Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle kun kaikki menee putkeen ja tekis mieli hyppiä ja pomppia riemusta! Olis pitänyt, mutta en kehdannut, vaikkakin sisäisesti pompin varmasti vielä ens viikolla.
Ennen muuttamista järjestelin Suomesta käsin asuntoasioita, ja matkalla on sattunut onnen kantamoisia ja vähän epäonneakin. Tuolloin vielä Suomessa ollessani, just sinä päivänä kun tajusin sählänneeni lentolippujen kanssa ja asuntoasiat meni yllättäen päälaelleen, totesin siskolleni puutarhatöiden lomassa että "olispa kiva kun seuraavassa kodissa olisi oma pikkupuutarha jota vois hoitaa ja laittaa". En ole uskonnollinen, enkä usko Jumaliin, mutta kyllä joku muukin kuin siskoni kuuli tämän (vinkkipuhelinlinja avataan piakkoin johon voi soittaa näkö/kuulohavaintoja)!
Unelmasta tulee siis totta, ja ehkä vielä vähän enemmän, superunelma! Valkoinen, punatiilikattoinen talo mäen rinteessä, parekkeelta näkymä koko kaupungin kattojen ylle, mukava kämppis ja se puutarha. Oon vaan omissa unissa ja elokuvissa nänhyt että voit kävellä omalle pihalle, kurottaa puunoksalta hedelmän (suomalaisia omenoita ei lasketa) ja syödä sen, tuosta vaan! Tähän saakka elämässäni olen nähnyt päärynöitä pelkästään kaupoissa hedelmä ja vihannesosastolla tai säilykepurkissa ja nyt ne on mun takapihalla. Nyt siellä lukijat ajattelee että tyttö on mennyt ihan sekaisin, sehän on vain päärynäpuu mitä sitten? Mutta siellä on muutaki oliivipuu, kirsikkapuu ja omenapuu, ja tilaa istuttaa ihan mitä huvittaa! Siis kaikki aivan täydellistä, ja sit kun talvella valitan miten kylmä siellä on, niin kehottakaa mua lukemaan tämä postaus ja muistamaan tämä onnen hetki.
Ajansaatossa saattaa myös käydä niin että mun palstan aiheaet liikkuvat paljolti puutarhan hoidon ja muun pikku puuhastelun ympärillä.
Kiitti ku sain intoilla teidän kanssa tästä onnenkantamoisesta!