Saanko esitellä: tässä on jättikurpitsani, taimi on nimeltään Tellervo-emäntä. Tellervo kehittelee tuolla lehtihangassaan kukka-aihioita, joista kasvaa kesän kuluessa yksi oranssi pallero. Toivottavasti suuri, suuren suuri, oikein kunnon jätti. Hän tulee kantamaan emonsa nimeä, sillä nomen est omen ja tämä emäntä tulee päihittämään muut lähinurkkien kasvatit.
Tellervo-emännän kasvuvoimaa todistaa tämä kuplamuovipalatsiin ilmestynyt kattoikkuna. Tosin Tekninen tuki väitti, että sen teossa avitti pihaan eksynyt jalkapallo, mutta itse uskon vakaasti, että Telle ei malttanut enää pysytellä varjon puolella. Aukosta on emännän hyvä pilkistää sadepäivän pisaroita. Katon alla on viileänä sadepäivänäkin mukavat parikymmentä astetta; tuossa hellepäivinä lämpöä oli niin, että kasvattajaa huimasi. Jättikurpitsat kuitenkin nauttivat lämmöstä, joten säiden haltijalle vaan tiedoksi, että helteet saa kutsua takaisin!
Koska en ole koskaan aiemmin kasvattanut jättikurpitsaa, en oikein tiedä, miten kurpitsani kasvu on edennyt muihin alan harrastajien suojatteihin verrattuna. Siemenen tuikkasin multaan kuutisen viikkoa sitten ja toukokuun ensimmäisellä viikolla koulin kasvit maitopurkkeihin. Parhaan yksilön istutin pihalle äitienpäivänä ja todettuani, että Tellervo-emäntä selvisi uuteen ympäristöön siirtymisestä, lahjoittelin muut taimet pois. Totuuden nimissä täytyy kyllä myöntää, että Telle-raukka järkyttyi siirrosta jonkun verran ja aloitti vahvan kasvunsa uudelleen vasta viikko sitten. Sisäkasvatuksessa olleissa sisaruksissaan oli jo viime viikolla kukkia mutta Telle on saanut vasta nyt aikaiseksi ensimmäiset nuppunsa.
Toivon kuitenkin, että Tellervo jaksaa punkea pollen parhaalla ryyditetystä penkistään reippaan kasvutahdin ja tuottaa syyslomaani mennessä maineensa veroisen jälkeläisen. Eläköön, Tellervo-emäntä!
Mitenkäs muilla siementeni kasvattelijoilla menee?
