En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, olen kuivattanut kaktuksen ja hukuttanut joitain muita kasveja. En tiedä niistä mitään, enkä varsinkaan ymmärrä. Jos minulla on sittenkin vihreä peukalo, se on keskellä kämmentä. 

Rairuohon saimme Papun kanssa kasvamaan, vaikka se olikin vähän myöhässä.

Mutta onhan se kivaa laitella multaa purkkeihin ja värkätä, tarkkailla että multa pysyy kosteana ja suhnutella siihen vettä heti kun jostain nurkasta kuivaa. Ja sitten vielä nämä lapsen biologianopetukselliset puolet, äiti laittoi siemenen multaan ja sieltä ehkä joskus kasvaa jotain, biologianopetusta parhaillaan! 

Ja mitäs sieltä löytyykään? Nyt kun vielä melkein muistan: oransseissa purkeissa oransseja kukkia, valkoisessa paprikaa, vihreissä ruohosipulia, violenteissä ja vaaleanpunaisessa tomaattia, punaisessa punaisia kukkia, munakennossa kukkia ja nannilaatikossa olevissa lopuissa purkeissa kurkkua. 

Ei mitään takeita siitä että sieltä kasvaa mitään, tai että ne pysyvät hengissä tai tuottavat minkäänlaista satoa, mutta kokeilunhalua löytyy! Joitakin voisin laittaa vielä lisää, kunhan saan purkkeja niille. 

Sitter i skolan som bäst och gör undan lite uppgifter. Igår fick vi faktiskt massor gjort hemma, och då jag kommer hem är det bara att fortsätta med storstädningen. Gick omkring i Ikea med Karin några timmar och kom hem med lådor och boxar och massor med smarta förvaringslösningar. Under sängen har det tidigare varit kaos, med vinterkläder och varktyg och allt möjligt onödigt. Allt under sängen är nu rensat och sorterat, satt i vakuumpåsar och nya fina lådor med lock på. Nu återstår bara att moppa golvet och få in sakerna tillbaka! Ska byta gardiner, ordna om kläderna i mitt klädskåp, ordna färdigt i städskåpet och kolla igenom skåpen för lakan och handdukar, kanske ändra om lite. Sen har vi ju köksskåpen och en byrå att ordna i ännu, men det kanske får vänta några dagar. Älskar känslan av rena och organiserade skåp, och hoppas att de nu ska hållas snygga en längre tid med mina lådor och boxar för alla saker!

Var till labben idag också för blodprov, så nu ska vi får veta vad för blodgrupp lilla bebben har också och ifall jag måste få fler sprutor eller inte!

Suomen-loma on taas kertaalleen ohi. Tai loma ja loma, aikamoista matalalentoa tuli kiidettyä rauta- ja huonekalukauppojen välillä, ja kesäaikaan siirtyminen sekoitti aikaeron lisäksi lapsukaisen unirytmin oikein näppärästi. Mutta mökkiprojekti edistyi kummasti, ihanaa. Siitä tarkemmin ihan kohta.

Ilmojen haltia ei varsinaisesti suosinut kevätlomailuamme alkaen siitä, että jo toisena Helsingin-aamuna alkoi pyryttää räntää vaakasuoraan. Mies pääsikin talvikenkäostoksille (Prismaan, tietty! Olenhan ylpeä #momfie-tiimiläinen) suoraan junalta. Minäkin katsoin parhaaksi hommata mökille odottamaan auringonkeltaiset Hai-saappaat, ja Eddie lampsi lomansa serkulta pieneksi jääneissä Kuomissa. Niillä ja villavaattein pärjättiin reissun loppuun.

Ymmärtääkseni Suomeenkin ovat nyt lähtömme myötä saapuneet keväisemmät kelit, mutta olipa silti aika ihanaa laskeutua talvitakeissa ja kaulaliinoissa Lontoon iltaan, jossa oli 16 astetta lämmintä. Kotiportilla olivat toivottamassa tervetulleiksi kukkaan puhjenneet kamelia ja magnolia, takapihalla atsaleat ja syklaami. Mimosapuummekin on ollut keltaisena jo viikkoja. Tänään lämpöä on liki 20 astetta ja leikkipuistossa ipanat juoksivat takeitta ja paljain varpain - ei tosin meidän Eddie, jolta kylläkin matkalla puistoon piilotin vaivihkaa pipon, jottei muksu olisi ihan oudolta näyttänyt kylmäverisempien paikallisten keskellä...

