Koska olemme koko porukka olleet alkuviikon flunssan tai kuumeen kourissa, naapurin muija on näköjään päättänyt piristää loskaisessa tilanteessa.

Saapuessani märissä tennareissa Helsingistä Nekalaan (Joo, lumen sulaminen vedeksi tuli täysin yllätyksenä, kuten myös tieto, ettei flunssalle tee hyvää hipsiä kesäkengillä loskassa), huomasin lumeen kirjoitetun viestin. Sisälle päästyäni Hippi ilmoitti ketunhäntä kainalossa piilottaneensa ovellemme jätetyn paketin. - Siis et oo tosissas!? Tänne se paketti! Mitä siinä oli? Ärsyttävä Hippi ei ruikutuksesta huolimatta suostunut paljastamaan paketin piilopaikkaa ja yllätys jäi mysteeriksi.

Mikään ei voi piristää yllätyspakettia enempää, paitsi ehkä kaikki tapetteihin liittyvä! Naapurin muijalta piippasi kuvaviesti liittyen ruokailuhuoneemme "väliaikaisiin" tapetteihin. Ensin Lena Dunham matkii ruokasaliamme ja hotellisviititkin vielä. En uskalla edes ajatella, mistä trendikkäät gammal svenskan vaginat seuraavaksi hyppäävät silmilleni. Mikään ei enää yllätä.

Paitsi ehkä piilotettu YLLÄTYSpaketti.

Hipin häipättyä yläkertaan pienen unihaalarihemmon kanssa käänsin kaapit ympäri. Flunssasta huolimatta vainusin naapureiden ylläripaketin keittiöstä. Ha haa!

En osaa päättää, pidänkö enemmän popkornista vai suklaasta vai popkornista vai suklaasta...

Parane pian minä! Parane pian!

Siemenkylvöjen aika on alkanut vaikka ainakin meillä taivaalta tippuu valkoista pehmikettä kukkapenkin päälle. Noita siemeniä ja etenkin itämistä hehkutin jo Instagaramissa, joten postauksen uutisarvo on siinä mielessä vähäinen. Blogi hidas, Insta nopea - timjaminsiemen melkein yhtä nopea. Olenkohan kohta pulassa? (Olen!)

Maaliskuu on voitonriemuista aikaa, sillä lumesta huolimatta kasvukautta voi venyttää sisätiloissa ja taimia laittaa tulemaan, kunhan pöytätila riittää. (Ei riitä kuitenkaan.) Siemenkylvöt ovat jopa salakavalan yksinkertaisia, multaa, siemeniä ja vettä vaan ja kasvu alkaa. Tosin osa siemenistä kaipaa oman alueensa talvea ennen itämistään ja itämisen jälkeen pitää varmistaa, että valoa ja kosteutta on sopivasti, mutta koska siemenet on tarkoitettu kasvamaan, vain harva epäonnistuu totaalisesti (tällöin minun kokemukseni mukaan on kyse joko tekotalven puutteesta tai liian vanhoista siemenistä).

Tarvitset näitä:

1. itäviä, esikasvatettavia siemeniä (kaupasta tai edellisvuonna itse kerättyjä), tarkista itävyys ja kylvöajankohta pussin takaa
2. kylvömultaa tai kaktusmultaa
3. rasia ja kansi
4. sakset
5. jotain multapinnan tiivistämiseen, esimerkiksi perunasurvin
6. vettä suuttimellisessa pullossa tai kupissa ja
7. nimikointitarra ja kynä.

Tee näin:

1. Pese kaikki käyttämäsi tarvikkeet tautien estämiseksi.
2. Puhkaise rasian pohjaan pari reikää esim. saksen kärjellä tai veitsellä.
3. Laita rasiaan kylvö- tai kaktusmultaa muutama sentti. Tiivistä se tasaiseksi.
4. Kostuta multa kauttaaltaan, varo kuitenkin, ettet tee siitä läpimärkää. Sopiva kosteus on sellainen, jossa kädessä multaa puristamalla irtoaa muutama tippa vettä.
5. Sirottele siemenet harvakseltaan mullan pinnalle. Isojen siementen sijoittaminen on helppoa, varo pölläyttämästä pieniä siemeniä liikaa tai liian tiiviisti yhteen kohtaan. Levittämiseen voit käyttää tarvittaessa apuvälineitä, esim. lyijykynän kumipäätä tai pienten siementen sekoittamista hiekkaan tai perunajauhoon ja sirottelua seoksen avulla.
6. Peitä siemenet tarvittaessa mullalla (istutussyvyys löytyy siemenpussista). Tiivistä pinta uudelleen ja kostuta uusi multa.
7. Leikkaa rasiaan kannen reunaan ilma-aukko ja sulje rasia.
8. Kirjoita tarraan, mitä olet kylvänyt ja kylvöpäivämäärä, jotta voit seurata kylvösi edistymistä.
9. Sijoita rasia tasalämpöiseen paikkaan, jossa lämpötila on lähellä pussissa mainittua itämislämpötilaa. Viileyttä löytyy usein ikkunan vierestä (tai vaikkapa jääkaapista), lisälämpöä esim. jääkaapin päältä.
10. Kun siemenet itävät, siirrä rasia mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kun taimiin ilmestyy toinen lehtipari (ensimmäinen lehtipari sirkkalehtien jälkeen), siirrä taimet omiin astioihinsa kasvun edistämiseksi. Tätä kutsutaan koulimiseksi ja siihen löytyy aloittelijaakin auttavat kuvalliset ohjeet täältä.

