Kai sitä nyt uskaltaa jo tuulettaa… Musta tulee hotellivirkailija!
Mulla alkoi viikko sitten koulu, hotellivirkailijan ammattitutkintoon valmistava koulutus. Ikuisena pessimistinä en ole huudellut sitä ihan joka puolelle vielä, mutta eiköhän nyt jo uskalla. En suinkaan ajatellut viettää koko loppuelämääni hotellin respassa tai baarissa, mutta tästä alkaa mun matkailualan ura, oujee! Ihana paluu koulun penkille, tätä on kyllä kaivattu. (Mitä en ole kaivannut: kouluruokaa.) Olen tavannut ihan huippuja uusia tyyppejä, tästä tulee hieno vuosi.
Huomaa kyllä ettei tule päiviä istuskeltua kotona koneen vieressä – kun illalla selailee Lilyä, niin yhtäkkiä muutaman päivän jäljiltä onkin kolmisenkymmentä sivua uutta matskua. Onko tätä aina tullut näin paljon?
Tämän päivän järkyttävän viiman ja luokkahuoneessa kuuluvan aivastelun perusteella täytyy a) vaihtaa paksumpaan takkiin ja b) olen varmaan viimeistään parin viikon päästä murhaavassa flunssassa. Tämä on sitä syksyä, tämä. Kapina. Nousen barrikadeille.
Sitten. Mä olen maalta. Siellä ei ollut puluongelmaa (enemmänkin fasaaniongelma – meidän pienellä etupihalla oli joskus melkein kolmekymmentä fasaania samaan aikaan), joten nyt kaikki cityihmiset apuun: onko olemassa jotain kikkoja, millä puluja saa karkotettua parvekkeelta? Asumme ylimmässä kerroksessa, ja tuossa katonrajassa taitaa asustella joku saakelin tipu. Parveke on sen näköinen. Ei mua niin haittaa että ne steppaa tossa katolla kuin paraskin kabaree, mutta tuo linnunsonta tossa parvekelaatoilla - not cool. (Osaan muuten erittäin vakuuttavan puluimitaation. Kyllä nyt on taas taito, josta on hyötyä elämässä.)
Mysteerimansikka
Ja toiseksi: mulla on amppelimansikka tuossa mainitulla parvekkeella, mitähän tolle kuuluu tehdä nyt kun tulee kylmä?
Mulla ei ole mitään aavistusta. Ottaa sisälle? Jättää pihalle jäätymään? Ja meikähän on siis se tyyppi, joka tappaa oikeastaan minkä tahansa kasvin. Mä kuitenkin tykkään tästä mansikasta ja olisi kiva, jos se tuottaisi satoa vielä ensi kesänä. Vinkkejä?