Etupihan pieni sininen (mikä lie?) on itse asiassa ollut kukassa liki läpi talven.

Kevät! <3 Nyt ei enää mitään takatalvia, pliis. Varpaani kaipaavat sandaaleihin.

Hiuksissa hiekkaa. Ja niskassa, silmäripsissä, kynsien alla.

***

Our return from wintry Finland was marked by blooming camellias and magnolias in our front garden, azaleas and cyclamen in the back. Today in the park Eddie was definitely one of the warmest clothed kids, with others running around shoeless and in t-shirts. Summer is icumen in! (Pretty please?)

Aloittaessani tätä blogia mainitsin että miulla on elossa nyt sellanen aika et kaikki on avoinna:

ei oo miestä eikä työpaikkaa, laitoin huoneistonikin vuokralle ennen olisi siihen sidottuna! Olen siis vapaa lähtemään jonnekin... minnevain huvittaa! ;)

Nyt voin paljastaa mitä olen touhunnut selkienne takana: mie hain ammattikorkeeseen monimuotokoulutuksena sosionomiopintoihin, pariin eri paikkaan!! JEE ja HUI!! :D

Pisteet koulutokarista pitäis helposti riittää pääsykoekutsuun! Tosin siellä täytyisikin sitten pärjätä peijakkaan hyvin jos meinasi koulun kirjoille päästä... näkyi olevan nimittäin VAIN pääsykokeesta saaduilla pisteillä merkitystä lopullisissa opiskelija valinnoissa!! :O Jännittää kyllä tuo... ennakkomateriaaliin on tutustuttava tarkoin, koska esseetä siellä sitten kirjootallaan annetuista aiheista (70% pisteistä) ja sitten motivaatiota mittaava osio, josta myös käsitykseni(?) mukaan kirjoitetaan joku essee (30% pisteistä)... Toivottavasti on joku haastattelu tuossa motivaatio-osiossa, se nostaisi minun pisteitä kun tää verbaalinen ulosanti on ehkä parempaa kuin kirjoitettu sana :) Pääsykoe on kesäkuun alussa, elikkä aikaa opiskella on vielä pari kk.

Koska varasuunnitelmanani on lähihoitajakoulu (2 v. aikuisopiskeluna), jonne myös hain ja pääsykoe on toukokuun alussa, odottaa muuttoni heinäkuuta jolloin pitäisi olla tieto varmaa onko minut hyväksytty sosionomiopintoihin... sitten tiedän lähdenkö Etelä-Lappinn päin vai tuohon hieman lähemmäksi Etelä-Savoon. Jonnekin lähden kuitenkin jos vaikka kävisi niin ettei minua tällä kierroksella kouluihin kelpuutettaisikaan...  

Jännää, jännää, jännää!!! Täälläpä sitten kuulette miten kokeet meni...

No nyt se on tapahtunut! Olen jo monta vuotta miettinyt tätä blogin pitämistä, ihan tarkalleen en kyllä tiedä, että miksi :).  No nyt sitten sain sen aikaiseksi. Täällä tulen kertomaan elämästäni, meidän perheen puuhailuista ja niistä ihanista matkoista, joita aika usein teemme. 

Tässä nyt seuraavaksi viime viikonlopun pääsiäisesstä muutamia kuvia. Matkasimme siis mökille Joensuuhun, jossa oli vielä ihan talviset kelit.

Pääsiäinen menikin sitten herkutellessa, kuten sushien määrästä näkyy. Ihan täysin eivät onnistuneet, wasabin määrä oli vähän liikaa minulle :). 

Ja myös pääsiäiskokko päätettiin tehdä. Palokin ihan hienosti, vaikka vähän epäilijöitä olikin. Tulipas aika huonolaatuinen kuva, mutta menköön tämän kerran.

Muuten pääsiäiseen kuului ulkoilua, saunomista ja joillekin mukana olleille avannossa käymistä. Ite en uskaltanut, vilukissa kun olen...ja hannari!

