksiiriä, multa vaikutti aikas kuivalta.

Hain tänään viimeiset kasvit kellarista. Daalian juurakko näytti enimmäkseen ihan hyvältä mutta kun jaoin möykkyä osiin, huomasin muutaman nappulan olevan mätiä. Poistin pehmenneet osat, jaoin mukulan kolmeen osaan ja asettelin ruukkuihin.

Laitoin ruukun pohjalle vahvempaa puutarhamultaa mutta täytin ruukun kylvömullalla. En ole varma daalioiden juurten herkkyydestä mutta kun tuota hiekkapitoista kylvömultaa sattui olemaan niin ajattelin pelata varman päälle. Kun juuristo kasvaa, alapuolella odottaa vahvempi multa. Kastelin kylvökset ja jätin mukulat viileään kuistiin heräilemään kevääseen. Jos esikasvatus onnistuu, istutan taimet puutarhaan ilmojen lämmettyä.

Moi!

Aattelin alottaa bloggaamisen. Mun blogi kertoo pää asiassa minusta ja koirastani Willestä. Eli postailen mahdollisimman tiheään miten vain voin. Nyt tein tälläsen ¨alotus¨ postauksen jossa kerronWillen ja mun elämästä lyhyesti. Vuonna 2014 sain syntymäpäivälahjaksi kanin ja sen nimeksi tuli Junior. Junior eli kuitenkin vain reilun vuoden ja kuoli suolistotukokseen 22.8.2014. Se oli todella kova paikka mulle ja perheelleni... Hankimme koiranpentumme Willen 9.1.2015. Se helpotti elämäämme kun sai ajatuksen jonnekin muualle.. Nyt elämme elämäämme onnellisina. 

TÄSSÄ wille: Kuva fansku03

Mie oon tässä parin päivän ajan tehny kesää, eli autoin kevätaurinkoa sulattamaan talven lumivuoria pihastani! On se vaan hullua touhua, kun koko talven hikihatussa kasaat lumia keoiksi ja sit kevään korvalla mie sieltä vuoren päältä heittelen lapiolla lunta pihalle sulamaan!! :D

Samoin tänään nappasin myös patterit pois päältä, jotta nyt mennään kesään pelkällä takan voimalla: vähän on vilpoisaa mut kyllä se tästä, periksi ei anneta!!!

Ens viikonloppuna vois harkita renkaihen vaihtookin kesäversioihin, jos tuo pihatie vaikka sulahtaisi :)

P.S.: Tähdet, tähdet-ohjelmaa katsellessani mietin taas samaa mitä aiemminkin, että kuka näihin ohjelmiin äänestää, kon itte en koskaan siis KOSKAAN äänestä näihin! Tosin hyväntekeväisyys keräyksiin joskus herkistyn lattejani jakamaan puhelimen välityksellä... :)

Tulin eilen illalla tyhjään kotiin. Aurinko laski juuri ja olohuoneessa oli hento, kylmän pastellinen valo.

Joskus parasta, mitä tiedän, on olla kotona täydessä hiljaisuudessa ja tarkkailla, miten valo häviää pikkuhiljaa pois. 

(Mainitsin tämän jo viime keväänä, mutta näihin iltoihin loistava elokuva on juuri nyt katsottavissa Yle areenassa vielä muutaman päivän. Sopii myös sateeseen!)

*

You know, I've been waiting for these light filled evenings. 

Pihasta kaadettiin viime viikonloppuna yksi omenapuu tulevan laajennusosan tieltä. Menetys ei ole periaatteessa suuri, omenapuita jäi vielä ainakin kymmenen. Mutta tietenkin väärässä paikassa ollut puu teki parhaat omenat. Ja onhan se nyt saakelinmoinen synti kaataa omenapuu. Tuosta vaan nurin moottorisahalla. En halunnut edes katsoa koko toimitusta. Lopulta vanha puu oli niin laho, ettei siitä ollut edes appiukon verstaalle. Ehkä se olisi kaatunut seuraavassa syysmyrskyssä muutenkin?

Otin puusta muutamia oksia sisälle maljakkoon. Osaan askarreltiin pääsiäiskukkaset ja osan laitoin veteen. Olin lukenut jostakin, että oksiin ilmestyy sisällä kukkia. Vähän epäuskoisena seurasin silmujen turpoamista ja kyllä, tänä aamuna maljakossa kukkii omenapuu! Tai ainakin muutama oksa.

Omenankukat ovat minulle erityisen rakkaita kahdesta syystä. Menimme aikanaan naimisiin omenapuiden kukkiessa ja hääkuvatkin kuvattiin puiden alla. Kaksi vuotta sitten V sai nimensä mitä kauneimpana aurinkoisena kevätpäivänä niin ikään omenapuiden kukkiessa.

Omenapuun puutteessa maljakkoon voi laittaa koivunoksiakin. Niiden hiirenkorvat ovat melkein yhtä suloisia.

