Joulun pyhät alkavat pian olla paketissa. Mukavaa oli - tärkeitä ihmisiä, hyvää ruokaa ja aikaa ihan vaan olla. Joululahjatoiveeni oli luminen joulu, eikä se todellakaan toteutunut. Mutta muut ihanat lahjat korvasivat joulupukin unohduksen. Vettä satoi etelän lisäksi myös Keski-Suomessa. No, ehkä ensi vuonna sitten?
Jouluaattona fb:ssä levisi kuvahaaste: koira ja joulupipari. Taitavimmat koirat poseerasivat pitäen piparia varovasti hampaissaan. Yllä oleva on meidän talouden maksimisuoritus ja siihenkin piti vähän treenata. Ja valita elukoista se, jolle eniten menee käskyt jakeluun. Ja kyllä, pipari katosi kitaan heti vapaa-käskyn jälkeen.
Joulun innovaatio: joulukuusi kuistille koira- eikun siis lapsiportin taakse. Sinne eivät pienet näpit ennätä nykimään kynttilöitä ja imeskelemään sähköjohtoja. Muutenkin haluaisin antaa kyseisten porttien keksijälle jonkun palkinnon. Helpottaa muuten arkea aika huomattavan paljon! Tänä vuonna mies tuli mukaan kuusiostoksille. Olen onnistunut nimittäin valitsemaan aiemmin niin järeän kuusen, ettei se meinannut mahtua sisälle ja toisekseen pysyä pystyssä missään kuusenjalassa. Sen pystyssäpysymiseksi piti hakea pino isoja kivenmurikoita ja asetella kuusenjalkaan. Olihan tällainen pikkukuusi muuten aika kätevä.
Joulutonttu. Koiria lahjottiin tänä(kin) jouluna maksalaatikolla ja possunkorvilla. Joko niillä on huono muisti tai sitten lahjavalinnat menevät nappiin, sillä jengi on joka vuosi aivan yhtä tyytyväinen ihan aavistuksen mielikuvituksettomaan lahjaansa.
Näinhän siinä kävi, kun portti unohtui auki. Onnittelut kaikille teille, joiden lapset eivät välitä yhtään joulukuusesta tai uskovat kyllä, kun kerran kieltää.
Jouluaaton menuun kuului bataattilaatikkoa, punajuuri-vuohenjuustovuokaa, skagen toasteja, lime-siiderimarinoitua kylmäsavulohta, viikuna-mozzarellasalaattia, munajuustoa ja lihansyöjille kunnon pihvit. Niin ja punkkua, juustoja ja pipari-pannacottaa. Olipa ihanaa! Joulupäivänä mentiin sitten perinteisemmällä linjalla, kun lähdettiin sukuloimaan Keski-Suomeen. Kukaan ei tee parempaa perunalaatikkoa, kuin 88-vuotias mummoni.
V oli ollut ilmeisen kiltti, sillä sai melkoisen röykkiön lahjoja (kuvassa on kaikkien muidenkin lahjat, tosin V oli joulun ehdoton lahjakuningas). Paketeista paljastui huppareita ja muuta vaatetta, Brion taaperokärryt, kylpypyyhe, arsenaali kirahvikosmetiikkaa ja vaikka mitä ihanaa. Toivottavasti muistin kiittää kaikkia pientä V:tä lahjoneita - olette ihania ja jokainen paketti ilahdutti (jos nyt ei vielä vauvaa itseään, niin mutsia ainakin). Heti kun mahdollista, V saa alkaa itse kiittää lahjoistaan. Se on ihan vähintä, mitä kakaralle voi opettaa.
Jos ihan rehellisiä ollaan, V päätti rummuttaa meidän aikaa sitten Indonesiasta ostamaa rumpua koko pakettien avaamishetken ja sen jälkeen tuijottaa tyytyväisenä kehystettyä kuvaa itsestään (kummitädille annettu lahja). Ehkä joulun idea on jo ensi vuonna ihan vähän selkeämpi?
Joulupäivän aamuna laitettiin kamat kasaan ja ajettiin sukuloimaan Keski-Suomeen. Matkaan meni 3,5 h kun ei juuri pysähdelty. V onneksi nukkui suurimman osan automatkoista ja kun ei nukkunut, ihana kummitäti viihdytti takapenkkiläistä parhaansa mukaan. Tavaran määrä on aivan käsittämätön: mukaan pakattiin matkasänky, potta, häkit kolmelle koiralle, paketteja, ruokia, vaatetta... Ja kaikki tämä 24h visiitin vuoksi. Visiitti oli tietenkin kaiken vaivan arvoinen, oli ihanaa nähdä vanhempia ja mummoa pitkästä aikaa.
Kaksi huomiota seuraavaa reissua varten: pakkaa mukaan suoraan vauvan suuhun spruutattavia soseita, mutta älä ääntelevää ponia. Se nimittäin hirnuu joka kerta, kun tie on edes aavistuksen epätasainen.