Haaveilen asunnosta. Tarkemmin sanottuna ikiomasta, ensimmäisestä kodista meille kahdelle. Tällä viikolla otimme ekoja, varovaisia askelluksia lähemmäksi unelmaa suuntaamalla näyttöihin, joissa toistaiseksi tarkkailen lähinnä tilaratkaisuja, hyviä sisustusideoita ja välittäjien tapaa tehdä kauppaa. Opettavaista, oikeasti.
Ikioman unelmakodin ominaisuudet.
Säilytystilaa. Valoa. Valmiiksi hyvä keittiö ja kylpyhuone. Tilaa. Vaatehuone. Kaksi vessaa. Tilava ulkovarasto.
Eilen näimme yhden hyvän ja yhden huonon esimerkin. Täydellisyyttä ne eivät kuitenkaan vielä hiponeet. Ensimmäisen yläkerta oli loftmainen korkean keittiön ja olohuoneen valoisa yhdistelmä, johon ihastuin välittömästi. Alakerran matalat ikkunat ja pienet huoneet sekä kapea kylpyhuone latistivat kuitenkin innostukseni nopeasti. Avomieheni tokaisikin hyvin, että kylpyhuoneessa ei kyllä pääse kukaan saunaan tai suihkuun, jos joku pesee samalla lavuaarin edessä hampaita.
Jäkimmäinen eilen näkemistämme asunnoista oli muuten ihan kiva, mutta kylpyhuoneremontin tarpeessa. Tämänhetkinen asuntommekin kaipaa kylpyhuoneremonttia, jonka toteuttaminen tuntuu niin työläältä projektilta, ettemme ole siihen toistaiseksi ryhtyneet. Hinta mietityttää myös. Suuret remontit vaativat aina aikaa ja kärsivällisyyttä ja tässä päässä molemmat ovat parhaillaan tiukassa.
Tämänpäiväisessä kodissa toivomisen varaa jättivät ikkunat. Huonekorkeus oli kohdallaan, tila oli käytetty lähes täydellisesti. Isot huoneet, mutta maailman pienimmät ikkunat. Seinillä hyödyntämätöntä tilaa vaikka muille jakaa. Harmi. Sijainti mietitytti myös, sillä en tunne aluetta kovinkaan hyvin ja sieltä oli pitkä matka julkisiinn liikennevälineisiin. Liikkuminen ja sijainti ovatkin osallistuneet tässä asuntojahdissa kaikkein haasteellisimmiksi.
Näyttöjen jälkeen oma koti näyttää taas vähän kivemmalta. Unelmointi jatkuu. Toistaiseksi sisustusblogeihin ja Pinterestin maailmaan uppoutumalla.
-Pikkusisko.