Tässä vaiheessa siemenet ovat melkein siististi pikkurasioissaan. Katsotaanpa tilannetta uudelleen kuukauden tai kahden päästä... Siisteys on todennäköisesti tipotiessään, toivottavasti on kuitenkin lämpimiä kelejä!

Isojen siementen kylvöneuvoja löytyy täältä

Kaikkea ei tarvitse kasvattaa siemenestä vaan pistokaslisäys tuottaa tulosta esim. basilikalla, kliks tänne!

Kurkkaa myös talvetetun pelargonin kevät

Blogin puolella on ollut vähän hiljaista, mutta paljon on taas tapahtunut blogin ulkopuolella. Saimme vuokra-asunnon läheltä tonttia ja muutammekin toiseen kuntaan jo parin kuukauden päästä. Tontillemme tehtiin maaperätutkimus ja pintavaaitus, joiden tuloksia odottelemme jännityksen sekaisella mielenkiinnolla. Kävimme ensimmäisessä keittiö- ja kiintokalustesuunnittelussa ja ensi viikolle on luvassa ensimmäiset 3D:t sekä myös toinen suunnittelu. Puhumattakaan kaikesta muusta projektiin liittyvästä jatkuvasta selvittelystä ja ideoimisesta. Kiintokalustesuunnittelussa onkin tullut ilmi, että on hyvä, että olemme asian kanssa näin ajoissa liikkeellä. Valmiit suunnitelmat voidaan sitten antaa suoraan LVIS-suunnittelijalle. Kuulemma yksi yleisimmistä virheistä on hakeutua keittiösuunnitteluun liian myöhään, kun muut siihen liittyvät osa-alueet on jo suunniteltu tai ehkä jopa jo asennettu.

Osana kiintokalustesuunnittelua on tietty kylpyhuoneet kalusteineen ja altaineen. Niitä päättäessä täytyy olla jo jonkinlainen mielikuva kylpyhuoneen tyylistä yleisesti värimaailmoineen ja toiminnallisuuksineen. Paljon on tullut taas selailtua sisustuslehtiä, katalogeja ja tuota ahhh niin ihanaa pinterestiä ja etsittyä inspiraatiota omiin kylppäreihin sieltä. Meillä näitä tiloja tulee olemaan kolme. Yläkerran kylpyhuone/wc, alakerran pikku-wc sekä alakerran kylpyhuone saunan yhteydessä.

(Kuvat:Pinterest)

Huomasin paljon yhtäläisyyksiä kuvissa, joissa mielestäni on sitä jotain. Suuret laatat, rouheat betonipinnat, pehmeän harmoniset harmaan ja valkoisen sävyt, seinähanat, selkeän yksinkertaiset kalusteet ja tasoon upotetut altaat. Kaikki näistä ovat elementtejä, joita haaveilen tulevan talomme kylpyhuoneisiin. On vain yksi ongelma; nimittäin nuo tasot, joihin on upotettu kaksi allasta (kuten alimmaisessa kuvassa) ilman alla olevia kaapistoja. Niitä ei tunnu löytyvän mistään! Keittiömaailmassa kerrottiin, ettei meillä Suomessa olla vielä Keski-Euroopan tasolla näissä kylppäriratkaisuissa. Että ei tulla täältä löytämään. Miten on? Osaako joku ihana blogini lukija kertoa mistä tällaisia kannattaisi lähteä etsimään?! Olen lähdössä huomenna Tukholmaan sisustuskauppoja kiertämään ystäväni kanssa, joten täytyypä pitää silmät auki josko siellä tulisi vastaan etsimäni.

Kun karhunpoika sairastaa, tulee itsekin vietettyä aikaa hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Eilen kun lähdin töihin, Ville jäi kotiin sairastamaan. Kotiuduttuani en osannut ryhtyä mihinkään tavallisista puuhistani, vaan rötväsimme television ääressä koko illan. Tänään minulla on vapaapäivä, joten aloitimme aamun katsomalla elokuvaa ja vasta nyt ryhdistäydyn omiin juttuihini. Iltapäivä sujunee kirjallisten hommien parissa ja illalla olisi tiedossa akrobatiatunti, mikäli en itse sairastu.