Eilen hemmottelin itseäni värikkäällä ja herkullisella aamiaisella. Marmoriselle leikkuulaudalle asettelin houkuttelevasti useita eri hedelmiä. Voi kun tällaisen aamiaisen jaksaisi loihtia useamminkin. 

Marmorinen leikkuulauta / Bolia

Pellavaservettti / Balmuir*

Astiat / Iittala

Marmoripöytä / Ellos

Tukholmasta ostettu greippi-lusikka on mitä kätevin aterin. Suosittelen lämpimästi, jos tällainen sattuu tulemaan vastaan. 

* Tuote saatu blogin kautta

Tapahtui eräänä päivänä

eräässä asunnossa

eräässa kaukaisessa kaupungissa.

Mies heräsi ensin.

Kuppasi aikansa hereillä.

Kunnes päätti mennä suihkuun.

Sitten heräsi tyttö

Tyttö halusi vessaan

Siihen samaan huoneeseen

missä on suihku ja mies.

Miehen mielestä oli ihan ok

olla samaan aikaan suihkussa.

Tytöstä ei.

Minä en pissaa kun sinä kuuntelet.

"Kuulen minä sen seinän läpiki".

Ei se ole sama asia.

Kuulla JA nähdä.

Pidättelin niin kauan

että tyyppi häipyi kylppäristä.

Kauas on tultu siitä

kun yritin pissata

mahdollisimman hiljaa

miehen ollessa samassa asunnossa.

Mut ei vielä ihan siihen

et jättäisin vessan oven auki

tai toimittaisin asioitani

kun se on kylppärissä.

Millainen teidän vessasuhde on?

Katoaako suhteesta romantiikka

jos näet puolisosi kakalla?

Menneenä viikonloppuna muistin:

Miten mahtavaa on syödä aamiaista, johon on panostettu hiukan normaalia enemmän.

Miten hienolta tuntuu mennä koko päivä ja yö vapaana kaikesta vastuusta, tehdä vain sitä mitä itse tahtoo.

Miten tärkeää on ihana ystävä joka ymmärtää, että tissiliivien tarjouslaatikoiden tonkiminen menee kaikkien aikataulujen ja suunnitelmien edelle.

Että suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Jättää aamulla leivotut nyyttärikuppikakut kotiin, hakea sen sijaan eväät kaupasta ja unohtaa se bilemekko. 

Kuinka hienoa on tutustua uusiin ihmisiin, syödä hyvin, juoda vähän liikaa viiniä, nauraa vähän liian kovalla äänellä ja puhua hiukan liikaa.

Että hermoni eivät vieläkään ole kehittyneet kestämään alias peliä.

Kuinka henkeäsalpaavaa on omistaa ystävä, jonka haluaisi rutistaa hengiltä.

joka vielä aikuisenakin kykenee halutessaan näyttämään kahdeksan vuotiaalta tuittupäältä,

joka ratkaisee suvereenisti sekä minun että itsensä lässähtäneen tukan ongelman kaivamalla meille hiuspinnit juhlien emännän pinnikiposta.

Että itsensä uuvuksiin tanssiminen tuntuu mahtavalta, että viinipullon käsilaukkuun hajoaminen voi samaan aikaan ketuttaa ja naurattaa ihan sairaasti, että kevätyössä kadulla juokseminen, junasta myöhästyminen ja velaksi taksilla ajaminen tuntuu VAPAUTTAVALTA.

Miten juhlien jälkeisenä aamuna pienetkin rasahdukset saa säikähtämään ja kuinka oma peilikuva pelottaa. Kuinka hienoa onkaan kömpiä miehen puolelle petiä, kaivautua peittojen alle ja kuulostella kuinka isä ja tytär laulelevat keittiössä ja valmistavat yhdessä aamiaista. 

Miten satumaisen pakahduttavalta tuntuu nousta varovaisesti sängystä, avata ovi kirkkaaseen aamuun ja kahvin tuoksuun, saada rakkaalta mieheltään hymy, suukko nenänpäähän ja lautasellinen aamiaista eteensä.

Kuinka hienoa on astua huojuvin, tärisevin jaloin omalle pienelle pihalle, jossa paistaa aurinko.

Miten riemukasta on tanssahdella kuplien seassa.

Kuinka yletöntä onnea lapsen uuden taidon oppiminen voi vanhemmille tuottaa.

Menneenä viikonloppuna muistin, kuinka äärettömän onnellinen ja onnekas ihminen olen.

Kiitos kaikille asianosaisille, olette niin <3

Erityis superkiitos rakkaalle aviomiehelleni, jonka ihanuutta ja lempeyttä on vieläkin, vuosien jälkeen, vaikea käsittää.

En vaihtais sekuntiakaan pois.

Lauantaiksi oli luvattu erityisen lämmintä säätä. Ostimme aleliput bussiin jo hyvissä ajoin. Jännitti, mikä perillä odottaisi.