Julistelöydöissä on esitelty jo ties millaisia upeita taitureita ja kiinnostavia kuvittajia, mutta on aina mahtavaa löytää mukaan , joka tekee ihan omannäköistään juttua. Quibe-nimellä esiintyvän ranskalaiskuvittaja Christophe Louis Quiben kädenjälki erottuu totisesti joukosta. Yhdellä tai kahdella kynänvedolla tehdyissä minimalistisissa piirroksissa on jotakin aivan maagisen hienoa - miten yksi viiva voikin kertoa kokonaisen tarinan tai luoda tunnistettavan muotokuvan! Katsokaapa vaikka tuota Serge Gainsbourgin sivuprofiilia postauksen lopussa. Wow.

Yhden vedon piirrokset ovat ihan oma genrensä ja niiden tekijöissä Quibe taitaa nykypäivänä olla tunnetuimpia ja tunnistettavimpia taiteilijoita. Hänen töissään on paljon samaa kuin Picasson yksinkertaisissa viivapiirroksissa ja esikuvalta ammennetut vaikutteet näkyvätkin selvästi piirrosjäljessä. Tribuuttinsa Quibe on osoittanut legendalle muotokuvan kautta. :)

Jos Quiben yksinkertaisuudessaan kaunis kädenjälki kiehtoo enemmänkin, näitä kuvissa näkyviä töitä voi hankkia Society6 -verkkokaupan kautta myös kotiin. Julisteita on saatavilla 25 cm korkuisesta noin 70 cm korkuiseen asti ja hintahaarukka pyörii 20-40 euron välillä. Mitäs tykkäätte? Tekivätkö yhtä suuren vaikutuksen kuin minuun? :)

Translation: I have managed to find all kinds of artists to be featured in the poster find series, but yet the find of today is something completely different. In the footsteps of Picasso French illustrator Quibe makes incredible minimalistic one line drawings - he tells stories and draws totally recognisable portraits. All I can say is WOW. Are you as impressed as I am? If you really really like these pics, they're also available as posters at Society6. :)

Illustrations: Quibe

Siinä se nyt on! Uusi jenkkisänky nimittäin ja hyvin siinä ollaan jo nukuttu muutama yö. Muutamia hankintoja sänkyyn pitää vielä tehdä, nimittäin helmalakana ja sijauspatjansuoja. Sijauspatjansuoja onkin jo tilattu ja sen pitäisi saapua jo ensi viikolla. Sänkyyn tilasin Porin Villan ja Peitteen villatäytteisen patjansuojan. Halusimme ehdottomasti sijauspatjansuojan, joka oli täysin valmistettu luonnonmateriaaleista. Seuraavaksi pitäisi löytää jämäkkäästä kankaasta valmistettu noin 43cm korkea helmalakana, joka voisi olla väriltään harmaa tai musta. Vinkkejä otetaan vastaan!

Päällimmäiseen patjaan sijoitin valkoisen patjasuojan suojaamaan patjaa likaantumiselta. Käytössä on muotoonommeltu Hemtexin puuvillajersey-suojus, jossa kuminauhat pitää sen hyvin paikallaan patjan päällä. Tällä hetkellä petauksessa on käytössä aikaisemmin blogiyhteistyön kautta saadut By Pia's pellavapussilakanat. Näitä pussilakanoita esittelin teille paremmin tässä Bedroom Details -jutussa.

Halusimme sänkyyn 20cm korkeat jalat, jotta sängyn alle saa mahtumaan säilöön tavaraa. Tämä tarkoittaa, että sänkykokonaisuudesta tuli todella korkea. Sänky kohoaakin yhtä korkealle kuin 69cm korkeat peilipintaiset yöpöydät. 

Nappasin haravointijätteitä mukaani ja kietaisin niistä kranssin. Pohjana toimii valkoinen pesulahenkari. Iki-ihanaa lehtikuusta tulee käytettyä joulunajan istutuksissa mutta miksipäs ei muulloinkin. Tuoreet oksat sopivat myös maljakkoon. Lehtikuusen kirkkaan vihreät silmut ovat kauneinta mitä tiedän aikaisin keväällä.

Oksia jäi vielä aikamoinen nippu. Luulen, että niiden käyttämisen kanssa ei ole ongelmaa.

Lehtikuusesta kerron vielä tässä kevään edetessä toiseenkin kertaan. Rakenteilla on miniatyyri metsäpuutarhaosuus, johon tein ykköslöydön. Siitä lisää siinä vaiheessa kun saan aarteeni istutettua. 