Sen jälkeen kun olen vuosia sitten muuttanut pois vanhempieni luota, en ole juurikaan sairastellut. Siksi olikin mielenkiintoista käydä eilen kaupassa ja pohtia, mitä ostaa sairaalle ruuaksi. Minulla ei ollut hajuakaan mitä pitäisi ostaa, joten päädyin hankkimaan pitkälti sellaista syötävää jota emme tavallisesti syö. Tämä siksi että jos ruoka tulee ylös, ei inhokkimakujen listalle joudu ainakaan sellaista mistä tavallisesti pidämme. Pyrin ostamaan mietoja makuja, jotta kipeä karhunpoika saisi alas edes jotain. Sairaan oma toive olivat omena ja appelsiini, mikä hieman yllätti.

Täytyy sanoa että olo on levännyt kun olen viettänyt illan ja aamun täysin ajattelematta asioita. Toisten viettäessä hiihtolomaa totesin, että minultahan on jäänyt väliin kesäloma, syysloma, joululoma ja se hiihtoloma, joten kyllähän tässä alkaisi olla loman tarpeessa. Lomia ei ole kertynyt sillä vaihdoin työpaikkaa Helsinkiin muuton yhteydessä ja sitä ennen ehdin olla edellisellä työnantajalla vasta muutaman kuukauden. Tällä hetkellä olen työssä johon kuuluu viikonloppu- ja iltatöitä joten elämä on melko epäsäännöllistä. Vapaa-ajallani aivot raksuttavat säännöllisempää ja koulutustani vastaavaa työtä etsiessä tai vähintään kärsien huonosta omatunnosta mikäli en ole tietokoneen ääressä, joten vapaa-aikakaan ei usein tunnu vapaa-ajalta. Odotan kovin aikaa jolloin toimin jälleen työssä joka inspiroi suuresti ja jonka jälkeen voin nauttia vapaa-ajastani kiirehtimättä ja tuntematta huonoa omaa tuntoa.

Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, että haluaisin kotiimme viirivehkan. Aamun elokuvassa vilahti vastaava kasvi ja vasta silloin havahduin katsomaan, että eikös meidän makuuhuoneessamme majaileva kookas kasvi näytä samalta. Ville vahvisti että kasvissa on joskus kukkia ollut, joten nytpä meillä onkin viirivehka ja uutena projektina saada se jälleen kukkimaan.

Rentoa aamupäivää vietellessä huomasin että keväthän alkaa olla lähellä sillä on jo hyvin valoisaa. Vaikka meillä on nyt hieman epäsiistiä sairastelun takia, päivänvalo saa kodin näyttämään kauniimmalta kuin pitkiin aikoihin. Kevättä kohti!

Ei lisättävää.

Hyvällä tahdolla voi ehkä ajatella, että toinen lehtipari oli kasvanut, ainakin osaan chilien ja amppelitomaattien taimista, ja oli koulinnan aika elikkä taimet pääsivät omiin ruukkuihinsa. En millään malttanut enää odottaa :) Chilit saa istuttaa uudelleen syvään, jopa ensimmäiseen lehtipariin saakka, samoin tomaatti tekee varteen uusia juuria ja kannattaa istuttaa syvempään. Näin taimista tulee tanakampia. Kaivoin pikkutaimet lusikan varrella ylös ja tein sillä uuteen ruukkuun pehmeään multaan kolon, johon juuret mahtuivat suorina. Koska taimet ovat olkkarissa näkyvillä, käytin kauniita punasaviruukkuja, vaikka ne vievätkin paljon tilaa. Ja nyt sitten vaan odotellaan huimaa kasvua ja ensimmäisiä kukkanuppuja.

Hello :) 

Innostuin tosissaan sisustamisesta, kun tein kämppäpostauksia. Tässä on linkki ensimmäiseen: http://www.lily.fi/blogit/forever-and-day/apartment ja toiseen: http://www.lily.fi/blogit/forever-and-day/apartment-pt2 -  Toivon, että ne jotka jo viimeblogin puolella toivoivat postausta, näkevät nämä :) 

Opiskelen siis tosiaan Teollista muotoilua. Koulutusohjelma on laaja, ja viimekeväänä valitsin valinnaiseksi tila- ja sisustussuunnittelun. Opeteltiin  käyttämään ArchiCAD:ia ja sisustussuunnittelullakin on oma paikka minun sydämessä. Veikkaan kuitenkin, että sisustussuunnittelu tulee pysymään enemmän harrastuksena, ja ammatillinen suuntautuminen työharjoittelun siivittämänä Graafiseen suunnitteluun. Vaikka pääaineeni on Teollinen muotoilu, joka on tuotekehittelyä, graafisen suunnittelun työkalut ovat olleet se ensimmäinen asia mikä koulutusohjelmassa tuli. Teollinen muotoilu ensimmäisenä vuonna oli lähinnä workshopissa työskentelyä. 

Graafinen suunnittelukin on niin laaja alue, tulevaisuudessa toivoisin että voisin yhdistää jotenkin kaupanalan sekä muotoilualan, ja itseasiassa työharjoittelussa oli myös viestintää, joka kiinnostaa minua kovastikin. Opinnäytetyö tulee myös liittymään, graafiseen suunnitteluun - tarkoituksena on saada opinnäytetyö toimeksiantona!

