Joka vuosi joulun lähestyessä mediassa nousee esiin jossain vaiheessa aihe "joulustressi". En ymmärrä, mitä se oikeastaan on. Saati, miksi sellaisesta pitäisi kärsiä. Myönnetään toki, että joskus aiempina vuosina pientä painetta minulle ovat aiheuttaneet joulukorttien rustaaminen sekä lahjojen pähkäileminen, mutta en nyt sentään stressin tasolle päästänyt tilannetta. Sitten opin vähitellen, ettei korttien ja lahjojen tarvinnut olla tiptop viimeisen päälle. Muistamisen idea oli kuitenkin se tärkein juttu.
Niin turhalta kuin se kuulostaakin, saatoin ennen hyvin pähkäillä, millaisen joulukortin kenellekin lähetän. Sen verran olen tuosta kuitenkin viisastunut, että nykyään postitan samanlaiset kortit kaikille sukulaisille ja lähimmille tuttaville. Samoiten lahjojen suhteen olen ottanut askeleen kohti helpompaa suuntaa, sillä paketteja saavat vain omat ja miehen lähimmät sukulaiset - sekä tietysti mies ja poika, heitähän ei sovi unohtaa. Sukulaisille annamme yhteiset lahjat, omat lahjat tulevat sitten pojalle sekä meille, äidille ja pappalle. Lahjapolitiikkaan kuuluu antaa vain hyödyllisiä lahjoja. Tarkoittaen aikuisille lähinnä lehtitilauksia, suusta alas meneviä herkkuja ja juomia sekä silmäniloa kukkien muodossa. Lapsille, eli omalle pojalle sekä pojan serkuille, lahjojen hankitaa edeltää tarkkaakin tarkempi tonttujen tekemä tiedustelutyö, jotta pukinkonttiin eksyisi lähinnä vain niitä paljon toivottuja paketteja. Onneksi kaikkien lahjojen takia ei tarvitse juosta kaupoissa hikihatussa ja pää kolmantena jalkana, kun ostokset pystyy tekemään niin paljon mukavammin kotisohvalla selailemalla nettikauppoja.
Selvä, otetaanpas tähän väliin pieni väliaika. Tuossa yllä on muuten kuva meidän tämänvuotisesta joulukalenterista, siis minun ja pojan yhteisestä. Itselleni en tuota olisi valinnut, vaan mieluummin sen Fazerin kalenterin, vaikka se onkin joka vuosi samanlainen. Mutta koska poika on innostunut Muumeista, ostin kyseisen kalenterin. Luukkujen takaa löytyvä menee äidin suuhun, mistä poika ei ole pistänyt pahakseen. Suunnitelmissa olisi muuten saada tulevia jouluja varten sellainen pussikalenteri, jonka saa itse täyttää. Minulla oli pienenä sellainen, jonka äitini oli tehnyt. Sieltä löytyi vaihdellen rusinoita, joulukarkkeja ja -suklaita sekä jouluukuusen koristeita. Harmi vaan, ettei tuo kalenteri taida enää olla olemassa.
Jeps, palataan takaisin aiheeseen ja tehdään pikainen tilannetarkistus. Joulukortit ja -lahjat on siis käsitelty, sitten olisi kai sanottava jotain siivouksesta ja ruoista.
Joulusiivous on käsite, joka tarkoittaa jokaiselle hieman erilaisia juttuja. Paljon puhutaan, että jouluna siivotaan ja pestään koko koti lattiasta kattoon unohtamatta pienintäkään sopukkaa. Haluaisin niin kovin mielelläni tietää, moniko toteuttaa moisen urakan - joko uhkarohkeasti aivan itse tai sitten siivousammattilaisen avustuksella. Itselle riittää joulua varten vallan mainiosti normaali viikkosiivous: imurointia, pölyjen pyyhintää, tavaroiden järjestämistä, lattioiden moppausta ja wc-kylppärin siivousta. Jokuhan joskus totesi, ettei niitä kaappeja nyt herran tähden tarvitse alkaa jouluksi siivoamaan - ellei sitten aio viettää joulua siellä. :) En muista, mistä tuon kuulin ja kuka sen sanoi, mutta se oli niin nappiin sanottu, että nauroin sille. Oikeassahan hän oli. Niin oikeassa.
Entäpä sitten jouluruuat. Perinteiset suomalaiset jouluruuat kinkkuineen ja laatikkoineen on ihan jees - niitä syö sen päivän tai kaksi. Tosin kinkku jää tänä jouluna väliin, kun olen luopunut kokonaan punaisen lihan syömisestä. Enemmän olen kiinnostunut joulupöydän kala-antimista - näin on toki ollut aikaisemminkin. Ainakin graavilohi on sellainen, että sitä pitää joka joulu saada. Herkkua, oi mitä herkkua se on. Nam nam. :) Tähän asti olen onnistunut viettämään jouluja enimmäkseen muualla kuin oman keittiönpöydän ääressä, mutta siitä huolimatta kotiin hankitaan ja tehdään aina joitain jouluruokia. Enemmän tai vähemmän perinteisiä. Lähinnä sellaisia lempijuttuja (graavilohta, graavilohta!). Jotain uuttakin tekee tietysti mieli kokeilla. Tänä jouluna katse onkin suuntautunut ennestään testaamattomiin bataatti- sekä palsternakkalaatikkoon sekä erilaisiin salaatteihin. Lisäksi jauhopeukalot pääsevät toimiin, eli leipoakin olisi tarkoitus. Suunnitelmat on siis jo jonkin aikaa hautuneet päässä, ja ihan kohta niitä pääsee vihdoin toteuttamaan.
Kaiken kaikkiaan suhtautumiseni jouluun on muuttunut vuosien saatossa. Outoahan se olisi, jos näin ei olisi tapahtunut. Lapsuusvuosien joulua innolla odottavasta tytöstä on kehkeytynyt aikuisvuosina tällainen joulufiilistelijä. Sellainen, joka tekee jouluun liittyviä asioita sen hetkisten mieltymysten ja halujen mukaan. Noudattamatta aivan kaikkia perinteitä, vain niitä itselle tärkeimpiä. Ja ilman mitään älytöntä stressiä.
:)