Tänään palatessani blogitreffeiltä (kiitoksia vain hyvästä seurasta), puhelimeeni pilpahti ilmoitus, että Gudrun Sjöden pakettisi on noudettavissa. Jes! Jokunen päivä takaperin mehustelin täälläkin tuosta ihanasta liikkeestä ja parilla pienellä soremen näpäytyksellä, pakettini olikin jo matkalla, klik klik vaan.
Mitäs sieltä sitten paljastuikaan... Tuulitakki, näyttää ihanalta ja on pakattukin tosi kauniisti. Pieni jännitysmomentti tässä vain on, kun takki on kokoa 34 ja minä kokoa 38, plus imetyshinkit yksi-kaksi kokoa lisää...(Huom. röllöttävä mahamakkarahan ei ole syy koon kasvuun, vaan vain ja ainoastaan nämä minun roikkuvat uhkeat, muhkeat dollybartonit)
Ooh, tämä on ihana. Huivi, pitkä, mahtuu varmasti kaulani ympäri. Jee, yksi sopiva juttu ainakin siis.
Sukkikset, joo nämä venyy, eiköhän mahdu siis.
Toinen takki, kokoa M. Luulis mahtuvan. Väristä vain en hirmuisesti tykkääkään...
Tässäpä tuo äskeinen takki päälläni...
"Hei! Mie oon Hilja maitotyttö. Lypsylle justiin menossa. Mulla on tämmönen lypsytakki, tämä on kulkenu meijän suvun naisilla jo vuosia. Mahtuu päälle olit sitte iso tai pieni, katoppaku tässä on tämmönen kätevä säätönyöri tissien alla. Ohoh, oonkohan mie taas pamahtanu paksuksi?"
Oikeasti en ole.
Tässä sitten se "pieni" takki. Tilaa riittää vielä minullekin reilusti. Tykkään tästä kovasti. Ainoastaan nuo ihmeelliset jenkkakahvapussit tuossa sivuilla vähän häiritsee. Saatan kuitenkin pitää tämän.
Vitsi, että vaatteiden kuvaaminen käytössä on vaikeaa. Tuokin näyttää nyt ihan möykyltä. Pitäis osata jotenkin asettautua sellaiseen asentoon, että vaatteen muoto tulis paremmin esiin. Mutta kun on kärsimätön kuvaaja (Mies. Klik. Hyvä, mä meen ny) ja hameenhelmassa roikkuva lapsi, saa tämä nyt kelvata.
Vinkki nyt kaikille Gudruniin ihastuneille. Jos vaatteessa lukee reilu mitoitus, se TODELLAKIN on reilu. Mikäli olet oikeasti kokoa 34, etkä halua kymppitelttaa päällesi, tilaa vain kokoja, joissa on normaali mitoitus.