Asiasta viidenteen - eksyin pinterestiin ja löysin ihanaa sisustusinspiraatiota. Yleinen ongelma minulla asunnossa on tilanpuute - jostain kumman syystä, sitä tavaraa kertyy sitä mukaa, kun siitä pääsee eroon? Varsinkin solussa tilanpuute oli aikamoinen - toki siellä myös kalusteita ei ollut niin paljoa. 

Tämä postaus liittyykin sisustusvinkkeihin ja tilansäästöön pienessä  ja vähän isommassakin asunnossa.

Tässä kuvassa olisi ihan hauska idea laittaa valokuvat noin seinälle - itse ostin viimevuonna pari kehystä ja laitoin kuvia siihen. Tykkään aina tasaisin väliajoin tilata ''oikeita'' kuvia. Ensinnäkin pelkään, että kannettava hävittää kaikki kuvat. Mutta onhan se aika ihanaa kun muistot ovat myös kunnon kuvina!

Yksi tilansäästövinkki voisi olla se, että asettaa esim. kylppärissä pyyhkeet ja kosmetiikat esille, jotta kaappeihin tulee enemmän tilaa. Riippuen tietysti kylppärin koosta. Tälläinen tekniikka sopii myös vaatteisiin. Haluaisin vaaterekin, ja aion sen seuraavaan kämppään ostaa. Siihenkin voi laittaa vaatteet siististi esille. Tällä hetkellä omassa kämpässäni esim. näyttävimmät kengät ovat lattialla, kun kaappiin ei mahdu. 

Voi hitsi, minulla on kyllä niin suurenmaailman ideat kun ajattelee sisustusta (ja ehkä kaikkea muutakin) - haluaisin remppailla joskus kämpän, ja sitten tietty perinpohjin suunnitella kämpän oma maun mukaan. 

Tollainen verhosysteemi olisi aivan huippu. Tunnelmaa luo ja kodikkuutta :) 

Ylläolevassa kuvassa kiehtoo tuo idea - että valot ovat asetettu seinälle. Yhdessä postauksessa mainitsin että klassinen sisustustyyli on minulle sopivin. Kaikki on sävysävyyn ja elementit ovat jotakuinkin yhdenmukaisia :) Pitäisköhän tehdä visiitti pitkästä aikaa Ikeaan? Kävin siellä joulun alla ja lähdin tyhjin käsin - joulun alla oli niin järjetön ruuhka että en siellä viihtynyt kovin pitkään. Kuopion Matkuksella tulee käytyä jonkin verran - ja suosiolla menen sinne vaikkapa arki-iltaisin kuin viikonloppuisin kun se on ihan täyteenahdettu.

Muuten, aion jossain vaiheessa linkittää muotoilijan portfolioni tänne, kun koulusta oli puhetta :) Ehkäpä joitakin kiinnostaa nähdä se! Opiskelija tässä vielä ollaan, mutta jostain se on aloitettava ;)

Huomenna muuten tulee postaus banaani-mustikkakakusta jonka tein - ja huomenna on myös kampaaja-aika, kovin innoissani olen. Viikonlopun aikana siitäkin postaus!

-Marjo

Tajusin tänään että ensiviikon maanantaina, 9.3 on kulunut tasan vuosi siitä kun ryhdyin itsenäiseksi partylite -konsultiksi.

Ja tätähän pitää juhlia. ..On se sen verran hyvää tuonut meidän perheelle ;)  

Ja mikä parasta, olen saanut jo kaksi uutta konsulttia mukaan tulevaan YKSIKKÖÖNi. HIhhihiii!

vuosipäivän kunniaksi *tattadadaaaa* järjestän (minä, ei partylite) yllätysarvonnan kaikkien sivuni tykkääjien kesken. JA lupaan että ainakin 3 onnellista voittaa ♡ mutta mitä, se selviää maanantaina!! 

joten, tervetuloa tykkäämään;

https://www.facebook.com/sariilolapartylite?ref=aymt_homepage_panel

☆ Sari ☆ 

Elämä, senkin keppostelija.

Juuri kun olen päässyt vauhtiin kiukuttelussa ja todennut, miten tylsää ja turhauttavaa elo välillä on, soi puhelimeni. Tai no. Väliä oli kyllä lähemmäs 30 tuntia, mutta elämän mittakaavassa se on vain yksi tujaus ja hujaus.

Luurin toisessa päässä oli tuleva vuokranantajani. Tu-le-va. Vuokranantaja.

Kävimme sunnuntaina hellun kanssa katsomassa kaunista puutaloasuntoa. Huristelimme sinne ihan yks-kaks-yllättäen, aika lailla suunnittelematta. Ja asunto oli ihana (mitä muutakaan voisi odottaa). Emme tietenkään viitsineet uskoa, että voisimme päästä muuttamaan siihen, koska kauniit asunnot menevät aina toisille onnekkaille pirulaisille.