Pian parisen viikkoa asuttamamme koti on 60-luvulla rakennettu yksitasoinen puutalo, jota on laajennettu 80-luvulla. Yhteensä torpassa on noin sata neliötä, josta laajennuksen osuus on nelisenkymmentä. Vanhalla puolella on keittiö, kylpyhuone, sauna ja iso makuuhuone, laajennusosassa olohuone ja työhuone.

Taloa on remontoitu paljon, ja se on oikein hyvässä kunnossa. Niinkin hyvässä, että ennen muuttoa remontoimme ainoastaan seinä- ja lattiapintoja. Keittiössä tehtiin lopputalvesta laajempi remontti vuotaneen vesipostin takia, mutta se remontoitiin vielä myyjän piikkiin.

Kun on asunut koko ikänsä kerrostalossa, tuntuu yksinumeroisessa osoitteessa asuminen hullunkuriselta. Kulmat varmasti tasoittuvat ajan myötä, mutta vielä sammuttelen perässäni valoja, nukun öisin villasukat jalassa ja käyn suihkussa pikakelauksella sähkölaskun loppusumma mielessäni.

Eräänäkin iltana kaivoin antaumuksella nenää sohvalla viereisen ikkunan verhojen ollessa auki. Kääntäessäni pään ikkunan suuntaan vedettiin vastapäisessä talossa vikkelästi sälekaihtimet kiinni. Että terveisiä vaan stalkkaavalle naapurille, joka on kuulemma poliisi!

Siinä missä omakotiasuminen vaatii totuttelua (Siis miten voi missään olla näin hiljaista? Siis enkö mä voi täälläkään kaivaa nenää rauhassa?), yhtä asiaa ei ole tarvinnut väkisin opetella. Nimittäin astianpesukoneen käyttöä. Nobelin rauhanpalkinto sille, joka on vehkeen alunperin keksinyt. Meillä on suurimmat kinat koskaan käyty siitä, kumman tiskivuoro on.

Kinastelen paljon mieluummin siitä, kumpi on unohtanut astiat tiskialtaaseen.

Minulla on paha tapa innostua siivouksesta silloin, kun aikaa ei oikeasti olisi. Siivous on hyvä tapa väistellä tekemättömiä tehtäviä ja vastaus aloittamisen vaikeuteen.

Meidän koti oli puhtaimmillaan vuonna 2007, seuraavana vuonna jätin gradun tarkistettavaksi. Opiskeluaikaan siivouspäivä meni samassa rytmissä tenttikalenterin kanssa. Juuri nyt erään raportin kirjoittamista häiritsee muutama pölypallo ja kylppärikin huutaa pesijää. Niin huonosti asiat ei kuitenkaan ole, että ikkunanpesulle olisi löytynyt voittaja. Ei sitten millään. Se, jos mikä, on inhottavin kotityö minkä tiedän. Porkkanaa ei ole vielä keksitty.

En ole siivousintoilija, mutten siedä sotkuja. Tuoleilla lojuvat tavarat ja vaatteet saavat minut hermostuneeksi. Ja ne tiskipöydällä makaavat likaiset astiat...say no more. Jotenkin olen vuoden aikana onnistunut siedättämään itseni pahvilaatikoille, joita muuton jäljiltä edelleen nurkissa odottelee...Kun koti on siisti, ei ole tekosyitä jättää tekemättä niitä juttuja, joita viimeiseen asti välttelee :)

Siispä siivoamaan, jotta saan muutkin hommat tehdyksi! Siivotuttaako siellä?

ps. Tuo Methodin uutuusputsari on ihanan tuoksuista. Hyvänä siivousmotivaattorina toimivat tekemättömien töiden lisäksi kivat puhdistustuotteet. No, ainakin niin kauan, kun niissä riittää uutuusviehätystä.

Ostimme tämän talon vanhalta mieheltä, jonka vaimo kuoli viime kesänä ja mies itse on muuttanut palvelukotiin. Omistajalla on kaksi lasta, jotka asuvat Ruotsissa asti, joten taloon jäi melkein kaikki heidän tavaransa. Siivottavaa ja roskiin heittettävää oli paljon, mutta löysimme myös paljon säilyttettävää.

