Hämmentävää. Tammikuu ja talvi saaapui iloksemme vasta viime viikonloppuna. Joulun jälkeen mieli ja silmät halajaa keveyttä, tyhjää puhdasta tilaa ja pastellisia, utuisia hempeitä värejä.
Olen aika on/off bloggari, tää on varmaan viides blogi. Mutta jonnekkin haluttaa kirjoitella ja laittaa esille kauniita kuvia. Se on varmaan tämä uusi vuodet ja uudet kujeet juttu. Elämän muutos, no eipä kai tuo niin haittaa. ;)
Kovasti ollaan makkaria remppaamassa, se on neljättä kuukautta "tapettien poisto tilassa" ootellaan miehen kanssa vissii jotain inspisaaltoa viimeisen seinän tapentin poistolle. Pitäis myös purkaa vaatekaappi ja sit varmaan pitäis jostain kekkasta millä rahalla se uus lattia ostetaan Hehhe. Kun ei oo latttiamattoa talon rakentajat viitsineet sinne alle laittaa.
Kuvissa mieheltä saamani joululahjat, rakkautta kumpainenkin ja pitkä aikaisia haaveita. Jompi kumpi päätynee sinne joskus rempattuun makkariin yöpödäksi, tai sitten vaihtelen fiiliksen mukaan, ellen sitten keksi jotain muuta yöpöydäksi. Kyllä noille se oma paikka vielä löytyy vielä, olkooti nyt vierekkäin olohuoneessa kun ovat aika söpöjä yhdessä.
Erityisesti tuon DLM:n puuterinen väri houkuttaa hankkimaan vielä lisää pastellista ja hailakkaa tänne kotiin. Jotenkin viime keväinen rakkaus keltaiseen on vähän nyt väljähtänyt ja kaipaa jotain tosi raikasta, pehmeät ja hempeät unenomaiset sävyt kiehtoo aika lujasti! Varmaan valkoiset verhotkin saavat lähtöpassit, liian romanttista. Nii se maku vaan muuttuu, viime keväänä muistaakseni maalaisromanttinen oli ihan in täällä meillä, kyl se jollain tasolla vielä menee, mut nyt vähän ällöttää semmonen liiallinen krääsä ja hörhelö.