Vaan ei. Tällä kertaa me olimme ne onnekkaat.

Pääsemme muuttamaan asuntoon, jossa on toimiva puuhella, aamuisin lämmitettävä kakluuni ja aivan liian jyrkät portaat yläkertaan. Siellä on puhtaan valkoinen lautalattia ja koko asunnon kokoinen kellari, jonka voi täyttää klapeilla. Pihamaalla on omppupuita ja naapurissa suloisia mummoja.

Kaiken huipuksi asunnossa on astianpesukone. Pelkään, että lähden aivan käsistä, sekoan täysin ja alan käyttää päivittäin puhdasta kahvikuppia. (En ole lapsuuteni jälkeen ollut tekemisissä tiskikoneiden kanssa.)

En millään malta odottaa, että saan rahdata muuttokuormani talolle.

Makuuhuone tuli kuvattua jo, tältä näyttää olkkari. Paikka tuntuu nyt ihan kodilta, eikä keskustaan ole ollut vielä kovin ikävä. Tykkään siitä, että valo pääsee sisään koko asuntoon, ja että vanhat kalusteet sopivat uuteen paikkaan ihan yhtä hyvin kuin entiseen.

Kiva luukkuhan tämä.

Keittiö ja kylpyhuone nyt ovat mitä ovat (suhteettoman minit ja suhteettoman rumat), eikä eteisessä ole mitään kummoista. Ihmisasukkaille riittää kyllä neliöitä, mutta kenkäasukit joutuivat tyytymään surkeaan kohtaloon. Kyllä mulla vielä joskus on se walk-in-closet, I promise.

Toisaalta, meillähän on tuo yksi ylimääräinen huone, joka toimittaa tällä hetkellä miehen vaatehuoneen, varaston ja pyykinkuivaushuoneen virkaa. Olen luvannut huoneen myös evakkopaikaksi parille ystävälleni, mutta entäpä jos: seinät täyteen kenkähyllyjä?

Translation: Welcome to our crib. As you can see the living room is quite nice. And as you can see the spare room isn't. Maybe some shelves and lots of (new) shoes to cozy it up?

Kuten varmasti monen muunkin mielestä, rauhalliset aamut ovat parhaita. Kun minulla on aikaa niinkuin tänä aamuna, juon monta kupillista teetä ja fiilistelen luonnonvaloa, joka herättää kaikista parhaiten. Ja mukissani höyryää joko vihreä tai oolong-tee. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Olen takuulla postannut Dusen dusen:ista aiemminkin. Tämä ihana printtivaatemerkki kun on ollut suosikkini jo pitkään.

Nyt he ovat laajentaneet myös kodintekstiilien puolelle.

Pisteet ihanista kuoseista ja koiramallista.

Miinus siitä, että nämä tuotteet esitellään jo nyt, mutta ne ovat saatavilla vasta elokuussa.

Höh.

-----

Dusen dusen for home.

Emmi haastoi koko #momfien porukan vilauttamaan lastenhuoneitaan. Omaa osallistumistani hiukan pitkitti pieni muutosprojekti, joka poikamme huoneessa oli juuri päällä, nimittäin lelut eivät mahtuneet enää millään hyllykön virkaa toimittaneeseen lokerikkoon. Nyt huonekaluja on ehditty venkslailemaan, leluja saatu kaappeihin ja laatikoihin piiloon ja leikkitilaa saatu huomattavasti lisää. Tässä siis meidän pojan huone:

Muut kirjat saavat olla tiiviissä paketissa, mutta Janssonit pitää nostaa esiin totta kai. ;)

Tuonne kaappeihin ja laatikoihin saatiin tosi hyvin piilotettua leluja, huoneen yleisilme muuttui heti siistimmäksi! Myös vaatekaapin henkariosaston lattia on varattu lelukopille, miten niitä voikaan kertyä niin paljon.

Leikkinurkka. Nappasin nämä kuvat kun poika oli hoidossa, eli leikkikuvaa en nyt tähän alkupäreisen haasteen nimissä saanut. Olen kuitenkin tarkkana siitä, että otetaan esille yhdet leikit kerrallaan ja ne sitten siivotaan ennen seuraavaa leikkiä. Eli ei Duploja, keittiöleikkejä ja junaratoja samaan aikaan niin, etteivät kaikki ole mukana leikissä, paitsi silloin kun pojalle tulee kavereita. Silloin nakerot saavat totta kai levittää kaikki lelut ympäriinsä! Ja kyllä tämä sääntökin välillä lipsuu eikä se ole millään lailla vakavaa, mutta siihen pyritään noin niin kuin yleisesti ja illalla lelut kerätään paikoilleen.

