Hujoppi ja honkkeli loppukesän kaunokainen on tämä reilun metrin korkuisen varren päässä keikkuva jättiverbanan kukkinto. Mielestäni se on erityisen ihastuttava se on punalehtisen purppuraomenapuun rinnalla, kun violetit komppaavat toisiaan.
Pidän myös siitä, miten verbanaröykkiön takana olevat suuret kurpitsan lehdet tuovat keltaisävyistä kontrastia pikkukukille, eikä vierellä kasvava valkoreunainen kanukanlehtikään näytä yhtään hassummalta.
Verbana ei ole mikään helppo kasvi saada kasvamaan, mikäli sitä ei hae taimistolta. Useana vuonna olen yrittänyt laittaa siemeniä kasvamaan, mutta vasta tänä vuonna ne lopulta itivät. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn, joten laitoin ne multapurkissa jääkaappiin maaliskuussa. Kuukauden viileän kauden jälkeen nostin ne pöydälle itämään huhtikuussa, ja pikkuriikkiset, hennot taimet pilkistivät vihdoin purkista toukokuun alussa. Voi sitä riemua!
Olen aivan myyty jättiverbanan kepeälle olemukselle ja pikkuisista kukista koostuville kukinnoille. Aivan taatusti koetan kasvattaa tätä kirahvikaulaista kurottelijaa uudelleen ensi kesänä. Ja toivottavasti muistan silloin, että pikkutaimet pitää myös muistaa latvoa, että kukintoja tulee reilummin jokaisen varren päähän!
