Ostin Dymo-laitteen. Siis sen, jolla saa tehtyä lapsuuden nimikylteistä muistoja tuovia tarroja.
Lapasestahan se touhu heti lähti. Pöti-kissa ihmettelee yllä olevassa kuvassa, mikä on tuo kiipeilytelineen feng shuin rikkonut uusi objekti.
Dymotin (Mestarin vastustuksesta huolimatta) myös kiitospullon, joka lähti hänen työkaverilleen. (Hmm, aiheutinkohan juuri vielä nykyistäkin isomman talkoolaisten tulvan...)
Myös hankkimani talokansiot saivat asianmukaisen Dymo-käsittelyn.
Muistikirja:
Vessaakin dymotin. Saippua on soappia, sanois tähän varmaan nykäsmatti.
En voinut olla soveltamatta kesällä keksimääni vessatekstiä. Ikinä en oo omille jutuilleni nauranut.