Lattialla on mikäs muukaan kuin automatto. Minä niin haluaisin jonkin raikkaan keltaisen raitamaton lattialle, mutta niin kauan kuin automatto on pojan oma lemppari niin se siinä pysyy. Hänen huoneensahan tuo on eikä minun. ;) Huoneen varsinainen sisustaminen on muutenkin jäänyt vähän vaiheeseen, mutta hyvin siellä tuntuu silti leikit sujuvan.

Meillä lelut eivät rajoitu pelkästään pojan omaan huoneeseen, vaan yläkerrassa on aina vaihteleva lelukori (joka on nanosekunnissa pitkin poikin koko yläkertaa). Kun keittiö ja olohuone ovat yläkerrassa, olisi ihan hölmöä olettaa, että poika leikkisi vain alakerrassa eristyksissä omassa huoneessaan. Leluja tuntuu kertyvän niin paljon, että tässä on myös kehitelty kaiken maailman kompromissiratkaisuja, kuten vaatekaappiin piilotetut lelukorit, takkasyvennyksessä portaiden alapuolelta löytyy potkuauton- mopon ja kaivurin "parkkipaikka", ja sieltä sitten vaihdellen otetaan yksi menopeli yläkertaan ja alakerran ajelut pyritään päättämään takaisin parkkiin.

Tulevan pikkusiskon nurkkaus löytyy tällä hetkellä vielä ihan vain meidän makuuhuoneestamme, mutta jossain vaiheessa pojan huone muuttuu sisarusten yhteiseksi huoneeksi. Silloin onkin taas uuden möbelseerauksen vuoro.

Mitä enemmän ajattelen, sen paremmalta se tuntuu! Haluan minikodin ilman turhia neliöitä. Haluan kodin, jossa ei tarvitse tinkiä laadusta. Haluan kodin, jota ei ole etenkään kyllästetty turhilla kemikaaleilla!

Villeimmissä unelmissani talossa olisi yksi iso lastenhuone. Sen molemmissa päissä on ovi tupakeittiöön, jotta huoneen väliin voi tarvittaessa myöhemmin rakentaa seinän. Tupakeittiössä on iso lattiaan ylettyvä ikkuna, jonka voi kesällä pitää auki ja sitä kautta pääsee myös helposti puutarhaan. Keittiön päällä on nukkumaparvi (vanhempien sänky). Keittiössä on puuliesi, jolla pystyy lämmittämään myös lämminvesivaraajaa ja vesikieroisia pattereita. Katolla on muutama aurinkopaneeli ja tontilla pyörii myös tuuliturbiini. Tupakeittiön olohuone osassa on suuri Lundian kirjahylly. Ulko-ovea vastapäätä on vessa, jossa on suihku, käsienpesuallas, kompostoiva vessanpönttö ja pesutorni. Sauna on rakennettu erikseen pihasaunaksi. Puutarhan laidalla surisee oma mehiläispesä. Meillä on myös suloinen kasvihuone, ja kasvimaa. Puutarhassa kasvaa myös marjapensaita, sekä luumu-ja omenapuu. Pihalla on myös paikka suurelle padalle, jossa voin kasvivärjätä lankoja.  Kouluun on lyhyt matka. Uimaranta ja mustikkametsä on vieressä, Työt on soviteltu niin, että voimme tehdä paljon etätöitä. Autosta on pystytty luopumaan. Lähellä on juna-asema, joten pääsemme helposti isompaan kaupunkiin halutessamme. 

Semmonen unelma tällä kertaa :) 

- Riina

Espanjasta ostin muutaman sisustustuotteen Zara Homesta, josta esittelen ensimmäisenä tämän metallisen sisustuskellon. Zara Homen hinnat ovat nimittäin Espanjassa huomattavasti edullisemmat, kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi tämä metallinen sisustuskello on nettikaupassa hintaan 55,95€, kun Espanjassa kaupassa se oli hintaan 39,95€. Joten aikamoinen ero on noilla hinnoilla!

Nahkainen tarjotin / Balmuir

Lasikupu / Hemtex

Tuoksukynttilä / Diptyque

Kello / Zara Home

Rahi / Riviera Maison

Työviikko takana, lasi lempivalkkaria, ruusuja ja dinneri edessä ystävien kanssa. Tiesittekö muuten, että en tilaa montaakaan lehteä, vaan minulla on tapana ostella irtonumeroita fiiliksen mukaan. Trendi on kuitenkin aina saatava. ♥

Mahtavaa viikonloppua!

M.

TGIF! Now off to a dinner. Stay tuned.

Ruotsalaiseen hyväntekeväisyyteen suunnattu muki saapui haltuuni tänään, kiitos toimittajalle! Kuvassa kovin syyllisen näköinen matonpesijä piilottelee selkänsä takana FOSFATO-pakettia, eli on syytäkin tulla muiden paikalle ihmettelemään moista vastuutonta toimintaa.

Hienoa, että muumeja saadaan käyttää tärkeän asian puolesta. Tovehan rakasti merta, joten uskoisin hänen itsensäkin siunaavan tämän hankkeen täydestä sydämestään. Tokihan oma rakas kotimaammekin ansaitsee pysyä puhtaana, vaikkei Suomea varten (ainakaan vielä) ole ihan tämmöistä rahankeruuta järjestettykään.