Huonekaluista eniten miellyttivät keittiön kaapit, jotka ovat juuri entisöinnin alla.

Lisäksi säilytimme kaksi vanhaa nojatuolia, pyöreän olohuoneen pöydän, yhden kirjahyllyn ja kauniin peilipöydän. 

Vintiltä löytyi kasa vanhoja sarjakuvalehtiä, Ufoaika-lehtiä ja yksi Elokuva-aitta vuodelta -56. Kehystin lehdestä löytyneen Deborah Kerr'in kuvan vinttihuoneen seinälle. Lisäksi vintiltä löytyi vanhoja Kansakoulun kirjoja.

Talosta löytyi myös kiva kahvi- ja teeastiasto sekä Fauni - Finland -62 juomalasit sekä Karhulan keittiötölkit.

Varastosta löytyi vanhoja puusuksia ja airoja vaikka kuinka paljon ja vintiltä löytyi vanha separaattori ja maitotonkka.

Löysimme myös hauskan vanhan japanilaisen peltiauton sekä soittorasian, joka alkaa soida, kun sen nostaa ilmaan. 

Minusta on mukavaa, että kodissamme näkyy sen historia ja muistoja täällä eläneistä ihmisistä. Tavaroista voi päätellä paljon heidän luonteistaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Tässä on vain pieni osa talon tavaroista ja vielä voi löytyä jotain jännää, kun penkoo uusia paikkoja. :)

Meinasin unohtaa laittaa kuvan näistä ihanista mekoista, jotka löytyivät vintiltä. Tuo keskimmäinen tulee varmasti kesällä käyttöön!

Laitoin tytön päikkäreille ja köllähdin hetkeksi sänkyyn selailemaan puhelimella somea, kun Teiniltä napsahti viesti:

"Saisinko rahaa vittu"

Luulen, että ilmeeni oli kutakuinkin tällainen viestin luettuani...

Luin viestin pariin kertaan ja totesin, että kyllä siinä vittu lukee. Tuntui oudolta, koska poika ei ikinä, koskaan ole lähettänyt minulle mitään tuon suuntaistakaan viestiä. Hölmistyneen äimistyneenä lähetin vastauksen:

"Mikä vittu?!"

"Vähän*", tuli samassa pojalta viesti.

"Häh?" taidan tosiaan käydä vähän hitaalla, kun en nyt kertakaikkiaan tajua lapseni viestejä.

Sitkeästi lapseni väänsi minulle rautalankaa:

"ENNUSTUSKIRJOITUS", "TAJUSIT KYLLÄ".

Repesin!

Kyllähän minun olisi pitänyt tajuta, että VITTU tarkoittaa ennustuskirjoituksella  VÄHÄN.

Aika dami mutsi.

Kirjoittamisen kurssilla oli tehtävänä kirjoittaa runo jostain itselleen merkityksellisestä paikasta. Piti matkustaa paikkaan, kirjoittaa havainnoistaan kymmenen minuutin ajan, poimia parhaat ilmaisut ja sitten koostaa niistä runo.

Minun ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, mistä paikasta kirjoittaisin. Pääsiäisen aikaan oli kuitenkin niin kova kiire, etten kerennyt havannoimaan paikan päälle, ja niinpä tukeuduin muistoihini ja kirjoitin niiden kautta lapsuudenkodistani.

Kirjoitin vaaleanpunaisesta talosta, haaleasta ja viileästä. Siitä kuinka eräänä aamuyönä metsäpeura tuijotti minua pellolta vihreän sumun keskeltä, kuinka metsässä oli peikkojen sinne kantamia kiviä ja siitä kun rakensimme majan riiheen. Kirjoitin auringonkukista jotka ylettivät minua vyötärölle saakka tullessamme katsomaan taloa, kuinka rappuset narisivat eri tavalla jokaisen perheenjäsenen askelten mukaan, auringonlaskuista ja ruutuhyppelystä hiekkatiellä ja ikkunani alla kasvavista pihlajista.