Mökki oli tallessa. Se ei ollut lentänyt ilmaan syysmyrskyissä, katto ei ollut lahonnut, puu ei kaatunut päälle. Sininen lintu vartioi portilla ja otti meidät vastaan iloisesti.

Maasta pilkisti jo kukkia! Kolmen tunnin auringonpaisteen aikana kukkia tuli esiin vielä enemmän. Ne kasvoivat silmissä. 

Tehtävää oli paljon. Pensasaidat olivat kasvaneet talven aikana luvattoman pitkiksi, osa yli mökin harjakorkeuden.  Tuntui julmalta leikata alas oksia, joissa oli pajunkissoja. Otin kissalliset oksat mukaani kaupunkiin. 

Välillä piti pitää taukoa ja tuumata. Katsoa ja miettiä, mitä tänä kesänä laitettaisiin minnekin kasvamaan. Voisiko pöydän ja keinun paikkaa vaihtaa. Mitä laatikoihin kylvettäisiin. 

Pullakahvit juotiin terassilla. Siellä oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä. 

Illalla olisi ollut sauna, mutta meillä oli jo paluuliput takaisin kaupunkiin. Olisin mielelläni jäänyt. Oli niin lämmintä.

Jossain grillattiin, kuului lasten ääniä. Aurinko lämmitti.

Moi! 

Tänään on maanantai 13.4 ja menenmme tänään pentukerhoon Willen kanssa:) Se on tarkoitettu alle 5kk ikäisille koirille ja Wille täyttää 17.4 sen 5kk.. Joo elikkäs se pentukerho on  Viksussa ja se alkaa 17.30. 

Mutta ei siitä sen enenmpää. laitan alle kuvia tästä päivästä.

Tässä olen koulun pihassa ja kello on jotain 8.50.

Koululla menossa tunnille. kello on 13.10

Kun tulin kotiin niin Wille täällä hääräili lelu lehmänsä kanssa:)

Niin, kuka on opettanu koiransa poseeraan?:) 

KUVAT: FANSKU03

Pihassa kasvaa muutama omenapuu. Yksi puista on Punainen Kaneli, mutta muiden lajikkeesta ei oikein ole tietoa. Omenasato on usein runsas ja omenoita on joinain vuosina viety torimyyntiin. Tällöin erään mysteeriomenan nimeksi tuli tätini ideoimana Mummun ihana.

Lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa pihatöihin. Aloitimme omenapuiden leikkauksesta, jolloin Mummun ihana muiden mukana sai tarvitsemansa keväthoidon. Yleensä leikkaaminen on tehty maaliskuun puolella, kun lunta on vielä maassa. Varsinkin nyt, kun kevät on niin aikaisessa, olisi ollut hyvä leikata vähän aikaisemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ajattelimme ja ryhdyimme töihin. Näkyipä joku naapurikin olevan samoissa puuhissa.

Puista halutaan matalia ja leveitä, kuin viuhkan muotoisia. Korkeisiin puihin on hankala kiipeillä syksyllä omenoiden perässä. Tästä syystä suoraan ylöspäin kasvavat oksat leikataan pois. Yleensä jätetään viistoon ulospäin kasvavia oksia, jotta puun muoto pysyisi halutunlaisena. Käytännöllisyys kannattaa lisäksi olla mielessä – alaoksia on hyvä leikata niin, että ruohonleikkurin kanssa pääsee kesällä kulkemaan.

Oksat leikattiin tyvestä siitä kohtaa, jossa paksumpi tyvi vaihtuu oksaksi. Työkaluina olivat pienet oksasakset, joilla pääsi kätevästi ahtaisiin paikkoihin vahingoittamatta vieressä olevia oksia. Paksumpien oksien kanssa tarvittiin varrellisia, järeämpiä oksasaksia. Korkealla olevat leikkaustarpeet hoidettiin varrellisella oksaleikkuri-sahayhdistelmällä.

Kun huomattiin toisiinsa osuvia oksia, mietittiin mikä olisi puun muodon kannalta paras säilyttää ja mikä poistaa. Oksien hankaamista keskenään pyrittiin estämään myös ennakolta poistamalla kaikki sisään päin kasvavat oksat. Lisäksi leikattiin pois kuivuneet oksat, jotka tunnisti kuoren lähtemisestä.

Liikaa ei saisi leikata kerralla, sillä puu villiintyy kasvamaan leikatuista kohdista. Tämän huomasikin puissa - isojen oksien leikkauskohtiin oli monesti ilmaantunut varsinainen parvi pikkuoksia, jotka sojottivat uhmakkaasti eri suuntiin.

Tältä näyttää nyt Mummun ihana kauneushoitonsa jälkeen.

Mummun papereista oli kuulemma löytynyt puutarhaliikkeen tilauskaavakkeita, ehkäpä niiden avulla ratkeaisi tämänkin omenalajikkeen arvoitus!