Vaihdos opiskelija-asuntoon omakotitalosta on suuri, etenkin kun tulisi saada massatuotanto asunnosta omanlaisensa. Vaikka kyse on väliaikaisesti asumisesta niin haluan itse tuntea oloni kotoiseksi ja tehdä asunnosta oman näköisen! Uskon edelleen että kaikki lähtee pienistä ja vähän isommista yksityiskohdista, niillä voit kertoa millainen asukas asunnossa asuu ja tarjota vierailijalle mielenkiintoista katsottavaa. Itse pyrin hankkimaan huonekaluja, eri sisustuselementtejä kirppareilta tai muista vaihtoehtoisista paikoista. En missään nimessä torju normaaleja kauppoja mutta kannattaa pitää silmät aina auki kaupassa kuin kaupassa!

Olen entistä enemmän mieltänyt vanhoihin ja kuluneisiin esineisiin joilla on oma tarinansa kerrottavaan ja omat monipuolisia. Rustiikkiset sisustuselementit tuo kontrastia muuten tylsään asuntoon (ainakin näin omasta mielestäni). Mitä mieltä olette?

Sohvapöytänä toimii vanha puinen perunalaatikko joka on maalattu valkoiseksi. Laatikon päällä on kynttilätuikut ja poron sarvet, alapuolelta löytyy kirjoja, vanha kamera ja vanhat kenkälestit.

Toisen samanlaisen vanhan puisen perunalaatikon päältä löytyy kodin1 löytynyt peili ja clas ohlsonista löynyt juuttisäkki orkidealle. Puinen käsi toimii korutelineenä. Korutelineen edessä on pieni hopeinen norsu joka on saatu aikoinaan tuliaiseksi. Vanhat puulaatikot löysin facebook kirpputorilta.

Yksi uusimmista ostoksistani on mittatilaustyönä teetetyt tikkaat, tikkaat on uniikit ja on tehty vanhoista heinäseipäistä. Tikkailla roikkuvat roikkalamput ja alhaalla on ystävältäni ostama N-valaisinkirjain. Hänen mukaansa kirjain kuului vanhaan mainoskylttiin.

Sohvapöytänä toimii sama vanha arkku, väri on haalean vihreä mutta kulumaa näkyy. Pöydän päällä on LP-levystä tehty maljakko jossa onkin säilytyksessä legoja.  Kudottu valkoinen pussi löytyi kirpparilta josta tein rahin.

Olohuoneessa vanha suutarinpenkki toimii penkkinä että tarvittaessa jakkarana, tämän olen myös löytänyt facebook kirpparilta. Penkin päällä on vaalea lampaantalja.

I've always loved the rustic, slightly worn style of Canvas and that element of an artisanal hand. It's so inherently chic.

-Jason Wu

-J

Tässä vauvakuumeen ohella mulla on ollut todella paha asuntokuume. Tällä hetkellä asumme Punavuoressa vajaa 50-neliöisessä vuokra-asunnossa. Rakastan asua Punavuoressa, mutta meidän asunto alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Olemme asuneet tässä vajaa kolme vuotta. Aiemmin asuimme Itä-Helsingissä, mistä halusimme pois äkkiä. Kuin ihmeen kaupalla eräs tuttavamme oli muuttamassa tästä asunnosta Lahteen, joten saimme tämän 30-luvun asunnon lähes keskustasta todella edullisesti.

Asunnossa on todella paljon hyviä puolia, joista paras tietysti sijainti. Kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Rakastan kävellä Eiran halki merenrantaan tai vaellella kauniiden rakennusten lomassa Ullanlinnassa. Meillä on korkeat huoneet, lautalattiat, syvät ikkunalaudat, vanhat ovet ja ihana paneelikatto. Kesäisin istun ikkunalaudalla lukemassa ikkuna auki ja kadulta kantautuu ihmisten ja soitinten ääniä. Kyllä, naapurustossa asuu ainakin fonisti ja kitaristi, joiden soitot kuuluvat avointen ikkunoiden kautta.

Mihin tahansa täältä muuttaakin, se tuntuu kamalalta.

Toisaalta meidän asunnossa on myös erittäin paljon puutteita, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Suurin ongelma on tiskikoneen puute. Meillä oli tiskikone edellisessä asunnossa, mutta tässä asunnossa sille ei ole paikkaa. Jouduimme luopumaan siis tiskikoneesta. Keittiö on muutenkin melko huonokuntoinen, pieni ja kaapistot nuhjuiset. Asunto ei ole muutenkaan erityisen hyvässä kunnossa - tätä on pidetty vuokralla vuosikymmeniä. Seinissä on halkeamia, listoissa kolhuja ja lautalattia hiomisen tarpeessa. Asunto kuumenee kesäisin todella kuumaksi etelään päin olevien ikkunoiden vuoksi. Vessa on pieni ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.