Paikasta on tullut väkisinkin kaukainen satumaa, jossa ehkä jokainen eläin katosi vuoron perään jonnekin, ehkä metsään, jossa oli aina hirveä sotku, kauheasti lumitöitä, kylmät lattiat ja putket jäässä, valoisan portaikon alla pelkkiä rojuja ja kaljalaatikoita, naapurissakin pelkkä itkevä juoppo, liian matalat keinut ja kuka jaksaa ajaa koko helvetin nurmikon, mutta jossa silti oltiin lähinnä onnellisia ja ihan lapsia vielä.

Kaikesta tuosta kirjoittaessani ymmärsin, että joo, en saa sitä enää koskaan takaisin koska talo on myyty, mutta se ei ole ainoa syy. Syy on myös muistoissani, jotka värjäävät kuvani tuosta talosta ja sen maagisesta maisemasta. Kuvani siitä eivät ole totta. En saa tuota aikaa enää koskaan takaisin, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan. On vain minä ja valheelliset muistoni. Tulkintoja, joskus jopa valheita.

Joku toinen näkisi talon aivan toisin, ja hänellä on luultavasti mielessään oma kaikkein tärkein paikkansa, joka symboloi tälle kauneutta, täydellisen säröistä onnea, lapsuutta.

Saattaa käydä niinkin, että joku kulkee kävelyllään tuon kaikkein kauneimman talon ohi ja miettii, että onpa tuossa kyllä ränsistynyt ja ihan helvetin ruma koppero. Ja minkä minä sille voin.

Pitkähkö paussi, jollei peräti takapakki, tuli kasvuun kylmän jakson myötä, mutta nyt on taas kasvua luvassa. Meidän kukkapenkit näyttivät jo ennen myrskyäkin aika kamalilta, katteena syksyllä kärrättyä kompostia, perennojen jäänteitä ja kalkkia. Myös routa on möyhentänyt maata ja nostanut syksyllä myöhään istuttamieni ilmaisten perennojen juuripaakkuja. Olen ajatellut taas yrittää jättää penkit haravoimatta ja antaa kasvien jäänteiden kompostoitua suoraan penkkeihin, ehdin jo aiemmin silputa sinne talven törröttäneitä oksia. Eihän siinä ole mitään järkeä niitä kompostin kautta kierrättää takaisin, mutta nyt tuota kompostimultaa on pinnassa jo niin paksu kerros, että tavallisella mullalla ei oikein voi enää pintaa peitellä. Eli nyt pitäisi vain sietää epäjärjestystä niin kauan, että perennakasvustot peittävät sotkut. Isoimmassa penkissä pikkutalvio onneksi hoitaa naamioinnin näppärästi. Ja nyt kuvasulkeiset tuoreista otoksista, joiden kauneuden ymmärtää vain toinen viherpeukalo, toivottavasti joku sellainen eksyy linjoille, muidenkin pihakuulumisia olisi tosi kiva kuulla :)

Unikko

Esikko

Krookus& peippi

harjaneilikka

Kurjenpolvi

Lumikello

Pihlaja-angervo

Pikkusydän

Pikkutalvio

Raparperi

Rentoakankaali

Rentukka

Jaloritarinkannus

Sinivuokko

Varjoyrtti (nupulla!)

Minulla ei ystäväni mukaan ole mitään oikeutta hihittää tyttäreni valitsemalle ihka ensimmäiselle oman rahan pitkään harkitulle ostokselle. Samoin nauttimani luottamus shoppailuavustajana on iäksi mennyttä. En välitä. Suuri tonttujahti on viimein päättynyt, aikalailla vuosi alkamisestaan.

PS. Harmaan kaverin nimi on Lis, tontulle vahvasti ehdolla on Torsti tai sukunimeemme rimmaten internatsionaalimmin Torsten. Muhitellaan.

Olohuoneen rahille löysin Balmuirin showroomin avajaismyyjäisistä ison tyylikkään nahkaisen tarjottimen. Ennen rahin päällä oli pienempi tarjotin, joka siirtyi makuuhuoneen yöpöydälle. Tästä voit lukea lisää tästä Bedroom Details -jutusta. Isolle tarjottimelle mahtui hyvin useita muotiaiheisia kirjoja, kukkamaljakkoja sekä tuoksukynttilä. 

Rahi / Riviera Maison

Nahkainen tarjotin / Balmuir

Nojatuoli / Anno

Mohairhuopa / Balmuir

Raidallinen koristetyyny / Designers Guild

Tyynynpäällinen / By Pia´s*

Olohuoneen rahilla olleen edellisen asetelman voit nähdä tässä Livingroom Details -jutussa.

