Koskaan ei ole kotona ollut näin siistiä. Siisteys korreloi suoraan opinnäytetyön korjatun ja täydennetyn suunnitelman palautuspäivään, joka on ylihuomenna. Lienee tarpeetonta kertoa, että työ on edistynyt hyvin vaatimattomasti, tein yhden korjauksen otsikkoon ja muutin kansilehden päivämäärän. Siinä otsikon korjaamisen ohessa kävin läpi talon huone ja kaappi kerrallaan. Järjestelin ja järkeistin. Viikonlopun Hesari tai joku sen liitteistä kertoi rouvasta, joka oli herännyt tavarataivaassaan ja haastanut itsensä heittämään joka päivä yhden tavaran pois, luontoa kunnioittaen ja kierrätystä suosien. Ajan hengen mukaan haasteella on oma Facebook-sivunsa täällä.
Erinomainen idea, mutta Hesarin juttua lukiessani kiinnitin huomiota kuvakollaasiin, jossa oli kuva mm. avainnauhasta. Itse lasken tavaraksi enemmän, hmmm, konkreettisemmat ja itse hankitut tavarat. Avainnauhat kategorisoin mielessäni lokeroon "krääsä", niitä kun tuntuu ripustautuvan kaulaan joka ikisissä kissanristiäisissä ja kesä/kevät/grilli/kauden avajaisissa. Kesän aikana arvelisin meidän talouteen puolihuomaamatta ajautuneen muutamia kymmeniä avainnauhoja, mm. suurimpien festareiden passit ovat aina jonkun narun jatkona ja työni puolesta joudun suorastaan välttelemään kaikenlaisia ulostuslääkkeistä klamydian hoitamiseen kirkuvia avainnauhoja. Tähän asti olen kylmästi leikellyt metalliklipsut nauhoista metallinkeräykseen, kangasnauhat energiajakeeseen ja muoviosat sekajätteeseen. Ajatus avainnauhasta tavarana oli minulle uusi. Kertokaa nyt joku miten olette askarrelleet nauhoista ihania joululahjapussukoita anopille.
Minä olen armoton kierrättäjä. Kun siivoan, annan päivässä pois vuoden mittaisen haasteen verran tavaraa. Etenkin tällaisina päivinä, kun deadline hengittelee niskaan. En kertakaikkiaan siedä tarpeetonta tavaraa, tavaroihin kiintyminen on minusta jopa vähän vastenmielistä. Vaatteiden kanssa käyn säännöllisiä yt-neuvotteluja, ihankivat ja pikkuista fiksausta vaativat eivät ole aikoihin tarttuneet mukaan kirpputoreilta. Olen myös kohtalaisen julma lahjottava, möin mm. häälahjaksi saamamme antiikkisen ruokailuryhmän ilman tunteenpurkauksia ja salailua.
Akilleen kantapääni löytyy keittiöstämme. Pidän vanhoista astioista ja perustelen kolmen hengen taloutemme tarpeisiin liian laajan astia-ja kippovaraston vastaiskuna kertakäytökulttuurille; meillä ei koskaan käytetä kertakäyttöastioita tai muovipurnukoita (paitsi marjojen pakastamiseen). Lisäksi astiani ovat pääasiallisesti perittyjä tai kirppareilta hankittua, yhden lautastusinan kannoin selkärepussani entisen työpaikan hävityksen alta omaan kaappiini turvaan. Kaikkia myös käytetään, toisia harvakseltaan, mutta mitään ei erityisemmin varjella tai varota.
Ainoat ns. tarpeettomat asiat, mitä säilytän määräaikaisesti ovat lapseni askartelut ja piirustukset, lapsi katsokoon isompana mitä haluaa säilytettävän. Joitakin lastenvaatteita vauva-ajoilta olen myös säilyttänyt, ne ovat olleet minun ja veljieni vanhoja froteekummajaisia 70-ja 80-luvuilta, niille toivottavasti löytyy joskus vielä käyttäjä lähipiiristäni. Okei, on siellä parit lelutkin. Ikään kuin kaupan päälle froteepotkareihin.
Asuisin mielelläni valkoisessa laatikossa vain tarpeellisten käyttöesineiden kanssa, mutta tasapainottava kansi vakkaani tai päinvastoin on puolisoni, jonka äänitekokoelma pyörii tuhansissa fyysisissä kappaleissa. Poissaollessamme niille pitää seuraa kymmenet eri soittimet ja luonnollisesti kaikille soittimille on omat kotelonsa, joissa soittimet lepäilevät. Kodissamme ei ole yhtään ovea, jonka takana ei olisi erilaisia pinoja tai rivejä koteloita ja vahvistimia.
Puolisoni on myös kiinnostunut kaikenlaisista sähköllä toimivista apparaateista, joiden käyttötarkoitus ei useimmiten selviä ensivilkaisulla tai jä kokonaan mysteeriksi. Viimeksi kotiimme ilmestyi puolihuomaamatta iänkaiken vanha diaprojektori 50-luvulta, oikein suloinen pieni laite, jossa ei hupsista vaan sattunut olemaan virtapiuhaa laisinkaan! Kätevä ku mikä, viimeisimmän havainnon mukaan tykkää kovasti hengailla kahden vanhan bakeliittipuhelimen kanssa vaatekaapin lattialla.
Haastan kaikki satunnaisia lukijoita myöten miettimään hetkeksi omaa suhdettaan tavaroihin. Missä falskaa, vai falskaako? Tuleeko kaikelle aikansa ja löytyykö kaikelle paikkansa? Mistä luovutte viimeiseksi?