Raskauden aikana meille tuli selväksi, että tämä asunto ei ole sopiva vauvaelämälle. Vessan lavuaarissa ei mahdu pesemään vauvan pyllyä. Lapsen sängylle ja/tai hoitopöydälle ei ole tilaa. Asumme viidennessä kerroksessa ja hissiin ei välttämättä edes mahdu vaunut. Puhumattakaan siitä, että lähes kerran viikossa hissi ei jostain syystä toimi.

Tämän vuoden aikana olisikin haaveissa ostaa oma asunto. Suurin ongelma kuuluukin: mistä? Meidän budjettimme ei ole erityisen suuri, joten asunnon sijaintia täytyy oikeasti miettiä tarkkaan. Punavuoresta meidän täytyy lähteä, samoin koko Etelä-Helsingistä. Ihan kiva -vaihtoehtoja ovat Pohjois-Helsinki, esim. Pihlajamäki, Pukinmäki, Oulunkylä tai Itä-Helsingissä Laajasalo ja Vuosaari. Ongelmana vaan on, että en halua muuttaa kyseisiin paikkoihin. En tykkää kerrostalolähiöistä. Toinen ongelma on se, että suurimpaan osaan asunnoista pitäisi tehdä pientä remppaa. Me emme valitettavasti ole remontti-ihmisiä alkuunkaan.

Minulle mieluisampi vaihtoehto olisi Lahden keskusta. Tunnin junamatka Helsinkiin, halvemmat asunnot, perhe ja ystäviä (olen Lahdesta kotoisin), järviä ja mäkiä. Mies ei ole lämmennyt tälle vaihtoehdolle kauheasti, eikä Lahden työllisyystilannekaan ole huikea. Toisaalta, sillä rahasummalla, jolla saisimme kaksion/pienen kolmion Helsingin kauemmista kerrostalolähiöistä tai kaksion/kolmion Lahden keskustasta, saisi omakotitalon Hollolasta, Lahden naapurikunnassa. Eilen löysin todella ihanan omakotitalon, jolle ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään, kilometrin päästä Lahden rajalta. Se olisi talo, jossa voisimme asua loppuelämämme.

Uskon, että oikea asunto, oikealla sijainnilla tulee meitä vastaan oikeaan aikaan. Tällä hetkellä kuitenkaan mikään olemassaolevista vaihtoehdoista ei tunnu täysin oikealta. Toisaalta onkin hyvä, ettei meille synny elovauvaa (jos siitä jotakin hyvää täytyy löytää). Meillä ei ole vielä sitä kotia, jossa haluan lapseni viettävän ensimmäiset vuotensa. Mutta vielä se aika koittaa, jolloin meillä on sekä oikea koti, että ikioma vauva.

Aamupalan jälkeen ryhdyttiin miehen kanssa saksimaan omenapuita. Itse istutetuista puista ei juuri tarvinnut leikata kuin muutama suoraan ylös tai runkoa kohti sojottava oksa, mutta vanhat omenapuut saivat taas kunnon karsinnan. Pikkuisen tulee aina innostuttua ja oksia lähtee puolet enemmän kuin on tarkoitus, mutta toistaiseksi meidän ikivanhat omenapuut eivät ole olleet kovasta leikkauksesta moksiskaan. Toinen puista oli valtavan tiheä. Ei puhettakaan, että karvalakki lentäisi latvuksen läpi, tuskin edes tikka (edes lehdettömään aikaan). Vähän aikaa kun puuhailtiin, mies sahan kanssa ja minä jatkovartisilla aivan huippuhyvillä voimasaksilla, niin mies totesi yhtäkkiä, että tästähän tuli aika kalju ;) Toisessa puussa taas oli alhaalla isoja oksia, joihin tuli jatkuvasti törmäiltyä, joten niitä poistettiin kolme ja muuten vähän harvennettiin pienempiä sieltä täältä. Lopputulos on ihan ok, mutta kieltämättä sitä tiheämpää tuli ehkä leikattua vähän ronskisti, mikä aiheuttanee vesiversojen kasvua. Muutenkin on mielenkiintoista nähdä, miten tuo puu reagoi, kun talvella kaadettiin kolme koivua sitä varjostamasta. Toiveissa olisi, että kasvattaisi vähän oksia siihenkin suuntaan, ne kun ovat aiemmin kasvaneet kaikki koivuista poispäin. Seuraavaksi onkin sitten aika laittaa oksasilppuri laulamaan. Onneksi meidän nykyinen silppuri on mukavan hiljainen.

Huomenna ajattelin levittää lumelle kalkkia. Ensi viikoksi on luvattu lämmintä ja aurinkoista, joten kalkki sulattanee lunta mukavasti. Vanhemmillani naapurikunnassa on etelärinnetontilla narsissit jo 5-senttisiä, meillä keskellä tonttia juuri ja juuri selvisi Hai-saappailla.