Tarjottimessa on tyylikäs croco-pintainen reuna mutta tarjottimen sisäpuolella on tasaista mustaa nahkaa. Pienemmän samanlaisen tarjottimen löydät täältä.

* Tuote saatu blogin kautta

Laiskuuttani en ollut vienyt syksyllä pois isosta ruukusta sinne laittamiani valmiita kaupan yrttiosastolta hankkimiani purkkeja. Teen sen normaalisti näin keväällä ja samalla vaihdan mullan uutta salaattia ja ruohosipulia ravitsemaan.

Mutta nyt olikin ruohosipuli pärjännyt hienosti läpi pitkän kastelemattoman kauden. Yllättäen minua odotti jo komeat uudet kasvustot! Eihän tuota henno pois heittää vaan antaa kasvaa vain. Vettäkin sille jo kiikutin, kun olin ensin ihmetyksestäni toipunut. Kohtahan sitä pääsee jo syömäänkin.

Vieressä näkyvä salaatinraato purkkeineen sen sijaan ei osoita elinhaluja, joten sille käy perinteisesti tässä lähiviikkojen aikana.

Olen rakkaan siskoni luona ja ajattelin vilauttaa heidän vastavalmistunutta taloa.

Siskoni koti on ehdottomasti yksi kauneimmista kodeista, joissa olen koskaan vieraillut. Heillä kaikki on aina vimpan päälle mietitty ja laitettu, yksityiskohtia myöten. Kaikki on kuitenkin hyvässä harmoniassa ja lämpimän tunnelman voi aistia jo kotiovelta. Heillä viihdyn ainakin minä.

Olisiko muuten kiva nähdä tällaisia kotijuttuja enemmänkin? Mulla olisi kiikarissa jo muutama muukin kaunis koti!

Ihanaa aurinkoista lauantaita!

M.

One of the most beautiful houses I've ever visited...

Meidän ihana Amelia. <3 Tässä olemme läksiäisiä viettämässä läheisessä The Apartment -ravintolassa.

Täällä blogissakin olen monesti hehkuttanut Ameliaa ja hänen tuomaa apua tähän arjen pyöritykseen. Joskus toki mietin, että on tässä kyllä ihan läpihemmoteltu ja pitäisi nämäkin hommat hoitaa itse, ja että tarvitsisiko sitä nyt täysipäiväistä kotiapulaista olla kuitenkaan. Ja eihän sitä tarvitsisi. Nyt ollaan oltu kaksi viikkoa ilman Ameliaa ja ihan vieläkin henki pihisee. Että kyllä tässä pärjätään. Mutta niinhän se on, että kun jotain menettää niin sitten sen arvon todella vasta huomaa. Olen jo niin usein törmännyt tilanteeseen, jossa olisin tarvinnut Ameliaa kovastikin. Nämä ovat kaikki olleet lastenhoitotilanteita (nimimerkillä "joo sori nää lapset nyt on jo tässä kotona, kattoo kyllä telkkaria mut vähän ne nyt huutaa ympärillä, kyllä silti voin tän skype-palaverin tästä nyt hoitaa, joo nopeesti nyt kuule potalle, älä piirrä siihen sohvaan, ai niin joo se kierrätyksen allokointikerroin on sitten sillä tavalla laskettu siinä elinkaaren yli, ei telkkaria noin lujalle, joo anteeksi nyt kauheesti!!!!), mutta kieltämättä kyllä tuolla tiskialtaalla monta kertaa päivässä ährätessä on tullut mietittyä, että voi vitsit oikeesti että se Amelia olikin oikea kultakimpale!

Noh. Käyhän meillä nyt sentään siivooja kolme kertaa viikossa heittämässä sellaisen hikisen nelituntisen. Täällä se häärää tosiaan hiki päässä ja pyörii kuin pyörremyrksy rättien ja luuttujen kanssa ja kyllä tulee kuulkaas siistiä! Että on tämä meidän uusikin siivousapu oikea kultakimpale. Voin kyllä tunnustaa, että ilman sitä olisin ihan hermoraunio tämän siivoamisen kanssa. Ja vaikka nytkin kolme kertaa imuroidaan ja pestään lattiat, ja sen lisäksi vielä minä siivoan joka päivä ja jokaisen ruuan jälkeen ruuat lattialta ja pöydiltä, on muurahaiset selvästi nähneet onnenpäiviensä koittavan ja perustaneet varmaan taas muutaman uuden yhdyskunnan tuonne meidän seinien sisälle. Eilenkin meni oikein tumma polku muurahaisia tuolla katonrajassa yläkaapista märkäkeittiön puolelle, kun sinne oli hellalle tipahtanut yksi pikkuriikkinen lihapala niiden mutusteltavaksi. Mitäpä pienistä muurahaisista, mutta olen kyllä päivästä riippuen enemmän tai vähemmän kyllästynyt noukkimaan niitä ruuastani ja juomastani. Äh!

Tässä meidän koti erään siivousrupeaman jälkeen, lapset vielä päiväkodissa. Illalla ei näytä enää tältä - lattiapinta-ala on tehokkaasti peitetty tyynyillä, kynillä, paperisilpulla, leluilla, pikkulegoilla, palapeleillä, simpukoilla jne. Myös minä satun nyt olemaan tässä kuvassa, tää oli lähetetty vaan ystävälle Suomeen et hei meitsistä on tullut mekkoleidi! Mutta sattui nyt myös olemaan ainut kuva, joka demonstroi tätä meidän huushollin siisteystilaa ihanan siivoojan jälkeen. Ennen kuvia ei ole, en halua moisia sotkuja tallentaa puhelimeeni.

Meinasin tähän perään vielä kirjoittaa terveyslöpinöitä, kun nyt olen vihdoinkin päässyt parsakaalin makuun ja ostanut uuden supersmoothie-masiinan. Mutta jätänkin sen seuraavaan kertaan ja siirryn nyt sohvalle katsomaan hömppäleffaa. Ja hah, arvasitte oikein, perheen pää on tänään iltamenovuorossa ja minulla on kotihuki. Mutta ei haittaa, minulla on pari DVD:tä tossa varastossa katsottavana. Täällä on muuten ihan onnettomissa kantimissa leffojen katsominen - teattereissa pääasiassa pelkkää bullshittia, vuokraamoita ei missään, Netflixia ei todellakaan (paitsi jenkkiversio sillä jollain porttizydeemillä mut ei toimi meillä) ja tv-kaistan kautta Suomitelkustakaan ei kyllä tule mitään juurikaan katsottavan arvoista. Vai tuleeko? Mitä sarjoja suosittelisitte? Täällä kyllä taas tää piraattibisnes rehottaa ihan reilusti, joten sieltä kyllä sitten löytyy kaikki sensuroitukin materiaali. Pari viikkoa sit kuultiin, että tossa meidän vastapäätä on ihan DVD-kauppa, siellä sitten käytiin shoppailemassa. Eikä hinta jättänyt suurta lovea lompakkoon. Ei kai tässä auta, maassa maan tavalla kun ei aitoakaan tavaraa mistään saa.

Mutta nyt sohvalle lomps. Adios!

Puutarhan ensimmäiset ihanuudet ovat nousseet sinne tänne ja myöhäisen syksyn vaiva palkitaan nyt. Krookuksia, jos jonkinlaisissa sävyissä.

Viime syksynä istutin myös matalia iiriksiä ja ne ovat kyllä aika herkullisen räikeitä syreenipensaan alla. 

Päivään kuului myös kompostin tyhjennys ja siinä olikin hommia useammaksi tunniksi. Minulla on käytössä kaksi suurta maahan kaivettua kompostia joita käytän, täytän ja tyhjennän vuoro vuosina. Kun kaivoin viimeiset lapiolliset kompostin pohjalta, olin olkapäitäni myöten kompostin sisällä. Aikamoinen homma, mutta tällä tavaralla saankin lannoitettua jokaisen puun ja pensaan tontilla. Tässä vaiheessa levitän aika rouheistakin tavaraa tontille ja sitten myöhemmin haravoin isompia kimpaleita pois, jos sattuvat esteettistä silmää hairitsemään.

Juhannusruusun alle istutin syksyllä jotain narsisseja, ei mitään muistikuvaa lajikkeesta. Katsotaan kun avautuvat, että selviääkö mysteeri. Ah, kuinka professionaalisti hoidettu homma!